12. jälki ja lampaita

Merkillä oli jännä ilta, ehdittiin tekemään lyhyt jälki ja sen päälle taas lampaita katsomaan. :-)

Jälki oli kyllä osittain sitä "ei näin" -osastoa. Kuvittelin treenikamarepun olevan autossa mukana, mutta eihän se ollut tietenkään... Ajettiin siis jälki panta kaulassa tavallisella remmillä ja leikkipalkkana joku autosta löytynyt narulelu. Jälki oli taas taimitarhalla ja joku 250 askelta, ajettiin heti kun tuli kiire... Ihan ok, ei mitään kummallista. Ei erityisen hienoa, mutta ei mokiakaan. Loppupalkka (kissanruoka) ei jostain syystä juurikaan kiinnostanut, mutta leikki kuitenkin kivasti.

Lampaista oli jo enemmän kiinnostunut mitä viimeksi. Sijaistoiminnoille (se paskan syöminen...) kuitenkin menee, kun ei ihan vielä pää kestä tilannetta. Tässä hommassa tietysti suurin apu olisi, jos omistajaan saisi asennettua jonkun paimennusohjelman... Tai edes muutaman lisäsilmän ja lisää reaktionopeutta... ;-)

Edelleen tulee ryntäilyjä, mutta uskoo kieltämistä hyvin. Kiellon päälle sitten tarvii aina tuumaustauon ennen uutta yritystä. Mutta paremmin jo, mitä viimeksi. Varsinkin, kun Mari siirtyi hetkeksi puikkoihin. Teki siis pikkupätkiä (todella pieniä!) jo ihan rauhassa ja ajatuksella. Vähän oli turhan pitkä treeni ja Merkki tuli jo vähän katselemaan, josko sen pelastaisi pois lapsityöstä. Annetaan nyt jutun hautua Merkin päässä vähän aikaa ja kokeillaan joskus loppuviikosta uudemman kerran.

Ihan ihme heppu tuo penska muuten. Tällaisten juttujen jälkeen se on tietysti aina ihan väsy, mutta parin tunnin latautumisen jälkeen tikittää menemään kuin ei mitään... Duracelit taitaa olla sisäänrakennettu mudiominaisuus? ;-)

11. jälki ja esineruutua

Tein taas mudikokeen ja mentiin tekemään jälki metsään. Taimiksen takana nuotiopaikan luona on tasaista kuivaa männikköä, jonka ajattelin passaavan hyvin:

Jälki n. 200 askelta ja ehkä joka 5. nami pois. Frolicia oli muurahaisten varalta (joita oli ihme kyllä tosi vähän). Ehti vanheta n. tunnin ja taas kerran tosi tuulista. 

Hienosti sujui! :-) Jäljesti tosi huolellisesti ilman mitään ylimääräisiä katkoksia. Vahingossa tuli jonkun ihan pienen pienen polun ylitys, mutta sekin hienosti. Vajaan oman mittansa tarkisti polkua, mutta ennen kuin ehdin edes ajatella jarruttaa, jatkoi jälkeä. Päässä taas kissanruokaa, mutta se ei nyt jostain syystä kiinnostanut juurikaan? Leikittiin sitten vielä patukalla ja se oli kivaa. :-)

Tässä välissä käytiin Rasmuksen kanssa vetämässä jälki uudestaan, ihmeen rauhassa ja tarkasti sekin meni. Loppupalkan jälkeen jätin vaarin oman onnensa nojaan ja lähdin tekemään Sentille esineruutua (jaksoi haukkua paukuttaa sekä Merkin, että Rasmuken jäljen ajan takaluukussa... :-X). Rasmus näkyi jäljestävän mun paluujälkeä tielle ja jäi sitten vielä tunaamaan jotain omiaan (luultavasti meni sen varsinaisen jäljen vielä kerran, kun siellä oli Froliceja edelleen)... Seppolle siis pieneen, mutta tosi tiheään teiden ympäröimään mäntytaimikkoon esineruutu. 5 esinettä, joita koitin vähän piilottaa. Hyvin tuli kaikki, 3. ja viimeisen jälkeen rasiasta jotain ruoanjämiä palkaksi. Esineen 4. kohdalla muuten Rasmuskin ilmiintyi paikalle... :-D

Merkin kanssa sitten kokeiltiin vielä, kun Seppo oli ystävällisesti hoitanut alueen tallauksen. ;-) Matkaa ei ollut kovin paljoa, ehkä n. 10 metriä, tehtiin 2 toistoa. Molemmilla jätin Merkin istumaan ja vein patukan. Koitin kävellä ympyrän muotoisen lenkin, ettei ihan suoraan jäljestäisi lelulle. Hienosti löytyi ja nyt oli kivasti vauhtiakin mukana. Ekaa varsinkin joutui vähän hakemaankin, kun pysähtyi ensin liian lähelle. Etsi kuitenkin itse ilman lisäkäskyjä ja apuja. Hieno otus! :-)

Tässä vielä ryhmä rämä eilen, kun käytiin sateen lomassa lenkillä (huomaa porukan innostuneet ilmeet... :-D):

Kuvat loistavaa kännykkälaatua vieläpä pienennettynä...

10. jälki ja esineruudun alkeita

Taas taimitarhalla, tällä kertaa keskimmäisellä pellolla. Järkky tuuli taas, mutta muuten aurinkoinen ja nätti päivä. Jälki oli n. 300 askelta pitkä (olisko ehkä 150 m) ja n. joka 5. askel tyhjä. Suurin piirtein puolessa välissä oli ruokarasia välipalkkana. Ehti vanheta ehkä puolisen tuntia.

Taas tosi hienosti! :-) Välillä vilkuili kuoveja, kun ne huutaa tosi kovasti ja liitelee aika lähelläkin. Mutta siis pääosin keskittyi tosi hienosti, eikä tarvinnut jarrutella. Yhdessä kohtaa jäi hetkeksi pyörimään paikalleen (harha tai ehkä niitä jäniksen / lintujen jälkiä?), mutta jatkoi ihan hyvin itse. Alkumatkasta koitin katsella namien syömistä ja suunnilleen 1/3 tai 1/4 syö. Nyt oli nameina kinkkua ja Frolicin paloja sekaisin. Etenkin Froliceja pysähtyi välillä oikein kaivamaan esille pellon kolosista. Näyttää siis hyvältä, joten jatketaan nyt näin vähän aikaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Ennen jäljen ajamista tehtiin vähän esineruudun alkeita. Tallasin yhdessä Merkin kanssa ehkä 5 m * 20 m suikaleen (taas ihan hatusta nämä mun arviot...). Ensin jätin Merkin istumaan n. ruudun puoliväliin ja heitin narupallon ruudun perälle. Vapautin heti, kun pallo oli maassa. Hyvin haki ja palauttikin ihan ok. Tai siis palauttaahan tuo ei osaa, joten kun on juossut suht lähelle, niin "jes" ja saa vaihtaa mulla olevaan leluun. Seuraava yritys niin, että Merkki vähän lähemmäs ruudun etureunaa ja kävin viemässä pallon samaan paikkaan (ideana oli siis jotakuinkin se, että irtoaa edes vähän kauemmas ilman heittoa). Lähti taas hyvin ja palauttikin ok. Muistaakseni tehtiin vielä yksi toisto, mutta ei aavistustakaan miten... Palkkana oli kuitenkin vinkuva wubba-kongi ja se oli niin kiva, että juoksi pitkin ja poikin sitä vinguttamassa. ;-) Tähän hommaan pitäisi kyllä keksiä joku suunnitelma, että a) en pilaa koko juttua ja b) edistyttäisiinkin joskus johonkin.

Isotkin pojat pääsi vielä pätemään: Rapsu kävi tyhjentämässä Merkin jäljen ja Seppo teki hakuruutua (4 lelua ehkä n. 15 * 25 m alueella. Helppo nakki molemmille, palkaksi oli oikein ruokarasiat, joten pojat oli tyytyväisiä. Rasmus kyllä alkaa vanheta sen verran, että meni jäljen tosi tarkkaan ja rauhallisesti, ei tarvinnut yhtään jarrutella. :-) Ja karkasikin vielä perkele auton perästä Sentin ruutua tarkistamaan... :-D

Päälle päätteeksi sitten vielä hetkeksi montulle läträämään, että saatiin koko porukka mukavan hiekkaiseksi.

9. jälki ja lampaita

Merkki pääsi ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan paimennusta. Tosi hankala selittää mitään, kun en tajua hommasta tuon taivaallista. Mutta yritetään. Aluksi keskittyi tsekkailemaan Tuima-bc:n jälkiä ja syömään paskaa. :-/ Kokeiltiin sitten mennä lampaiden kanssa pyöröaitaukseen ja johan alkoi tapahtua... Tässäkin tarvitsi kyllä vähän taustatukea, eli liikuttelin aluksi itse lampaita. Näin täysin ymmärtämättömän silmään näytti melkoiselta sekoilulta, mutta ei pyrkinyt onneksi lampaisiin käymään kiinni tai mitään. Jossain vaiheessa meinasi mennä huutamiseksi (voitteko kuvitella, mudi huutaa... ;-)), kun kovasti olisi mieli tehnyt tehdä jotain, mutta ei tiennyt mitä. Jos jotain positiivista, niin jollain lailla oli korvat päässä ja sain menoa rauhoitettua ihan ok. Pelkäsin nimittäin, että homma lähtee ihan täysin lapasesta ja Merkki ei kuuntele mitään.

Pidettiin pieni tauko ja katseltiin Purrin menoa sivusta (ja hienostihan se meni!). Tauon jälkeen aloitti reippaammin itse ja jokunen sekunti näytti välissä jo ehkä paimentamiseltakin. Koira hallintaan, iiisot kehut ja lopetettiin. Yhteensä ehkä max muutama minuutti oltiin lampailla ja Merkki laittoi kotona nukkumaan! :-0 Eli kaipa siellä pienessä sievässä päässä jotain tapahtui? Kuten sanottua, tosi hankalaa kuvailla juttua mitenkään, kun ei ole hajuakaan miltä homman pitäisi näin alkuvaiheessa näyttää.

Kotiin sitten kuivattelemaan ja odottelemaan kaatosateen loppumista. Ja koska se tosissaan loppui, lähdettiin vielä tekemään jälki, kun piti isotkin pojat viedä edes vähän ulkoilemaan. Tein nyt sitten kuitenkin mudikokeen ja jätin jäljelle satunnaisesti jonkun tyhjän askeleen. Siis todellakin satunnaisesti, ehkä joka 5. tai 7. oli tyhjä (yritin välttää, ettei aina saman puoleinen askel ole tyhjä) ja sitten oli pitkiä kokonaan namitettuja pätkiäkin. Ja laitoin 2 kohtaan pienen namikasan. Pituutta taas varmaan se reilu 100 m ja vanheni reilun puoli tuntia. Taimitarhalla, kova tuuli ja aika märkä maa.

Jäljen vanhetessa joku toinenkin oli tullut treenaamaan ja aloitus meinasi mennä pelkäksi murinaksi / haukkumiseksi, kun näki toiset koirat. Istuskeltiin vähän aikaa katselemassa koiria ja palkkasin, kun oli hiljaa. Päästiin suhteellisen hyvin jäljelle, ihan alussa vaan pari kertaa vilkaisi toisia koiria. Ja jäljesti pääosin tosi hienosti! :-) Muutamassa kohdassa piti vähän jarruttaa ja pari tarkistusmutkaa teki, mutta muuten hyvä. En huomannut, että tyhjät olisi vaikuttaneet hommaan mitenkään. Muutaman kerran ainakin näin, että tarkisti hyvin tyhjänkin askeleen. Ja namikasat pysähtyi syömään! :-)

Mukava päivä siis ja taas Merkki oli paljon ennakko-odotuksia taitavampi! Kertokaa, jos jostain saisi päivään lisää tunteja, että ehtisi treenata enemmän...

Kakara tienaamassa ruokaa

No juu... Saatiin joku mielenhäiriö ja lähdettiin käymään mätsärissä. Tuotto meni paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, joten hyvään tarkoitukseen meni se vitonen. Ja arvatkaas mitä? No se ei tietenkään tykännyt yhtään, kun tuomari tuli hipelöimään. Olin kuitenkin aikaisempaa paremmin valmistautunut, joten pidin kiinni. Merkki kesti kuin mies ja antoi tuomarin tuomaroida. Seistä ei nyt sentäs kunnolla pystynyt, kun kopeloitiin, mutta parempaan päin. :-) Kunhan tuomari pitää asiallisen hajuraon, niin muu pönöttäminen ja ringin kiertäminen sujuu ihan mallikkaasti (mun mielestä siis, joku hc-näyttelyihminen on taatusti eri mieltä ;-)). Jos tuo näyttelytouhu kiinnostaisi edes jotenkin marginaalisesti, niin kannattaisi opetella tämäkin asia ihan oikeasti. Mutta kun ei kiinnosta niin sopiva tavoite olisi ehkä, että minä pidän tukevasti kiinni ja Merkki seisoo suht asiallisesti tutkimisen ajan. Saas nähdä...

Mutta kakara tosiaan tienasi itselleen reissulla useammaksi päiväksi ruoat. Aika kai teininkin ruveta tekemään jotain ylläpitonsa eteen?!? ;-) Sininen naru siis yllättäen, kun kerran koskea ei kunnolla saanut. Ja sitten kaikista viidestä sinisestä pennuista tuo oli toinen. Palkintona RC:n näytepusseja, kilon pötky koiranmakkaraa ja pinkki mappi! On vielä vähän auki, mitä Merkki aikoo pinkkiin kansioonsa jatkossa keräillä... :-D

Urakan päälle Merkki pääsi Lumi-tyttiksen kanssa hiekkakuopalle riehumaan. Ja kyllä ne riehuikin! Hyvä yhdistelmä on vedessä puljaaminen ja sitten painia hienolla hiekalla... Epähuomiossa Lumi ui pikkupätkän ihan mallikkaasti, Merkki puolestaan sukelsi vähän vähemmän mallikkaasti. Ei se kuitenkaan näytä mitään traumoja saaneen, äsken isojen poikien kanssa samanlainen päätön lotraaminen jatkui. Kunhan vähän kelit lämpiää (jotta siis minä tarkenen mennä kahlaamaan), niin aloitetaan Merkin uimakoulu. Toivottavasti siitä syksyyn mennessä tehdään uimamaisteri.

Multa loppui sitten kuitenkin puhti, joten jälki jäi tältä päivältä tekemättä. Huomenna toivottavasti uusin voimin.

8. jälki

Vähän arvelutti mennä, kun edellinen oli mitä oli. Mutta tällä kertaa tosi hieno. :-)

Taas kerran taimitarhalla, tällä kertaa tutulla hiekkaisella / multaisella pellolla missä vaan vähän jotain heinää. Ihan kamalan kova puuskainen tuuli, mutta pääosin päästiin kyllä myötätuuleen. Jäljellä pituutta n. 300 askelta /  reilu 100 m ja vanheni reilun puoli tuntia. Nyt siis näytti meno taas ihan jäljestämiseltä. Jälkeä tehdessä katselin, että jonkun verran oli murkkuja liikenteessä. Osalla nameja vähän pärski jotain, mutta en tiedä oliko murkkuja vai vaan hiekkaisia nameja. Söi siis suht hyvin ja tahti pysyi rauhallisena ilman jarruttelua. Jonkun kerran olisi mennyt vähän jäljen sivussa (kova tuuli?), mutta korjasi hyvin. Eiköhän tämä tästä siis, jatketaan toivottavasti jo huomenna. :-) Vähän kutittelisi jättää joltain askeleelta nami pois, kun ei kaikkia kuitenkaan syö. Tämän mittaisella jäljellä on jo nameja liki koko ruoka-annoksen edestä... Täytyy tuumata yön yli. ;-) Tässä siis käy vielä just niin, mitä Keijo pelotteli: ruvetaan säätämään vaikka mitä juttuja, ennen kuin koira on ehtinyt oppia kunnon rutiinin hommaan...

Omassa pihassa ollaan uhoamisesta huolimatta puuhattu vähän tokoa. Ja kyllä se kotona osaa... :-D Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta meno ja meininki on ihan toista, mitä kentällä muiden koirien kanssa.

7. jälki

Eilen illalla taimitarhalla, tällä kertaa sammaleinen kohta taimikon ja ison kuusikon välissä. Ja tietysti ihan ahterista, kun pääsin kehumaan, että on jäljestänyt niin hienosti... :-/ Jälki taas n. 100 m pitkä, suora ja maksapihviä joka askeleella, päässä kissanruokaa. Mutta ei siis jäljestänyt oikein mitenkään. Joko katseli ja haaveili tai sitten yritti rynniä ihan järkyttävää vauhtia. Söi nameja ihan kohtuullisesti, mutta minkäänlaista tasaista tahtia hommaan ei löytynyt. Yhdessä vaiheessa olisi lähtenyt ihan väkisin jäljeltä vasemmalle taimikkoon, mutta en päästänyt. Tuolla on ihan omiksi tarpeiksi jäniksiä, joten saattoi olla harha. Yhdessä kohtaa pysähdyttiin oikein pidemmäksi aikaa miettimään, mitä pitikään tehdä. Tuli taas suunnilleen perusasentoon istumaan, katseli ympärilleen ja piippasikin vähän. Seisoin vain ja katselin jäljelle, en ottanut katsekontaktia enkä puhut mitään. Jatkoi lopulta itse ja päästiin jotenkin loppuun asti.

Ja sitten tietysti pakollinen seli-seli: Jonkun matkan päässä oli muita koiria (ei näkyvissä kuitenkaan) ja heti "paalulla" kuunteli niiden haukkumista tosi tarkasti. Alkumatkasta lyhyitä katkoksia, aina kun koirat haukkuivat (ja taisi jonkun kerran kuunnella, vaikka oli mun mielestä hiljaista). Tuuli oli suht kova (myötätuuli kuitenkin) ja on hyvinkin mahdollista, että se pyöri jotenkin kummasti, kun oltiin tosi tiheän ison kuusikon ja avoimemman pellon välissä. Tai sitten vaan planeetat oli jotenkin väärässä asennossa eikä pystynyt mitenkään kykenemään...

Tänään tai viimeistään huomenna uudestaan. Eikä tarvi vielä haaveilla mitään muutoksia konseptiin, jatketaan suoria missä namia joka askeleella.

Tokokurssin 5. kerta

Kurssin viimeinen kerta ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi! Kouluttajissa ja treenikavereissa ei ole mitään vikaa, mutta Merkkiä ei nyt vaan tunnu ihmeemmin kiinnostavan. Viime kerta on näköjään jäänyt kirjoittamatta, mutta sekään ei mitenkään kehuttavasti mennyt. Viimeksi oli ihan jossain muissa sfääreissä ja jotenkin muutenkin. Oli kyllä aika lämmin, mutta ei se varmasti ainoa syy ollut.

Tällä erää lähtö oli tosi hätäinen, olin vasta kotona kun kello oli seitsemän. Pikana sitten Merkki auton kyytiin ja kentälle. Alku meni taas vaihteeksi Lumen perään hinkuamiseen, eikä keskittyä pystynyt mihinkään. Siirryin suosiolla kauemmas kentän reunalle puuhaamaan ja muutaman kerran piti kieltääkin, kun ei saanut minkäänlaista kommunikaatiota aikaiseksi... :-X Ja kun Lumen perään hinkuaminen loppui, niin sitten se huuhaili muuten vaan. Lopputunnista vielä Hansu kävi koiriensa kanssa pyörähtämässä viereisellä kentällä ja sitten pitikin kytätä vaan Viksua. Argh! 

Jos nyt jotain hyvää koitetaan kaivaa tästä reissusta, niin luoksepäästävyys oli jo ihan ok, vaikka heti ekalla kerralla "tuomari" tuli ja silitti. :-) Ja sitten kun liikkeestä seis saatiin muistumaan mieleen, niin stoppeja kehuttiin nopeiksi. Ja vaikka keskittyminen oli hukassa, oli tällä kertaa vähän enemmän virtaa mitä viimeksi.

Eli eiköhän me nyt jätetä teini kasvamaan kaikessa rauhassa ja katsellaan ryhmätreenejä joskus myöhemmin. Luoksepäästävyyttä ja paikalla makuuta voisi koittaa jatkaa, niissä riittää matalampikin vire. Koitetaan humputella kotona uusia juttuja, kun siltä tuntuu. Jälki näyttäisi nyt olevan Merkistä kivaa, joten jatketaan sen kanssa.

6. jälki

Eilen illalla 10 maissa käytiin pitkästä aikaa tekemässä jälki taimitarhalle. Pituus oli n. 250 askelta (n. 100 m) ja vanheni ehkä vajaa 30 min. Suoraa edelleen ja joka askelleella jauhemaksapihviä, päässä rasia kissanruokaa. :-) Päivällä oli vähän satanut, joten pelto oli kostea ja siinä oli paikoitellen tosi vähän kasvillisuutta. Hiekkaa / multaa siis suurimmaksi osaksi. Keli oli vielä ihan hyvä, kun lähdin koirien kanssa pikkulenkille odottelemaan jälken vanhenemista. Jonkun ajan päästä alkoi kuitenkin ripotella vettä ja siihen mennessä, kun jälkeä lähdettiin ajamaan, satoi jo ihan reippaasti. Pellolle alkoi pieniin painanteisiin kertyä jo vettäkin ja vähän epäilytti koko touhu. Päätin kuitenkin tehdä eläinkokeen, kun kissanruokapurkki olisi kuitenkin pitänyt sateessa rämpiä hakemaan...

Parissa kohtaa Merkki olisi halunnut ajaa jälkeä vähän (parikymmentä senttiä?) sen vasemmalla puolella, mutta kun liinasta estin, palasi nopeasti ihan jäljen päälle ja jatkoi siitä. Namitkin maistui taas hyvin (ei ruokaa aikaisemmin päivällä), joten jarrutella ei juurikaan tarvinnut. Ilmeisesti pari harhaa tarkisti, toisella eteni vaan ehkä 1/2 omaa mittaansa ja jatkoi sitten omaa jälkeä. Toisella kerralla jarrutin, kun olisi mennyt pidemmälle. Palasi hyvin omalle jäljelle, kun en päästänyt etenemään. Hieno pikkumies siis taas! Reippaasti teki töitä kaatosateesta ja lätäköistä välittämättä. <3

Erittäin hyvä...

...ellei täydellinen. ;-D Pyörähdettiin Helsingissä näyttelyssä, mudeja oli ilmoittautunut yhteensä 27 kpl! Tuomarina oli unkarilainen Kiss Antal ja Merkille siis JUN EH. Arvostelu on ranskaksi, mutta paikan päällä saatiin siitä pikakäännös. Suurin osa on unohtunut, mutta ainakin siinä mainittiin hyvä pigmentti, tummat silmät, tyypillinen karva, täydellinen hampaisto ja ahtaat liikkeet. Liikkeet oli varmaan se, mikä pudotti arvosanan ERI:stä. Ja takaliikkeet todella on ahtaat, joten ei valiteta. Suurin osa porukasta sai ERI:n ja SA:takin jaettiin ihan reippaasti. Hampaat sai näyttää tuomarille itse, pikaisesti vaan kokeili urosten pallit. Merkki käyttäytyi ihan nätisti, ehti väistää jonkun verran, kun en älynnyt, missä vaiheessa tuomari "käy käsiksi". Ei mitään hämminkiä kuitenkaan sitten, kun pidin vähän kiinni.

Tosi paljon siis mudeja liikkeellä, oli kiva nähdä uusia ja vanhoja tuttavuuksia & jutella ihmisten kanssa. :-) Merkin kaksi kaunista ja mukavaa siskoakin treffattiin omistajineen. Urkki-mudi oli komein ja lopulta BIS-2, historiallinen mudipäivä siis! Keli oli muuten kiva, mutta järkyttävän kova tuuli kävi koko päivän. Koirien kevythäkit ja retkituolitkin lentelivät iloisesti mukana... :-/ Shoppailumahdollisuudetkin oli hyvät ja Merkille tarttui mukaan kaikkea pientä kivaa...

Illalla vielä mudiväki oli järjestänyt epävirallisen tapaamisen, joten tokihan me sinnekin mentiin, kun kerran noin kauas oltiin reissattu. Paikalle oli järjestetty mm. hyvää ruokaa, muditietovisa ja temppurata. Temppuradan palkinnonsaajat arvottiin ja meitä Merkin kanssa kerrankin onni suosi. Merkki oli erityisen otettu jättikokoisesta puruluusta. :-) Temppuradalle ilmoittauduttiin tietämättä siitä mitään ja agilityähän se oli pienin maustein. Ihmeen hienosti pikku-Merkki suoritti 20 medikorkuista estettä, vaikka kotosalla ollaan muutaman kerran loikattu ehkä 10 cm korkea este... :-D Taisi vaan yksi rima pudota. Puomi hirvitti, joten se jätettiin väliin, mutta A:n meni lelun perässä kuin tyhjää vaan. Merkistä epäilemättä olisi koulutettavissa ihan pätevä agilitykoira, jos ohjaajasta olisi mihinkään... Kiitos kaikille järjestäjille, kivaa oli! Ai niin: Merkki mitattiin 45 cm suureksi... :-P

Kamerassa on jonkun verran kuvia, lisäilen niitä tähän myöhemmin.

Kevätkuvia hiekkamontulta

Sunnuntailta läjä keväisiä kuvia pojista.

Seppo vilvoittelee

Uskaltaisiko mennä?

Pökö harkitsee kanssa

Sinne meni talviturkki

Vaari nautiskelee

Uimavalvoja

Kivaa läträtä

Vanhakin välillä innostuu

Pian 13 vuotta camelbootseilla...

Merkin personal trainer

Rasmus tietää jo, ettei västäräkkejä saa kiinni...

Leiki vielä!

Poikien uima-allas

Merkki tekee kuplia

Enkat...

Ja sitten äkkiä pois!

Senttikin hepuloi

Sepe taas puruleluna... :-x

Kurki kävi täällä

Ihana kevät

Jälkileirin kuvat

Kuvia on niin paljon, että löytyvät tuolta: KLIK!

5. jälki

Viime viikko meni jokseenkin pyllylleen jäljestämisen suhteen, mutta nyt ollaan taas (toivottavasti) back in business. ;-) Tällä kertaa jälki uuteen paikkaan, metsäkirkolle menevän tien varressa olevalle heinämaalle. Pituutta tuli vajaa 200 askelta (olisiko joku vähän reilu 50 m?) ja nameina oli "herkkuliuskoja", päähän muistin ottaa purkin kissanruokaa. Tosi lämmin päivä, liki 20 astetta, aika kova tuuli ja jälki vanheni taas vajaan tunnin. Askeleet alkaa pikkuhiljaa olla lähelle normaalia kävelyä.

Merkki oli ihan älyttömän taitava tänään! :-) Malttoi syödä hyvin nameja, eikä tarvinut juuri puuttua tekemisiin mitenkään. Loppupuolella jälkeä tietä pitkin meni rämisevä tyhjä tukkirekka, katseli vähän aikaa ja jatkoi sitten itsekseen hommia. Loppupalkkana olleen kissanruoankin söi kokonaan. Hieno juttu, lisää tätä! :-D

Uskaltaiskohan toivoa, että napero alkaa saada jutun juonesta kiinni? Leirijäljet mukaan luettuna on n. 10 jälkeä takana. Nyt pitää vaan koittaa malttaa jatkaa samaa rataa, että koira oikeasti oppii mitä halutaan. Keijo varoitteli hätäilemästä: jos pohjia ei malta tehdä kunnolla, sitä on vaikea myöhemmin korjata.

4. jälki (ja jänisjahdissa)

Käytiin tekemässä keskiviikkoiltana 9 maissa jälki taas taimitarhalle. Tuolla käy varmasti "kaikki" tienoon jälkiharrastajat (joita siis on pilvin pimein... ;-)), joten harhajälkiä on varmasi vaikka kuinka. Osa on helppo nähdä itsekin, kun jalanjäljet näkyy pehmeässä pellossa. Joku jäniskin näkyy pellolla asustavan... Vaihtoi sentäs maisemaa, kun mentiin jälkeä ajamaan. ;-)

Tällä kertaa jälki oli n. 150 askelta ja ehti vanheta taas tunnin verran. Nameina maksapihviä. Ihan ok kai meni, kun ei mitään ihmeitä jäänyt mieleen. Ei kuitenkaan ihan niin hyvin, mitä edelliset jäljet. Mitään ihmeempiä häiriöitä ei tullut, mutta piti vähän jarrutella. Namipurkki oli taas jäänyt kotiin (tää pitäis alkaa jo muistaa!), joten jäljen päähän namipussin loppu. Merkki ilmeisesti haistoi loppupalkan (se oli pellon reunassa olevassa painaumassa) ja koitti oikein loikata yli ja jatkaa jäljestämistä... :-/ Mun mielestä kuitenkin huomasi namipussin, joten jarrutin ja pyysin maahan. Vaikka ei pitäisi koiran puolesta ajatella, niin mahtoikohan jälki loppua Merkin mielestä liian pian? Tai sitten se on oppinut kissanruoan ja ajatteli lopettaa vasta, kun sitä löytyy?

Musta tuntuu, että esineiden kanssa tulee vielä ongelmia... Siis siksi, että ei halua katkaista jäljestämistä keppien takia. Nyt täytyis kiireesti opettaa joku ilmaisu ja keksiä superpalkka. Riittävän hyvän palkan keksiminen voi olla ongelmallista, kun tuskin keksin tarpeeksi hyvää herkkua. Nyt oon pyytänyt jäljen päässä maahan, mutta jotenkin tuntuu että tuo ehkä noutaisi mielummin. Tai noukkisi siis kepin suuhun eikä palauttaisi... ;-) Noutamisen yhteydessä saisi vähän riekkua ja purkaa itseänsä. En tiiä, täytyy koittaa kysellä fiksummilta.

Jäljen vanhetessa käytiin pikku lenkki ja Merkki ehtiväisenä todennäköisesti kerkisi vähän jänisjahtiin... Ihmettelin, kun liki koko matkan nuuskutteli tavallista enemmän ja juoksenteli pitkin puskia. Jossain vaiheessa sitä ei näkynyt (useimmiten pysyy näkösällä) ja rupesin huutelemaan perään. Jostain, ei kovin kaukaa onneksi, kuului kummallinen räksytys... Korotin vähän ääntä ja vihelsin vielä pillilläkin perään. Sinänsä fiksua, että pilliä ei ole tuolle kummemmin edes opetettu, mutta isojen poikien perässä on tullut pillillekin. Tuli sitten onneksi ihan reippaasti, sai prinssiryynäriä palkaksi ;-). Ei kuulostanut miltään koiratappelu- / vahtirähinältä, mutta pistin kuitenkin varuiksi kiinni. Ketään ei näkynyt missään ja päästin irti uudestaan. Kerran meinasi vielä nenä viedä, mutta ääntä korottamalla antoi kuitenkin periksi ja tuli kivasti luokse. Oltiin jo melkein autolla, kun joku kirjava juttu liikkui polkua pitkin. Ehdin jo säikähtää (lähinnä sitä, että siellä onkin joku koira ja Rasmus lähtee lapasesta) ja haalin koirat kiinni. Kun tästä hässäkästä pääsin ja rupesin tarkemmin katsomaan, niin herra jänishän se siellä meni. ;-) Oli vaan hämäävästi vaihtamassa karvaa ja kovin kirjavan näköinen. Tässä vaiheessa siis tajusin, että Merkki taisi antaa sille aikaisemmin vähän vauhtia... Jonkun sortin ajohaukku siis löytyy paimeneltakin. ;-P

Kuvia jälkileiriltä

Piia oli ottanut Merkistä kuvia pääsiäisenä leirillä ja antoi luvan laittaa niitä näkyville. Kiitos! Tässä siis leiri-Merkkiä:

Joko mennään hommiin?

Jäljelle menossa.

Keijon kanssa oli kiva leikkiä palkaksi.

Voittajan on helppo hymyillä. :-)

Urotyö tehtynä. ;-)

Mitäs sitten seuraavaksi?

3. jälki ja esineruutua

Viikon tavoite täynnä, tehtiin 3. jälki. ;-) Taimitarhalla taas, tällä kertaa pellossa vähän tasaisempi ja pehmeämpi kohta. Aika vähän heinää, suurimmaksi osaksi itsekin pystyi näkemään jäljet. Jälki oli n. 250 askelta (aika lyhyitä vielä ja "jonossa") pitkä ja ehti vanhentua tunnin verran. Pilvipoutainen, tosi tuulinen päivä, räntääkin tuli välillä ihan vähäsen... :-/

Ja Merkki oli tosi taitava taas! :-) Nameina oli jauhemaksapihviä ja niitä söi tosi hyvin. Rauhallinen tahti saattoi siis johtua hyvistä nameista, mutta pääasia ettei tarvinnut juuri yhtään jarrutella (ehkä koko jäljellä yhteensä jotain metrejä). Haisteli tarkasti melkein jokaisen jäljen. Lopussa taas käskystä maahan namipurkille.

Kun jälki oli ajettu, päästin Rasmuksen tyhjäämään loput namit ja tallailtiin Merkin ja Sentin kanssa pieni esineruudun tapainen. Leveyttä ehkä kymmenisen metriä ja syvyyttä 15 (oon surkea arvioimaan matkoja). Ensin merkki auton vetokoukkuun kiinni ja katsomaan mallia Sentistä. ;-) Sentti haki 3 esinettä kun vanha tekijä ilman ylimääräisiä kiemuroita. Viimeisestä ylläripalkaksi kissanruoan jämät, olipahan tyytyväinen Sepeteus. :-) Sitten Sepe auton perään ja Merkki hommiin.

Leluilla pelataan vielä, kun nouto ei ole oikein virallisesti kuosissa. Ensin käskin istumaan, kävelin muutaman metrin eteenpäin ja heitin narupallon. Sitten Merkin viereen ja "missä lelu". Hienosti oli markkeerannut ja pallo löytyi heti. Kehuin kun otti suuhun ja otin taskusta patukan palkaksi --> palautus hienosti (siis tasoon nähden, lähti palauttamaan reippaasti laukalla ja vasta ihan lähellä pudotti pallon). Palkaksi patukan kanssa leikkiä. Seuraavaksi vietiin yksi narupallo yhdessä vähän kauemmas alueelle, ehkä vajaaseen 10 metriin. Palattiin yhdessä takaisin samalle lähetyspaikalle ja sitten taas "missä lelu". Hyvin muisti, löysi suht helposti ja palautus hyvin. Viimeinen samalla lailla, mutta vietiin 2 lelua suunilleen yhtä kauas, mutta eri reunoihin aluetta. Ekaa lähti hakemaan hyvin (se mikä jätettiin ensin alueen oik. reunaan samalle suunnalle, mitä edellisellä kerralla). Nyt joutui jo käyttämään vähän nenääkin, mutta löysi hyvin ja palautuskin hyvä. Toisesta lelusta ei oikein näyttänyt olevan kummoista muistikuvaa (ei pyrkinyt mitenkään palkan jälkeen etsimään). Käveltiin vähän lähemmäksi ja sitten lähti hyvin. Palautuskin vielä hyvä, palkaksi leikkiä ja loput kissanruoat.

Tässä vaiheessa sitten tietä pitkin tuli auto, missä koira kyydissä ja muistin että Rasmus on laskettu jälkihommiin... Eikä papparaista tietenkään näkynyt missään... :-S M + S pikaisesti auton kyytiin ja Rasmusta etsimään. Rasmuskin oli ilmestynyt onneksi takaisin pellolle, mutta ei tietenkään kuullut / kuunnellut, kun huusin. Autolla siis lähemmäksi ja nyt jopa reagoi huutamiseenkin, jei! ;-) Onneksi Merkiltä oli jäänyt purkin pohjalle muutama murunen kissan ruokaa niin sai Rapsukin kunnon palkan. Ainoa vaan, että oli häipymässä samantien uudestaan... :-/ Olin kuitenkin kaukaa viisas ja laittanut sen valjaisiin pitkän pyykkinarun perään, joten sain sen vielä lassottua kiinni ja autoon. Jos Rasmus saisi valita, se joko jäljestäisi tai uisi (ja tietysti söisi hyvin). :-D

Taitavia poikia siis koko sakki. :-)