Voi rakas Rasmus

On niin epätodellinen olo, ettei tiedä mitä kirjottais. Torstaina oltiin poikien kanssa ihan tuiki tavallisella lenkillä ja kotiin tultiin ilman Rasmusta. Se on ollut nyt siis 3 päivää kadoksissa ja mää oon ihan riekaleina. Ei nukuta, ei nälätä, hetkeksikin jos istuu ajattelemaan, tulee vaan itku. 

Koko juttu on niin käsittämätön. Ja pahin mahdollinen. Jos joku mulle ei sovi, niin tällanen löysässä hirressä riippuminen. Inhottavakin totuus on sata kertaa parempi kun ikuinen jossittelu.

Oltiin siis ihan tavallisella päivälenkillä paikassa, missä ollaan käyty kymmeniä kertoja ennenkin. Oltiin kävelty n. tunnin verran ja jo menossa takaisin autolle päin. Merkki oli narussa, kun sinkoili lintujen perässä eikä kuunnellut.

Käveltiin pienen pientä metsätietä ja tultiin t-risteykseen. Toinen haara on umpikuja, joka päättyy suohon ja toinen kääntyi menemään autolle päin. Rasmus ja Sentti meni peräkanaa metsän puolelle haistelemaan jotain ja lähtivät kävelemaan samaan suuntaan mun ja Merkin kanssa. Olivat pienen mäntypuskan takana niin, että näin molemmat. N. parin kymmenen metrin jälkeen Sentti tuli takaisin tielle ja Rasmus jatkoi eteenpäin tien suuntaisesti. Näin sen siis edelleen.

Kävelin eteenpäin ja ajattelin, että se tulee ihan kohta tielle. Joko se puska tiheni vähän tai sitten keskityin muihin koiriin, mutta sitten taas muutaman kymmenen metrin päässä huomasin, että Rasmusta ei näy. Pysähdyin odottamaan, että se tulee tielle takaisin. Metsäkaistale on kapea suikale tien ja vetisen suon välissä, joten kauas siitä ei pääse. Yleensä Rasmus tekee lenkin metsässä ja tulee aina mun eteen jonkun matkaa. Tällä kertaa vaan ei tullut.

Kiroilin mielessäni, kun aina joutuu herrasväkeä odottelemaan. Merkki oli edelleen narussa ja Sentti seisoskeli mun vieressä. Koitin kuunnella metsään päin ja seuralin mustien katsetta, jos merkkaisivat missä Rasmus menee. Mitään ei kuitenkaan kuulunut eikä mustatkaan käyttäytynyt mitenkään kummoisesti. Se metsäänlähtöpaikka oli ehkä 50 m meidän takana ja pienen tönnään takana. Ajattelin, että Rasmus on mennyt sinne ja palasin takaisin päin. Ei kuitenkaan edelleenkään mitään.

Tässä vaiheessa alkoi huolestuttaa ja palasin taas sinne, mistä näkee tietä eteenpäin. Sitten koitin huudella ja vihellellä. Mutta Rasmuhan ei todennäköisesti näitä kuule. Haukutin Merkkiäkin, mutta ei mitään. Kuljin tienpätkää edes takaisin ja lopulta mentiin mustien kanssa sinne, mistä S ja R olivat metsään menneet. Siinä oli kyllä joku hirven jälki, mutta en tiedä miten tuore. Sentti ja Merkki hömppäili vaan ympäriinsä, eivätkä olleet menossa oikein mihinkään. 

Sitten päätin lähteä hakemaan autoa. Sinne kesti kävellä ehkä 10-15 min. Ajattelin, että jos on jatkanut metsässä eteenpäin, niin tulee tielle, joka johtaa autolle. Ja josta meidän omat jäljet jo meni jokatapauksessa. Tässä vaiheessa alkoi olla jo melkoinen paniikki. Autolle mennessäkään ei näkynyt mitään. Eikä sittenkään, kun ajelin käveltyä lenkkiä edes takaisin. Tööttäilin vähän väliä jne., eikä mitään.

J tuli töistä suoraan, kun oli jo pimeää. Tehtiin katoamispaikalle nuotio, paisteltiin makkaraa ja pystytettiin kevythäkkikin. Lisäksi tehtiin nuotio sinne, missä yleensä aina pidetään autoa parkissa & uitetaan koiria. Molempiin paikkoihin ruokaa ja ajelua edes takaisin, toinen oli aina nuotiolla. Lähimpiin taloihin laput, ilmoitus FB-kavereille ja karkureihin. Soitto taksille ja muutamalle muulle tutulle. Puolen yön jälkeen oli mentävä kotiin nukkumaan. Tai "nukkumaan".

Aamulla soittettiin koulukyytiä ajavalle taksarille (myöhemmin selvisi, että asuu ihan lähellä), poliisille, paikallisradioon, metsästäjille jne. Sitten valoisan tullessa tarkistamaan ruoat, mihinkään ei oltu koskettu. Käytiin katsomassa se t-risteyksestä lähtevä umpikuja ja haravoitiin metsää katoamispaikalla. Mun oli pakko mennä pariksi tunniksi töihin, J jatkoi vielä hetken. Töistä taas takaisin, ajelemaan ja metsää haravoimaan. Saatiin jo apuakin kävelylle. Jaettiin lisää lappuja. Maa oli jäässä, joten jälkiä ei löytynyt. Kävelyä, ajelua...

Perjantaina illalla kuultiin, että Rasmus oli torstaina heti katoamisen jälkeen (katosi n. 14:30, nähty valoisan aikana) ehkä nähty viereisellä pellolla. Illalla siis sinne vielä pimeässä kävelemään, nuotio, grillausta, vedettiin muutama ruokajälki nuotiolle, jätettiin sinne ruokaa, tarkistettiin vanhoja paikkoja. Muistaakseni taas lisää lappuja ja J ajeli jo kauempanakin metsäteitä.

Lauantaina kävin aamulla omien poikien kanssa katsomassa paikat ja mahdolliset jäljet, mutta ei mitään. Iltapäiväksi saatiin seuraa ja tarkistettiin pellon ojia ja käveltiin lähimetsiä. J oli töissä. Pimeässä taas autolla ajelua ja laputusta aina vaan kauemmaksi. Kaikilta vastaantulijoilta kyseltiin, kaikki tiesivät että terrieri on hukassa, mutta kukaan ei ollut nähnyt mitään. Katoamisalueella kävi ajelemassa muitakin tuttuja, hirvimiehet oli jahdissa alueella.

Sunnuntaina vähän eri suuntaan omien koirien kanssa, kaverit haravoivat katoamispaikan ympäristöä ja ajelivat katselemassa metsäteitä ja läheisiä peltoja & latoja. Iltapäivä ajeltiin itse autolla kauempana olevia metsäteitä. Nyt täytyy vielä lähteä johonkin, kun kotonakaan ei voi olla.

Koko aikana kukaan ei ole ilmoittanut nähneensä vilaustakaan Rasmuksesta. Katoamispaikan lähettyvillä on 3 paikassa ruokaa & oma viltti + boksi. Mihinkään ei ole koskettu. Metsäteistä on käyty läpi aika iso osa 5 km säteellä. Olo alkaa olla niin voimaton ja toivoton. Millään ei pystyisi kotona istua, mutta ei oikein ole mitään järkevää tekemistäkään. Pimeässä ei vaan mitään löydä. Kukaan ei ole nähnyt mitään, ei tiedä yhtään mihin pitäisi mennä.

Katoamispaikka itsessään on ehkä muutaman sadan metrin pituinen ja n. 100 m leveä kaistale tien ja suon välissä. Toisessa päässä on vanha hiekkamonttu ja toisessa tie (jota oltiin just kävelty). Muutenkin alueella on aika vähän helppokulkuista kangasta ja paljon märkää avointa tai pusikkoista suota (johon Rasmus ei enää mene). Pari taloa on ihan sen pellon laidassa, missä R oli mahdollisesti nähty. Muut talot on ison ojan / pienen joen takana, josta Rasmus ei siitä pääse yli tai sitten kilometrien päässä soiden ym. takana. Pellolla ja pellon laidassa on isoja ojia, josta se ei myöskään pääse yli. Karttaa on tutkittu silmät kipeinä, mutta me ei vaan keksitä, mihin Rasmus on voinut mennä. 

Rasmuksella on ollut aina camelbootsit ja tarkka nenä. Se on tässä 14 vuoden aikana tehnyt miljoona pientä tai isompaa kiemuraa omillaan ja sitten etsinyt muun porukan. Muutama sata metriä ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Ihan käsittämätön mysteeri on, että mihin se pystyi hävitä siitä max sadan metrin päästä. Miksi se ei tullut omia jälkiä takaisin, niinkuin aina ennen? Miksi se ei napannut meidän hajua, kun oltiin koko alue kierretty? Miksi se ei kuullut auton tööttäyksiä? Miksi se ei haistanut nuotiota tai nähnyt sen / auton valoja? MIKSI? Ja jos olisin ollut tarkkana, jos olisin lähtenyt heti sen perään, jos olisin mennyt heti tarkistamaan sitä isoa peltoaukeaa (jossa tosin ei olla ennen käyty)? JOS!

Jos ja miksi, siinä on aikalailla tän viikonlopun mietteet.

Päässä pyörii lukemattomia kauhuskenaarioita ja itkettää. Hyviä vaihtoehtoja voisi olla vaikka äkillinen sairauskohtaus tai junan alle jääminen. Huonoissa vaari viruu yksin tuolla pimeässä ja kylmässä... 14 vuotta yhteistä taivalta takana, olisin niin toivonut, että ero olis ollut edes vähän mukavampi.

MISSÄ SÄÄ RAKAS OOT?!?