Puoli vuotta eikä suotta...

Niin vaan 10.12. tuli Merkille puolivuotta täyteen, joten kyllä se nyt meidän pikkupentu vaan on mennyttä... :-/ Koipi on noussut komeasti jo jonkun aikaa ja muutenkin alkaa käytös muuttua. Murkkuikää odotellessa siis... :-0 Tän päivän strategiset mitat oli 10,7 kg ja ehkä noin 43 cm. Saas nähdä saadaanko me viimenkin koira, joka pysyy edes lähellä rotumääritelmän kokorajaa. ;-) Mulla on jossain tallessa painoja luovutusiästä eteenpäin, täytyisi oikein väsätä niistä käppyrä.

Rasmuksen kanssa elämä sujuu, kunhan me ihmiset ollaan tarkkoina. Saas nähdä miten pitkään pojilla sopua riittää. Molemmat on sen verran lyhyellä pinnalla varustettuja kuumakalleja, että tietyissä tilanteissa käpy palaa vähän turhan herkästi... Ruokajututhan on jo selviä, mitään ruokaa ei loju lattialla ja isommat herkut (puruluut, possunkorvat + kaikki muu, mitä Merkki nakertaa pitkään ja hartaasti...) syödään erikseen. Rasmus kävisi ne kaikki noukkimassa parempaan talteen, eikä Merkki suosiolla luovuta. Merkki sitten taas on tarkka omasta nukkumispaikastaan ja pörisee, jos Rasmus tulee turhan läheltä tsiigailemaan. Epävarmuuttaan tietysti pörisee, kun Sentti ei aiheuta samanlaista. Rasmus siis sinänsä menee ihan hyväntahtoisena ja uteliaana katsomaan, mutta sen pääkoppa ei vaan anna jättää murinoita sikseen. :-/ Pikkuhiljaa katoavassa kuulossa on kyllä se hyvä puoli, että ei kuule vaimeita murinoita. ;-) Jokunen rähähdys on päässyt käymään, mutta onneksi ne on vaan pahan kuuloisia, eikä kumpikaan käy kiinni. Tilanteet alkaa kuitenkin nyt olla tuttuja, joten osataan olla tarkkoina. Jos ei ehdi vahtia, niin sitten ovat osan aikaa porttien eri puolilla. Mutta kunhan tekemistä ja liikuntaa on ollut sopivasti, niin onneksi kaikki pötköttelee tyytyväisenä. Pari kertaa Merkki on jopa mennyt Rasmuksen viereenkin nukkumaan, joten ei se missään jatkuvassa pelossa onneksi elä. Sentti-reppana on tasapuolisesti kaikkien kaveri, eikä ymmärrä miksi ylipäänsä pitää rähistä...

Noin muuten on melkoista hiljaiseloa. Oon itse ollut jonkin verran reissussa, joten täällä on vietetty poikamieselämää. Pakkanenkin hidastaa menohaluja, kun sitä on nyt pääsääntöisesti ollut 15-20 astetta. Kovan tai vähemmän kovan viiman kanssa... Luojan lykky, että päästään tuonne lämpöiseen halliin vähän edes pääkoppaa väsyttämään. Ja kyllä Merkki jo ihan hyvin tarkeneekin, kunhan vaan liikutaan reippaasti. Ollaan kävellen käyty hallilla noin -15 asteessa ilman ongelmia. Varpaita tuntuu nipistelevän ensimmäisenä. Vaikka noin muuten melkoinen ***vetinkone onkin, niin fleksi on kyllä näillä keleillä kätevä, kun mun kävelyvauhti ei tahdo riittää pitämään Merkkiä lämpöisenä. Lisäksi sen avulla voi luistaa hihnaopettelusta, kun ei tarvitse koko aikaa pysähdellä vetävän koiran takia... Hihnakäytöstä ollaan kyllä välillä vähän treenattukin, mutta kun keskittymiskyky on paljon jäljessä menohaluja, niin eihän se kovin pitkiä matkoja suju. Ehkäpä me vielä joskus osataan kulkea sivistyneesti narussakin?

Sunnuntaina meidän piti nähdä Kokkolaan muuttanutta mudinpentua, mutta se sitten peruuntui. Käytiin kuitenkin moikkaamassa omistajaa ja schipperke-Eppua. Käveltiin yhdessä pikkulenkki ja Merkki tutustui Eppuun ihan nätisti. :-) Murinoita tuntuu eniten aiheuttavan se, jos pitää istua paikallaan ja liian äkkiä nokakkain moikata. Kunhan saa vähän aikaa tarkkailla vastapuolta ja samalla ollaan liikkeessä niin tuntuu sujuvan hyvin. Kotiin lähtiessä törmättiin vielä vanhaan tuttuun Novaan. Nova on kuitenkin jotenkin salaperäisesti kutistunut ;-) ja Merkin leikit on ihan liian rajuja. Ei mikään ihme, jos menee herne nenään, kun puolet isompi kaveri runnoo miten sattuu... Nikken kanssa käveltiin myös ihan sovussa kotiin, vaikka viimeksi hallilla pelotti ihan järkyttävästi (= älytön murina). Hyvä reissu siis. :-)

Eilen oltiin taas hallilla vähän temppuilemassa ja ihan hyvin meni niin kauan kunnes Lumi-bestis ilmestyi paikalle... Toki tuo ei ole pitkään aikaan taas päässyt oikein kunnolla rallaamaan kenenkään kanssa, joten ehkä siksikin on kovin tahmeaa? Muiden koirien touhut ei enää ihan niin kovasti häiritse (pidetään kylläkin vielä jonkun verran etäisyyttä ja tehdään vaan mun lähellä tapahtuvia juttuja), mutta tuo Lumi... Toki vähän ajan päästä helpottaa vähän, mutta selvästi keskittyy vain osaksi ja koko ajan koittaa kuulostella, mitä kaveri tekee. Agitemppuja olisi pitänyt kokeilla, mutta niistä ei sitten tullut mitään. Täytyy mennä joskus, kun halli on tyhjä. Noin muuten teki aluksi muutaman ihan kivan sivulletulon ja siirtymisiä. Pikkuhiljaa koitetaan lisätä kestoa paikallamakuuseen, mutta ainakin nyt (pennun fysiikka?) kovin helposti kellahtaa lonkalle. En ole siihen sen kummemmin puuttunut, koittanut vaan ehtiä palkata ajoissa. Murinoitakin tuli viime aikoja vähemmän, joten sikäli ihan hyvä reissu. Lopuksi saatiin vielä kuningasidea lähteä yhdessä Lumen kanssa kävelemään kotia kohti, arvaatte varmaan miten hienosti sujui...

Kelit olis just nyt tosi kuvaukselliset, kun puut on paksussa kuurassa, mutta valoisa aika kuluu tietysti töissä. Toivottavasti vielä viikonloppuna olis hyvät kelit, että saataisiin edes jotain puolivuotiskuvia otettua. Sellaista meillä, taitaa tarvita siirtyä joulukorttien tekoon, että ehtivät huomenna postiin... ;-)

Hammaskeiju

Käytiin hammaskeijun luona Äänekoskella ja saatiin viimeinenkin kulmahammas pois. :-) ELL rauhoitti ensin (Merkki kiljui kovin miehekkäästi jo ennen kuin oli ehditty edes pistää... ;-)) ja veti sitten hampaan irti. Kamalan pitkät juuret siinä edelleen oli, joten tuskinpa se olisi itsestään pudonnut. Merkkiä ei herätetty ollenkaan vaan kannettiin taju kankaalla autoon nukkumaan. Korpilahdella oli jo sen verran hereillä, että kävi pissalla. Railua tuntia myöhemminTamperella sitten ihan virkkuna katseltiin cityhulinaa. :-) Illalla riehui tavalliseen malliin, ei vaikuttanut mitenkään kipeältä tai krapulaiselta (sai tosin kipulääkettä piikin lääkäriltä). Nuo vanhemmat koirat on olleet paljon hitaampia heräämään ja myös toipumaan muuten rauhoituksesta. Sentti-raukka etenkin tuntuu saavan kamalan krapulan nukutusaineesta... Ruokakin maistui, joten kaikki näyttäisi olevan ok.

Rasmus raahattiin myös kauhusta kankeana lääkärille, kun se korva on temppuillut edelleen. Raukka aivan vapisi, kun tajusi mihin taas joutui... Vasemmasta korvasta löytyi jonkun verran hiivaa, joten saatiin kuuri Canofitea. Sitä pitäisi laittaa aamuin illoin 2-3 vk, toivottavasti tepsii ja saadaan vaarin korva kuntoon. Liekö tuo hiiva nyt sitten kuivaruoan syytä, kun on pitkästä aikaa syönyt enemmän nappuloita. Tai sitten vaan on tullut jostain, kelitkin on ollut tosi kylmiä ja tuulisia koko syksyn.

Mökille siis tultiin viettämään pitkää viikonloppua. Rasmus on niin kamalassa karvassa, että nypin sen nyt kuitenkin. Piti tehdä eläinkoe ja nyppiä vasta keväällä, mutta en mää pysty sitä sinne asti katselemaan. Nyt on jalat nypitty (inhottavimmasta päästä aloitetaan siis) ja R näyttää ihan käpylehmältä. :-D Sentti ja Merkki (tai neekerit, niin kuin Janin serkku kohteliaasti poikia puhuttelee :-D) lähtivät Janin kanssa metsään, niin saadaan olla rauhassa Rapsun kanssa. Tänään jos pääsisi puoleen väliin asti ja huomenna sitten loput + viimeistely koneella. En viitsi Ärrää enää kovin kiusata, nypitään se mikä suosiolla lähtee ja koneella loput.

Kovin hammaspitoisia juttuja ollut viime aikoina, mutta eiköhän ne nyt ole kunnialla vaihdettu ja päästään miettimään muita juttuja.

Edittiä: "Yleisön" pyynnöstä yritin nyt saada tähän sen kommenttijutun laitettua, saas nähdä miten kävi... :-D

Voihan hammas!

Nyt kun saatiin hammaslääkärille aika niin toinen kulmahammas putosi... Vaikka eilen illalla se ei mun mielestä edes heilunut. Saas nähdä putoaako toinenkin niin, että päästään perumaan lääkäriaika.

Hallilla ollaan käyty eilen ja tänään. Pakkasta on 20 astetta, joten ulkona ei tarkene oikein kukaan ja johonkin on virtaa purettava. Täytyy kyllä myöntää, että ollaan (taas!) vaan hömpötelty jotain aivot narikassa. Tarvis varmaan joskus suunnitellakin jotain, että edettäis ikinä mihinkään. Sivulletulosta edelleen koitetaan häivyttää apuja, onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Etenkin häiriössä paikka on toisinaan ihan hukassa... Mutta toisaalta taas jokus tulee ihan hienojakin. Parhaiten sujuu sivulletulo ja kohtalaisesti eteenpäin (1 askel...) siirtyminen. Hankalinta ilman apua on paikallaan pieni käännös (ei siis 90 astetta) vasemmalle. Maahanmenot paranee ja joskus onnistuu vahingossa kauempanakin. Seisomista on aloiteltu ja vähän kestoa maahanmenoon. Agilityn saralla ollaan vähän hömpötelty putken ja alastulokontaktien kanssa. Kontakteissa pitää nyt ihan aluksi naksutella se sinne alastulolle, ettei heti alussa tarvitse suotta vääntää. Jos olis fiksu (ja agilityssä jotain tavoitteita...) niin 2-on-2-off voisi treenata kotonakin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä päätyy tekemään, jos pakkaset jatkuu pitkäänkin...

Edelleen toiset koirat jostain syystä hirvittää. :-/ Toiset enemmän kuin toiset, mutta ei tuosta kyllä mitään sosiaalikukkasta tehdä. Toisinaan kiinnostaisi mennä jotain moikkaamaankin, mutta sitten tulee kuitenkin murina, kun on epävarma. Liekö siitä jo teini tulossa, kun välillä on niin epävarman näköinen kun olla voi ja välillä taas pörrää häntä tötteröllä ihan vakuuttavan näköisesti... Epävarmuuspörinöihin en juuri reagoi (korkeintaan höpö-höpö ja koitan olla mahdollisimman rento ja normaali), mutta sitten kiellän, jos lähtee muille uhoamaan miten sattuu. Eilenkin Nikke sai tosi tympeän vastaanoton, mutta sitten myöhemmin kuitenkin leikkivät ihan nätisti, kun Merkki oli saanut rauhassa mietiskellä tilannetta. Novan kanssa leikki sujui samantien, vaikka ovat nähneet yhden kerran joskus Merkin ollessa ihan pikkupentu. Nova vaan on jotenkin jäänyt kovin pieneksi... :-D

Sellaista tällä erää. Toivotaan vähän vähemmän pakkasta, että päästäisiin uloskin rälläämään. Ja hampaan suhteen ei tiedä mitä toivoisi... ;-) Ei vaan, olisihan se kiva, jos putoisi itsekseen niin ei tarvisi pientä laittaa kanveesiin.

Kuvapäivitys

Vihdoin sain kuvat purettua kamerasta ja muokattua. Tässä jotain viime ajoilta:

Maailman karvaisin irski?

Lokakun lopulla

Kaverukset

Pentupainia



Maan korvessa kulkevi... ;-)



On se vaan sievä <3

Kylymä!

Eilen käytiin hallilla pyörähtämässä. Siellä oli melkoinen vilske ja Merkin keskittymiskyky oli ihan hävöksissä. Saatiin me joku pikkujuttu tehtyäkin, mutta aika lailla istuskeltiin ihmettelemässä muiden menoa. Lumin kanssa olis ollut ihan pakko päästä leikkimään aina, kun sen ääni kuului. Muut koirat taas oli niin jänniä, että vähän murisutti välillä. Etenkin narupallojen, patukoiden tms. kanssa riehuvat koirat on tosi epäilyttäviä... ;-) Opeteltiin siis rauhoittumista ja hiljaa olemista.

Agility tuli tosin aloitettua (Sarille kiitos!), kun kokeiltiin puomia ja keppejä (putkesta on joskus juossut läpi ja puomilla kiipeillyt). Puomista ei tullut mitään, kun piti keskittyä kaikkeen muuhun palkan sijasta. Puomin alastulo oli siis matalan pöydän päällä ja tarkoitus on opetella 2-on-2-off (palkka puomin edessä parin metrin päässä). Kokeillaan joskus rauhassa uudestaan. Verkotetut kepit meni parin harjoittelun jälkeen ihan ok molemmilta puolilta. Lähti lelulla houkuttelemassa aluksi liikkeelle ja sitten kun bongasi keppien loppuun jätetyn varsinaisen palkan, niin kiihdytteli sinne (ei tahdo vielä kauaa pysyä mielessä, mihin palkka on jätetty ;-)). Tähänkin lisää treeniä, kun hallilla on vähemmän vilskettä.

Yläkulmahampaat ei vaan irtoa! :-( Jos ne ei vielä viikonloppuna ala heilua kunnolla, niin sitten soitetaan maanantaina heti tohtorille. Alakulmurit sentäs putos itsekseen.

Ja sitten tuo otsikko: tänä aamuna oli pojilla ylläripylläri vastassa, kun pakkasta oli 17 astetta! Merkkikin oli vähän nostellut varpaitaan... Nyt ollaan autottomana kulutettu aikaa kotona (koko revohkan kanssa narulenkkeily menee aina seisoskeluksi, kun vuoronperään joku pysähtyy haistelemaan ja merkkaamaan). Merkillä on virtaa kun pienessä kylässä, joten annoin sille lampaan jalan kaluttavaksi (ja toivon kovasti, että hampaatkin alkaisi putoilla). Sen kanssa painiessa meni melkein 2 h ja nyt lopulta luovutti ja meni sängyn alle huilaamaan ja läähättämään. :-) Illalla kun saadaan auto, niin käytään päästelemässä höyryjä jossain metsässä.

Sunnuntaina olis mätsäri, mutta paikallislehti lupaili 20 astetta pakkasta... :-0 Jos se tosiaan tuollaisiin lukemiin kiristyy, niin me ei kyllä lähdetä mihinkään kylmään maneesiin kärvistelemään. Ideana olis käydä katselemassa menoa ja meininkiä ja totutella vieraan ihmisen tutkailuun (muuten en usko olevan ohgelma, mutta hampaita ei viitsisi ihmisille esitellä). Lauantaina on onneksi möllitoko tuossa "omalla" hallilla, joten sinne päästään kuitenkin tsiigailemaan vieraita koiria, jos keli on muuhun liian kylmä.

Treenejä pitkästä aikaa

Ollaan oltu Merkin kanssa reippaita ja käytiin maanantaina ja tiistaina oikein hallilla treenaamassa. Samoja vanhoja juttuja... Seuraavana työlistalla on sivulle tulosta ja askelsiirtymistä häivyttää käsiapu (ja mää oon tosi surkee tässä). Ja ruveta maahanmenoista ja istumisista palkkaamaan vaan nopeimmat.

Maanantai ensin: Teki ajoittain ihan hyvin, vaikka oli tosi paljon porukkaa. Ei edes tiennyt, kenelle olis murissut, joten oli pääosin ihan hiljaa. ;-) Oli tosiaan sen verran ahdasta, että vaan muutamia toistoja tehtiin sivulletuloja, istumista ja maahanmenoa. Lähinnä leikittiin ja katseltiin muiden touhuja. Ainakin kerran rauhottui tosi nätisti mun jalkoihin maate ja katseli muiden menoa. Rauhoittumiset olis ehdottomasti otettava ohjelmaan. Ja myös seinässä kiinni / boksissa odottelu. Hampaat harveni tälläkin reissulla, alhaalta putosi toinen kulmahammas... Hallilta sitten metsälenkille ja koska illalla oli vielä kotona virtaa, niin tehtiin muutama noita käden häivyttämisiä. Aika säätämistä ne vielä on, joskus vahingossa tulee ihan hyviäkin, mutta aika usein jää vinoon tai taakse (käsi kiinnostaa).

Tiistai: Oli vaan pari muuta koiraa, joten päästiin oikein hommiin. ;-) Tehtiin siis sivulletuloja namipalkalla ja aina jonkun toiston jälkeen vähän leikkiä, että pysyy vauhti yllä. Taas ajoittain väläyttelee tosi hyviä, mutta joskus on sitten ihan pihallakin. Hallilla on hyvä peili, joten pystyy olla itse suorassa ja silti vahtia mitä koira tekee. Selvästi Merkkiä vähän hämäsi, kun mun asento muuttui. Näitä siis lisää paaaljon. Lisäksi sitten istumista ja maahanmenoa. Huvin vuoksi muutama naksu kosketusalustalle. Hallilla ei juuri kannata uusia juttuja aloitella, kun ottaa vielä aika paljon häiriötä milloin mistäkin. Illalla taas kotona jotain hömpöttelyjä.

Tänään otettiin kotona vaihtelun vuoksi vähän noutoa. Kapulaa ei edelleenkään ole, joten otettiin lelulla (sellainen tennispallomateriaalia oleva pötkylä). Edelleen toimii selvästi paremmin lelupalkalla, namien kanssa tahtoo vauhti hiipua. Tehtiin muutenkin vähän eläinkokeita. Erilaisia versioita oli:

• Istuu ja annan lelun suuhun --> muutaman kerran ihan ok, mutta välillä taas ei tykännyt ottaa kapulaa suuhun. Tässä taisi olla ruokapalkka, joten sekin voi vaikuttaa
• Kävelen takaperin ja annan vauhdissa lelun --> parempi (saalistaa?), tässäkin ruokapalkalla
• Itse istumaan maahan ja hetki leikittiin rätillä, sitten rätti piiloon ja lelu lattialle --> lelun nostamisesta naksu ja leikki palkaksi --> tämä toimi ehkä parhaiten alkukankeuden jälkeen, kokeillaan joskus uudestaan

Seisomista vähän makupalalla houkuttelemalla, mutta ei vielä ollenkaan hiffaa, mitä ollaan tekemässä. Menee tosi herkästi istumaan. Mutta jatketaan tätäkin.

Eilen herra nirppa sai ilmeisesti mahan täydeltä broileripullia, kun tänään ne ei kelvannut enää ollenkaan... :-/ Uhrauduin ja keittelin sitten maksaa ja se näytti kiinnostavan kovasti. :-) Laitoin vähän uuniin kuivahtamaan, kun on keittämisen jälkeen niin tahmaista. Kokeillaan, josko tuolla saisi hommiin vähän potkua. Kovin vaativa maku tuolla kyllä on: tähän mennessä kivointa on ollut sydän, maksa, naudan maha, raaka jauheliha ja broileri. Roskaosastolta Frolicit ja smackokset (tai mitkä lie liuskat) maistuu myös yllättävän hyvin. Jotenkin vaan ottaa päähän syöttää kourakaupalla noita lisäainesotkuja.

Kasvurintamalla tapahtuu koko ajan. Nyt Merkki on ruvennut koiven nostamisen lisäksi ihan selvästi merkkaamaan. :-0 Hupaisaa, kun se menee niin tomerana isojen perässä ja merkkailee lumipenkkoja. :-D Takahampaita on irronnut jokunen ja tosiaan nyt eka kulmahammas. Vähän häiritsee yläkulmahampaat, kun ne ei hievahdakaan ja uudet kasvaa jo tilalle. :-/ Kokeneemmat on kyllä kurkkineet suuhun ja käskeneet odotella rauhassa. Me siis jatketaan repimisleikkejä ja toivotaan, ettei tarvi lääkärisetälle mennä.

Noin muuten arkipäivät on melkoista taistelua tuolla ainaisessa pimeydessä. Koiria tosin ei tunnu haittaavan, pääselevät vilkkujen ja heijastimien kanssa ihan normaalisti. Tää viikko ollaan koirapoikien kanssa ihan keskenämme, joten ohjelmaan kuuluu aamulenkki pimeällä metsätiellä, töiden jälkeen lenkki pimeässä metsässä ja iltalenkki narussa kulkien pimeässä... Ihana marraskuu! :-/ Totta puhuen lumen tulo on auttanut ihan hurjasti, sen ansiosta sentään metsässä voi ylipäätänsä pimeässä kulkea.

Tän päivän tieteellisen tarkkojen mittausten perusteella paino on 10,3 kg ja korkeutta ehkä 42-43 cm (sohvan reunaa korkeampi, mutta jakkaraa matalampi ;-)).

Talvihorros?

No ei nyt sentään ihan, vaikka mielellään sitä kömpisi peiton alle ja heräisi keväällä. Merkkiä ei tunnu syysmasennus vaivaavan, vauhti sen kun kovenee. Muistatteko ne ikivanhan elokuvan suloiset riiviöt, jotka kastuminen sai muuttumaan ihan kamaliksi? Merkille on saattanut syyssateiden seurauksena käydä samalla lailla...  Se on edelleen niin suloinen, kun olla voi, mutta se on alkanut kasvattaa Asennetta. Todistettavasti koipi nousee aina silloin tällöin ja se koittaa välillä urputtaa Rasmukselle vastaan... :-0 Ja Sentti-parkaa pitää purulelunaan miten huvittaa. Ollaan siis jatkossa tarkkana ja tarvittaessa puututaan hölmöilyihin. Ei kyllä ole vaikea kuvitella, että ihmiset helposti lankeaa suloisen ulkonäön edessä. Saattaisi itselle käydä samalla lailla, jos ei näkisi miten tuo käyttäytyy isoja koiria kohtaan. Se ei (ainakaan toistaiseksi) suoraan pistä meille ihmisille hanttiin, mutta vanhempia koiria kohtaan on välillä ihan uskomattoman röyhkeä. Saas nähdä miten ämmän käy...

Tänään Merkki ekaa kertaa karkasi portin raosta räksyttämään jollekin, mutta en kerinnyt nähdä mikä siellä meni (katosi siis autotallin nurkan taakse). Ja hölmistyin niin, etten ehtinyt karjaista ennen kuin hävisi näkyvistä (ja Rasmus on koulinut sen verran hyvin, että en sitten viitsinyt huudella perään). Kunhan pääsin itse portista, niin tuli jo täyttä vauhtia takaisin. Mutta aika vakuuttavalla rähinällä se lähti ollakseen ihan kakara... :-0 Tähän asti ollaan hengailtu pihassa, eikä ole ollut moksiskaan ohikulkijoista. Ollaan siis jatkossa tarkempia tämänkin kanssa. Sopivan tilanteen tullen sille täytyy kertoa, että ei ole Merkin asia päättää, ketä meidän talon ohi saa kulkea. Meillä on aita pihan ympäri, joten ei tuo tähänkään asti ole tiellä ihmisten riesana roikkunut. Pääsipähän vaan tänään livahtamaan, kun lakaisin lunta terassilta.

Koulutusrintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Jotenkin on mennyt energia siihen, että ollaan tuolla ankeassa sateessa ja pimeässä ulkoitu edes jotenkin. Sisällä ollaan lähinnä leikitty ja järsitty luita / puruluita. Samoja vanhoja koulutusjuttuja ollaan hömpötelty. Täytyis kehitellä edes jonkinlainen suunnitelma, että ei junnattaisi vaan paikallaan. Jatkossa pitäisi aloittaa / jatkaa ainakin seuraavia: luoksetulon paikka (eteen), peruuttaminen, nouto, seisominen, istumiseen ja maahanmenoon kestoa. Ja sitten tietysti se tärkein, eli ihmisten ilmoilla liikkuminen ja etenkin vieraisiin koiriin totuttelu (se murina...). Viimeksi hallille tuli bestis Lumi, joten keskittyminen enempi vähempi hävisi. Saatiin silti ihan kivoja leikkimisiä & jotain pikkujuttuja, mutta heti kun tekeminen loppui, piti tuijotella Lumia ja piiiiiipata... :-/ Hallilla siis aloitettava ihan kunnolla rauhoittumistreenit. Loppukuusta olisi mätsäri tyrkyllä, lähdetään ainakin menoa ja meininkiä ihmettelemään. Kehässä voisi pyörähtää kokemuksen vuoksi, jos ei kovin pahasti pörräile kanssakilpailijoille... ;-) Tätä varten täytyisi siis skarpata se seisominen. Kontaktikävely onnistuu (jos on onnistuakseen noin isossa häiriössä) namien kanssa, mutta pylly tuppaa mennä maahan heti, kun pysähdytään.

Ai niin: hampaita putoilee tasaisen hitaaseen tahtiin. Ainakin kaksi takahammasta oon onnistunut kiskomaan irti. ;-) Siis ihan oikeasti, molemmat rapsahti hallin lattialle (eri kerroilla), kun leikittiin narulelulla. Suu on niin pieni ja koira eläväinen, että en ihan pystynyt paikantamaan mistä ne puuttuu. Kulmahampaat sen sijaan on edelleen tiukasti kiinni. Uusiakaan ei näy, joten kaipa me voidaan odotella ihan rauhassa. Karvakin alkaa muistuttaa jo pumpulipallon sijasta ihan oikeaa mudin karvaa, hieno juttu. :-) Paikoitellen toki vielä höttöinen, mutta eiköhän sillä talven yli jo tarkene.

Viikonloppuna koitetaan päästä mudiseurassa riekkumaan. Täytyy raportoida omakohtaiset kokemukset onko mudi todella toiselle mudi. ;-P Lauantaille kyllä luvattiin sadetta, joten kuvia ei mahda juurikaan saada.



Se kasvattaa Asennetta ja korvia ;-)



Tokoa katsomassa

Käytiin eilen hallilla tokokoetta katsomassa. Pientä murrausta aina välillä, mutta meni kyllä paremmin mitä odotin. Malttoi temppuillakin vähän ja leikki onnistui myös joten kuten. Ei niin hyvin, mitä kotona, mutta saalisti ja kiskoi lelua kuitenkin. Pääsi myös tutustumaan ihan uusiin ihmisiin ja hampaiden katsomista harjoiteltiin myös (vähän venkoilua, mutta ei sen kummemmin laittanut hanttiin). Lapsiakin moikkasi ihan suht reippaasti. Arastelee toki kohti juoksevia ja päälle kumartelevia lapsia, mutta kävi kuitenkin itse nätisti haistelemassa ja silitettävänä. Loppuajasta koiria meni jo aika läheltäkin ja Merkki katseli niitä ihan hiljaa ja rauhassa. Voittajaluokan aikaan jo väsytti niin, että laittoi lattialle pitkäkseen nukkumaan. Hyvä reissu siis. :-) Täytyy nyt notkua hallilla enemmänkin, kun siellä alkaa olla treenaajia.

Kotona ollaan edelleen jatkettu samoja vanhoja juttuja. Perusasento alkaa ehkä pikkuhiljaa valjeta ja vasemmalle käännöksissä käyttää takapäätä jo hyvin (se istumispaikka kyllä edelleen hukassa). Istu - maahan erottelu paranee myös, kuvittelisin ainakin, että avut ovat vähentyneet. ;-) Temppuluokassa sitten kiipeä, alas ja päivää (antaa tassua, ainakin nyt tarjoaa enemmän vasenta tassua). Ja sohvalle kiipeäminen onnistuu jo suhteellisen sujuvasti. :-D Etuhampaat alkaa olla kaikki vaihdettu (pari keikkuu vielä hädin tuskin mukana), mutta loput on tiukasti kiinni. Toivottavasti lähtevät ilman lääkärin apua...

Lomatunnelmissa

Eilen oli hieno ja aurinkoinen syyspäivä, joten ulkoilutettiin sekä koiraa että äitin kameraa.

Kerrostaloelämä alkaa sujua just, kun ollaan lähdössä kotiin... Viime yönä tuli lehtikin niin, että en herännyt. :-) Toki täytyy vielä pöhistellä vaikka mille (yleensä hissin äänille, tää talo on muuten hiljainen kun huopatossutehdas), mutta huomattavasti vähemmän mitä aluksi. Hississä kulkee jo kuin vanha tekijä ja hyvät vessapaikatkin on löytynyt (ei yhtään pissaa sisälle!). Hihnassa kulkemista on treenattu oikein urakalla, joten täytyy yrittää jatkaa kotonakin reippaasti.

Äitin kuvia

Pohojammaan auringosta räntäsateiseen Hämeeseen ;-)

Pitää laittaa vielä muutama äitin ottama hieno tunnelmakuva mökiltä.

Merkin kanssa ollaan jatkettu kaupunkielämän ihmeisiin tutustumista. Tänään suurimmat puhinat sai aikaiseksi naapurin maton tamppaus (kas kun ei ole moiseen tottunut... ;-)) ja mummolauma rollaattorien kanssa. :-D Ulkoilun lomassa tehtiin pitkästä aikaa yksi lyhyt jäljen tekelekin, joka olosuhteisiin nähden meni ihan ok. Äiti siis piti kiinni jäljen teon ajan --> vinkumista ja hillumista. Lisäksi vähän kiire pakkasi päälle, joten ei ihan tarpeeksi kauaa ehtinyt odotella koiran rauhoittumista. Jälki siis lyhyellä nurmikolla, n. 30 askelta ja nameina paistettua kanaa  (voi jestas näitä nirppiksiä!). Pari kertaa meinasi mopo karata käsistä, mutta tosi nopeasti rauhoittui ja laittoi nenän uudestaan maahan. Vaan muutama nami jäi syömättä. Ei mikään loistava, mutta viimeiaikaiseen verrattuna ihan hyvä.

Reissulasse ja hiljanenviljanen

Eka junamatka takana ja hienosti sujui, ihana penska! Toki tietysti alkumatkasta piti ihan vähän murrata muille koirille (mitäs olivatten Merkin junassa...?!?), mutta rauhottui pian ja suurin osa matkasta meni nukkuessa.

Rankan reissaamisen päälle otettiin ihan pienet tirsat ja lähdettiin sitten ulos reippailemaan. Saaliina tennispallo, joten ei mikään turha reissu ollut. :-) Hienosti meni uusissa maastoissa, vaikka "kaupungissa" paljon ihmeteltävää onkin. Esim. lenkkeilijöitä ja pyöräilijäitä tulee vastaan alvariinsa... Ja koska on jänskää, niin tuppaa unohtumaan se varsinainen asia, minkä takia koiria ulkona käytetään. ;-) Rankan päivän päälle maittoi uni tosi pitkään ja sikeästi. Ja nyt sitten vauhti alkaa lupaavasti kasvaa, kun pikkuhiljaa muut rauhottuisi illan päälle. Kuitenkin normaaliin verrattuna on tosi hiljasta ja rauhallista poikaa, joten kai sitä sitten vaan väkisin reissussa rähjääntyy omansa verran. ;-)

Kerrostaloelämä on osoittautunut aika jännäksi... Hissin äänille pitää luonnollisesti vähän pöhistä, mikä olikin arvattavissa. Ei onneksi kuitenkaan mitään hillitöntä räksytystä. :-) Saas kattoa, kun aamuposti tulee neljän kieppeissä... Parveke on myös tosi ihmeellinen, koska pienen muisti on vähän lyhyt. Se ei siis muista, että isä on mennyt tupakalle ja sisälle tullessa sille pitää rähistä enemmän tai vähemmän. Kaipa tuo pian keksii tämänkin jutun jujun. ;-) Ehkä me päästään tänne kylään toistekin vielä, jos jatko sujuu yhtä hyvin.

Huomenna lähdetään shoppailemaan, toivotaan että porukoiden auto pysyy ehjänä...

Autoton päivä

Merkillisellä oli tänään jännä päivä. Ensin harjoiteltiin hihnalenkkeilyä kävelemällä töihin ja pitkiä pätkiä meni kuin vanha tekijä. ;-) Tokihan välillä on melkoista poukkoilua, mutta on se kyllä hurjasti edistynyt. Sitten Merkki otti päikkärit työpöydän alla, minkä jälkeen jatkettiin matkaa hallille. Taas sujui hihnassa kävely tosi hienosti. Hallilla treenailtiin ja välillä katseltiin muiden touhuja. Alku meni vallan mainiosti, tehtiin näitä samoja tuttuja, istumista, maahanmenoa, perusasentoja, katsekontaktia jne. Tosi hyvin ottaen huomioon iso häiriö. Kokeitiin myös kosketusalustaa, kun sinne oli joku unohtanut lattialle omansa. Tosi hienosti muisti, vaikka ollaan vaan muutama kerta tehty kotona.

Hallilla meni vähän pidempään mitä oli tarkoitus, kun piti yksi avain tehdä ja loppua kohti rupesi Merkkiä väsyttämään. Ja se tietysti näkyy kaikille murisemisena... :-/ Alussa pärisytti kyllä myös vähän, kun hallissa oli useampi koira treenaamassa ja niitä mm. palkittiin pallolla, joku haukkui jne. Hiljeni kuitenkin nopeasti ja keskittyi omiin hommiinsa. Sitten porukka vaihtui (potentiaalisia mudinsyöjiä tuntui olevan useampikin...) ja väsymyskin alkoi painaa --> murinaa. Ollaan jatkossa viisaampia ja lopetetaan ajoissa. Kokeillaan heti ensi viikolla uusiksi, kun mennään tokokoetta ihmettelemään.

Kotiin kävellessäkin oli sitten jo keskittyminen vähän hukassa, mutta ihan kunnialla päästiin kuitenkin. Jotain hyvää tässäkin reissussa: kaupasta ostetut herkkuliuskat tms. osoittautui tosi hyviksi. :-)

Huomenna odottaa uudet kujeet: Merkin ihka ensimmäinen junamatka ja muutama päivä kerrostaloelämää. Saas nähdä...

Tyttöjen kanssa lenkillä

Olipahan mahtava sää lenkkeillä ja seurakin mitä parhainta. Tässä muutama kuva meidän kauniista lenkkikavereista.

Ainoa kuva, mihin osui koko sekalainen seurakunta

Saaga-äiti

Minni-isosisko

Lumi-pikkusisko

Pentupainia

Sentistä on tullut herrasmiäs ;-)

Ensilumi

Oon kökkinyt kotona kuumeessa ja Merkin meno alkaa olla sen mukaista.... Tänään satoi ensilumi (ja tuiskuttaa edelleen), sitä on aamusta lähtien tullut jo pian 10 cm! Merkillä on ratkiriemukasta: se hepuloi, kaivaa, syö lunta jne. Ainoo vaan, että lumen syönti pissattaa, eikä siellä nyt malta kakalle pysähtyä... ;-) Musta hepuloiva koira, puhdas ensilumi, hämärä päivä & kuumeinen valokuvaaaja, tässä tulos:



Nyt siltä on lisäksi alkanut hampaat pudota suusta! :-0 Ylhäällä keskimmäisten etuhampaiden tilalle puskee jo pienet uudet alut, alhaalta on pudonnut myös 2 etuhammasta, ei ne keskimmäiset eikä reunimmaiset vaan "välissä" olevat. Äh, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;-)

Koska ollaan siis kökitty vaan sisällä (Janillakin eilen ihan järkyttävän pitkä työpäivä), niin ollaan naksun kanssa puuhasteltu kaikkea pientä. Lähinnä nyt niitä perusasennosta käännöksiä vasemmalle. Merkki alkaa selvästi päästä jyvälle mitä halutaan ts. käyttää takapäätä jo paljon paremmin. Namin perässähän se tietysti täysin tulee, joten paikka on ihan hakusassa vielä (etenkin kun se on multakin hakusassa). Pari kertaa oon kokeillut perusasentoa myös lelun kanssa (koska lihapullat oli pahoja ja maha täynnä... ;-)), vaatii vielä hiomista... Tahtoo siis pomppia ja näpsiä leluun kiinni, mutta paremmin koko ajan.

Perusasentoon tuloissa oon nyt koittanut (ainakin välillä :-/) ihan ajatuksella ruveta häivyttämään apuja. Ihan alkutekijöissään tää vielä on, mutta välillä tehdään joku toisto ilman, että nami on ohjaavassa kädessä. Ja toisaalta koitan muistaa pitää käden liikkeen mahdollisimman pienenä. Tahtoo vaan aina unohtua, kun on monta asiaa, mihin mukamas pitää keskittyä...

Maahanmenoja ja istumisia ollaan jatkettu kanssa. Pikkuhiljaa aletaan päästä niistä kamalista käsiavuista. Maahanmenoa tehtiin muutaman kerran sohvallakin (etäisyyttä), mutta tarkkana saa olla tai ei pysy sohvalla. Tää on myös hankalaa sikäli, että tuo laittaa aina salamannopeasti istumaan, jos on hetkenkin tuumaustauko. Ja mää haluaisin nimenomaan opettaa sen nyt ensin menemään suoraan seisomasta maahan... Täytyis kai opettaa seisomistakin sen verran, että osais tarjota myös sitä eikä vaan istu / maahan. Joku sellainen vapaamuotoinen "odottele seisoen" riittäis nyt hyvin.

Sitten vaihtelun vuoksi muutakin temppuilua, lähinnä etuosakäännöstä, peruuttamista, kosketuskeppiä ja -alustaa. Täytyy sanoa, että näppärä ipana tuo on, ei tahdo itse pysyä perässä. :-)

Metsälenkillä napsittuja

Tässä muutama kuva metsälenkiltä 4.10.

Uusi lelu

Se toimii sittenkin! :-) Uusin lelu ostettiin viikonloppuna ja nyt sillä pääsee nettiinkin. Uusi lelu on siis tämä. Hankintaa pystyi hyvin perustelemaan työjutuilla, mutta pakko kai se on myöntää, että sinne leluosastolle tää eniten kuuluu... Nettitikun toimintaan saaminen vähän teetätti, kun perimästä puuttuu nörttigeeni... ;-) Onnistui kuitenkin lopulta, joten nyt me päästään linjoille melkein mistä vaan. Toivottavasti se näkyy päivitystiheydessä.

Kun nyt testaamaan ruvettiin niin laitetaan parit kuvat 16 vk päivältä. Se hyvä idea ottaa kuvat aina samassa paikassa pissii jo nyt... Mutta koitetaan taas joskus.

Apua, se syö mut!

Vauhtipappa :-)

Jos näillä ei kuule, niin ei sitten millään...

Ollaan me treenattukin ;-)

Videoita en osannut ladata, mutta linkit YouTubeen tässä:

Video 1

• Tässä siis tarkoitus tehdä niitä juttuja, mitä ollaan jo kotona otettu
• Haahuilua (ihan uusi paikka Merkille), nami ei kiinnosta tarpeeksi
• Perusasentoja: houkuttelen ihan mihin sattuu paikkoihin ja palkkaan, eli päätettävä, mikä se oikea paikka on, eikä hosua mitä sattuu
• Maa / istu erottelu: ihan järkyttävä käsiapu ja sen takia sotkee liikkeet, tyhmä minä! Katsokaapa vaan niitä ekoja yrityksiä: mun käsi aluksi alhaalla ja pyydän istumista --> menee maahan
• Liian vaikeaa vieraassa paikassa, tehdään molempia selvästi erikseen

Video 2

• Istu / maahan erottelut jatkuu, näissäkin käsiavut vaikuttaa tosi paljon
• Haahuaa taas --> lelu --> huomattavasti paremmalla asenteella
• Kotona treenattava pois käsiavut!

Video 3

• Ihan ekaa kertaa ikinä käännöksien alkeita, joten ollaan molemmat aika hukassa... ;-)
• Alussa koitan vaan saada sitä pyörimään mukana vasemmalle käännöksissä (jatkossa kävi niinkuin arvelinkin: istumisesta liikkeelle lähtö tosi tiukassa)
• Merkiltä kyllä muutama tosi hieno oivallus, ohjaaja sössii niissäkin
• Se on niin notkeakin, että kääntyy ihan rullalle, eikä takajalat vaan liiku :-D (ja sitten kun liikkuu, niin en naksauta :-/)
• Näitä siis jatketaan kotona ja katsotaan joskus, onko edistytty mihinkään

Noutoakin kokeiltiin, kun oli tosi passeli pieni muovinen noutokapula. Tässä(kään) namipalkka ei oikein toiminut, kun vaan kantaa kapulaa innoissaan, eikä naksun jälkeen päästä irti... Lelulla toimi hyvin, joten jatketaan sen kanssa.

Hansulle kiitos kuvaamisesta, treeniseurasta ja hyvistä ohjeista. :-) Nyt ei tarvis muuta, kun ruveta hommiin... :-)

Siitä on tulossa iso poika

Ylhäältä puuttuu ensimmäinen hammas ja pääsee jo satunnaisesti kiipeämään sohvalle --> Merkistä on siis tulossa iso miäs... ;-) Toi on vissiin universumin ainoa mudi, joka ei kiipeile...? :-0 Tai kyllä se metsässä menee kuin viitapiru, mutta sisällä se ei loiki. Se nyt siis vasta tänä viikonloppuna ekaa kertaa ähersi itse itsensä sohvalle. Onhan se toki hankalaa, kun ei hyppää vaan kiipeää, eikä jalka millään tahdo nousta tarpeeksi korkealle. ;-)

Tokojuttuja ollaa pääosin puuhasteltu, jälki laitettiin telakalle, kun mää en vaan osaa... Odotellaan apuja siis siihen juttuun. Tokotempuista sivulletulo on työn alla. Houkutella pitää vielä namilla, mutta aika pieni käden liike riittää jo. Paikka on tietysti vielä hakusassa, tulee vaan namin perässä (pitäis siis itse päättää mikä se paikka on ja pysyä tarkkana sen kanssa!). Maahan ja istu onnistuu ihan ok, välillä sotkee vielä asentoja. Erottelun kanssa siis lähinnä tehdään hommia. Myös "etäpalkan" opettelu on työn alla, että oppisi tarjoamaan asentoja muuallakin, kun ihan mun edessä (istuminen onnistuu jo vähän muuallakin). Seisominen pitäis kanssa ottaa ohjelmaan, mutta se on taas mulle jotenkin hankala juttu...

Tempuista ollaan tehty peruuttamista (muutama askel menee jo) ja "etuosan käännöstä". Kiipeää siis etujalat kirjan päälle (ei ollut muutakaan sopivan matalaa ja tukevaa alustaa...) ja kiertää takaosalla ympäri. Tässäkin menee jo muutaman askeleen. Näissä siis ideana aktivoinnin lisäksi takapään hallinta, mikä toivottavasti jatkossa auttaa monessa jutussa. Etenkin tuo "etuosan käännös" otettiin ohjelmaan sivulletuloa ajatellen --> ei kieräisi isoa lenkkiä mun takana tai hyppäisi vaan tekisi siistin käännöksen takaosalla.

Kahden lelun leikki alkaa pikkuhiljaa sujua. Ajoitus ei mulla osu aina ihan kohdalleen, joten joskus toinen lelu joko putoaa liian aikaisin, tai sitten ei putoa ollenkaan... Tää on kuitenkin Merkin mielestä ihan huippuhauskaaa, joten jatketaan harjoituksia. Muutenkin lelulla palkattaessa ajoittain tuo sitä jo luoksekin, eikä pelkästään lähde kuskaamaan johonkin omaan jemmaan (tai lähinnä menee maate johonkin ja alkaa järsiä lelua). Vaatii kuitenkin melkein aina sen, että lähden juoksemaan / liikkumaan pois päin. Tätä täytyy treenata vielä paljon. Palkkana varmaan pitää olla toinen lelu, sillä esim. naksun kuultuaan (vaikka tietääkin, että naks --> nami) ei yleensä lelua pudota. Lelu on siis vieläkin melkein aina namia kivempi... Esineiden pitämistä ollaan ihan vähän aloiteltu, mutta tässäkin se ongelma, että lelu tuppaa olemaan namia kivempi. Laitetaan mietintämyssyyn ja kysytään apuja jostain.

Koirakoulu on kohta käyty ja ihmeen hyvin tuo on siellä muiden mukana porskuttanut. Tuntihan on pikkupennulle (ja aikuisellekin koiralle) ihan tolkuttoman pitkä aika, mutta me pidetään omia taukoja vähän väliä. Joko hengaillaan vaan tai sitten leikitään tms. Nyt se kyllä selvästi jo tunnistaa kurssilla olevat koirat, eikä ne ole enää niin iso häiriö. Tämän huomasi viimeksi, kun yhden kouluttajan rotikka oli mukana (siis oli vaan kaukana kentän laidalla puussa kiinni, istui / makoili ihan hiljaa ja nätisti). Sitä piti aina tilaisuuden tullen kytätä ja vähän pöhistä...

Mitähän muuta? Käsiteltävänä olemista ollaan harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti (pitäis kyllä enemmän) ja nyt työn alla on kyljellään pötköttäminen. Joskus kyljelle meneminen onnistuu tosi hyvin ja joskus taas ei oikein millään... Jos sinne kyljelle sattuu menemään, niin sitten syöttelen nameja ja toisella kädellä silittelen jne. Merkki tuntuu olevan tassuistaan melkein yhtä tarkka, kun Rasmuskin... Eli niiden kanssa on vielä paljon töitä tiedossa. Alkuperäinen idea oli, että esim. kynnet vois leikata tuossa asennossa, mutta katsotaan nyt. Vielä ei tosiaan pysy siinä likikään tarpeeksi hyvin, joten oon lyhennellyt kynsiä, kun Merkki istuu sylissä. Tuo ei tosin kauaa onnistu, joten täytyy keksiä jotain. Tallipoikanakin oli viime viikolla pari kertaa ja hauskaa oli (lähinnä syödä paskaa ja vetää hepuleita ympäriinsä). :-)

Kamerassa on kuvia odottamassa, mutta lisäilen niitä joskus myöhemmin. Nytkin paistaa hienosti aurinko, joten eiköhän me yritetä saada muutama uusikin.

Hienoja kuvia

Viikonloppu oli ja meni, eikä mitään saanut aikaiseksi päivittää. Mutta jotain jutun juurta sentäs: netistä löytyi Hansun ottamia hienoja kuvia mm. Merkistä, Rapsusta ja Sentistä: KLIK
Niin se käy, kun osaa...

Tänään tulee täyteen kokonaiset 16 vk ja vaaka näytti aamulla 7,2 kg. Huomenna käydään saamassa KC-sumute ja rabies-rokotus. Toivottavasti ei sitten enää tarvitse lääkäriä nähdä ennen 1 v. rokotuksia.

Lapsi on terve kun se leikkii

Leikkikuvien ottaminen mun taidoilla näillä syyskeleillä kahdesta mustasta koirasta on jokseenkin vaikeaa / mahdotonta, mutta tässä nyt parhaat eiliseltä metsälenkiltä.

Tästä tuli hauska sarja:

Palataan juttuun toivottavasti joskus viikonloppuna, kun on paremmin aikaa. Ollaan puuhasteltu kaikenlaista ja Merkki vaan reipastuu viikko viikolta. "Koulussakin" on käyty ja läksyjä tehty. ;-)

Veljekset kuin ilvekset

Tai sitten ei... Velipoika Taito käväisi kylässä ja kuvien osalta saalis ei ollut kummoinen. :-/ Oli pimeää, satoi ja liian vähän aikaa. On ne vaan niin erinäköiset veljekset, vaikka hienoja ipanoita molemmat. Jälleennäkeminen ei alkuunsa ollut mitenkään erityisen lämmin, Merkki meni penkin alle pakoon ja siitä toivuttuaan murisi tomerasti pitkät pätkät. Ja Taito murisi ainakin yhtä tomerasti takaisin... Mutta kyllä ne yhteiset leikitkin sieltä lopulta löytyi. :-)

Toivotaan asioiden menevän niin, että jatkossa treffataan useamminkin. ;-)

14 vk

Kuva on kyllä otettu muutaman päivän myöhässä ja väärässä paikassakin, mutta laitetaan silti...

Pellolla

Alkuviikon kuvasatoa.

13 vk

Tässä sitten päivän myöhässä otetut kuvat. ;-) Poitsu kasvaa uskollisesti sen 0,5 kg per viikko eli nyt vaaka näytti 5,7 kg.

Puuhasteluja

Keskiviikkona aamupäivällä naksuteltiin kotona jotain perusjuttuja ja Merkki oli yksinään (isojen poikien kanssa) ehkä nelisen tuntia. Yksinolot sujuu hyvin, ehdoton hitti on muovinen ufo, johon saa laitettua maksamakkaraa. ;-) Tuossa neljässä tunnissa ei yleensä ole paperille ilmestynyt edes pissoja, eikä mitään ole järsitty tms. Töiden jälkeen tein taas jäljen. Päätin pitkästä aikaa kokeilla omalla ruoalla (turvotin vähän ja sotkin sekaan lihamureketta), kun päiväruoka oli vielä antamatta. Jälki oli taas reilun 30 "askelta" (jäljet siis käytännössä vielä kiinni toisissaan, ehkä kymmenisen metriä) suht lyhyellä nurmikolla ja nami jokaisen jäljen kärjessä. Meni ihan ok, mutta tuo oma ruoka vaan ei ole tarpeeksi hyvää. Jäljesti siis kyllä koko matkan, mutta jättää syömättä aika lailla (ja kiire on kova :-/). Jäljen lopussa oli vaan ripoteltu useampi nappula, lopun ruoan annoin taskusta (houkuttelin maahan ja söi osan makuultaan). Muuten siis ok, mutta täytyy vaan jatkossakin käyttää niitä herkkuja. Tuo oma ruoka olis vaan niin kätevä, kun on noinkin pieniruokainen otus (ts. syö aika nihkeästi, jos maha on täynnä).

Jäljen jälkeen piti lähteä isojen koirien kanssa metsään, mutta pyörähdin kuitekin kentän kautta. Siellä olikin agilitytreenit + muutama tokon treenaaja, joten lähdettiin ihmettelemään niitä. Välillä tehtiin vähän katsekontaktitreeniä ja kontaktikävelyä. Onnistuivat ihan hyvin, kun ensin on saanut vähän aikaa ihmetellä menoa ympärillä ja muistaa treenata tosi pienissä pätkissä. Lelulla houkuttelemalla taidettiin tehdä joku maahanmenokin. Tämän päätteeksi vielä leikkituokio podengo Novan kanssa ja sitten isojen poikien mukana hetkeksi montulle rallailemaan. Kotona olikin sitten väsynyt ja tyytyväinen mudi-ipana. <3

Torstaina käytiin taas koirakentän laidalla notkumassa. Ihmeteltiin muiden menoa, opeteltiin olemaan nätisti (se "puhkuminen" tulee vielä helposti kun rupeaa toiset koirat hirvittämään) ja "treenattiinkin" vähän. Tuon puhkumisen suhteen täytyy opetella itse ennakoimaan paremmin ja palkkaamaan jo ennen kuin se alkaa. Puhinoihin reagoin ensin sanomalla vain "höpöhöpö" tms. ja palkkaan, jos pitää hetken kontaktia. Jos ei onnistu tökkäsen vähän sormella, siirryn kauemmas ja palkkaan sitten jos pitää kontaktin. Täytyy nyt vaan tosiaan olla tarkkana, voin kuvitella miten helposti tuosta tulee ketju pöhinää -> kontakti -> palkka... Ja siitä huolimatta, että selvästi pelottaa, täytyy usein varta vasten siirtyä mun eteen pöhkimään... Opeteltavien asioiden listalle täytyy siis lisätä joku käsky, millä siirtyy mun taakse. Olis hyvä mahdollisimman pian oppia, että ei ole mudin asia olla eturintamassa päättämässä, mitä kenellekin vastaantulijalle kommentoidaan. ;-) Lampaitakin käytiin vähän katsomassa, mutta saattaa olla, että vieraat koirat kiinnosti enemmän...

Viralliset 13 vk kuvat jäi eilen ottamatta ja punnituskin on tekemättä, täytyy yrittää tänään. Ja kuviakin olisi taas tiistain (?) peltolenkiltä. Tänään alkoi kanalintujahti ja Sentti pääsi taas pitkästä aikaa tositoimiin, toivottavasti jahti on tuottanut tulosta. Kamerakin lähti reissuun mukaan, mutta kuvausolosuhteet on kyllä lievästi sanottuna haastavat noilla reissuilla. Edessä onkin sitten poikien viikonloppu, saas nähdä miten sujuu... ;-)

12 vk

Vielä "viralliset" 12 vk otokset 2.9.2010. Ei taaskaan mitään loistavia kuvia, mutta pystyypähän myöhemmin vertaamaan, kun on samassa paikassa otettu. Painoa siis muistaakseni tässä vaiheessa 5,2 kg. Ja aamulla oli toinen korva pystyssä, illalla hörötti jo molemmat. :-)

Hiekkakuopalla 1.9.

Nyt sitten muutama kuva. Käytiin joskus viikko sitten hiekkakuopalla, Merkillä meni enimmäkseen tosi lujaa... ;-) Tää oli siis se reissu, kun M vaan kaivoi kuoppia ja hepuloi ympäriinsä. Arvatenkaan en onnistunut saamaan montaa hyvää kuvaa. :-p

Kojootti?!?

Lentomudi :-)

Osaa se olla sieväkin