Lääkitsemisestä (Canicur ja Attapectin) ja paastosta (muutama kananpala oli annettava näyttelyssä ja lääkkeitä syöttäessä) huolimatta ripuli tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan, joten maanantaina lääkäriin. Se paras vaihtoehto oli lomalla, toisen ajanvaraus vasta illalla, joten rohkaisin mieleni ja soitin kunnaneläinlääkärille. Joka sitten suositteli soittamaan naapurikunnan lääkärille. Jonka sain jopa kiinni ja pääsin lähtemään samantien. :) Tämä oli kaikenlisäksi tosi mukava ja laskukin alle 20 €. :O Mitään vikaa ei onneksi löytynyt (ei kuumetta, ei kuivunut jne.), joten tuomio oli, että sillä vaan on ripuli... Sai kuitenkin piikin Metacamia, kun kuulemma usein auttaa (en enää muista miksi). Lisäksi ne tavalliset hoito-ohjeet ja apteekista piti hakea vielä tehobactia ja nutrisalia. Paino oli 11,5 kg lääkärin vaaalla katsottuna, liekö 500 g lähtenyt muutaman päivän paaston takia? Tarttee seurata, olis hyvä pysytellä edes siellä 12 kilossa...
Oli muuten kiva keskustelu noista hoito-ohjeista lääkärin kanssa. Ensimmäisenä siis pitäisi pitää vesipaastolla pari päivää, sitten riisin keitinvettä, jonka jälkeen riisiä.
Minä: "Tää ei tykkää riisistä, ei syö sitä pelkiltään."
Lääkäri: "Ei syö keitettyä riisiä? No voishan sitä ajatella esim. tosi löysää kaurapuuroa tms."
Minä: "Tää ei syö mitään puuroja."
Lääkäri: "No sitten esim. A-piimää ja jos maha kestää, niin raejuustoa."
Minä: "Tää ei syö pelkiltään mitään maitotuotteita. Paitsi jotain hyvää (kerma)juustoa."
Lääkäri: "Aha... No sun pitää miettiä jotain helposti sulavaa, mitä annat ihan pienen määrän ensin."
:D
Otin Merkin auton kyytiin töihin, että pääsen käyttämään tasaisin välein ulkona. Töitten jälkeen Merkki vaikutti ihan reippaalta omalta itseltään, mutta jätettiin illan tokoilut väliin. Nutrisal-vesi ei kelvannut (tietenkään). Olin tottelematon, kun kävi liki 4 pv paastonnutta koiraa sääliksi, ja annoin illalla jo vähän (ruokalusikallisen ehkä) keitettyä kanaa, jossa oli hitunen riisiä mukana + riisin keitinvettä. Onneksi Merkillä oli niin nälkä, että tää meni vaikka laitoin Tehobacktiakin. Yöllä oli ihan mieletön myräkkä, kattopellit paukkui, ikkunat vinkui ja sade rymisi oikein kunnolla. En tiedä mihin Merkki heräs, mutta jotain se piippaili joten päästin ulos * 2. En todellakaan mennyt katsomaan, millaisia tuotoksia tuli... Nutrisal-vesi ei ollut kelvannut yölläkään, joten vaihdoin puhdasta vettä, että juo edes jotain.
Tiistaina sitten jumppaamaan, nyt ei vaan muista yhtään mitä me siellä puuhailtiin... Ainakin seisoviltaan lannealueen venytyksiä -> ei venytä. Peruuttamista -> peruutti ihmeen suoraan ja rauhallisesti jalka kerrallaan, eli ok. Sitten kiipeiltiin pelastuskoirien tikapuilla ihan keskenämme. Aloitti rauhallisesti, mutta sitten teki tyypillisen "paniikkiryntäyksen" ja tipahti, kun en ehtinyt saada koppia... Uusi yritys koira tiukemmin kainalossa meni ihan hyvin. Tasapainolaudalla keikuteltiin, lopulta pysyi ihan hyvin, kun Minna vähän piti laudasta kiinni. Esiteltiin myös ne meidän kotiläksynä olleet maassa venytykset + maahanmeno etujalat siistimmin -> ok, näitä pitää vielä jatkaa. Etujalat varskinkin ei tietenkään pysy kunnolla, kun on 2 vuotta saanut niillä harottaa miten lystää... Selän venytystä voi tehdä myös takajalat jonkun sopivan korokkeen päällä.
Maha alkoi olla jo kunnossa, ei tainnut päivällä ripuloida ollenkaan. Jatkettiin edelleen pieniä annoksia keitettyä kanaa, vähän riisiä + paljon nestettä. Jalan haavakin oli hyvin ummessa, joten sai olla hallilla pelkkä sukka jalassa ja kotona ilman mitään.
Keskiviikkona Merkki odotteli autossa mun oman menon ajan ja sitten tehtiin yläasteen (tai joku koulu...) pihassa minipieni tokotreeni. Oli niin hieno. :) Sairastelu on ihan ahterista, mutta tekemisen puute saa kyllä ihmeitä aikaan tällä saralla (mutta myös ylenpalttista vahtimista jne. muuta turhaa murrailua). Seuraamisessa hyvä vire ja kontakti, käännöksetkin hyviä. Pari kertaa taisin huomauttaa vähäsen, kun kuikuili leikkiviä lapsia. Luoksetulon jättöjä niin, että vapautus leluun kun oli tarkkana, kun kävelin poispäin. Eka varsinainen luoksetulo jämähti, kun kutsu meni päällekkäin jonkun lasten kirkumisten & hässäkän takia (keskittyi niihin mukuloihin). Uudella käskyllä hyvä vauhti, siitä palkka aika lähellä mua. Oli jopa niin kivaa, että yksinään rallasi lelun kanssa ympäri kenttää. :) Sitten vielä lyhyt paikkamakuu, josta vapautus leluun, kun oli skarppina.
Jälki oli valmiina muhimassa, joten sinne pikaisesti ennen pimeää. Päätin jättää tossun autoon, kun jalan haava näytti ihan siistiltä, vaikka just hiekkakentällä tehtiin. Oli taimiksen peltojen vieressä ehkä vajaa 300 m kolmella uudella kepillä. Vanheni n. 2 h ja puolet ajasta satoi kunnolla vettä. 3 pienen tientapaisen (tai leveitä polkuja) ylitystä. Jana oli huono, mutta annoin mennä silti. Ekasta kepistä ohi, en itsekään nähnyt hämärässä. Jäljesti suhteellisen siististi, kun pidin aika lyhyellä liinalla. Parissa kohtaa jumitti, mutta toi on aika suosittu koiranulkoilutuspaikka. Odottelin, niin jatkoi itse. Jossain kohdassa jäi kyllä lutkuttamaan jotain hajua tms., joten käskin aika topakasti takaisin hommiin. Viimeiset 2 keppiä löyty hyvin ja ilmaisutkin jotenkin. Kello oli vasta kahdeksan, mutta pimeä meinasi yllättää. :(
Ja autolle kävellessä sitten katsoin, että menee kolmella jalalla -> haava auki taas. Perse! :x Vaikka jälki meni ihan tasaisessa sammalikossa, ei ihmeemmiin kiviä tai risuja tms. Uudestaan siis paketoimaan, puhdistamaan jne.
Torstaina poikkeuksellisesti taas jumppa, kun viime viikolla jäi väliin. Jatkettiin niitä selän venytyksiä -> ei tykkää venyttää. Lopputunnista keksittiin kokeilla ketteryysesteistä sitä liikkuvaa siltaa tms. ja siinä venytti hyvin. Vissiin keikkuminen hirvittää sen verran, ettei tepsuttele takajaloilla, vaan pitää ne paikallaan. :) Uutena juttuna istumasta seisomaan pomppaaminen takajaloilla (etujalat pysyy paikallaan, takajalat pomppaa taakse). Hyvin pomppi, kun makupalalla houkutteli. :) Kokeiltiin vielä erilaisia peruuttamalla tehtäviä temppuja, pitää opettaa pujottelemaan kahdeksikkoa jalkojen välistä. Noin muuten kuulemma seisoo ryhdikkäästi kaikilla jaloilla jne. Takajalat etenkin kumma juttu, kun liikkeessä ihan pihdissä ja sitten seisoessa pitää ne tosi hyvin. Taas kamalaa murrausta Minnalle, heti kun kuvitteli, että joku tulee koskemaan. Vissiin näyttely + ell reissu sai aikaan tuon "muhun ei kosketa" -ennakoinnin. Ihana otus... :/
Maha alkaa olla kunnossa, mutta tehobacktia annan edelleen varmuuden vuoksi. Ja ruoka on ollut pääasiassa broiskua (ensin keitettyä, nyt raakaa) ja hippunen riisiä. Eilen sai pari nappulaakin, joten eiköhän tää ripuli ole jo nähty. Kop, kop... Jalassa edelleen se haava, syvimmästä kohdasta ei meinaa mennä umpeen. Ei kuitenkaan näytä Merkkiä haittaavan, joten lauantaina syksyn viimeiset paimennukset, kun saatiin vielä sovituksi. Sunnuntain mätsärin voi nyt hyvällä omallatunnolla perua... :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti