Talvihorros?

No ei nyt sentään ihan, vaikka mielellään sitä kömpisi peiton alle ja heräisi keväällä. Merkkiä ei tunnu syysmasennus vaivaavan, vauhti sen kun kovenee. Muistatteko ne ikivanhan elokuvan suloiset riiviöt, jotka kastuminen sai muuttumaan ihan kamaliksi? Merkille on saattanut syyssateiden seurauksena käydä samalla lailla...  Se on edelleen niin suloinen, kun olla voi, mutta se on alkanut kasvattaa Asennetta. Todistettavasti koipi nousee aina silloin tällöin ja se koittaa välillä urputtaa Rasmukselle vastaan... :-0 Ja Sentti-parkaa pitää purulelunaan miten huvittaa. Ollaan siis jatkossa tarkkana ja tarvittaessa puututaan hölmöilyihin. Ei kyllä ole vaikea kuvitella, että ihmiset helposti lankeaa suloisen ulkonäön edessä. Saattaisi itselle käydä samalla lailla, jos ei näkisi miten tuo käyttäytyy isoja koiria kohtaan. Se ei (ainakaan toistaiseksi) suoraan pistä meille ihmisille hanttiin, mutta vanhempia koiria kohtaan on välillä ihan uskomattoman röyhkeä. Saas nähdä miten ämmän käy...

Tänään Merkki ekaa kertaa karkasi portin raosta räksyttämään jollekin, mutta en kerinnyt nähdä mikä siellä meni (katosi siis autotallin nurkan taakse). Ja hölmistyin niin, etten ehtinyt karjaista ennen kuin hävisi näkyvistä (ja Rasmus on koulinut sen verran hyvin, että en sitten viitsinyt huudella perään). Kunhan pääsin itse portista, niin tuli jo täyttä vauhtia takaisin. Mutta aika vakuuttavalla rähinällä se lähti ollakseen ihan kakara... :-0 Tähän asti ollaan hengailtu pihassa, eikä ole ollut moksiskaan ohikulkijoista. Ollaan siis jatkossa tarkempia tämänkin kanssa. Sopivan tilanteen tullen sille täytyy kertoa, että ei ole Merkin asia päättää, ketä meidän talon ohi saa kulkea. Meillä on aita pihan ympäri, joten ei tuo tähänkään asti ole tiellä ihmisten riesana roikkunut. Pääsipähän vaan tänään livahtamaan, kun lakaisin lunta terassilta.

Koulutusrintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Jotenkin on mennyt energia siihen, että ollaan tuolla ankeassa sateessa ja pimeässä ulkoitu edes jotenkin. Sisällä ollaan lähinnä leikitty ja järsitty luita / puruluita. Samoja vanhoja koulutusjuttuja ollaan hömpötelty. Täytyis kehitellä edes jonkinlainen suunnitelma, että ei junnattaisi vaan paikallaan. Jatkossa pitäisi aloittaa / jatkaa ainakin seuraavia: luoksetulon paikka (eteen), peruuttaminen, nouto, seisominen, istumiseen ja maahanmenoon kestoa. Ja sitten tietysti se tärkein, eli ihmisten ilmoilla liikkuminen ja etenkin vieraisiin koiriin totuttelu (se murina...). Viimeksi hallille tuli bestis Lumi, joten keskittyminen enempi vähempi hävisi. Saatiin silti ihan kivoja leikkimisiä & jotain pikkujuttuja, mutta heti kun tekeminen loppui, piti tuijotella Lumia ja piiiiiipata... :-/ Hallilla siis aloitettava ihan kunnolla rauhoittumistreenit. Loppukuusta olisi mätsäri tyrkyllä, lähdetään ainakin menoa ja meininkiä ihmettelemään. Kehässä voisi pyörähtää kokemuksen vuoksi, jos ei kovin pahasti pörräile kanssakilpailijoille... ;-) Tätä varten täytyisi siis skarpata se seisominen. Kontaktikävely onnistuu (jos on onnistuakseen noin isossa häiriössä) namien kanssa, mutta pylly tuppaa mennä maahan heti, kun pysähdytään.

Ai niin: hampaita putoilee tasaisen hitaaseen tahtiin. Ainakin kaksi takahammasta oon onnistunut kiskomaan irti. ;-) Siis ihan oikeasti, molemmat rapsahti hallin lattialle (eri kerroilla), kun leikittiin narulelulla. Suu on niin pieni ja koira eläväinen, että en ihan pystynyt paikantamaan mistä ne puuttuu. Kulmahampaat sen sijaan on edelleen tiukasti kiinni. Uusiakaan ei näy, joten kaipa me voidaan odotella ihan rauhassa. Karvakin alkaa muistuttaa jo pumpulipallon sijasta ihan oikeaa mudin karvaa, hieno juttu. :-) Paikoitellen toki vielä höttöinen, mutta eiköhän sillä talven yli jo tarkene.

Viikonloppuna koitetaan päästä mudiseurassa riekkumaan. Täytyy raportoida omakohtaiset kokemukset onko mudi todella toiselle mudi. ;-P Lauantaille kyllä luvattiin sadetta, joten kuvia ei mahda juurikaan saada.



Se kasvattaa Asennetta ja korvia ;-)