Näpertelyt

Äskeisestä valituksesta voi varmaan päätellä, että treenaaminenkaan ei ole ihmeemmin kiinnostanut. :-/ Ja siinä vähässä, mitä ollaan tehty, ei ole päätä eikä häntää... 

Kotona ollaan tehty vähän kapulan pitoja uudella pienellä ohjatun kapulalla. Välillä tykkäis pureskella, mutta lopettaa, kun nätisti huomauttaa (vähän kuonosta kiinni). Kestoa on nyt ehkä jotain 5-10 s. Koska sen treenaaminen on tylsää ;-) ollaan otettu mukaan vähän häiriöitä. Välillä pitää hienosti, vaikka vähän tönin kapulaa ja välillä putoaa. Kyllä tää ehkä tästä jonain päivänä kehkeytyy. 

Myös kaukojen vaihtojumppaa on vähän kokeiltu, mutta se nyt ei oikein toimi. Yritin vissiin päästä helpolla ja vaan houkutella namin perässä, mutta se ei mun mielestä etene oikein mitenkään. :-s Tietysti paremmin seuraa kättä (ts. joku haju halutuista asennoista on), mutta ei oikein tunnu tajuavan, mitä tekee. Nyt sitten kaivoin pitkästä aikaa jääkiekkomailan kaapista ja koitin lähteä jotenkin vaan sheippaamaan. Aloitettiin siitä, että sain tarjoamaan ihan muuten vaan maahanmenoja. Kun tarjosi edes jotenkin luotettavasti, mailan päälle seisomaan ja odottelemaan. Aluksi maila häiritsi niin, ettei voinut laittaa pyllyä maahan, mutta kyllä sekin sitten lopulta onnistui. Sen verran maila kuitenkin kiusaa, että ei mielellään laita tassuja ihan kiinni siihen / pomppaa herkästi jommalle kummalle puolelle, jos joku tassu osuu. Plan olis nyt totutella siihen, että maila ei ole mikään "juttu". Sitten tarjoamisen kautta nuo vaihdot jotenkuten ihan vaan lattialla. Sitten maila mukaan niin, että takatassut pysyy paikallaan. Jotenkin musta tuntuu, että tääkään ei välttämättä toimi, mutta kerrankos sitä...

Tänään aamulenkillä (voitteko kuvitella?!?) muutama hyvä vauhtiluoksetulo + lyhyt (reilu 5 askelta ehkä) seuraamispätkä. :-)

Nyt illalla poikettiin hallilla, kun se oli tyhjä. Merkki on niin tottunut siihen, että hallilla on muita koiria, että sen piti häntä pystyssä juosta ja pöhkiä ympäriinsä tarkistamassa paikat. Kun tää oli suoritettu, ruvettiin hommiin. Saatiin vähän humputeltua kosketusalustalla (laitoin ruutumerkit ympärille, ei nauhoja), palkkana aluksi maksamakkaraa (joo, se on melko epäkätevä makupala) ja sitten pari kertaa pallo. Pallolla tuli selvästi lisää vauhtia (ja epätarkkuutta koskemiseen), mutta piti lopettaa kun muitakin tuli halliin. Ei siis malta leikkiä, kun joku tulee ovesta, enkä edes ihan luota luoksetulon toimivuuteen, jos lähtee ympäriinsä humputtamaan lelun kanssa. Kun alkumölyt oli päästelty, leikki ihan hyvin ja teki muutaman tolpan kiertämisen. Lopuksi n. 2 min paikallamakuu muistaakseni kolmella välipalkalla ja kehumalla (koitan välttää lonkalle valahtamisen, onnistui!). Lyhyt istuminen tuli tehtyä, kun piti käydä kamat hakemassa muiden koirien luota, hyvin tämäkin. Kuulostaa, että ollaan henkihieveriin treenattu pieni, mutta  treeniosuus oli varmaan alle 10 min kaikkinensa, hallilla oltiin ehkä 15 min.

Ja käytiinhän me to-iltana hallilla sadetta pitämässä ja tokokisoja katsomassa. Hienoja koiria taas paljon. Treenikavereillakin niiin hienot ja taitavat koirat, varsinkin Tuimalla meni lujaa. :-) Pikkujuttujen takia jäi kuitenkin ykköset saamatta (mutta tulostavoitteita ei pitänyt muutenkaan laittaa ;-)).

Psyykkinen valmentautuminen ja hyppyseminaari 18.-20.11.

Blogin päivitys ja kaikki muukin takkuaa... Tää jatkuva pimeä, märkä ja kylmä vaan jotenkin vie maun vähän kaikesta. :-( Ulos ehtii vaan pimeään aikaan ja silloinkin tuntuu jatkuvasti satavan. Tulis edes pakkanen, että sade vaihtuis lumeksi! 

Kaiken ankean keskellä viime viikonloppu oli kyllä tosi huippu: meni Vappu Alataloa kuunnellessa. :-) Perjantai-iltana oli luento psyykkisestä valmentautumisesta ja la + su hyppyseminaaria. Seminaarissakin ihan mielettömät määrät hyvää asiaa, vaikken agia harrastakaan. Piitkät pätkät muistiinpanoja odottelee jotain järkevää puhtaaksikirjoittamista...

Pk-hypyn opettamisesta:

• 1 m esteen hyppääminen vaatii koiralta maksimaalista voiman käyttöä
• Isolla esteellä on oltava kunnossa hyppytekniikka, asenne ja luottamus
• treenataan vain, kun koiralla hyvä vire (saa olla aika korkea isolla esteellä)
• iso & umpinainen este: koiran on voitava luottaa, että esteen hyppääminen on turvallista ==> varmista, että laskeutumispaikka on kunnossa, ettei koira kompastu, liukastu tms.
• Okseri hyvä harjoitus, koska kehittää voimaa ja hyppytekniikkaa
• Treenataan eri korkeuksia: aloitetaan alhaalta, nostetaan pikkuhiljaa ja lasketaan takaisin alas
• Maksimikorkeudessa vain 1 hyppy per treeni! On koiralle todella rankka, joten kannattaa opettaa, että kun kerran tsemppaa yli, sitten ei tarvitse toistaa enää. Täyskorkeasta hypystä myös huippupalkka.
• Kannattaa treenata myös osissa, joskus pelkkä meno- tai paluuhyppy
• Ensin hyppy kuntoon ilman kapulaa, sitten vasta hyppynoudot
• Hyppynouto: kannattaa treenata matalia sarjoja kapulan kanssa
• painavan kapulan kantamisessa tarvittavat lihakset vahvistuvat
• kapulan kantaminen tekee koirasta todella etupainoisen ==> oppii pitämään tasapainon hypyillä
• Jos vain mahdollista, paluuhypystä kannattaa treenata katsekontakti pois (koiran fysiikan kannalta parasta, jos koira hyppää & laskeutuu hypyltä pää alhaalla) ==> voi laittaa targetin esim. omien jalkojen eteen, kääntää itse päätä pois ettei "pyydä" katsekontaktia jne. (voi olla ettei toimi kisoissa, kun targettia ei ole, mutta parempi yksi huono hyppy kisoissa, kun paljon huonoja hyppyjä treeneissä)
• Hyviä harjoituksia:
• perussarja: hyppytekniikka, voi tehdä kapulan kanssa ja ilman kapulaa, juoksuttaa edestakaisin avustajan kanssa
• korkeuden arviointi: koira oppii millä voimalla pitää hypätä, koira myös saa sarjalta hyvän rytmin ja vauhdin, jotka auttavat korkean esteen hyppäämisessä (ei voi esim. ottaa ylimääräisiä lyhyitä laukka-askeleita, ei voi vaan kiitää eteenpäin jne.)
• okseri: kehittää maksimivoimaa + opettaa oikean hyppykaaren
• kasvava sarja, jossa viimeinen este umpinainen: opettaa ponnistuspaikan valintaa, aloitetaan suht matalalta, lisätään korkeutta ja lopuksi muutamalla toistolla ihan alas (10-20 cm), kuitenkin max 6-7 toistoa, viimeisten esteiden väli korkealla esteellä 8-9 jalkaa
• Kannattaa käydä treenaamassa mahdollisimman erilaisilla esteillä ja alustoilla, ettei koirille tule yllätyksiä kisoissa.

Psyykkisestä valmentautumisesta:

• Onnistuminen on työtä, ei sattumaa!
• Usein kehittymistavoitteen (koira oikeassa vireessä tunnaria tehdessä) asettaminen tulostavoitteen (ykköstulos) sijaan auttaa helpottamaan jännitystä ==> kisoihin tekemään tiettyjä suorituksia eikä tuloksia!
• Keskity kisoissa tekemään asioita äläkä tee arviointeja (onko vielä mahdollisuutta ykköseen, mikä aiheutti liikkeen epäonnistumisen tms.)
• Opettele muuttamaan negatiiviset mielikuvat (tää ei taatusti onnistu) positiiviseksi (koira osaa tunnarin hyvin). Käy kokeessa läpi positiivisia mielikuvia liikkeen alussa (usein koirakin toimii paremmin, kehon kieli tms.?)
• Opettele tunnistamaan haitallisen jännityksen ensimmäiset merkit, silloin niille on vielä jotain tehtävissä
• Keskity täysillä vain nykyhetkeen!
• Kisat analysoidaan jälkikäteen ja mietitään, mitä tehdään seuraavalla kerralla samalla / eri tavalla. Auttaa tunnistamaan myös itseä haittaavat ulkoiset häiriöt (mieti miten voisi pienentää).
• Pohdi omaa jännittämistä:
  
  • Missä tilanteessa jännitän?
  • Miten voimakasta jännittäminen on, arvioi 1-5?
  • Miten jännittäminen haittaa suoritusta?
  • Miten iso haitta jännittämisestä seuraa, 1-5?
  • Mitkä tekijät tai tilanteet saavat minut jännittämään?
  • Mikä lisää jännittämistä?
  • Mikä vähentää jännittämistä?
  • Mitä ajattelen, kun jännitän?
  • Mitä tunnen, kun jännitän?
  • Olenko konenut tilannetta, missä en jännittänytkään?
  • Miten kovasti haluan päästä jännittämisestä, arvioi 1-5?
  • Millaista elämäni olisi, jos en jännittäisi?
• Virhe ei ole sama asia kuin epäonnistuminen!
• Virheitä voi korjata
• Virhe = palautetta, mahdollisuus kehittyä
• Tutki virhettä rauhassa ja perusteellisesti (tekninen virhe, virhe valmistautumisessa, virhe tankkaamisessatms.)
• Tue omaa suoriutumista: ennakoi aina onnistumista, älä pelkää virheitä!
• Tavoitteista: 3-5 v. unelma > 1-2 v. suunnitelma > 6-12 kk kehitystavoite > 1-6 kk treeni- ja kisaohjelma
• Pakotetut aikataulut aiheuttavat usein liikaa paineita ==> tavoitteiden pitää olla joustavia
• Kehitystavoitteet
• Realistinen: saavutettavissa meidän resursseillamme
• Konkreettinen, mitattava ja yksityiskohtainen (suoritus nopeutuu x sek. tms., koiran pää pysyy liikkumatta paikallamakuussa tms.)
• Toteutukseen selkeä suunnitelma
• Aikataulu ja välimittaukset: itse huomaa, miten suoritukset parantuvat (itseluottamusta, motivaatiota)
• Esim agin nollaprosentin nostaminen ei vältämättä hyvä tavoite (ei kerro mitä pitäisi tehdä, vain päämäärän). Kannattaa asettaa kehitystavoite ts. mitä pitää treenata, että tulee enemmän nollia (ei enää keppivirheitä, kontaktivirheitä tms. --> konkreettisempaa)
• Kilpailemisen suunnittelu tärkeää: Mitä treenaan (usein kannattaa tehdä onnistuneita treenejä ennen kisoja), miten paljon treenaan (pitääkö normaalia treenimäärää lisätä / vähentää ennen kisoja), nupin virittely (täytyykö käydä läpi tulevaa kisaa vai järjestää muuta ajateltavaa), tarpeelliset hankinnat ja valmistelut, matkapäivän aikataulu, pakkaaminen, matka-aika, tekemiset kisapaikalla ==> Aina mentävä koiran (ja ohjaajan) mukaan!

 Hyppytekniikasta:

• Perustuu Susan Salon oppeihin
• Useimmat koirat osaavat luonnostaan hypätä hyvin (metsässä vapaana tms.), mutta ongelmia tulee agiradalla (ohjaaja aiheuttaa paljon häiriötä...!)
• Ei ole kiinni geeneistä, on opeteltava taito!
• Ensin tekniikka kuntoon, sitten ratoja
• Annetaan koiralle tilaa ja aikaa tehdä itse ratkaisuja hypyillä (mistä kannataa ponnistaa, mikä on hyvä hyppykulma, mitä vauhtia hypylle jne.), otetaan ohjaaja pois sähläämästä.
• Pentujen kanssa voi aloittaa flat workillä (alle 8 kk pentujen esteet treeneissä korkeintaan niiden oman ranteen korkuisia)
• Ohjaajan tehtävä radalla on antaa oikea-aikaisia ohjeita. Useimmiten kuitenkin aina myöhässä... (Joskus koiran pitää tietää radan kulku jo 3 estettä aikaisemmin! Kuitenkin tieto jatkosta viimeistään 1 laukka-askel ennen ponnistusta.)
• Koiran osa-taidot hypyillä
• Reitin löytäminen esteeltä toiselle (lyhin ei aina optimaalisin)
• Esteiden välisten etäisyyksien arviointi
• Kun motivaatio on kohdallaan koira pyrkii etsimään itse mahdollisimman optimaalisen radan.
• Ohjaajan on AJOISSA kerrottava koiralle, mihin rata jatkuu. Koira ei voi tehdä optimaalista rataa, jos ei tiedä sen kulkua.
• Ponnistuspaikan valinta
• Koira osaa itse katsoa oikean paikan, jos sitä on treenattu riittävästi ja se tietää mihin rata jatkuu!
• Takaakierto on vaikein mahdollinen tapa hypätä! Joutuu ponnistamaan yhdellä jalalla hyppyyn ==> treenattava huolella, rauhallisesti ja aluksi ihan matalilla rimoilla
• Painon siirto takapäälle
• Koira on luonnostaan etupainoinen ==> ponnistusvaiheessa kaikki paino on siirrettävä takaosalle ==> erikseen opetettava taito
• Tärkein yksittäinen asia hyppäämisessä! Ilman painon siirtoa ei voi olla vahvaa ponnistusta.
• Hyppykulma
• Hypyn korkeuden arviointi
• Koiralle ei ikinä kommentoida riman koskemisesta / pudottamisesta, se on signaali jostain! Miksi:
• itse riman pudottaminen ei ole virhe, vaan virhe on tapahtunut jo aikaisemmin (mm. esteen lähestymisessä, ponnistuksessa tms.) ==> rankaisu tulee ihan väärään aikaan, joten ei tehoa
• ihmisen reaktioaika on niin pitkä, että jo pelkästään sen takia kielto tulee myöhässä
• koirat ei tahallaan pudottele rimoja ==> koira tarvitsee apua eikä kieltoja ==> analysoitava mistä johtuu ja korjattava varsinainen syy
• Osa koirista on opetettu vain menemään kovaa ==> ei tarvitse välittää rimoista (vauhti on tarkkuutta tärkeämpää) ==> palkka tulee aina koiralle, ettei lelun tms. perässä tarvitse sinkoilla.
• Treeneissä aina erikorkuisia esteitä, että koira oppii katsomaan mihin hyppää!
• Hypyn jälkeen tasapainon löytäminen
• Lapojen alueen lihakset ottavat hypyn alastulon vastaan ==> oltava kunnossa ja riittävästi lihaksia (fyssarilta ohjeita, jos ongelmia)
• Hypyn oltava alusta asti tasapainoinen, että sen voi ottaa tasapainoisesti alas.
• Jos koiralla suora etupää (ja korkea kaulan asento), tarvitsee paljon jumppaa lihasten kehittämiseksi ja jumien välttämiseksi
• Hyppytekniikkatreeneissä:
• Koiralle targetiksi namialusta / lelu, tarvittaessa avustaja kutsumaan. Palkkaa ei heitetä esteiden yli! Koira on saatava keskittymään esteisiin ja katse kohdistumaan alas.
• Ohjaaja hiljaa, huitomatta ja pois tieltä...
• Virheistä ei kommentoida, muutetaan harjoitusta jos on tarpeen
• Lähtöasento suora istuminen, ei vinotuksia ja könöttämistä
• Ohjaaja katsoo targettia, ei koiraa, vapautus kun koiran katse targetissa (jos ei onnistu, niin ohjaaja / avustaja targetin luo)
• Koira kannattaa opettaa liikkumaan yhdessä ohjaajan kanssa ilman, että tuijottaa. Yhdessä juoksemista voi usein käyttää myös palkkana, koirien mielestä hauskaa. :)
• Ks. Greg Derrett (agi.fi myy videoita) "flat work" / "circle work" & Fanny Gott
• Koiran syviä lihaksia pitää treenata!
• Hyvin menneen vaikean treenin jälkeen aina helpompi harjoitus ==> kasvattaa koiran motivaatiota ja itseluottamusta
• Koira ei saa lähteä hypyille liikkuvan lelun perään! Ei keskity hyppyihin, vaan lelun jahtaamiseen ==> loukkaantumisriski. Jos tarvitsee, lelu voi lähteä liikkeelle, kun koira on laskeutunut viimeiseltä hypyltä (avustaja). Jos motivaation luomiseksi on pakko, voi tehdä max. muutaman toiston liikkuvan saaliin perään.
• Koiran vapauttaminen sanalla, ei saa lähteä mistään eleestä tms.

Että sellaista "tiivistetysti". Suosittelen ihan ehdottomasti osallistumaan vaikka kuunteluoppilaaksi, jos vain mahdollisuus tulee. Muillekin kuin agiharrastajille tuli paljon hyödyllisiä juttuja.

Jospa se siitä taas...

Maanantaina käytiin hallilla, kun piti tehdä avain, joten siinä samalla pikkutreenit virran purkamiseksi. Ekat 10 min oli ihan kohtuullista muistaakseni, mutta sitten Lumikin tuli treenaamaan... ;-) Aika lailla kesti odotella, mutta jossain vaiheessa suostui taas vähän temppuilemaankin. Ei kai tehty mitään fiksua, kosketusalustaa vähän ihan pieneltä matkalta, pujottelua jalkojen välistä, takapään käyttöä jne. temppuja. 

Tänään sitten piti kaivaa verta oikein urakalla nenästä ja lähdettiin näyttelytreeneihin. Sikäli ihan hyvä, että paikalla oli meidän lisäksi vaan 2 muuta koiraa (Lumi + yksi puolituttu uros (joka on Merkin mielestä aika pelottava)) + pari treenaajaa --> ei liian ahdasta, joten Merkkiä ei heti ahdistanut. Mukana oli vielä uusi salainen ase (maksamakkaraa). Eihän se maksiskaan saanut Merkkiä vielä vakuuttuneeksi homman hauskuudesta, mutta ei tainnut kertaakaan murrata tuomarille. :-) Ja väliajoilla temppuilikin ihan kivasti, joten kannatti käydä.

Illan extremenä oli sitten pimeällä pellolla vapaana hillumista. Idea oli, että pelto on pehmeä (ei riko jalkaa niin helposti) ja että pimeässä ei niin rallita kovaa. Jalka onneksi kesti, mutta rallata pystyi ihan hyvin säkkipimeässäkin... ;-) Mutta pääasia, että haava näyttää parantuneen hyvin ja päästään vähän liikkumaan paremmin. Tossu jalassa vielä lenkillä, mutta sentäs omassa pihassa uskaltaa jo pikapissattaa paljain jaloin.

Merkki-Erkki epätoivoinen...

Tänään tokokoulutuksessa kyllä ehdottomasti järkyttävin esitys ikinä... Vai tähän mennessä?!? Povailin kyllä jo etukäteen, että onkelmia saattaa olla, mutta reissu ylitti kyllä kaikki odotukset. Hallissa ei siis voinut tehdä kertakaikkiaan mitään muuta, kun haistella. Siis ei todellakaan yhtään mitään! Kun sitten ikävänä ihmisenä kielsin haistelun, niin just ja just pystyi istumaan / makaamaan (ja piippaamaan, prkl). Mikään nami / lelu ei saanut edes päätä kääntymään. :-x Tai tehtiin me yks pentuluoksetulo siihen loppuun. Tarkoitus olis ollut saada vinkkejä seuraamiseen, mutta meni sitten rupattelun puolelle. 

Toinen kierros otettiin sitten meidän osalta ulkona parkkiksella ja siellä sentäs oli jo vähän yritystä. Ymmärsi varmaan kuunnella sen kohdan, kun sanoin että muditaljasta saisi lämpösen karvalakin talveksi... Ei se vieläkään likikään parastaan esittänyt, mutta leikki sentäs ihan ok niin että pystyi jotain tekemäänkin. Jäävissä ei suurempia ongelmia, täytyy vaan häivyttää ne viimeisetkin avut pois. Ja siinä pitää olla tarkkana, ettei toisia käskyjä palkata. Jos ei tee heti ekalla oikein, pyydetään uudestaan että saadaan oikea asento tehtyä, sitten vaan kehu tms. ja uusi yritys. Varsinainen palkka tulee vasta, kun onnistuu ekalla käskyllä ok. Kun vaan muistais pysyä tiukkana... Kosketusalustakin sillä mallilla, että rakennetaan siihen ruutu ympärille ja aletaan tehdä pohjia. Lähinnä siis siksi, että ruudun treenaaminen (täysiä kaahaaminen ;-)) varmaan on Merkin mielestä kivaa ja sillä saa mukavaa vaihtelua, kun nysvätään alo-juttuja.

Mua nimenomaan sieppaa maailman eniten se, että otus ei  tee yhtään mitään eikä reagoi mitenkään mihinkään mun tekemisiin. Kun seinille puhuis. :-x Eniten rassaa varmaan sen takia, kun toi ei tosiaankaan ole mikään pystyyn nukkunu reppana. Potkua löytyy kun pienestä kylästä, mutta ei pysty kykeneen mitään, jos naisia on lähimaillakaan. Pidettävä nyt kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että tää on vaan joku teinihirviövaihe. Jos siitä tän luokan naistenmies tulee / jää, niin täytyy kyllä vetää mietintämyssy syvälle päähän. Viisaammat on kyllä sekä varottanu (siis että teinipoikamudit on "parhaimmillaan" ihan hirveitä) että lohduttanu taudin paranevan ittestään. Kieltämättä silti totuus pääsi yllättämään. Mutta kärvistellään nyt ja mennän rauhassa teinin ehdoilla. Jospa se maaginen 2 v. ikäraja tuo mukanaan jonkun ihmeparantumisen... ;-)

Mutta noin muuten oli kyllä huippukiva päivä! Kouluttajana oli Päivi Lamminen ja suosittelen kyllä lämpimästi. :-) Koiriakin oli mukavasti eri-ikäisiä, rotuisia ja tyyppisiä, joten vinkkejä tuli ihan pentujutuista evl-liikkeisiin asti. Tässä jotain mieleen jääneitä juttuja ihan sekalaisessa järjestyksessä:

• Koira palkataan vaan, kun eka suoritus onnistuu halutusti. Muuten korjaus & kehu ja uusi yritys.
• Muutenkin tarkkana korjausten kanssa / ei heti helpoteta harjoitusta, jos koira epäonnistuu (ainakin osa oppii hyvin nopeasti, miten pääsee tekemään vaan helppoja treenejä ;-))
• Noutokapula suussa liikutaan aina laukaten! Pitotreenit & luovutusasento erikseen. Kapulasta saa päästää alusta asti irti vain käskystä. Jos tiputtaa, uudestaan.
• Palautusvauhtia voi tehdä esim. juoksemalla poispäin (vasta sitten liikkeelle, kun koira on ottanut kapulan suuhun!), hyppyyttämällä / lähettämällä putkeen kapula suussa. Tärkeää olis heti alusta asti ehdollistaa koira siihen, että kapula suussa painellaan täysiä, eikä hölkötellä miten sattuu.
• Ruudun opetus kosketusalustalla: Alusta aina samaan paikkaan keskelle ruutua -> koira on tapaeläin ja n toiston jälkeen se alkaa juosta samaan paikkaan mihin aina on palkattu (oli alustaa tai ei). On oltava kuitenkin tarkkana, että paikka on aina tasan sama -> muuten koiralle ei voi tulla rutiinia. Palkkaus joko paikallaan olevalle koiralle tai koiran taakse, tärkeintä on että koira ei tule yhtään vastaan. Opetettava myös korjaukset erikseen / koira parin metrin päähän ruudusta, ruutukäsky uudestaan jne.
• Kannattaa opettaa oma "suuntauskäsky" ruutuun ja merkille: missä ruutu? -> hieno -> missä merkki? -> hieno -> lähetys merkille. Pyydetään siis ensin etsimään ruutu, sitten merkki.
• Evl-ruudun aloitus: koiran voi lähettää ihan läheltä merkille (pari metriä tms.) tai viedä sinne, ohjaaja siirtyy pari metriä ruudun suuntaan ja lähettää siitä (ohjaaja siis pysyy samalla linjalla, mistä merkille lähetys tehtiin). Pikkuhiljaa lisää matkaa merkille ja ohjaaja siirtyy vähemmän ruutua kohti.
• Merkin opetus kiertämällä. Toimii tosin vain jos koiralla ehdottoman hyvä liikkeestä seis! Tämän avulla voi kokeissa säätää koiran paikkaa -> esim. pysäytys aina vähän sille puolelle, minkä puoleinen ohjatun kapula pitää noutaa jne. Koira kehittää helposti rutiineita -> tietää jo merkillä mikä kapula noudetaan.
• Jäävissä liikkeissä paluu koiran luo: voi käyttää aluksi etupalkkaa tms. mitä koira keskittyy tuijottamaan, vapautus kun ei käänny mukana. Voi myös mennä koiran taakse seisomaan ja kävellä puolelta toiselle -> etupalkalle kun lakkaa pyörittämästä päätänsä.
• Jos ei tule luonnostaan, on opetettava kunnioittamaan merkkejä: aluksi niin isot / painavat merkit / niiden kiinnittäminen maahan, ettei niitä saa potkittua kumoon. Voi aloittaa myös esim. tolpan vieressä ja pienentää kohdetta pikkuhiljaa -> jos joku pienikin este = koiran kuuluu tiivistää lähemmäs ohjaajaa. Z:ssa esim. pitäisi olla korkeintaan 0,5 m päässä törpöistä...
  

Oli varmasti miljoona muutakin hyödyllistä asiaa, mutta nyt ei muistu mieleen.

Ja mitä me sitten tehdään:

• Opetetaan joku "töihin" -käsky, minkä jälkeen ei nenää vaan saa sinne maahan laittaa...
• Käydään treenaamassa häiriöitä mahdollisimman monessa paikassa ja koitetaan vaikeuttaa pikkuhiljaa. Tavoitteena siis nyt aluksi se, että leikkiminen (ja syöminen) onnistuu silloin, kun on tarvis.
• Hallilla treenejä sen mukaan, miten ottaa häiriötä. Pitäis kuitenkin saada edes jotain alkeellista kontaktitreeniä tehtyä pikkupätkä vaikka olis naisetkin mielessä. 
• Kotona / muuten rauhassa sitten varsinaiset treenit: jäävistä apujen häivytys, asentojen pitäminen mun liikkuessa, ruudun alkeita mielenvirkistykseksi, noutokapulan kanssa liikkumiseen vauhtia (mielellään ravailisi sen kanssa). Seuraamiseen täytyy miettiä jotain. Antaa painaa, vireen laskiessa ei sitä kuitenkaan tee? Kun siis nyt näyttää vahvasti siltä, että virettä ei ihan liiaksi asti ole...

Mutta koitetaan nyt vielä ihan rauhassa odotella ja puuhastella jotain kivaa. Merkkiä en osaa vielä niin lukea, että tietäisin varmasti onko sillä vaan vaikeeta (tuntuu usein olevan ;-)) vai vaatiiko vaan kunnon kurinpalautusta. Sen verran kukkahattu ja kunnianhimoton kuitenkin oon, että harrastetaan vaan siinä tapauksessa, että molemmilla on kivaa. Väärässä paikassa annettu vääränlainen kurinpalautus saattaa tehdä sen verran hallaa, että mielummin otan varman päälle. Vääntämään voi alkaa sitten joskus myöhemmin, jos halua / tarvetta on. 

Tossa se nyt tuhisee kainalossa ja on kaikesta huolimatta maailman paras kainaloinen. <3 Ja tehtiin me iltaruoan eteen ihan kivat kotitreenit... :-D

Voi voi...

Päivitykset tekemättä noin miljoonan muun tekemättömän asian kanssa...

Sunnuntaina meillä oli kivat hakutreenit. Saatiin tehtyä 4 suunnilleen täysimittaista pistoa pelkillä ääniavuilla. :-) Ja Merkin mielestä homma alkaa olla jopa ihan hauskaa. :-) Ei se nyt vieläkään mitenkään päättömänä hillu, mutta selvästi tietää mitä ollaan menossa tekemään ja häntä tötteröllä kuikuilee metsään. Vielä kun saataisiin muutamat yhtä hyvät treenit ennen talvitaukoa, niin hyvä olisi. 

Oliskohan ollut peräti sama sunnuntai-ilta (tai sitten maanantai), kun Merkki oli iltapissatuksella onnistunut hankkimaan anturaan haavan. :-( Ei onneksi mitään pahaa (= vuoti verta vähäsen lähinnä ekana iltana ja seuraavana päivänä liikunnan jälkeen), mutta sen verran kuitenkin, että tuli tossu- ja remmikomennus. Eli ulkona vaan tossun kanssa eikä vapaana hillumista. Shit happens...

Viikolla kävin kiireessä tekemässä yhden jäljen (koska tossupotilas alkoi mennä aika, hmm, lujaa ihan kotioloissakin). Tämän olis kyllä voinut jättää väliin ja keksiä jotain muuta energianpurkua. Pimeän takia siis lähdin ajamaan heti jäljen teon jälkeen ja kiskomiseksihan se meni. :-/ Jälki kiemurteli loivasti taimiksen pellolla n. 300 askeleen verran. Ihan järkyttävä sumu ja vähän jotain vesitihkuakin ilmassa. Oli siellä varmaan ihan kivojakin pätkiä välissä, mutta josko tästä nyt sitten oppisi, ettei me ajeta ihan tuoreita jälkiä.

Viikolla puuhasteltu kotona jotain temppuja energian kuluttamiseksi, mutta ei se oikein kunnon liikuntaa korvaa... Jalkojen välistä pujottelu alkaa ehkä pian sujua, takajalat osaa kiivetä korokkeelle (seuraava tavoite on yläkerran portaiden alin rappu), tulla jotenkuten eteen istumaan (josko meillä joskus olisi jonkun tyylin mukainen luoksetulo tehtynä), nousta käskystä maa-seiso jne.

Tänään toinen jälki samalle pellolle, vanheni n. tunnin. Tällä kertaa oikein laskin mukaan otettavat namit ja niitä oli vähän alle 1/2 askeleista epäsäännöllisesti laitettuna. Pituutta oli reilu 300 askelta ja vähän kiemuroita + pari kulman tapaistakin. Alkaa kyllästyttää suoraan kävely... ;-) Nyt näytti taas jo vähän jäljestämiseltä meidän meno. Kulmat vähän sinnepäin, mutta oli hankalaa, kun en muistanut mihin ne oli tehty... Taas siis varsinaista "ei näin" -kamaa. Toinen kulkma otettiin uusiksikin, viisasta tai ei (mutta meni uusinnan paremmin kuin ekan kerran). Pisimmät tyhjät pätkät taisi olla 3-4 askelta eikä tosiaan mitään ihan mahdotonta kiihdyttelyä. Koirakin vaikuttais vähän rauhallisemmalta nyt kotona. :-)

Huomenna tokovalmentautumaan, saas nähdä mitä siitäkin tulee a) tossu jalassa ja b) melkein viikon remmilenkkikuurin jälkeen... :-O Haava näyttää sentäs paranevan pikkuhiljaa, mutta vielä ei voi ilman tossua lähteä ulos.

Uhrauksia tieteen hyväksi

Apinat teki hyvän työn ja vapaaehtoisina ;-) lahjoittivat verinäytteet Hannes Lohen geenitutkimukseen. Kävi ilmi sekin, että Merkki osaa tiukan paikan tullen seisauttaa veretkin. ;-) Toisesta jalasta ei sitten millään suostunut tulla verta, joten toisenkin säärikarvat oli uhrattava... Hirmu reipas se muuten oli kyllä! Ei edes murissut missään vaiheessa kenellekään eikä muutenkaan järjestänyt isoa kohtausta. :-) Ääntä tietysti "vähän" lähti, mutta sitä ei lasketa.

Palkinnoksi urheudesta sitten pääsi jäljelle ja Duffyn kanssa hillumaan. Jälki kiemurteli taimiksen pellolla n. 300 askeleen verran ja ajettiin melkein heti. Namia ehkä vajaa 1/2 askelista ja muutama superylläri matkalla. Hienosti! :-) Etenkin loppu, mikä mentiin myötätuulessa.

Duffyn kanssa sitten melko päätöntä kaahotusta vähän aikaa. Mutta että sillekin pitää välillä koittaa kiroilla... :-x Kun on isoimmat höyryt juostu, Merkki tulee välillä mun jalkoihin kävelemään ja siitä sitten koittaa rähistä Duffya kauemmaksi. Rasittava! Tokeni kyllä ihan ok, kun pari kertaa huomautti, mutta silti.

Nyt kuuluu kuitenkin tasaista tuhinaa nurkista. :-) Pizza uunista ja sohvalle Lewisiä kattomaan. Parasta!