Kapula pysyi eilen suussa ihmeen hyvin. :-) Siis ihan vaan istuen pitoharjoituksia keittiössä ylimääräisen virran purkamiseksi. Houkuttelin namilla eteen istumaan n. oikeaan luovutusasentoon, siitä lelu suuhun ja naks muutaman sekunnin päästä. Muutaman kerran puri lelua vähän reippaammin, mutta ei mitään valtavaa muljaamista. Lelu on sellainen tennispalloainetta oleva kapula, josta on keltainen päällinen nyljetty pois. Eli se anta kivasti periksi, jos oikein kovasti puree... Tähän nyt "vaan" kestoa + käsky ja sitten häiriöitä. Eiköhän se jo eläkeikään mennessä osaa noutaa...
Ja koska koskaan ei kannata lopettaa ajoissa, tehtiin sitten vähän tuomistakin. Nämäkin muutama toisto meni ihan hyvin. :-) Laitan siis em. lelun lattialle ja se pitää nostaa + tuoda mua kohti. Vielä ei aina osu mun käteen, mutta pikkuhiljaa. Lähtökohta oli siis se, että nappasi lelun suuhun ja lähti menemään...
Näissäkin jutuissa vaan se lelupalkka on pop. Kokeilin joku kerta namien kanssa (oli sitäpaitsi ihan järkyttävän hyvää palvikinkkua jämät...), mutta herra vaan istuskelee ja katselee silmiin. Tekee ehkä pari toistoa, jotka on kuin hidastetusta filmistä ja vaihtaa sitten maisemaa... :-/ Eli lelujen kanssa on vaan opeteltava olemaan, vaikka namien kanssa pääsis helpolla.
Ja kun näitä lukee, niin pitää ihmetellä, että miten kaikki 3 edellistä koiraa on noutaneet vaika mitä. :-D J:lle menee tietysti suurin kunnia noutajien osalta, mutta Rapsukin nostelee sujuvasti kaikki lattialle pudonneet jutut (hanskat, avaimet, nenäliinat, kynät, kynien korkit jne.) ja luovuttaa käteen. Kuka sen koulutti?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti