perjantai 18. lokakuuta 2013

2. Rally-toko ja vieraita

Rally-tokon toinen kerta, vähän jäi skitsot fiilikset. Hallille mennessä tietysti ehti taas tulla joku rähinä, joten *tutti lievästi koko otus. Oltiin vielä Lumen kanssa liikenteessä -> entistä kärtympi ja jos Lumi pitää meteliä, on Merkin mielestä vähintäänkin helvetti päässyt valloilleen. Koitin siis lähinnä kasata ittelleni jostain sellasta kivakiva-asennetta... Treeneissäkin sitten muutama rähinä, joko siksi että joku muukin rähisi tai sitten käyttäytyi Merkin mielestä holtittomasti liian lähellä meitä. Mistä saa ostaa toisen parin silmiä? Mieluiten selkäpuolelle asennettavat.

Itse rally-toko meni ihan kivasti, saatiin kehujakin kun kontakti on niin hyvä (vaikkei ole, putoilee koko ajan) ja M on taitava (kyllä se kotona osaa). Meillä oli 3 pientä radanpätkää, mitä kierrettiin pareittain tekemässä. Lumi oli meidän pari, joten päästiin edes vähän helpommalla. Mutta porukassa on innokas nuori labukkauros, joka on Merkille kova pala. Se hinkuu ja hönkyy ja vetää milloin mihinkin -> Merkin mielestä tällaiset lapasesta lähteneet tyypit on pidettävä riittävän kaukana. Tai mieluiten ne vois häipyä ihan tyystin... Parsoni on samasta syystä tarkkailun alla, mutta ehkä pienempi koko tekee siitä vähän siedettävämmän? Kolmas paha juttu on collie, joka välillä haukkuu -> eliminoitava sekin. Huoh! 

Niinkuin Laura tuonne kommentoi, Merkki on pidettävä käskyn alla ja kontaktissa koko ajan tai pistettävä boksiin. Jos sen antaa vaan hengata, keksii jostain kohteen mille rähistä. Voidaan me jossain sivussa pötkötellä, mutta silloinkin Merkki on kyllä "käy siihen" -käskyn alla ja seurailen koko ajan, ettei ala kytätä. Rentouttavia rentoutumishetkiä?

Mua käskettiin olla iloisempi ja rennompi, kun tehdään hommia. Tää luonnollisesti toimii rallyssa, kun voi höpötellä jotain seuraamispätkien aikana = parempi kontakti. Mun tokominäni ei vaan oikein taipuisi tähän. Mun tavoitteena olis kouluttaa seuraamiseen (= kontaktiin) kestoa niin, että on yksi käsky, millä pidetään kontaktia vapauttamiseen asti. Mutta ehkä meidän pitää tinkiä tästä(kin), että saadaan hommasta paremmin toimivaa ja Merkille kivempaa? Ja toki oma pää pitäisi saada naksautettua sellaiseen pusipusinaminami-asentoon, Merkki huomaa heti jos mun pinnaa kiristää. Tosi hankalaa, kun meidän muiden puupäiden kanssa on tottunut siihen, että riittää, kun on ruokaa mukana, muut jutut on sivuseikkoja. :D

Paras juttu koko reissussa oli kyllä ehdottomasti, luokepäästävyystreenit. Tytti naksutteli Merkille ja se söi nameja murraamatta. ♥ Siis hengattiin vaan suht lähekkäin ja Tytti naksutti (ei mistään tietystä käytöksestä) & antoi namin. Sitten käppäiltiin yhdessä pieni pätkä ja Tytti naksutteli ja syötti. Tytti ei siis ottanut sen kummemmin koiraan kontaktia, katselikin poispäin, mutta jostainhan se pitää aloittaa. Tästä jäi kyllä tosi hyvä mieli, vaikka noita ehdittiin tehdä ehkä minuutti kumpaakin. :) Ens viikolla on virallisesti tauko, mutta Tytti lupasi tulla pitämään meille rentoutumistunnin, huippupalvelua kyllä. :) Toivottavasti ehdittäisiin jatkossa joka tunnilla tehdä edes vähän jotain luoksepäästävyyteen liittyvää. Tai sitten varata joskus ihan yksityistunti luoksepäästävyyttä varten.

Treenattavaa:
  • Juosten seuraaminen pujottelussa. Kun Merkki jää ulkokaarteen puolelle, niin seuraamispaikka ei pidä, jää jälkeen. Ei siis osaa kiihdyttää riittävästi vauhtia, kun tokossahan riittää, että osaa mennä suoraan ja kääntyä 90 astetta. Saatiin jo hallissa vähän parantumaan, mutta aika paljon on kyllä hommia edessä, että oikeasti näyttää hyvältä.
  • Tehdään erikseen naksuttelemalla vaihtelevasta kestosta lisää aikaa kontaktiin & seuraamiseen. Mutta myös tollasta höpöttelyseuraamista. Pitäisköhän siihen ottaa joku toinen käskysana? Vai onko tälläkään nyt meidän konkurssissa yhtään mitään väliä?!?
  • Mulle hankalin asia on oikealle suorituspaikalle pysähtyminen. Kyltit tulee loppupeleissä tosi nopeasti ja kun tokossa oon koittanut hinkata omat askeleet tietyllä lailla -> ajautuu aina väärään kohtaan. Oikealle ja vasemmalle käännöksiin ja pysähdyksiin on omat askelkuviot, eikä ne aina passaa just kyltin kohdalle. Ehkä jo siinä rataan tutustumisessa pitäis testailla askeleet niinkuin agissa kai tehdään.
  • Kaivetaan verta nenästä ja yritetään saada edes se melkein-hengailu "käy siihen" -käskyllä paremmin toimimaan. Saa siis pötköttää omavalintaisessa asennossa, mutta ei saa kyylätä muita tai kerjätä tekemistä. Varsinainen hengailuhengailu ei vaan käy, eli treenien välit boksissa.

Ai niin: Se ottaa vieläkin välillä koppeja nameista! :D Tätä pitää ehdottomasti myös treenata.

Illalla saatiin sitten vieraita yökylään ja taas oli Merkki-Mörrimöykyllä vaikeeta. Merkki kyllä nähnyt molemmat ihan pikkupentuna, joten suhtautuu tosi hienosti ollakseen oma itsensä. Oli silti pääosin portin takana, ettei tarvi koko ajan keskittyä vahtimaan. Jos vieraita käy pari kertaa vuodessa, niin ihan kiva hengata niiden kanssa eikä kouluttaa koiraa. Toinen vieraista oli sitäpaitsi tokaluokkalainen lapsi, enkä halua Merkin sitä säikyttelevän. Telkkaria katsellessa pötkötteli ihan nätisti omalla petillä / mun vieressä lattialla, mutta aika tarkkana saa olla. Meistä kumpikaan ei ole tottunut lasten menoon ja meininkiin -> en osaa välttämättä ennakoida ja M reagoi liian nopeasti. En siis varsinaisesti pelkää, että Merkki purisi (kantti ei kestä), mutta mun mielestä vieraiden tai varsinkaan lasten ei tarvi miettiä mitä se jatkuvasti murraava pikkuotus seuraavaksi tekee... Tai no, isompi vieraista on niin koiraihminen, että sen kanssa olisin voinut tehdäkin ihmiskokeita. ;) Lapsia ja koiria ei siis vahingoitettu vierailun aikana. ;P

Ei kommentteja: