Merkki-Erkki epätoivoinen...

Tänään tokokoulutuksessa kyllä ehdottomasti järkyttävin esitys ikinä... Vai tähän mennessä?!? Povailin kyllä jo etukäteen, että onkelmia saattaa olla, mutta reissu ylitti kyllä kaikki odotukset. Hallissa ei siis voinut tehdä kertakaikkiaan mitään muuta, kun haistella. Siis ei todellakaan yhtään mitään! Kun sitten ikävänä ihmisenä kielsin haistelun, niin just ja just pystyi istumaan / makaamaan (ja piippaamaan, prkl). Mikään nami / lelu ei saanut edes päätä kääntymään. :-x Tai tehtiin me yks pentuluoksetulo siihen loppuun. Tarkoitus olis ollut saada vinkkejä seuraamiseen, mutta meni sitten rupattelun puolelle. 

Toinen kierros otettiin sitten meidän osalta ulkona parkkiksella ja siellä sentäs oli jo vähän yritystä. Ymmärsi varmaan kuunnella sen kohdan, kun sanoin että muditaljasta saisi lämpösen karvalakin talveksi... Ei se vieläkään likikään parastaan esittänyt, mutta leikki sentäs ihan ok niin että pystyi jotain tekemäänkin. Jäävissä ei suurempia ongelmia, täytyy vaan häivyttää ne viimeisetkin avut pois. Ja siinä pitää olla tarkkana, ettei toisia käskyjä palkata. Jos ei tee heti ekalla oikein, pyydetään uudestaan että saadaan oikea asento tehtyä, sitten vaan kehu tms. ja uusi yritys. Varsinainen palkka tulee vasta, kun onnistuu ekalla käskyllä ok. Kun vaan muistais pysyä tiukkana... Kosketusalustakin sillä mallilla, että rakennetaan siihen ruutu ympärille ja aletaan tehdä pohjia. Lähinnä siis siksi, että ruudun treenaaminen (täysiä kaahaaminen ;-)) varmaan on Merkin mielestä kivaa ja sillä saa mukavaa vaihtelua, kun nysvätään alo-juttuja.

Mua nimenomaan sieppaa maailman eniten se, että otus ei  tee yhtään mitään eikä reagoi mitenkään mihinkään mun tekemisiin. Kun seinille puhuis. :-x Eniten rassaa varmaan sen takia, kun toi ei tosiaankaan ole mikään pystyyn nukkunu reppana. Potkua löytyy kun pienestä kylästä, mutta ei pysty kykeneen mitään, jos naisia on lähimaillakaan. Pidettävä nyt kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että tää on vaan joku teinihirviövaihe. Jos siitä tän luokan naistenmies tulee / jää, niin täytyy kyllä vetää mietintämyssy syvälle päähän. Viisaammat on kyllä sekä varottanu (siis että teinipoikamudit on "parhaimmillaan" ihan hirveitä) että lohduttanu taudin paranevan ittestään. Kieltämättä silti totuus pääsi yllättämään. Mutta kärvistellään nyt ja mennän rauhassa teinin ehdoilla. Jospa se maaginen 2 v. ikäraja tuo mukanaan jonkun ihmeparantumisen... ;-)

Mutta noin muuten oli kyllä huippukiva päivä! Kouluttajana oli Päivi Lamminen ja suosittelen kyllä lämpimästi. :-) Koiriakin oli mukavasti eri-ikäisiä, rotuisia ja tyyppisiä, joten vinkkejä tuli ihan pentujutuista evl-liikkeisiin asti. Tässä jotain mieleen jääneitä juttuja ihan sekalaisessa järjestyksessä:

• Koira palkataan vaan, kun eka suoritus onnistuu halutusti. Muuten korjaus & kehu ja uusi yritys.
• Muutenkin tarkkana korjausten kanssa / ei heti helpoteta harjoitusta, jos koira epäonnistuu (ainakin osa oppii hyvin nopeasti, miten pääsee tekemään vaan helppoja treenejä ;-))
• Noutokapula suussa liikutaan aina laukaten! Pitotreenit & luovutusasento erikseen. Kapulasta saa päästää alusta asti irti vain käskystä. Jos tiputtaa, uudestaan.
• Palautusvauhtia voi tehdä esim. juoksemalla poispäin (vasta sitten liikkeelle, kun koira on ottanut kapulan suuhun!), hyppyyttämällä / lähettämällä putkeen kapula suussa. Tärkeää olis heti alusta asti ehdollistaa koira siihen, että kapula suussa painellaan täysiä, eikä hölkötellä miten sattuu.
• Ruudun opetus kosketusalustalla: Alusta aina samaan paikkaan keskelle ruutua -> koira on tapaeläin ja n toiston jälkeen se alkaa juosta samaan paikkaan mihin aina on palkattu (oli alustaa tai ei). On oltava kuitenkin tarkkana, että paikka on aina tasan sama -> muuten koiralle ei voi tulla rutiinia. Palkkaus joko paikallaan olevalle koiralle tai koiran taakse, tärkeintä on että koira ei tule yhtään vastaan. Opetettava myös korjaukset erikseen / koira parin metrin päähän ruudusta, ruutukäsky uudestaan jne.
• Kannattaa opettaa oma "suuntauskäsky" ruutuun ja merkille: missä ruutu? -> hieno -> missä merkki? -> hieno -> lähetys merkille. Pyydetään siis ensin etsimään ruutu, sitten merkki.
• Evl-ruudun aloitus: koiran voi lähettää ihan läheltä merkille (pari metriä tms.) tai viedä sinne, ohjaaja siirtyy pari metriä ruudun suuntaan ja lähettää siitä (ohjaaja siis pysyy samalla linjalla, mistä merkille lähetys tehtiin). Pikkuhiljaa lisää matkaa merkille ja ohjaaja siirtyy vähemmän ruutua kohti.
• Merkin opetus kiertämällä. Toimii tosin vain jos koiralla ehdottoman hyvä liikkeestä seis! Tämän avulla voi kokeissa säätää koiran paikkaa -> esim. pysäytys aina vähän sille puolelle, minkä puoleinen ohjatun kapula pitää noutaa jne. Koira kehittää helposti rutiineita -> tietää jo merkillä mikä kapula noudetaan.
• Jäävissä liikkeissä paluu koiran luo: voi käyttää aluksi etupalkkaa tms. mitä koira keskittyy tuijottamaan, vapautus kun ei käänny mukana. Voi myös mennä koiran taakse seisomaan ja kävellä puolelta toiselle -> etupalkalle kun lakkaa pyörittämästä päätänsä.
• Jos ei tule luonnostaan, on opetettava kunnioittamaan merkkejä: aluksi niin isot / painavat merkit / niiden kiinnittäminen maahan, ettei niitä saa potkittua kumoon. Voi aloittaa myös esim. tolpan vieressä ja pienentää kohdetta pikkuhiljaa -> jos joku pienikin este = koiran kuuluu tiivistää lähemmäs ohjaajaa. Z:ssa esim. pitäisi olla korkeintaan 0,5 m päässä törpöistä...
  

Oli varmasti miljoona muutakin hyödyllistä asiaa, mutta nyt ei muistu mieleen.

Ja mitä me sitten tehdään:

• Opetetaan joku "töihin" -käsky, minkä jälkeen ei nenää vaan saa sinne maahan laittaa...
• Käydään treenaamassa häiriöitä mahdollisimman monessa paikassa ja koitetaan vaikeuttaa pikkuhiljaa. Tavoitteena siis nyt aluksi se, että leikkiminen (ja syöminen) onnistuu silloin, kun on tarvis.
• Hallilla treenejä sen mukaan, miten ottaa häiriötä. Pitäis kuitenkin saada edes jotain alkeellista kontaktitreeniä tehtyä pikkupätkä vaikka olis naisetkin mielessä. 
• Kotona / muuten rauhassa sitten varsinaiset treenit: jäävistä apujen häivytys, asentojen pitäminen mun liikkuessa, ruudun alkeita mielenvirkistykseksi, noutokapulan kanssa liikkumiseen vauhtia (mielellään ravailisi sen kanssa). Seuraamiseen täytyy miettiä jotain. Antaa painaa, vireen laskiessa ei sitä kuitenkaan tee? Kun siis nyt näyttää vahvasti siltä, että virettä ei ihan liiaksi asti ole...

Mutta koitetaan nyt vielä ihan rauhassa odotella ja puuhastella jotain kivaa. Merkkiä en osaa vielä niin lukea, että tietäisin varmasti onko sillä vaan vaikeeta (tuntuu usein olevan ;-)) vai vaatiiko vaan kunnon kurinpalautusta. Sen verran kukkahattu ja kunnianhimoton kuitenkin oon, että harrastetaan vaan siinä tapauksessa, että molemmilla on kivaa. Väärässä paikassa annettu vääränlainen kurinpalautus saattaa tehdä sen verran hallaa, että mielummin otan varman päälle. Vääntämään voi alkaa sitten joskus myöhemmin, jos halua / tarvetta on. 

Tossa se nyt tuhisee kainalossa ja on kaikesta huolimatta maailman paras kainaloinen. <3 Ja tehtiin me iltaruoan eteen ihan kivat kotitreenit... :-D