Mrrr!

Voihan perse taas! Istuin hallilla lähemmäs puoli tuntia (!) oottamassa, että herra Merkki vois olla hiljaa! >:-x Joo, on liikaa virtaa ja on vaikeeta ja kaikkaa, mutta rajansa silläkin. Jo mennessä juoksi hallissa ympäriinsä haukkumassa ja murisemassa, kun kävin laittamassa valoja päälle. Pari kertaa nätisti pyysin luokse, mutta ei kerinny, kun piti meuhkata. Ajattelin sitten käskeä maate siksi aikaa, että rauhoittuu ja saan kaikki kamat järjestykseen. Mutta kun siellä maassakaan ei voinu olla hiljaa. Murras ja puhkui ja haukahteli jne. Tässä vaiheessa sitten *tutti niin, että päätin, että mitään ei tapahdu ennen kuin suu pysyy kiinni. Kriteerinä oli, että ehdin laskea viiteentoista, sitten voidaan aloittaa. Mutta siihen sitten meni reilu 20 min. Muistaakseni 3 kertaa karkasikin sieltä maasta. :x Vein niskavilloista takaisin joka kerran. Ja hallissa ei siis ollut ketään, kukaan ei tullut eikä mitään. Sen reilun 20 minuutin päästä, kun vihdoin kerkesin laskea 15:sta, olin niin kypsä, että vein maksispurkin ja lähdettiin pois. Upeeta!

Päivällä sentäs pikkulenkin päätteeksi teki 3 hyvää käpytunnaria. Luoksetulon pysäytyksessä pitkästä aikaa takapalkka ja tietysti ennakoi pysähdystä. Ekalla toistolla "oho" ja uusiksi alusta. Kun lähti laukalla, palkkasin taskusta. Seuraava toisto sitten paremmin ja pysäytin, kun laukkasi ok. Tosin ennen puoltaväliä, kun halusin että onnistuu. Seuraavaksi pitää ottaa kaksi samanlaista palkkaa ja tehdä sekaisin läpijuoksuja ja toppeja. Lopuksi vietiin maksalaatikon loput autoon ja paikkamakuu. Oli n. 2 min pari kertaa tuli ihan pieni piip, kun oli kai tylsää tai jotain. En kuitenkaan puuttunut, vaan perusasento ja siitä palkalle. Ja jopa muisti palkan ja lähti sinne ihan reippaasti. :)

Papat jaksaa heilua

Tän päiväinen uroteko menee kyllä Rasmuksen piikkiin. Aikataulu (taas) vähän kusi, enkä muistanut että kasilta on ihan tosissaan jo pimeää. Tekaisin siis Merkille jäljen ja kun ajettiin sitä, ripottelin muutamia nameja matkalle & jätin krepit metsään, että pääsee Rasmuskin vähän hommiin. Siinä vaiheessa, kun Merkin jälki oli ajettu, alkoi olla jo melkoisen hämärää... Mutta no can do: krepit ja metsään jätetty maksisrasia on haettava pois. Autosta löytyi joku minimaalinen valotuikku, joten Rapsu narun nokkaan ja jäljelle. Niin se vaan 14 v 3 kk vaari vetäisi n. alo-mittaisen jäljen. Toki siellä oli vähän Frolicia apuna, mutta silti. Upeasta täysikuusta huolimatta oli niin pimeä, että loppumatka kompuroitiin molemmat autolle. On se aika super! *sydän*

Merkin jälki sitten, en tiiä... Olis ehkä jo aika oppia, että:

a) jos jälkeä ei ehdi kunnolla vanhentaa, niin jätä tekemättä

b) älä anna sen humpata alussa

c) ja jos annat humpata, niin kestä sitten seuraukset kuin nainen

Tämän kertainen seliseli on liika virta (koska 3 vk tossu jalassa ja naru"lenkit") ja liian tuore jälki. Oltiin Rekilän montulla, jäljellä oli pituutta ehkä joku 500-600 m, 6 keppiä ja vanheni vaan vajaan tunnin. Merkkasin sinne tänne, ettei vallan eksytä. Koitin laittaa kepit vähän oudompiin paikkoihin ja eläinkokeena yksi lyhyt (alle 5 m) paluuperä. Jana sentäs ihan ok, vaikka ekalla lähetyksellä lähti vähän vinoon (sai jo hajun?). Pyysin takaisin ja uudella lähetyksellä hyvin. Janaa ehkä reilu 5 m ja jälki oikealle. Eka keppi hyvin, toisesta ohi, paluuperän selvitti hyvin. Se oli tosin niin lyhyt, että kun jälki "katosi" niin aika helposti rengastamalla löysi jäljen uudestaan (ei siis palannut paluuperää pitkin takaisin). Alku kamalaa haahuilemista, poukkoili vaan ihan miten sattuu jälkeä ristiin rastiin. Jotenkin sellanen takki auki -meininki: kun pomppii jäljen hukkaan, niin sitten keskittyy etsimään sen uudestaan, löytää ja jatkaa pomppimista. Jossain puolen välin tienoilla rupesi yhtäkkiä keskittymään. Alussa oli kyllä korkeampaa varvikkoa -> tuore jälki, kostea ja tuuleton keli -> jälki haisee isolla alueella? Loppupuolisko ihan asiallisesti.

Eka keppi oli suht tavallisesti, toinen vähän sammalen seassa (tästä ohi), kolmas mättäällä vähän korkeammalla askeleen vieressä, neljäs kaatuneen puunrungon alla vähäsen (hajustin avuksi maata vähän kädellä), viides risun päällä irti maasta ja kuudes pienessä kuopassa. Etenkin se puunrungon alla ollut kiinnosti, pari muutakin pysähtyi & tarkensi ja etsi hyvin. Ilmaisut on ihan hirveitä muuten, mutta oon luovuttanut. Kunhan pysähtyy selvästi ja ilmaisee. Suurimmaksi osaksi menee maahan (hitaasti) ja pureskelee keppiä. Jos on ällöä, jää istumaan. Joskus ei malttaisi pysähtyä. 

Jos ollaan positiivisia: 5/6 keppiä löytyi, ei tuntunut väsyvän loppua kohti vaikka oli pisin jälki, mitä ollaan tehty.

Huomenna mudimarkkinointia, saas nähdä saadaanko Merkin kanssa ihminen vaihtamaan suunnitelmiaan... :D No tulee sinne muukin team-Kannus, ettei ihan masennu. ;)

Viikko melkein lusittu

Tossu jalassa, joten todella lusittu... :/

Maanantaina käytiin taas arkitokossa, hallissa sisällä tällä kertaa. Sitä perinteistä jumitusta suurimmaksi osaksi, jossain välissä oli kyllä kivakin pätkä. En vaan taaskaan tiedä, mikä sai jumituksen hetkeksi loppumaan? Leikkiä en viitsinyt edes kokeilla hallissa, kun parkkiksellakin oli niiiin nihkeetä. Se hyvä pätkä oli, kun tehtiin liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia. Ei ihan niin täpäköitä pysähdyksiä, mitä normaalisti, mutta olosuhteisiin nähden hyvä. Vire oli hyvä ja ilme mukavan rento. :) Kamalaa on varsinkin ne perinteiset pujottelut ym., missä joutuu vieraiden koirien "saartamaksi". Silloin ei pysty tekemään, vaan hyytyy. :( Lopuksi vielä yksi luoksepäästävyys, kouluttaja-Taina tuli ihan viereen seisomaan ja kääntyi Merkkiä kohti. Meni hyvin. :) 

Tiistaina viimeinen kerta jumppaa ja kivaa oli. :) Jatkettiin suurinpiirtein samoja juttuja, mitä aikaisemminkin. Uutena juttuna "hiippailu" ja kurre-asennosta ylös nouseminen. Hiippailu tekee hyvää syville lihaksille, kun joutuu hitaasti liikuttelemaan yhtä jalkaa kerrallaan. Tai siis pitäisi, meillä tulee vielä aikamoisia ryntäilyjä... :D Takajaloille nouseminen sujui suht hyvin, koska Merkkihän tekee sitä paljon muutenkin, jos on jotain mielenkiintoista kiikarissa. Lopuksi kokeiltiin vielä peruutusta / "kaukoja" agikeinulla. Tarkoituksena siis tehdä takapuoli ylämäkeen, mutta sisällä ei muuta mäkeä ollut. :D Nyt sitten pitäis vaan treenata ihan keskenämme: etujalkojen "punnerruksia" että kyynärpäät  harottais vähemmän, maassa makaamista takajalat oikein, selän venyttelyä, ylämäkeen perutteluja jne. Niin paljon vois ja pitäis tehdä...

Keskiviikkona sitten taas pitkästä aikaa hyvät omat minitreenit. Merkki autoon kärvistelemään reiluksi tunniksi ja sitten lukion kentällä vähän tokoa. Vire oli aivan loistava ja leikki taas kivasti vinkuraadoilla. :) Sitä perussettiä, pari luoksetuloa, seuraamista, jääviä, paikkamakuu. Luoksetuloissa ensin pari leluun juoksemista, kun oli tarkkana eikä vilkuillut muualle. Yksi läpijuoksu ja sitten yksi kokonainen hienosti, laukalla loppuun asti ja ihan asiallinen perusasento (lelu kainalossa). Seuraamisessa pitkästä aikaa hyviä vasemmalle käännöksiä (taidettiin näitä hinkata maanantaina jossain rauhallisemmassa välissä). Paikallamakuusta vapautus edessä maassa olevalle lelulle. Ja jopa a) lähti täysiä lelulle "kii" -vihjeellä ja b) toi lelun mulle. Pienen haistelutauon jälkeen vähän niitä ylämäkeen peruutteluja ja "kaukoja". Lainausmerkit siksi, kun nää ei ole oikeita kaukoja, tarkoitus vaan jumpata. Olipas kivaa! :)

Tänään näyttää aika heikolta treenirintamalla... Vettä tullut kaatamalla ja vaakaan suurimmaksi osaksi. Josko jotain pientä viitsisi tässä sisällä hömpöttää. Vaiks sitä tarkkuusesineen ilmaisua?

Noin muuten alkaa ihan tosissaan nyppiä toi tassuhaava. :x Merkki ei ole päässyt kohta 3 viikkoon kaahailemaan irti ja sen kyllä huomaa! Läjäpäin turhaa vahtimista, puolustamista ja muutenvaan älämölöä... Ja nyt se on keksinyt, että siteet voi kiskoa jalasta irtikin. Mutta haava näyttää (taas) menevän kiinni, joten pidetään peukkuja! Vaikka miten koittaa puuhastella jotain, ei se vaan korvaa kunnon liikuntaa. :(

Kivat sunnuntaitreenit

Meidän pitää varmaan lopettaa lenkkeily, kun treenit menee näin hyvin saikun aikana? ;)

Ensin käytiin vilkaisemassa paikalliset mätsärit, Merkki pääsi pälkähästä, kun en viitsinyt viedä tossu jalassa. Samalla pääsin moikkaamaan iki-ihanaa Reetua. Mudinpoikaset on jotain käsittämättömän ihanaa (laittaisin tähän liudan sydämiä, jos tää systeemi ei sekoaisi niistä)... Ihme ja kumma, Merkki ei yrittänyt syödä Reetua, kun käppäiltiin yhdessä. Arvelin, siis että Merkki murraa välittömästi, mutta taas vaan hinkusi moikkaamaan. Outua! Epäilen, että ääni kellossa olis muuttunu, jos penska olis oikeesti tullut ihan liki. Noin muutenkin oli ihmeen asiallisesti, kun hetki katseltiin menoa. Tehtiin nameilla vähän temppujakin ja onnistui suht kivasti. :)

Sitten metsään purkamaan energiaa. Todellakin on vähän intoa piukassa, varasteli autosta leluja, hillui niiden kanssa pellolla jne. :)

Tehtiin ensin tarkkuusruutu niin, että katsoi tallaamisen ja esineen viennin. Meidän esineet on kyllä liian isoja, mutta Merkille kuitenkin vielä hankalia. Etsi hyvin ja rauhassa. Nyt vaan sitten piti kaivaa ihan kamalasti, kun litteä metallijuttu oli hankala ottaa suuhun... Ja sittenhän se meni aina hukkaan sammalten sekaan jne. Eli täytyis varmaan naksutella sille esineen nenäkosketus tms. Piilotin vielä esineen uudestaan odottelemaan.

Jätin Merkin maahan katselemaan, kun tallasin pellolle 3 ja metsään 2 lyhyttä jäljen pätkää (10 m kieppeissä), kepit loppuun.

Sitten tokoa pätkä. Koska paikkamakuu oli jo tehty, tehtiin alo-liikkeet putkeen. Matkat oli varmaan lyhyempiä, mitä virallisesti. 

• Seuraaminen hyvin, ei tainnut edes pudottaa kontaktia. Ihan ministi lelupalkka, kun oli niin hyvä. :) Vasemmalle täyskäännökset on kyllä olleet parempia joskus.
• Liikkeestä seis hyvin. Palkkasin kehumalla ja sai riekkua mun kädessä...
• Luoksetulo kerrankin hyvä, täysiä ja suora ja napakka pa. Taas kehut ja riehumista. 
• Liikkeestä maahan. Ekalla jäi seisomaan, pyysin uudestaan seuraamaan ja sitten onnistui. Koiran luo paluu avo-tyyliin. 
• Lelupalkkaa lopuksi, oli tosi pirtsakka ja kiva. :) Miten me ikinä saadaan tää siirrettyä johonkin ihmisten ilmoille...

Pienen hengähdystauon jälkeen tarkkuusruutuun. Selvästi ei oikein ollut hanskassa, mitä piti tehdä. Haahusi ruudun ulkopuolelle jne. Löysi kuitenkin lopulta, mutta piti taas kaivella tassuilla... Eli tarvii opettaa joku muu ilmaisu.

Sitten ne jäljet. Ensin vähän leikkimistä keppien kanssa (omisi ja silppuaisi) ja sitten parin ilmaisun naksuttelu. Jäljet hyvin, ilmaisi ilman apuja (ainakin yritin vaan pidellä liinasta...) ihan ok omaksi itsekseen. Ottaa siis kepin suuhun, menee maate ja nakertaa, mutta ei halua alkaa nalkuttaa. Kunhan ilmaisee. Viimeinen metsässä oleva pätkä teki loivan 90* kulman, siinä väkisin halusi kiertää puun toiselta puolelta. Keppi kuitenkin ok. Pitäis vanhentaa jälkiä kauemmin. 

Etäpalkan opetus on taas unohtunut, joten tässä välissä laitettiin yhdessä fifiruokaa purkkiin ja se autoon. Merkin (siis tötsän) naksuttelua, oli ihmeen virtaisa tässä. :) Pitkästä aikaa tehtiin vähän ohjatun pohjia, kun kerrankin lelut kiinnosti. M siis istumaan ja vein lelut molemmille sivuille, käsimerkillä sai lähteä hakemaan. Oli hyvä. Lopuksi pätkä seuraamista, oli hajamielinen, joten uusiksi ja täyskäännöksen (ei kovin hyvä) jälkeen vapautus ruokarasialle. Ei tietysti tajunnut oikein mitään, mutta juostiin sinne yhdessä ja ihan tyytyväisenä söi. Merkki on vieläkin jotenkin nälkäinen ripulin jäljltä, nyt vasta aletaan olla normaalimäärissä ruokaa. 

Että lisää vaan tällaisia treenejä! :) Jatkossa pitää varmasti ennen isompia treenejä / kisoja pitää vähemmällä liikunnalla & tekemisellä.

Omituisten otusten kerho

Tänään pienet tokotreenit raviskalla X:n ja Hilman kanssa. Jostain kumman syystä Merkki ihastui heti aluksi Äksään (joka on siis about Merkin ikäinen uros, jota ei olla nokakkain moikkailtu)... :O Siis ei murraillut kertaakaan, vaan kiskoi kohti ja vikisi? Ihan mahdotonta ymmärtää ton ajatuksia...

X treenaa BH:ta varten, joten otettiin yhdessä ilmoittautuminen ("tuomari" kättelee ohjaajat). Ekalla yrityksellä Merkki lähti moikkaamaan Heidiä. Positiivinen ongelma meidän kannalta, mutta jälleen outoa! Toinen yritys ok. Heidi on kyllä meidän maalimies, mutta Merkkihän murisee J:lle ja kaikille muillekin periaatteessa ihanille ihmisille...

Mentiin ensin tekemään liikkeet, X paikkamakuuseen. Aluksi vähän käynnistymisongelmia, mutta kun otin lelun, niin teki tosi hienosti! :) Ensin kokeilin namilla, mutta haahusi vähän. M siis yllätti jälleen ja leikki hienosti, joten jatkettiin lelulla. Teki kivaa seuraamista (hyvä vire, joten painoi), hyviä jääviä ja vauhdikkaan luoksetulon. Meidän mittapuulla jopa aika pitkä pätkä hommia yhteen soittoon. Ainaskin monta minuuttia... :D Välissä leikkiä ja toimi tosi hyvin. Jopa vähän rallatteli lelun kanssa, mitä ei tee jos yhtään jänskättää. Ja saatiin ihan kunnollinen tokoluoksepäästävyys Heidin kanssa ilman murrauksia ja muita ahdistuksia! :)

Taas siis tullaan tähän mörrimöykkyongelmaan: kun on rento niin pelittää tosi hyvin. Jos jänskää, niin jumittaa. Mutta olipas kiva reissu paskan viikon päälle. :)

Jalassa on tuppo edelleen ja haava alkaa (taas) pikkuhiljaa mennä kiinni. Maha ollut ok, mutta vieläkin saa nappuloita vaan vähän. Enimmäkseen raakaa lihaa + vähän jugua + muutama nappula + tehobact. Pidetään peukkuja...

Viikon sairaskertomus ja puuhastelut

Lääkitsemisestä (Canicur ja Attapectin) ja paastosta (muutama kananpala oli annettava näyttelyssä ja lääkkeitä syöttäessä) huolimatta ripuli tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan, joten maanantaina lääkäriin. Se paras vaihtoehto oli lomalla, toisen ajanvaraus vasta illalla, joten rohkaisin mieleni ja soitin kunnaneläinlääkärille. Joka sitten suositteli soittamaan naapurikunnan lääkärille. Jonka sain jopa kiinni ja pääsin lähtemään samantien. :) Tämä oli kaikenlisäksi tosi mukava ja laskukin alle 20 €. :O Mitään vikaa ei onneksi löytynyt (ei kuumetta, ei kuivunut jne.), joten tuomio oli, että sillä vaan on ripuli... Sai kuitenkin piikin Metacamia, kun kuulemma usein auttaa (en enää muista miksi). Lisäksi ne tavalliset hoito-ohjeet ja apteekista piti hakea vielä tehobactia ja nutrisalia. Paino oli 11,5 kg lääkärin vaaalla katsottuna, liekö 500 g lähtenyt muutaman päivän paaston takia? Tarttee seurata, olis hyvä pysytellä edes siellä 12 kilossa...

Oli muuten kiva keskustelu noista hoito-ohjeista lääkärin kanssa. Ensimmäisenä siis pitäisi pitää vesipaastolla pari päivää, sitten riisin keitinvettä, jonka jälkeen riisiä.

Minä: "Tää ei tykkää riisistä, ei syö sitä pelkiltään." 

Lääkäri: "Ei syö keitettyä riisiä? No voishan sitä ajatella esim. tosi löysää kaurapuuroa tms."

Minä: "Tää ei syö mitään puuroja."

Lääkäri: "No sitten esim. A-piimää ja jos maha kestää, niin raejuustoa."

Minä: "Tää ei syö pelkiltään mitään maitotuotteita. Paitsi jotain hyvää (kerma)juustoa."

Lääkäri: "Aha... No sun pitää miettiä jotain helposti sulavaa, mitä annat ihan pienen määrän ensin."

:D

Otin Merkin auton kyytiin töihin, että pääsen käyttämään tasaisin välein ulkona. Töitten jälkeen Merkki vaikutti ihan reippaalta omalta itseltään, mutta jätettiin illan tokoilut väliin. Nutrisal-vesi ei kelvannut (tietenkään). Olin tottelematon, kun kävi liki 4 pv paastonnutta koiraa sääliksi, ja annoin illalla jo vähän (ruokalusikallisen ehkä) keitettyä kanaa, jossa oli hitunen riisiä mukana + riisin keitinvettä. Onneksi Merkillä oli niin nälkä, että tää meni vaikka laitoin Tehobacktiakin. Yöllä oli ihan mieletön myräkkä, kattopellit paukkui, ikkunat vinkui ja sade rymisi oikein kunnolla. En tiedä mihin Merkki heräs, mutta jotain se piippaili joten päästin ulos * 2. En todellakaan mennyt katsomaan, millaisia tuotoksia tuli... Nutrisal-vesi ei ollut kelvannut yölläkään, joten vaihdoin puhdasta vettä, että juo edes jotain. 

Tiistaina sitten jumppaamaan, nyt ei vaan muista yhtään mitä me siellä puuhailtiin... Ainakin seisoviltaan lannealueen venytyksiä -> ei venytä. Peruuttamista -> peruutti ihmeen suoraan ja rauhallisesti jalka kerrallaan, eli ok. Sitten kiipeiltiin pelastuskoirien tikapuilla ihan keskenämme. Aloitti rauhallisesti, mutta sitten teki tyypillisen "paniikkiryntäyksen" ja tipahti, kun en ehtinyt saada koppia... Uusi yritys koira tiukemmin kainalossa meni ihan hyvin. Tasapainolaudalla keikuteltiin, lopulta pysyi ihan hyvin, kun Minna vähän piti laudasta kiinni. Esiteltiin myös ne meidän kotiläksynä olleet maassa venytykset + maahanmeno etujalat siistimmin -> ok, näitä pitää vielä jatkaa. Etujalat varskinkin ei tietenkään pysy kunnolla, kun on 2 vuotta saanut niillä harottaa miten lystää... Selän venytystä voi tehdä myös takajalat jonkun sopivan korokkeen päällä.

Maha alkoi olla jo kunnossa, ei tainnut päivällä ripuloida ollenkaan. Jatkettiin edelleen pieniä annoksia keitettyä kanaa, vähän riisiä + paljon nestettä. Jalan haavakin oli hyvin ummessa, joten sai olla hallilla pelkkä sukka jalassa ja kotona ilman mitään.

Keskiviikkona Merkki odotteli autossa mun oman menon ajan ja sitten tehtiin yläasteen (tai joku koulu...) pihassa minipieni tokotreeni. Oli niin hieno. :) Sairastelu on ihan ahterista, mutta tekemisen puute saa kyllä ihmeitä aikaan tällä saralla (mutta myös ylenpalttista vahtimista jne. muuta turhaa murrailua). Seuraamisessa hyvä vire ja kontakti, käännöksetkin hyviä. Pari kertaa taisin huomauttaa vähäsen, kun kuikuili leikkiviä lapsia. Luoksetulon jättöjä niin, että vapautus leluun kun oli tarkkana, kun kävelin poispäin. Eka varsinainen luoksetulo jämähti, kun kutsu meni päällekkäin jonkun lasten kirkumisten & hässäkän takia (keskittyi niihin mukuloihin). Uudella käskyllä hyvä vauhti, siitä palkka aika lähellä mua. Oli jopa niin kivaa, että yksinään rallasi lelun kanssa ympäri kenttää. :) Sitten vielä lyhyt paikkamakuu, josta vapautus leluun, kun oli skarppina. 

Jälki oli valmiina muhimassa, joten sinne pikaisesti ennen pimeää. Päätin jättää tossun autoon, kun jalan haava näytti ihan siistiltä, vaikka just hiekkakentällä tehtiin. Oli taimiksen peltojen vieressä ehkä vajaa 300 m kolmella uudella kepillä. Vanheni n. 2 h ja puolet ajasta satoi kunnolla vettä. 3 pienen tientapaisen (tai leveitä polkuja) ylitystä. Jana oli huono, mutta annoin mennä silti. Ekasta kepistä ohi, en itsekään nähnyt hämärässä. Jäljesti suhteellisen siististi, kun pidin aika lyhyellä liinalla. Parissa kohtaa jumitti, mutta toi on aika suosittu koiranulkoilutuspaikka. Odottelin, niin jatkoi itse. Jossain kohdassa jäi kyllä lutkuttamaan jotain hajua tms., joten käskin aika topakasti takaisin hommiin. Viimeiset 2 keppiä löyty hyvin ja ilmaisutkin jotenkin. Kello oli vasta kahdeksan, mutta pimeä meinasi yllättää. :(

Ja autolle kävellessä sitten katsoin, että menee kolmella jalalla -> haava auki taas. Perse! :x Vaikka jälki meni ihan tasaisessa sammalikossa, ei ihmeemmiin kiviä tai risuja tms. Uudestaan siis paketoimaan, puhdistamaan jne.

Torstaina poikkeuksellisesti taas jumppa, kun viime viikolla jäi väliin. Jatkettiin niitä selän venytyksiä -> ei tykkää venyttää. Lopputunnista keksittiin kokeilla ketteryysesteistä sitä liikkuvaa siltaa tms. ja siinä venytti hyvin. Vissiin keikkuminen hirvittää sen verran, ettei tepsuttele takajaloilla, vaan pitää ne paikallaan. :) Uutena juttuna istumasta seisomaan pomppaaminen takajaloilla (etujalat pysyy paikallaan, takajalat pomppaa taakse). Hyvin pomppi, kun makupalalla houkutteli. :) Kokeiltiin vielä erilaisia peruuttamalla tehtäviä temppuja, pitää opettaa pujottelemaan kahdeksikkoa jalkojen välistä. Noin muuten kuulemma seisoo ryhdikkäästi kaikilla jaloilla jne. Takajalat etenkin kumma juttu, kun liikkeessä ihan pihdissä ja sitten seisoessa pitää ne tosi hyvin. Taas kamalaa murrausta Minnalle, heti kun kuvitteli, että joku tulee koskemaan. Vissiin näyttely + ell reissu sai aikaan tuon "muhun ei kosketa" -ennakoinnin. Ihana otus... :/

Maha alkaa olla kunnossa, mutta tehobacktia annan edelleen varmuuden vuoksi. Ja ruoka on ollut pääasiassa broiskua (ensin keitettyä, nyt raakaa) ja hippunen riisiä. Eilen sai pari nappulaakin, joten eiköhän tää ripuli ole jo nähty. Kop, kop... Jalassa edelleen se haava, syvimmästä kohdasta ei meinaa mennä umpeen. Ei kuitenkaan näytä Merkkiä haittaavan, joten lauantaina syksyn viimeiset paimennukset, kun saatiin vielä sovituksi. Sunnuntain mätsärin voi nyt hyvällä omallatunnolla perua... :p

Johan oli reissu!

Pyörähdettiin Merkin kanssa Etelä-Suomen keikka viikonloppuna. Mukana oli myös Harmi ja Inda kera huoltajansa, kiitos kuljettajana olemisesta ja matkaseurasta! Tassuhaavassa olis ollut ihan riittävästi ylimääräistä riesaa, mutta tokihan sitten perjantaiksi saatiin hankittua myös ripuli. Great! Eli koko reissun ajan parin-kolmen tunnin välein ulos (myös yöllä) ja joka kerta jalan paketointi... Mut hei: en joutunut kertaakaan siivoamaan! ;)

Perjantaina siis kamat kasaan ja mökille yöksi. Lauantaina aamusta kohti Lohjaa ja UPK:n erkkaria. Näyttely oli onneksi (?) sisähallissa, joten uskallettiin pyörähtää kehässä ilman tossua jalassa. Kysymysmerkki siksi, että hallissa oli sitten myös ahdasta ja ihan infernaalinen meteli. Mitenniin unkarilaisilla oli asiaa toisilleen, kuului varmaan ulkoavaruuteen asti... ;) 

Tuomarina oli mukava saksalaissetä, joka oli onneksi tosi tiukkana luonteiden suhteen. Merkille H, kun oli ihan maansa myynyt koko ajan. Hallissa Merkkiä ei niinkään haitannut meteli, mutta se tungos oli kamala. Merkki ei halua vieraita koiria lähelleen (tai ehkä ennemmin mun lähelle) -> rähjäisi aina tilaisuuden tullen. Mutta ei uskalla, kun siitä tulee tukkapöllyä -> menee ihan littaan ja lukkoon. Vaikka siis koitan koko ajan palkita namilla ja muuten nätisti olemisesta. Setä tykkäsi isoista mudeista ja nappasi mittatikun käteen heti, kun kehään mentiin. Merkki pöydälle (yäk!) ja mitattavaksi (yäk! 45 cm), jonka jälkeen kopelointi (yäk!) ja hampaiden tutkiminen (yäk!). Pitelin parhaani mukaan kiinni ja koitin kovistella, ettei ala näpsiä tuomaria. Metelistä oli se apu, etten itsekään tiedä murisiko... ;) Mutta ei näpsinyt, meni vaan ihan piestyn näköiseksi. Eikä sitten juurikaan reipastunut, vaikka laskettiin  maahan, köpöteltiin kehässä jne. Tavoite kuitenkin saavutettiin, AVO H:ta parempaa ei harrastuksissa tarvita... :D Paperissa lukee vieläpä, että käyttäytyi rotutyypillisesti. ;)

Näyttelystä päästiin jo pian pois ja sitten apteekin kautta (se ripuli) majoittumaan. Majapaikkana oli aivan loistava Koivulan kartano . Suosittelen ehdottomasti kaikille. :) Nukuttiin tilavassa huoneessa aitassa, jossa oli pieni keittiö ja oma pesuhuone. Ja oma ulko-ovi, kiva että päästiin yöllä sutjakkaasti ulos...

Ja siellä oli lampaita. :D PALJON lampaita, kuulemma liki 500...

"Hyvin nukutun" yön jälkeen sitten Takkutukkalaan treffailemaan muita. Merkki mökötti perinteen mukaan häkissään, kun muu porukka remusi keskenään. ;) Teemana oli tällä kertaa rallytoko, kiitos Mari & Buda! Tarttee tulostaa liikkeet itselle, niistä saa mukavaa vaihtelua tokotreeneihin. Merkin Taito-veljen jälkikasvua oli paikalla enemmänkin, aivan ihania "pikku"mudeja! :)

Buda-täti

Veljenpoika Musti

Nasta-äiti rallyili oikein tomerasti. :)

Kyllä Merkki taitaa olla äitinsä poika.

Veljenpoika Vauhti

Kuvista jäivät pois iki-ihanat tytöt Vinka ja Praha. On ne vaan hienoja kakaroita kaikki! Merkki salaa vähän ihastuikin Vinkaan... Ja lauantaina moikattiin jo Ora. Mitä serkumpi sen herkumpi... :p

Oli kiva taas nähdä kaikkia! Nyt me vetäydytään talviunille ja jatketaan reissaamista sitten taas keväällä.

Taas jälkeä ja muuta puuhastelua

Päivän aikana oli tuppo jalasta hävinnyt, pelkkä teippi jalan ympärillä... Ärh! :x Täytyy siis paketoida kunnolla, vaikka "ei se näitä oo ennen repinyt". Haavaa oli mitä ilmeisimmin imeskelty, mutta ei se onneksi kamalan pahalta näyttänyt.

Metsässä jäljen vanhenemista odotellessa yritettiin kävellä rauhallisesti narussa => no way... Sinkoilua, kiskomista ja repimistä. Kamalaa! Siispä vähän tokottelua, aloitettiin seuraamisella ja voi pojat, että oli virettä. Mahtavaa! Tästä huolimatta se ehtii tehdä sellaisia pikavilkaisuja? Jos se olis ihminen, niin näyttää siltä, että on pakko ihan pikaisesti tarkistaa, ettei kävelytetä puuta päin tms... :D 

Sitten bongasin laavulta jonkun laudan pätkän => kaukoja. Nyt on kuningasideana siis saada M seisomaan takajalat lankun päällä (osaa jo periaatteessa tempun, mutta aina ei meinaa malttaa rauhassa) ja tekemään siinä vaihtoja. Ensin vähän sinkoilua ja ääntelyä, mutta saatiin lopulta jalat lankulle. Odottelin naksun kanssa mitä tapahtuu... ;) Tapahtui ensin peruuttamista ja kaikkea säätöä, mutta sitten tosi pian jotain vähän asennon vaihtamiseen viittaavaa. Nyt ei siis mitään väliä mihin asentoon yrittää, kunhan takajalat pysyy lankulla. Muutama setti otettiin ja loppua kohti rupesi tulemaan erilaisia vaihtoja ihan hyvin. Jopa seiso-istu onnistui jalat lankun päällä. :) Tässä on siis taustalla se, että mää en vaan osaa sitä namin kanssa imuttamista. Toi ehtii aina vähintäänkin tepsutella takajalkoja ja on niin fiksaantunu siihen namiin, että ei taida tajuta yhtään mitä tekee...

Sitten vielä lopuksi vähän tarkkuusruutua, auton avain piti löytää n. 1 m * 2 m pikkukaistaleesta. Nyt näytti tajuavan jo tallauksestakin vähäsen jotain ja avaimet toi ihan kivasti käteen. :)

Jälki oli siis taimiksen takana nuotiopaikalta vähän eteenpäin, ehkä vajaa 400 m ja vanheni alle tunnin. Siellä oli 4 keppiä, muutamia nameja, kulmia ja kaarroksia. Helppoa tasaista jäkälikköä / sammalikkoa ja merkkasin hyvin. Nyt jäljesti ihan ok, muutama tarkistus, mutta piti itse oman jäljen eikä lähtenyt mihinkään suuntaan x. Kulmat hutiloiden, menee yli ja sitten "lehmänlenkki" takaisin jäljelle. Ilmaisut muuten ok, mutta viimeisestä kepistä olis taas mennyt ohi?!? :x Pysäytin, niin kääntyi takaisin ja ilmaisi ok. 

Terapiajälki

Jumppa oli peruttu, joten piti keksiä muuta tekemistä sukkajalalle. Pyhistä puheista huolimatta sitten jälki nro 39 metsään (koska pellolla oli porukkaa). Varsinainen kuningasidea oli tehdä janatreeni, joten lähdin kävelemään tieltä viistosti vinoon metsään ja alkuun n. parinkymmenen metrin välein 2 keppiä. Sitten ihan normaalia jälkeä joku 200 m (?) ja loppukeppi. Jälki ehti vanheta ehkä tunnin verran ja siinä oli 2 tien ylitystä (ensin pienempi tientapainen ja sitten pieni hiekkatie, josta meni ainakin yksi autokin jäljen yli). Ensimmäinen jana vaan muutaman metrin, kun maastosta ei ollut apuja suoraan etenemiseen. Ei ihan viivasuoraan edennyt, mutta hyvä nosto vasemmalle. N. 20 m jälkeä ja keppi. Ilmaisi itse, mutta hitaasti (tuumasi hetken istuallaan maahan menoa, mutta meni). Purkista maksalaatikkoa palkaksi ja pois jäljeltä. Toinen jana vähän pidempi, ehkä viitisen metriä. Taaskaan ei ihan viivasuoraan, mutta meidän treeniin nähden hyvä. Taas pätkä jäljestystä ja parempi ilmaisu. Maksista ja pois jäljeltä. 

Kolmas jana oli lähemmäs 10 m ja selvästi reippaammin eteni, mitä edelliset. Jossain 10 m kohdalla oli nami ja muutenkin jäljellä ehkä 10 kpl nameja satunnaisissa paikoissa. Koitin pitää liinan koko ajan tuntumalla, ettei pääse haahuileen. Pariin kertaan pysäytin, kun oli menossa jäljeltä pois (liekö fiksua vai ei?), mutta muuten ok. Teiden ylityksissä oli namit apuna, ja hyvin meni (viime aikoina törkeää haahuilua näissä). Loppukepin ilmaisi hyvin. :) Otin maksalaatikkoa syödessä valjaat pois ja päästin irti. Olin laittanut ehkä 5 m päähän vielä pienen namikasan, minne jäljestikin hyvin. Josko tää auttais siihen paniikkiin "apua, jälki loppuu, ei voi ilmaista"? Kokeillaan pari kertaa ja katsotaan, mitä onnistutaan sössimään... Pitkästä aikaa kuitenkin jäi ihan kiva fiilis. :)

Jäljen vanhenemista odotellessa päätin huvin vuoksi kokeilla tarkkuusruudun tapaista. Autosta löytyi pikkuinen valjaisiin kiinnitettävä muovinen valo, joten otettiin se esineeksi. Aluksi naksuttelin pari kertaa sen nostamista ja käteen tuomista. Sitten Merkki istumaan ja tallasin mahdollisimman tiheästi epämääräisen muotoisen n. 2 * 2 m alueen tasaiseen sammalikkoon. "Valepiilotin" pari kertaa ja sitten lähetin Merkin jollain epämääräisellä käskyllä... Se oli ehtinyt tuijotella jo lähellä pörrääviä mönkkäreitä, joten vaikutti olevan vähän pihalla.. Uudestaan istumaan ja piilotin uudestaan. Nyt katsoi ja lähti etsimään. Haahusi kuitenkin ensin alueen ulkopuolella (ei tietysti tajua pysyä tallatulla), mutta löysi kuitenkin ihan ok. Naks ja namipalkka, kun otti suuhun, en vaatinut käteen tuomista. Vielä pari piilotusta, oli jo enemmän hajulla asiasta ja palauttikin käteen. Tää on hyvää treeniä, kun ei voi tossu jalassa irrotella. 

Ihmettelin, kun koirat läähätti jotenkin tosi helposti, mutta kylillä sitten selvisi, että lämmintä on 17 astetta. Kiva syyskeli. :)

Tossutokoa

Käytiin sitten taas pyörähtämässä arkitokot, vaikka tossu on tiukasti jalassa edelleen. Alkaa mennä vähän lujaa, joten jotain tekemistä piti keksiä, kun liikuntaa ei kovasti voi lisätä.

Kauhea määrä taas koiria ja Merkkiä rupes ahdistaan jossain vaiheessa. Lopputunnista pikkuchihu säikähti jotain ja kiljui kovaa & korkealta => Merkki oli ihan varma, että siellä teurastetaan koiria. Vilkuili vaan ympärilleen eikä hetkeen halunnut edes nameja. Siellä oli myös joku toinen kimeä-ääninen pikkukoira, jonka huuto oli Merkin mielestä epäilyttävää. Alkutunnista tehtiin ihan ok jotain kontaktihömppää, ohituksia jne., liikkeestä maahanmenoja ja paikallaan istumista. Lopuks ihan ok luoksepäästävyys. Kouluttaja kulki ihan Merkin vierestä ohi, pysähtyi taakse ja tuli takaisin. Vähän Merkin pää pyöri, mutta pysyi istumassa ja kontaktissa suurimmaksi osaksi.

Leikkimistä en edes yrittänyt, kun oli jotenkin niin jumissa. Noi on Merkille jänniä paikkoja, kun vieraita koiria pyörii joka puolella ja osa pitää jotain möykkääkin. Jos sen saa joskus rentoutumaan tuolla, niin ollaan hyvällä mallilla. Mitään varsinaisia tokojuttuja en tykkää noin huonossa vireessä tehdä, ettei vaan  yhdistä asioita toisiinsa. Pimeä vaan yllätti, joten ensi viikolla halliin => vielä ahtaampaa ja enemmän möykkää...

Oli se aika väsynyt illalla, eli hyvää mörrimöykyn kesytystä. :)

Sukkajalkamudi :x

Perjantaina illasta koulun kentällä pieni tokotreeni, Lumi ja Purri treenas kanssa. Kontaktitreeniä => meinas olla vaikeeta, kun Purria palkattiin viereisellä kentällä. Parani sentäs loppua kohti, tää taitaa olla meidän ikuisuusaiheita... Sitten seuraamista jonkunlainen pätkä. Tuntui tosi hajamieliseltä, mutta piti kuitenkin paikan ja kontaktinkin jotenkin. Ehtii aina tehdä sellaisia pikavilkaisuja / ennen kuin ehdin huomauttaa, niin on taas kontaktissa. Vire kuitenkin pysyi ja meno näytti ihan seuraamiselta, vaikka Lumi ja Purri teki myös samalla. Lopuksi vielä lyhyt paikkamakuu porukassa, olin lähellä kuuntelemassa vinkuuko, mutta oli hiljaa. :) Vaikka kauempana kulki koira jne. 

Muutama leikkipätkä, ekaa lukuunottamatta hyviä. Ekalla aloitti tosi kivasti, mutta sitten haistelua, ympäristön kuikuilua jne., mutta muistin opit enkä antanu periksi. ;) Tarpeeksi kun "ärsytti" niin sain lopulta kiskomaan lampaankarvapatukkaa sen verran, että voitiin lopettaa. Myöhemmät pari leikkiä (lähempänä muita)  meni paremmin, tosin älysin lopettaakin tosi lyhyeen. :)

Päälle sitten lähdettiin tyttisten kanssa metsälenkille, ei olis kannattanu... Saaliina tassuhaava, prkl! :x Ehti käydä metsässä jossain romuläjässä pyörähtämässä ja haavahan siitä tuli. Ei nyt onneksi mitään hirveetä kamalaa, mutta jalka paketissa on kuljettava. Ja ulkoiltava pikkukävelyitä remmissä, alkaa koko komppanialla olla hermo piukassa... Yllättävän hyvin se kyllä antaa paketin olla, edes yöllä ei ole nirhennyt irti. Saas katsoa, miten työpäivä sujuu. Ja koska kaikkia kiinnostaa, niin vielä kuvallinen reportaasi asioiden kulusta ;)

Miten pääsee metsästä pois, kun tassussa haava, eikä mitään välineitä mukana? Otetaan sukka omasta jalasta (hygieenistä...)  ja köytetään se hiuslenkillä kiinni (ja kannetaan aina kun jaksaa).

Yllättävän siisti, kun ottaa tekijän huomioon. ;)

Piti käydä ostamassa oma (muumi!)sukka, että kehtaa olla. :D
Tai että pysyy paketti jalassa.

Edit: Seppo on tänä aamuna löytänyt, noutanut ja myöskin syönyt syksyn ekan tirpan. :) Joku sentäs harrastaa... ;)

Katastrofijälki (taas!) ja paluu pellolle...

Oli sellainen jälki keskiviikkona, että olis voinu jättää välistä kokonaan. Vieläkin verenpaine nousee, kun ajattelee... Päätin siis tehdä metsään namipurkeilla (ettei tarvi tapella ilmaisuista, kun en oo ehtiny /viittiny hinkata niitä), mutta jättää merkkaamatta (koska joskus sekin pitää kokeilla ja koska kiire...). Ehti vanheta n. 1,5 h. Jo jäljen nosto oli ihme seikkailua ja poukkoilua, eikä se siitä juuri parantunut. Ekan ja tokan purkin löysi haahuilusta huolimatta ja sitten Merkki vetäs uralle, missä piti olla loppupurkki. Wtf?!? Eikä siis oltu sen purkin lähelläkään, joten M vissiin sitten lähti painelemaan mun poismenojälkeä. Tai jotain. Ei toivoakaan palauttaa jäljelle takaisin, kun sitä ei ollut merkattu (viimeinen kerta tätä sorttia metsässä!)... Otin sitten jälkivermeet irti ja talutin herran suorinta tietä autolle. Ja kävin itse hakemassa loppupurkin, 2 purkkia jäi ilahduttamaan jotain metsäneläimiä... Ei ollut edes isoja poikia mukana, jotka olis voinu ottaa etsimään ne purkit. Ahneilta ei olis jääny kananpalat metsään happanemaan. :D

Tästä sisuuntuneena samantien pellolle tekemään uusi jälki. Savu korvista nousten tallailin pellolle namijäljen. Frolicit oli tietysti ihan loppumaisillaan, joten namitettua tuli jotain 1/3 tai 1/4 jäljestä. Oli vajaa 200 askelta (koska ne namit loppui) ja siellä oli x kpl suoria kulmia ja 3 keppiä. Jälki vanheni vaan ehkä max puoli tuntia, kun alkoi tulla pimeä. Jäljestys oli kamalaa kiskomista, kulmista yli menemistä jne., mutta kepit sentään ilmaisi reippaasti ilman käskyjä. Jälki lopetettiin tällä kertaa niin, että viimeisellä suoralla odotin, kun jäljesti hyvin (jäljen päällä, ei järkkyä kiskomista) ja kehuin, vedin jäljeltä sivuun ja taskusta maksalaatikkoa. Ideana oli se, että koittaisin nyt purkaa "keppi = jälki voi loppua" -ajatusta. Voi olla tyhmäkin idea, mutta eipä tää tästä taida hullummaksi muuttua... 

On vähän sellainen kutina, että taidetaan syksy vääntää pellolla... JOS mennään metsään, niin jäljen merkkaus niin, että pystyn oikeasti vaatimaan siinä pysymistä. Ja jälki niin vanha, ettei haju leijaile missä sattuu. Ja sitä keppikuuria. Ja, ja, ja... :x

Ennen ensimmäisen jäljen ajamista kävin tekemässä pienen esineruudun (ehkä n. 20 * 40 m). Merkki odotteli laatikossaan, mutta varmaan ainakin osittain näki tallaamisen. Vein yhden esineen ihan oikeaan takakulmaan ja toisen vasemmalle melko taakse. Autosta ottamisen jälkeen virittelynä yhden heitetyn esineen hakeminen. Toi ruudusta molemmat esineet, mutta jotenkin vähän kummallinen fiilis jäi... Ekalla lähetyksellä lähti ihan reippaasti, muttei edennyt ihan oikeaan takakulmaan asti. Kaarsi vasempaan reunaan ja ajattelin jo, että sai hajun toisesta esineestä. Meni kuitenkin siitä ohi, kulki takarajaa pitkin (mun tallausjäljellä? takarajalle ei nähnyt hyvin) ja sitten yhtäkkiä tulikin oikean kulman esine suussa. Palautti reippaalla laukalla, joten tämä tosi hyvä. :) Palkaksi vaan nami, vähän hetsausta ja uusi lähetys. Tässä sitten haahuili (ja maisteli kai mustikoita...) niin, että lähetin uudestaan ja koitin saada vasempaa reunaa pitkin. Lähti jotenkin, ei mitenkään erityisen vauhdilla, mutta sitten haahuili oikeaan suuntaan, sai hajun ja tarkensi & palautti hyvin. Kananen palkaksi tästä. Jotenkin tuntuu, että sillä on nyt ajatus vaan yhden esineen hakemisesta. Tai tietysti on, kun vaan yhtä on haetettu. Täytyy ens kerralla vaikka taas viedä yhdessä useampi lelu, että tajuaa siellä olevan monta. Ja viimeisestä esineestä sitten joku huippupalkka, "väliesineistä" vaan joku ok-juttu.

Peltojäljen vanhenemista odotellessa sitten keppien ilmaisun naksuttelua ja leikkiä. Ilmaisut meinasi olla vaikeita, kun pellon toisesta päästä kuului toisen koiran haukkumista... Mutta leikki tosi kivasti sentäs. :) Tehtiin muutama toisto maassa olevaan leluun tarttumista ja sitten viikonloppuna kokeiltua vetoleikkiä.

Eilen muuten ihan totaalinen koomapäivä, mutta jumpattiin vähäsen (ja jumpattiin muuten keskiviikkonakin). Hyvä me! :)

Tarmonpuuska

Kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu kaikki putkeen...

Maanantaina oltiin ekaa kertaa arkitokokurssilla vieraassa paikassa. Meininki oli kyllä mennä ihan "oikeaan tokoon", mutta ryhmät oli täynnä. Tuumailin sitten, että tuolla arkitokossakin pystytään ihan hyvin treenaamaan häiriöitä, mitkä on Merkin kanssa se pahin juttu. Ja tietysti luoksepäästävyyttä jne.

Paikalla oli tosi paljon ihan täysin vieraita koiria, samalla isolla kentällä varmaan lähemmäs 20 (n. puolet arkitokoa ja puolet alo-avo -tokoa). Ja bonuksena vielä Lumi toisessa ryhmässä... Tähän nähden meni ihan  yllättävänkin hyvin. Onnistuttiin kentän nurkassa jopa leikkimäänkin muutama pikkupätkä. Päätin jo mennessä aloittaa ihan vaan sillä, että koitetaan osata käyttäytyä. ;) Ja jopa melkein onnistuttiinkin tässä. Piti siis hyvin kontaktia, kun piti pitää, puuhasteli kivasti temppuja, ei räyhännyt päättömästi tms. Tehtiin niitä perinteisiä pujotteluja, ohituksia jne. Itsekseen pari hyvää luoksetuloa suht lyhyeltä matkalta ja liikkeestä maahanmenoja. Lopuksi vielä lyhyt paikkamakuu. Piti mennä pelastamaan n. minuutin kohdalla, kun näytti siltä että pari ihmistä alkoi koirineen ajautua liian lähelle ja Merkkiä olisi ahdistanut. Makasi kuitenkin hiljaa, ei haistellut ja keskittyi. 

Luoksepäästävyydessä onnistui murisemaan ekalla yrittämällä, mutta toka ok. Eka oli ihan omakin moka, kun en tajunnut ajoissa lopettaa. Pyysin siis, että Merkkiin ei kosketa ja tämä ok. Kouluttaja tuli ensin meidän eteen seisomaan ja siitä kyykkyyn naama poispäin (tämä hyvä) ja tarjosi namia. Merkki sen hakikin ihan ok ja olis pitänyt tässä kohtaa poistua kiireesti kauemmas palkkaamaan. Mutta en ehtinyt ja sitten olikin järkkyä, kun kouluttaja käänsi päänsä kohti ja sanoi jotain... Argh! Uudella yrityksellä sitten toinen kouluttaja kävi kättelemässä mua ja seisoskeli vähän aikaa vieressä. Tämä hyvin.

Ja sitten vielä se pohjanoteeraus... Meinasin ihan lopuksi tehdä vielä pienen seuraamiskaavion, kun muut arkitokolaiset oli lähteny. Otin vielä remmistä irti, kun oli niin hyvin kuulolla koko ajan, eikä kyttäillyt mitään ylimääräistä. Lumille tuli sitten kuitenkin kentän toisella puolella jotain nokkapokkaa toisen koiran kanssa ja Merkki käääntyi tietysti tuijottamaan. Napakka kielto, sivulle ok ja palkka. Tämä siis ihan ok ja kuvittelin, että tilanne on hanskassa. Mutta sitten Lumi rähähti jotain uudestaan vähän pontevammin, niin Merkki lähti kun nato-ohjus... PRKL! :x Onneksi sen toisen porukan koutsi oli kartalla ja tuli Merkkiä vastaan karjumaan -> vaihtoi suunnitelmaa ja lähti väistämään. Tässä kohtaa olin itse ehtinyt paikalle karjumaan lisäksi... :x Merkki maahan, hetken hengitystauko ja käskyttämällä pois. Tässä nyt ei tietysti ollut enää ongelmaa. Se on se "selkärankareaktio" mikä vie mennessään ja kunhan siitä tokenee, kuuntelee kyllä. En sitten tehnyt sitä seuraamiskaaviota, kun nousi savu korvista ja Merkki jäi kuikuilemaan sinne toiselle kentälle (ja luimisteli mulle, kun olin ilkeä akka). Jotain perusasennossa kontaktitreeniä ja askelsiirtymisiä kuitenkin.

Että piti ihan hyvin menny reissu lopettaa näin kivoihin tunnelmiin...

Tiistaina oli vuorossa jumppaa / kehonhallintaa. Ennen muiden tuloa ehdittiin vähän leikkiä ja tehdä muutama etäpalkan alkutreeni. Ihan ok, vaikka piti välillä tuijotella ovelle... Jumppaaminen meinasi sitten aluksi vähän tökkiä, kun eihän me voitu sellasia venytyksiä tehdä, missä Minna olis käpälöiny Merkkiä. Tai voitiin, mutta Merkki on kun rautakanki ja nostelee huuliaan... Sitten meni ihan ok, kun annoin Minnalle namit ja ne pelasi Merkin kanssa kahdestaan. Minna ei siis varsinaisesti koskenu / pitänyt kiinni, mutta kuitekin Merkki pörräsi lattialla ihan sylissä, kurkotteli jalan alle jne. Rasittava otus! Tuloksena kuitenkin huomio, että Merkki makaa "liian lyhyenä" / takajalat kropan alla (lantio tms. pyöristyy) ja etujalat ihan harallaan -> vaikea pitää asentoa pitkiä aikoja (ja helpostihan se lonkalle pyllähtää). Koitetaan nyt sitten tehdä lantion alueelle venytyksiä ja etujaloilla "punnerruksia" :D niin, että jalat ei leviä liikaa. Näitä on ihan mahdoton selittää sanallisesti, kun hädin tuskin ymmärrän vaikka kädestä pitäen näytetään... Muita järkyttäviä havaintoja ei ollut, taipuu ihan kivasti molemmille puolille jne. Kivaa oli kuitenkin ja yritetään jumpata reippaasti, kurssia on vielä 3 kertaa syyskuussa. 

Jumpan päälle sitten pihassa tokoa. Seuraamisessa oikealle käännökset on meillä kamalia, joten niitä hinkattiin namipalkalla. Ensin ihan vaan muutama askel seuraamista, mistä käännös oikealle. Palkkasin tarkoituksella oikeasta kädestä ja oikealle puolelle ja parani muutaman toiston jälkeen. Sitten muuten sama mutta käännöksestä heti seis. Ei onnistunut sitten millään... Tehtiin sitten ihan vaan paikallaan käännöksiä ja nekin tosi hankalia aluksi. Parani kuitenkin ja saatiin sitten pari suht ok (paikassa viilaamista edelleen) niitä liikkeestä käännös oikealle ja seis. Jossain välissä tehtiin pari luoksetuloa. Ekalla vapautus vauhdista ja toka loppuun asti, nämä hyviä molemmat.

Kadonneen motivaation metsästys

Sunnuntaina oltiin Vappu Alatalon kurssilla opiskelemassa motivointia ja kyllä kannatti. :) Suosittelen osallistumaan, jos kiinnostaa motivointiin & palkkaamiseen liittyvät asiat. Ei pelkästään siinä mielessä, että koiralla ei tahdo puhti riittää, päinvastaisiakin ongelmia ratkottiin.

Ensin oli teoriaa reilun tunnin verran, tässä jotain käsiteltyjä asioita:

Suhde koiraan

• Ihminen ei yritä ansaita koiran hyväksyntää vaan päinvastoin. Koiralle on järjestettävä kivoja asioita.
• Ihmisen on käyttäydyttävä reilusti. Selvitetään miksi koira ei toimi tietyssä tilanteessa, eikä vaan vaadita asioita kurin / pakon kautta.
• Koiralle pitäisi luoda maailmankuva, että kaikki kiva tulee omistajan kautta. Ei vaan treeneissä, vaan 24/7.
• Koiran mielestä mikä tahansa asia voi olla palkkio, pitää oppia lukemaan omaa koiraa.

Kaikki maksaa

• Koiran ei pitäisi saada mitään ilmaiseksi.Riippuu tietysti tavoitteista ja koirista. Ilmaisista palkkioista jotkut koirat menee inhottavaksi, jotkut lakkaavat tekemästä töitä, joihinkin ei vaikuta mitenkään.
• Jos palkitsevia asioita saa vapaasti -> kannattaako tehdä töitä omistajan kanssa?

"Palkkaranking"

• Jokaisella koiralla oma! Erilaiset lelut, erilaiset ruoat, tehtävät, nukkumapaikat jne.
• Koira kyllääntyy asioihin -> kannattaa rakentaa erilaisia palkkioita
• Pitää miettiä miten eri palkkaustavat vievät koulutettavaa asiaa eteenpäin.
• Pitäisi "vaatia koiraa palkkautumaan" ohjaajan valitsemalla palkalla. Eli jos esim. tarjotaan lelua ja koira ei ota sitä, ei anneta heti namia tilalle. Tehdään töitä niin kauan, että koira leikkii edes vähäsen.
• Arvon siirtäminen kivemmasta palkasta vähemmän kivaan.

Opittua toimintaa

• Leikkiminenkin on opittua toimintaa.
• Koirien leikissä vaihdetaan rooleja ja leikitään vaihtelevasti. Monesti koirilla on "leikkidefektejä" ts. menee överiksi (ei suostu vaihtamaan roolia, juoksee liian lähellä toista, puree tms.) => toinen osapuoli luovuttaa / alistuu tms. => ihmisen kanssa leikkiessä koira häipyy => mietittävä mikä meni pieleen! Esim. ohjaaja liian hallitseva, ei vaihda roolia, leikki ei vaihtele tms.
• Leikkiä pitää aina opetella. Sitä voi kehittää ja muokata jne. Koiraa ei kuitenkaan kielletä ”väärin leikkimisestä".
• Että koira pystyy leikkimään treeneissä, sillä pitää olla vahva leikkihistoria.

Koirat ovat yksilöllisiä, erikokoiset moottorit

• Pitää tietää millainen moottori omalla koiralla on.
• Moottoria ei ikinä käytetä punaisella, pitää pysyä koiralle (ja lajiin!) sopivalla kierrosalueella.
• Kuumakallejen toimintakyky (oppiminen) voi myös loppua aika lyhyen ajan jälkeen, vaikka koira tekee ja tekee ja tekee...
• Useimmat ihmiset pystyvät tekemään n. 3-5 laadukasta toistoa putkeen! => Koiraltakaan ei voi vaatia kovin montaa.
• Treeni on onnistunut, jos koiran toiminta paranee toisto toistolta! Jos vauhti, tarkkuus jne. ei parane, treeni on ollut huono (vaikka koira olisi innoissaan koko ajan).
• On asioita joihin voi puuttua tiukkuudella ja joihin ei voi => ks. Pavlov. Kriteerit on valittava niin, että voi edetä palkkaamalla ja koira pystyy itse hallitsemaan itsensä.

Vireystila

• Eri toiminnoilla erilainen optimaalinen viretila, eri koirilla myös optimaalinen alue eri pituinen.
• Yerkes-Dodsonin -laki (1908): Uusia monimutkaisia asioita opetellessa viretilan kannattaa olla vähän alhaisempi. Hyvin osattuja, simppeleitä juttuja voi tehdä korkeammassa viretilassa.
  
• Lopulta asioita pitää treenata siinä vireessä, missä koiran on toimittava esim. kisoissa
• Joidenkin koirien optimialue on laaja, joillakin koirilla aina taiteillaan veitsenterällä.
• Kouluttajan tärkein asia: miten koira tuodaan optimialueelle ja pidetään siinä treenien ajan.

Pavlov istuu aina olkapäällä

• Vahvasti klassisesti ehdollistuneita asioita (stressi, kiihtyminen, pelko) on vaikea muuttaa.
• Klassiseen ehdollistumiseen liittyvissä toiminnoissa koiran komentaminen ei ainakaan pitkällä tähtäimellä auta.
• Pelottavat / stressaavat tilanteet: siedättäminen ja vastaehdollistaminen (niin ettei koira ehdi pelästyä). Kun asiaa työstetään, koira ei saisi missään nimessä pelästyä ko. asiaa!!

Ja mitä meidän sitten pitäisi Merkin kanssa tehdä?

• Opettaa erikseen sana, millä palkkaan saa tarttua.
• Etäleikin rakentaminen
• Aluksi lelu itsen ja koiran väliin
• Koiralle lupa ottaa lelu ja itse peruuttamaan (lelun nappaaminen koiran edestä, jos ei muuten ota, ennen tätä kuitenkin treenattu ottamissanaa, joten pitäisi olla suht ok)
• Vähitellen matkan pidentäminen
• Vähitellen myös niin, että palkka ei ole ihmisen & koiran välissä, koiran pitää lähteä palkalle ja palauttaa se. = Etäpalkka
• Leikkiminen
• Älä kisko lelua suusta pois!
• Ei lelun edes takaisin ”vispaamista” (ihan pikkupentuja lukuun ottamatta tosi harva koira tykkää).
• Pidä lelusta kiinni (ainakin nyt Merkki selväsi nuupahti, kun sai lelun itselleen), liiku poispäin ja ole aktiivinen!
• Tykkäsi kylkiin taputtelusta.
• Liiku vähitellen kohti häiriöitä, kun ote alkaa heiketä (ei vielä päästä irti!), taas poispäin.
• Jos päästää irti / lopettaa, vauhdilla poispäin häiriöistä.
• Koulutukset aina vaikeita tilanteita (Merkille varsinkin: uusi paikka, hajut, yleisö jne.) ja tehtiin aika pitkään, joten ei kerro koko totuutta asiasta. Pitää kuitenkin alkaa em. lisäksi treenata paljon erilaista leikkiä (siis ottaa niskasta kiinni ja aktivoitua pitkästä aikaa...) ja kokeilla leluja. Nyt vaikutti lampaantaljasta tehty patukka olevan isompia kivempi lelu.
• Ennen treeniä pitää olla vähän tylsää, että tulisi lisää potkua...

Muiden treeneistä mieleen jääneitä juttuja:

• Namisukalla voi aloittaa, jos koira ei muilla leluilla leiki. Voi vaatia aluksi, että liki kaikki ruoka sukasta (ei ilmaista ruokaa).
• Koiran ei-toivottu käytös: nosta hihnasta + pannasta nätisti ylös, mutta älä ota mitään kontaktia koiraan (katso, puhu tms.). Lopeta heti, kun koira lopettaa epätoivotun asian tekemisen. Tärkeää olla ottamatta mitään kontaktia!!! Palautteen pitää olla neutraali, ei missään nimessä uhkaa, dominointia tms. ”henkilökohtaista”. Kerrotaan vaan mikä on nou-nou ja mikä ok. 
• Kierrosten nostaminen (patoaminen?): leikkiä => irti => istu => kii => leikkiä => irti jne. Vähitellen pidennetään aikaa, matkaa, teetetään joku temppu tms. Klassinen ehdollistuminen = koira alkaa nostaa virettä jo kun käsketään istumaan.
• Seuraamisessa / perusasennossa pomppiminen: makupalan antaminen niin, ettei koiran tarvitse pomppia. Vasen käsi normaalisti, namit oikeassa => oikea käsi siirtää namin vasempaan niin, ettei vasen käsi liiku kohti omaa keskilinjaa (harjoittelua!). Tai sitten tahallaan kädellä koittaa ”pompottaa” koiraa ja palkka, kun malttaa olla rauhassa
• Mitä kauemmin namin antaminen kestää, sitä enemmän koiran intensiteetti laskee. Mieti siis millaiseen paikkaan namit & harjoittele niiden antamista nopeasti (ei hätäisesti!).
• Paikallaolo: koiran eteen joku kohde mihin keskittyä (ruokapurkki, lelu tms.). Ensin ihan parin metrin päähän, siitä siirtää pikkuhiljaa kauemmaksi ja lopulta näkymättömiin. Voi kisoissakin yhdessä sitten laittaa palkan odottamaan. Ruoka voi olla avoimellakin lautasella, että voi vapauttaa koiran milloin vain syömään
• Jos etäpalkan käyttäminen saa koiran jumittamaan: paljon palkkoja ympäriinsä lojumaan ja varsinainen palkkaus taskusta. Kriteeri (kuinka kaukana / lähellä palkkoja ollaan, millaista temppua pyydetään jne.) aluksi niin, että on mahdollisuus onnistua. Joskus voi hyvästä toiminnasta voi vapauttaa maassa olevalle palkalle.
• Vinkuminen on usein merkki turhautumisesta => tiheämmin palkkaa / selvempi kriteeri
• Ääntely liikkeissä: tehdään paljon pikkuosia ja palkataan paljon. Kun on luotettavasti hiljaa, voi alkaa yhdistelemään. Liikkeitä kannattaa myös varioida, ettei koira opi kaavoja. Palkattomuuteen siirryttävä tosi vähitellen. Pitää myös pohtia mikä äänen saa aikaiseksi (liian pitkä odottaminen, matka, ohjaajan kisamainen asento vai mikä).

Kiitos kiltalaisille, että järkkäsitte!