Perjantaina työreissun ja sen vaatimien päikkäreiden ;) jälkeen kaunis ajatus oli tehdä leppoisa metsälenkki ja sitten joku kiva metsäjälki päälle. Ei menny kuin Strömsössä, ei...
Pihassa lähtiessä piti vetäistä "näyttelytreenit", kun J oli sopivasti hollilla. Tuli todistettua, että tossa "näyttelyasennossa" murisee J:llekin, jos tulee koskemaan. Voihan v! Koko juttu on Merkin mielestä ilmeisen ahdistava. :( Koska muuten esim. korvia putsatessa / muuten tutkiessa J kyllä voi tulla sörkkimään ihan hyvin. Jos saisi avo-h:n niin ei tarvis näytellä enää...
Sitten jälki vanhenemaan ja lenkille. Oltiin jo melkein autolla, kun herra Merkki päätti lähteä metsästysreissulle. :x Oli mukavaa piilosta käsin kuunnella Merkin saaliskimitystä ja pyydystää hirvikärpäsiä omasta tukasta + muista koirista... :Q En viittiny edes yrittää huudella, kun tossa kimitys-tilassa ei kuuntele. Tuli tosi väsyneenä ja tyytyväisen näköisenä etsimään meidät piilosta (Sentin läähätys kyllä paljastaa paremmankin piilon...). Tästä sitten hyvillä mielin jäljelle.
Jäljelle mennessä oli montulla pari ihmistä koiria uittamassa, mutta en älynnyt tätä vielä mitenkään "pelätä" sen kummemmin. Ideana oli koittaa suht kokeenomainen alo-jälki helpossa maastossa. Pituutta oli siis noin 500 m ja 5 keppiä. Jäljen nostosta oli palkkana namipurkki. Merkkasin vain keppien paikat ja jälki vanheni reilun tunnin.
Jana oli ehkä viitisen metrisä (joo, pitäis treenata), jäljen nosto hyvin (oikealle) ja ok purkin ilmaisu. Tästä päästiin vähän matkaa eteenpäin, kun ne ihmiset koirineen tuli vastaan -> haukkumista ja murinaa, kun olivat Merkin metsässä. Odoteltiin, kun ylimääräiset häipyivät (siis ihan todella häipyivät, lähtivät autolla pois) ja päästiin jatkamaan. Ihmeen hyvin jatkoi tästä, vaikka pitikin välillä pysähdellä kuikuilemaan, ettei uudestaan kukaan hyökkää. Sitten tultiin kohtaan, missä olivat seikkailleet meidän jäljen päällä. Merkki vaan pyöriskeli haistelemassa niiden jälkiä ja koska omaa ei ollut merkattu, ei oikein voinu tehdä mitään. Ts. ei mitään mahdollisuutta tietää ollaanko oikealla jäljellä. Käskin sitten Merkin mukaan ja siirryttiin lähelle ekaa keppiä ja siitä jäljen nosto uudestaan. Lähti kyllä jäljestämään, mutta ilmaisu sitten ihan ahterista. Ihan selvästi merkkasi kepin, mutta olis vaan jatkanut matkaa. :x Käskin takaisin ja uudestaan -> hiiiiidas ilmaisu, kun en päästänyt jatkamaan. Tästä eteenpäin sitten ihan ok jäljestystä, mutta ilmaisut ihan kamalia. En tiiä olisko ilmaissut mitenkään, jos en olis huomauttanut. Kolmoskepillä otti jo päähän niin, että karjaisin kunnolla maahan... Tyhmää, tiedän. :/ Selvästi vähän otti itteensä, mutta jatkoi kuitenkin jäljestämistä ihan ok. Neloskeppiä en muista, ei se ilmaisu ainakaan mikään hyvä ollut. Loppukepistä sitten ihan vaan pokkana reagoimatta ohi, annnoin mennä ja nappasin vaan valjaat irti. Eikä tietysti mitään palkkaa. Varmaan nousi savu korvista, kun kävelin autolle. Melkein pimeässä, hirvikärpäsiä nyppien... Ihana treeni!
Keppitreeniä siis tiedossa. Ei ole isoa iloa, vaikka jäljestäisi kuinka hyvin, jos kepit jää metsään. Voihan perse!
Lauantaina ei sattuneesta syystä juuri huvittanut treenata. Iltalenkki käytiin montulla paukkuja paossa (Venetsialaiset nääs) ja siihen päälle pari ruutua ja pätkä seuruuta. Ruudut ihan hyvin kosketusalustalle + namipalkalla (jäljen loppupalkka, autoon unohtunut maksamakkara, piti käyttää - nam ;)) ja seuraamisessakin piti kontakti + teki hyvät käännökset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti