maanantai 26. marraskuuta 2012

Bisnes as usual, melkein

Rasmuksen kanssa käytiin varmuuden vuoksi torstaina lääkärissä. Muuten kaikki oli kunnossa, mutta munuaisarvot tosi korkeat. Tänä iltana kontrolli, jänskättää... Muuten se on ollut suht kunnossa, tuntuu vaan että vanheni reissussa ison harppauksen. Lauantaina pidettiin pienet pirskeet Rasmuksen kunniaksi. Vieraat sai skumppaa ja itse sankari lahjaksi possun korvan. Luulisin, että kaikilla osallisilla oli mukavaa. :)

Rasmuksen liikkuminen on huonompaa mitä ennen reissua, mutta ihan reippaasti mennään ajoittain. Aamulenkit pimeässä ja kylmässä sucks, mutta niinhän se on ollut jo pitkään. Nyt vaan annetaan armon käydä oikeudesta ja pappa saa itse päättää niin vauhdin, suunnan kuin lenkin kestonkin. ;) Päivisin ja varsinkin metsässä kipittää menemään paljon reippaammin. 

Nukkuessa tulee usein pienempi tai isompi pissa alle (tulehdusta ei viimeksi ollut), mutta muuten ei kummempia. Paljon riippuu tämän illan kontrollista. Jos munuaiset on kunnossa, niin voi vapaasti miettiä muiden pikkuvaivojen lääkitsemistä. Jos taas munuaiset prakaa, niin niiden ehdoilla sitten tietysti. 

Pääasia kuitenkin, että Rasmus on kotona ja saadaan tehdä päätökset jatkosta rauhassa.

Eilen topistuttiin vihdoin mustien kanssa metsälenkille ja treenaamaan Merkin kanssa, kun saatiin seuraa. Oli kivaa. :) Merkille vieraan tekemä n. alo-tasoinen JÄLKI Rasmuksen katoamismaastoihin (montun takana mäntykankaalla)... Pituutta n. 500 m, 6 keppiä, vanheni reilun tunnin. Keppien paikat oli merkattu, kun halusin päästä palkkaamaan, jos reagoi edes jotenkin vieraisiin keppeihin. 

"Jana" oli ehkä viitisen metriä, nosti takajäljen vaikka jälki lähti loivassa kulmassa eteenpäin. Jarrutin narulla parin metrin jälkeen ja käänsi siitä hyvin oikeaan suuntaan. Verrattuna itse tallattuihin jälkiin, meno oli paljon epävarmempaa. Pysyi jäljellä suht hyvin (kerran lähti harhalle / joku muu aivopieru), mutta jotenkin haparoivasti. Veto ei ollut ollenkaan samanlaista, mitä mun jäljellä ja tarkasteli enemmän. 

Mutta se pääasia: löysi hienosti 5/6 keppiä ja ilmaisikin jotenkin. :) Just ennen kolmoskeppiä lähti harhalle / jotenkin muuten väärään suuntaan. Koska näin kepin merkkinä olevan krepin, en päästänyt pitkälle pois omalta jäljeltä. Kun palasi oikealle jäljelle takaisin, meni vissiin sen verran ilmavainulla, että ei saanut hajua kepistä. Joku muukin keppi meinasi mennä vähän ohi, mutta pysähtyi kuitenkin tarkentamaan ja ilmaisi. :)

Nyt syyhyäisi sormet vielä uudestaan jäljelle, mutta katsotaan pitääkö säätiedotukset paikkansa ja tuleeko talvi jo nyt viikolla. Sunnuntaina olisi vasta seuraavan kerran mahdollisuus maastotreeneihin.

Ei kommentteja: