Puoli vuotta eikä suotta...

Niin vaan 10.12. tuli Merkille puolivuotta täyteen, joten kyllä se nyt meidän pikkupentu vaan on mennyttä... :-/ Koipi on noussut komeasti jo jonkun aikaa ja muutenkin alkaa käytös muuttua. Murkkuikää odotellessa siis... :-0 Tän päivän strategiset mitat oli 10,7 kg ja ehkä noin 43 cm. Saas nähdä saadaanko me viimenkin koira, joka pysyy edes lähellä rotumääritelmän kokorajaa. ;-) Mulla on jossain tallessa painoja luovutusiästä eteenpäin, täytyisi oikein väsätä niistä käppyrä.

Rasmuksen kanssa elämä sujuu, kunhan me ihmiset ollaan tarkkoina. Saas nähdä miten pitkään pojilla sopua riittää. Molemmat on sen verran lyhyellä pinnalla varustettuja kuumakalleja, että tietyissä tilanteissa käpy palaa vähän turhan herkästi... Ruokajututhan on jo selviä, mitään ruokaa ei loju lattialla ja isommat herkut (puruluut, possunkorvat + kaikki muu, mitä Merkki nakertaa pitkään ja hartaasti...) syödään erikseen. Rasmus kävisi ne kaikki noukkimassa parempaan talteen, eikä Merkki suosiolla luovuta. Merkki sitten taas on tarkka omasta nukkumispaikastaan ja pörisee, jos Rasmus tulee turhan läheltä tsiigailemaan. Epävarmuuttaan tietysti pörisee, kun Sentti ei aiheuta samanlaista. Rasmus siis sinänsä menee ihan hyväntahtoisena ja uteliaana katsomaan, mutta sen pääkoppa ei vaan anna jättää murinoita sikseen. :-/ Pikkuhiljaa katoavassa kuulossa on kyllä se hyvä puoli, että ei kuule vaimeita murinoita. ;-) Jokunen rähähdys on päässyt käymään, mutta onneksi ne on vaan pahan kuuloisia, eikä kumpikaan käy kiinni. Tilanteet alkaa kuitenkin nyt olla tuttuja, joten osataan olla tarkkoina. Jos ei ehdi vahtia, niin sitten ovat osan aikaa porttien eri puolilla. Mutta kunhan tekemistä ja liikuntaa on ollut sopivasti, niin onneksi kaikki pötköttelee tyytyväisenä. Pari kertaa Merkki on jopa mennyt Rasmuksen viereenkin nukkumaan, joten ei se missään jatkuvassa pelossa onneksi elä. Sentti-reppana on tasapuolisesti kaikkien kaveri, eikä ymmärrä miksi ylipäänsä pitää rähistä...

Noin muuten on melkoista hiljaiseloa. Oon itse ollut jonkin verran reissussa, joten täällä on vietetty poikamieselämää. Pakkanenkin hidastaa menohaluja, kun sitä on nyt pääsääntöisesti ollut 15-20 astetta. Kovan tai vähemmän kovan viiman kanssa... Luojan lykky, että päästään tuonne lämpöiseen halliin vähän edes pääkoppaa väsyttämään. Ja kyllä Merkki jo ihan hyvin tarkeneekin, kunhan vaan liikutaan reippaasti. Ollaan kävellen käyty hallilla noin -15 asteessa ilman ongelmia. Varpaita tuntuu nipistelevän ensimmäisenä. Vaikka noin muuten melkoinen ***vetinkone onkin, niin fleksi on kyllä näillä keleillä kätevä, kun mun kävelyvauhti ei tahdo riittää pitämään Merkkiä lämpöisenä. Lisäksi sen avulla voi luistaa hihnaopettelusta, kun ei tarvitse koko aikaa pysähdellä vetävän koiran takia... Hihnakäytöstä ollaan kyllä välillä vähän treenattukin, mutta kun keskittymiskyky on paljon jäljessä menohaluja, niin eihän se kovin pitkiä matkoja suju. Ehkäpä me vielä joskus osataan kulkea sivistyneesti narussakin?

Sunnuntaina meidän piti nähdä Kokkolaan muuttanutta mudinpentua, mutta se sitten peruuntui. Käytiin kuitenkin moikkaamassa omistajaa ja schipperke-Eppua. Käveltiin yhdessä pikkulenkki ja Merkki tutustui Eppuun ihan nätisti. :-) Murinoita tuntuu eniten aiheuttavan se, jos pitää istua paikallaan ja liian äkkiä nokakkain moikata. Kunhan saa vähän aikaa tarkkailla vastapuolta ja samalla ollaan liikkeessä niin tuntuu sujuvan hyvin. Kotiin lähtiessä törmättiin vielä vanhaan tuttuun Novaan. Nova on kuitenkin jotenkin salaperäisesti kutistunut ;-) ja Merkin leikit on ihan liian rajuja. Ei mikään ihme, jos menee herne nenään, kun puolet isompi kaveri runnoo miten sattuu... Nikken kanssa käveltiin myös ihan sovussa kotiin, vaikka viimeksi hallilla pelotti ihan järkyttävästi (= älytön murina). Hyvä reissu siis. :-)

Eilen oltiin taas hallilla vähän temppuilemassa ja ihan hyvin meni niin kauan kunnes Lumi-bestis ilmestyi paikalle... Toki tuo ei ole pitkään aikaan taas päässyt oikein kunnolla rallaamaan kenenkään kanssa, joten ehkä siksikin on kovin tahmeaa? Muiden koirien touhut ei enää ihan niin kovasti häiritse (pidetään kylläkin vielä jonkun verran etäisyyttä ja tehdään vaan mun lähellä tapahtuvia juttuja), mutta tuo Lumi... Toki vähän ajan päästä helpottaa vähän, mutta selvästi keskittyy vain osaksi ja koko ajan koittaa kuulostella, mitä kaveri tekee. Agitemppuja olisi pitänyt kokeilla, mutta niistä ei sitten tullut mitään. Täytyy mennä joskus, kun halli on tyhjä. Noin muuten teki aluksi muutaman ihan kivan sivulletulon ja siirtymisiä. Pikkuhiljaa koitetaan lisätä kestoa paikallamakuuseen, mutta ainakin nyt (pennun fysiikka?) kovin helposti kellahtaa lonkalle. En ole siihen sen kummemmin puuttunut, koittanut vaan ehtiä palkata ajoissa. Murinoitakin tuli viime aikoja vähemmän, joten sikäli ihan hyvä reissu. Lopuksi saatiin vielä kuningasidea lähteä yhdessä Lumen kanssa kävelemään kotia kohti, arvaatte varmaan miten hienosti sujui...

Kelit olis just nyt tosi kuvaukselliset, kun puut on paksussa kuurassa, mutta valoisa aika kuluu tietysti töissä. Toivottavasti vielä viikonloppuna olis hyvät kelit, että saataisiin edes jotain puolivuotiskuvia otettua. Sellaista meillä, taitaa tarvita siirtyä joulukorttien tekoon, että ehtivät huomenna postiin... ;-)

Hammaskeiju

Käytiin hammaskeijun luona Äänekoskella ja saatiin viimeinenkin kulmahammas pois. :-) ELL rauhoitti ensin (Merkki kiljui kovin miehekkäästi jo ennen kuin oli ehditty edes pistää... ;-)) ja veti sitten hampaan irti. Kamalan pitkät juuret siinä edelleen oli, joten tuskinpa se olisi itsestään pudonnut. Merkkiä ei herätetty ollenkaan vaan kannettiin taju kankaalla autoon nukkumaan. Korpilahdella oli jo sen verran hereillä, että kävi pissalla. Railua tuntia myöhemminTamperella sitten ihan virkkuna katseltiin cityhulinaa. :-) Illalla riehui tavalliseen malliin, ei vaikuttanut mitenkään kipeältä tai krapulaiselta (sai tosin kipulääkettä piikin lääkäriltä). Nuo vanhemmat koirat on olleet paljon hitaampia heräämään ja myös toipumaan muuten rauhoituksesta. Sentti-raukka etenkin tuntuu saavan kamalan krapulan nukutusaineesta... Ruokakin maistui, joten kaikki näyttäisi olevan ok.

Rasmus raahattiin myös kauhusta kankeana lääkärille, kun se korva on temppuillut edelleen. Raukka aivan vapisi, kun tajusi mihin taas joutui... Vasemmasta korvasta löytyi jonkun verran hiivaa, joten saatiin kuuri Canofitea. Sitä pitäisi laittaa aamuin illoin 2-3 vk, toivottavasti tepsii ja saadaan vaarin korva kuntoon. Liekö tuo hiiva nyt sitten kuivaruoan syytä, kun on pitkästä aikaa syönyt enemmän nappuloita. Tai sitten vaan on tullut jostain, kelitkin on ollut tosi kylmiä ja tuulisia koko syksyn.

Mökille siis tultiin viettämään pitkää viikonloppua. Rasmus on niin kamalassa karvassa, että nypin sen nyt kuitenkin. Piti tehdä eläinkoe ja nyppiä vasta keväällä, mutta en mää pysty sitä sinne asti katselemaan. Nyt on jalat nypitty (inhottavimmasta päästä aloitetaan siis) ja R näyttää ihan käpylehmältä. :-D Sentti ja Merkki (tai neekerit, niin kuin Janin serkku kohteliaasti poikia puhuttelee :-D) lähtivät Janin kanssa metsään, niin saadaan olla rauhassa Rapsun kanssa. Tänään jos pääsisi puoleen väliin asti ja huomenna sitten loput + viimeistely koneella. En viitsi Ärrää enää kovin kiusata, nypitään se mikä suosiolla lähtee ja koneella loput.

Kovin hammaspitoisia juttuja ollut viime aikoina, mutta eiköhän ne nyt ole kunnialla vaihdettu ja päästään miettimään muita juttuja.

Edittiä: "Yleisön" pyynnöstä yritin nyt saada tähän sen kommenttijutun laitettua, saas nähdä miten kävi... :-D