maanantai 29. marraskuuta 2010

Voihan hammas!

Nyt kun saatiin hammaslääkärille aika niin toinen kulmahammas putosi... Vaikka eilen illalla se ei mun mielestä edes heilunut. Saas nähdä putoaako toinenkin niin, että päästään perumaan lääkäriaika.

Hallilla ollaan käyty eilen ja tänään. Pakkasta on 20 astetta, joten ulkona ei tarkene oikein kukaan ja johonkin on virtaa purettava. Täytyy kyllä myöntää, että ollaan (taas!) vaan hömpötelty jotain aivot narikassa. Tarvis varmaan joskus suunnitellakin jotain, että edettäis ikinä mihinkään. Sivulletulosta edelleen koitetaan häivyttää apuja, onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Etenkin häiriössä paikka on toisinaan ihan hukassa... Mutta toisaalta taas jokus tulee ihan hienojakin. Parhaiten sujuu sivulletulo ja kohtalaisesti eteenpäin (1 askel...) siirtyminen. Hankalinta ilman apua on paikallaan pieni käännös (ei siis 90 astetta) vasemmalle. Maahanmenot paranee ja joskus onnistuu vahingossa kauempanakin. Seisomista on aloiteltu ja vähän kestoa maahanmenoon. Agilityn saralla ollaan vähän hömpötelty putken ja alastulokontaktien kanssa. Kontakteissa pitää nyt ihan aluksi naksutella se sinne alastulolle, ettei heti alussa tarvitse suotta vääntää. Jos olis fiksu (ja agilityssä jotain tavoitteita...) niin 2-on-2-off voisi treenata kotonakin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä päätyy tekemään, jos pakkaset jatkuu pitkäänkin...

Edelleen toiset koirat jostain syystä hirvittää. :-/ Toiset enemmän kuin toiset, mutta ei tuosta kyllä mitään sosiaalikukkasta tehdä. Toisinaan kiinnostaisi mennä jotain moikkaamaankin, mutta sitten tulee kuitenkin murina, kun on epävarma. Liekö siitä jo teini tulossa, kun välillä on niin epävarman näköinen kun olla voi ja välillä taas pörrää häntä tötteröllä ihan vakuuttavan näköisesti... Epävarmuuspörinöihin en juuri reagoi (korkeintaan höpö-höpö ja koitan olla mahdollisimman rento ja normaali), mutta sitten kiellän, jos lähtee muille uhoamaan miten sattuu. Eilenkin Nikke sai tosi tympeän vastaanoton, mutta sitten myöhemmin kuitenkin leikkivät ihan nätisti, kun Merkki oli saanut rauhassa mietiskellä tilannetta. Novan kanssa leikki sujui samantien, vaikka ovat nähneet yhden kerran joskus Merkin ollessa ihan pikkupentu. Nova vaan on jotenkin jäänyt kovin pieneksi... :-D

Sellaista tällä erää. Toivotaan vähän vähemmän pakkasta, että päästäisiin uloskin rälläämään. Ja hampaan suhteen ei tiedä mitä toivoisi... ;-) Ei vaan, olisihan se kiva, jos putoisi itsekseen niin ei tarvisi pientä laittaa kanveesiin.