Hei hei Vilma!

Ehkä maailman hienoin doggimummo lähti tänään sinne, missä vanhakin nuortuu ja kaikilla on noutopöytä auki aamusta iltaan. Viime vuosina Rasmuksen ja Viltsun eläkeläiskerho piti vuosikokoustaan aina juhannuksena ja lähinnä paheksui nuorison keskikesän viettoa. Ja nautti hyvistä eväistä tietysti!

Jaksamista lopulle laumalle, mummu jätti jälkeensä isot saappaat täytettäväksi!

Puuha-Pete

Ollaan oltu (meidän mittapuulla) tosi reippaita viikonloppuna. :-) 

Lauantaina ajeltiin Lohtajalle tekemään jälki ja käytiin päälle Duffy-tyttökaverin kanssa lenkillä. Jälki meni ihan hyvin ollakseen uudessa paikassa, tuore ja toinen ihminen mukana. Hieno Merkki! :-) Pellolla siis oltiin, aika pitkä ruoho, kova pohja, n. 200 askelta suoraa ja ehkä 1/2 askelista nami. Päälle tehtiin pieni kävely romanttisesti meren rannassa... ;-) Aivan mahtavan aurinkoinen päivä. Tuuli aika kovasti, mutta kylmä ei kuitenkaan ollut. Merkkikin oli yllättävän kiltisti. :-) Muutaman kerran piti huomauttaa, kun meinasi mennä isojen poikien leikeiksi. Vähän tietysti piti kärttyilläkin, kun annoin Duffylle namin... :-x Tuli vähän puun takaa, kun isojen poikien + Lumin lauman kanssa osaa olla namijonossa ihan kiltisti. Näköjään se on aika tarkka seurastansa... Ja tyypillistä: kamera jäi kotiin! :-x Mutta ehdottomasti joskus toiste uudestaan, luulisin osaavani paikalle ilman opastustakin. 

Tänään ensin jälki, sitten hakutreenit ja loppusilauksena tokoa hallilla. Päälle vielä saunaan ja syömään, on ollut aika hiljaista mudia nyt muutaman tunnin. :-D

Jälki: Taas vaihteeksi taimiksen pellolla, mittaa n. 250 askelta, vähän loivia kiemuroita ja namia oli tavoitteena laittaa ehkä n. 1/2 jäljistä, saattoi mennä vähän enemmänkin. Ajettiin heti tuoreeltaan. Hyvin tämäkin! :-) Usein koittaa kaahottaa tuoreilla jäljillä, mutta nyt oli hyvä. Nameja vois varmaankin vieläkin harventaa, saisi pisemmän jäljen ilman, että maha tulee täyteen... Täytyy kuitenkin jotenkin järkevästi tehdä, ettei sitten ala vauhti kiihtyä.

Sitten huristeltiin hakutreeneihin. Kolme pistoa, joista ekalla näki mm lähdön ja vein sitten pois. Mm meni aluetta n. puoleen väliin, toin Merkin lähetyspaikalle ja sitten pakenevan perään. Ihan ok, ei vilkuillut taakseen ja pysyikin maalimiehellä, kun menin kehumaan. Toinen oli mennyt valmiiksi puoleen väliin aluetta ja Merkki taas pakenevan perään. Alue oli ihan järkyttävän vaikeakulkuista ja Merkki-pieni juttui ensin vähän pahaan paikkaan (putosi johonkin syvään kuoppaan eikä meinannut päästä ylös, kun oli niin paljon hakkuutähdettä ympärillä...) ja tuli pois sen takia. Mentiin yhdessä vähän paremmasta paikasta joku metri alueelle ja sitten ihan hyvin. Viimeinenkin samalla kaavalla ok. Ei tuo nyt edelleenkään millään hullun raivolla sinne metsään lähde, mutta reippaasti kuitenkin eikä vilkuile enää taakse. Nälkä + kuivattu naudanmaha on nyt ollut hyvä resepti. Jokohan uskaltaisi ens kerralla kokeilla haamuja?

Pimeä pääsi vähän yllättämään (prkeleen kellojen kääntämiset!), joten lähdettiin hallille tokoa treenaamaan. Tää on nyt sitten vuorostaan se varsinainen murheenkryyni... Ei siis keskity hommiin ollenkaan, kun hallilla on tarpeeksi menoa ja meininkiä (ja ihania naisia). Täytyy pistää mietintämyssy päähän ja tehdä joku fiksu suunnitelma (ihan kun olisin ennekin haaveillut hyvistä suunnitelmista?!?). Nyt saatiin kuitenkin onneksi ihan ok pätkiäkin namilla palkaten, kun oli hiljaisempaa muiden osalta. Kunnon leikkimisestä ei sitten tullutkaan oikein mitään. :-/ Jäi vähän sellainen pikkunäpertelyn maku suuhun. :-s Ärsyttää lähinnä se, että tiedän koiralla olevan potkua vaikka miten, mutta en vaan saa sitä ulos silloin, kun haluaisin. Lopussa leikki kyllä ihan kivasti, kun muut koirat oli huilaamassa. 

Meidän täytyy siis käydä hallilla mahdollisimman paljon, kun siellä on muita koiria. Ja muistaa pitää jutut mahdollisimman hauskoina (unohdetaan vähäksi aikaa "oikeat" jutut ja temppuillaan) & lyhyinä. Leikkimässä pitää käydä erilaisissa häiriöissä (ei koiria aluksi) ja siedättää pikkuhiljaa. Ja täytyy ihan ajatuksen kanssa kokeilla onko lelujen välilä eroa / millainen leikki olis kaikkein kivointa (mun hihojen repiminen, käsien pureminen ja muu yleinen "tappelu" yleensä). Tarvis opetella siis leikkimään. Tokihan on mahdollista, että tää on (taas?) vaan joku teinivaihe, mutta ei oikein uskalla sen varaan laskea. Näin mitään ymmärtämättömänä sanoisin, että yhdistelmällä vilkkaus + terävyys + puolustusviettisyys (+ teinihormoonit) on jotain tekemistä tän asian kanssa... Pidetään peukkuja, että päästäisiin mukaan toko-koulutukseen parin viikon päästä.

Että kyllä se kotona osaa...! ;-p

Takaisin sisäkoiraksi :D

Merkki on pysynyt sisäkoirana viimeajat. :-p Vieläkin mua kyllä vähän ihmetyttää tapahtumien kulku, mutta ei se taida selvitä ennen kuin Merkki oppii puhumaan...

Viikonloppuna oltiin taas opiskelemassa. Tällä kertaa aiheena "kisakoiraksi pk-lajeissa" ja luennoitsijana Paavo Rapila. Ihan ok reissu, mutta ei kyllä mitään mullistavan ihmeellistä. Vähän oon kyllä eri mieltä käytettävistä konsteista, mutta noin muuten ihan ajattelemisen arvoisia asioita. Töitä pitäis tehdä paljon ja ajatuksella. Pilkkoa jutut pieniin palasiin, ketjuttaa takaperin, yhdistellä kokonaisuuksiksi jne. Viikonlopun parasta antia taisi olla Merkin ihkauuden tyttöystävän tapaaminen. Kelpietyttö Duffylla ja Merkillä synkkasi yllättävänkin hyvin, sovittiin jo uusia treffejä. :-) Oli kyllä niin mainio otus, että ottaisin vaikka heti! <3

Jäljestetty on parin jäljen verran muistaakseni. Molemmat taimiksen pellolla, toinen n. 300 askelta ja toinen 250. Ajettiin ihan tuoreeltaan molemmat. Ruokaa samalla lailla, mitä aikaisemminkin. Jotenkin noi tuoreet jäljet on hankalia, Merkki koittaa kiihdytellä, enkä mää osaa sitä sitten oikein hidastaa. Menee just sellaiseksi "vääränlaiseksi" vetämiseksi ja sitten alkaa molempia ottaa päähän. :-/ Taidan tehdä perinteiset ja kiertää ongelman vanhentamalla jälkeä... Tosin alkaa olla vähän kiiru töitten jälkeen, kun tulee pimeä niin äkkiä. :-(

Esineruutuakin tehtiin vaihtelevalla menestyksellä. Hyvää oli se, että bongasi tuulesta hajun mun etukäteen viemästä esineestä. Huonoa oli sitten se, että vaikka vietiin yhdessä toinen esine, haki sen ekana mistä oli saanut hajun, eikä sitten enää muistanut sitä yhdessä vietyä esinettä... Mun kuningasidea oli se, että viedään yhdessä kauas esine --> hakee sen ja voin sitten lähettää valmiiksi viedylle, joka on suht lähellä ja koira saa helposti hajun. Ei menny kun strömsössä... ;-) Hyvää oli se, että nenä oli auki ja selvästi yli leluja etsimässä. Harjoitus oli vaan taatun typerästi suunniteltu... Palauttamisen kanssa oli kanssa vähän niin ja näin, kun olis ollut niin hienoa kaahottaa ympäriinsä lelun kanssa. Otettiin sitten muistin virkistykseksi vähän 2 lelun leikkiä ja sen jälkeen vielä yksi esine. Tuli hienosti ihan käteen asti. :-) Täytyy siis muistaa viedä vielä ruutuun vaan tylsiä esineitä ja pitää palkkana kivemmat. Ja tahkota palauttamista muuallakin.

Rasmuksen piikit on piikitetty ja sehän menee taas reippaasti kuin nuoret pojat (no ei nyt sentäs ihan). :-) Sentillä kävi hieroja, joten sekin on hyvässä iskussa. Team Tyyris-Pylleröt siis hoidettu ainakin tilapäisesti kuntoon, nyt vaan kovaa menoa... :-D

Ai niin: meidän kylille muuttaa uusi ihku mudikakara! Vähänkö hienoa päästä palluttelemaan pikkumudia sitten aikanaan. <3 Merkkikin niin helppo otus, että kyllä tänne voisi toinenkin mahtua (ei kerroja J:lle)... ;-)

Tule apuun Anja!

Varmaan meiltä viedään kohta koirat pois, mutta pakko kertoa silti: Merkki oli yön ulkona... :O Ei ole oikein tarkkaa kuvaa, miten siinä niin pääsi käymään, mutta kun J aamulla meni tarkistamaan jahtikelin, oli Merkki portailla odottamassa! Siitä se sitten muina miehinä kipitti sänkyyn mun viereen puruluuta nakertamaan. :-)

Pissatin siis poikia puolilta öin omassa pihassa (aidattu) ja koska R möykkäsi jotain, pistin sen sisälle huutamasta. Oon kyllä liki 100 % varma, että molemmat mustatkin tuli sisälle, mutta jätin sitten varmaan oven raolleen, kun pistin Senttiä alakerran portin taakse nukkumaan. Merkki tietää nää nukkumaanmenot ja tavallisesti kipittää edeltä yläkertaan (sänkyyn...).

Merkin on siis pitäny jossain välissä livistää takaisin ulos. Ja mää oon vetäny oven kiinni ja menny nukkumaan... Miksi se ei haukkunu missään välissä, kun äänenkäyttö ei sille ihan vierasta ole?!? Eipä tuo kyllä mitenkään erityisen järkyttyneeltä näytä. Tai edes väsyneeltä, säätää tossa niinkun aina aamuisin. Nälkä siellä oli tullu, kun aamupala maittoi (yleensä ei tykkää syödä aamuisin).

Ulkona on kyllä joku juttu (nainen varmaan), kun toi nyt parina päivänä ulos mennessä on mennyt portille seisomaan, tunkee nenän portinraosta ja nuuskuttelee siinä. Ja aikamoinen vilpertti Merkki tietysti on. Pentuna kun se oli vielä pienempi ja ehtivämpi, se on jäänyt mm. kenkäkaappiin... Siellä se tosin oli vaan muutaman sekunnin, kun älys vinkua heti. :D

Että tällanen aamunavaus meillä... Seuraavaks kuuntelemaan, mitä Rapilalla on sanottavaa tottiskoulutuksesta.

Jälki on pop!

Viime viikonloppuna oltiin Outi Hermiön pitämässä peltojälkikoulutuksessa Merkin kanssa. Kouluttaja oli aivan älyttömän hyvä ja asiaa & miettimistä tuli paaaaljon. Suosittelen! Meillä tosin tähtäin on metsäjäljellä, mutta silti viikonlopusta sai tosi paljon irti. :-) Kirjoittelen tästä oman jutun myöhemmin, kunhan saan muistiinpanot ymmärrettävään muotoon. 

Koulutuksesta innostuneena ja säiden suosiessa ollaan siis taas tehty pari jälkeä.

Jälki 1. (oliskohan n. nro 25) Taimiksen pellolla n. 200 askelta suoraa, myötätuuli, vanheni vajaa 1 h, namia epäsäännöllisesti ehkä n. 1/3 askeleista. Pisin tyhjä pätkä taisi olla n. 10 askelta ja meni muistaakseni ihan hyvin. Tehtiin nyt sitten Outin oppien mukaan "onnellinen alku ja loppu". ;-) Eli alussa ja lopussa on pätkä (nyt taisi olla ehkä n. 20 askelta) namitettua. Alussa siksi, että koira pääsee juonesta kiinni ja lopusta siksi, että jäljelstä jää molemmille hyvä mieli. :-) Keskivaiheilla koitin sitten mahdollisimman epäsäännöllisesti laittaa nameja, ettei koira oppisi arvailemaan, missä voi tehdä vähän sinnepäin ja missä on oltava tarkkana. Ai niin: jäljellä oli myös herkkunameja yllärinä varsinkin tyhjien pätkien keskellä ja jälkeen. Ideana siis, että kannattaa olla tarkkana, voi löytyä yllättäen superpalkkakin. En nyt osaa sanoa oliko vielä ihmeempää vaikutusta, mun mielestä kuitenkin pysähtyi syömään kaikki.

Jälki 2. (26) Taas taimiksella, mutta eri pelto. Ja taas reilu 200 askelta (laskuissa ei pysynyt, kun oli vertaistukipuhelu menossa, kiitos Maija!) suoraan. Nyt koitin jättää enemmän tyhjää, nameja meni ehkä 1/4 askeleista. Ja taas oli supernameja välillä. Ihan hienosti meni tämäkin, jäi hyvä mieli. :-) Jossain kohtaa tarkisteli vähän, mutta tuuli oli aika kova (suurinpiirtein myötätuuli kuitenkin) ja kuljin välillä viistoon pellon möykkyihin nähden (olipas selitys!). Mutta ihan kivasti. Tietysti tyhjillä pätkillä vauhti vähän kasvaa, mutta täytyy nyt vaan muistaa kävellä, eikä jäädä turhaan kiskomaan. Tästä oli siis koulutuksessa puhetta, kirjoittelen tarkemmin sinne sitten. Lyhyesti: vilkas koira, älä suotta pakota liian hitaaseen vauhtiin, se ei voi jäädä tyhjiin askeliin "asumaan", jos kerran on sen jo tarkistanut.

Meinasin taattuun tapaani nyt sitten vaan unohtaa esineet, kun ne on vähän pattitilassa. Jäljestetään vielä, kun kelit voi loppua koska hyvänsä. Loppupurkilla voisi kepin pitää, tuskin siitä haittaakaan on. Tehdään keppejä erikseen ja koitetaan talven aikana saada ilmaisu varmaksi & kasvattaa motivaatiota. Keväällä voi sitten jo alkaa vaatiakin ilmaisun, kunhan saadaan siihen kunnon rutiini. Siis jos kaikki sattuu menemään kuin oppikirjoissa... Not!

Aurinko paistaa, nyt lähdetään tyttöystävän kanssa metsälenkille. 8-)

SyksynMerkki

Kuvatestausta...

Kivoja pikkutreenejä

Viime viikonloppuna saatiin aikaiseksi hyvät hakutreenit. :-) Näytti jopa siltä, että Merkki taisi tietää mitä oltiin tekemässä. Maasto oli melkoista ryteikköä, mutta se ei tällä kertaa tahtia haitannut. Tallaamassa ei tosin ollut koiria, joten se varmasti auttoi herra teinin keskittymiseen... Taisi tulla 4 pistoa ja ainakin yhdellä joutui ryteikön takia tekemään vähän hommia. Taikasana taitaa olla tarpeeksi kova nälkä + kuivattu naudanmaha... :-p

Koko viikko on mennyt iltaa myöten töissä (ja sama jatkuu vielä ensi viikollakin... :-/ ), mutta tiistaina ehdittiin hetkeksi ihmettelemään tokokisoja. Käyttäytyi jopa suht fiksusti siihen nähden kuinka vähän oltiin mitään tehty. Ja oli kiva katsella erilaisia koiria: venäjäntoysta (?) kääpiöpinserin ja borderin kautta noutajiin ja sakemanneihin jne. Erityisesti mieleen jäi hieno karjis ja bouvier. :-)

Tänään vihdoin otin itteäni niskasta ja vääntäydyttiin lenkille. Ei edes satanut, joten tekosyitä ei juuri ollut... ;-) Ja kyllä kannatti käydä! Joen rannassa oli valot, eikä muita liikkeellä, joten otettiin pienet tokosulkeiset. Suurin osa ajasta meni kyllä leikkiessä ja hilluessa, että saatiin vähän päästeltyä höyryjä. Ja Merkki jopa palautti käskystä wubbaa! \o/ Hupiosastolla vähän aloiteltiin tolpan kiertoja + kuiville nostetulla laiturilla 2on2off. Ehkä se lamppu syttyy näidenkin osalta joskus... Muuten pari kivaa pikkupätkää seuraamista, toppia ja maasta perusasentoon nousemista. Ei mitään isoja ongelmia näissä, treeniä vaan lisää. Eniten kuitenkin mieltä lämmitti lelun palautukset. :-) Näyttää olevan jo ajatus, mitä "tuo" tarkoittaa.

On se vaan hiano! <3

Pikapäivitys

Viikonloppuna reippailtiin hakua kahtena päivänä ja nyt näyttäisi pikkuhiljaa vauhti löytyvän. :-) Maalimiesten luona edelleen vähän varuillaan, mutta kuiva naudanmaha oli pop kun sitä saa nakerrella rauhassa.

Pari vaivaista keppitreeniä, ne tuntuu menevän joko hyvin tai huonosti... Tähänkin pitäis olla joku superpalkka, mutta mikä? Ihan pelkkä keppitreeni ilman mitään häiriöitä menee tavallisesti ok, mutta jos yhtään alkaa muistuttaa jälkeä, niin kepit ei kiinnosta pätkääkään. :-/ Hinkataan nyt talven yli keppejä ja katsotaan keväällä, mitä tehdään niiden kanssa. Ja palkaksi on mietittävä jotain kivaa.

Tokon saralta jotain pikkunäpertelyä, en edes muista mitä. Ainakin imuttamalla saatiin muutama tosi hieno vasemmalle käännös. Ja meni (vaihteeks) taas hermo, kun piti kyylätä vaikka mitä ja piiiiipittää. :-x Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin... 

Tyhjällä kentällä hömpöteltiin vähän agia ja se oli Merkin mielestä kivaa. Puomille ja putkeen se jo karkaa. :-) Kävi taas selväksi miksi meistä ei tule agiharrastajia: jo nyt jään kun nalli kalliolle pelkkää putkea tehdessä, vaikka Merkki ei edes suuremmin kiihdyttele... :-p Mutta hömpötellään jatkossakin, kun tilaisuus tulee. Kontaktit pitää kyllä opettaa, ettei mene turhan vaaralliseksi koko homma.