Duha...

Työkiireet & -reissut ja nyt sitten järkky räkätauti on vieneet voiton koiraharrastuksista viimeaikoina. :s

Tänään rupesi jo pikkumudi kiipeilemään pitkin seiniä (lähinnä siis pitää ääntä milloin mistäkin (teko)syystä ja sinkoilee ympäriinsä heti, kun itse vähänkin liikahtaa), joten onneks päästiin tyttisten kanssa hallille treenaamaan ja metsään kaahottamaan. Hyppytekniikkaa tehtiin taas, kun hallilla ei ollut muita ja yhdessä esteiden kantaminen ei kestä niin tuhottoman pitkään. Ekaksi muutama toisto sarjaa, jossa este - lyhyt väli - okseri - pitkä väli - este - pitkä väli - este. Kerran taisi Merkillä tulla okserin jälkeiseen pitkään väliin ylimääräinen laukka, mutta muuten hyvin. Vähän saisi mun makuun olla enemmän potkua ja yritystä, mutta hyvin se näinkin maksiväleistä selviää. Toisena sitten kolmella esteellä taipumista molempiin suuntiin. Vastapäivään meno / vasemmalle taipuminen selväsi helpompaa, mutta kyllä se toinenkin suunta jotenkin meni. Tässä pitää lähettäessä olla itse sisäkurvissa blokkaamassa, muuten oikaisee lelulle. Jätin siis tässä pari kertaa lelun valmiiksi ja lähetin. Ei edelleenkään mikään kauhea hinku "kuolleelle" lelulle, mutta onnistui kuitenkin. Sarjalla on sen verran pitkä välimatka, että menen itse sarjan päähän palkkaamaan, että tulee vähän vauhtia.

Lopuksi vielä pientä radan pätkää, mutta ei siitä kyllä mitään tule. Kun ei ole yhtään treenattu, niin ei tietysti osaa hakea esteitä, vaan tuijottelee mua jos juoksen mukana. Lelu on siis esteiden takana odottamassa, mutta silti mun tuijottelu on paljon mielenkiintoisempaa. Käytetään siis muissa jutuissa paljon palkkana sitä, että juostaan yhdessä ja saa loikkia mua päin jne. Tarttis jostain kaivaa palikkaohjeet, rakentaa joku hätävarakyhäelmä pihalle ja ruveta hommiin. Sitten joskus, ehkä... 

Metsässä sitten tuttuun tapaan päätöntä kaahotusta Lumin kanssa. :) Kun kerrankin olis ollut koira väsynyt ja hiljaa, niin mitä tekee ohjaaja? Menee tietysti päikkäreille nuhaa parantelemaan ja skippaa sujuvasti kaikki suunnitellut jutut... ;) 

Varastoon romuja viedessä tehtiin vielä pihassa pikatreenit kanakanasen (messarista ostettu minikokoinen vinkukana :)) voimalla. Hienoa seuraamista (no edisti ja painoi, mutta nyt koitetaankin hakea Asennetta vähän kaikkeen) ja pari hienoa stoppia. :) Merkki on hauska, kun kantaa kanasta niin varovasti suussaan. Se pitää aika pahan kuuloisen vinkaisun, joten M vaan sillain varovasti pihisyttää sitä. :D

Ai niin: isot pojat lähti mökille joulua odottelemaan, joten saadaan viettää kahdestaan laatuaikaa. :)