Rasmus on kotona!

Ja vielä hengissä ja olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa! Että voi olla ihminen onnellinen. :)  :)  :)

Tänään päätin vielä lähteä ennen pimeän tuloa johonkin. Aluksi oli meininki lähteä johonkin ihan muualle, mutta oli niin hämärä päivä, että en sitten viitsinyt lähteä ihan ventovieraaseen metsään pimeässä kävelemään. Ajattelin sitten, että ajan taas kerran katsomassa ruoat ja menen kävelemään taas johonkin katoamispaikan suuntaan.

Meinas sydän pysähtyä, kun näin Rasmuksen seisomassa montulla keskellä tietä. Auto seis ja äkkiä taskusta kourallinen Froliceja. Se seisoskeli ihan rauhassa, kun avasin auton oven ja menin varovasti lähemmäksi. En uskaltanut puhua mitään, mutta menin vielä lähemmäksi ja sitten kyykkyyn ja tarjosin Froliceja.

Ihan muina miehinä se tuli luokse, heilutteli vähän häntää ja hotkaisi namit. Kädet vapisten otin pannasta kiinni ja siinä vaiheessa tuli ihan valtava itku. Polvillani siinä kurassa itkin ja tärisin. Rasmus ei ollut oikein millänsäkään, heilutteli vähän häntää ja katseli varmaan, että nyt se meni sevo. :D Lykkäsin herran kyytiin ja ihan tärinässä kotia kohti. Onnistuin soittamaan muutaman puhelunkin, että pappa on kunnossa.

Kotona se meni ensimmäisenä tarkistamaan ruokakupit ja sitten juomaan. Koitin vähän kuivata ja puin haalarin päälle, että lämpiää. Sitten ihan vähäsen ruokaa ja lämmintä vettä. Rasmus oli kyllä vaan ihan kuin oltais vähän rankemmalta lenkiltä tultu. Koitti vielä kollata jostain lisää ruokaa, mutta kun ei löytynyt, niin meni olkkariin maate.

Kamalan laihahan se on, kaikki luut tuntuu käteen. Ja viluinen, vähän tärisi kun pisti maate. Nyt on ollut kotosalla viitisen tuntia ja näköjään alkaa mennä paikat ihan jumiin. Liikkuu jäykästi ja varovasti, mutta ei kuitenkaan onnu. Enkä ole löytänyt pikavilkaisulla muutakaan vikaa. Kovin tarkasti en ole syynännyt, huilatkoon nyt ensin. Torstaina aamusta käydään lääkärissä, toivottavasti kaikki on kunnossa.

Mutta voi taivas, miten hyvä olo nyt on! Tällä leijuu varmasti monta päivää. En olis ikinä maailmassa uskonut, että 5 päivän täyden hiljaisuuden jälkeen se onkin ihan kunnossa. :) Pian saunaan, siideri ja sitten nukkumaan.

 MILJOONASTI KIITOKSIA KAIKILLE ETSINNÖISSÄ AUTTANEILLE! Ja tietysti kaikille muille tsempistä ja kauniista sanoista. Ootte te ihania! :)