keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Treenejä pitkästä aikaa

Ollaan oltu Merkin kanssa reippaita ja käytiin maanantaina ja tiistaina oikein hallilla treenaamassa. Samoja vanhoja juttuja... Seuraavana työlistalla on sivulle tulosta ja askelsiirtymistä häivyttää käsiapu (ja mää oon tosi surkee tässä). Ja ruveta maahanmenoista ja istumisista palkkaamaan vaan nopeimmat.

Maanantai ensin: Teki ajoittain ihan hyvin, vaikka oli tosi paljon porukkaa. Ei edes tiennyt, kenelle olis murissut, joten oli pääosin ihan hiljaa. ;-) Oli tosiaan sen verran ahdasta, että vaan muutamia toistoja tehtiin sivulletuloja, istumista ja maahanmenoa. Lähinnä leikittiin ja katseltiin muiden touhuja. Ainakin kerran rauhottui tosi nätisti mun jalkoihin maate ja katseli muiden menoa. Rauhoittumiset olis ehdottomasti otettava ohjelmaan. Ja myös seinässä kiinni / boksissa odottelu. Hampaat harveni tälläkin reissulla, alhaalta putosi toinen kulmahammas... Hallilta sitten metsälenkille ja koska illalla oli vielä kotona virtaa, niin tehtiin muutama noita käden häivyttämisiä. Aika säätämistä ne vielä on, joskus vahingossa tulee ihan hyviäkin, mutta aika usein jää vinoon tai taakse (käsi kiinnostaa).

Tiistai: Oli vaan pari muuta koiraa, joten päästiin oikein hommiin. ;-) Tehtiin siis sivulletuloja namipalkalla ja aina jonkun toiston jälkeen vähän leikkiä, että pysyy vauhti yllä. Taas ajoittain väläyttelee tosi hyviä, mutta joskus on sitten ihan pihallakin. Hallilla on hyvä peili, joten pystyy olla itse suorassa ja silti vahtia mitä koira tekee. Selvästi Merkkiä vähän hämäsi, kun mun asento muuttui. Näitä siis lisää paaaljon. Lisäksi sitten istumista ja maahanmenoa. Huvin vuoksi muutama naksu kosketusalustalle. Hallilla ei juuri kannata uusia juttuja aloitella, kun ottaa vielä aika paljon häiriötä milloin mistäkin. Illalla taas kotona jotain hömpöttelyjä.

Tänään otettiin kotona vaihtelun vuoksi vähän noutoa. Kapulaa ei edelleenkään ole, joten otettiin lelulla (sellainen tennispallomateriaalia oleva pötkylä). Edelleen toimii selvästi paremmin lelupalkalla, namien kanssa tahtoo vauhti hiipua. Tehtiin muutenkin vähän eläinkokeita. Erilaisia versioita oli:
  • Istuu ja annan lelun suuhun --> muutaman kerran ihan ok, mutta välillä taas ei tykännyt ottaa kapulaa suuhun. Tässä taisi olla ruokapalkka, joten sekin voi vaikuttaa
  • Kävelen takaperin ja annan vauhdissa lelun --> parempi (saalistaa?), tässäkin ruokapalkalla
  • Itse istumaan maahan ja hetki leikittiin rätillä, sitten rätti piiloon ja lelu lattialle --> lelun nostamisesta naksu ja leikki palkaksi --> tämä toimi ehkä parhaiten alkukankeuden jälkeen, kokeillaan joskus uudestaan
Seisomista vähän makupalalla houkuttelemalla, mutta ei vielä ollenkaan hiffaa, mitä ollaan tekemässä. Menee tosi herkästi istumaan. Mutta jatketaan tätäkin.

Eilen herra nirppa sai ilmeisesti mahan täydeltä broileripullia, kun tänään ne ei kelvannut enää ollenkaan... :-/ Uhrauduin ja keittelin sitten maksaa ja se näytti kiinnostavan kovasti. :-) Laitoin vähän uuniin kuivahtamaan, kun on keittämisen jälkeen niin tahmaista. Kokeillaan, josko tuolla saisi hommiin vähän potkua. Kovin vaativa maku tuolla kyllä on: tähän mennessä kivointa on ollut sydän, maksa, naudan maha, raaka jauheliha ja broileri. Roskaosastolta Frolicit ja smackokset (tai mitkä lie liuskat) maistuu myös yllättävän hyvin. Jotenkin vaan ottaa päähän syöttää kourakaupalla noita lisäainesotkuja.

Kasvurintamalla tapahtuu koko ajan. Nyt Merkki on ruvennut koiven nostamisen lisäksi ihan selvästi merkkaamaan. :-0 Hupaisaa, kun se menee niin tomerana isojen perässä ja merkkailee lumipenkkoja. :-D Takahampaita on irronnut jokunen ja tosiaan nyt eka kulmahammas. Vähän häiritsee yläkulmahampaat, kun ne ei hievahdakaan ja uudet kasvaa jo tilalle. :-/ Kokeneemmat on kyllä kurkkineet suuhun ja käskeneet odotella rauhassa. Me siis jatketaan repimisleikkejä ja toivotaan, ettei tarvi lääkärisetälle mennä.

Noin muuten arkipäivät on melkoista taistelua tuolla ainaisessa pimeydessä. Koiria tosin ei tunnu haittaavan, pääselevät vilkkujen ja heijastimien kanssa ihan normaalisti. Tää viikko ollaan koirapoikien kanssa ihan keskenämme, joten ohjelmaan kuuluu aamulenkki pimeällä metsätiellä, töiden jälkeen lenkki pimeässä metsässä ja iltalenkki narussa kulkien pimeässä... Ihana marraskuu! :-/ Totta puhuen lumen tulo on auttanut ihan hurjasti, sen ansiosta sentään metsässä voi ylipäätänsä pimeässä kulkea.

Tän päivän tieteellisen tarkkojen mittausten perusteella paino on 10,3 kg ja korkeutta ehkä 42-43 cm (sohvan reunaa korkeampi, mutta jakkaraa matalampi ;-)).