Ylhäältä puuttuu ensimmäinen hammas ja pääsee jo satunnaisesti kiipeämään sohvalle --> Merkistä on siis tulossa iso miäs... ;-) Toi on vissiin universumin ainoa mudi, joka ei kiipeile...? :-0 Tai kyllä se metsässä menee kuin viitapiru, mutta sisällä se ei loiki. Se nyt siis vasta tänä viikonloppuna ekaa kertaa ähersi itse itsensä sohvalle. Onhan se toki hankalaa, kun ei hyppää vaan kiipeää, eikä jalka millään tahdo nousta tarpeeksi korkealle. ;-)
Tokojuttuja ollaa pääosin puuhasteltu, jälki laitettiin telakalle, kun mää en vaan osaa... Odotellaan apuja siis siihen juttuun. Tokotempuista sivulletulo on työn alla. Houkutella pitää vielä namilla, mutta aika pieni käden liike riittää jo. Paikka on tietysti vielä hakusassa, tulee vaan namin perässä (pitäis siis itse päättää mikä se paikka on ja pysyä tarkkana sen kanssa!). Maahan ja istu onnistuu ihan ok, välillä sotkee vielä asentoja. Erottelun kanssa siis lähinnä tehdään hommia. Myös "etäpalkan" opettelu on työn alla, että oppisi tarjoamaan asentoja muuallakin, kun ihan mun edessä (istuminen onnistuu jo vähän muuallakin). Seisominen pitäis kanssa ottaa ohjelmaan, mutta se on taas mulle jotenkin hankala juttu...
Tempuista ollaan tehty peruuttamista (muutama askel menee jo) ja "etuosan käännöstä". Kiipeää siis etujalat kirjan päälle (ei ollut muutakaan sopivan matalaa ja tukevaa alustaa...) ja kiertää takaosalla ympäri. Tässäkin menee jo muutaman askeleen. Näissä siis ideana aktivoinnin lisäksi takapään hallinta, mikä toivottavasti jatkossa auttaa monessa jutussa. Etenkin tuo "etuosan käännös" otettiin ohjelmaan sivulletuloa ajatellen --> ei kieräisi isoa lenkkiä mun takana tai hyppäisi vaan tekisi siistin käännöksen takaosalla.
Kahden lelun leikki alkaa pikkuhiljaa sujua. Ajoitus ei mulla osu aina ihan kohdalleen, joten joskus toinen lelu joko putoaa liian aikaisin, tai sitten ei putoa ollenkaan... Tää on kuitenkin Merkin mielestä ihan huippuhauskaaa, joten jatketaan harjoituksia. Muutenkin lelulla palkattaessa ajoittain tuo sitä jo luoksekin, eikä pelkästään lähde kuskaamaan johonkin omaan jemmaan (tai lähinnä menee maate johonkin ja alkaa järsiä lelua). Vaatii kuitenkin melkein aina sen, että lähden juoksemaan / liikkumaan pois päin. Tätä täytyy treenata vielä paljon. Palkkana varmaan pitää olla toinen lelu, sillä esim. naksun kuultuaan (vaikka tietääkin, että naks --> nami) ei yleensä lelua pudota. Lelu on siis vieläkin melkein aina namia kivempi... Esineiden pitämistä ollaan ihan vähän aloiteltu, mutta tässäkin se ongelma, että lelu tuppaa olemaan namia kivempi. Laitetaan mietintämyssyyn ja kysytään apuja jostain.
Koirakoulu on kohta käyty ja ihmeen hyvin tuo on siellä muiden mukana porskuttanut. Tuntihan on pikkupennulle (ja aikuisellekin koiralle) ihan tolkuttoman pitkä aika, mutta me pidetään omia taukoja vähän väliä. Joko hengaillaan vaan tai sitten leikitään tms. Nyt se kyllä selvästi jo tunnistaa kurssilla olevat koirat, eikä ne ole enää niin iso häiriö. Tämän huomasi viimeksi, kun yhden kouluttajan rotikka oli mukana (siis oli vaan kaukana kentän laidalla puussa kiinni, istui / makoili ihan hiljaa ja nätisti). Sitä piti aina tilaisuuden tullen kytätä ja vähän pöhistä...
Mitähän muuta? Käsiteltävänä olemista ollaan harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti (pitäis kyllä enemmän) ja nyt työn alla on kyljellään pötköttäminen. Joskus kyljelle meneminen onnistuu tosi hyvin ja joskus taas ei oikein millään... Jos sinne kyljelle sattuu menemään, niin sitten syöttelen nameja ja toisella kädellä silittelen jne. Merkki tuntuu olevan tassuistaan melkein yhtä tarkka, kun Rasmuskin... Eli niiden kanssa on vielä paljon töitä tiedossa. Alkuperäinen idea oli, että esim. kynnet vois leikata tuossa asennossa, mutta katsotaan nyt. Vielä ei tosiaan pysy siinä likikään tarpeeksi hyvin, joten oon lyhennellyt kynsiä, kun Merkki istuu sylissä. Tuo ei tosin kauaa onnistu, joten täytyy keksiä jotain. Tallipoikanakin oli viime viikolla pari kertaa ja hauskaa oli (lähinnä syödä paskaa ja vetää hepuleita ympäriinsä). :-)
Kamerassa on kuvia odottamassa, mutta lisäilen niitä joskus myöhemmin. Nytkin paistaa hienosti aurinko, joten eiköhän me yritetä saada muutama uusikin.
