Käytiin tekemässä keskiviikkoiltana 9 maissa jälki taas taimitarhalle. Tuolla käy varmasti "kaikki" tienoon jälkiharrastajat (joita siis on pilvin pimein... ;-)), joten harhajälkiä on varmasi vaikka kuinka. Osa on helppo nähdä itsekin, kun jalanjäljet näkyy pehmeässä pellossa. Joku jäniskin näkyy pellolla asustavan... Vaihtoi sentäs maisemaa, kun mentiin jälkeä ajamaan. ;-)
Tällä kertaa jälki oli n. 150 askelta ja ehti vanheta taas tunnin verran. Nameina maksapihviä. Ihan ok kai meni, kun ei mitään ihmeitä jäänyt mieleen. Ei kuitenkaan ihan niin hyvin, mitä edelliset jäljet. Mitään ihmeempiä häiriöitä ei tullut, mutta piti vähän jarrutella. Namipurkki oli taas jäänyt kotiin (tää pitäis alkaa jo muistaa!), joten jäljen päähän namipussin loppu. Merkki ilmeisesti haistoi loppupalkan (se oli pellon reunassa olevassa painaumassa) ja koitti oikein loikata yli ja jatkaa jäljestämistä... :-/ Mun mielestä kuitenkin huomasi namipussin, joten jarrutin ja pyysin maahan. Vaikka ei pitäisi koiran puolesta ajatella, niin mahtoikohan jälki loppua Merkin mielestä liian pian? Tai sitten se on oppinut kissanruoan ja ajatteli lopettaa vasta, kun sitä löytyy?
Musta tuntuu, että esineiden kanssa tulee vielä ongelmia... Siis siksi, että ei halua katkaista jäljestämistä keppien takia. Nyt täytyis kiireesti opettaa joku ilmaisu ja keksiä superpalkka. Riittävän hyvän palkan keksiminen voi olla ongelmallista, kun tuskin keksin tarpeeksi hyvää herkkua. Nyt oon pyytänyt jäljen päässä maahan, mutta jotenkin tuntuu että tuo ehkä noutaisi mielummin. Tai noukkisi siis kepin suuhun eikä palauttaisi... ;-) Noutamisen yhteydessä saisi vähän riekkua ja purkaa itseänsä. En tiiä, täytyy koittaa kysellä fiksummilta.
Jäljen vanhetessa käytiin pikku lenkki ja Merkki ehtiväisenä todennäköisesti kerkisi vähän jänisjahtiin... Ihmettelin, kun liki koko matkan nuuskutteli tavallista enemmän ja juoksenteli pitkin puskia. Jossain vaiheessa sitä ei näkynyt (useimmiten pysyy näkösällä) ja rupesin huutelemaan perään. Jostain, ei kovin kaukaa onneksi, kuului kummallinen räksytys... Korotin vähän ääntä ja vihelsin vielä pillilläkin perään. Sinänsä fiksua, että pilliä ei ole tuolle kummemmin edes opetettu, mutta isojen poikien perässä on tullut pillillekin. Tuli sitten onneksi ihan reippaasti, sai prinssiryynäriä palkaksi ;-). Ei kuulostanut miltään koiratappelu- / vahtirähinältä, mutta pistin kuitenkin varuiksi kiinni. Ketään ei näkynyt missään ja päästin irti uudestaan. Kerran meinasi vielä nenä viedä, mutta ääntä korottamalla antoi kuitenkin periksi ja tuli kivasti luokse. Oltiin jo melkein autolla, kun joku kirjava juttu liikkui polkua pitkin. Ehdin jo säikähtää (lähinnä sitä, että siellä onkin joku koira ja Rasmus lähtee lapasesta) ja haalin koirat kiinni. Kun tästä hässäkästä pääsin ja rupesin tarkemmin katsomaan, niin herra jänishän se siellä meni. ;-) Oli vaan hämäävästi vaihtamassa karvaa ja kovin kirjavan näköinen. Tässä vaiheessa siis tajusin, että Merkki taisi antaa sille aikaisemmin vähän vauhtia... Jonkun sortin ajohaukku siis löytyy paimeneltakin. ;-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti