11 vk

Kun nyt kerran vauhtiin pääsin, niin päivitellään kaikki kerralla. Tässä siis 11 vk kuvat, tarkoitus olisi samassa paikassa ottaa jatkossakin kuvia. Ei mikään maailman nätein paikka, mutta parempaakaan omasta pihasta ei oikein löydy... Painoa oli muuten huikeat 4,8 kg. Eli ollaan me sitä ruokittu, kun kerran kasvaakin. ;-)

Jälkeä ja vähän muutakin

Tänään tehtiin jäljet 4 ja 5 (muistaakseni). Ensimmäinen meni ihan sähellykseksi. Olis rynninyt täysillä eteenpäin jälkeä pitkin ja kun ei päässyt niin härväsi sitten kaikkea muuta... :-/ Pyöri paikallaan, koitti palata taaksepäin, istui katselemassa maisemia jne. Tein toisen jäljen siis heti perään ja se sujuikin paljon paremmin. Ekalla jäljellä nameina oli veriletun palasia (pehmeitä, piiloutuu nurmikolle hyvin ja kelpaavat kotona hyvin), mutta ilmeisesti ne ei vaan ole tarpeeksi hyviä. Toisella jäljellä sitten pääosin froliceja, pikkupaloja kuivattua mahaa (tää on muuten ehdoton suosikki!) ja muutama verilettukin. Lisäksi laitoin vain yhden namin joka askeleen kärkeen (askeleet ihan kiinni toisissaan). Jälkimmäinen jälki oli vaan muutaman metrin pitkä, kun nameja ei enempää ollut, eka ehkä jotain 5 m.

Jälkien jälkeen siirryttiin koulun kentälle ihmettelemään agiesteitä, estevarastoa jne. Tänään ei enää juurikaan jännittänyt, vaan tutkiskeli reippaana kenttää. Ajoittain niin reippaana, että pystyi jo lähtemään omillekin retkille... Eli nyt on kehitettävä joku hyvä suunnitelma luoksetuloa varten! Tästähän se nimittäin tietysti vaan huononee, jos mitään ei tehdä. Lelut näyttäisi ainakin vielä olevan ruokaa parempi palkka, joten mennään niillä ainakin aluksi. Tuli nimittäin vannottua, että jos pentu ei muuta ikinä opi, niin luoksetulo on saatava toimimaan...

Mitähän muuta? Isojen poikien kanssa ollaan käyty metsässä, hyvin maastokelpoiselta otukselta vaikuttaa. ;-) Yritys on kova, vaikka välillä eteneminen on vähän hankalaa. Kylillä on käyty myös ihmettelemässä ilman ongelmia. Reipas poika siis edelleen kaikin puolin. Vieraille koirille (nähty vaan muutamia kertoja) täytyy kuitenkin epävarmuuttaan murista. Suunnitelma on lähteä kennelille hengaamaan iltaulkoilun aikoihin ja katselemaan koiria turvallisen matkan päästä. Mietiskelen, ottaisko Sentin mukaan esimerkiksi ja henkiseksi tueksi. Täytyy ehkä koittaa ekan kerran Merkin kanssa ihan kahdestaan ja katsoa miten menee. Kotona on naksuteltu ihan vähän, mutta idea tuntuu olevan vielä aika hukassa. Jatketaan siis tätäkin. Vähän on houkuttelemalla tehty istumista ja maahanmenoa. Istumista tarjoaa tomerasti (jo ihan meille tulosta asti) aina kun malttaa... ;-) Maate menisi mieluiten istumisen kautta, mutta nyt näyttäis taktiikka löytyneen jo suoraan seisomastakin (houkutellen vielä).

Korvapäivitys ;-)

Merkin korvat höröttää päivä päivältä enemmän, saas nähdä milloin ovat kokonaan pystyssä (toivottavasti ovat joskus!). Tässä todistusaineistoa:

14.8.2010

18.8.2010

21.8.2010

25.8.2010

27.8.2010

Että sellaiset kuuloelimet... :-D

Kamala kiire

Niin kamala, ettei ole ehtinyt kuulumisia päivittää. Työajat on ollut meillä molemmilla mitä sattuu ja töitäkin tavallista enemmän. Mutta ollaan me ehdittykin kaikenlaista lähinnä Merkin kanssa. Miikun suosiollisella avustuksella (kiitos!) päästiin alkuun jäljestämisessä, saas nähdä mitä siitäkin tulee. Penskalla nenä pelaa, mutta on sen verran valikoiva syöjä, että kunnon namit on oltava. Verilettuja on jo jääkaapissa ja sydäntä ehtii keitellä toivottavasti viikonloppuna... Paikkakin on valittava aluksi kunnolla, kun keskittymiskyky ei vielä kummoinen ole.

Mitähän muuta? Ollaan käyty ainakin töissä * 4, raveissa ja muutamalla metsälenkillä. Metsälenkille osuttiin vieläpä samaan aikaan, kun joku harjoitteli radalla kiväärin kanssa... Merkki oli kuitenkin oma reipas itsensä, eikä ollut pauketta kuulevinaan. :-) Onneksi isot pojat on tässä asiassa hyvänä esimerkkinä. Raveissakaan ei oikeastaan mikään pelottanut, maassa pyöri kaikenlaista potentiaalista syötävää (ainakin makkarapapereita, hevosen*askaa ja muuta hyvää) ja kivat ihmiset kävi höpöttämässä sievälle pikkupojalle.

Kotona ollaan aloiteltu naksuun ehdollistumista, mutta se on vielä vaiheessa. Kummallista, kun käsissä on ensimmäistä kertaa pentu, joka ei mene sekaisin pelkästä ruoan ajattelusta... Päästään mitä ilmeisimmin opettelemaan uusia tapoja palkita koiraa. ;-) Kissan (!) valjaat on ostettu, joten hihnassa kulkemistakin kai pitäisi pikkuhiljaa harjoitella. Ja jatkaa ihmisten ilmoilla pyörimistä ja jälkeä ja naksuttelua ja...

Yksinoloa on pakon edessä treenattu kanssa ja ihan hyvin (kai) sekin sujuu. Jää hiljaa näpertelemään, kun antaa maksamakkaralla ladatun ufon leluksi. Puruluihin jne. ei ole koskenut yksin ollessaan ja juo aika paljon, mutta on kuitenkin ihan rauhallisen ja unisen oloinen, kun tullaan kotiin. Kaipa se ufon nakertelukin voi janottaa, jos kovin kauan kestää. Jatketaan pikkuhiljaa tätäkin. Autossa matkustaminen sujuu jo hyvin takapenkillä omassa boksissa, joten nyt on helppo laajentaa kiemuroita. :-)


Korvat alkaa uhkaavasti nousta pystyyn! :-) Ne tuntuu olevan päivä päivältä enemmän höröllään. Täytyisi nyt jaksaa kuvata, niin saisi kasaan hyvän kehityskaaren. Viime viikolla punnitsin ipanan ja meidän (luultavasti jonkun verran epätarkka) vaaka näytti hurjat 4,4 kg. Kohta on viikko mennyt, saas nähdä minkä verran painoa on nyt tullut. Ruoka on kuitenkin maittanut ihmeenkin hyvin siihen nähden, että kaikenlaista herkkua menee myös.

Lisää kuvia

Tässä ne loput, mitkä eilen piti laittaa.

Toinen oho...

Äkkiä pois!

Ravistus

Sievä pikkupoika <3

Rasmuksen kesässä parasta

Vieläkö kokeilisi kerran...?

Hörökorva :-)

Nopea kuvapäivitys

Merkki senkun reipastuu päivä päivältä. Eilen käytiin koululla ihmettelemässä agi-harkkoja ja hevosta (ja siinä sivussa lapsia, mopoja, kennelin haukkuvia koiria jne.). Aika lailla jänskätti, mutta ei sentäs mitään varsinaista paniikkia. Hiljaisena poikana istuskeli sylissä / jalkojen vieressä ja katseli menoa ja meininkiä. Kotiin lähtiessä kävi sekin ilmi, että mahtuu luikertelemaan auton takaluukusta pois koiraverkon ja ikkunan välistä...

Pari makkararuutua ollaan tehty, eilen viimeinen iltaruoka ja tänään ensimmäinen päiväruoka olikin hukkunut nurmikolle. Pätevästi pikkupoika käytti nenäänsä ja etsi nappulat. Rauhallista "työtä" ilman turhia sinkoiluja. Varmaan rauhallisen tahdin ansiosta tajusi myös ruudun reunat hyvin, ehkä n. oman mittansa ehti joskus mennä ohi, kun palasi jo takaisin. Tänään tosin joku ääni keskeytti pari kertaa homman, mutta jatkoi itse ilman sen kummempia kiemuroita.

Tänään sitten harjoiteltiin pakon edessä yksinoloa reilu 3 h. Vessahätä oli tullut, mutta muuten kaikki ehjänä. :-) Rouhetikkuihin jne. tosin ei ollut koskenut, joten oli varmaan jännittänyt aika lailla. Vaikuttaa olevan melkoinen perskärpänen, sisällä kulkee mieluiten joka paikkaan perässä ja meteli on aika vaikuttava, jos se ei onnistu... Jatketaan harjoittelua siis!

Illalla tehtiin vielä hulvaton reissu hiekkakuopalle (juu, kävin ostamassa houdinille boksin...) koko apinaorkesterin kanssa. Muutama kuva on pakko laittaa. Jos huomenna ei satu kamera mukaan, niin olkoon nämä nyt siis viralliset 10 vk kuvat. Oikea korva alkaa jo aika vakuuttavasti höröttää.. ;-)

Sentti

Mitäs täällä on?

Oho!

Karkuun...

Rasmus-setä 12 v.

Sievä kun mikä kuraisenakin

Reilua?!?

Äh, lisää kuvia huomenna, menee hermo etana-mokkulan kanssa!

Merkillinen elämä

Nyt se sitten alkoi, Merkillinen elämä... :-) Hieno ja reipas pentu kaikin puolin. <3 Autossakin matkattiin yli 500 km kuin vanhat tekijät. Alkumatkasta piippaili hetken aikaa, mutta sitten rauhottui nukkumaan. Ja pissatauoilla tuli asianmukaista tulosta. ;-) Eka yö mökillä meni huomattavasti odotuksia paremmin. Alkuyöstä oli niin kuuma, että kukaan ei nukkunut kunnolla. Sitten kuitenkin yöpissan ja leikkitauon jälkeen nukuttiin monta tuntia putkeen ihan hiljaa.

Häntä pystyssä tutkiskelee uutta kotia ja pihaa, mutta välillä tietysti täytyy istahtaa ihmettelemään maailman menoa. Ruokakin maistuu hyvin, herkuista frolicin ja juuston murut tähän mennessä isoimpia hittejä. :-) Ipana piippailee jo ajoittain aika päättäväisen oloisesti, joten kuvittelisin, että siihen asiaan puututaan ensimmäisenä, kunhan penska on pari päivää kotiutunut. Välillä tietysti piipatuttaa ihan vaan siksikin, että jänskättää.

Isot koirat on aika pelottavia vielä, mutta niitäkin voi jo ihan rauhassa tarkkailla sylistä tai sohvalta käsin. Vaikka sohvalle täytyy vielä nostaa, se on kyllä talon ehdottomasti paras paikka. Ja sinne osataan pyytää tomeralla vinkumisella... Mitenkähän iso sohva meidän on hommattava, että koko porukka sopii löhöämään yhtä aikaa...?!? Kun meillähän siis koirat ei kovalla lattialla nuku... :-P

Hovikuskille vielä iso kiitos! Melko varmasti reissu olis ollut paljon hankalampi Merkin kanssa kahdestaan...

Kuvasaalista vielä ekalta päivältä:

Väliaikatietoja

Merkki on pyörähtänyt perjantaina veljensä ja kasvattaja-Sannan kanssa eläinlääkärillä, saaliina mikrosiru ja ensimmäinen rokotus. Painoa oli kertynyt (8 vk) 3,4 kg ja kaikinpuolin terve ja hieno pentu. :-) Kotosalla ovat tutustelleet erilaisiin eläimiin ja käyneet kylilläkin menoa ihmettelemässä. ;-)

Kaikesta päätellen siis reipas miehenalku sieltä on meille muuttamassa. Näillä näkymin perjantaina haetaan ipana kotiin, pikkuhiljaa alkaa jännitys kasvaa...

Meidän Merkki

Tältä se näytti kypsässä 6 vk:n iässä (blondisiskot kuvassa mukana myös):

Herra on siis virallisesti Takkutukan Merkkari ja muuttaa meidän iloksi viikon päästä. Saas nähdä miten sekaisin vanhojen koirien aikamiespoikaelämä menee... ;-)

Aikamiespojat Sentti ja Rasmus tältä keväältä: