tiistai 28. kesäkuuta 2011

Hakukoira?

Merkki korkkasi eilen hakukoiran uransa pätevässä ohjauksessa. Kaikki mukanaolijat oli Merkin tuttuja ennestään, joten päätettiin kokeilla tuuli-ilmaisun avulla. Tässä siis mietitytti mahtaako alkaa vaan pöhistä metsästä löytyvälle ihmiselle. Näkölähtöjen riskinä taas liika kuumuminen ja sen myötä huutaminen...

Rohkea rotan syö siis ja maalimies (-nainen!) metsään piiloon. Merkki ei nähnyt piiloutumista ja sitten lähdettiin hiljakseen kävelemään tuulen alta maalimiehen suuntaan (ei suoraan kohti). Oli lähes tyyni keli, joten aika lähelle saatiin kävellä ennen kuin sai hajun. Ekalla kerralla törmäsi ensin jälkeen ja lähti takajäljelle... Kääntyi kuitenkin eikä muistaakseni jäljestänyt maalimiehelle. Vähän jarrutti mennessään, kun tajusi että kuusen alla tosiaan on joku. Ei kuitenkaan väistänyt tai murissut. Ilme kirkastui vielä, kun kävi ilmi, että eksyneellä sattui olemaan Frolicit mukana. ;-) Toinen ja kolmas toisto vielä samalla lailla, ei törmännyt jälkiin enää ja meni reippaammin luo ilman hidasteluja.

Maltettiin lopettaa tähän, kun vielä kaikki sujui, hyvä me! Ei siis mitään varsinaisia urotekoja näin ekalla kerralla, mutta ihan ok kuitenkin. Etenkin kun Merkki ei eole mikään supersosiaalinen kaikkien kaveri ja tavallisesti vielä kielletään menemästä ominpäin kenenkään luo. Minä yritän päästä kärryille touhusta, että olisin jossain vaiheessa enemmän hyödyksi kun haitaksi. ;-) Ja tarviiko mainita, että hyttysiä oli riittävästi! Ihana kesä...

2 kommenttia:

laura kirjoitti...

"Tässä siis mietitytti mahtaako alkaa vaan pöhistä metsästä löytyvälle ihmiselle."

Me ei olla hakua koskaan tehty, mutta noin muuten tunnistan tekstistä koirani monesta kohtaa. Tutulta kuulostaa murheesi ;)

Merkki-mudi kirjoitti...

Kyllä näissä sukulaispojissa paljon samaa on, olis kiva joskus nähdä livenäkin. Välillä kun teidän kuvia ja videoita katsoo, tuntuu kun katsoisi aikuista Merkkiä. :)

Näppituntumalla sanoisin, että Merkki on vähän vähemmän "ärhäkkä" ihmisiä kohtaan, se ei juurikaan ihmisille murraile tms. (paitsi mätsärituomarille kerran ihan pienesti ;)). Koirat sen sijaan, huoh... Harmaantuneetkin raukat jo kovin nuorella iällä, raskas elämä varmaan... ;P