Joulutunnelmia

Piitkästä aikaa kaivettu kamera naftaliinista. :) Tässä tietysti joulun tärkein anti, pikkumuti ollut kilttinä:

Merkkiä lenkin varrelta (sattuneesta syystä tuli paljon erilaisia versioita silhuettikuvista...):

Ja sitten muuten vaan tunnelmapaloja:

Tehtiin me lenkin yhteydessä vähän esineruutua ja lyhyt jälki, kun lunta ei ollut eikä maa edes jäässä. :) Esineruutu oli ehkä 5 * 15 m suikale, eka lelu vietiin yhdessä, hyvin löytyi (palauttamaan saisi lähteä ilman mitään tuumailuja). Toisen viemisen aikana Merkki istui odottelemassa eikä nähnyt, mihin lelun pudotin. Lähti etsimään hyvin, meni kuitenkin tarkistamaan ensin ekan esineen paikan. Sitten etsi ihan asiallisesti, mutta ei saanut hajua, joku ihminenkin käveli ohi ja Merkki palasi mun luokse. Uudella lähetyksellä lähti ihan hyvin (ei ole varmaan ikinä pitänyt lähettää uudestaan), sai hajun ja palautti ok, kun peruuttelin vähän karkuun.

Jälki oli Merkille uudenlaisessa aika rehevässä kuusikossa, pohjana kulottunutta heinää, mustikanvarpuja jne. Oli reilu 200 askelta, U:n muotoinen ja ehkä tunnin vanha. Ei taidettu ihan koko aikaa pysyä tarkasti jäljen päällä (ne krepit olis ollut autossa, mutta nääh...), mutta ihan ok pitkään taukoon ja uudenlaiseen pohjaan nähden. Pieni kana-kananen löytyi jäljen päästä ja tuli Merkille vähän jotain järkevää tekemistäkin. Edistää joulurauhaa nääs, kun mudia väsyttää... :D

Joulua!

Duha...

Työkiireet & -reissut ja nyt sitten järkky räkätauti on vieneet voiton koiraharrastuksista viimeaikoina. :s

Tänään rupesi jo pikkumudi kiipeilemään pitkin seiniä (lähinnä siis pitää ääntä milloin mistäkin (teko)syystä ja sinkoilee ympäriinsä heti, kun itse vähänkin liikahtaa), joten onneks päästiin tyttisten kanssa hallille treenaamaan ja metsään kaahottamaan. Hyppytekniikkaa tehtiin taas, kun hallilla ei ollut muita ja yhdessä esteiden kantaminen ei kestä niin tuhottoman pitkään. Ekaksi muutama toisto sarjaa, jossa este - lyhyt väli - okseri - pitkä väli - este - pitkä väli - este. Kerran taisi Merkillä tulla okserin jälkeiseen pitkään väliin ylimääräinen laukka, mutta muuten hyvin. Vähän saisi mun makuun olla enemmän potkua ja yritystä, mutta hyvin se näinkin maksiväleistä selviää. Toisena sitten kolmella esteellä taipumista molempiin suuntiin. Vastapäivään meno / vasemmalle taipuminen selväsi helpompaa, mutta kyllä se toinenkin suunta jotenkin meni. Tässä pitää lähettäessä olla itse sisäkurvissa blokkaamassa, muuten oikaisee lelulle. Jätin siis tässä pari kertaa lelun valmiiksi ja lähetin. Ei edelleenkään mikään kauhea hinku "kuolleelle" lelulle, mutta onnistui kuitenkin. Sarjalla on sen verran pitkä välimatka, että menen itse sarjan päähän palkkaamaan, että tulee vähän vauhtia.

Lopuksi vielä pientä radan pätkää, mutta ei siitä kyllä mitään tule. Kun ei ole yhtään treenattu, niin ei tietysti osaa hakea esteitä, vaan tuijottelee mua jos juoksen mukana. Lelu on siis esteiden takana odottamassa, mutta silti mun tuijottelu on paljon mielenkiintoisempaa. Käytetään siis muissa jutuissa paljon palkkana sitä, että juostaan yhdessä ja saa loikkia mua päin jne. Tarttis jostain kaivaa palikkaohjeet, rakentaa joku hätävarakyhäelmä pihalle ja ruveta hommiin. Sitten joskus, ehkä... 

Metsässä sitten tuttuun tapaan päätöntä kaahotusta Lumin kanssa. :) Kun kerrankin olis ollut koira väsynyt ja hiljaa, niin mitä tekee ohjaaja? Menee tietysti päikkäreille nuhaa parantelemaan ja skippaa sujuvasti kaikki suunnitellut jutut... ;) 

Varastoon romuja viedessä tehtiin vielä pihassa pikatreenit kanakanasen (messarista ostettu minikokoinen vinkukana :)) voimalla. Hienoa seuraamista (no edisti ja painoi, mutta nyt koitetaankin hakea Asennetta vähän kaikkeen) ja pari hienoa stoppia. :) Merkki on hauska, kun kantaa kanasta niin varovasti suussaan. Se pitää aika pahan kuuloisen vinkaisun, joten M vaan sillain varovasti pihisyttää sitä. :D

Ai niin: isot pojat lähti mökille joulua odottelemaan, joten saadaan viettää kahdestaan laatuaikaa. :)

Se parempi päivä...

...siis tuli sittenkin. Käytiin treenailemassa tyttöystävien kanssa (vähän hajamielisyyttä aluksi, mutta saatiin sitten kuitenkin ihan treenikin aikaiseksi) ja päälle vielä pitkä metsälenkki hyvässä kelissä. :) Treeneissä siis samoja hyppytekniikkajuttuja kuin viimeksikin. 

Ylläripyllärinä Sentti pääsi kokeilemaan hyppytekniikkaansa ja vastoin kaikkia odotuksia se selviytyi ehjänä speedbumpeista. :D Että oliskin ihana treenata ahneen koiran kanssa, toinen pinkoi niin tosissaan kun estesarjan päässä odotteli 1/4 broileripullaa...

Niitä päiviä...

Herätessä sitä kuvitteli kaikenlaista kivaa (metsälenkki, treenit, jotain hyvää ruokaa, joulupuuhastelua jne.) perjantaipäivän pään menoksi, mutta kuinkas sitten kävikään...? :-/

Saldona pari mustelmaa viittävaille koiratappelusta (kukaan ei varmaan haluais ostaa ikivanhaa pahapäistä ärriä? Voin kyllä vähän maksaakin, jos joku hakee kuleksimasta), järkyttävän myräkän takia minimiin kutistunu lenkki, minimaalisella lenkillä nitkahtanut selkä (oli jo paranemassa) ja ihan älytön **tutus. Kaupasta pakastepizza ja siideriä, joten se siitä hyvästä ruoasta. Ja joulupuuhastelu hävisi sohvalla löhöämiselle... :-s

Merkki oli kyllä treeneissä loistava (ei mitään isoja onnistumisia, mutta pitkään hukassa ollut asenne kohdallaan). :-) Ohjaaja yritti lähinnä teeskennellä hyvää asennetta... :-/

Tää oli siis näitä päiviä... Huomisen on kai pakko olla vähän parempi?!?

Hirveekauhee takki

Taattua kännylaatua pimeästä olkkarista...

Messari ja treenit

Ukot vietti laatuaikaa kotona, akat humputteli Helsingissä. :-) Käytiin kiva turistireissu messarissa: paljon kivoja koiria, tuttuja, hyvää ruokaa ja shoppailua. Rahat meni aika tyystin, mutta mitään turhaa ei tietenkään osteltu. ;-) Kaikki koirat sai joululahjat ja makuualustoja, Merkki takin ja valopannan, leluja, Rasmuksen trimmeriin uusi terä jne. Mudeja oli molempina päivinä 10 kpl ja pitihän ne tietysti katsoa läpi. Harmi-kaveri oli komeana ja sai sertin, onnea! Tokokatsomossa ehdittiin jutella mudijuttuja tuttujen kanssa, vertaistuki tekee aina poikaa. :-D Pitkiä päiviä oli, mutta missään vaiheessa ei ollut tylsää. Itseasiassa kaikki luennot ym. jäi kuulematta, kun oli niin paljon kaikkea muuta. Kotiinpäin tullessa sitten kyllä 5,5 h junamatkalla alkoi puhti loppua.

Tänään tokeennuttiin kuitenkin sen verran, että käytiin Lumin & co:n kanssa vetäisemässä pienet hyppytekniikkatreenit ja päälle reilu 1 h metsälenkki. Merkki oli ihan taitavana siihen nähden, että hyppytekniikkajutut oli sille ihan uusia ja Lumi oli hallilla myös. :-) Tietysti vähän hajamielisyyttä ajoittain, mutta ei niin kamala mitä olisi voinut olla. Muutama toisto tehtiin perussarjaa, okseria ja kasvavaa sarjaa, maksiväleillä kaikki. Ihan ok meni, vaikkei siinä kyllä itse pysty koiraa juuri katsomaan. Tarttis olla se video... Eka yritys perussarjaa oli medi-väleillä ja ne oli kyllä liian lyhyet, joten vaihdettiin makseihin. Kasvavalle sarjallekin venyi hyvin, vaikka potkua voisi olla vähän enemmänkin. Toisaalta liika kaahaaminenkaan ei tässä ole oikein hyvä, joten ollaan tyytyväisiä. Loppuun vielä paikallamakuu yhdessä Lumin kanssa. Aikaa ehkä reilu minuutti, en mennyt kovin kauas ja palkkasin muutaman kerran (maksamakkaraa...), vapautus suoraan maasta. Alussa ehti vähän vinkua (kun Lumi oli siinä niiiin lähellä...), mutta hiljeni, kun huomautin ja oli sitten ok. Eikä mennyt lonkalle. :)

Pitäisi ruveta opettelemaan sitä, että kuollutkin lelu on kiva. Täytyy tutkailla vähän juttuja ja miettiä joku taistelusuunnitelma. Nyt siis palkitsin pääosin niin, että menin itse hyppysarjan taakse lelun kanssa. Tavoitteena olis, että voin itse pysyä sarjan alussa ja koira menee sarjan itsenäisesti. Okseria tehtiin niin, että meni lelulle (kun Lumin uusi lelu oli Merkin mielestä ihan kiva, onneksi ostettiin itselle samanlainen :-)).

Päälle sitten vielä rapsakka 1,5 h metsälenkki. Teinit päästi kuin viimeistä päivää (ei mitään uutta tässä) ja Rasmuskin jaksoi hienosti. :-) Jätin koirat kotiin nukkumaan ja lähdin kaupunkiin jouluostoksille. Rahapussi keveni entisestään, mutta nyt on melkein kaikki ostokset tehty. \o/

Edittiä: Ostin siis Merkille (halvalla tietysti ;)) hienon toppa-Pompan, joka oli just sopiva. Myyjänä oli kroaatin omistaja, joten saatiin asiantuntevaa apua koon valinnassa. :) Kirjoittamisen arvoinen juttu tässä oli lähinnä se, että Merkin mielestä takki on ihan syvältä eikä se päällä voi liikkua mihinkään. :D J sanoikin, ettei oo ikinä nähnyt Merkin seisovan niin hiljaa niin pitkään, mitä eilen seisoi, kun takkia mallattiin. Täytyy tehdä koeajo joskus, kun kelit suvaitsee kylmetä. Eiköhän kamaluus unohdu, kun pääsee ulos sen kanssa. Merkin mielestä ihan kaikki pukeminen on ahterista (valjaat, heijastinliivit, tossut jne.). Sitten ei haittaa, kun pääsee vauhtiin. ;)

Näpertelyt

Äskeisestä valituksesta voi varmaan päätellä, että treenaaminenkaan ei ole ihmeemmin kiinnostanut. :-/ Ja siinä vähässä, mitä ollaan tehty, ei ole päätä eikä häntää... 

Kotona ollaan tehty vähän kapulan pitoja uudella pienellä ohjatun kapulalla. Välillä tykkäis pureskella, mutta lopettaa, kun nätisti huomauttaa (vähän kuonosta kiinni). Kestoa on nyt ehkä jotain 5-10 s. Koska sen treenaaminen on tylsää ;-) ollaan otettu mukaan vähän häiriöitä. Välillä pitää hienosti, vaikka vähän tönin kapulaa ja välillä putoaa. Kyllä tää ehkä tästä jonain päivänä kehkeytyy. 

Myös kaukojen vaihtojumppaa on vähän kokeiltu, mutta se nyt ei oikein toimi. Yritin vissiin päästä helpolla ja vaan houkutella namin perässä, mutta se ei mun mielestä etene oikein mitenkään. :-s Tietysti paremmin seuraa kättä (ts. joku haju halutuista asennoista on), mutta ei oikein tunnu tajuavan, mitä tekee. Nyt sitten kaivoin pitkästä aikaa jääkiekkomailan kaapista ja koitin lähteä jotenkin vaan sheippaamaan. Aloitettiin siitä, että sain tarjoamaan ihan muuten vaan maahanmenoja. Kun tarjosi edes jotenkin luotettavasti, mailan päälle seisomaan ja odottelemaan. Aluksi maila häiritsi niin, ettei voinut laittaa pyllyä maahan, mutta kyllä sekin sitten lopulta onnistui. Sen verran maila kuitenkin kiusaa, että ei mielellään laita tassuja ihan kiinni siihen / pomppaa herkästi jommalle kummalle puolelle, jos joku tassu osuu. Plan olis nyt totutella siihen, että maila ei ole mikään "juttu". Sitten tarjoamisen kautta nuo vaihdot jotenkuten ihan vaan lattialla. Sitten maila mukaan niin, että takatassut pysyy paikallaan. Jotenkin musta tuntuu, että tääkään ei välttämättä toimi, mutta kerrankos sitä...

Tänään aamulenkillä (voitteko kuvitella?!?) muutama hyvä vauhtiluoksetulo + lyhyt (reilu 5 askelta ehkä) seuraamispätkä. :-)

Nyt illalla poikettiin hallilla, kun se oli tyhjä. Merkki on niin tottunut siihen, että hallilla on muita koiria, että sen piti häntä pystyssä juosta ja pöhkiä ympäriinsä tarkistamassa paikat. Kun tää oli suoritettu, ruvettiin hommiin. Saatiin vähän humputeltua kosketusalustalla (laitoin ruutumerkit ympärille, ei nauhoja), palkkana aluksi maksamakkaraa (joo, se on melko epäkätevä makupala) ja sitten pari kertaa pallo. Pallolla tuli selvästi lisää vauhtia (ja epätarkkuutta koskemiseen), mutta piti lopettaa kun muitakin tuli halliin. Ei siis malta leikkiä, kun joku tulee ovesta, enkä edes ihan luota luoksetulon toimivuuteen, jos lähtee ympäriinsä humputtamaan lelun kanssa. Kun alkumölyt oli päästelty, leikki ihan hyvin ja teki muutaman tolpan kiertämisen. Lopuksi n. 2 min paikallamakuu muistaakseni kolmella välipalkalla ja kehumalla (koitan välttää lonkalle valahtamisen, onnistui!). Lyhyt istuminen tuli tehtyä, kun piti käydä kamat hakemassa muiden koirien luota, hyvin tämäkin. Kuulostaa, että ollaan henkihieveriin treenattu pieni, mutta  treeniosuus oli varmaan alle 10 min kaikkinensa, hallilla oltiin ehkä 15 min.

Ja käytiinhän me to-iltana hallilla sadetta pitämässä ja tokokisoja katsomassa. Hienoja koiria taas paljon. Treenikavereillakin niiin hienot ja taitavat koirat, varsinkin Tuimalla meni lujaa. :-) Pikkujuttujen takia jäi kuitenkin ykköset saamatta (mutta tulostavoitteita ei pitänyt muutenkaan laittaa ;-)).

Psyykkinen valmentautuminen ja hyppyseminaari 18.-20.11.

Blogin päivitys ja kaikki muukin takkuaa... Tää jatkuva pimeä, märkä ja kylmä vaan jotenkin vie maun vähän kaikesta. :-( Ulos ehtii vaan pimeään aikaan ja silloinkin tuntuu jatkuvasti satavan. Tulis edes pakkanen, että sade vaihtuis lumeksi! 

Kaiken ankean keskellä viime viikonloppu oli kyllä tosi huippu: meni Vappu Alataloa kuunnellessa. :-) Perjantai-iltana oli luento psyykkisestä valmentautumisesta ja la + su hyppyseminaaria. Seminaarissakin ihan mielettömät määrät hyvää asiaa, vaikken agia harrastakaan. Piitkät pätkät muistiinpanoja odottelee jotain järkevää puhtaaksikirjoittamista...

Pk-hypyn opettamisesta:

• 1 m esteen hyppääminen vaatii koiralta maksimaalista voiman käyttöä
• Isolla esteellä on oltava kunnossa hyppytekniikka, asenne ja luottamus
• treenataan vain, kun koiralla hyvä vire (saa olla aika korkea isolla esteellä)
• iso & umpinainen este: koiran on voitava luottaa, että esteen hyppääminen on turvallista ==> varmista, että laskeutumispaikka on kunnossa, ettei koira kompastu, liukastu tms.
• Okseri hyvä harjoitus, koska kehittää voimaa ja hyppytekniikkaa
• Treenataan eri korkeuksia: aloitetaan alhaalta, nostetaan pikkuhiljaa ja lasketaan takaisin alas
• Maksimikorkeudessa vain 1 hyppy per treeni! On koiralle todella rankka, joten kannattaa opettaa, että kun kerran tsemppaa yli, sitten ei tarvitse toistaa enää. Täyskorkeasta hypystä myös huippupalkka.
• Kannattaa treenata myös osissa, joskus pelkkä meno- tai paluuhyppy
• Ensin hyppy kuntoon ilman kapulaa, sitten vasta hyppynoudot
• Hyppynouto: kannattaa treenata matalia sarjoja kapulan kanssa
• painavan kapulan kantamisessa tarvittavat lihakset vahvistuvat
• kapulan kantaminen tekee koirasta todella etupainoisen ==> oppii pitämään tasapainon hypyillä
• Jos vain mahdollista, paluuhypystä kannattaa treenata katsekontakti pois (koiran fysiikan kannalta parasta, jos koira hyppää & laskeutuu hypyltä pää alhaalla) ==> voi laittaa targetin esim. omien jalkojen eteen, kääntää itse päätä pois ettei "pyydä" katsekontaktia jne. (voi olla ettei toimi kisoissa, kun targettia ei ole, mutta parempi yksi huono hyppy kisoissa, kun paljon huonoja hyppyjä treeneissä)
• Hyviä harjoituksia:
• perussarja: hyppytekniikka, voi tehdä kapulan kanssa ja ilman kapulaa, juoksuttaa edestakaisin avustajan kanssa
• korkeuden arviointi: koira oppii millä voimalla pitää hypätä, koira myös saa sarjalta hyvän rytmin ja vauhdin, jotka auttavat korkean esteen hyppäämisessä (ei voi esim. ottaa ylimääräisiä lyhyitä laukka-askeleita, ei voi vaan kiitää eteenpäin jne.)
• okseri: kehittää maksimivoimaa + opettaa oikean hyppykaaren
• kasvava sarja, jossa viimeinen este umpinainen: opettaa ponnistuspaikan valintaa, aloitetaan suht matalalta, lisätään korkeutta ja lopuksi muutamalla toistolla ihan alas (10-20 cm), kuitenkin max 6-7 toistoa, viimeisten esteiden väli korkealla esteellä 8-9 jalkaa
• Kannattaa käydä treenaamassa mahdollisimman erilaisilla esteillä ja alustoilla, ettei koirille tule yllätyksiä kisoissa.

Psyykkisestä valmentautumisesta:

• Onnistuminen on työtä, ei sattumaa!
• Usein kehittymistavoitteen (koira oikeassa vireessä tunnaria tehdessä) asettaminen tulostavoitteen (ykköstulos) sijaan auttaa helpottamaan jännitystä ==> kisoihin tekemään tiettyjä suorituksia eikä tuloksia!
• Keskity kisoissa tekemään asioita äläkä tee arviointeja (onko vielä mahdollisuutta ykköseen, mikä aiheutti liikkeen epäonnistumisen tms.)
• Opettele muuttamaan negatiiviset mielikuvat (tää ei taatusti onnistu) positiiviseksi (koira osaa tunnarin hyvin). Käy kokeessa läpi positiivisia mielikuvia liikkeen alussa (usein koirakin toimii paremmin, kehon kieli tms.?)
• Opettele tunnistamaan haitallisen jännityksen ensimmäiset merkit, silloin niille on vielä jotain tehtävissä
• Keskity täysillä vain nykyhetkeen!
• Kisat analysoidaan jälkikäteen ja mietitään, mitä tehdään seuraavalla kerralla samalla / eri tavalla. Auttaa tunnistamaan myös itseä haittaavat ulkoiset häiriöt (mieti miten voisi pienentää).
• Pohdi omaa jännittämistä:
  
  • Missä tilanteessa jännitän?
  • Miten voimakasta jännittäminen on, arvioi 1-5?
  • Miten jännittäminen haittaa suoritusta?
  • Miten iso haitta jännittämisestä seuraa, 1-5?
  • Mitkä tekijät tai tilanteet saavat minut jännittämään?
  • Mikä lisää jännittämistä?
  • Mikä vähentää jännittämistä?
  • Mitä ajattelen, kun jännitän?
  • Mitä tunnen, kun jännitän?
  • Olenko konenut tilannetta, missä en jännittänytkään?
  • Miten kovasti haluan päästä jännittämisestä, arvioi 1-5?
  • Millaista elämäni olisi, jos en jännittäisi?
• Virhe ei ole sama asia kuin epäonnistuminen!
• Virheitä voi korjata
• Virhe = palautetta, mahdollisuus kehittyä
• Tutki virhettä rauhassa ja perusteellisesti (tekninen virhe, virhe valmistautumisessa, virhe tankkaamisessatms.)
• Tue omaa suoriutumista: ennakoi aina onnistumista, älä pelkää virheitä!
• Tavoitteista: 3-5 v. unelma > 1-2 v. suunnitelma > 6-12 kk kehitystavoite > 1-6 kk treeni- ja kisaohjelma
• Pakotetut aikataulut aiheuttavat usein liikaa paineita ==> tavoitteiden pitää olla joustavia
• Kehitystavoitteet
• Realistinen: saavutettavissa meidän resursseillamme
• Konkreettinen, mitattava ja yksityiskohtainen (suoritus nopeutuu x sek. tms., koiran pää pysyy liikkumatta paikallamakuussa tms.)
• Toteutukseen selkeä suunnitelma
• Aikataulu ja välimittaukset: itse huomaa, miten suoritukset parantuvat (itseluottamusta, motivaatiota)
• Esim agin nollaprosentin nostaminen ei vältämättä hyvä tavoite (ei kerro mitä pitäisi tehdä, vain päämäärän). Kannattaa asettaa kehitystavoite ts. mitä pitää treenata, että tulee enemmän nollia (ei enää keppivirheitä, kontaktivirheitä tms. --> konkreettisempaa)
• Kilpailemisen suunnittelu tärkeää: Mitä treenaan (usein kannattaa tehdä onnistuneita treenejä ennen kisoja), miten paljon treenaan (pitääkö normaalia treenimäärää lisätä / vähentää ennen kisoja), nupin virittely (täytyykö käydä läpi tulevaa kisaa vai järjestää muuta ajateltavaa), tarpeelliset hankinnat ja valmistelut, matkapäivän aikataulu, pakkaaminen, matka-aika, tekemiset kisapaikalla ==> Aina mentävä koiran (ja ohjaajan) mukaan!

 Hyppytekniikasta:

• Perustuu Susan Salon oppeihin
• Useimmat koirat osaavat luonnostaan hypätä hyvin (metsässä vapaana tms.), mutta ongelmia tulee agiradalla (ohjaaja aiheuttaa paljon häiriötä...!)
• Ei ole kiinni geeneistä, on opeteltava taito!
• Ensin tekniikka kuntoon, sitten ratoja
• Annetaan koiralle tilaa ja aikaa tehdä itse ratkaisuja hypyillä (mistä kannataa ponnistaa, mikä on hyvä hyppykulma, mitä vauhtia hypylle jne.), otetaan ohjaaja pois sähläämästä.
• Pentujen kanssa voi aloittaa flat workillä (alle 8 kk pentujen esteet treeneissä korkeintaan niiden oman ranteen korkuisia)
• Ohjaajan tehtävä radalla on antaa oikea-aikaisia ohjeita. Useimmiten kuitenkin aina myöhässä... (Joskus koiran pitää tietää radan kulku jo 3 estettä aikaisemmin! Kuitenkin tieto jatkosta viimeistään 1 laukka-askel ennen ponnistusta.)
• Koiran osa-taidot hypyillä
• Reitin löytäminen esteeltä toiselle (lyhin ei aina optimaalisin)
• Esteiden välisten etäisyyksien arviointi
• Kun motivaatio on kohdallaan koira pyrkii etsimään itse mahdollisimman optimaalisen radan.
• Ohjaajan on AJOISSA kerrottava koiralle, mihin rata jatkuu. Koira ei voi tehdä optimaalista rataa, jos ei tiedä sen kulkua.
• Ponnistuspaikan valinta
• Koira osaa itse katsoa oikean paikan, jos sitä on treenattu riittävästi ja se tietää mihin rata jatkuu!
• Takaakierto on vaikein mahdollinen tapa hypätä! Joutuu ponnistamaan yhdellä jalalla hyppyyn ==> treenattava huolella, rauhallisesti ja aluksi ihan matalilla rimoilla
• Painon siirto takapäälle
• Koira on luonnostaan etupainoinen ==> ponnistusvaiheessa kaikki paino on siirrettävä takaosalle ==> erikseen opetettava taito
• Tärkein yksittäinen asia hyppäämisessä! Ilman painon siirtoa ei voi olla vahvaa ponnistusta.
• Hyppykulma
• Hypyn korkeuden arviointi
• Koiralle ei ikinä kommentoida riman koskemisesta / pudottamisesta, se on signaali jostain! Miksi:
• itse riman pudottaminen ei ole virhe, vaan virhe on tapahtunut jo aikaisemmin (mm. esteen lähestymisessä, ponnistuksessa tms.) ==> rankaisu tulee ihan väärään aikaan, joten ei tehoa
• ihmisen reaktioaika on niin pitkä, että jo pelkästään sen takia kielto tulee myöhässä
• koirat ei tahallaan pudottele rimoja ==> koira tarvitsee apua eikä kieltoja ==> analysoitava mistä johtuu ja korjattava varsinainen syy
• Osa koirista on opetettu vain menemään kovaa ==> ei tarvitse välittää rimoista (vauhti on tarkkuutta tärkeämpää) ==> palkka tulee aina koiralle, ettei lelun tms. perässä tarvitse sinkoilla.
• Treeneissä aina erikorkuisia esteitä, että koira oppii katsomaan mihin hyppää!
• Hypyn jälkeen tasapainon löytäminen
• Lapojen alueen lihakset ottavat hypyn alastulon vastaan ==> oltava kunnossa ja riittävästi lihaksia (fyssarilta ohjeita, jos ongelmia)
• Hypyn oltava alusta asti tasapainoinen, että sen voi ottaa tasapainoisesti alas.
• Jos koiralla suora etupää (ja korkea kaulan asento), tarvitsee paljon jumppaa lihasten kehittämiseksi ja jumien välttämiseksi
• Hyppytekniikkatreeneissä:
• Koiralle targetiksi namialusta / lelu, tarvittaessa avustaja kutsumaan. Palkkaa ei heitetä esteiden yli! Koira on saatava keskittymään esteisiin ja katse kohdistumaan alas.
• Ohjaaja hiljaa, huitomatta ja pois tieltä...
• Virheistä ei kommentoida, muutetaan harjoitusta jos on tarpeen
• Lähtöasento suora istuminen, ei vinotuksia ja könöttämistä
• Ohjaaja katsoo targettia, ei koiraa, vapautus kun koiran katse targetissa (jos ei onnistu, niin ohjaaja / avustaja targetin luo)
• Koira kannattaa opettaa liikkumaan yhdessä ohjaajan kanssa ilman, että tuijottaa. Yhdessä juoksemista voi usein käyttää myös palkkana, koirien mielestä hauskaa. :)
• Ks. Greg Derrett (agi.fi myy videoita) "flat work" / "circle work" & Fanny Gott
• Koiran syviä lihaksia pitää treenata!
• Hyvin menneen vaikean treenin jälkeen aina helpompi harjoitus ==> kasvattaa koiran motivaatiota ja itseluottamusta
• Koira ei saa lähteä hypyille liikkuvan lelun perään! Ei keskity hyppyihin, vaan lelun jahtaamiseen ==> loukkaantumisriski. Jos tarvitsee, lelu voi lähteä liikkeelle, kun koira on laskeutunut viimeiseltä hypyltä (avustaja). Jos motivaation luomiseksi on pakko, voi tehdä max. muutaman toiston liikkuvan saaliin perään.
• Koiran vapauttaminen sanalla, ei saa lähteä mistään eleestä tms.

Että sellaista "tiivistetysti". Suosittelen ihan ehdottomasti osallistumaan vaikka kuunteluoppilaaksi, jos vain mahdollisuus tulee. Muillekin kuin agiharrastajille tuli paljon hyödyllisiä juttuja.

Jospa se siitä taas...

Maanantaina käytiin hallilla, kun piti tehdä avain, joten siinä samalla pikkutreenit virran purkamiseksi. Ekat 10 min oli ihan kohtuullista muistaakseni, mutta sitten Lumikin tuli treenaamaan... ;-) Aika lailla kesti odotella, mutta jossain vaiheessa suostui taas vähän temppuilemaankin. Ei kai tehty mitään fiksua, kosketusalustaa vähän ihan pieneltä matkalta, pujottelua jalkojen välistä, takapään käyttöä jne. temppuja. 

Tänään sitten piti kaivaa verta oikein urakalla nenästä ja lähdettiin näyttelytreeneihin. Sikäli ihan hyvä, että paikalla oli meidän lisäksi vaan 2 muuta koiraa (Lumi + yksi puolituttu uros (joka on Merkin mielestä aika pelottava)) + pari treenaajaa --> ei liian ahdasta, joten Merkkiä ei heti ahdistanut. Mukana oli vielä uusi salainen ase (maksamakkaraa). Eihän se maksiskaan saanut Merkkiä vielä vakuuttuneeksi homman hauskuudesta, mutta ei tainnut kertaakaan murrata tuomarille. :-) Ja väliajoilla temppuilikin ihan kivasti, joten kannatti käydä.

Illan extremenä oli sitten pimeällä pellolla vapaana hillumista. Idea oli, että pelto on pehmeä (ei riko jalkaa niin helposti) ja että pimeässä ei niin rallita kovaa. Jalka onneksi kesti, mutta rallata pystyi ihan hyvin säkkipimeässäkin... ;-) Mutta pääasia, että haava näyttää parantuneen hyvin ja päästään vähän liikkumaan paremmin. Tossu jalassa vielä lenkillä, mutta sentäs omassa pihassa uskaltaa jo pikapissattaa paljain jaloin.

Merkki-Erkki epätoivoinen...

Tänään tokokoulutuksessa kyllä ehdottomasti järkyttävin esitys ikinä... Vai tähän mennessä?!? Povailin kyllä jo etukäteen, että onkelmia saattaa olla, mutta reissu ylitti kyllä kaikki odotukset. Hallissa ei siis voinut tehdä kertakaikkiaan mitään muuta, kun haistella. Siis ei todellakaan yhtään mitään! Kun sitten ikävänä ihmisenä kielsin haistelun, niin just ja just pystyi istumaan / makaamaan (ja piippaamaan, prkl). Mikään nami / lelu ei saanut edes päätä kääntymään. :-x Tai tehtiin me yks pentuluoksetulo siihen loppuun. Tarkoitus olis ollut saada vinkkejä seuraamiseen, mutta meni sitten rupattelun puolelle. 

Toinen kierros otettiin sitten meidän osalta ulkona parkkiksella ja siellä sentäs oli jo vähän yritystä. Ymmärsi varmaan kuunnella sen kohdan, kun sanoin että muditaljasta saisi lämpösen karvalakin talveksi... Ei se vieläkään likikään parastaan esittänyt, mutta leikki sentäs ihan ok niin että pystyi jotain tekemäänkin. Jäävissä ei suurempia ongelmia, täytyy vaan häivyttää ne viimeisetkin avut pois. Ja siinä pitää olla tarkkana, ettei toisia käskyjä palkata. Jos ei tee heti ekalla oikein, pyydetään uudestaan että saadaan oikea asento tehtyä, sitten vaan kehu tms. ja uusi yritys. Varsinainen palkka tulee vasta, kun onnistuu ekalla käskyllä ok. Kun vaan muistais pysyä tiukkana... Kosketusalustakin sillä mallilla, että rakennetaan siihen ruutu ympärille ja aletaan tehdä pohjia. Lähinnä siis siksi, että ruudun treenaaminen (täysiä kaahaaminen ;-)) varmaan on Merkin mielestä kivaa ja sillä saa mukavaa vaihtelua, kun nysvätään alo-juttuja.

Mua nimenomaan sieppaa maailman eniten se, että otus ei  tee yhtään mitään eikä reagoi mitenkään mihinkään mun tekemisiin. Kun seinille puhuis. :-x Eniten rassaa varmaan sen takia, kun toi ei tosiaankaan ole mikään pystyyn nukkunu reppana. Potkua löytyy kun pienestä kylästä, mutta ei pysty kykeneen mitään, jos naisia on lähimaillakaan. Pidettävä nyt kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että tää on vaan joku teinihirviövaihe. Jos siitä tän luokan naistenmies tulee / jää, niin täytyy kyllä vetää mietintämyssy syvälle päähän. Viisaammat on kyllä sekä varottanu (siis että teinipoikamudit on "parhaimmillaan" ihan hirveitä) että lohduttanu taudin paranevan ittestään. Kieltämättä silti totuus pääsi yllättämään. Mutta kärvistellään nyt ja mennän rauhassa teinin ehdoilla. Jospa se maaginen 2 v. ikäraja tuo mukanaan jonkun ihmeparantumisen... ;-)

Mutta noin muuten oli kyllä huippukiva päivä! Kouluttajana oli Päivi Lamminen ja suosittelen kyllä lämpimästi. :-) Koiriakin oli mukavasti eri-ikäisiä, rotuisia ja tyyppisiä, joten vinkkejä tuli ihan pentujutuista evl-liikkeisiin asti. Tässä jotain mieleen jääneitä juttuja ihan sekalaisessa järjestyksessä:

• Koira palkataan vaan, kun eka suoritus onnistuu halutusti. Muuten korjaus & kehu ja uusi yritys.
• Muutenkin tarkkana korjausten kanssa / ei heti helpoteta harjoitusta, jos koira epäonnistuu (ainakin osa oppii hyvin nopeasti, miten pääsee tekemään vaan helppoja treenejä ;-))
• Noutokapula suussa liikutaan aina laukaten! Pitotreenit & luovutusasento erikseen. Kapulasta saa päästää alusta asti irti vain käskystä. Jos tiputtaa, uudestaan.
• Palautusvauhtia voi tehdä esim. juoksemalla poispäin (vasta sitten liikkeelle, kun koira on ottanut kapulan suuhun!), hyppyyttämällä / lähettämällä putkeen kapula suussa. Tärkeää olis heti alusta asti ehdollistaa koira siihen, että kapula suussa painellaan täysiä, eikä hölkötellä miten sattuu.
• Ruudun opetus kosketusalustalla: Alusta aina samaan paikkaan keskelle ruutua -> koira on tapaeläin ja n toiston jälkeen se alkaa juosta samaan paikkaan mihin aina on palkattu (oli alustaa tai ei). On oltava kuitenkin tarkkana, että paikka on aina tasan sama -> muuten koiralle ei voi tulla rutiinia. Palkkaus joko paikallaan olevalle koiralle tai koiran taakse, tärkeintä on että koira ei tule yhtään vastaan. Opetettava myös korjaukset erikseen / koira parin metrin päähän ruudusta, ruutukäsky uudestaan jne.
• Kannattaa opettaa oma "suuntauskäsky" ruutuun ja merkille: missä ruutu? -> hieno -> missä merkki? -> hieno -> lähetys merkille. Pyydetään siis ensin etsimään ruutu, sitten merkki.
• Evl-ruudun aloitus: koiran voi lähettää ihan läheltä merkille (pari metriä tms.) tai viedä sinne, ohjaaja siirtyy pari metriä ruudun suuntaan ja lähettää siitä (ohjaaja siis pysyy samalla linjalla, mistä merkille lähetys tehtiin). Pikkuhiljaa lisää matkaa merkille ja ohjaaja siirtyy vähemmän ruutua kohti.
• Merkin opetus kiertämällä. Toimii tosin vain jos koiralla ehdottoman hyvä liikkeestä seis! Tämän avulla voi kokeissa säätää koiran paikkaa -> esim. pysäytys aina vähän sille puolelle, minkä puoleinen ohjatun kapula pitää noutaa jne. Koira kehittää helposti rutiineita -> tietää jo merkillä mikä kapula noudetaan.
• Jäävissä liikkeissä paluu koiran luo: voi käyttää aluksi etupalkkaa tms. mitä koira keskittyy tuijottamaan, vapautus kun ei käänny mukana. Voi myös mennä koiran taakse seisomaan ja kävellä puolelta toiselle -> etupalkalle kun lakkaa pyörittämästä päätänsä.
• Jos ei tule luonnostaan, on opetettava kunnioittamaan merkkejä: aluksi niin isot / painavat merkit / niiden kiinnittäminen maahan, ettei niitä saa potkittua kumoon. Voi aloittaa myös esim. tolpan vieressä ja pienentää kohdetta pikkuhiljaa -> jos joku pienikin este = koiran kuuluu tiivistää lähemmäs ohjaajaa. Z:ssa esim. pitäisi olla korkeintaan 0,5 m päässä törpöistä...
  

Oli varmasti miljoona muutakin hyödyllistä asiaa, mutta nyt ei muistu mieleen.

Ja mitä me sitten tehdään:

• Opetetaan joku "töihin" -käsky, minkä jälkeen ei nenää vaan saa sinne maahan laittaa...
• Käydään treenaamassa häiriöitä mahdollisimman monessa paikassa ja koitetaan vaikeuttaa pikkuhiljaa. Tavoitteena siis nyt aluksi se, että leikkiminen (ja syöminen) onnistuu silloin, kun on tarvis.
• Hallilla treenejä sen mukaan, miten ottaa häiriötä. Pitäis kuitenkin saada edes jotain alkeellista kontaktitreeniä tehtyä pikkupätkä vaikka olis naisetkin mielessä. 
• Kotona / muuten rauhassa sitten varsinaiset treenit: jäävistä apujen häivytys, asentojen pitäminen mun liikkuessa, ruudun alkeita mielenvirkistykseksi, noutokapulan kanssa liikkumiseen vauhtia (mielellään ravailisi sen kanssa). Seuraamiseen täytyy miettiä jotain. Antaa painaa, vireen laskiessa ei sitä kuitenkaan tee? Kun siis nyt näyttää vahvasti siltä, että virettä ei ihan liiaksi asti ole...

Mutta koitetaan nyt vielä ihan rauhassa odotella ja puuhastella jotain kivaa. Merkkiä en osaa vielä niin lukea, että tietäisin varmasti onko sillä vaan vaikeeta (tuntuu usein olevan ;-)) vai vaatiiko vaan kunnon kurinpalautusta. Sen verran kukkahattu ja kunnianhimoton kuitenkin oon, että harrastetaan vaan siinä tapauksessa, että molemmilla on kivaa. Väärässä paikassa annettu vääränlainen kurinpalautus saattaa tehdä sen verran hallaa, että mielummin otan varman päälle. Vääntämään voi alkaa sitten joskus myöhemmin, jos halua / tarvetta on. 

Tossa se nyt tuhisee kainalossa ja on kaikesta huolimatta maailman paras kainaloinen. <3 Ja tehtiin me iltaruoan eteen ihan kivat kotitreenit... :-D

Voi voi...

Päivitykset tekemättä noin miljoonan muun tekemättömän asian kanssa...

Sunnuntaina meillä oli kivat hakutreenit. Saatiin tehtyä 4 suunnilleen täysimittaista pistoa pelkillä ääniavuilla. :-) Ja Merkin mielestä homma alkaa olla jopa ihan hauskaa. :-) Ei se nyt vieläkään mitenkään päättömänä hillu, mutta selvästi tietää mitä ollaan menossa tekemään ja häntä tötteröllä kuikuilee metsään. Vielä kun saataisiin muutamat yhtä hyvät treenit ennen talvitaukoa, niin hyvä olisi. 

Oliskohan ollut peräti sama sunnuntai-ilta (tai sitten maanantai), kun Merkki oli iltapissatuksella onnistunut hankkimaan anturaan haavan. :-( Ei onneksi mitään pahaa (= vuoti verta vähäsen lähinnä ekana iltana ja seuraavana päivänä liikunnan jälkeen), mutta sen verran kuitenkin, että tuli tossu- ja remmikomennus. Eli ulkona vaan tossun kanssa eikä vapaana hillumista. Shit happens...

Viikolla kävin kiireessä tekemässä yhden jäljen (koska tossupotilas alkoi mennä aika, hmm, lujaa ihan kotioloissakin). Tämän olis kyllä voinut jättää väliin ja keksiä jotain muuta energianpurkua. Pimeän takia siis lähdin ajamaan heti jäljen teon jälkeen ja kiskomiseksihan se meni. :-/ Jälki kiemurteli loivasti taimiksen pellolla n. 300 askeleen verran. Ihan järkyttävä sumu ja vähän jotain vesitihkuakin ilmassa. Oli siellä varmaan ihan kivojakin pätkiä välissä, mutta josko tästä nyt sitten oppisi, ettei me ajeta ihan tuoreita jälkiä.

Viikolla puuhasteltu kotona jotain temppuja energian kuluttamiseksi, mutta ei se oikein kunnon liikuntaa korvaa... Jalkojen välistä pujottelu alkaa ehkä pian sujua, takajalat osaa kiivetä korokkeelle (seuraava tavoite on yläkerran portaiden alin rappu), tulla jotenkuten eteen istumaan (josko meillä joskus olisi jonkun tyylin mukainen luoksetulo tehtynä), nousta käskystä maa-seiso jne.

Tänään toinen jälki samalle pellolle, vanheni n. tunnin. Tällä kertaa oikein laskin mukaan otettavat namit ja niitä oli vähän alle 1/2 askeleista epäsäännöllisesti laitettuna. Pituutta oli reilu 300 askelta ja vähän kiemuroita + pari kulman tapaistakin. Alkaa kyllästyttää suoraan kävely... ;-) Nyt näytti taas jo vähän jäljestämiseltä meidän meno. Kulmat vähän sinnepäin, mutta oli hankalaa, kun en muistanut mihin ne oli tehty... Taas siis varsinaista "ei näin" -kamaa. Toinen kulkma otettiin uusiksikin, viisasta tai ei (mutta meni uusinnan paremmin kuin ekan kerran). Pisimmät tyhjät pätkät taisi olla 3-4 askelta eikä tosiaan mitään ihan mahdotonta kiihdyttelyä. Koirakin vaikuttais vähän rauhallisemmalta nyt kotona. :-)

Huomenna tokovalmentautumaan, saas nähdä mitä siitäkin tulee a) tossu jalassa ja b) melkein viikon remmilenkkikuurin jälkeen... :-O Haava näyttää sentäs paranevan pikkuhiljaa, mutta vielä ei voi ilman tossua lähteä ulos.

Uhrauksia tieteen hyväksi

Apinat teki hyvän työn ja vapaaehtoisina ;-) lahjoittivat verinäytteet Hannes Lohen geenitutkimukseen. Kävi ilmi sekin, että Merkki osaa tiukan paikan tullen seisauttaa veretkin. ;-) Toisesta jalasta ei sitten millään suostunut tulla verta, joten toisenkin säärikarvat oli uhrattava... Hirmu reipas se muuten oli kyllä! Ei edes murissut missään vaiheessa kenellekään eikä muutenkaan järjestänyt isoa kohtausta. :-) Ääntä tietysti "vähän" lähti, mutta sitä ei lasketa.

Palkinnoksi urheudesta sitten pääsi jäljelle ja Duffyn kanssa hillumaan. Jälki kiemurteli taimiksen pellolla n. 300 askeleen verran ja ajettiin melkein heti. Namia ehkä vajaa 1/2 askelista ja muutama superylläri matkalla. Hienosti! :-) Etenkin loppu, mikä mentiin myötätuulessa.

Duffyn kanssa sitten melko päätöntä kaahotusta vähän aikaa. Mutta että sillekin pitää välillä koittaa kiroilla... :-x Kun on isoimmat höyryt juostu, Merkki tulee välillä mun jalkoihin kävelemään ja siitä sitten koittaa rähistä Duffya kauemmaksi. Rasittava! Tokeni kyllä ihan ok, kun pari kertaa huomautti, mutta silti.

Nyt kuuluu kuitenkin tasaista tuhinaa nurkista. :-) Pizza uunista ja sohvalle Lewisiä kattomaan. Parasta!

Hei hei Vilma!

Ehkä maailman hienoin doggimummo lähti tänään sinne, missä vanhakin nuortuu ja kaikilla on noutopöytä auki aamusta iltaan. Viime vuosina Rasmuksen ja Viltsun eläkeläiskerho piti vuosikokoustaan aina juhannuksena ja lähinnä paheksui nuorison keskikesän viettoa. Ja nautti hyvistä eväistä tietysti!

Jaksamista lopulle laumalle, mummu jätti jälkeensä isot saappaat täytettäväksi!

Puuha-Pete

Ollaan oltu (meidän mittapuulla) tosi reippaita viikonloppuna. :-) 

Lauantaina ajeltiin Lohtajalle tekemään jälki ja käytiin päälle Duffy-tyttökaverin kanssa lenkillä. Jälki meni ihan hyvin ollakseen uudessa paikassa, tuore ja toinen ihminen mukana. Hieno Merkki! :-) Pellolla siis oltiin, aika pitkä ruoho, kova pohja, n. 200 askelta suoraa ja ehkä 1/2 askelista nami. Päälle tehtiin pieni kävely romanttisesti meren rannassa... ;-) Aivan mahtavan aurinkoinen päivä. Tuuli aika kovasti, mutta kylmä ei kuitenkaan ollut. Merkkikin oli yllättävän kiltisti. :-) Muutaman kerran piti huomauttaa, kun meinasi mennä isojen poikien leikeiksi. Vähän tietysti piti kärttyilläkin, kun annoin Duffylle namin... :-x Tuli vähän puun takaa, kun isojen poikien + Lumin lauman kanssa osaa olla namijonossa ihan kiltisti. Näköjään se on aika tarkka seurastansa... Ja tyypillistä: kamera jäi kotiin! :-x Mutta ehdottomasti joskus toiste uudestaan, luulisin osaavani paikalle ilman opastustakin. 

Tänään ensin jälki, sitten hakutreenit ja loppusilauksena tokoa hallilla. Päälle vielä saunaan ja syömään, on ollut aika hiljaista mudia nyt muutaman tunnin. :-D

Jälki: Taas vaihteeksi taimiksen pellolla, mittaa n. 250 askelta, vähän loivia kiemuroita ja namia oli tavoitteena laittaa ehkä n. 1/2 jäljistä, saattoi mennä vähän enemmänkin. Ajettiin heti tuoreeltaan. Hyvin tämäkin! :-) Usein koittaa kaahottaa tuoreilla jäljillä, mutta nyt oli hyvä. Nameja vois varmaankin vieläkin harventaa, saisi pisemmän jäljen ilman, että maha tulee täyteen... Täytyy kuitenkin jotenkin järkevästi tehdä, ettei sitten ala vauhti kiihtyä.

Sitten huristeltiin hakutreeneihin. Kolme pistoa, joista ekalla näki mm lähdön ja vein sitten pois. Mm meni aluetta n. puoleen väliin, toin Merkin lähetyspaikalle ja sitten pakenevan perään. Ihan ok, ei vilkuillut taakseen ja pysyikin maalimiehellä, kun menin kehumaan. Toinen oli mennyt valmiiksi puoleen väliin aluetta ja Merkki taas pakenevan perään. Alue oli ihan järkyttävän vaikeakulkuista ja Merkki-pieni juttui ensin vähän pahaan paikkaan (putosi johonkin syvään kuoppaan eikä meinannut päästä ylös, kun oli niin paljon hakkuutähdettä ympärillä...) ja tuli pois sen takia. Mentiin yhdessä vähän paremmasta paikasta joku metri alueelle ja sitten ihan hyvin. Viimeinenkin samalla kaavalla ok. Ei tuo nyt edelleenkään millään hullun raivolla sinne metsään lähde, mutta reippaasti kuitenkin eikä vilkuile enää taakse. Nälkä + kuivattu naudanmaha on nyt ollut hyvä resepti. Jokohan uskaltaisi ens kerralla kokeilla haamuja?

Pimeä pääsi vähän yllättämään (prkeleen kellojen kääntämiset!), joten lähdettiin hallille tokoa treenaamaan. Tää on nyt sitten vuorostaan se varsinainen murheenkryyni... Ei siis keskity hommiin ollenkaan, kun hallilla on tarpeeksi menoa ja meininkiä (ja ihania naisia). Täytyy pistää mietintämyssy päähän ja tehdä joku fiksu suunnitelma (ihan kun olisin ennekin haaveillut hyvistä suunnitelmista?!?). Nyt saatiin kuitenkin onneksi ihan ok pätkiäkin namilla palkaten, kun oli hiljaisempaa muiden osalta. Kunnon leikkimisestä ei sitten tullutkaan oikein mitään. :-/ Jäi vähän sellainen pikkunäpertelyn maku suuhun. :-s Ärsyttää lähinnä se, että tiedän koiralla olevan potkua vaikka miten, mutta en vaan saa sitä ulos silloin, kun haluaisin. Lopussa leikki kyllä ihan kivasti, kun muut koirat oli huilaamassa. 

Meidän täytyy siis käydä hallilla mahdollisimman paljon, kun siellä on muita koiria. Ja muistaa pitää jutut mahdollisimman hauskoina (unohdetaan vähäksi aikaa "oikeat" jutut ja temppuillaan) & lyhyinä. Leikkimässä pitää käydä erilaisissa häiriöissä (ei koiria aluksi) ja siedättää pikkuhiljaa. Ja täytyy ihan ajatuksen kanssa kokeilla onko lelujen välilä eroa / millainen leikki olis kaikkein kivointa (mun hihojen repiminen, käsien pureminen ja muu yleinen "tappelu" yleensä). Tarvis opetella siis leikkimään. Tokihan on mahdollista, että tää on (taas?) vaan joku teinivaihe, mutta ei oikein uskalla sen varaan laskea. Näin mitään ymmärtämättömänä sanoisin, että yhdistelmällä vilkkaus + terävyys + puolustusviettisyys (+ teinihormoonit) on jotain tekemistä tän asian kanssa... Pidetään peukkuja, että päästäisiin mukaan toko-koulutukseen parin viikon päästä.

Että kyllä se kotona osaa...! ;-p

Takaisin sisäkoiraksi :D

Merkki on pysynyt sisäkoirana viimeajat. :-p Vieläkin mua kyllä vähän ihmetyttää tapahtumien kulku, mutta ei se taida selvitä ennen kuin Merkki oppii puhumaan...

Viikonloppuna oltiin taas opiskelemassa. Tällä kertaa aiheena "kisakoiraksi pk-lajeissa" ja luennoitsijana Paavo Rapila. Ihan ok reissu, mutta ei kyllä mitään mullistavan ihmeellistä. Vähän oon kyllä eri mieltä käytettävistä konsteista, mutta noin muuten ihan ajattelemisen arvoisia asioita. Töitä pitäis tehdä paljon ja ajatuksella. Pilkkoa jutut pieniin palasiin, ketjuttaa takaperin, yhdistellä kokonaisuuksiksi jne. Viikonlopun parasta antia taisi olla Merkin ihkauuden tyttöystävän tapaaminen. Kelpietyttö Duffylla ja Merkillä synkkasi yllättävänkin hyvin, sovittiin jo uusia treffejä. :-) Oli kyllä niin mainio otus, että ottaisin vaikka heti! <3

Jäljestetty on parin jäljen verran muistaakseni. Molemmat taimiksen pellolla, toinen n. 300 askelta ja toinen 250. Ajettiin ihan tuoreeltaan molemmat. Ruokaa samalla lailla, mitä aikaisemminkin. Jotenkin noi tuoreet jäljet on hankalia, Merkki koittaa kiihdytellä, enkä mää osaa sitä sitten oikein hidastaa. Menee just sellaiseksi "vääränlaiseksi" vetämiseksi ja sitten alkaa molempia ottaa päähän. :-/ Taidan tehdä perinteiset ja kiertää ongelman vanhentamalla jälkeä... Tosin alkaa olla vähän kiiru töitten jälkeen, kun tulee pimeä niin äkkiä. :-(

Esineruutuakin tehtiin vaihtelevalla menestyksellä. Hyvää oli se, että bongasi tuulesta hajun mun etukäteen viemästä esineestä. Huonoa oli sitten se, että vaikka vietiin yhdessä toinen esine, haki sen ekana mistä oli saanut hajun, eikä sitten enää muistanut sitä yhdessä vietyä esinettä... Mun kuningasidea oli se, että viedään yhdessä kauas esine --> hakee sen ja voin sitten lähettää valmiiksi viedylle, joka on suht lähellä ja koira saa helposti hajun. Ei menny kun strömsössä... ;-) Hyvää oli se, että nenä oli auki ja selvästi yli leluja etsimässä. Harjoitus oli vaan taatun typerästi suunniteltu... Palauttamisen kanssa oli kanssa vähän niin ja näin, kun olis ollut niin hienoa kaahottaa ympäriinsä lelun kanssa. Otettiin sitten muistin virkistykseksi vähän 2 lelun leikkiä ja sen jälkeen vielä yksi esine. Tuli hienosti ihan käteen asti. :-) Täytyy siis muistaa viedä vielä ruutuun vaan tylsiä esineitä ja pitää palkkana kivemmat. Ja tahkota palauttamista muuallakin.

Rasmuksen piikit on piikitetty ja sehän menee taas reippaasti kuin nuoret pojat (no ei nyt sentäs ihan). :-) Sentillä kävi hieroja, joten sekin on hyvässä iskussa. Team Tyyris-Pylleröt siis hoidettu ainakin tilapäisesti kuntoon, nyt vaan kovaa menoa... :-D

Ai niin: meidän kylille muuttaa uusi ihku mudikakara! Vähänkö hienoa päästä palluttelemaan pikkumudia sitten aikanaan. <3 Merkkikin niin helppo otus, että kyllä tänne voisi toinenkin mahtua (ei kerroja J:lle)... ;-)

Tule apuun Anja!

Varmaan meiltä viedään kohta koirat pois, mutta pakko kertoa silti: Merkki oli yön ulkona... :O Ei ole oikein tarkkaa kuvaa, miten siinä niin pääsi käymään, mutta kun J aamulla meni tarkistamaan jahtikelin, oli Merkki portailla odottamassa! Siitä se sitten muina miehinä kipitti sänkyyn mun viereen puruluuta nakertamaan. :-)

Pissatin siis poikia puolilta öin omassa pihassa (aidattu) ja koska R möykkäsi jotain, pistin sen sisälle huutamasta. Oon kyllä liki 100 % varma, että molemmat mustatkin tuli sisälle, mutta jätin sitten varmaan oven raolleen, kun pistin Senttiä alakerran portin taakse nukkumaan. Merkki tietää nää nukkumaanmenot ja tavallisesti kipittää edeltä yläkertaan (sänkyyn...).

Merkin on siis pitäny jossain välissä livistää takaisin ulos. Ja mää oon vetäny oven kiinni ja menny nukkumaan... Miksi se ei haukkunu missään välissä, kun äänenkäyttö ei sille ihan vierasta ole?!? Eipä tuo kyllä mitenkään erityisen järkyttyneeltä näytä. Tai edes väsyneeltä, säätää tossa niinkun aina aamuisin. Nälkä siellä oli tullu, kun aamupala maittoi (yleensä ei tykkää syödä aamuisin).

Ulkona on kyllä joku juttu (nainen varmaan), kun toi nyt parina päivänä ulos mennessä on mennyt portille seisomaan, tunkee nenän portinraosta ja nuuskuttelee siinä. Ja aikamoinen vilpertti Merkki tietysti on. Pentuna kun se oli vielä pienempi ja ehtivämpi, se on jäänyt mm. kenkäkaappiin... Siellä se tosin oli vaan muutaman sekunnin, kun älys vinkua heti. :D

Että tällanen aamunavaus meillä... Seuraavaks kuuntelemaan, mitä Rapilalla on sanottavaa tottiskoulutuksesta.

Jälki on pop!

Viime viikonloppuna oltiin Outi Hermiön pitämässä peltojälkikoulutuksessa Merkin kanssa. Kouluttaja oli aivan älyttömän hyvä ja asiaa & miettimistä tuli paaaaljon. Suosittelen! Meillä tosin tähtäin on metsäjäljellä, mutta silti viikonlopusta sai tosi paljon irti. :-) Kirjoittelen tästä oman jutun myöhemmin, kunhan saan muistiinpanot ymmärrettävään muotoon. 

Koulutuksesta innostuneena ja säiden suosiessa ollaan siis taas tehty pari jälkeä.

Jälki 1. (oliskohan n. nro 25) Taimiksen pellolla n. 200 askelta suoraa, myötätuuli, vanheni vajaa 1 h, namia epäsäännöllisesti ehkä n. 1/3 askeleista. Pisin tyhjä pätkä taisi olla n. 10 askelta ja meni muistaakseni ihan hyvin. Tehtiin nyt sitten Outin oppien mukaan "onnellinen alku ja loppu". ;-) Eli alussa ja lopussa on pätkä (nyt taisi olla ehkä n. 20 askelta) namitettua. Alussa siksi, että koira pääsee juonesta kiinni ja lopusta siksi, että jäljelstä jää molemmille hyvä mieli. :-) Keskivaiheilla koitin sitten mahdollisimman epäsäännöllisesti laittaa nameja, ettei koira oppisi arvailemaan, missä voi tehdä vähän sinnepäin ja missä on oltava tarkkana. Ai niin: jäljellä oli myös herkkunameja yllärinä varsinkin tyhjien pätkien keskellä ja jälkeen. Ideana siis, että kannattaa olla tarkkana, voi löytyä yllättäen superpalkkakin. En nyt osaa sanoa oliko vielä ihmeempää vaikutusta, mun mielestä kuitenkin pysähtyi syömään kaikki.

Jälki 2. (26) Taas taimiksella, mutta eri pelto. Ja taas reilu 200 askelta (laskuissa ei pysynyt, kun oli vertaistukipuhelu menossa, kiitos Maija!) suoraan. Nyt koitin jättää enemmän tyhjää, nameja meni ehkä 1/4 askeleista. Ja taas oli supernameja välillä. Ihan hienosti meni tämäkin, jäi hyvä mieli. :-) Jossain kohtaa tarkisteli vähän, mutta tuuli oli aika kova (suurinpiirtein myötätuuli kuitenkin) ja kuljin välillä viistoon pellon möykkyihin nähden (olipas selitys!). Mutta ihan kivasti. Tietysti tyhjillä pätkillä vauhti vähän kasvaa, mutta täytyy nyt vaan muistaa kävellä, eikä jäädä turhaan kiskomaan. Tästä oli siis koulutuksessa puhetta, kirjoittelen tarkemmin sinne sitten. Lyhyesti: vilkas koira, älä suotta pakota liian hitaaseen vauhtiin, se ei voi jäädä tyhjiin askeliin "asumaan", jos kerran on sen jo tarkistanut.

Meinasin taattuun tapaani nyt sitten vaan unohtaa esineet, kun ne on vähän pattitilassa. Jäljestetään vielä, kun kelit voi loppua koska hyvänsä. Loppupurkilla voisi kepin pitää, tuskin siitä haittaakaan on. Tehdään keppejä erikseen ja koitetaan talven aikana saada ilmaisu varmaksi & kasvattaa motivaatiota. Keväällä voi sitten jo alkaa vaatiakin ilmaisun, kunhan saadaan siihen kunnon rutiini. Siis jos kaikki sattuu menemään kuin oppikirjoissa... Not!

Aurinko paistaa, nyt lähdetään tyttöystävän kanssa metsälenkille. 8-)

SyksynMerkki

Kuvatestausta...

Kivoja pikkutreenejä

Viime viikonloppuna saatiin aikaiseksi hyvät hakutreenit. :-) Näytti jopa siltä, että Merkki taisi tietää mitä oltiin tekemässä. Maasto oli melkoista ryteikköä, mutta se ei tällä kertaa tahtia haitannut. Tallaamassa ei tosin ollut koiria, joten se varmasti auttoi herra teinin keskittymiseen... Taisi tulla 4 pistoa ja ainakin yhdellä joutui ryteikön takia tekemään vähän hommia. Taikasana taitaa olla tarpeeksi kova nälkä + kuivattu naudanmaha... :-p

Koko viikko on mennyt iltaa myöten töissä (ja sama jatkuu vielä ensi viikollakin... :-/ ), mutta tiistaina ehdittiin hetkeksi ihmettelemään tokokisoja. Käyttäytyi jopa suht fiksusti siihen nähden kuinka vähän oltiin mitään tehty. Ja oli kiva katsella erilaisia koiria: venäjäntoysta (?) kääpiöpinserin ja borderin kautta noutajiin ja sakemanneihin jne. Erityisesti mieleen jäi hieno karjis ja bouvier. :-)

Tänään vihdoin otin itteäni niskasta ja vääntäydyttiin lenkille. Ei edes satanut, joten tekosyitä ei juuri ollut... ;-) Ja kyllä kannatti käydä! Joen rannassa oli valot, eikä muita liikkeellä, joten otettiin pienet tokosulkeiset. Suurin osa ajasta meni kyllä leikkiessä ja hilluessa, että saatiin vähän päästeltyä höyryjä. Ja Merkki jopa palautti käskystä wubbaa! \o/ Hupiosastolla vähän aloiteltiin tolpan kiertoja + kuiville nostetulla laiturilla 2on2off. Ehkä se lamppu syttyy näidenkin osalta joskus... Muuten pari kivaa pikkupätkää seuraamista, toppia ja maasta perusasentoon nousemista. Ei mitään isoja ongelmia näissä, treeniä vaan lisää. Eniten kuitenkin mieltä lämmitti lelun palautukset. :-) Näyttää olevan jo ajatus, mitä "tuo" tarkoittaa.

On se vaan hiano! <3

Pikapäivitys

Viikonloppuna reippailtiin hakua kahtena päivänä ja nyt näyttäisi pikkuhiljaa vauhti löytyvän. :-) Maalimiesten luona edelleen vähän varuillaan, mutta kuiva naudanmaha oli pop kun sitä saa nakerrella rauhassa.

Pari vaivaista keppitreeniä, ne tuntuu menevän joko hyvin tai huonosti... Tähänkin pitäis olla joku superpalkka, mutta mikä? Ihan pelkkä keppitreeni ilman mitään häiriöitä menee tavallisesti ok, mutta jos yhtään alkaa muistuttaa jälkeä, niin kepit ei kiinnosta pätkääkään. :-/ Hinkataan nyt talven yli keppejä ja katsotaan keväällä, mitä tehdään niiden kanssa. Ja palkaksi on mietittävä jotain kivaa.

Tokon saralta jotain pikkunäpertelyä, en edes muista mitä. Ainakin imuttamalla saatiin muutama tosi hieno vasemmalle käännös. Ja meni (vaihteeks) taas hermo, kun piti kyylätä vaikka mitä ja piiiiipittää. :-x Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin... 

Tyhjällä kentällä hömpöteltiin vähän agia ja se oli Merkin mielestä kivaa. Puomille ja putkeen se jo karkaa. :-) Kävi taas selväksi miksi meistä ei tule agiharrastajia: jo nyt jään kun nalli kalliolle pelkkää putkea tehdessä, vaikka Merkki ei edes suuremmin kiihdyttele... :-p Mutta hömpötellään jatkossakin, kun tilaisuus tulee. Kontaktit pitää kyllä opettaa, ettei mene turhan vaaralliseksi koko homma.

Aina jotain...

Eilen tehtiin kiva keppitreeni. "Jälki" oli ehkä 50 m ja siinä 9 keppiä (jos pääsee kunnolla jälkimoodiin, ei kepit tai mitkään muutkaan kiinnosta). Jätän siis Merkin paikkamakuuseen ja etsitään kepit samantien (tämänkin luulen vaikuttavan siihen, että älyäisi etsiä keppejä, kun näkee niitä piilotettavan). Nyt siis reagoi hienosti (yhdestä olis ehkä mennyt yli, sivutuulikin kyllä kävi) ja melkein kaikki otti suuhunkin. :)

Hienosti menneestä treenistä innostuneena sitten kentälle tokoilemaan. Ei sitten mennyt ihan putkeen tämä... :-/ Jostain syystä ottaa nyt ihan mahdottomasti häiriötä, eikä keskity mun kanssa tekemiseen ollenkaan. Leikkiminenkin tosi nihkeätä. Tokihan tuolla siis on häiriöitä ihan riittävästi (teinit kulkee edes takaisin kävellen, pyörällä, mopolla, autolla, you name it, joku koirakin meni jossain, kaikenlaista bassonjytkettä ja muuta meteliä jne.), mutta paikka on tuttu ja siellä ollaan pikkupennusta asti tuuskattu. Saatiin kuitenkin pari kivaa puomia ja agi-A:ta (vaikka tokoa lähdettiin tekemään). Ihan ok pätkä seuruutakin, kun jossain välissä sentäs leikki ihan kivasti. Ja vähän eteenmenon alkeita (juostiin siis kilpaa pallon perään ;-)). Näiden lisäksi sitten roppakaupalla maan haistelua, ihmisten ja koirien kuikuilua ym. yleistä laamailua...

Sekalaisia mietteitä pyörittelin näihin liittyen: Kannattaakohan nyt vaan tehdä tuota pelkkää keppitreeniä, että ne alkaisi nousemaan? Kunmäniiiinhaluisin tehdä kunnon jälkiäkin edes jossain välissä, kun kelejä vielä on. Merkkikin tahtois, kun keppijäljet loppuu liian lyhyeen... ;-) Tokon suhteen on kai vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja jätettävä varsinaiset treenit rauhallisempia paikkoja varten. Häiriöihinkin täytyy totutella, mutta miten? Jotenkin tuntuisi, että Merkille ei sovi se "autosta ulos, täysiä leikkiä ja takaisin autoon" -tyyli. Häiriöt on jotenkin sille niin iso juttu, että toimii paremmin (mun tulkinnan mukaan, voi mennä pieleenkin!), kun saa ensin vähän aikaa katsella ja ihmetellä. Liekö sitten terävyys tms. ominaisuus, mikä tekee sen, että uudessa paikassa on tosi tarkkaan varmistettava, ettei kukaan tule ja syö pikkumudia...?

Päivitysväsymys...

Kaiken muun väsymyksen lisäksi... :-/ Jos jossain olis kelaa-nappi, millä pääsee tän pimeän ja märän vuodenajan yli, niin painaisin sitä heti! Talvi ja pakkasetkaan ei varsinaisesti ole mun juttu, mutta sekin parempi mitä tää sysimusta märkyys... Nikkaroidaan joku nooanarkki, jos tää vedenpaisumus vielä kauan jatkuu. Vali vali osasto on nyt käsitelty... ;-)

Hakua taas sunnuntaina hyvässä säässä (ihme!) ja hyvässä porukassa. Pikkunälkä teki temppunsa ja Merkki jaksoi varsin reippaasti kolme lyhyttä pistoa. :-D Samoja näkölähtöjä taas reilusti houkutellen. Viimeisellä ukolla oli pieni käppyrä kuivattua naudanmahaa ja se selvästi oli kiva juttu. En usko, että ehkä niinkään makunsa takia, mutta sitä oli mukava mennä vähän kauemmaksi nakertamaan. Maalimiesten luona ei Merkin mielestä ole mitenkään älyttömän kiva hengata ja se tykkää nakerrella kaikkea. Täytyy pistää mietintämyssy päähän ja keksiä seuraavalle kerralle jotain. Ehkä vähentää apuja vähän?

Keppitreeniä ollaan tehty edelleen vaihtelevalla menestyksellä. Sain niinkin idiootin idean, kun kokeilla keppejä koululla käydessä... *päätä seinään -hymiö tähän* Ei siis oikein pystyny kykeneen keskittymään sitten millään lailla. Jotenkin kuitenkin räpellettiin juttu läpi, koska koskaan ei vaan voi lopettaa kesken... Siirryttiin sitten reilusti sivummalle ja saatiin ihan onnistunutkin treeni. Järkky myrskytuuli kyllä vähän tuntui haittaavan... Lisäksi ollaan tehty kai yksi treeni kotona ja toinen metsässä, ihan ok. Kummaa tässä on se, ettei kuitenkaan tahdo kunnolla leikkiä kepeillä?!? Hyvät namit kelpaa, mutta kova hinku on jatkaa eteenpäin. Nyt oon tehnyt niin, että naksulla merkkaan, kun edes haistelee kapulaa. Joskus ehtii napata suuhunkin, ja siitä tietysti koitan kehua vielä reippaamin. Mahtaisikohan tähän olla paras palkka antaa vaan nopsasti nami ja päästää jatkamaan jäljestystä?

Tokotemppuja taas ihan miten sattuu ja erittäin laiskasti... Seuraamiseen tarvittaisiin nyt joku plan, anyone? Namin kanssa on kuin nukkuneen rukous, eikä imuttaminenkaan toimi, kun aina pitää pysähtyä nassuttamaan sitä namia (vaikka yrittäisin antaa kuinka mikroskooppisen pienen palasen nakkia tai juustoa). Lelun kanssa painaa ihan sikana. Jos sattuu keskittymään hyvin, niin yhden askeleen siirtymiset sujuu ok. Paikkakin elää vielä jonkun verran, pitäsi ehkä miettiä mitä palkkaa ja miten... :-s Muutama kiva hyppy saatiin aikaiseksi, kun oltiin tyttiksen agitreenejä katsomassa. Ihan matala tokoeste ja toiselle puolelle nami alustalle. Pari hyppyä ilman käsiapua lopulta. Hauska juttu oli, kun laitoin tokoesteen ylimääräisiä lautoja maahan ja Merkki meni heti ja laittoi etutassut laudan päälle. Vähän aikaa meni ihmetellessä, mutta sitten muistin, että mehän tehtiin joskus talvella sellaista temppua, missä piti pitää etujalat laudan päällä ja tehdä "pohkeenväistöä". Hyvämuistinen jätkä! :) Jotain muutakin ollan kai räpelletty, mutta ei muista mitä. Noutoa tokikaan EI olla tehty... :-x

Lääkärissäkin on käyty nyt kahteen otteeseen. Eka saatiin kentsulla kennelyskärokote sumutteena nenään koko porukalle ja tänään käytiin ottaan muut rokotukset + tarkastamaan silmät. Näkimet oli muuten terveet, mutta lievä distichiasis (tai joku sinnepäin). Tarkoittaa siis ylimääräisiä ripsiä, mikä mun tietääkseni on aika yleinen juttu. Olivatten kuitenkin niin pieniä, että tuskin haittaavat menoa. Nyt on sitten Kennelliiton kirjoissa ja kansissa vaadittavat terveystarkit. :-) Silmät pitää tosin vielä katsoa vanhempana uudestaan, kun iän myötä saattaa kaikkea ilmestyä. Rasmuskin kävi kauhusta kankeana pyörähtämässä ja sai cartrophen-kuurin. Ontuminen ei ole tällä kertaa mennyt Rimadylillä ohi, joten kokeillaan tätä (kun sitä jotain kulumaa / rikkoa on ihan todistetustikin löydetty toisesta kyynärpäästä). Toivotaan, että auttaa!

Näyttelytreeneihinkin eksyttiin ja **tuikshan se sitten tietysti meni. :-/ Siis sen näyttelytreenin osalta, välissä saatiin muutama ihan kiva tokojuttu onnistumaan. ;-) Merkkiä nyt vaan ahdistaa koko ajatuskin tuomarista, joka tulee kopeloimaan. Jopa nää meidän varmaan alle parikymppiset valetuomarit oli Äijiä (mudistit tietää). Jos tuomari ei ollut tuomari, niin sitä voi moikkailla ihan hyvin. Kun rupesi esittämään tuomaria, niin sitten ei enää saanu koskea. Tai sai, kun pidin kiinni enkä päästänyt mihinkään. Tais joku pienenpieni protestimurinakin kuulua (en kyllä ollu varma murrasko kauhistuttavalle kiharalle). :-x Meillä menis näyttelyissä helvetin kivasti, jos riittäis, että tuomari vaan kaukaa ihailee... :-D  Tarttis varmaan treenata tätäkin! 

Tässä ihmetyttää se, että tuo käyttäytyi lääkärissä (molemmissa) paljon fiksummin, mitä näitä "tuomareita" kohtaan. Tänäänkin lääkäri vaan marssi meidän luo, laittoi tipat silmiin ja häipyi. Odoteltiin päälle puolituntia ja odotushuoneessa kävi tosi kamala dopperikin. Sitten pilkkopimeässä huoneessa lääkäri sihtailee lampulla ja vaikka millä vekottimilla silmiin ja antaa päälle pari piikkiä. Eikä Merkkiä kovasti edes ahistanut?!? Tai kyllähän siitä kiinni piti pitää kunnolla, mutta ei tehnyt mitään kamalia pakoyrityksiä, murissut saati yrittänyt näykätä. Tästä varmaan pitäis pystyä päättelemään jotain hyödyllistä jatkotreenejä varten, mutta mitä?!? Varmaan se tietysti vaikuttaa, kun lääkärissä voi vaan napata siitä kunnolla kiinni, tehdään mitä tehdään ja sitten poistutaan paikalta. Näyttelyssä kuitenkin pitäis saada aikaan joku taiteellinen vaikutelmakin ;-) eikä vaan suorilta napata koiraa niskaperseotteella kiinni... :-D

Ai niin! Team Tyyrispylleröistä Rasmus oli onnistunut laihtumaan ainakin puoli kiloa! :-O Nyt vaaka näytti 23,3 kg ja oon melko varma, että kesällä se oli vielä 24 kg. Voihan tiestysti olla, että ne vähätkin lihakset on hävinneet, mutta uskotaan nyt edes vähän aikaa, että se on oikeasti hoikistunut. :-) Sinänsä ihan kunnioitettavat lukemat kun The Rotumääritelmän mukaan irskit on 46 cm korkeita ja 12 kg kevyitä (eli Merkin kokoisia)... :-D Rasmushan on varmaankin rapiat 50 cm korkea ja paino nuorna miehenä oli jotain ehkä 22 kg paikkeilla.

Paistaa se päivä joskus risukasaankin :)

Aamulla ei kylläkään siltä näyttänyt. Vettä losas tuleen kun Esterin sieltä ja oli ihan pimeetä. Poikien aamupissareissu vaati vähän miettimistä, kun piti päästä suoraan autolta metsään. Siis siksi, ettei tarvi pestä kaikkia 12 kinttua ennen töihin lähtöä. :-D Päätin jossain mielenhäiriössä koittaa tehdä yhden esineen etsinnän, kun Merkillä tuntui olevan ylimääräistä virtaa. Ja tosi taitava Merkki olikin. :-) Vietiin siis taas yhdessä lelu ja reilusti kaartaen pois. Matkaa lelulle oli ehkä parikymmentä metriä, Merkki eteni suoraan (ei siis jälkiä pitkin), otti lelun hienosti ja palauttikin vielä! :-) Palkaksi riehuttiin toisella patukalla, jäi niin hyvä mieli kaatosateesta huolimatta.

Lenkin päätteeksi otin sitten härkää sarvista ja tehtiin pieni keppitreeni metsässä. Alku ei kyllä ollut kovin lupaava, kun Merkki-possu karkasi istumasta :-x ja piti käskeä aika painokkaasti maahan (ei voinu käydä palauttamassa ettei "jälki" suttaannu). Kävelin siis vaan lyhyen suoran, johon parin-kolmen metrin välein neljä keppiä. Käytin kepit Merkin suussa ennen aloittamista, kun ajattelin varmistella niiden kiinnostavuutta. Sitten vaan samantien liikkeelle. Jäljestämisestä ei nyt juurikaan voinu puhua, sitä treenataan sitten muualla. Mutta se otti kaikki kepit suuhun. :-) Menoa piti kyllä aikalailla jarruttaa narusta, mutta silti. Kuului varmaan kirkolle asti mun kehumiset, mutta se oli ainoa konsti saada Merkin huomio, ettei vaan jatka jäljen paahtamista. Tein vielä toisen samanlaisen ja hyvin onnistui sekin. Ehkä meillä vielä jotain toivoa on. Jos siis jaksais treenata tätä nyt oikeesti kunnolla... Saattais ehkä olla fiksua jättää nyt varsinainen jäljestäminen siksi aikaa, että saadaan kepit toimimaan edes jotenkin. Mutta ei ehkä malta, kun kohta on talvi, eikä pääse jäljelle ollenkaan... :-S

Ja ettei nyt totuus pääsisi unohtumaan, niin metsäkeikan jälkeen tehty kentällä pyörähtäminen jäi varsin lyhyeksi. Meinas mennä hermo ihan totaalisesti, koska Merkin piti mennä kun vihikoirat nenä maassa ja korvat tukossa... :-x Mulla oli oikein joku suunnitelmakin mielessä, mutta enpä jäänyt sitä toteuttamaan, kun mistään ei tullut mitään. Leikkiä, muutama liikkeestä seis, leikkiä ja autoon. Leikkiminenkin oli niin aneemista, että huh huh... Täytyy tähänkin miettiä joku taistelusuunnitelma ja lähteä kentälle vähän pisemmällä päreellä varustettuna. Ja mielellään vähän aikaisemmin, ettei tarvi pimeessä kompastella.

Mutta jos koittaa positiivisena pysyä, niin 2/3 onnistui. :-p

Oli myös papan huoltopäivä ja Pökön tassukarvat & korvakarvat on siivottu. Oli vähän vierähtänyt aikaa edellisestä... *nolo*

Enemmän ja vähemmän hyviä treenejä...

Hakuun mahtui samalle viikonlopulle molemmat... Lauantaina Merkkiä ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Vähän niinkuin viran puolesta teki pari keikkaa pakenevan maalimiehen perään, mutta kolmatta ei sitten enää viittinyt... :-x Katteli vaan tyynesti perään, että sinne se nyt juoksee lelun kanssa. Leikkiminen edes mun kanssa ei kiinnostanut, heti kun lelu pysähtyi paikoilleen, nuoriherra vaihtoi omiin bisneksiinsä. Argh!

Seliseli osastoa sen verran, että oltiin pitkästä aikaa tyttiksen kanssa lenkillä ja teinit päästi reilun tunnin menemään kun heikkopäiset. Merkki myös roikkui Lumin persuksissa normaalia enemmän, kuulemma joskus lähiaikoina odottelevat juoksua... Kerettiin olemaan vajaa tunti kotona huilaamassa ennen treenejä, joten en tiiä oliko sitten muka sohvapotulla niin väsy moisen juoksemisen jälkeen. Vaikka ei se kyllä kovin nuutuneelta näyttäny, kun niitä omia bisneksiään kuhkaili (hajuja siis lähinnä... :-x).

Tästä sisuuntuneena sitten plan B: jätetään syömiset väliin ja kokeillaan seuraavana päivänä ruoalla. Routa porsaan kotiin ajaa jne. ;-) Ja varmuuden välttämiseksi jätin kunnon lenkinkin tekemättä, ettei pientä väsytä... ;-p Sunnuntaina sitten olikin edes vähän parempi. :) Hansu ja Sari tuli ekana, joten otettiin kolmistaan "puhtaaseen" metsään, ettei hajut vie mennessään. Näytettiin ruokapurkkia (oikein ällösekoitus jauhelihaa, mahaa ja kananmunaa... *yök*) Merkille ja sitten sen kanssa metsään. Matkat tosi lyhyitä ja kunnon kutsumiset ym. vielä päälle. Sinne meni! :) Ei nyt mitenkään erityisen hullun raivolla, mutta meni kuitenkin ihan reippaasti. Menin perässä ja nappasin syliin ennen kuin kaikki ruoka oli syöty. Hyvä muistisena en nyt oo varma, mutta taisi tulla 4 toistoa? Sitten loppupuolella treenejä tehtiin vielä yksi pisto, millä sai syödä kupin tyhjäksi (Hansu taas, että oli varmasti tuttu juttu).

Kokeillaan nyt sitten tätä, jos vyötä kiristämällä rupeaisi hommat kiinnostamaan... Eikähän meidän tarvi hakua tehdä, jos aina vaan näyttää, ettei Merkkiä kiinnosta. Mutkunmäniiiinhaluisin... ;-p Olis ensinnäkin kiva treenata pitkästä aikaa kivassa porukassa ja Merkki on kuiteskin sen verran sähkösaapas, että tollanen kunnon revittely olis jäljelle ja tokolle kivaa vastapainoa. Mun mielestä siis... Mutta katsellaan siis nyt tämä syksy ja mietitään keväällä uudestaan.

Tänään sitten jäljellä. Jäljestää hienosti, mutta ne esineet... *huoh* Ajattelin sitten laittaa oikein lempilelut kehiin, mutta ne ei vaan kiinnosta, kun pitäis jäljestää... Ilmatieteenlaitos tietää näköjään, että enemmän tai vähemmän sataa taas koko viikon, joten yritän jaksaa keskittyä keppitreeneihin tässä kotosalla. Ne kerrat, mitä ollaan treenattu, on menneet ihan hyvin. Oon siis jättänyt Merkin paikalleen odottamaan ja kävellyt vähän matkaa & laittanut kepit "jäljelle" (aluksi niin, että näki, sitten oon mennyt esim. auton taakse tms.). Sitten heti Merkin kanssa kanssa liikkeelle --> etsii kepit ja nappaa suuhunsa saman tien. Eli kaipa tätä täytyy nyt vaan toistaa, toistaa ja toistaa... Ja sitten ehkä pikkuhiljaa muuttaa treeniä enemmän jälkeä muistuttavaksi (pisempi ja enemmän ikää). Tai jotain... Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

Ai niin, se tämänpäiväinen jälki meni jokseenkin seuraavasti: reilu 300 askelta, namia enää suurimmaksi osaksi joka 5. askeleessa, välillä yllärinä tiheämmin, vanheni tunnin verran. Välillä oli namittomiakin pätkiä ja tosiaan ne muutama lelu. Leluja kyllä nuuhkaisee yli mennessään --> naksusana & valtavat kehut & nami taskusta --> jatkaisi vaan eteenpäin ellen pysäytä liinasta. Kun ei pääse, niin reilusti käskemällä ottaa kontaktin & syö namin. Osaa kyllä kotosalla ja treeneissäkin käskyn "lelu", jolla lähtee etsimään jonkun lelun, nyt ei edes meinannut reagoida mitenkään, vaikka lelu makas siinä jaloissa... :-/ Jos jotain hyvää, niin jatkaa jälkeä oma-alotteisesti... Mutta itse jälki siis tarkasti, yksi kulmakin hienosti. Namittomilla pätkillä siksakkaa tietysti (?) enemmän, mitä namipätkillä, mutta ei mitään valtavaa seilaamista kuitenkaan. Jatkuvan sateen takia pohja oli tosi märkä ja tuulikin jonkun verran.

Olin muuten ihan überreipas ja tein isojenkin poikien kanssa, hyvä minä. :-) Rasmuksen kanssa käytiin siivoamassa Merkin jälki (Raasu kerää namit ja minä krepit) ja voi luoja mitä kaahotusta... Keskusteltiin vähän aiheesta ja jatkoi sitten edes vähän tolkullisemmin. Papalla niin kivaa, että meinas mopo väkisin karata käsistä. <3 Sentti tohotti oman jälkensä myös vähän miten sattuu. Se on jäljestänyt ihan sikavähän ja selvästi vauhti kiihtyy, kun nameja on harvemmassa (en vaan jaksanu kyykkiä tiheämmästi, hyi mua). Tenkkapoo meinas tulla pienen tien ylityksessä, mutta vähän auttamalla päästiin jatkamaan. Seppo on taas jahdannut lintuja J:n kanssa, joten selvästi koittaa ratkoa juttuja ilmavainulla. Tien reunasta nappasi namin, mutta sitten olis lähtenyt tietä pitkin. Kun en päästänyt, koitti toiseen suuntaan ja sitten stoppasi kokonaan. Kuono pystyssä koitti saada jotain hajua, mutta ei vaan oikein onnannut (hyvä juttu sinänsä!). Otin pari askelta oikeaan suuntaan, niin sitten laittoi nokan maahan ja löysikin tien toisella puolella olevan namin.

Nyt siis siunattu hiljaisuus, kolmesta paikasta kuuluu tyytyväistä tuhinaa. Väsynyt koira, onnellinen koira. <3

23. jälki

Eilen pitkästä aikaa jäljellä ja taas aika samat kuviot... Taimiksen takana metsässä, vähän enemmän kiemuroita mitä aikaisemmin (yksi kulmakin), vajaa 400 askelta, nameja satunnaisesti ja pari lyhyttä pätkää (10-20 askelta) ilman nameja, vanheni reilun tunnin. Varsinaisena uutena juttuna laitoin jäljelle pari lelua...

Itse jälki meni hyvin ja tarkasti, kulmassa teki pienen pyörähdyksen (kulma oikealle, Merkki olisi jatkanut suoraan, mutta pyörähti sitten vasemman kautta ympäri ja jatkoi jäljestämistä saman tien). Ekasta lelusta olisi mennyt muina miehinä ohi, eikä ollut huomaavinaankaan vaikka siinä oli namejakin jarruna. :-/ Toiselle lelulle (pallo) pysähtyi ihmettelemään, siitä kehut ja ruokapalkka. Ei siis yrittänyt ottaa palloa suuhun, mutta reagoi sentäs. Meillä ei vieläkään ole varmasti toimivaa käskyä, millä lelu noukitaan suuhun.

Jäljen lopussa sitten raatolelu vähän piilotettuna sammaleeseen / varvikkoon. Pysähtyi tähänkin hetkeksi ihmettelemään (ja palkkasin), mutta olis samantien halunnut jatkaa jäljestystä... Tarvis kai keksiä joku keino, millä haihtua ilmaan jäljen päässä... ;-) Mutta leikki sitten, kun kaivoin lelun esille ja humputeltiin vähän. Raatolelun se vaan kiikuttaisi (ja kiikuttikin) johonkin vingutettavaksi.

Ja kaiken hyvän lisäksi hartaasti odotettu jälkikoulutuskin peruuntui. :-( Harmittaa ihan hitosti, mutta minkäs teet. Peltojälkikoulutus on kuitenkin vielä tulossa, joten jospa sieltä saataisiin ohjeita fiksummilta. Ja ehdittäisiin niitä sitten kokeillakin ennen talven tuloa.

Paimennuskuvia

Takkutukkien treffeiltä kuvia Merkistä. Kaikki kuvat on ottanut Oona Mäki, Kiitos! :)

Lisää kuvia Merkistä ja muista paikalla olleista Oonan albumissa

Lapsi on terve, kun se leikkii

Harvinaista herkkua, että Seppo innostui oikein painimaan Merkin kanssa (eikä siis lähinnä vaan koita puolustautua, kun kakara puree...). Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta onpahan mukavia muistoja. :-)

Takkutukkien kokoontumisajot

Olipas kiva poiketa lauantaina Sammatissa ja nähdä Merkin sukulaisia ihmisineen! :-) Sisaruksista puuttui vain yksi ja lisäksi oli ainakin siskopuoli ja täti. Kaipa suurinosa lopuistakin oli jotain kautta sukua, mutta nyt ei jaksa alkaa tarkistelemaan. ;-) Hataran muistin perusteella paikalla saattoi olla Sannan oman lauman lisäksi 12 mudia. Seura ja ruoka oli hyvää ja sää suosi, joten eipä sitä oikein paremmin voi lauantaita viettää. Vertaistuki tekee myös terää tällaiselle "etämudistille". :-D

Päästiin paimentamaankin pari kierrosta ja Merkki oli tapansa mukaan hieno poika. <3 Vielä on tietysti läjäpäin oppimista, mutta ne pienetkin hyvät pätkät jaksaa lämmittää yllättävän pitkään. Kyllä siinä vaan on sitä jotain, kun koira tekee sitä työtä, mihin se on aikojen alussa jalostettu. :-) Edelleen tulee vähän jumittamista, etenkin siinä kohtaa, kun kiertää lauman taakse ja sitten pitäisi lähteä kuljettamaan. Homma parani huomattavasti, kun tsemppaan ajoissa ennen jumahtamista ("mennään"). Täytyy jatkossa olla itse tarkkana ja koittaa auttaa. 

Lopuksi tehtiin pari pientä yritelmää hakukaaristakin, ei menny ihan kun elokuvissa... :-D Yritystä kuitenkin oli ja oikealle huomattavasti parempi mitä vasemmalle. Joko on "oikeakätinen" koira tai sitten sössin itse jotain (hyvin todennäköstä). Ainakin liikkeelle pitää päästä lähtemään mahdollisimman sujuvasti ilman pysäyttelyjä ja asetteluja.

Saattoi hyvin olla meidän osalta tämän kesän viimeiset paimentelut. :-/ Mutta jos oli, niin tähän on kyllä hyvä lopettaa, jäi hyvä mieli molemmille. Jännä nähdä sitten taas aikanaan, miten homma lähtee kehittymään. Merkki on kiltti pikkupoika (ainakin vielä!), eikä pöllytä lampaita. Työskentely on muutenkin tosi rauhallista ja helpottaa ohjaajan osaa huomattavasti, kun ei tarvitse salamana reagoida koko ajan. Jää hämäläisellekin aikaa edes pikkuhetki miettiä. ;-) Todennäköisesti kuitenkin vauhti pyrkii kasvamaan, kunhan itseluottamusta ja osaamista tulee iän myötä lisää. Vakaa aikomus on siis päästä ensi kesänäkin johonkin treenaamaan. :-)

Kuvia on reissusta läjäpäin, koitan saada käsiteltyä joskus. Ja ruinattua muilta kuvia Merkistä tositoimissa. ;-)

Kuvia pitkästä aikaa

Tässä joku aika sitten otettuja räpsyjä apinoista:

Edes veteen ei enää pääse pakoon...

Kannattaa sanoa ääneen, jos on asiaa.

Totista hommaa tuo uiminen vielä :D

Meni jo!

Pönöttää.

Katse <3

Sellainenkin ihme tapahtui, että Senttiä leikitti kamalasti yhdessä vaiheessa. Koitan saada leikkikuvia käsiteltyä ja laitan niitä erikseen.

Pysyy, pysyy...

Kapula pysyi eilen suussa ihmeen hyvin. :-) Siis ihan vaan istuen pitoharjoituksia keittiössä ylimääräisen virran purkamiseksi. Houkuttelin namilla eteen istumaan n. oikeaan luovutusasentoon, siitä lelu suuhun ja naks muutaman sekunnin päästä. Muutaman kerran puri lelua vähän reippaammin, mutta ei mitään valtavaa muljaamista. Lelu on sellainen tennispalloainetta oleva kapula, josta on keltainen päällinen nyljetty pois. Eli se anta kivasti periksi, jos oikein kovasti puree... Tähän nyt "vaan" kestoa + käsky ja sitten häiriöitä. Eiköhän se jo eläkeikään mennessä osaa noutaa...

Ja koska koskaan ei kannata lopettaa ajoissa, tehtiin sitten vähän tuomistakin. Nämäkin muutama toisto meni ihan hyvin. :-) Laitan siis em. lelun lattialle ja se pitää nostaa + tuoda mua kohti. Vielä ei aina osu mun käteen, mutta pikkuhiljaa. Lähtökohta oli siis se, että nappasi lelun suuhun ja lähti menemään... 

Näissäkin jutuissa vaan se lelupalkka on pop. Kokeilin joku kerta namien kanssa (oli sitäpaitsi ihan järkyttävän hyvää palvikinkkua jämät...), mutta herra vaan istuskelee ja katselee silmiin. Tekee ehkä pari toistoa, jotka on kuin hidastetusta filmistä ja vaihtaa sitten maisemaa... :-/ Eli lelujen kanssa on vaan opeteltava olemaan, vaikka namien kanssa pääsis helpolla.

Ja kun näitä lukee, niin pitää ihmetellä, että miten kaikki 3 edellistä koiraa on noutaneet vaika mitä. :-D J:lle menee tietysti suurin kunnia noutajien osalta, mutta Rapsukin nostelee sujuvasti kaikki lattialle pudonneet jutut (hanskat, avaimet, nenäliinat, kynät, kynien korkit jne.) ja luovuttaa käteen. Kuka sen koulutti?!?