Päivitysväsymys...

Kaiken muun väsymyksen lisäksi... :-/ Jos jossain olis kelaa-nappi, millä pääsee tän pimeän ja märän vuodenajan yli, niin painaisin sitä heti! Talvi ja pakkasetkaan ei varsinaisesti ole mun juttu, mutta sekin parempi mitä tää sysimusta märkyys... Nikkaroidaan joku nooanarkki, jos tää vedenpaisumus vielä kauan jatkuu. Vali vali osasto on nyt käsitelty... ;-)

Hakua taas sunnuntaina hyvässä säässä (ihme!) ja hyvässä porukassa. Pikkunälkä teki temppunsa ja Merkki jaksoi varsin reippaasti kolme lyhyttä pistoa. :-D Samoja näkölähtöjä taas reilusti houkutellen. Viimeisellä ukolla oli pieni käppyrä kuivattua naudanmahaa ja se selvästi oli kiva juttu. En usko, että ehkä niinkään makunsa takia, mutta sitä oli mukava mennä vähän kauemmaksi nakertamaan. Maalimiesten luona ei Merkin mielestä ole mitenkään älyttömän kiva hengata ja se tykkää nakerrella kaikkea. Täytyy pistää mietintämyssy päähän ja keksiä seuraavalle kerralle jotain. Ehkä vähentää apuja vähän?

Keppitreeniä ollaan tehty edelleen vaihtelevalla menestyksellä. Sain niinkin idiootin idean, kun kokeilla keppejä koululla käydessä... *päätä seinään -hymiö tähän* Ei siis oikein pystyny kykeneen keskittymään sitten millään lailla. Jotenkin kuitenkin räpellettiin juttu läpi, koska koskaan ei vaan voi lopettaa kesken... Siirryttiin sitten reilusti sivummalle ja saatiin ihan onnistunutkin treeni. Järkky myrskytuuli kyllä vähän tuntui haittaavan... Lisäksi ollaan tehty kai yksi treeni kotona ja toinen metsässä, ihan ok. Kummaa tässä on se, ettei kuitenkaan tahdo kunnolla leikkiä kepeillä?!? Hyvät namit kelpaa, mutta kova hinku on jatkaa eteenpäin. Nyt oon tehnyt niin, että naksulla merkkaan, kun edes haistelee kapulaa. Joskus ehtii napata suuhunkin, ja siitä tietysti koitan kehua vielä reippaamin. Mahtaisikohan tähän olla paras palkka antaa vaan nopsasti nami ja päästää jatkamaan jäljestystä?

Tokotemppuja taas ihan miten sattuu ja erittäin laiskasti... Seuraamiseen tarvittaisiin nyt joku plan, anyone? Namin kanssa on kuin nukkuneen rukous, eikä imuttaminenkaan toimi, kun aina pitää pysähtyä nassuttamaan sitä namia (vaikka yrittäisin antaa kuinka mikroskooppisen pienen palasen nakkia tai juustoa). Lelun kanssa painaa ihan sikana. Jos sattuu keskittymään hyvin, niin yhden askeleen siirtymiset sujuu ok. Paikkakin elää vielä jonkun verran, pitäsi ehkä miettiä mitä palkkaa ja miten... :-s Muutama kiva hyppy saatiin aikaiseksi, kun oltiin tyttiksen agitreenejä katsomassa. Ihan matala tokoeste ja toiselle puolelle nami alustalle. Pari hyppyä ilman käsiapua lopulta. Hauska juttu oli, kun laitoin tokoesteen ylimääräisiä lautoja maahan ja Merkki meni heti ja laittoi etutassut laudan päälle. Vähän aikaa meni ihmetellessä, mutta sitten muistin, että mehän tehtiin joskus talvella sellaista temppua, missä piti pitää etujalat laudan päällä ja tehdä "pohkeenväistöä". Hyvämuistinen jätkä! :) Jotain muutakin ollan kai räpelletty, mutta ei muista mitä. Noutoa tokikaan EI olla tehty... :-x

Lääkärissäkin on käyty nyt kahteen otteeseen. Eka saatiin kentsulla kennelyskärokote sumutteena nenään koko porukalle ja tänään käytiin ottaan muut rokotukset + tarkastamaan silmät. Näkimet oli muuten terveet, mutta lievä distichiasis (tai joku sinnepäin). Tarkoittaa siis ylimääräisiä ripsiä, mikä mun tietääkseni on aika yleinen juttu. Olivatten kuitenkin niin pieniä, että tuskin haittaavat menoa. Nyt on sitten Kennelliiton kirjoissa ja kansissa vaadittavat terveystarkit. :-) Silmät pitää tosin vielä katsoa vanhempana uudestaan, kun iän myötä saattaa kaikkea ilmestyä. Rasmuskin kävi kauhusta kankeana pyörähtämässä ja sai cartrophen-kuurin. Ontuminen ei ole tällä kertaa mennyt Rimadylillä ohi, joten kokeillaan tätä (kun sitä jotain kulumaa / rikkoa on ihan todistetustikin löydetty toisesta kyynärpäästä). Toivotaan, että auttaa!

Näyttelytreeneihinkin eksyttiin ja **tuikshan se sitten tietysti meni. :-/ Siis sen näyttelytreenin osalta, välissä saatiin muutama ihan kiva tokojuttu onnistumaan. ;-) Merkkiä nyt vaan ahdistaa koko ajatuskin tuomarista, joka tulee kopeloimaan. Jopa nää meidän varmaan alle parikymppiset valetuomarit oli Äijiä (mudistit tietää). Jos tuomari ei ollut tuomari, niin sitä voi moikkailla ihan hyvin. Kun rupesi esittämään tuomaria, niin sitten ei enää saanu koskea. Tai sai, kun pidin kiinni enkä päästänyt mihinkään. Tais joku pienenpieni protestimurinakin kuulua (en kyllä ollu varma murrasko kauhistuttavalle kiharalle). :-x Meillä menis näyttelyissä helvetin kivasti, jos riittäis, että tuomari vaan kaukaa ihailee... :-D  Tarttis varmaan treenata tätäkin! 

Tässä ihmetyttää se, että tuo käyttäytyi lääkärissä (molemmissa) paljon fiksummin, mitä näitä "tuomareita" kohtaan. Tänäänkin lääkäri vaan marssi meidän luo, laittoi tipat silmiin ja häipyi. Odoteltiin päälle puolituntia ja odotushuoneessa kävi tosi kamala dopperikin. Sitten pilkkopimeässä huoneessa lääkäri sihtailee lampulla ja vaikka millä vekottimilla silmiin ja antaa päälle pari piikkiä. Eikä Merkkiä kovasti edes ahistanut?!? Tai kyllähän siitä kiinni piti pitää kunnolla, mutta ei tehnyt mitään kamalia pakoyrityksiä, murissut saati yrittänyt näykätä. Tästä varmaan pitäis pystyä päättelemään jotain hyödyllistä jatkotreenejä varten, mutta mitä?!? Varmaan se tietysti vaikuttaa, kun lääkärissä voi vaan napata siitä kunnolla kiinni, tehdään mitä tehdään ja sitten poistutaan paikalta. Näyttelyssä kuitenkin pitäis saada aikaan joku taiteellinen vaikutelmakin ;-) eikä vaan suorilta napata koiraa niskaperseotteella kiinni... :-D

Ai niin! Team Tyyrispylleröistä Rasmus oli onnistunut laihtumaan ainakin puoli kiloa! :-O Nyt vaaka näytti 23,3 kg ja oon melko varma, että kesällä se oli vielä 24 kg. Voihan tiestysti olla, että ne vähätkin lihakset on hävinneet, mutta uskotaan nyt edes vähän aikaa, että se on oikeasti hoikistunut. :-) Sinänsä ihan kunnioitettavat lukemat kun The Rotumääritelmän mukaan irskit on 46 cm korkeita ja 12 kg kevyitä (eli Merkin kokoisia)... :-D Rasmushan on varmaankin rapiat 50 cm korkea ja paino nuorna miehenä oli jotain ehkä 22 kg paikkeilla.