perjantai 30. syyskuuta 2011

Aina jotain...

Eilen tehtiin kiva keppitreeni. "Jälki" oli ehkä 50 m ja siinä 9 keppiä (jos pääsee kunnolla jälkimoodiin, ei kepit tai mitkään muutkaan kiinnosta). Jätän siis Merkin paikkamakuuseen ja etsitään kepit samantien (tämänkin luulen vaikuttavan siihen, että älyäisi etsiä keppejä, kun näkee niitä piilotettavan). Nyt siis reagoi hienosti (yhdestä olis ehkä mennyt yli, sivutuulikin kyllä kävi) ja melkein kaikki otti suuhunkin. :)

Hienosti menneestä treenistä innostuneena sitten kentälle tokoilemaan. Ei sitten mennyt ihan putkeen tämä... :-/ Jostain syystä ottaa nyt ihan mahdottomasti häiriötä, eikä keskity mun kanssa tekemiseen ollenkaan. Leikkiminenkin tosi nihkeätä. Tokihan tuolla siis on häiriöitä ihan riittävästi (teinit kulkee edes takaisin kävellen, pyörällä, mopolla, autolla, you name it, joku koirakin meni jossain, kaikenlaista bassonjytkettä ja muuta meteliä jne.), mutta paikka on tuttu ja siellä ollaan pikkupennusta asti tuuskattu. Saatiin kuitenkin pari kivaa puomia ja agi-A:ta (vaikka tokoa lähdettiin tekemään). Ihan ok pätkä seuruutakin, kun jossain välissä sentäs leikki ihan kivasti. Ja vähän eteenmenon alkeita (juostiin siis kilpaa pallon perään ;-)). Näiden lisäksi sitten roppakaupalla maan haistelua, ihmisten ja koirien kuikuilua ym. yleistä laamailua...

Sekalaisia mietteitä pyörittelin näihin liittyen: Kannattaakohan nyt vaan tehdä tuota pelkkää keppitreeniä, että ne alkaisi nousemaan? Kunmäniiiinhaluisin tehdä kunnon jälkiäkin edes jossain välissä, kun kelejä vielä on. Merkkikin tahtois, kun keppijäljet loppuu liian lyhyeen... ;-) Tokon suhteen on kai vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja jätettävä varsinaiset treenit rauhallisempia paikkoja varten. Häiriöihinkin täytyy totutella, mutta miten? Jotenkin tuntuisi, että Merkille ei sovi se "autosta ulos, täysiä leikkiä ja takaisin autoon" -tyyli. Häiriöt on jotenkin sille niin iso juttu, että toimii paremmin (mun tulkinnan mukaan, voi mennä pieleenkin!), kun saa ensin vähän aikaa katsella ja ihmetellä. Liekö sitten terävyys tms. ominaisuus, mikä tekee sen, että uudessa paikassa on tosi tarkkaan varmistettava, ettei kukaan tule ja syö pikkumudia...?

2 kommenttia:

laura kirjoitti...

Ei todella sovi meinkään elikolle autosta ulos ja suoraan hommiin, siis jossain vieraassa paikassa tai kun muuten on häiriötä. Ensin koira siviilivaatteissa ulos, pissalle ja samalla vähän tsekkailemaan ympäristöä. En nyt ihan kentällä kävele, vaan jostain sopivasti ohi. En vie koiraa katsomaan enkä oikeestaan tee mitään numeroa jutusta muutenkaan, vaan oon enemmän silleen että me nyt tässä käppäillään tällanen reitti ja siellä on näemmä jotain tyyppejä, evvvk. Sitten koira autoon, itse vähäks aikaa pois jotta tyyppi katsoo naama pitkänä että hittoako jätit mut tänne ja menit itse sinne, määki tahdon!

Ja sitten vasta uusi ulos tuleminen, koiralle tottispanta ja kentälle.

Jos koira venaa välillä autossa tauolla, jatkettaessa otan sen taas ensin käymään pissalla. Jos ei pissata, niin saapa samalla tsekata maisemat ihan luvan kanssa, niin pystyy taas keskittymään sitten töihin eikä mene tappeluksi. Onhan sinne saattanut tulla joku yksi uusi tyyppi joka saattaa olla huuurjan vaarallinen! ;P

Mä mietin sitä teidän jälkeä, itse asiassa jo aiemmin, mutta en muka jaksanut kirjoittaa. Miksi sulla on ruokaa jäljellä? Jos kepit on ongelma kun jälki on liian kiva, niin kuin se usein tuppaa ihan itsessään olemaan, miksi vielä vahvistaa tätä palkkaamalla jäljellä? laita ne namit siihen kepin alle jos niitä on pakko johonkin kylvää ;)

Merkki-mudi kirjoitti...

Kuulostaa meillekin sopivalta teidän rutiinit. Täytyy ruveta kehitteleen joku vakiojuttu, että koira tajuaa olevansa menossa hommiin. Ja myös pysyä suunnitelmassa tarpeeksi kauan! Tuppaan aloittamaan hyviä juttuja, jotka sitten vaan unohtuu johonkin...

Jäljellä on nameja siksi, että pysyy tarkkana eikä vauhti kiihdy. Meillä on 2 (veri)jälkikoiraa, joita saa ajaa hanskat kädessä, kun repivät ihan hillittömästi. Joten mun hermorakenne ei kestä enää yhtään kaahaamista (ja jäljen päällä älytöntä siksakkaamista / jäljen sivussa ajoa). :s Nyt ollaan kyllä pikkuhiljaa pääsemässä pisempiin namittomiin pätkiin, joten jossain vaiheessa kyllä varmasti sit tehdään tuo keppi = ruokaa. Itseasiassa meinasin kirjoittaa taas jälkijutun, jatkan sinne (illalla, oon näköjään taas myöhässä...).