maanantai 3. joulukuuta 2012

Kynttä köyhempi Merkki

Käväistiin näyttämässä Merkin revennyttä kannuskynttä (oikea etujalka) lääkärille ja irtihän se piti vetää... Rauhoitus ja Merkki tipahti suunilleen samantien, sitten vaan jollain pihdeillä kynsi irti. Siitä lähti kaikki mahdollinen (sen kynnen "kuoren" lisäksi sisuskin), joten kynsi tuskin kuulemma kasvaa takaisin. Tai ainakaan siitä ei tule samanlainen kunnollinen kynsi, mitä vanha oli. Vähän ällön näköinen, kun jäljelle jäi pelkkä reikä. Nyt sitten atb-kuuri ja kipulääkettä sen aikaa, kun on tarvis. Ja tassun suojaamista, jei. Johan siitä anturahaavasta jo ehti mennä vähän aikaa. Rasmus sai ruokaa: n. 80 € / 13 kg...

Kauluri pitäis laittaa ekaa kertaa ikinä Merkille... Oon koittanut kehittää mahdollisimman turvallista ratkaisua, kun on huomenna jätettävä työpäivän ajaksi, mutta tiedä sitten. Merkki kaikenlisäksi rakastaa ahtaita ja / tai korkeita paikkoja, joten saas nähdä miten se täällä törmäilee. Eteinen olis muuten hyvä, mutta en tähän lähtöön saa tukittua millään kulkua portaisiin. Keittiössä ja olkkarissa on mahdollisuus kiipeylyyn ja juuttumiseen huonekalujen alle.

Ajattelin olla valittamatta, mutta jospa vähän kuitenkin... ;P Millaista kuvittelette elämän olevan, kun on 20 astetta pakkasta, puulämmitteinen talo, yksi viluinen tassuvikainen ja yksi viluinen pissavikainen ja normaali 8 h työpäivä?

Vois tietysti kuvitella, että koirien pissatus olis pala kakkua omakotitalossa, jossa on aidattu piha, mutta ehei... Niksi on siinä, ettei kumpikaan halua tehdä juttujaan tarhaan. Ja kun varpaita palelee jo terassilla, niin ei niitä raaski siellä kauaa seisottaa miettimässä. Kunnon pukemiset siis ja tuohon tietä kävelemään edes takaisin.

Päivät menee lähinnä siinä, että alvariinsa rampataan pikapissalla yhden koiran kanssa kerrallaan (pitää ottaa huomioon takkien ja tossujen pukemiset, oma pynttääminen jne.). Erikseen on mentävä siksi, että Merkin kanssa kun pitää vauhtia, niin pystytään olla ehkä edes 10 min yhtäsoittoa remmi"lenkillä". Rasmusta taas saa moisessa vauhdissa lähinnä vetää perässään, joten erikseen on mentävä.

Lenkkien väliajat ollaan töissä, lämmitetään ja hyvällä tuurilla nukutaankin. Kotihommat on priorisoitu melkoisen alas listalla just nyt. Sokerina pohjalla: J lähti mökille (Sentin kanssa sentäs, vaikka se nyt aina vähiten harmia aiheuttaa) ja vei netin mennessään. :x

Loppuun pitää vielä ihmetellä tuota Merkin ajatuksenjuoksua. Kun sehän siis vihaa ja jännittää ja pelkää sitä, että vieraat ihmiset tulee ja koskee. Tai tututkin... Nyttenkin, kun mentiin lääkärin huoneeseen, Merkki meni ensimmäisenä mun tuolin alle maate ja kyttäili lääkäriä, joka siivosi paikkoja edellisen koiran jäljiltä. Sanoin tässä vaiheessa, että hoitaminen voi olla vähän hankalaa ja että mun puolesta voi laittaa kopan päähän.

Sitten kun nostin pöydälle, niin Merkki meinas tietysti ensiksi lähteä vaan vetämään. Otin kuonosta kiinni ja toisella kädellä "kainaloon". Siinä se sitten pönötti ihan hiljaa, kun katsottiin se kynsi. Ei rimpuillut, murissut, vinkunut tai mitään. Kun ell meni valmistelemaan rauhoittavaa & vastasi puhelimeenkin, annoin seisoa pöydällä ihan vapaasti. Merkki vaan painoi päätä mun kainaloon ja seisoi ihan hiljaa paikallaan.

Ja samalla lailla meni loputkin. Kun otin kuonosta kiinni, seisoi ihan hiljaa, kun pistettiin jne. Herätyspiikin jälkeen ehti tehdä kauhean loikan, vaikka arvasin sen tekevän niin ja koitin olla tosi skarppina. Kunhan sain kunnon otteen ja pyysin taas omiin jalkoihin maate, niin otti vielä tirsat.

Että mikä siinä on, kun tällanen oikeesti inhottava tilanne menee ihan muina miehinä ja sitten taas joku näyttelytuomarin kopeloitavana oleminen on ihan hirveää? Ihan sama, vaikka se "tuomari" olis kuinka tuttu hyvänsä... Muistaakseni tuo ei ole kertaakaan murissut lääkärille?!?

Anyway, hyvä kun kynsi on hoidossa. Toivottavasti en sössi mitään ja se paranisi nopeasti. Merkissä alkaa jo pikkuhiljaa näkyä pitkä treenitauko. Ruokaa ei vielä tänään saa, mutta taitaa pikukäkkyrä joutua hommiin ruokansa eteen. :) Pidetään tiukasti peukkuja, että keli lauhtuisi loppuviikkoa kohti, ei tätä jaksa kukaan kovin kauaa! Jonkun pitäis ommella tossujakin hukkuneiden tilalle...

Loppukevennys vielä: Tässä joskus männäpäivänä Merkki teki hyvää merkki- ja noutotreeniä. Naksuteltiin siis menemistä limsapullon taakse vastapäätä mua ja esineen palautusta eteen. Go Merkki! Nyt se ihan tokkurassa kerjäsi mun kanoja niin, että saatettiin löytää edes suht hyvä palkka. :) Tai ollaan me kanaa kokeiltu ennenkin ihan menestyksekkäästi, mutta tää nyt piti vaan mainita, kun Merkki ei koskaan kerjää.

Ei kommentteja: