Taas taimiksen takana metsässä jäljestämässä. Samaa tuttua juttua: vajaa 300 askelta, namit joka 3. askeleessa ja vanheni tunnin, loivan U:n muotoinen. Eilen satoi kaatamalla koko päivän, tänään vähän tihutteli välillä, joten maasto oli märkää. Nyt meni taas hienosti, tarkasti ja rauhassa. Koneuran ylityksessä tarkisteli sivuille (ehkä siksi, kun se mielellään kaahais nuo ylitykset, enkä päästänyt), mutta löysi sitten ja loppu hienosti. :-)
Rapsun kanssa käytiin noukkimassa jäljelle jääneet namit ja keräämässä pyykkipojat. Pappa oli myös tosi pätevä. :-)
Rasmuksen kanssa loppupäässä jälkeä kuuntelin, kun koira haukkui jossain, mutta juttu unohtui sitten. Kun olin saanut palkat annettua ja lähdettiin takaisinpäin paikalle pöllähti 3 faaraokoiraa. Yleensä vedän melkoiset herneet irtokoirajutuista (paitsi, jos on vaan Seppo mukana, se ei saa kilareita), mutta nyt koirat käyttäyty tosi fiksusti eivätkä tulleet iholle ollenkaan. Ja olihan ne hienoja, niiden juokseminen jotenkin uskomattoman kauniin näköistä. Ihan hetken päästä tuli sitten omistaja autolla ja oli niin fiksu, että pysähtyi kysymään, onko kaikki kunnossa. Rapsun mielestä insidentti oli varsin virkistävä ja se oli ihan tohkeissaan, kun tyypit jatkoi matkaa. ;-) Onneks Merkki oli autossa, se olis saattanu saada siepit...
Jäljen vanhetessa tehtiin pieni toko- & keppitreeni. Seuraamisessa näköjään ei paina, kun palkkaa nameilla eikä käytä mitään käskyä (naksuttelin siis, kun vaan käveli siististi sivulla). Ylläri sinänsä... Jospa tätä nyt kuuri, että törkeä painaminen jäis pois? Seistessä paikalla pysymistä kanssa naksulla luopumisen kautta. Joku lamppu taisi edes vähän pilkahdella, jatketaan tätä. Keppejä sen verran, että pyysin istumaan ja vein kepin vähän ruohon sekaan piiloon ja n&n, kun etsi ja otti kepin suuhun. Tätä nyt sitten kanssa kotona lisää, että voi jossain kohtaa yritää yhdistää jälkeen.
Olikohan muuta? Kotona on koitettu pitämistä treenata, mutta se on vähän takkuillut. Tänään saatiin pari hyvääkin toistoa (istui ja piti rauhassa hetken). Tässä nyt siis se ongelma, että ottaa lelun suuhun, mutta en tahdo saada kestoa. Liikkeessä pitää hyvin, mutta istuessa joko pudottelee tai mälvää... :-/ Mutta tänään siis pari hyvääkin, ehkä me joskus onnistutaan.
Rasmus on ollut nyt hyvässä kunnossa, pitkään aikaan ei ole pahasti heitättänyt. Ihan vielä ei uskalla toivoa lopullista paranemista, mutta oikeaan suuntaan sentäs. Jalkakaan ei ole turpoillut pahasti (koko ajanhan se on vähän). Ja Seppo pääsi oikeisiin töihin, toivottavasti tulee huomenna tulosta! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti