1 v. poset

Kun nyt kerra päästiin vauhtiin, niin Jaanan juhannuksena ottamat poseerauskuvat Merkistä. On se vaan kaunis, mussukka. <3

Hellepuuhia

Käytiin eilen montulla pöllöilemässä, kun oli liian kuuma muuhun. Kuvasaastetta taas:

Ja kaikki kuvat ihan totaalisen käsittelemättömiä, kun nyt ei vaan jaksaehdipystykynene...

Lampaankakkaa ja agia

Käytiin tiistaina pitkästä aikaa moikkaamassa lampaita. Mutta se lampaankakka on useimmiten paaljon kiinnostavampaa mitä ne kakkakoneet itse... ;-) Tällä erää siis uusi hieno kepakko mukaan (sähköputkea ja energiajuomapullo... :-D), Merkki paalinnaruun kiinni ja marssittiin lampaiden perässä. Pikkuhetkiä ihan ok, mutta valtaosan ajasta siis teki ihan muuta, kun yritti paimentaa... Kerkisi siis mm. syödä paskaa, seurailla lasten leikkejä, murista laitumelle tulleelle uudelle ihmiselle jne. Ei tarvinnut kai kun kerran kepillä jarruttaa ja sittenkin riitti, kun vaan laitoin Merkin eteen merkiksi (heh, oli pakko). Katsellaan siis, josko homma etenisikin johonkin. Heinäkuussa päästään muualle oppiin, katsellaan sitten millainen "tuomio" kokeneemmilta saadaan. 

Kun kerran liikekannalla oltiin, niin käytiin vähän tutkailemassa agiesteitäkin. Puomia hölköttelee jo ihan itsekseen, A menee reippaasti, kun juoksen vieressä ja vähän tsemppaan. Kivaa tuntuu olevan. :-) Kontakteista ei kyllä mitään hajua, joten niitä pitäisi väkisin treenata, jos meinataan edes hömppäillä tätä joskus. Muutama pikkuestekin loikattiin ja pari putkea. Sitten Lumi & co tulivat tallille ja keskittymiskyky levisi ihan totaalisesti. Piti vaan korvat höröllä kuunnella likkojen haukkumista... :-X Yksi putki vielä taisteltiin onnistuneesti, koska se oli meneillään, kun jumitti kuuntelemaan. Todellakin meinasi mennä taisteluksi, mutta kun oikaisin ja lyhensin putken, niin saatiin sentäs lopultatehtyä.

Hakukoira?

Merkki korkkasi eilen hakukoiran uransa pätevässä ohjauksessa. Kaikki mukanaolijat oli Merkin tuttuja ennestään, joten päätettiin kokeilla tuuli-ilmaisun avulla. Tässä siis mietitytti mahtaako alkaa vaan pöhistä metsästä löytyvälle ihmiselle. Näkölähtöjen riskinä taas liika kuumuminen ja sen myötä huutaminen...

Rohkea rotan syö siis ja maalimies (-nainen!) metsään piiloon. Merkki ei nähnyt piiloutumista ja sitten lähdettiin hiljakseen kävelemään tuulen alta maalimiehen suuntaan (ei suoraan kohti). Oli lähes tyyni keli, joten aika lähelle saatiin kävellä ennen kuin sai hajun. Ekalla kerralla törmäsi ensin jälkeen ja lähti takajäljelle... Kääntyi kuitenkin eikä muistaakseni jäljestänyt maalimiehelle. Vähän jarrutti mennessään, kun tajusi että kuusen alla tosiaan on joku. Ei kuitenkaan väistänyt tai murissut. Ilme kirkastui vielä, kun kävi ilmi, että eksyneellä sattui olemaan Frolicit mukana. ;-) Toinen ja kolmas toisto vielä samalla lailla, ei törmännyt jälkiin enää ja meni reippaammin luo ilman hidasteluja.

Maltettiin lopettaa tähän, kun vielä kaikki sujui, hyvä me! Ei siis mitään varsinaisia urotekoja näin ekalla kerralla, mutta ihan ok kuitenkin. Etenkin kun Merkki ei eole mikään supersosiaalinen kaikkien kaveri ja tavallisesti vielä kielletään menemästä ominpäin kenenkään luo. Minä yritän päästä kärryille touhusta, että olisin jossain vaiheessa enemmän hyödyksi kun haitaksi. ;-) Ja tarviiko mainita, että hyttysiä oli riittävästi! Ihana kesä...

Juhannus

Reissussa kuulemma rähjääntyy ja pitihän se tälläkin kertaa paikkansa... Pääsiäisen leirille hommattu uusi ja hieno (ja kallis...) kevythäkki sai kyytiä Merkiltä: kulmassa reikä ja vetoketju hajalla, prkl! :-x Täytyy joskus kokeilla, jos sitä saisi paikattua. Laitoin siis häkin asuntovaunuun, kun pelkäsin Merkin syövän meidän kamat. Häkkikoirana oleminen ei Merkille passannut, vaan söi itsensä vapauteen... Sitten oli kai hyvä mieli, kun mitään muuta ei hajottanut.

Noin muuten meni odotuksia helpommin. :-) Tokihan doggitytöt oli melkoinen järkytys, mutta ajan kanssa tottui ihan ok (ei siis tarvinnut ihan joka liikahdusta rähistä...). Veetin 6 v. leikkeihin oli pakko aina välillä sekaantua, mutta onneksi poika ei pienistä säikähdä... Naapurit kyllä varmaan huokasi syvään helpotuksesta, kun ryhmärämä nosti kytkintä ja lähti kotia kohti... ;-)

Ääntä siis lähti ihan omiksi tarpeiksi, mutta muuten suht ok. Rasmus lomaili porukoilla ja varmaan nautti jakamattomasta huomiosta (ja hyvästä tarjoilusta). :-) Kotona oli hiljaisia poikia, jotka läsähti kaikki päikkäreille.

Ei kai jussilta muuta voi toivoakaan, kun hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa? Ryhmärämä siis kiittää! :-) Ens vuonna toivottavasti taas uudestaan...

16. Jälki

Taas taimiksen takana mäntykankaalla. Aika tyyni, vähän alle 20 astetta ja miljoonittain pieniä kärpäsiä... Jälki oli n. 350 askelta (vajaa 200 m?) ja vanheni n. tunnin. Taas joka 3. jälki tyhjä, kiemurteli vähän, kun metsässä oli aikalailla hakkuutähdekasoja.

Jostain syystä Merkillä oli tänään melkoinen kiire aina välillä. :-/ Piti siis jarrutella välillä ihan reilustikin. Muuten ihan ok, pari kertaa joutui tarkistamaan. Jälkeä ei tietenkään tullut merkattua (tyhmä!), mutta yksi puu varmaan mentiin väärältä puolelta. Täytyy siis jatkossa muistaa ottaa merkkinauhat mukaan, jos jälki yhtään kiemurtaa. Kiemuroista (yksi melkein kulmaksi laskettava oli myös) selvisi ihan hienosti, ei mitään ongelmia. Samoin muutaman vanhan ja jo aika sammaloituneen ajouran ylitys meni myös hienosti. Vähän koitti kiihdytellä. Jossain kohdissa osuin jälkeä tehdessä hakkuutähdekasoista ilmaan törröttäviin oksiin, ja ne Merkki tarkisti aina huolellisesti. :-) Täytyy siis varmaan olla jälkeä merkitessä tarkkana, ettei tuo ala bongailla niitä nauhoja...

Muuten siis ihan ok keikka, mutta vähän hätäilyä. Tehdään nyt tällä samalla mallilla jonkun aikaa, että hyvä tahti löytyy taas. Voisi koittaa päästä johonkin pellolle / nurmelle, että näkisi ryysiikö tyhjien jälkien yli. 

Sairastupalaiset: Sentin hotspot alkaa olla pian voitettu, enää aika pieni märkivä alue. Toivottavasti karva kasvaisi nopeasti takaisin, on mustassa koirassa aika järkyn näköiset vaaleanpunaiset kaljut läikät. Rasmuksen jalastakin on turvotus taas laskussa, kun Rimadyliä on syötetty keskiviikosta alkaen. Vähän vaivaa, mikä jalkaa turvottaa, mutta seuraillaan nyt vielä.

Team toipilaat

Sentin helleviikon kruunasi hotspot (uitiin varmaan päivittäin) ja Rasmuksen jalka on taas turvoksissa... :-( Seppo näyttäisi parantuvan ihan ok omin konstein, ruvet alkaa hyvin kuivua. On varmaan eka hotspot Sepellä, Sakke-vainaan kanssa päästiin muutama kerta harjoittelemaan hoitotoimenpiteitä. 

Rasmus sen sijaan vähän vaivaa, mutta ell käski syöttää Rimadyliä, kun se auttoi viimeksikin. Puhelimessa arveli, että voi liittyä nivelrikkoon (en kuolemaksenikaan muista, mitä tuosta vas. kyynärästä sanottiin, ainakaan mitään isoja muutoksia ei ollut missään kun reilu vuosi sitten pappaa läpivalaistiin) tai sitten joku verenkiertohäiriö. En ehkä ole ihan samaa mieltä (näinkin kattavalla lääketieteen osaamisella ;-)), mutta katsellaan nyt. Kipeältä vaari ei vaikuta, joten toivottavasti kipulääke auttaa ja turvotus laskee. Täytyy miettiä, josko kesälomalla käyttäisi sitä jossain näytillä.

Omakin hammas tuli hoidettua kuntoon, joten eiköhän tämä kurjuus ala kohta kääntyä parempaan päin...

15. Jälki

Taas kuivalla mäntykankaalla taimiksella. Nami pois joka 3. askeleesta, pituutta n. 300 askelta / 150 m, jälki  vähän mutkitteli (ei kulmia kuitenkaan). Parissa kohdassa oli jonkun pienen uran ylitys, niiden jälkeen muutama kokonainen frolic. Ehti vanheta n. puolisen tuntia, kun käytiin vähän käppäilemässä ja tehtiin esineruutua. Tällä kertaa muistin katsoa kelloakin, joku kymmenisen minuuttia jäljellä meni. Eteneminen on ajoittain tosi hitakaista, kun kaivelee froliceja sammalen ja varpujen alta... Hyvä kuitenkin, että syö. :-) Luulisin, että vauhtia tulee ihan luonnostaan lisää, kun namit jää pois kuvioista. 

Mutkitteluista huolimatta jäljesti taas tosi hienosti. :-D Ihan jäljen lopussa oli pätkän matkaa vastatuuli ja se selvästi sai nokan nousemaan ylös. Hyvin kuitenkin korjasi, kun jarrutin enkä päästänyt etenemään. Lopussa taas rasia kissanruokaa ja sekin maittoi. :-)

"Esineruutua" varten tallasin ehkä jotain 5 m * 30 m suirun. Ensin leikittin 2 lelun leikkiä patukoilla, että muistuu taas palautus mieleen... Ekalla kertaa jätettiin patukka "leikkipaikalle" ruudun takaosaan ja käveltiin yhdessä lähemmäs etureunaa. Hyvin muisti ja lähti vauhdilla hakemaan ja palauttikin ihan hienosti. :-) Palkaksi uusi leikki. Jätettiin toinen lelu ja leikkien siirryttiin ruudun alkuun. Lähetyksen jälkeen oli vähän hukassa, lähti siis pari metriä ja pysähtyi sitten miettimään. En puhunut mitään, mutta sitten syttyi lamppu ja lähti hienosti etsimään.  Koska koskaan ei kannata lopettaa ajoissa, kokeiltiin "kerran vielä" vinkupallolla. Jäi eilisestä hampaankoloon se, kun ei suostunut palauttamaan millään. Alkuun taas 2 lelun leikkiä palloilla, kivaa oli. :-) Pyysin Merkin istumaan ruudun etureunaan ja kävin viemässä pallon takareunaan. Lähtö oli taas vähän haparoiva, mutta sitten muisti ja etsi hienosti pallon. Palautuskin onnistui, kun mulla oli vaihtarina toinen samanlainen pallo. :-D

14. Jälki

Testataan päivitystä luurin kautta, eli älkää ihmetelkö, jos näyttää kummalliselta tms...

Käytiin siis helletauon jälkeen taimiksen takana männikössä tekemässä jälki. Pituutta n. 300 askelta (150 m?), nami puuttui joka 3. askeleesta ja vanheni n. tunnin. Taas kerran aika kova tuuli ja helteiden jäljiltä tosi kuiva maasto (vaikka yöllä oli satanut vähän). Tarkoitus oli tehdä suora, mutta väkisin piti vähän puita ja isompia kiviä kiertää. N. puolessa välissä oli kasa frolicia välipalkkana, lopussa meidän kanakastikkeen jämät rasiassa.

Tosi hienosti meni! :-) Häiriönä isojen poikien karjunta takakontista ja ampumaradalta kuulunut kiväärin pauke. Hyvin kuitenkin keskittyi, taisi vaan kerran pysähtyä pieneksi hetkeksi kuuntelemaan. Yhdessä kohtaa mentiin jonkun sorkkaeläimen jäljen yli, mutta se ei häirinnyt yhtään. Kerran pyörähti ympäri, kun jälki meni kiven yli, mutta muuten pysyi hienosti jäljellä. Taitava pikkumudi! :-)

Unohdan aina ottaa aikaa, mutta nyt meni ehkä joku 10 minuuttia (18 minuutin kohdalla M oli jo autossa ja Sentin esineruutua aloittelin). Merkin kanssakin yksi tennispallon etsintä. Ekalla ei löytänyt, kun harmillisesti oli tuulen yläpuolella, vaikka irtosi tarpeeksi kauas. Uusi heitto ja sitten löytyi (istui siis taas odottamassa,kun kävin heittämässä n. 20 metriin). Vinkupallo tosin oli niin hieno, ettei sitä malttanut palauttaa... :-/ Miksihän kukaan ei ole opettanut otusta palauttamaan?!? Nyt tää olis laitettava edes jotenkin kuntoon!

Mutta jäljen osalta kivasti, koitetaan taas reipastua kun helleaalto loppui.

1 v.

Tänään tulee Merkkille täyteen huikeat 1 v.! Onnittelut myös sisaruksille Taitolle, Mollalle, Mannalle ja Salmalle! :-)

Viralliset poset joskus myöhemmin, kun kuvausassistentti lähti mökkeilemään. Me vietetään kahdestaan laatuaikaa, saas nähdä miten juhlallisuudet hoidetaan... Kaapissa on jemmassa ihka uusi lelu ja pakkasessa rustoluita, kyllä niillä bileet saadaan pystyyn. :-D Jospa vielä päästäisiin biitsille bailaamaan tyttöystävän kanssa, niin mitä sitä pieni mudipoika osaisi muuta toivoa? Treenejä varmaankin, mutta ne jää nyt helteen takia myöhemmäksi.

Tältä se näytti liki vuosi sitten elokuussa:



 Ja tältä se näytti muutama viikko sitten:

Mihin ihmeeseen aika oikein kuluu?!?

13. jälki

Tehtiin taas taimiksen taakse metsään. Loppujälki meni aika kivikkoiselle alueelle, joten tuli vähän loivia kiemuroitakin ekaa kertaa. Pituutta 200 askelta, ehti vanheta noin tunteroisen. Taas ihan järkky tuuli (niin kova metsässäkin, ettei meinannut lätsä pysyä päässä)... :-X Mutta Merkillinen oli hieno poika! :-) Alussa taas vahingossa pikkupolun ylitys, tarkisti molempiin suuntiin, mutta jatkoi itse jäljelle, kun vähän jarrutin. Yhdessä kohdassa jäi myös pyörimään paikalleen, mutta voi olla että myrskytuuli toi namin hajun takaa... Rupesi siis kaartamaan takasin päin ja koska en ollut tarkkana, ehti napata yhden frolicin mun selän takaa. :-/ Mutta muuten siis hienosti pienet kaarrokset ym. Loppupalkkana ollut kissanruoka ei taaskaan herättänyt mitään isoja fiiliksiä, mutta söi sentäs. Vähän leikittiin patukalla ja kantoi sitä melkein autolle asti.

Isojen poikien juttujen jälkeen kokeiltiin vielä vähän esineruutua. Koska J oli mukana, kokeiltiin irtoaako Merkki 50 metriin asti (samalla alueella kuin Sentin hakuruutu, joten jotain hajua siellä oli, koitin tallatakin vähäsen). Ja hyvin irtosi. :-) J siis heitti ja päästin Merkin irti heti, kun lelu oli pudonnut maahan. Ekalla yrityksellä ei juossut tarpeeksi pitkälle ja hajukaan ei tullut, kun oli tuulen yläpuolella. Kävelin itse tuulen alapuolelle, niin sai hajun ja löysi lelun. Näköjään on oppinut jo (muutamalla toistolla!) sen mun heittoetäisyyden (surkea!) ja etsii siitä... Mutta pääasia, että käytti nenäänsä ja etsi lelua koko ajan. Toisella yrityksellä löytyi sitten lelukin ihan hyvin, kun oli hetken malttanut hakea.