maanantai 31. joulukuuta 2012

Toisetkin treenit

Mikäs meidän treenatessa, kun on hyvää seuraa ja lämpöinen halli. :) Merkki siis treenaili Lumen & lauman ja Kukan kanssa. Piti tehdä liikkuroituna jäävät ja luoksetulo kokeenomaisesti ja sitten sooloilla jotain omia. Hyvää oli kehääntulo & luoksepäästävyys, itse liikkeet ei sitten menny ihan kun Strömsössä...

  • I teki "kehäänmenotarkin". Käveltiin ohi ja annoin Merkin hyppiä syliin... Hyvin meni, kun on Merkin kaveri muutenkin.
  • Luoksepäästävyys muistaakseni I:n kanssa ok (en muista koskiko...). Sitten P, joka on vieraampi. Ei koskenut, mutta hengaili ihan lähellä. Nameja meni baari auki -meiningillä, mutta suu pysyi kiinni eikä näyttänyt ahdistuneelta. Ei kytännyt "tuomaria" tän jälkeen.
  • Liikkeestä maahan meni hyvin, tässä ei moittimista. Jonkunmoinen apu mun mielestä kyllä, mutta tuomari ei huomannut... ;)
  • Luoksetulo meni sitten tahkoamiseksi. Yrityksellä 1 meni moikkaamaan loppumatkasta I:ä... Komensin ja autoin loppuun. Yrityksellä 2 Lumi & co oli lähdössä ulos pissalle, joten loppu unohtui taas. Argh! Kolmas sitten sinnepäin. 
  • Liikkeestä seis: olin palaamassa takaisin, kun nenä veti liikkeelle johonkin vieressä olleen esteen suuntaan. :x Kielsin ja käskin pakittamaan (kun tuli kohti). Uusintayritys sitten kunnolla. Eipähän ole tätä aikaisemmin nähty, että lähtee ok pysähdyksen jälkeen hiippailemaan.
  • Tarvitaan siis edelleen roppakaupalla häiriötreeniä ja kokonaisten liikkeiden treeniä. Minäkö muka namiautomaatti...?!?!? Positiivista oli, että vire säilyi, annoin kyllä melkolailla hillua kehujen yhteydessä.

Ihan alussa tein pari noudon tapaista. Ensin hetsausta narupallolla ja pari sen heittoa. Sitten kapulan heitto (sai lähteä vauhdista perään) ja karkuun, kun otti kapulan suuhun. Vapautus hyvästä palautusvauhdista. Tein vielä toisenkin ja oli ok. Ei mitään valtavaa vauhtia, mutta kun nyt edes pysyis laukalla mennen tullen...

Paikkamakuu myös jossain välissä. Reunasta alkaen Merkki, Lumi, Kukka ja Saaga. Koematka ja noin 3 min. Kerran kielsin vinkumisesta, oli muuten rauhallinen, tarkkaavainen ja rento. :) Lopussa vaati toisen sivulle-käskyn. Kehuin ihan pienesti, käskin uudelleen maahan ja nyt kerralla ylös. Mentiin syömään vähän maksalaatikkoa. ;)

Itseksemme vielä lopuksi tehtiin hyppyä. Ei irtoa ei... Jos vaan hengaillaan ja naksuttelen, niin hyppii edestakaisin. Tai jos heitän lelun ja annan käskyn, kun se vielä vähän liikkuu. Jos odotan että pysähtyy & katsekontaktin, niin ei lähde. Nousee ylös ja jää sitten kysymään uutta lupaa. Ei kai voi osata, jos ei treenatakaan... Tars rakennella tuohon pihalle joku viritys ja ruveta hommiin.

Keinun alastulolla vähän kaukojumppaa takapalkalla (nami). Koira tekee just niin epämääräisesti, miten on opetettukin. Miten tää on niin tahmaista mun osalta. Ei tarvis kai, kun päättää systeemi ja pitää kriteereistä kiinni. Kuulostaa helpolta?

Alkoi olla jo vähän hyydyksissä, mutta kokeiltiin pari kertaa metallin nostoa maasta. Ei nyt mitenkään ihastuksissaan ole, mutta nosti. Ja sain jopa nostamaan laukan kapula suussa, kun oikein koitin juosta karkuun. 

Sellaiset vuoden viimeiset treenit. Hyvä mieli jäi noiden luoksepäästävyysjuttujen ja hyvän treeniseuran ansiosta. Lievästi ärsytti taas huomata, että keskittyminen ei vaan kestä... Tarvis päästä niistä miniminipätkien treenaamisesta joskus kokonaisiin liikkeisiin asti. 

Rasmus selvisi eilisistä syömingeistä tällä tietoa lähinnä pahalla ololla. Yöllä joi kai litran kupillisen vettä ja sen mukaisesti sitten käytiin pihalla reilun tunnin välein. Kovasti läähätteli pitkin yötä, joten oletettavasti oli jotenkin huono olo. Ei kuitenkaan oksentanut tai ripuloinut. Tavaraa sitten kyllä tuli melkoiset määrät, kun käytiin puolilta öin ja aamulla kuuden jälkeen vähän köpöttelemässä. Ja todella köpöteltiin, Merkillä meinas palaa vallan hihat. :D

Nyt ollaan sit otettu rennosti ja maattu vaan. Onneksi kumpikaan ei paukuista välitä, Rasmus ei taida enää juuri kuullakaan. Jopa Merkki-hattarainen on ihan rentona, pihassa ollessa vahtii häntä pystyssä, joten ei me siellä ylimääräisiä viitsitä hengata. Olis vielä 45 min loppuhuipennukseen... Jospa korkkais siiderin odotellessa ja sitten paukkeen hiljennyttyä iltapissalle ja nukkumaan.


Huippuhyvää vuotta 2013 kaikille!

Kopsattu tänään Off the Leash FB-sivuilta

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Treenit :)

Ryhdistäytyminen aloitettu. Käytiin treenaamassa tokoa ja oltiin jopa kävellen liikenteessä. ;D Aiheena oli kisamaiset treenit ja paikalla oli kymmenisen ihmistä ja about saman verran koiria (6 koriaa "kisasi" ;)). Hallille mennessä ehdittiin ihan pikaisesti tehdä jotain perusasentojumppaa, mutta sitten tuli Lumi paikalle ja Merkin piti kytätä sitä... Vein vähäksi aikaa boksiin odottelemaan omaa vuoroa, kun en viitsinyt vääntää. 

  • Jätettiin boksiin ruokapurkki ja kananen odottamaan.
  • Hetkeksi aikaa "käy siihen", kun käytiin läpi mitä tehdään. 
  • "Kehäänmenotarkastus" oli sellainen, että kävi hakemassa namin kyykyssä olevalta tuomarilta. Haki, mutta taisi päästä ihan minimaalinen mur... 
  • Vähän piti vilkuilla sitten sitä epäilyttävää tuomaria kehään mennessä, mutta ei jäänyt jumittamaan.
  • Seuraaminen: Alun pa hyvin, mutta kun sanoin valmis ehti pudottaa kontaktin ennen liikkurin lupaa. Lähti vähän hajamielisesti mukaan, mutta lähti kumminkin. Paransi sitten ihan muutaman metrin jälkeen ja seurasi kivasti. Oikealle käännökset kamalia (irtoaa sivusuunnassa ja jää kai vähän jälkeenkin), mutta muuten ihan asiallista. Parissa kohdassa kehuin ihan pienesti. Vapautukseen ja kehuihin liikkeiden välissä vastasi hyvin. Hetsailin vähän ja annoin hyppiä päin.
  • Liikkeestä seis: Taas kontakti putosi "valmis" ja liikkeelle lähdön välissä. Nyt kuitekin lähti paremmin mukaan. Ihan ok meni kai. Ainahan voisi olla vielä parempi, mutta ei varsinaisia virheitä kumminkaan. Taas reagoi hyvin kehuihin.
  • Kuunneltiin ihan hetkinen tuomaria ja sitten palkalle. Matkalla meni kuitenkin Lumia moikkaamaan, mutta palkkahan sekin on. ;) 

Sanomattakin on selvää, että nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä kunnollinen suunnitelma, miten treenataan tuo kehäänmenotarkastus ja luoksepäästävyys... Olis helpompaa, jos joku pähkäilis tän mun puolesta ja vois sitten vaan seurata suunnitelmaa. Mutta tarvii kai itse vääntää aivot päälle ja edes yrittää kehittää jotain fiksua, huoh. Ja liikkeiden alut kuntoon. Valmis = kontakti, ollaan kyllä joskus naksuteltu, mutta ei läheskään tarpeeksi (kestoa ja häiriöiden sietoa lisää). 

Seuraavalla kerralla uskaltaa varmaankin ottaa vielä kolmannen liikkeen mukaan, ei näyttänyt menevän mitenkään hämilleen, kun ei seuraamisesta saanut mitään sen kummempaa palkkaa. Ollaanhan me toki vähän tehty näitä kahdestaan, joten ei nyt ihan ihka uusi juttu ollut.

Kun kaikki oli tehneet, naksuttelin vielä vähän tötsää ja oikealle käännöksiä. Käännökset kyllä aina paranee noin, kun tekee irrallaan muusta, mutta ei näköjään vielä onnistu pidemmän pätkän keskellä. Töitä, töitä, töitä... Tötsälle löysästi ravaten, kun matkaa oli vähän. Mistähän tähänkin kaivais sen vauhtinapin? Alusta tötsän taakse, kun sille menee ruutuun jo ihan kivalla vauhdilla (kun on pisempi matka)?

Lopussa vielä tehtiin pa-jumppaa ihan ihmisten vieressä. Tää ei ahdistanut yhtään, kun ihmiset vaan jutteli keskenään. Sitten vielä Merkille ihan vieras ihminen vähän namitteli sitä. Istui lattialla ja tiputteli nameja lattialle lähelleen. Vähän aluksi arvelutti, että jos sittenkin vaan viritetään ansaa pienelle mudille, mutta rentoutui sitten ihan ok.

Voisiko jostain tilata sellaisen sosiaalisuus-päivityspaketin koiralle?

Toivottavasti ahneella ei aina ole paskainen loppu

Käytiin Merkin kanssa treeneissä (oli hyvät) ja viivyttiin kai Rasmuksen mielestä liian kauan. Oli pitänyt luvallisten herkkujen (ruoalla täytetty kongi ja pari pahvirasiaa) lisäksi murtautua koirien herkkukaappiin... Saaliina oli ainakin pari possunkorvaa, n. 5 dentasticksiä ja ehkä puoli pakettia koirankeksejä. Voihan perse!

Ei tässä muuten mitään hämminkiä olisi (tokihan lomalla mielikseen ramppaa ulkona yöt koiran kanssa), mutta hirvittää noiden munuaisten takia. :/ Just siellä lääkärissä oli puhetta, että munuaisvika rasittaa ruoansulatussysteemiä ja osa koirista saa hyvinkin pahoja oireita, jos poikkeaa ruokavaliosta. Kuulemma yks koira oli esim. joutunut ripulin takia nesteytykseen, kun oli varastanut puolikkaan leivän...

Mikä helevetin mielenhäiriö tääkin nyt oli??? Viimeksi on ruokaa varastanut joskus teininä, joten tokihan nyt sitten kannattaa aloittaa uudestaan. Eikä se kaapin ovi taatusti ollut auki, joten vähän ihmetyttää, miten sen on osannut avatakaan. Mitään murtautumisjälkiä ei näy. 

Että pidetään nyt peukkuja, että ahneen loppu ei koittais ihan vielä. Tossa se nyt nukkuu jalkapallon kokoisen mahansa kanssa. Sänkyyn piti kyllä vähän auttaa, kun ei ponnu riittänyt...

Joululoma ja hyvää uutta vuotta

Ollaan todellakin lomailtu. :) Kelitkin on ollut lievästi sanottuna vaihtelevat. Yli 20 pakkasta ja nyt sitten ihan vesikeli. Välissä on ollut tuulta, tuiskua ja muutama hienokin talvipäivä. Harmi vaan, että metsässä kävely ei enää lumen takia onnistu. :/ Pitää joko remmilenkkeillä tai sitten kävellä eestaas niitä muutamaa aurattua tietä. Nyt on kyllä pientä toivoa, että kelkkaurat jäätyis käveltävään kuntoon.

Rapsun kanssa oltiin porukoita "ilahduttamassa" pyhät ;) ja poikkesin sit mökillä hakemassa Merkin kotio. Olivatten poikien kanssa viettäneet rauhallista joulua. Mitä nyt Merkki pitänyt tienoot hanskassa ja vieraat pois. ;) Mm. J:n porukoitten naapurin koira ei saa kuulemma tulla omalta kuistiltaan pois... Onneksi se on sen verran tossukka, että tottelee Merkkiä eikä tappele takaisin. Ja appiukon mielestähän tää on maailman paras juttu, kun naapurin koira pysyy hiljaa omalla puolellaan. Henk. koht. olen vähän eri mieltä tällasen käytöksen hyväksyttävyydestä, mutta paha se on telepaattisesti puuttuakaan... Eikä M mun aikana moista juuri tee / en anna edes mahdollisuutta moiseen älyttömyyteen.

Jospa me nyt ryhdistyttäis ja alettais edes vähän ulkoilla ja puuhastella jotain? Tänä iltana jo lupauduttiin treeneihin. Muilla on mielessä jotain kisanomaista, ei tekis huonoa meillekään. Treenisuunnitelman teko olis kanssa erittäin suositeltavaa, mutta saas kattoa...

Rasmus on pysynyt suht hyvässä kunnossa. Jonkun kipuilukohtauksen se mökillä sai, mutta helpotti kun annettiin ruokaa. En tiedä ruokako auttoi (olisiko ollut liian pitkä väli ruokailuilla?) vai menikö ohi muuten vaan, mutta pääasia että meni eikä ole uusinut. Maha on edelleen löysällä, joten pitäisi testailla sitä toista ruokaa (nyt Specific ja ostin RC). Merkin kynsi on parantunut hyvin myös. Tai eihän siinä kynttä ole (ja tuskin kuulemma tuleekaan enää), mutta reikä on ummessa ja siisti.

Jouluntoivotus jäi laittamatta tänne, joten toivotetaan nyt sitten edes hyvää uutta vuotta:



tiistai 18. joulukuuta 2012

Valoa tunnelin päässä?

Kyllä se tästä:
  • Merkillä oli kivat viimeiset arkitokot
  • Rapsun munuaisarvot oli parantuneet
  • Enää kolme päivää ja päivä alkaa pidentyä
  • Enää kolme työpäivää ja sitten lomalle
  • Enää kuusi yötä jouluun... ;D


Että vois kai asiat paskemminkin olla? Niinkuin esimerkiksi ihan helevetin pimeää ja kylmää, joulujutut tekemättä, lahjarahat viety eläin- ja hammaslääkäriin jne... ;)

Maanantaina oltiin ties kuinka pitkästä aikaa arkitokoilemassa. Porukka oli yllättäen kutistunut n. kuuteen kappaleeseen, liekö kylmä halli & pakkaset ja joulukiireet verottaneet joukkoa. Merkki oli kuitenkin varsin esimerkillinen ja teki suurimman osan aikaa kivasti hommia. Välillä meinasi nenä liimautua maahan kiinni, mutta suhteellisen hyvin tokeni siitäkin, kun huomautti. Jopa taisteli lelulla suhteellisen ok ja onnistui tekemään vähän irtoamistakin vaatineita temppuja (kiertämistä, hyppyä, kosketusalustaa). :) Nyt sitten joulutauolle ja tammikuussa "oikeiden" tokoilijoiden sekaan. 

Eläinlääkärissä käytiin vaihteeksi tänään... Rasmuksen urea-arvo oli pudonnut viime kerran n. 30:sta jonnekin 15 tienoille. Ei normaalin rajoissa (yläraja 9), mutta selvästi parempi kuitenkin. :) Jotain muutakin oli, mutta kuulemma selittyvät tuolla munuaisongelmalla. Seuraillaan siis ja käydään parin kuukauden päästä taas kontrollissa. Ostettiin mukaan toisen merkkistä ruokaa (kokeiluun, josko maha olisi paremmassa kunnossa) & nivelainetta.

Merkiltä kurkattiin oikeaa silmää (ja vasentakin sitten samalla), joka tahtoo vuotaa jonkin verran. Jotain ripsiä / karvoja siellä näkyi, mutta kuulemma tosi pieniä ja hentoisia (distichiasis on diagnosoitu oikeasta silmästä virallisessa tarkissa). Silmä ei kuitenkaan näyttänyt ärtyneeltä eikä Merkkikään sitä ikinä hankaa tms. Jotain silmätippoja kuitenkin varuiksi, että voi laittaa jos / kun vuotaa. Silmäspesialisti tulee joskus käymään, kaipa me mennään sit sille räpyttelemään ripsiä vähän tarkemmin. Kannuskynnen paikkaakin katsottiin, kuulemma näyttää siistiltä, ei tarvi tehdä mitään. 


Viikonlopun treenit näyttää olevan kirjaamatta. Käytiin perjantaina illasta ja lauantaina aamusta, en enää muista mitä milloinkin tehtiin...
  • Perjantaina oli ainakin yllättävän asiallinen, vaikka oli sakemanni treenaamassa yhtä aikaa. Loppuajasta tuli sheltti paikalle ja se oli ihan vastustamaton... Uros kyllä mun mielestä, mutta Merkki ei vaan saanu siitä silmiään irti. :D Tätä on tapahtunut ennenkin, joten pitääköhän Merkille ostaa oma karvanoppa?
  • Leikki onnistui hienosti molempina päivinä. Sakemannin kanssa yhtä aikaa en oikein uskaltanu revitellä (heitellä lelua kovin kauas), kun Merkillä saattaa kuitenkin lähteä vähän lapasesta... Pelkään siis, että lähtee rähjäämään jollekin. Tai jos joku tulee liian lähelle Merkin juttuja, niin rähisee taatusti. 
  • Kivoja kiertämisiä, vauhtia tuli varsinkin, kun lähettelin kahden tolpan ympäri. Ääntäkin tosin aluksi... 
  • Kierroista tuli muutama hyvä stoppi. Myös se onnistui, että heitin ensin pallon (ja odotin hetken), sitten vapaa ja ennen palloa seis. :)
  • Nyt on dilemma se, että onko seisomaan pysähtyminen suullinen vai käsimerkki. Poispäin juostessa toimii suullinen hyvin (käsimerkki ei kovin kätevä :D), mutta kohti tullessa tulee käytettyä käsimerkkiäkin. Siis tehosteen vuoksi tuppaa tulla molemmat, että pysähdys on oikeasti hyvä.
  • Ruutuun muutama suht hyvä irtoaminen alustalle ennenkuin piti kyttäillä shelttiä.
  • Hyppy saatiin taas lopulta onnistumaan. Aluksi ei irtoa sivulta, nykäisee kyllä, mutta ei lähde. Seuraavaksi lähtee ja pysähtyy, hyppää vasta kun odottelen. Pitäis siis tehdä paljon motivoituna.
  • Paikkamakuussa kerran murrasi sakemannille :x, mutta muuten hyvin ehkä sen pari min.
  • Perusasentoa, paikallaan käännöksiä ja sivuaskeleita. Sivuaskeleet vasemmalle on vaikeat, mutta muuten hyvin. 

Kaikista näistä viimeaikojen (monista...) treeneistä on jäänyt tosi hyvä mieli, joten on hyvä aloittaa joululoma. Neekeripojat lähtee J:n kanssa mökille, Rasmus pääsee viettämään laatuaikaa mun kanssa porukoitten luo. Taitaa olla setän viimeinen joulu, joten otetaan siitä nyt kaikki irti... :S

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Itsepäisyyspäivä

Juhlan kunniaksi käytiin vähän kuvailemassa itsenäisyyspäivänä, mutta sain kuvat käsiteltyä vasta nyt. Oltiin Rasmuksen katoamismaisemissa, joten oli vähän vainoharhainen olo... :O Seppoa ei ole syrjitty kuvatessa, se oli toisaalla mökkeilemässä. ;P


















tiistai 11. joulukuuta 2012

Melkein talviunilla

Me ollaan oltu niin laiskoja... Vois vaipua talviuneen ja herätä joskus keväällä kun on enemmän valoa ja vähemmän pakkasta.





Merkin kynsi, tai se jäljelle jäänyt reikä, näyttäisi kuitenkin parantuvan hyvin (kop, kop), joten josko me pian päästäis vauhtiin. Kotona ollaan vähän hömppäilty naksun kanssa mielen virkistykseksi. 

Tänään kuitenkin ylitettiin itsemme ja käytiin hallilla pikaisesti, kun se oli sopivasti tyhjä. Ja hyvä, että käytiin, Merkki oli huippu! :)

Ruutua: Ensin muutama naksuttelu ihan läheltä alustalle ja sitten etäisyyttä. Meni ihan reippaasti ja heitin narupallon palkaksi. Kun etäisyys kasvoi ja mun heittotaito ei oikein riittänyt, pysäytin ensin ja sitten kehuen lähemmäksi heittämään pallo. Kerran vähän tuli ahnehdittua etäisyyttä (ja Merkki kyttäili jotain ja kai unohti koko ruudun...) ja Merkki ei päässyt ruutuun asti. Kävin näyttämässä alustaa ja sitten onnistui. Meni jopa laukalla joka kerran, ehkä max viitisen toistoa.

Seuraamista: Peilin edessä naksuttelua kontaktista ja lyhyistä pätkistä & käännöksistä. Pallolla yksi pisempi pätkä. Hyvin kaikki. :) 

Noutoa: Lainasin jonkun pientä puukapulaa, kiitos. :) Heittelin ensin pari kertaa narupalloa ja sitten kapula. Merkin piti pysähtyä tietysti tutkimaan sitä (dumma mig, olis pitänyt tehdä ensin pari nostoa), mutta otti sitten suuhun kuitenkin. Kun oli kunnolla suussa lähdin karkuun ja sain Merkin jopa suht reipasta laukkaa tulemaan perään. Tästä sitten vapautus ja pallon heitto. Mutta Merkkipä ei vaihtanut kapulaa palloon, vaan olis alkanut järsiä sitä. ;) Uudestaan sitten hetsausta kapulalla, heitto ja karkuun. Nyt nosti reippaasti, mutta ei taaskaan pudottanut... Toi mulle ja heitin pallon sitten. Hienohelma pelkää kai, että kapula tulee varpaille tms. hallitsematonta. :D Tää meni kuitenkin odotuksia huimasti paremmin, joten älysin lopettaa.

Kaukoja: Koitin ensin houkutella pelkällä tyhjällä kädellä (onnistui kotona eilen), mutta ei tää vaan toiminut. :S Ehtii tepsutella vaikka mitä, eikä jotenkin tunnu tajuavan pointtia (takajalat liikkumatta). Mentiin sitten A:n alastulolle, jalat ( = takajalat alustalle) ja siinä I-S-I -vaihtoja. Nyt onnistui. :) Pitäisi vielä saada varmemmaksi takajalkojen pito alustalla ja sitten pienentää alustaa niin, ettei seilaa sivuillepäin. Tai pitäis päättää miten tätä nyt alkaa tehdä. Pitäis.


Mutta olipas mahtava treeni pitkästä aikaa. :) Josko tästä viitsisi jatkaa edes kerran tai pari viikossa?

Rinkula

Kävin kuunteluoppilaana, kun tokorinkiläiset treenasi Päivi Kivelän ohjauksessa. Kivaa ja hyödyllistä oli. :) Josko tästä topistuisi Merkin kanssa hommiin lähiaikoina... Tuli tosi paljon hyvää asiaa, mutta tässä nyt jotain mitä jäi päällimmäisenä mieleen:

Seuraaminen
  • Paljon kontaktitreeniä, perusasentotreeniä ja palkkaa paljon lyhyistä (max muutama askel) pätkistä ja perusasentoon pysähtymisistä. Seuraaminen on kuitenkin pohjimmiltaan perusasennossa pysymistä tapahtui mitä hyvänsä. Ja kun lyhyillä ja helpoilla pätkillä on kasvatettu koiran motivaatiota, niin se helpommin kantaa pidemmätkin pätkät. 
  • Toki kestoakin pitää treenata, mutta koiralla ei saa kuitenkaan olla ennakko-odotusta siitä, että seuraaminen kestää aina tolkuttoman kauan ja palkka tulee vasta lopuksi. 
  • Käännökset jne. pitää tietysti treenata ihan erikseen ja yhdistää sitten vasta muuhun. Ja treenata itse kävelemään kunnolla...

Nouto
  • Kun koira pitää kapulaa tiukasti, se ei voi pureskella. Kapulaa voi koittaa tuupata eteenpäin, jos koira pudottaa niin voivottelut ja uusiksi. 
  • Kapulaa ei myöskään pidä kiskaista koiran suusta! Ohjaaja ottaa kapulasta kiinni (ja koiran on pidettävä edelleen tiukasti kiinni), sitten irroituskäsky ja koiran pitää irroittaa kapulasta (ohjaaja ei liikuta sitä, vaan koira vetää päänsä poispäin). 
  • Selkeys! Koiran homma on pitää tiukasti kiinni siihen asti, kun irroituskäsky tulee. Ohjaajan homma on olla painostamatta, sähläämättä ja antaa selkeä käsky.
  • Kapula suussa liikutaan aina täysiä! Kapula annetaan koiralle / koira ottaa sen maasta ja sitten täysiä karkuun. Vapautus, kun koira liikkuu reipasta laukkaa. Ennen liikkeelle lähtöä pitää odottaa, että kapula on koiralla kunnolla suussa, ettei lähde ilman kapulaa.
  • Pikkuhiljaa omaa liikettä voi vähentää.
  • Jos koira on hyytyvää tyyppiä, kannattaa ottaa vauhtikuuri säännöllisesti (ennen kokeita).
  • Jos luovuttaa eteen, kannattaa käyttää ohjureita, että koira oppii itse korjaamaan suoran asennon jo n. metri ennen ohjaajaa.


Ohjattu
  • Koiralle, jolla on jo vahva nouto (tykkää noutaa) ja osaa suunnat (opetettuna esim. kupeilla tai muun harrastuksen yhteydessä).
  • Koira istumaan ohjaajan eteen, vas ja oik kapula koiran tasalle sivuille. Ohjaajalla on keskikapula, se näytetään koiralle ja laitetaan maahan. Jalka päälle, koira ei missään nimessä saa päästä varastamaan keskikapulaa. Sitten käsimerkillä noutamaan.
  • Kun tämä sujuu 100 % varmasti, keskikapulalla voi hetsata vähän enemmän ja koiran on silti luovuttava siitä & noudettava ohjaajan näyttämä esine.
  • Kun taas varma, voi jättää jalan pois kapulan päältä. Sitten peruuttaa askeleen kauemmaksi kapulasta.
  • Sitten keskikapulan voi heittää koiran yli sen taakse.
  • Lopulta aletaan pikkuhiljaa siirtyä kohti merkkiä. Keskikapulalla edelleen hetsataan koiraa, heitetään sen yli jne. Eikä sitä ikinä koskaan noudeta. 
  • Jos koira meinaa mennä keskikapulalle, pysäytys seis-käskyllä ja uudelleen ohjaus (kuten kokeessa). Pitää siis olla toimiva pysäytyskäsky.


Kaukot
  • Ensin jumppaa namilla houkuttelemalla. Kun koiralla (ja ohjaajalla!) on liikeradat hallussa, voi houkutella tyhjällä kädellä ja antaa namin kiposta tms.
  • Kun tämä toimii, siirry koiran eteen.
  • Kun tämä toimii, kasvata etäisyyttä pikkuhiljaa. 
  • Aina välillä kannattaa palata jumppaamaan ihan läheltä, että liikeradat pysyy muistissa oikein.
  • Maahan jumittava koira: heitä nami sen pään yli taaksepäin, saa lähteä heti hakemaan. Toistoja niin kauan, että koira reagoi heittoliikkeeseen nousemalla (ei väliä, jos ei istu). Sitten ensin hämäysheitto ja istu-käsky (käsimerkki jää käskyksi) ja vasta sitten namin heitto.


Paikallaolo
  • Levottomalle koiralle voi harkita leuan laskemista maahan, mutta vaatii Paljon töitä.
  • Voi myös ottaa palkkion mukaan piiloon ja liikkeen lopuksi vapautus piilossa olevalle palkalle. Tehdään piilosta koiralle tärkeä -> tuijottaa sitä paikallaolon aikana.


Ruutu
  • Kosketusalustalla
  • Aina palkka koiralle ruutuun (kannattaa olla jo aluksi hyvä odotuskäsky, että koira osaa odottaa ruudussa palkkaansa, eikä juokse eestaas).
  • Ohjaaja pysyy paikallaan niin kauan, että koira on ruudussa! Oppivat helposti etenemään vain silloin, kun omistaja kävelee perässä...
  • Loppuosan treenaaminen: Kävele koira edestä poikittain ja kutsu se taakse (palkkaa pidetään tässä). Kun onnistuu, kutsu taakse, anna seuraa-käsky ja palkka. Opetetaan alusta lähtien, että koiran tultava taakse, jarrutettava kunnolla ja sitten oikea seuraamispaikka. Treenaa molemmat puolet (että koira tulee vasemmalta ja oikeasta). Koirat helposti rynnii ohi ja sitten vasta pysähtyy odottelemaan.


Luoksetulon pysäytykset
  • Huonon stopin tehnyt koira ei saa tulla luokse ( = palkka)! Käske pois, jos osaa tai kiertämään tai kävele päin tms.
  • Alussa vain palkan heittelyä koiran yli, että oppii pysähtymään & reagoimaan liikkeeseen.
  • Jos koira tykkää juoksemisesta pelaa erilaisia pelejä! Yhden tolpan kiertäminen tai kahden tolpan välillä kahdeksikkoa, kun osaa tässä pysähtyä missä kohdassa vain yhtä hyvin, osaa todennäköisesti kokeessakin. Palkan heitto koiran taakse.
  • Jätä takapalkka ja koira istumaan / maahan. Avustaja palkan viereen estämään sen varastaminen. Itsellä samanlainen palkka mukana. Käske koira luokse ja stoppaa. Hyvästä stopista vapautus takapalkalle. Ennen lelulle ehtimistä uusi pysäytyskäsky. Jos ei toimi, avustaja astuu palkan päälle tms. Uusi luoksetulokäsky, uusi pysäytys, vapautus, pysäytys jne. Kun toinen stoppi onnistuu hyvin, saa palkan.
  • Kun koiralla palkka, kutsu luokse ja uusi pysäytys, jos toimii, heitä itsellä ollut palkka koiralle.
  • Voi pelata pitkäänkin juoksematta itse tolkuttomasti. :) Kun pysäytys toimii varmasti poispäin juostessa, ei tarvita apparia.
  • Osaavalla koiralla sekaisin seis ja maahan.
  • Noin puolella kerroista vapautus ohjaajalla olevalle palkalle ja puolet takapalkalle. Vauhti pysyy molempiin suuntiin.
  • Tee paljon läpijuoksuja, ettei vauhti hidastu.
  • Luoksetulokäskyllä x voi tulla pysäytys tai sitten ei. Luoksetylokäskyllä y ei ikinä tule pysäytystä.
  • Alussa HETI pysäytyskäskyn jälkeen vapautus, että koira oppii reagoimaan nopeasti.
  • Jos koira ei leiki, voi takapalkan tilalla olla appari antamassa ruokaa purkista.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kynttä köyhempi Merkki

Käväistiin näyttämässä Merkin revennyttä kannuskynttä (oikea etujalka) lääkärille ja irtihän se piti vetää... Rauhoitus ja Merkki tipahti suunilleen samantien, sitten vaan jollain pihdeillä kynsi irti. Siitä lähti kaikki mahdollinen (sen kynnen "kuoren" lisäksi sisuskin), joten kynsi tuskin kuulemma kasvaa takaisin. Tai ainakaan siitä ei tule samanlainen kunnollinen kynsi, mitä vanha oli. Vähän ällön näköinen, kun jäljelle jäi pelkkä reikä. Nyt sitten atb-kuuri ja kipulääkettä sen aikaa, kun on tarvis. Ja tassun suojaamista, jei. Johan siitä anturahaavasta jo ehti mennä vähän aikaa. Rasmus sai ruokaa: n. 80 € / 13 kg...

Kauluri pitäis laittaa ekaa kertaa ikinä Merkille... Oon koittanut kehittää mahdollisimman turvallista ratkaisua, kun on huomenna jätettävä työpäivän ajaksi, mutta tiedä sitten. Merkki kaikenlisäksi rakastaa ahtaita ja / tai korkeita paikkoja, joten saas nähdä miten se täällä törmäilee. Eteinen olis muuten hyvä, mutta en tähän lähtöön saa tukittua millään kulkua portaisiin. Keittiössä ja olkkarissa on mahdollisuus kiipeylyyn ja juuttumiseen huonekalujen alle.

Ajattelin olla valittamatta, mutta jospa vähän kuitenkin... ;P Millaista kuvittelette elämän olevan, kun on 20 astetta pakkasta, puulämmitteinen talo, yksi viluinen tassuvikainen ja yksi viluinen pissavikainen ja normaali 8 h työpäivä?

Vois tietysti kuvitella, että koirien pissatus olis pala kakkua omakotitalossa, jossa on aidattu piha, mutta ehei... Niksi on siinä, ettei kumpikaan halua tehdä juttujaan tarhaan. Ja kun varpaita palelee jo terassilla, niin ei niitä raaski siellä kauaa seisottaa miettimässä. Kunnon pukemiset siis ja tuohon tietä kävelemään edes takaisin.

Päivät menee lähinnä siinä, että alvariinsa rampataan pikapissalla yhden koiran kanssa kerrallaan (pitää ottaa huomioon takkien ja tossujen pukemiset, oma pynttääminen jne.). Erikseen on mentävä siksi, että Merkin kanssa kun pitää vauhtia, niin pystytään olla ehkä edes 10 min yhtäsoittoa remmi"lenkillä". Rasmusta taas saa moisessa vauhdissa lähinnä vetää perässään, joten erikseen on mentävä.

Lenkkien väliajat ollaan töissä, lämmitetään ja hyvällä tuurilla nukutaankin. Kotihommat on priorisoitu melkoisen alas listalla just nyt. Sokerina pohjalla: J lähti mökille (Sentin kanssa sentäs, vaikka se nyt aina vähiten harmia aiheuttaa) ja vei netin mennessään. :x

Loppuun pitää vielä ihmetellä tuota Merkin ajatuksenjuoksua. Kun sehän siis vihaa ja jännittää ja pelkää sitä, että vieraat ihmiset tulee ja koskee. Tai tututkin... Nyttenkin, kun mentiin lääkärin huoneeseen, Merkki meni ensimmäisenä mun tuolin alle maate ja kyttäili lääkäriä, joka siivosi paikkoja edellisen koiran jäljiltä. Sanoin tässä vaiheessa, että hoitaminen voi olla vähän hankalaa ja että mun puolesta voi laittaa kopan päähän.

Sitten kun nostin pöydälle, niin Merkki meinas tietysti ensiksi lähteä vaan vetämään. Otin kuonosta kiinni ja toisella kädellä "kainaloon". Siinä se sitten pönötti ihan hiljaa, kun katsottiin se kynsi. Ei rimpuillut, murissut, vinkunut tai mitään. Kun ell meni valmistelemaan rauhoittavaa & vastasi puhelimeenkin, annoin seisoa pöydällä ihan vapaasti. Merkki vaan painoi päätä mun kainaloon ja seisoi ihan hiljaa paikallaan.

Ja samalla lailla meni loputkin. Kun otin kuonosta kiinni, seisoi ihan hiljaa, kun pistettiin jne. Herätyspiikin jälkeen ehti tehdä kauhean loikan, vaikka arvasin sen tekevän niin ja koitin olla tosi skarppina. Kunhan sain kunnon otteen ja pyysin taas omiin jalkoihin maate, niin otti vielä tirsat.

Että mikä siinä on, kun tällanen oikeesti inhottava tilanne menee ihan muina miehinä ja sitten taas joku näyttelytuomarin kopeloitavana oleminen on ihan hirveää? Ihan sama, vaikka se "tuomari" olis kuinka tuttu hyvänsä... Muistaakseni tuo ei ole kertaakaan murissut lääkärille?!?

Anyway, hyvä kun kynsi on hoidossa. Toivottavasti en sössi mitään ja se paranisi nopeasti. Merkissä alkaa jo pikkuhiljaa näkyä pitkä treenitauko. Ruokaa ei vielä tänään saa, mutta taitaa pikukäkkyrä joutua hommiin ruokansa eteen. :) Pidetään tiukasti peukkuja, että keli lauhtuisi loppuviikkoa kohti, ei tätä jaksa kukaan kovin kauaa! Jonkun pitäis ommella tossujakin hukkuneiden tilalle...

Loppukevennys vielä: Tässä joskus männäpäivänä Merkki teki hyvää merkki- ja noutotreeniä. Naksuteltiin siis menemistä limsapullon taakse vastapäätä mua ja esineen palautusta eteen. Go Merkki! Nyt se ihan tokkurassa kerjäsi mun kanoja niin, että saatettiin löytää edes suht hyvä palkka. :) Tai ollaan me kanaa kokeiltu ennenkin ihan menestyksekkäästi, mutta tää nyt piti vaan mainita, kun Merkki ei koskaan kerjää.

Ei nyt oikein mene putkeen

Argh! Merkki teloi kannuskyntensä eilen metsässä, joten lääkäriin käy tiemme taas. Merkki on vielä oikein joka lääkärin ihannepotilas, can't wait... Saapahan samalla Rapsulle ihan hävyttömän kallista erikoisruokaa (joka haisee kamalata ja saa Rasmuksen mahan ihan löysälle).Kaiken tämän ihanuuden kruunaa 20 asteen pakkanen, joten ulkoilukaan ei oikein luonnistu.

Kyllä on ihanaa olla koiranomistaja. :)

Koitan kirjoittaa joskus jotain rakentavampaa... Treenitkin on ollut sisänykerrystä, joten jutun juurta on vähän vaikea keksiä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Bisnes as usual, melkein

Rasmuksen kanssa käytiin varmuuden vuoksi torstaina lääkärissä. Muuten kaikki oli kunnossa, mutta munuaisarvot tosi korkeat. Tänä iltana kontrolli, jänskättää... Muuten se on ollut suht kunnossa, tuntuu vaan että vanheni reissussa ison harppauksen. Lauantaina pidettiin pienet pirskeet Rasmuksen kunniaksi. Vieraat sai skumppaa ja itse sankari lahjaksi possun korvan. Luulisin, että kaikilla osallisilla oli mukavaa. :)

Rasmuksen liikkuminen on huonompaa mitä ennen reissua, mutta ihan reippaasti mennään ajoittain. Aamulenkit pimeässä ja kylmässä sucks, mutta niinhän se on ollut jo pitkään. Nyt vaan annetaan armon käydä oikeudesta ja pappa saa itse päättää niin vauhdin, suunnan kuin lenkin kestonkin. ;) Päivisin ja varsinkin metsässä kipittää menemään paljon reippaammin. 

Nukkuessa tulee usein pienempi tai isompi pissa alle (tulehdusta ei viimeksi ollut), mutta muuten ei kummempia. Paljon riippuu tämän illan kontrollista. Jos munuaiset on kunnossa, niin voi vapaasti miettiä muiden pikkuvaivojen lääkitsemistä. Jos taas munuaiset prakaa, niin niiden ehdoilla sitten tietysti. 

Pääasia kuitenkin, että Rasmus on kotona ja saadaan tehdä päätökset jatkosta rauhassa.

Eilen topistuttiin vihdoin mustien kanssa metsälenkille ja treenaamaan Merkin kanssa, kun saatiin seuraa. Oli kivaa. :) Merkille vieraan tekemä n. alo-tasoinen JÄLKI Rasmuksen katoamismaastoihin (montun takana mäntykankaalla)... Pituutta n. 500 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Keppien paikat oli merkattu, kun halusin päästä palkkaamaan, jos reagoi edes jotenkin vieraisiin keppeihin. 

"Jana" oli ehkä viitisen metriä, nosti takajäljen vaikka jälki lähti loivassa kulmassa eteenpäin. Jarrutin narulla parin metrin jälkeen ja käänsi siitä hyvin oikeaan suuntaan. Verrattuna itse tallattuihin jälkiin, meno oli paljon epävarmempaa. Pysyi jäljellä suht hyvin (kerran lähti harhalle / joku muu aivopieru), mutta jotenkin haparoivasti. Veto ei ollut ollenkaan samanlaista, mitä mun jäljellä ja tarkasteli enemmän. 

Mutta se pääasia: löysi hienosti 5/6 keppiä ja ilmaisikin jotenkin. :) Just ennen kolmoskeppiä lähti harhalle / jotenkin muuten väärään suuntaan. Koska näin kepin merkkinä olevan krepin, en päästänyt pitkälle pois omalta jäljeltä. Kun palasi oikealle jäljelle takaisin, meni vissiin sen verran ilmavainulla, että ei saanut hajua kepistä. Joku muukin keppi meinasi mennä vähän ohi, mutta pysähtyi kuitenkin tarkentamaan ja ilmaisi. :)

Nyt syyhyäisi sormet vielä uudestaan jäljelle, mutta katsotaan pitääkö säätiedotukset paikkansa ja tuleeko talvi jo nyt viikolla. Sunnuntaina olisi vasta seuraavan kerran mahdollisuus maastotreeneihin.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Rasmus on kotona!


Ja vielä hengissä ja olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa! Että voi olla ihminen onnellinen. :)  :)  :)




Tänään päätin vielä lähteä ennen pimeän tuloa johonkin. Aluksi oli meininki lähteä johonkin ihan muualle, mutta oli niin hämärä päivä, että en sitten viitsinyt lähteä ihan ventovieraaseen metsään pimeässä kävelemään. Ajattelin sitten, että ajan taas kerran katsomassa ruoat ja menen kävelemään taas johonkin katoamispaikan suuntaan.

Meinas sydän pysähtyä, kun näin Rasmuksen seisomassa montulla keskellä tietä. Auto seis ja äkkiä taskusta kourallinen Froliceja. Se seisoskeli ihan rauhassa, kun avasin auton oven ja menin varovasti lähemmäksi. En uskaltanut puhua mitään, mutta menin vielä lähemmäksi ja sitten kyykkyyn ja tarjosin Froliceja.

Ihan muina miehinä se tuli luokse, heilutteli vähän häntää ja hotkaisi namit. Kädet vapisten otin pannasta kiinni ja siinä vaiheessa tuli ihan valtava itku. Polvillani siinä kurassa itkin ja tärisin. Rasmus ei ollut oikein millänsäkään, heilutteli vähän häntää ja katseli varmaan, että nyt se meni sevo. :D Lykkäsin herran kyytiin ja ihan tärinässä kotia kohti. Onnistuin soittamaan muutaman puhelunkin, että pappa on kunnossa.

Kotona se meni ensimmäisenä tarkistamaan ruokakupit ja sitten juomaan. Koitin vähän kuivata ja puin haalarin päälle, että lämpiää. Sitten ihan vähäsen ruokaa ja lämmintä vettä. Rasmus oli kyllä vaan ihan kuin oltais vähän rankemmalta lenkiltä tultu. Koitti vielä kollata jostain lisää ruokaa, mutta kun ei löytynyt, niin meni olkkariin maate.

Kamalan laihahan se on, kaikki luut tuntuu käteen. Ja viluinen, vähän tärisi kun pisti maate. Nyt on ollut kotosalla viitisen tuntia ja näköjään alkaa mennä paikat ihan jumiin. Liikkuu jäykästi ja varovasti, mutta ei kuitenkaan onnu. Enkä ole löytänyt pikavilkaisulla muutakaan vikaa. Kovin tarkasti en ole syynännyt, huilatkoon nyt ensin. Torstaina aamusta käydään lääkärissä, toivottavasti kaikki on kunnossa.


Mutta voi taivas, miten hyvä olo nyt on! Tällä leijuu varmasti monta päivää. En olis ikinä maailmassa uskonut, että 5 päivän täyden hiljaisuuden jälkeen se onkin ihan kunnossa. :) Pian saunaan, siideri ja sitten nukkumaan.

 MILJOONASTI KIITOKSIA KAIKILLE ETSINNÖISSÄ AUTTANEILLE! Ja tietysti kaikille muille tsempistä ja kauniista sanoista. Ootte te ihania! :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Voi rakas Rasmus

On niin epätodellinen olo, ettei tiedä mitä kirjottais. Torstaina oltiin poikien kanssa ihan tuiki tavallisella lenkillä ja kotiin tultiin ilman Rasmusta. Se on ollut nyt siis 3 päivää kadoksissa ja mää oon ihan riekaleina. Ei nukuta, ei nälätä, hetkeksikin jos istuu ajattelemaan, tulee vaan itku. 

Koko juttu on niin käsittämätön. Ja pahin mahdollinen. Jos joku mulle ei sovi, niin tällanen löysässä hirressä riippuminen. Inhottavakin totuus on sata kertaa parempi kun ikuinen jossittelu.

Oltiin siis ihan tavallisella päivälenkillä paikassa, missä ollaan käyty kymmeniä kertoja ennenkin. Oltiin kävelty n. tunnin verran ja jo menossa takaisin autolle päin. Merkki oli narussa, kun sinkoili lintujen perässä eikä kuunnellut.

Käveltiin pienen pientä metsätietä ja tultiin t-risteykseen. Toinen haara on umpikuja, joka päättyy suohon ja toinen kääntyi menemään autolle päin. Rasmus ja Sentti meni peräkanaa metsän puolelle haistelemaan jotain ja lähtivät kävelemaan samaan suuntaan mun ja Merkin kanssa. Olivat pienen mäntypuskan takana niin, että näin molemmat. N. parin kymmenen metrin jälkeen Sentti tuli takaisin tielle ja Rasmus jatkoi eteenpäin tien suuntaisesti. Näin sen siis edelleen.

Kävelin eteenpäin ja ajattelin, että se tulee ihan kohta tielle. Joko se puska tiheni vähän tai sitten keskityin muihin koiriin, mutta sitten taas muutaman kymmenen metrin päässä huomasin, että Rasmusta ei näy. Pysähdyin odottamaan, että se tulee tielle takaisin. Metsäkaistale on kapea suikale tien ja vetisen suon välissä, joten kauas siitä ei pääse. Yleensä Rasmus tekee lenkin metsässä ja tulee aina mun eteen jonkun matkaa. Tällä kertaa vaan ei tullut.

Kiroilin mielessäni, kun aina joutuu herrasväkeä odottelemaan. Merkki oli edelleen narussa ja Sentti seisoskeli mun vieressä. Koitin kuunnella metsään päin ja seuralin mustien katsetta, jos merkkaisivat missä Rasmus menee. Mitään ei kuitenkaan kuulunut eikä mustatkaan käyttäytynyt mitenkään kummoisesti. Se metsäänlähtöpaikka oli ehkä 50 m meidän takana ja pienen tönnään takana. Ajattelin, että Rasmus on mennyt sinne ja palasin takaisin päin. Ei kuitenkaan edelleenkään mitään.

Tässä vaiheessa alkoi huolestuttaa ja palasin taas sinne, mistä näkee tietä eteenpäin. Sitten koitin huudella ja vihellellä. Mutta Rasmuhan ei todennäköisesti näitä kuule. Haukutin Merkkiäkin, mutta ei mitään. Kuljin tienpätkää edes takaisin ja lopulta mentiin mustien kanssa sinne, mistä S ja R olivat metsään menneet. Siinä oli kyllä joku hirven jälki, mutta en tiedä miten tuore. Sentti ja Merkki hömppäili vaan ympäriinsä, eivätkä olleet menossa oikein mihinkään. 

Sitten päätin lähteä hakemaan autoa. Sinne kesti kävellä ehkä 10-15 min. Ajattelin, että jos on jatkanut metsässä eteenpäin, niin tulee tielle, joka johtaa autolle. Ja josta meidän omat jäljet jo meni jokatapauksessa. Tässä vaiheessa alkoi olla jo melkoinen paniikki. Autolle mennessäkään ei näkynyt mitään. Eikä sittenkään, kun ajelin käveltyä lenkkiä edes takaisin. Tööttäilin vähän väliä jne., eikä mitään.

J tuli töistä suoraan, kun oli jo pimeää. Tehtiin katoamispaikalle nuotio, paisteltiin makkaraa ja pystytettiin kevythäkkikin. Lisäksi tehtiin nuotio sinne, missä yleensä aina pidetään autoa parkissa & uitetaan koiria. Molempiin paikkoihin ruokaa ja ajelua edes takaisin, toinen oli aina nuotiolla. Lähimpiin taloihin laput, ilmoitus FB-kavereille ja karkureihin. Soitto taksille ja muutamalle muulle tutulle. Puolen yön jälkeen oli mentävä kotiin nukkumaan. Tai "nukkumaan".

Aamulla soittettiin koulukyytiä ajavalle taksarille (myöhemmin selvisi, että asuu ihan lähellä), poliisille, paikallisradioon, metsästäjille jne. Sitten valoisan tullessa tarkistamaan ruoat, mihinkään ei oltu koskettu. Käytiin katsomassa se t-risteyksestä lähtevä umpikuja ja haravoitiin metsää katoamispaikalla. Mun oli pakko mennä pariksi tunniksi töihin, J jatkoi vielä hetken. Töistä taas takaisin, ajelemaan ja metsää haravoimaan. Saatiin jo apuakin kävelylle. Jaettiin lisää lappuja. Maa oli jäässä, joten jälkiä ei löytynyt. Kävelyä, ajelua...

Perjantaina illalla kuultiin, että Rasmus oli torstaina heti katoamisen jälkeen (katosi n. 14:30, nähty valoisan aikana) ehkä nähty viereisellä pellolla. Illalla siis sinne vielä pimeässä kävelemään, nuotio, grillausta, vedettiin muutama ruokajälki nuotiolle, jätettiin sinne ruokaa, tarkistettiin vanhoja paikkoja. Muistaakseni taas lisää lappuja ja J ajeli jo kauempanakin metsäteitä.

Lauantaina kävin aamulla omien poikien kanssa katsomassa paikat ja mahdolliset jäljet, mutta ei mitään. Iltapäiväksi saatiin seuraa ja tarkistettiin pellon ojia ja käveltiin lähimetsiä. J oli töissä. Pimeässä taas autolla ajelua ja laputusta aina vaan kauemmaksi. Kaikilta vastaantulijoilta kyseltiin, kaikki tiesivät että terrieri on hukassa, mutta kukaan ei ollut nähnyt mitään. Katoamisalueella kävi ajelemassa muitakin tuttuja, hirvimiehet oli jahdissa alueella.

Sunnuntaina vähän eri suuntaan omien koirien kanssa, kaverit haravoivat katoamispaikan ympäristöä ja ajelivat katselemassa metsäteitä ja läheisiä peltoja & latoja. Iltapäivä ajeltiin itse autolla kauempana olevia metsäteitä. Nyt täytyy vielä lähteä johonkin, kun kotonakaan ei voi olla.

Koko aikana kukaan ei ole ilmoittanut nähneensä vilaustakaan Rasmuksesta. Katoamispaikan lähettyvillä on 3 paikassa ruokaa & oma viltti + boksi. Mihinkään ei ole koskettu. Metsäteistä on käyty läpi aika iso osa 5 km säteellä. Olo alkaa olla niin voimaton ja toivoton. Millään ei pystyisi kotona istua, mutta ei oikein ole mitään järkevää tekemistäkään. Pimeässä ei vaan mitään löydä. Kukaan ei ole nähnyt mitään, ei tiedä yhtään mihin pitäisi mennä.

Katoamispaikka itsessään on ehkä muutaman sadan metrin pituinen ja n. 100 m leveä kaistale tien ja suon välissä. Toisessa päässä on vanha hiekkamonttu ja toisessa tie (jota oltiin just kävelty). Muutenkin alueella on aika vähän helppokulkuista kangasta ja paljon märkää avointa tai pusikkoista suota (johon Rasmus ei enää mene). Pari taloa on ihan sen pellon laidassa, missä R oli mahdollisesti nähty. Muut talot on ison ojan / pienen joen takana, josta Rasmus ei siitä pääse yli tai sitten kilometrien päässä soiden ym. takana. Pellolla ja pellon laidassa on isoja ojia, josta se ei myöskään pääse yli. Karttaa on tutkittu silmät kipeinä, mutta me ei vaan keksitä, mihin Rasmus on voinut mennä. 

Rasmuksella on ollut aina camelbootsit ja tarkka nenä. Se on tässä 14 vuoden aikana tehnyt miljoona pientä tai isompaa kiemuraa omillaan ja sitten etsinyt muun porukan. Muutama sata metriä ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Ihan käsittämätön mysteeri on, että mihin se pystyi hävitä siitä max sadan metrin päästä. Miksi se ei tullut omia jälkiä takaisin, niinkuin aina ennen? Miksi se ei napannut meidän hajua, kun oltiin koko alue kierretty? Miksi se ei kuullut auton tööttäyksiä? Miksi se ei haistanut nuotiota tai nähnyt sen / auton valoja? MIKSI? Ja jos olisin ollut tarkkana, jos olisin lähtenyt heti sen perään, jos olisin mennyt heti tarkistamaan sitä isoa peltoaukeaa (jossa tosin ei olla ennen käyty)? JOS!

Jos ja miksi, siinä on aikalailla tän viikonlopun mietteet.

Päässä pyörii lukemattomia kauhuskenaarioita ja itkettää. Hyviä vaihtoehtoja voisi olla vaikka äkillinen sairauskohtaus tai junan alle jääminen. Huonoissa vaari viruu yksin tuolla pimeässä ja kylmässä... 14 vuotta yhteistä taivalta takana, olisin niin toivonut, että ero olis ollut edes vähän mukavampi.

MISSÄ SÄÄ RAKAS OOT?!?



tiistai 6. marraskuuta 2012

Hallikausi käynnissä

Kyllä se nyt on vaan luovutettava ja myönnettävä, että arkena ei valoisaan aikaan ehdi ulkona treenata. :( Onni on kuitenkin halli(t), missä käydä edes jotain tekemässä. :)

Maanantaina parin viikon tauon jälkeen arkitokot. Ihan älytön määrä taas koiria (ainakin 15), joten mitään varsinaista treeniä ei oikein pystynyt tehdä. Kunhan humputeltiin lähinnä kontaktitreeniä, perusasentoja, istumista, paikkamakuuta jne. Positiivista oli, että Merkkiä selvästi vähemmän ahdistaa kerta kerralta. Ja luoksepäästävyys ok (ei koskemista, käteltiin "tuomarin" kanssa). Nyt pystyi jo välillä tekemään hommia, vaikka käynnissä oli jos jonkinmoista huutoa ja hässäkkää. :) Vähän jotain leikin yritystäkin oli, mutta ei sitten ihan pystynyt kuitenkaan. Selvästi parantaa, jos mahtuu yhtään liikkumaan reippaammin, mutta suurinosa ajasta on ahtauden takia vaan nyhjättävä suht paikallaan.

Tänään sitten omalla hallilla pientä treeniä. Heti aluksi cockerinpentu karkasi meitä morjestamaan ja Merkki tietysti olis näyttänyt taivaanmerkit... Mutta positiivista oli, että ei juuttunut tilanteeseen, vaan päästiin heti treenaamaan ihan ok. :) Tokihan sitä pentua piti välillä vilkuilla, kun se hommaili jotain, mutta pääosin keskittyi omiin juttuihin.
  • Perusasentotreeni meinasi taas aluksi mennä vinkumiseksi... :s Vinkuminen on jotain turhautumista tms., ei pelkästään liian korkeaa virettä. Kun tehtiin sitten muutama vähän reippaampi ja pidempi pätkä, niin paikallaan siirtymisetkin onnistui hiljaa. Tässä kyllä tarvis ehdottomasti peilin / apparin naksuttamaan, kun en näe suorassa seistessä koiraa yhtään. Tai jos nään, niin paikka on reilusti edessä...
  • Lyhyt paikkamakuu hyvin. :) Paitsi, että tuppaa mennä vähän vinkuralle aina jätössä. 
  • Sitten piti temppuilla kaukoja ja nimenomaan temppuiluksi meni. :D Aluksi otin esteestä laudan targetiksi takajaloille, mutta se oli liian liukas (ainakin mukamas ;) ). Sitten mentiin puomin alastulolle, missä onnistui paremmin. Ainoa vaan, että puomia pystyy peruuttamaan taaksepäin niin, että kriteeri pitää (jalat alustalla...). S-I -vaihdot onnistui kuitenkin hyvin taaksepäin. :) Vänkäämiseksi meinasi mennä, kun ennakoi käskyjä. Kun nami on nielaistu, niin tekee kuuntelematta seuraavan liikkeen. Loogista sinänsä, kun oon naksutellut Merkin itse tarjoamia vaihtoja. Tarttis lisätä käskyt ja sitten treenata kuuntelemista. Kuuntelemisen vois kyllä koittaa hioa kuntoon jossain muussa tilanteessa.
  • Lopuksi vielä vähän kiertämistä. Oli vähän löysä, menee ravilla ja kiihdyttää vasta takaisin tullessa palkalle. Saatiin kuitenkin muutama vauhdikkaampi ja pari ihan asiallista pysähdystä maahan ja top.
  • Leikki myös tosi kivasti. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Jälkeetokoo

Ensin hallilla pikkutokot, teemalla PIIP... Hallissa siis mennessä pari (ilmeisen hemaisevaa) labukkaa ja muutenkin olotila katossa, niin piippailuksihan se sitten meni. Saas nähdä tuleeko tästä sitten seuraava murheenkryyni?

Mutta nyt oli kuitenkin kivaa, kun virtaa oli. Niin temppuiluun, kun leikkimiseenkin. :)
  • Peilin edessä vähän perusasentojumppaa. Meni yliyrittämiseksi välillä, mutta ihan kivojakin. Selvästi vähän hämää, kun oon ihan suorassa ja katselen vaan peiliin. 
  • Sitten kiertoja ja niistä pari pysähdystä. Ihan kivoja, vaikka vielä olisi parantamisen varaa. Nyt meni jopa räksyttämiseksi, kun kokeilin kierrä - pysäytys - uudestaan kierrä. Ei siis ihan tajunnut tuota toiseen kiertoon lähtemistä, joten väksytti. Mikä sinänsä on ihan ihmeellistä, kun tähän asti on tehnyt kaikki hommansa hipihiljaa. :O
  • Hypylle ei taas pitkästä tauosta johtuen irronnut kunnolla. Kun muutaman kerran avitti lelulla, niin sitten toimi. Pitäisi tehä kotiin joku viritys, että voi treenata. Sitten lisäksi hilluttiin kaikenlaista, kun Merkkiä kerrankin leikitytti. :)

Tästä sitten tekemään pieni kovan alustan jälki piiiitkästä aikaa (ampumaradan parkkiksella). Pituutta oli varmaankin vain joku 200 askelta ja ajettiin heti. Esineinä 6 kolikkoa ja päässä keppi. Liikaa vauhtia ja hössötystä, mutta hienot kolikoiden ilmaisut! :) Palkkana nopeasti Frolicit. Mutta sitten toki viimeisestä pienestä kepistä täysiä yli? Loppumatka meni poluntapaista pitkin (havunneulasia pohjalla) ja pysyi mun mielestä ihan jäljen päällä, mutta ei vaan noteerannut keppiä mitenkään. Perhana. No, nappasin jäljeltä sivuun ja lopetettiin siihen. Merkillä kylläkin näytti olevan ihan kivaa humppailua, joten varmaan sai sitten palkan moisesta hutiloinnista... Mutta ne kolikot nousi hienosti. :)


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Oma koti kullan kallis!

Pari viikkoa on mennyt työreissuissa, koirat olleet ihan retuperällä. :/ Tai hyvässä hoidossa sekä kennelillä, että J:lla, mutta ilman treeniä jne. Näköjään viimeisimmät raportit oli 21 pv., joten jatketaan siitä pikakelauksella:
  • 21.10. sunnuntaina illalla tekaistiin vielä Koiviksella pienet tokot. Takapalkalla (maksista) hyvä luoksetulon top, toinen läpijuoksuna ok (palkkasana just ennen puoltaväliä, ettei ehtinyt hidastaa). Kokeenomainen seuraaminen, oikealle käännös väljä + pari pientä kontaktikatkoa, muuten hyvä. Liikkeestä maahan hyvin, mutta nousi puoliksi haistelemaan! :x Toinen hyvin. Hieno alo-luoksetulo ja paikkamakuu.
  • Maanantaista torstaihin olikin sitten työreissua, pojat oli kennelillä päivät. Perjantaina vaan lenkkeilyä lumisessa metsässä kuun ja otsalampun valossa. :)
  • Lauantaina jumppaamaan hallille. Samoja juttuja, mitä aikaisemminkin. Nyt Merkki oli rennomman oloinen, eikä kyttäillyt. Eikä saanut mitään kohtausta (lähtenyt rähisemään, jäänyt jälkeenpäin kyttäämään), vaikka Kaapo-sakemanni vähän meinasi karata Merkin pallolle kesken ruutuun menon. Seisoi vaan pallo suussa ja katseli, kun Kaapo oli tulossa kohti. :) Kaapo on kuiteskin fiksu tyyppi ja totteli heti luoksetulokutsua, joten ei tullut iholle asti. "Peruutustemput" onnistui paremmin, mitä ennen. Siis peruuttaen kasia jalkojen välistä, perusasennosta peruuttamalla mun ympäri takaisin perusasentoon jne.. Myös "pohkeenväistöissä" jotain edistymisen tapaista. Punnerrukset sujui hyvin, Minnalla on kivoja kuviakin. Lopuksi tehtiin vielä kokeenomaisesti alo-liikkeitä. Jätettin maksis häkkiin odottamaan. Ennen "kehään" menoa en saanut kunnolla leikkimään lelulla, mutta siitä huolimatta liikkeet ihan ok vireessä. Seuraaminen ok, pari kertaa kuikuili Kaapoa, liikkeestä maahan ok, luoksetulo vähän löysä, liikkeestä seiso hyvin. Hyppyä ei ollut hollilla, joten se jäi tekemättä. Reagoi hyvin välikehuihin ja oli mukana hommissa. :) Alussa tehtiin hyvä paikkamakuu Kaapon kanssa. Ja pari ruutua suoraan lelulle (irtosi hyvin laukalla kuolleelle lelulle, vaikka häiriötäkin oli). Kivat reenit siis! Mentiin vielä pyörällä, joten alku- ja loppuverkat tuli kätevästi.


Punnerrus (c) Minna Orava


  • Sunnuntaina lenkkeilyä ja kotitemppuilua. Naksuttelua lelun ottamisesta ja pitämisestä. Ottaa pitää heti ilman tuumailuja ja pitämisessä täytyy vetää lelua kunnon otteella, josta naks. Sitten niin, että kun ottaminen ja vetäminen ok, päästin irti ja koskin uudestaan. Jos piti edelleen hyvin kiinni, naks. Aluksi päästi pari kertaa irti, mutta sitten hyviä. :) Yrittää vaan edelleen ottaa patukastakin ihan päästä kiinni... Vähän myös luovutuspaikkaan (eteen) tulemista lelun kanssa.
  • Ja sitten taas työreissuun ma-pe.


  • Eilen lauantaina esineet, jälki ja minitokot
    • Esineet ensin: Tein kolme noin 10 * 50 m kaistaletta, joihin kaikkiin 2 esinettä. Ensimmäisessä taakse, toisessa keskelle ja viimeisessä taas taakse. Merkki ei nähnyt tallaamista / esineiden vientiä. Ensin Merkki haki 1. kaistalta esineen, hyvin onnistui. Namipalkka ja vähän kiskomista esineellä ja puuhun kiinni odottelemaan. Sentti hakemaan toinen esine pois. Sitten Merkki 2. kaistalle. Joku oli taas vähän suunnistanut pieleen, joten kaistat oli takaa liian lähellä toisiaan... Merkki siis meinasi lähteä uudestaan tarkistelemaan 1. kaistaa, mutta tuli hyvin pois, kun kutsuin. Uudella lähetyksellä ok ja toi hyvin esineen käteen asti. Taas namipalkka. Kolmannelle kaistallekin lähti hyvin ja löysi helposti takaa kuusen alta hanskan. Isolla narupallolla vähän riehumista (juoksee sen kanssa, eikä palauta...) ja päälle maksalaatikkoa. Olipas hyvä. :) Sitten autoon olemaan kateellinen, kun Seppo haki omat juttunsa 2. ja 3. kaistaleelta.
    • Jälki oli vanhentunut tässä välissä n. 2 h. Se oli reilu 300 askelta pitkä (ehkä reilu 200 m) ja namitettu sieltä täältä, lopussa yksi keppi. Kostea ja tyyni ilma. Teemana oli tarkkana pysyminen. Tuli kulmia, alustanvaihtoja (pelto, metsä, pieni tientapainen välissä) ja mitä luultavimmin harhoja, kun on suosittu jäljentekopaikka. Jana oli hyvä, vajaa 10 m metsän ja pellon rajassa. Eteni reippaasti, jäljen nostaminen vähän kesti, mutta lähti oikeaan suuntaan. Kuten arvelinkin, alustan vaihdot ja harhat oli hankalia. On tehty metsässä paljon suoraviivaisia jälkiä, joten ei ole tarkkana vaan olettaa jäljen menevän tietyllä lailla. Esim. nyt oli pari suoraa tien ylitystä ja kolmas niin, että käännyinkin kävelemään tien piennarta pitkin -> pokkana paineli tien yli ja sitten ihmetteli, kun jälki olikin hukassa... Myös koirien tekemiin harhoihin jäi jumittamaan. Ts. haistelee hartaasti, merkkas! jne. Piti muutaman kerran aika tiukasti käskeä jatkamaan hommia. Lopun ilmiasu hiiiidas. Eli paljon on hommia tehtävänä... 
    • Illalla vielä minitokot lenkin varrella koulun valaistulla hiekkakentällä. Teki kiva seuraamista ja perusasentoja. Luoksetulossa ensin kutsuin, kun olin kävelemässä poispäin ja toisesta lopussa vauhtipalkka, hyviä. Kiertoja muistuteltiin taas, yllättävän hyvällä vauhdilla. Muutama maahanmeno näissä, oli ihan kelvollisia. Lopuksi paikkamakuu Sepon kanssa.

Rasmus-setä sai tänään omituisen huimauskohtauksen. :( Kävi ihan normaalisti pienen metsälenkin ja oli kotonakin ok. Sitten kun tulin jostain, niin seisoi jalat harallaan keittiössä eikä meinannut millään pysyä pystyssä. Käskin sitten olkkariin lattialle maate ja istuskeltiin siinä yhdessä. Alussa oli tosi levoton, eikä halunnut mennä kyljelle. Sitten rauhoittui ja äsken kävi jo itse ihan ok juomassa ja hyppäsi sängylle maate (kun eihän lattialla voi nukkua!). Sillähän oli tätä huimausta viime vuoden kesällä (muistaakseni). Silloin keikutti varmaan pari viikkoa, mutta vain ajoittain ja suht vähäsen. Meni sitten itsestään ohi. Toivotaan, että tää nyt oli vaan joku tilapäinen juttu. Annoin varuksi Rimadyliä, jos on paikatkin jumissa metsälenkkeilystä.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Venyy, vanuu, punnertaa...

Merkki oli siis taas jumppatunnilla ja kivaa oli. :) 

Vähän mörrimöykyn kesytystäkin mahtui mukaan, kun teki Minnan kanssa kahdestaan punnerruksia. Minnahan ei siis saa koskea Merkkiin (varsinkaan, jos Merkki on mun kanssa). Mutta temput onnistuu niin, että Minnalla on namit ja mää oon vähän kauempana. :) Sekin oli Merkin mielestä ensin outoa, kun porukka tuli ihan Merkin oman häkin viereen ja piti kiivetä agipöydälle esiintymään... ;) Ensin siis pälyili ympärilleen ja hyytyili, kun ihmiset oli ihan lähellä katselemassa, mutta teki lopulta ihan hyvin ja rentona. 

Kehuja saatiin siitä, että koira liikkuu tasapainoisesti eikä vaikuta toispuoleiselta. Myös maassamakuuasento (onko toi sana??) on parantunut ainakin takapään osalta. Etupääkin ehkä vähän parempi, jopa saanut vähän lihaksia?

Tehtiin siis:
  • Maassa oloa. Pitää katsoa, ettei jää kasaan, takavarpaat ei harota ja etupääkin pitäisi olla kasassa. Huh. Saatiin kuitenkin ihan ok onnistumaan, eniten töitä vaatii etupää. Parhaiten menee maahan, kun pysäytän ensin (kunhan pysähtyy jalat tasan jne.) ja käsken siitä maahan. Sivulla ollessa menee helposti kieroon ja jos hetsaa vauhtia, on usein kasassa. Selvästi kuitenkin on rankkaa opetella uutta asentoa, pitää aloittaa jostain 30 sek ja pidentää sitä.
  • Punnerruksia. Tää vois olla hyvä etupäätä ajatellen. Merkki siis makaamaan ja siitä namilla houkuttelua niin, että kyynärpäät nousee ilmaan. Raskasta tämäkin näytti olevan, joten pitää tehdä lyhyissä pätkissä.
  • Peruutuksia ja erilaisia kieputteluja. Pitää seurata, että onnistuu molemmat suunnat yhtä hyvin. Peruutuskin menee aina välillä vinoon, pitää koittaa korjailla.
  • Selän venytystä. Onnistui nyt parhaiten, kun takajalat pienellä korokkeella.

Varmaan oli jotain muutakin... Ainakin "pohkeenväistö" oikealle ei tahdo onnistua. Skeittaamista kokeiltiin ja se näytti ihan jo oikealta meiningiltä. :) Hallissa oli meidän lisäksi 3 muuta koiraa, mutta Merkki keskittyi hyvin ja leikkikin kivasti suolistetulla plussapallerolla. Matto kyllä haisi taas hyvältä. Kun noukki namin maasta, nenä juuttui ihan väkisin sinne... Hmph. Mutta ehdottomasti hyvät treenit. :)

Tän päivän hienot suunnitelmat meni päin pyllyä, koska a) työt ja b) auton rengas rikki. Se siitä jäljestä ja esineruudusta. :/ Ja huomenna työreissuun, joten Merkki saa kyllästyä kotona J:n kanssa perjantaihin asti.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Sisätreenejä

Sitten maanantain ei olla kyllä saatu aikaiseksi mitään rakentavaa. Töissäkin niin kiire, ettei meinaa kotiin ehtiä... Kun lisätään vielä ainainen (tuntuu siltä ainakin) vesisade ja aikaisin tuleva pimeä, niin liikuntakin vähän kiikunkaakun. :/

Pikkuesineen etsintää ollaan vähän naksuteltu sisällä, tietää jo mitä ollaan tekemässä. :) Nyt pitäis vaan jostain tarkistaa, miten se esine pitäisi oikeasti ilmaista. Nyt Merkki tökkää esinettä (kolikko) nenällä ja saa naksun. Jos naksua ei ala kuulua, koittaa ottaa suuhun. Jos lähden liikkumaan lähemmäksi, niin tietysti katsoo mua. Osaa kyllä sitten näyttää uudestaan, kun pääsen lähelle. Epäilen, että tää ei ole ihan virallinen tapa. ;) Tuskin me sitä virallista tapaa ikinä tarvitaan, mutta olis kiva ihan kouluttamisen vuoksi kokeilla.

Pari kertaa ollaan tehty kaukojumppaa "alustan" avulla. Nyt kotona siis niin, että takajalat pitää pysyä kynnyksen päällä. Tämän alkaa pikkuhiljaa tajuta, mutta vähän takajalat vielä tepsuttaa. :) Seuraavaksi täytyis ehkä keksiä pienempi alusta, missä ei mahdu steppailemaan. Tänään oli takapalkka pitkästä aikaa. Nythän se lähinnä sotkee kuvioita, mutta eiköhän se tästä. Ja itse oon siis tietysti vielä ihan lähellä.

Varsinainen älynväläys oli tänään opetella kiertämään ruokapöytä. Hauskaa meillä kuitenkin oli. :D Vasen (myötäpäivään) oli taas tosi paljon vaikeampi, mutta saatiin kyllä onnistumaankin.

Perusasentojumppaa ollaan tehty kans. Mun pitää oikaista itteni! Hienoinen ongelma vaan on se, että jos mää seison ihan oikeasti suorassa ja M on oikealla paikalla, mää en näe sitä yhtään. Ja sitten taas on aavistuksen vaikea tietää, koska palkkaa... Ja selvästi Merkin kuviot menee vähän sekaisin, kun on tottunut mun könöttämiseen. Shit! Noin muuten on kyllä tehnyt tosi hyvää työtä, oikealle käännöksetkin alkaa olla jonkinlaiset ja askeleet vasemmalle hahmottua. Peruutus lähtee vielä helposti vinoon.

Maahanmenoja ollaan kans koitettu nopeuttaa, mutta tässä ei oikein vielä edistystä. Tai tietyissä tilanteissa on ihan ok (mun mittapuun mukaan), mutta joskus hidas. Sekä tässä että seisomaan pysähdyksissä näkyy se, että M ei kummassakaan tee sellaista varsinaista "lukkojarrutusta". Rupeaa tekemään kyllä heti, kun käsky tulee, mutta tekee sillain "siististi" -> hitaasti. Ei varsinaisesti hiippaile kuitenkaan. Tarvis avustajan tai sitten hyvän takapalkan. Tai jotain muuta.

Että sellainen laiskamatoviikko, Merkki on taas virtaa piukassa. Mutta jospa viikonloppuna paremmalla onnella? Ainakin me mennään taas jumppamaan ja jospa sunnuntaillekin jonkun treenin sais aikaiseksi. :) Jos vedenpaisumus ei iske ennen sitä, tänä aamuna kastuttiin taas läpimäräksi... Rasmusta ei kiinnosta pätkääkään, sitä saa vetämällä vetää perässä, kunnes pissalenkillä saavutetaan se kaukaisin paikka. Sieltä kyllä kipittelee häntä sojossa kotiin. :D Pakkohan se on mukaan silti raahata tarpeilleen, kun omaan pihaan ei voi tehdä ja ruokkikselle asti pitäis kuitenkin pidätellä.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Vedenpaisumus

Mistä tota vettä riittää? Tänäänkin taas kaatamalla melkein aamusta iltaan ja nyt kuuluu tuulevan ihan riittävästi. Tänään siis vaan pikainen metsäreissu ja pikatreeni kaupan pihalla. Pimeästä ja kaatosateesta johtuen ei kylläkään kovin ihmeellisiä häiriöitä ollu, muutama onneton teini pyöräilemässä. :D

Yllättävän kivasti lähti mukaan muuten, mutta ensin piti nuuhkia mun housunpuntti, kun kävin kaverilta hakemassa hirvenluita ja moikkasin sen koiraa. :) Kunhan tästä selvittiin, niin kivaa seuraamista, pari luoksetuloa (ekassa vino perusasento lopuksi), maahanmenoja hetsaamalla (pari ihan näppärääkin) ja vähän leikkiä. Tosi hyvin siis. :)

Jos nyt kävis hakemassa niitä luita, niin olis raukkaparoilla edes jotain näpertämistä. Kunnollinen raaka luu muuten voisi toimia Merkin megapalkkana, mutta on vähän epäkäytännöllinen... Ainakin täällä sisällä aiheuttaa täpinää ja vinkumista esim. seuraamisessa ja paikkamakuussa. ;) Mutta nyt on muovipussillinen treenimateriaalia.

Ja apinalauma sai eilen matolääkkeet, laitetaan sekin tänne niin muistaa joskus.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Voihan luoksepäästävyys!

Ei sillä, että me muutenkaan ikinä kokeisiin asti päästäisiin, mutta alkaa ihan tosissaan vituttaa tuo luoksepäästävyys. :S Tänään tokoryhmässä oli käynyt kato ja me oltiin Merkin kanssa kuokkimassa siellä (meille siis uusi kouluttaja). 

Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja pyysin, ettei koske Merkkiin. Muutaman kerran kävi pyörimässä ihan lähellä -> ok. Sitten yksi kerta niin, että ihan vähän silitti kaulasta -> ok. Tässä vaiheessa siis hienosti, hyvä Merkki! :) Mutta sitten... Kouluttaja tuumasi, että hyvinhän tuo meni ja juteltiin jotain. Sitten en tajunnut ajoissa ja kouluttaja kyykistyi  juttelemaan Merkille & ojensi kätensä haisteltavaksi, murinahan siitä tietysti tuli... Perse! Sitten odoteltiin ja odoteltiin... Merkki kävi ottamassa pari namia nätisti, ehti murista taas jne. Kun hiljeni, niin lopetettiin siihen. 

Voi ristus, että mun pitää olla tyhmä! Jotenkin tuntuu, että tää on taas pahentunut ihan huomattavasti. Voiko tää olla taas joku kausi, vai treenataanko me niin pieleen, että homma vaan pahenee? Kiellänkö mää nyt siltä kaikki vieraiden ihmisten moikkailut, kun tuntuu olevan ihan arpapeliä, kenet moikkaa siististi ja kenelle murisee? Aikaisemmin ei kyllä murissut sellaisille ihmisille, jotka Merkki itse muuten vaan kävi moikkaamassa. Tämän päiväisessä voi tietysti olla se, että kouluttaja oli jo muuttunut epäilyttäväksi, kun tehtiin sitä luoksepäästävyyttä ensin. Ja Merkillähän on norsun muisti, joten myöhemminkin piti kouluttajaa mulkoilla, jos tuli liian lähelle...

Seuraavana paikkamakuu. Täysi matka, lyhyempi aika, jättö ja loppu kokeenomaisesti. Ei haistellut eikä kai piipannutkaan (välillä kyllä aika älämölö, joten en vanno). Ei reagoinut "liikkurin" käskyihin ja lopussa ei ennakoinut. Oli vielä ihan rennon ja tarkkaavaisen oloinen. Hyvä Merkki. :)

Lopuksi saatiin kehuja meidän perusasentotreenistä. Tulee hyvin oikealle paikalle ja tekee pienet korjaukset hyvin. Treenattavia: mun pitää suoristaa itteni, oikealle käännöksiä paikallaan + askeleita vasemmalle. Nää oli kyllä tiedossa (etenkin mun könöttäminen on tosi tyhmää), joten treeniä vaan.

Väliajoilla humppailtiin jotain omia temppuja, välillä jopa ihan kivalla ilmeellä. Se varsinainen Asenne on vielä hukassa, mutta nyt ei sentään ihan toivottomalta tuntunut. Meitä oli vaan 3-4 siinä samassa hallinpuolikkaassa, missä arkitokossa on reilu 10 koiraa. Tästä johtuen varmasti paljon rennompaa menoa ja pari ihan minipätkää leikkiäkin. :)

Lopuksi piipahdettiin hetki arkitokopuolella ja tehtiin kontaktitreeniä. Että se on vaikeeta! Varsinkaan kontaktikävely ei onnistu sitten millään tuolla tungoksessa. Ja sekin, kun ollaan paikallaan ja muut pujottelee ohi, saa vähintäänkin silmät muljahtelemaan... Merkki tekee kaikenlisäksi sellaisia pikavilkuiluja, että jos koitan kieltää, niin on jo ehtinyt kääntää katseen takaisin. JOS olis joku megahyvä ruokapalkka, niin vois naksutella. Mut kun ei oo, niin Merkin mielestä on vähintään yhtä palkitsevaa vilkuilla niitä muita kuin tapittaa mua. Liian vaikea paikka siis, mutta ei me oikein voida siellä hallin ulkopuolella näitä treenata... ;)

Kokonaisuutena siis ehdottomasti paras reissu tähän mennessä, mutta noi murraukset ottaa niin päähän. Enkö mää ikinä opi?!? Jotain katumusharjoituksia pari päivää...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

No nyt!

Olipas kiva jälki pitkästä aikaa. :) Päätin, että rohkea rotan syö, ja tehtiin suunnilleen alo-jälki: pituutta n. 500 m, 6 keppiä, muutama kulma, en merkannut ollenkaan, vanheni n. puolitoista tuntia. Helppo pohja (Rekilässä) ja kostea, tuuleton keli.

Jana meni jokseenkin huonosti, meni vähän vinoon ja lähti sen takia takajäljelle (ei siis tullut jäljelle 90' kulmassa, vaan kaarsi sinne taaksepäin). Olin kutsumassa takaisin ja ottamassa uusiksi, mutta sit käänsi itse oikeaan suuntaan.

Jäljestys meni hyvin, kun itse sain skarpattua hyvin. Eli mitään häröilyjä ei vaan sallita! Nyt ei kiihdytellyt (en päästänyt) ja muutenkin heti liinasta jarrua, jos alkaa siksakata tai nostaa nenää ylös. Muutamia kertoja pysäytin, mutta hyvin ymmärsi yskän ja laittoin nenän alas ja tarkensi kunnolla.

Kepit meni siis muuten hienosti, mutta nro 5 tien ylityksen jälkeen jäi nostamatta. Kun en ollut merkannut mitään, niin en pystynyt puuttumaan. Ja vaikka kuinka mietin, niin en kyllä huomannut, että olisi mitenkään merkannut. Mutta ottaen huomioon meidän säätämisen keppien kanssa, 5/6 on kyllä jo tosi hyvin (kun en voinut auttaa mitenkään). Ilmaisutkin ihan ok. Ei se mitenkään lätsähdä maahan, mutta nyt sentäs pysähtyi itse tarkentamaan eikä yrittänyt jatkaa matkaa. 

Kepeistä palkkasin vaan nopeasti taskusta niillä herkkunappuloilla (RC:n jotain "for small fuzzy dogs" :D), joten ei tullut pitkiä katkoksia jäljestykseen. Toimiskohan tää jatkossakin? Loppupalkkana taskusta purkki niitä samoja nappuloita höystettynä kananrasvalla, nam. :D Jopa Merkki vaikutti tosi tyytyväiseltä. :) Aikaa meni koko touhuun n. 13 min, eli yllättävän hyvin ehdittiin. 

Meni melkein niin hyvin, että tekis mieli päättää jälkikausi tähän. Mutta eiköhän me ens viikonloppuna kokeilla, oliko tää joku onnenkantamoinen...

Loppuviikko ollaan melkolailla koomailtu vaan. Torstaista ei mitään mielikuvaa? Perjantaina meni töissä iltaan asti, joten vaan pieni remmilenkki. Eilenkään ei ollut inspistä lenkkeilyä kummempaan, vaikka olis pitänyt. Alkaa vissiin jo nyt painaa syksy päälle... :S

Tänään lenkille lähtiessä ihan vaan pikkupätkiä seuraamista, vire oli tosi kohdillaan. :) Nyt alkaa tulla vasemmalle kääntymisissä (ja varsinkin täyskäännöksissä) pomppuja, mutta en jaksa huolestua. Jos vire on yhtään matalampi (taatusti lässähtää, jos joskus päästään kisoihin), niin ei pompota. 

Jossain välissä oon tehnyt luoksetulon maahanmenoja ihan vaan vapaamuotoisesti ja ne on hitaita. :/ Nyt sitten vähän hetsailtiin ja saatiin asennetta paremmaksi. En tehnyt liikkeessä, täytyy saada ensin muuten kuntoon. Pentuna pelailtiin lelulla ja siinä lomassa maahanmenoja. Nyt se on vaan jäänyt ja maahanmenot hidastuneet. Dumma mig! Tai kyllä liikkeestä maahan on ihan asiallinen (kai?), mutta ei osaa yleistää kunnolla. Satuin sitäpaitsi juutuupista näkemään tosi makeat pysäytykset, tahtoo osata samanlaiset! Meidän treenattavien lista alkaa olla aikamoinen...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tokottelua

Vääntäydyin koulun kentälle treenaamaan (toko). :O Viereisellä hiekkakentällä oli muutama koira treenaamassa, joten me puuhasteltiin nurtsilla. Mielummin Merkin kanssa yleensä meen hiekalle, kun nurtsilla "joskus" hajut vetää ihan vastustamattomasti puoleensa... Mutta nyt oli aika inhimillistä, välillä joutui huomauttamaan, mutta ei ihan totaalijumitusta kuitenkaan. Keskittyminen ei edelleenkään (tuskin koskaan Merkin kanssa) ollut 100 %, mutta teki kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan reippaalla asenteella. Ei pahoja laamailuja. Jopa leikki ihan mukavasti. :)
  • Liikkeestä maahan tökkii nyt jostain syystä. :( Nimenomaan kokonaisena liikkeenä, peruuttelemalla ja muuten pelaamalla onnistuu ok. Tämä siis myös kunnon treeniin. Pitäis miettiä, miten ja milloin sanon käskyn jne., kun epäilen vian olevan omassa käytöksessä (taas). Saatiin sitten kuitenkin ihan kelvollisiakin pari, joten lopetettiin. Tässä on ahterista se, että hinkkaamalla saa maahanmenot onnistumaan, mutta valmistelevan seuraamisen huonoksi... Ja ongelmat nimenomaan liittyy tuohon kokonaiseen liikkeeseen.
  • Aluksi seuraamisessa putoili kontakti, kun piti kaikkea liikennettä kuikuilla... :/ Huomauttelin hihnasta nyppäämällä, mutta jotenkin tuntuu vaan, että se ei pysty. Heti kun pää kääntyy, niin Merkistä näkee että "o-ou, ei olis pitäny". :( Suostui sitten kuitenkin leikkimään, joten lelulla paljon parempi. Vire täytyy olla tosi korkealla (ja palkka näkösällä), että pystyy jättää yhtään isommat häiriöt huomiotta. Mua sitten syö ihan sikana kontaktin katkeilu. Alokkaassa tosin tuntuu katkeilevan useimmilta koirilta, mutku mää haluan että M keskittyy alusta alkaen kunnolla. Tuo ympäristön tsekkailu on Merkille niin iso ja tärkeä juttu, että siitä tulee ihan taatusti tapa (on jo, kun huonoja treenejä) mitä on vaikea / mahdoton kitkeä. JOS saisi edes treeneissä pelittämään, koe on Merkille taatusti paljon vaikeampi... Mutta saatiin sitten lelun kanssa (kainalossa, vas. ja oik. kädessä) ihan hyviäkin, pitäis jotenkin osata häivyttää lelu niin, että kontakti pysyy silti. Ilman häiriöitä onnistuu, mutta on ihan älyttömän vaikea arvioida mikä häiriö on niin pieni, että vielä onnistuis hyvin.
  • Kiertämistä ja siitä seisomisia. Tässä rupesi jo vähän vauhti hyytymään, mutta sain kuitenkin laukalla menemään. Luoksetulossa (siis kun pysäytellään) en tuolle edes halua kiitolaukkaa, en osaa opettaa siitä riittävän nopeaa pysähdystä. Hyviä stoppeja tuli kuitenkin. :) Aluksi heitin lelun pari kertaa yli, minkä jälkeen pari tosi täpäkkää pysähdystä. Välimatkaa pitäisi kasvattaa, mutta siihen tarvis apparin heittäjäksi. J ei mitenkään liian innokkaasti osallistu meidän treeneihin, jotain motivointikeinoa pitäis keksiä... 
  • Paikallamakuu muuten hyvä (2 min, täysi matka), mutta puolessa välissä kellahti lonkalle. Lisää jumppaa siis, että lihakset vahvistuu. Korjaaminen pitää myös opettaa, kun nyt menee ihan säätämiseksi aina. Ei kuitenkaan piipannut tai haistellut ja kontaktikin pysyi muhun paria pikkuvilkaisua lukuun ottamatta. :)
  • Leikki siis nurtsilla hyvin, kun oltiin vähän kauempana muista. Taisi jopa lähteä kuolleelle lelulle ihan hyvin. :) Ollaan kyllä taas ihan hävettävän vähän treenattu tätä, Vapulle luvattiin tehdä joka päivä pikkupätkä... *nolo*
  • Sitten vähän aikaa käppäilyä ja hiekkakentälle muiden mukaan. Tai no, kentän toiseen päähän, että saatiin vähän hajurakoa. ;) Ensin ihan vaan temppuilua, onnistui hyvin eikä juuri kytännyt muita. Sitten hyvä seuraamispätkä ja vähän leikkiä. Leikki tosi nihkeästi, kun piti taas ruveta kyttäämään (kentälle tuli uus koira)... Meinasi mennä räksyttämiseksi, mutta lopulta sain kiusattua sen verran, että nappasi leluun kiinni ja kiskoi -> kiireesti lopetus tähän.


Ihan ok treeni kaiken kaikkiaan, pitäis jaksaa ruveta taas käymään enemmän kentällä. Vaiks halliin joutuu kuitenkin kohta pakon edessä, joten siellä saa sentäs häiriötreeniäkin säännöllisesti.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Vaihteeksi ihmisten ilmoille

Maanantain arkitokot käytiin taas tauon jälkeen pyörähtämässä ja jotain pientä edistystäkin oli ilmassa. :) Aika paljon paukkuja menee edelleen haisteluun (voihan arse!) ja muiden kuikuiluun / jumitukseen, mutta nyt oli ehkä enemmän hyviä pätkiä välissä. Ja murrauksia tuli vaan aika pienesti yhdelle, jonka rikoksena oli kai mennä liian lähelle Merkin treenikassia ja toiselle, joka muuten vaan oli epäilyttävä ja tuijotti. :D

Alussa tehtiin luoksepäästävyys, jossa pieni mur, kun kouluttaja tuli lopulta ihan liki seisomaan. Mur oli joko koutsille tai sitten vieressä haukkuneelle koiralle. Hiljeni kuitenkin itse ja otti kontaktin. Loppuajasta sitten vielä uusiksi, nyt oli jo hiljaa, vaikka kouluttaja tuli taas ihan viereen. Silmät kyllä pyörii villisti, kun ei vaan pysty pitämään katsekontaktia... Paranee tää kuitenkin (kai? toivottavasti?) jatkuvasti. Ja kumpi on tollaselle pöntölle helpompi: tuijottaa vaan ja ainoastaan mua vai antaa katsoa mitä se lähestyvä pahis tekee?

Noin muuten edelleen ahdistaa olla vieraiden koirien ympäröimänä, mutta on se helpottanut. Nyt teki ihan kivoja minipätkiä seuraamista ringin keskellä. Nami oli kyllä vas. kädessä apuna, mutta silti Merkiltä ihan hyvin. Lisäks tehtiin jotain temppuja (näissä on rennompi), jääviä (hyviä, kun on vire kohdillaan) ja lopuksi hyvä paikkamakuu lyhyeltä matkalta (ei mennyt lonkalle, ei piipannut eikä haistellut :)). 

Merkki yleensä rentoutuu hyvin, kun pääsee vähän reippaammin liikkumaan ja humputtelemaan. Hallissa on vaan niin ahdasta, ettei kovin hyvin onnistu. :s Kun kuitenkaan hömpötelläkään ei voi liian lähellä toisia. Jatketaan siis harjoituksia, ehkä joskus me voidaan ihan tehdä hommiakin tuolla. :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sunnuntaitokot

Taas kerran lenkille lähtiessä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä mahtavat hyvänmielen tokotreenit. :)

Pitkästä aikaa ruutua:
  • Aluksi vähän naksuttelua alustalle. Hyvin toimi, alkaa jo varastaa ennen käskyä.
  • Sitten vähän lisää matkaa ja palkaksi kangasfrisbee. Ekalla vissiin vähän haki paikkaa, mutta muuten hienosti. Ja frisbee oli kiva, rallatti ympäriinsä, mutta palautti kun mulla oli toinen samanlainen. ;) Muutama toisto tätä jostain 10-15 m matkalta. 
  • Pari kertaa jäi ilman palkkaa (kehuin silti vähän, ettei hyydy), kun meni merkin kautta ja kerran ravilla (kun karkasi ennen käskyä, eikä ollut varma mitä tekee). Ei kuitenkaan ottanut nokkiinsa, vaan jatkoi hommia hyvin. :)
  • Viimeistä toistoa varten iso pallo ruutuun ja sille jostain 20 m päästä, hienosti meni!
  • Jatkossa pitää vahvistaa ruudun hakemista katseella (missä ruutu) ja vartaloavut pois lähetyksestä.

Luoksetulon stoppeja:
  • Frisbeet palkaksi molempiin päihin (takapalkka maassa ja toinen mun taskussa).
  • Aluksi jätössä vähän hetsaamista mulla olevalla frisbeellä, tuli ihan hyvin laukalla. Naks ja palkka, kun oli vähän yli puolenvälin.
  • Toinen samanlainen vähemmällä hetsauksella ok.
  • Tähän väliin muistaakseni sitten pysäytys n. puolessa välissä. Ihan valtavan iso vartaloapu ja stoppi vähän venähti siltikin (ei tee sellaista kunnon lukkojarrutusta, vaan "siististi" hidastaa, ei kuitenkaan varsinaisesti hiippaile kohti). Vauhtikin oli normaalia kovempi. Palkkasin kuitenkin, kun on uus asia. Muistaakseni muisti hyvin takapalkan ja lähti sinne.
  • Vielä pari läpijuoksua ja lopuksi yksi pysäytys. Ensin mukamas heitin lelun ja heti perään oikea heitto. Taisi kuitenkin ehtiä pysähtyä, joten oli ihan skarppina.
  • Tarvii vielä paljon treeniä. Pitää tajuta, että luoksetulo laukalla, mutta ei täysiä. Hyvästä etenemisestä sitten palkaksi pysäytys. Ja jättökäsky tarvitaan! Saas nähdä mitä tästä tulee...

Merkin naksuttelua:
  • Mulla on tässä jotenkin itsellä ajatus hukassa. Pitää kehittää systeemi... 
  • En oikein tiedä haluanko käyttää "kierrä" -käskyä. Osaa tän ihan ok, ja lähtee kiertämään hyvin (eikä härki sitä tötsää), mutta sitten pysähdys tulee aina johonkin päin vinoon. Jos kiertää myötäpäivään, niin pysähtyy n. klo 1-2 kohdalle. Jos kiertää vastapäivään, niin pysähdys klo 10-11. Paimennuksen takia osaa jo jotenkin vasen ja oikea, joten periaatteessa vois kierrättää aina niinpäin, että jää "oikeaan suuntaan" vinoon (siis tuolta klo 1-2 olis helppo lähteä vasemmalle jne.). Liian monimutkaista? 
  • Jos vaan naksuttelen merkin taakse menoa, alkaa melkein samantien läpsiä tötsää tassulla, koittaa ottaa suuhun jne. Tää olis tietysti toimiessaan simppeli, koira menee käskystä merkin taakse ja pysähtyy suoraan. Mutta en tiiä saanko mun taidoilla sheipattua kuntoon.
  • Nyt siis vähän testailua ja Merkki teki hyvällä ilmeellä. Lopetin kuitenkin, kun en osannut päättää miten jatkan hommaa.

Mutta olipahan mahtavaa treenata, kun Merkki oli täysillä menossa mukana. :) Leikki tosi mahtavasti, rallasi lelujen kanssa, mutta palautti, kun mulla on vaihtarilelu. Meidän leluarsenaali alkaa olla aika mittava, kun kaikkea pitää olla kaksi. :D Lisää näitä treenejä!

Syyspönötykset

Vihdoin!



Kerrankin siis jotain muuta kuin vesisadetta ja pimeää, joten nappasin kameran mukaan. Ensin herrasväen passikuvat. ;)







Sitten niitä muita pönötyksiä, kun valo ei oikein riittänyt muuhun...






















Ja pakollinen luonto-osasto lopuksi.