Ei sillä, että me muutenkaan ikinä kokeisiin asti päästäisiin, mutta alkaa ihan tosissaan vituttaa tuo luoksepäästävyys. :S Tänään tokoryhmässä oli käynyt kato ja me oltiin Merkin kanssa kuokkimassa siellä (meille siis uusi kouluttaja).
Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja pyysin, ettei koske Merkkiin. Muutaman kerran kävi pyörimässä ihan lähellä -> ok. Sitten yksi kerta niin, että ihan vähän silitti kaulasta -> ok. Tässä vaiheessa siis hienosti, hyvä Merkki! :) Mutta sitten... Kouluttaja tuumasi, että hyvinhän tuo meni ja juteltiin jotain. Sitten en tajunnut ajoissa ja kouluttaja kyykistyi juttelemaan Merkille & ojensi kätensä haisteltavaksi, murinahan siitä tietysti tuli... Perse! Sitten odoteltiin ja odoteltiin... Merkki kävi ottamassa pari namia nätisti, ehti murista taas jne. Kun hiljeni, niin lopetettiin siihen.
Voi ristus, että mun pitää olla tyhmä! Jotenkin tuntuu, että tää on taas pahentunut ihan huomattavasti. Voiko tää olla taas joku kausi, vai treenataanko me niin pieleen, että homma vaan pahenee? Kiellänkö mää nyt siltä kaikki vieraiden ihmisten moikkailut, kun
tuntuu olevan ihan arpapeliä, kenet moikkaa siististi ja kenelle
murisee? Aikaisemmin ei kyllä murissut sellaisille ihmisille, jotka Merkki itse muuten vaan kävi moikkaamassa. Tämän päiväisessä voi tietysti olla se, että kouluttaja oli jo muuttunut epäilyttäväksi, kun tehtiin sitä luoksepäästävyyttä ensin. Ja Merkillähän on norsun muisti, joten myöhemminkin piti kouluttajaa mulkoilla, jos tuli liian lähelle...
Seuraavana paikkamakuu. Täysi matka, lyhyempi aika, jättö ja loppu kokeenomaisesti. Ei haistellut eikä kai piipannutkaan (välillä kyllä aika älämölö, joten en vanno). Ei reagoinut "liikkurin" käskyihin ja lopussa ei ennakoinut. Oli vielä ihan rennon ja tarkkaavaisen oloinen. Hyvä Merkki. :)
Lopuksi saatiin kehuja meidän perusasentotreenistä. Tulee hyvin oikealle paikalle ja tekee pienet korjaukset hyvin. Treenattavia: mun pitää suoristaa itteni, oikealle käännöksiä paikallaan + askeleita vasemmalle. Nää oli kyllä tiedossa (etenkin mun könöttäminen on tosi tyhmää), joten treeniä vaan.
Väliajoilla humppailtiin jotain omia temppuja, välillä jopa ihan kivalla ilmeellä. Se varsinainen Asenne on vielä hukassa, mutta nyt ei sentään ihan toivottomalta tuntunut. Meitä oli vaan 3-4 siinä samassa hallinpuolikkaassa, missä arkitokossa on reilu 10 koiraa. Tästä johtuen varmasti paljon rennompaa menoa ja pari ihan minipätkää leikkiäkin. :)
Lopuksi piipahdettiin hetki arkitokopuolella ja tehtiin kontaktitreeniä. Että se on vaikeeta! Varsinkaan kontaktikävely ei onnistu sitten millään tuolla tungoksessa. Ja sekin, kun ollaan paikallaan ja muut pujottelee ohi, saa vähintäänkin silmät muljahtelemaan... Merkki tekee kaikenlisäksi sellaisia pikavilkuiluja, että jos koitan kieltää, niin on jo ehtinyt kääntää katseen takaisin. JOS olis joku megahyvä ruokapalkka, niin vois naksutella. Mut kun ei oo, niin Merkin mielestä on vähintään yhtä palkitsevaa vilkuilla niitä muita kuin tapittaa mua. Liian vaikea paikka siis, mutta ei me oikein voida siellä hallin ulkopuolella näitä treenata... ;)
Kokonaisuutena siis ehdottomasti paras reissu tähän mennessä, mutta noi murraukset ottaa niin päähän. Enkö mää ikinä opi?!? Jotain katumusharjoituksia pari päivää...
7 kommenttia:
Auts. :/
Mutta saanen vielä ruoskia vähän lisää, minkä hiton takia sä annat sen koiran mennä moikkaamaan ketään?! Käskyn alla sivulla se homma tehdään ja muuten se ei mene kenenkään luo eikä kukaan tule sen luo, piste, ja tää on ainoa mihin se voi rauhoittua. Kukaan ei ainakaan tule silittämään ja juttelemaan, jos se nyt käy jonkun lahkeita ohimennen nuuhkaisemassa, niin antaa käydä.
Ootko kokeillut sille ihan häiriötreenejä? Eli että häiriötä ignooratessa ja kontaktia pitäessä tulee palkka. Jotta saisit enemmän sellaisen fiiliksen, että te ootte yhdessä kuplassa, jonne häiriöt ei ulotu, eikä niistä tarvi välittää ja mitä suurempi häiriö, sen vahvemmin M pitäis suhun kontaktia ja välttäis näin ne häiriöt.
Ajelkaa tänne päin maailmaa niin katsotaan sitä koiraa? Mun käy niin sääliksi se koirakin, kun se tarttisi selvät sävelet mitä sen kanssa tehdään, että se voisi luottaa ohjaajaan. Nyt te ootte kaksi epävarmaa jotka pälyilee toisiaan, että mitähän toi nyt meinaa :/
Mä en usko että toi luoksepäästävyyskään on kovin kummoinen juttu. Kun sen alusta asti olisi tehnyt napakasti ja valinnut metodin, se olisi jo aikaa sitten hoidettu. Nyt te ootte soutanu ja huovannu ja kukaan ei oikeen tiedä mikä on ajatus ja miten pitäis olla. Totta kai siihen asiaan vaikuttaa kaikki mitä tapahtuu ennen ja jälkeen, koko arki. Meillä ei oo enää juurikaan noita ongelmia (vaikka en kyllä sanoisi luottavanikaan tohon, vaan aina luoksepäästävyydessä se on tiukasti käskyn alla , ja tulee olemaan kunnes on mullissa :P) mutta esim. arjessa se ei juurikaan saa mennä omia aikojaan moikkaamaan ketään, vaan käsken sen heti pois sieltä, jos edes meinaa. Ei tollaselle koiralle voi antaa valtaa. Epävarma ja dominoiva on ihan saatanallinen yhdistelmä, se haluisi päättää mitä tehdään, mutta sit sitä alkaa kesken kaiken ahdistaa. Siispä ei mitään asiaa mennä kenenkään luokse.
Mä niin haluisin auttaa teitä, ei toi ole kellekään hyvä tilanne.
Ollaan tehty häiriö- / kontaktitreeniä paljon, mutta ei ne edelleenkään toimi mitenkään loistavan hyvin. Oma juttunsa tässä on se, että superpalkkaa ei löydy. Ei ole niin ahne, pallohullu tms., että palkka voittaisi isommat häiriöt. Kyllä me kuitenkin ollaan edistytty, joten kaipa me jatketaan samaa rataa.
Noin muuten tää luoksepäästävyysjuttu on jostain syystä pahentunut viime aikoina. Merkki aikuistuu? Tähän asti se on saanu moikkailla ihmisiä (siis niitä ihmisiä, jotka ylipäänsä ei pelkää koiria jne.), kun on ollut ihan nätisti.
Pahimpia on olleet just noi "näyttelytilanteet", missä joku vaan tulee kysymättä koskemaan. Ja näissäkin on ollut parempi aikaisemmin. Siis inhonnut (pelännyt?) kyllä, mutta vaan vähän luimistellut.
Sehän tässä nyt mättää, että en tiedä johtaako kovakaan kieltäminen parempaan tulokseen? Tuntuu, että Merkki yhdistää kieltämisen nimenomaan niihin vieraisiin ihmisiin ja tulee koko ajan vaan epävarmemmaksi. Siedättäminen vois olla fiksumpaa?
Kun ollaan nyt esim. treenattu noita luoksepäästävyyksiä (niin että se vieras ei edes koske), niin Merkki jää pitkäksikin aikaa kyttäilemään ko. ihmisiä. Siis ei käännä selkää niille tms. Samaa ei tee koulutuksissa muille koiranomistajille, vaikka niitä tulee ja menee hallissa.
Nyt ei siis toistaiseksi moikkailla ketään, se ei ole ongelma täällä korvessa asuessa. Eikä sen suhtautuminen vanhoihin tuttuihin ole mihinkään muuttunut, ne on kivoja edelleen. :) Ja mistään random-ohikulkijoista Merkki ei oo ikinä ottanut mitään pulttia. Tosin pentuna sitä on namitettu aina ohikulkijoista. Myös luoksepäästävyys treenit on tehty pitkään namittamalla, mutta ehkä se koskeminen vaan on se juttu?
Ei, mä en tarkoita että sitä kielletään. Et sä voi kieltää sitä tuntemasta jotakin. Valitset jonkun käskyn jota käytät vaan tähän, meillä se on "hampaat" (varsinainen "pure tuomaria" :D). Kylmän viileesti sitä tullaan koskemaan, muriskoon jos murisuttaa, purra ei saa eikä pakittamaan pääse, eli sä pidät sitä alkuun kiinni (ote pitää näyttää, sitä ei voi selittää, mutta mudi-ihmisiltä on peräisin ja iitu opetti mulle ;P). Vieras koskee ja menee pois ja sä palkkaat, mutta silleen aika hillitysti, "se nyt vaan kävi eikä ole ison palkan arvoista". Tärkeintä on se, että sekä ohjaaja että koskemaan tulija on varmoja mitä tehdään, ja teki se koira mitä tahansa, ketään ei kiinnosta. Se mutina jää pois kun tää kaava selkiää sille koiralle ja se tajuaa että ei mahda mitään, mutta selviän kuitenkin hengissä. Jäi meillä ainakin, enkä mä usko että Merkki on sen kummempi. Se on vaan nyt ihan hirveän kujalla.
Tuo meiltä kyllä esim. eläinlääkärissä onnistuu ilman ongelmia. Otan Merkin sellaiseen pakko-otteeseen, ettei pääse hölmöilemään mitään. ;) Näin ollen se ei myöskään jostain syystä murise. Ja hoitotoimet (ne vähät mitä on tehty) onnistuu ihan asiallisesti.
Mutta sitten kun tästä pakkopaidasta pääsee irti, niin kyllä Merkki jää kyttäilemään sitä ihmistä eikä varmasti päästä kovin lähelle / selän taakse. Tämä on teiteysti vähän huono juttu harrastuksissa, jos jää jotain tuomaria / toimitsijaa sitten kyttäilemään.
Mutta siis enempi ongelmana on harrastusjutut, missä sen pitäis pysyä omilla jaloillaan "vapaana" ja joku koskee... Tai en mää lopulta tiedä onko tääkään ongelma, kun mun oma hermorakenne ei taida kans ikinä riittää kisoihin menemiseen. :D
Meidän arkea tää juttu ei haittaa, kun ei ikinä käydä missään seurapiiritapahtumissa. Tuttujen kanssa Merkki siis on ok, eikä aiheuta harmeja. Meillä on aika normiviikko takana ja maanantain treenejä lukuunottamatta ei olla vieraiden ihmisten kanssa seurusteltu... Mitenniin epäsosiaalisia koko porukka ihmisiä myöten. ;)
Tuo TOKOn luoksepäästävyys ja PK:n sirutarkistus on ollu Mantan kanssa silloin joskus kaikkein vaikein liike opettaa. Mutta siis tekisin näin Merkinkin kanssa: ensin treenataan tosi tuttujen ja helppojen ihmisten kanssa ja palkka aina vain sulta. Sitten, kun koira on sisäistänyt, että tämä on liike nimeltä "siru" tms. voi ottaa vaikeammilla tyypeillä ja lopulta jopa Äijillä (Esterin määrittelemä :)).
Tuohon näyttelykopelointiin juurikin tuo Lauran mainitsema pakko-ote, jota oletkin jo lekurissa käyttäny. Kyllä sinne pienen mudin kaaliin joskus menee, että A) se ei voi itse määrittää kuka siihen koskee B) siitä jää henkiin, vaikka vieras ihminen koskee
tsemppiä treeneihin!
iitu
ps. tarveisko järjestää talvella jotkut mudien tottistreenit porukalla?
Lähetä kommentti