Joskus sentäs onnistuukin

Sunnuntaina lähdettiin vielä paimentamaan, vaikka oli jotenkin sellanen "mistään ei tule mitään" -fiilis. Kuttukuun reissu onkin tänne kirjoittamatta (koska en oo käsitelly kuvia...), mutta sielläkin oli vähän plaah-olo. Merkki oli jotenkin aneeminen ja jumitti. 

Ilmeisesti se kuitenkin tajusi oman parhaansa ja päätti välillä tehdä hommiakin. ;) Muutenkin ihan luksustreenit, oltiin Lumi-tyttiksen kanssa kahdestaan, joten saatiin tehdä paljon hommia. Kolme kierrosta tehtiin, oli väsy muti kotiin tullessa. :) Tää siis tapahtui eilen ja nyt ei meinaa muistaa, mitä me oikein seikkailtiin...

Joka tapauksessa vietiin ja tuotiin lampaita tallista, tää oli kyllä iisipiisi, kun lampaat kulki ihan ittestään. :) Sitten jonkun verran kuljetuksia, pitää olla hosumatta kepillä ja antaa Merkin itse pohdiskella juttuja. Se tosin välillä tuppaa valumaan mua kohti lauman ohi, joten pitää kuitenkin olla tarkkana. 

Isommalla laitumella treenattiin sitten hakukaaria, lopulta mun mittapuulla jo tosi kaukaakin. Siis mun mittapuulla. :D Aluksi Merkki ei tietystikään ihan hiffannut ja vauhtikin oli kuin etanalla. Sitten vaan kepillä vähän vauhtia ja tsemppausta niin parani huomattavasti. Yllättävän laajan kaaren se teki, kun tähän asti on ongelmana ollut liian läheltä laumaa meneminen. Viimeisellä rundilla saatiin sitten jo pari tosi hienoakin hakukaarta. :) Vauhtia ja asennetta vaan vielä lisää, niin hyvä tulee. Maahanmenotkin toimi yllättävän hyvin, vaikka ei olla ennen tehty. Tässä tietysti auttaa se, että vire on aika matala, niin malttaa kuunnella.

Noihin hakuihin tarvitaan kyllä vielä rutkasti lisää varmuutta. Jos lampaat on karatakseen, niin meillä ei riitä mitenkään vauhti. Käskyt on vielä niin epävarmoja, ettei Merkki lähde tarpeeksi reippaasti liikkeelle. Tarvii varmaan muuten vaan ruveta treenaamaan kiertämistä, niin että käskyt olisi tutumpia.

Erikseen pitää vielä mainita, että saatiin ihan viimeiseksi lampaat tosi hienosti talliin. :) Lampailla siis kova veto sisälle (kaverit + ruokaa) ja meinaavat ryysiä miten sattuu. Tässä kohtaa oli apua väsyneestä koirasta. ;) Merkki malttoi pysyä tarpeeksi kaukana ja liikkua ihan varovasti kävelemällä. Ja kuunteli pysäytyskäskyt hyvin.

Että ehkä me ei ihan kokonaan vielä eläköidytä. Tai tehdä mudirukkasia... :p

Lumi-tyttis oli myös ihan superpätevä, vaikka vasta toista kertaa lampailla. Jospa vielä syyskuussa pääsisi kerran...

Rentouttava metsälenkki ja terapiajälki. Not.

Perjantaina työreissun ja sen vaatimien päikkäreiden ;) jälkeen kaunis ajatus oli tehdä leppoisa metsälenkki ja sitten joku kiva metsäjälki päälle. Ei menny kuin Strömsössä, ei...

Pihassa lähtiessä piti vetäistä "näyttelytreenit", kun J oli sopivasti hollilla. Tuli todistettua, että tossa "näyttelyasennossa" murisee J:llekin, jos tulee koskemaan. Voihan v! Koko juttu on Merkin mielestä ilmeisen ahdistava. :( Koska muuten esim. korvia putsatessa / muuten tutkiessa J kyllä voi tulla sörkkimään ihan hyvin. Jos saisi avo-h:n niin ei tarvis näytellä enää...

Sitten jälki vanhenemaan ja lenkille. Oltiin jo melkein autolla, kun herra Merkki päätti lähteä metsästysreissulle. :x Oli mukavaa piilosta käsin kuunnella Merkin saaliskimitystä ja pyydystää hirvikärpäsiä omasta tukasta + muista koirista... :Q En viittiny edes yrittää huudella, kun tossa kimitys-tilassa ei kuuntele. Tuli tosi väsyneenä ja tyytyväisen näköisenä etsimään meidät piilosta (Sentin läähätys kyllä paljastaa paremmankin piilon...). Tästä sitten hyvillä mielin jäljelle. 

Jäljelle mennessä oli montulla pari ihmistä koiria uittamassa, mutta en älynnyt tätä vielä mitenkään "pelätä" sen kummemmin. Ideana oli koittaa suht kokeenomainen alo-jälki helpossa maastossa. Pituutta oli siis noin 500 m ja 5 keppiä. Jäljen nostosta oli palkkana namipurkki. Merkkasin vain keppien paikat ja jälki vanheni reilun tunnin. 

Jana oli ehkä viitisen metrisä (joo, pitäis treenata), jäljen nosto hyvin (oikealle) ja ok purkin ilmaisu. Tästä päästiin vähän matkaa eteenpäin, kun ne ihmiset koirineen tuli vastaan -> haukkumista ja murinaa, kun olivat Merkin metsässä. Odoteltiin, kun ylimääräiset häipyivät (siis ihan todella häipyivät, lähtivät autolla pois) ja päästiin jatkamaan. Ihmeen hyvin jatkoi tästä, vaikka pitikin välillä pysähdellä kuikuilemaan, ettei uudestaan kukaan hyökkää. Sitten tultiin kohtaan, missä olivat seikkailleet meidän jäljen päällä. Merkki vaan pyöriskeli haistelemassa niiden jälkiä ja koska omaa ei ollut merkattu, ei oikein voinu tehdä mitään. Ts. ei mitään mahdollisuutta tietää ollaanko oikealla jäljellä. Käskin sitten Merkin mukaan ja siirryttiin lähelle ekaa keppiä ja siitä jäljen nosto uudestaan. Lähti kyllä jäljestämään, mutta ilmaisu sitten ihan ahterista. Ihan selvästi merkkasi kepin, mutta olis vaan jatkanut matkaa. :x Käskin takaisin ja uudestaan -> hiiiiidas ilmaisu, kun en päästänyt jatkamaan. Tästä eteenpäin sitten ihan ok jäljestystä, mutta ilmaisut ihan kamalia. En tiiä olisko ilmaissut mitenkään, jos en olis huomauttanut. Kolmoskepillä otti jo päähän niin, että karjaisin kunnolla maahan... Tyhmää, tiedän. :/ Selvästi vähän otti itteensä, mutta jatkoi kuitenkin jäljestämistä ihan ok. Neloskeppiä en muista, ei se ilmaisu ainakaan mikään hyvä ollut. Loppukepistä sitten ihan vaan pokkana reagoimatta ohi, annnoin mennä ja nappasin vaan valjaat irti. Eikä tietysti mitään palkkaa. Varmaan nousi savu korvista, kun kävelin autolle. Melkein pimeässä, hirvikärpäsiä nyppien... Ihana treeni!

Keppitreeniä siis tiedossa. Ei ole isoa iloa, vaikka jäljestäisi kuinka hyvin, jos kepit jää metsään. Voihan perse!

Lauantaina ei sattuneesta syystä juuri huvittanut treenata. Iltalenkki käytiin montulla paukkuja paossa (Venetsialaiset nääs) ja siihen päälle pari ruutua ja pätkä seuruuta. Ruudut ihan hyvin kosketusalustalle + namipalkalla (jäljen loppupalkka, autoon unohtunut maksamakkara, piti käyttää - nam ;)) ja seuraamisessakin piti kontakti + teki hyvät käännökset.

Onks pakko, jos ei taho?

Pitäis oikeesti olla jo menossa, mutta pakko kommentoida Lauran kommenttiin ihan näin erikseen. 

Tiivistettynä jotaikuinkin näin: "Minkä verran olet kokeillut kieltää Merkkiä, kun se tekee jotain väärin, tai siis jättää tekemättä kuten käsketään? Että se koira oikeesti havahtuu että ohoupsmitähäh. Sitten vaan uudestaan ystävällisesti se sama käsky, ja kunnon palkka kun tekee."

Kyllä mää mielestäni vaadin, mutta oon kyllä taatusti tosi huono siinä. Pohjalla kun on ton yhden puupään ( = Rasmus) koulutusta, miltä on ihan tuhoon tuomittua alkaa ko. tilanteissa vaatia mitään... Ja sitten on vielä tilanteita ja tilanteita (ja seliseli ;)). 

Esim. tokossa on mun mittapuun mukaan helppo vaatia, että esim. kontaktia pidetään, maasta ei nousta, ei haisella kesken makuun jne. Oon kieltäny ihan reilusti ja näissä toimii ok (tai joutuu kyllä samoista asioista huomautteleen edelleen). Vire lässähtää heti ja ilme menee lyttyyn, mutta tekee kun on pakko.

Ongelmia tulee just esim. haussa ja niissä liikkeissä, missä Merkin pitäis irrota (nouto, ruutu, kiertäminen, merkki jne.). Näissä kun / jos tarpeeksi kieltää, niin Merkki joko tulee jalkoihin matelemaan tai hyytyy paikalleen. Ja kun meillä ei edelleenkään ole sitä superpalkkaa, niin kestää tosi pitkään ennen kuin Merkin saa palautettua taas kivan näköiseen tekemiseen. Tai saa minkäänlaista vauhtia esim. just ruutuun menemiseen. Haussa en tosin oo useasti kovistellu, kun ei se Merkkiä kiinnosta muutenkaan kovin kummoisesti...Mun mielestä sellainen mateluvauhti on jotain niin kamalaa, että jos ei muuhun pysty niin sitten on sama olla tekemättä kokonaan. :s Eli vaikka kovistelemalla saisin esim. menemään ruutuun, niin sellanen etanavauhdilla tapahtuva lönkyttely ei kyllä käy päinsä.

Merkistä näkee kyllä, että haistelusta on kielletty miljoonia kertoja, mutta se näyttää just sellaiselta "tiedän, mutta en pysty". Sama homma, kun tapellaan esim. koirille murraamisesta. Ei vaan pysty vaikka miten pitäis. Saattaa kieltämisen jälkeen kyllä syödä namin (ei leiki missään nimessä), mutta joko vaan luimistelee ihan surkeena tai saattaa haistella uudella yrityksellä.

Isompi vika tässäkin varmaan löytyy mun päästä hihnaa. Toi motivoinnin vaikeus ja hajuihin uppoaminen vaan tulee vastaan ihan joka asiassa. Me ollaan tosin menossa motivointiklinikalle... :D Ei sieltä tietysti mitään hetitoimivaa kikkakolmosta oo tulossa, mutta jospa jotain ajatuksia mitä lähtis kokeilemaan. 

Oli aika turha kyllä vastata tähän näin pikaisesti ja ajattelematta. Pitää miettiä tarkemmin juttuja ja palata joskus asiaan. 

Kokovartalokooma

Niin blogin kirjoittelussa, treeneissä kun monessa muussakin. :s Vois vaan maata sohvalla hyvien eväiden kanssa lukemassa uusia kirjoja. Välillä vois käydä mettässä verryttelemässä koirien kanssa. :)

Sitten viime kirjoituksen jälkeen yhdet ihan paskat hakutreenit. Ekan yrityksen (haahuilua vaan taas nokka maassa :x) jälkeen takaisin autoon. Sitten muiden jälkeen tallaamattomalla alueella jotenkuten pari pistoa, eka peräänjuoksuna ja toinen ääniavulla. Haukkua ei voinu muille kun mulle, koska ei pystykykeneen. Voihan perse oikeesti! Seuraavana päivänä tosin selvis, että Tuima oli alottanu juoksun (oli tallaamassa aluetta), mutta silti.

Tokopuuhastelut taas vaihtelevalla menestyksellä, onneksi jotain ihan kivojakin minipätkiä:

• Koululla ruutu onnistui jotenkin lelupalkalle, kun tehtiin ekana suht puhtaalla nurtsilla. Sitten tietysti oli kentsun päiväkävely, eikä pystyny kykeneen... :x Pysyi sentäs maate, kun komensin ja palkkailin välillä (arkikäskyllä tämä, koska arvasin että pitää murrata). Hyppääminen oli taas hankalaa perusasennosta lähtemällä, mutta muutaman toiston jälkeen ok. Pari luoksetuloa, toinen loppuun asti (onnistui) ja toisesta palkka vauhdista. Lopetin sitten, kun ärsytti taas keskittymättömyys.
• Rekilän montuilla ennen iltalenkille lähtöä kokeilin piruuttani putkeen liikkeitä ja ne meni yllättävän hyvin. :) Paikallaoloa en ottanu, kun on tylsä... ;) Pieni seuraamiskaavio ihan ok, liikkeestä seisomisen istui (! ei edes olla juuri treenattu tätä), toinen yritys hyvin, luoksetulo hyvä ja liikkeestä maahankin hyvin. Otti kehut ihan kivasti vastaan, vire pysyi hienosti loppuun asti (kaikki pari minuuttia) ja kontaktikin piti. :) Lopuksi muutama ruutu, eka lelulle toka ja kolmas alustalle. Hyvin kaikki, matkaa ehkä vajaa 10 m.
• Jälleen kerran Rekilän montulla, sain jopa J:n avustamaan. :O Merkki maate odottelemaan ruudun rakennus, sitten muutama naksu kosketusalustan läppäämisestä (liikuttelin alustaa -> saa vauhtia ja kivan asenteen tähän, kun saalistaa). J sitten vei vähän hetsaamalla alustan ruutuun -> hienosti reippaalla laukalla pari toistoa, en uskaltanu enempää kun onnistui... Kun vauhtia oli, niin kokeilin pari noutoa. Ensin hetsausta narupallolla ja sitten vaan vauhdista heitto, palkaksi toinen pallo, kun lähti palauttamaan laukalla. Sitten taas leikkiä, heitin pienen muovikapulan ja taas palkka, kun lähti palauttamaan laukalla. Pitkästä aikaa tosi hienosti vauhtia ja asennetta. :) Lopuksi vielä maksispurkki taskuun ja seuraamiskaavio. Jossain välissä vilkaisi J:a ja muutenkin vähän huolimaton, mutta vire pysyi sentäs. Koitan nyt olla nipottamatta ja kerätä vaan virettä ja oikeaa asennetta tähän, se tarkkuus varmaan löytyy jos on tarvista. 
• Tänään sitten omassa pihassa minitreeniä. Noudon luovutusasentoa lelulla, alussa nihkeää mutta parani loppua kohti. Palkkana sekä nami että lelulla repimistä. Pk-luoksetuloa niin, että käskyn jälkeen hyvästä vauhdista sai palkaksi juosta jalkojen välistä lelulle. Nämä hyviä, vauhti parani toistojen myötä (ei kyllä tehty kovin montaa ja matka aika lyhyt). Sitten vielä vähän oikealle kääntymisiä namilla ja pujottelua jalkojen välistä ihan vaan hömppäilyn vuoksi. Aluksi oli hajamielinen (naapuri tuli kotiin jne. mitä piti kytistää), mutta paransi loppua kohti. Ei mikään tykki, mutta mukavan rennosti. :)

Jälkiä on tehty kokonaista kolme kappaletta...

• Nro 33 taimiksella, Marin tekemänä (ihan eka vieras-vieras jälki). Pituutta ehkä noin 200 m ja 5 keppiä. Alussa tosi takkuista, mutta parani loppua kohti. Selvästi vähän ihmetytti vieras haju ja sitten piti tietysti kuikuilla mitä Mari ja Remu leikki jne. Jäljen nostosta palkkana namipurkki. Ekasta kepistä yli, muut löytyi, mutta ilmaisut hiiiitaat. Ihan ok ollakseen eka vieras + häiriöt (mm. juoksuinen Tuimis autossa jne.).
• Nro 34 kantokasoille menevän tien heti alussa kuusikossa oikealla puolella. Pituutta ehkä 300 m, vanheni tunnin, 5 tai 6 keppiä. Lämmin ja kostea tosi seisova keli. Aluksi ehkä n. 5 m jana, namipurkki palkkana suoraan etenemisestä. Jäljesti hyvin, mutta vaihteeksi ilmaisut pissii. :x Melkein aina huomaa kepit, mutta jatkaisi. Kun en päästä, niin ilmaisee hitaasti. Ehkä 2 tai 3 ilmaisi ilman käskemisiä, yhdestä kokonaan ohi ja loput sitten kun vaatimalla vaadin. 
• Nro 35 Silmiksellä pururadalle menevän uran varressa. Vanheni n. 1,5 h, pituutta n. 300 m ja 3 keppiä. Jäljen nostosta palkkana alussa n. 10 m kohdalla namipurkki. Nyt suhteellisen asiallista jäljestystä ja paremmat ilmaisut. Loppukepillä piti käskeä maahan. Musta tuntuu, että se jostain tietää mikä on viimeinen keppi, kun siitä olis aina kamala kiiru jatkaa (ettei vaan joudu lopettamaan)?

Marin kanssa yksi minitreeni esineruudussa. Mari oli tallonut ruudun ja vienyt esineet (koska mun piti taistella ja heittää keihästä ;p). Otettiin Merkille oma lelu, katsoi kun Mari kävi heittämässä n. puoleen väliin ja samantien lähetys. Etsi ja palauttikin hyvin. Ei uskaltanu kokeilla toista kertaa... ;)

Ja viime kirjoituksen jälkeen Lumi on ehtinyt käydä nappaamassa tokosta ekan ALO1, oli hienoa olla katsomossa! :)

Tokoa edelleen

Maanantaina päivälenkin jälkeen Klan tien varressa montuilla. Aloitettiin luoksetuloilla. Ensin yksi kokonainen niin, että oli nami vas. kädessä eikä muita apuja. Onnistui ihan ok (vaikka lopun pa voisi olla nopeampi ja napakampi). Sitten yksi evl-malliin 2 pysäytyksellä (matka aika lyhyt). Seisomaan pysähtyminen ihan ok, heitin namin palkaksi. Namin syönnin jälkeen uusi luoksetulokäsky ja muutamaa metriä ennen maahan. Namin heitto tästäkin eikä loppuosaa sitten enää. Pysähtyi ihan ok, joskin tietysti vieläkin nopeammin voisi (ei tee sellaista hienoa lukkojarrutusta). Seuraamista vielä pikkupätkiä kiemurrellen = takapään käyttöä. Tässäkin pysyi kontakti yllättävän hyvin. 

Illalla sitten ennen lenkille lähtöä ruutua. Päätin kokeilla kosketusalustalla, kun näyttönä välillä haahuaa. Naksuttelin ensin alustaa vähäsen, kun ei olla pitkään aikaan tehty. Ihan hyvin muisti, mutta alustalle menee ravilla... :/ Päätin kuitenkin kokeilla ruudussa. Paikka tietysti parempi, mutta en tahtonut saada millään menemään laukalla. Sitten kun oikein hetsasin (lelulla), niin lähti laukalla, mutta kääntyy jossain kohtaa katsomaan. Selvästi myös jossain välissä tarjosi sitä, että menee ruutunauhan yli ja pysähtyy ihan reunaan. Lopuksi vielä eri puolilta ruutua lyhyeltä etäisyydeltä alustalle menoa naksutellen. Ei tää muuten mahdottomalta tunnu, mutta se vauhti taas... Lopuksi oli maksalaatikkoa purkissa palkaksi. Ei selvästikään vielä ymmärrä tätä, maksis sentäs maittoi suhteellisen hyvin. :) Koitetaan nyt pikkuhiljaa yrittää istuttaa ajatusta loppupalkasta.

Ahdistuksen määrä on vakio?

Saatiin kuin saatiinkin parit tosi kivat tokotreenit, niin sen takia sitten taas haku ei mene sinne päinkään? Lisäätän nyt tähän selvyyden vuoksi ;p

Täällä on tullut vettä kun esterin vehkeestä jo jonkin aikaa, joten perjantaina otettiin lusikka kauniiseen käteen ja käytiin hallilla. Ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan. Lumi & co oli mukana ja Seppokin pääsi "treenaamaan". :) Merkin treeni meni pääosin humputukseen, mutta kivaa oli. :) Ja muutahan me ei just nyt tavoitellakaan. Merkki mm. karkasi juoksemaan Saaga-rouvan kanssa ja yleisökin oli ihan mielettömän mielenkiintoista. ;) Hyppyä vähän kokeiltiin, vaati aikamoiset avut onnistuakseen. Merkki kyllä hyppii matalaa tokohyppyä ihan huvikseen, mutta sivulta ei tahdo päästä liikkeelle. Nykäisee kyllä, kun sanon käskyn, mutta ei "uskalla"? hypätä. Tein sitten niin, että vahvistin vapaita hyppyjä (heitin lelun / namin palkaksi). Kun käskin sivulle, niin heitin lelun, kun nykäisi eteenpäin käskyn jälkeen. Kaikesta härdellistä huolimatta suolistettu plussapallero (joskus muinoin ostettu lelu) kiinnosti ja leikki ihmeen hyvin. Välillä vein seinään kiinni ja humputtelin Sentin kanssa. Erityisen kivaa oli se, että Lumi treenasi samaan aikaan ja silti saatiin hyviä pätkiä. Välillä oli pakko vähän tuijotella tyttistä, mutta sitten kun teki niin teki hyvin eikä jumittanut. Joku luoksetulokin tehtiin, palkka vauhdista. Ja Merkki leikki! :)

Lauantaina vedenpaisumus jatkui, joten lenkin päälle pistäydyttiin taas hallilla. Seppo oli taas houkutuslintuna mukana. Se on niin liikkis, kun jumittavasta selästä huolimatta menee täysiä hymy korvissa jonkun kuppasen namin perässä. Tai pallon, tai... (Voisi kai kysyä, miksi *tussa sitä ei sitten vaan ala harrastaa treeni- ja arkihelppoja noutajia, vaan lyö päätänsä seinään terrierin ja mudin kanssa?!?). Tällä kertaa oltiin siis ihan keskenämme, joten treenikin oli vähän järjellisempi. Aloitettiin ruudulla, kun se sattui lojumaan hallin nurkassa. Kävin näyttämässä, mutta Merkki oli vähän pihalla. Sitä kiinnosti kyllä, mitä ruudussa puuhailin, mutta paikka oli tosi epämääräinen. Piti muistaakseni pari kertaa pyytää pois, kun jäi niin etureunaan huuhaamaan. Kävin viemässä narupallon ruutuun ja otettiin vaan sille juoksuja pidemmältä matkalta (yritin mitata n. 10 m) pari kappaletta. Sitten uudestaan näyttönä ja paikka oli paremmin hanskassa. Kuulostaa tosi pitkältä jutulta, mutta tässä meni ehkä muutama minuutti, josta isoin osa leikkimistä (2 lelun leikkiä narupalloilla).

Tuli niiin hyvä mieli, kun toinen biletti menemään pitkin hallia pallonsa kanssa. :) Merkin käsitys narupallolla leikkimisestä on se, että pidetään narusta kiinni, juostaan ja hakataan itseään päähän pallolla... :D Tästä huolimatta PALAUTTI pallon, kun mulla oli tarjota samanlainen vaihtari. Sitten välissä Merkki kentän laidalle odottelemaan (sitä inhottaa mennä seinän viereen kytkettäväksi, vaikka siitä saa aina namin palkaksi). Seppo urheili jotain pari minuuttia ja jossain välissä Merkki jopa haukkui pari kertaa! Useimpien mielestä varmaan sietämätöntä, mutta nyt on kaikki keinot sallittuja. Eniten haluaisin löytää jonkun konstin, millä saisi Merkin nostatettua kunnon vireeseen.

Osa II oli sitten hyppyä. Laitoin sen tosi matalaksi, koska ongelmana on perusasennosta lähteminen. Jos Merkki saa hengata vapaasti ennen hyppyä, etäisyys hyppyyn, korkeus tai liikkeen loppuosa ei ole koskaan (kop, kop) ole olleet ongelmia. Nyt kun miettii, niin ollaan hinkattu sivulla olemista ja kontaktin pitoa. Kontaktin putoaminen on paha juttu... Eli ei ihme, että perusasennosta lähteminen on vaikeaa. Kun pitää oikein hyvää katsekontaktia, niin hyppy-käskyllä selvästi nytkähtää eteenpäin, mutta sitten pysähtyy ja ottaa kontaktin. Käsimerkillä / toisella käskyllä hyppää. Nyt tehtiin taas vanhan kaavan mukaan:

• viedään palkka (nami / lelu) yhdessä, kierretään este ja sitten suoraan hyppy-käsky ilman perusasentoa tms.
• ei palkkaa ja hyppy-käsky kun vapaasti hengaa sivulla
• palkka valmiiksi, sivulle ja käsky (muutama toisto)
• perusasennosta käsky ja lelun heitto, kun nytkähtää
• perusasennosta käsky ja lelun heitto, kun hyppää

Saatiin siis lopulta onnistumaan, mutta en viitsinyt ottaa liikkeen loppua. Kirjoitettuna kuulostaa taas pitkältä, mutta leikittiin paljon jne. Sitten taas tauolle ja Seppo kehiin. Tehtiin suuntia... :)

Lopuksi vähän hetsausta iki-ihanalla Kanasella, hylättiin se penkille ja käytiin "kisanomaisesti" ottamassa pieni seuraamiskaavio. Kesti alle 1 min, mutta sisälsi molempiin suuntiin käännökset, täyskäännös, pysähdys ja juoksu. Kontakti katkeili pari kertaa (huono treeni siis, jatkossa ei sallita!), mutta vire pysyi hyvänä ja lähti vapautuksesta heti hakemaan Kanasta. :)

Meille nää leikkimiset on isoja juttuja, koska on ollut tosi vaikeaa löytää sellaista palkkaa, minne Merkki tosissaan yrittäisi pyrkiä. Oon kokeillut (mun mielestä) aika kattavan arsenaalin leluja ja herkkuja, mutta sitä takuuvarmaa juttua ei vaan löydy. Tällä kertaa lelut kuitenkin kiinnosti tosi paljon, joten ollaan tyytyväisiä.

Ja sitten sen paikkaa vaihtanut AHDISTUS... Hakutreenit ei kiinnostanut taaskaan juuri yhtään. Ideana oli, että mh:t menee muutaman metrin päähän ja haukutetaan. Haukusta palkaksi Kananen. Vaan ei taas kiinnostanut yhtään se, että Kananen lähti mh:n mukaan metsään... :s Jennille sentäs pariinkin kertaan haukkui aika pontevasti, mutta Heidiä yritti lähinnä vaan iskeä... Taika on varmaan siinä, että Jennillä oli spku mukana ja Heidillä on kaksi flattinarttua... Aluetta oli tallaamassa vaan bcu, joten narttujen hajuja ei alueella ollut. Mutta tokihan se riittää, että Heidi _haisee_  hemaiseville naisille... Huoh! Pallit naulaan? Suostui se nyt hikiseen pari kimitystä tekemään Heidillekin, mutta yhtään sellaista "perkele, se palkka tänne!" -haukkua ei kyllä tullut. Jennille tuli siis ihan asiallisia haukkuja muutama, mutta Jennillekin lähti tosi löysästi, piti suunnilleen törkätä vauhtia... Lopuksi yksi pidempi pisto (näki lähdön) ja suorapalkka siitä (ruoka). Lähti selvästi reippaammin, kun tilanne oli tuttu?

Pitäiskö nyt vaan jotenkin hetsata (vaikeaa) suoria pistoja vai yrittää edetä haukun kautta? Ts. saada Merkki haukkumaan vieraitakin ihmisiä, ja sitten siirtää ne metsään. Mutta mistä me löydetään se palkka, minkä eteen kannattaa tehdä töitä? Rullakoira olis (KAI??) mahdollista rakentaa mun varaan? Ts. ketut maalimiehistä, kunhan minä oon tyytyväinen ja palkkaan parhaani mukaan? Mutta sittenkin pitäisi lähteä näytölle. Eikä ne munkaan palkat nyt läheskään aina kiinnosta. Merkistä ei siis todellakaan ole tulossa hakukoiraa, kunhan tuhlataan muiden aikaa treeneissä... :s

Eniten tässäKIN tökkii motivoinnin vaikeus. Kun ei halua leikkiä vieraiden kanssa, mikään lelu ei ole tie nirvanaan ja ruoka on vaan polttoainetta, niin eipä sitä mitään valtavaa hinkua ole rynniä metsässä ihmisten perässä... Tyypit on kyllä Merkin mielestä jo niin kivoja, että niiden syliin voi kiipeillä jne., mitä se ei missään nimessä tee oikeasti vieraille ihmisille. Mutta voi ne tututkin metsään juosta ihan keskenään ilman, että Merkkiä mitenkään asia huolestuttaa... Kun mökillä J oli maalimiehenä niin johan oli eri meininki. Kaikki hetsaaminen ja näkölähdöt piti lopettaa, kun haukkui jo menomatkalla...

Oon nyt 2 päivää koittanu saada tätä tekstiä toimimaan ja saanu X hermoromahdusta... >:x Ja nyt näyttäisi siltä, että systeemi ei kestä sydän-hymppää jostain syystä vaan sen jälkeen vetää tekstin ihan sekaisin?!?!? Vähän niinkuin näin (tein siis ton pelkän sytämen ja systeemi lisäs loput): <3 br="br">

Tavoitteet = ahdistus?

Jatketaan nyt sitten samalla mieltä ylentävällä teemalla... 

Ensimmäien ajatus oli, että ei pitäisi pätkääkään ahdistaa, kun ei ole kisatavoitteita. Ja sitten tietysti tajusin, että onhan meillä tavoite, mutta ei se liity mitenkään kisoihin. Meidän tavoite on treenata ja pitää hauskaa yhdessä! Kuulostaa tosi jalolta, mutta kyllä taustalla on ihan vaan mun henkilökohtaiset haluamiset. Ensinnäkin se, että mun mielestä koiranpidossa kaikkein kivointa on koiran opettaminen ja yhdessä puuhaaminen. Toisekseen Merkki on aika (totaalisen!) sietämätön tyyppi, jos sillä on liian vähän tekemistä.

Mutta sitten toisaalta ja toisalta. Voihan se ollaa niinniin, mutta voi se olla toisinniin... ;) Mun mielestä tärkeintä on, että koira on tyytyväinen elämäänsä ja että sillä on SE JUTTU, mitä se haluaa ja saa tehdä riittävän usein. Rasmuksen JUTTU löytyi helposti: se on ehdottomasti verijälki. Treenijälki on varsin bueno sen mielestä, mutta tositilanne saa sen liekkeihin. Rasmuksen ekaa oikeaa haavakkoa (takana vaan oikeestaan muutama kunnon pitkä treeni) se jäljesti n. 3 km ja kiljui suoraa huutoa ja kaatoi ison ukon mahalleen, kun raato lähtikin lopulta peräkärryn kyydissä karkuun... Seppo tietysti loistaa oikeassa metsästystilanteessa. Silloin se unohtaa edes osittain olevansa ohjaajapehmeä tossukka ja tekee omiakin ratkaisuja.

Entäs meidän Merkki? Se varmaan muuttaisi johonkin pustalle esi-isiensä maisemiin ja -töihin. Se nukkuisi peiton alla (ihan vaan siksi, että ihminen tarvitsee lämpöpatteria ;)), kävisi aamutoimikseen tarkistamassa tilusten rajat, lähtisi paimeneen, toisi elukat kotio, tarkistaisi tilukset jne. Sopivan tilaisuuden tullen voisi ottaa hengiltä muutaman rotan, käydä lintujahdissa ja purra persuuksista epäilyttäviä ohikulkijoita. :P Valitettavasti vaan mulla ei ole paimennettavia eläimiä eikä naapureitakaan voi purra nilkasta, niin Merkki joutuu tyytymään sijaistoimintoihin. Siis tokoilemaan, jäljestämään ja hukkuneita kamoja etsimään. Onnenpotkuna pääsee välillä paimentamaan, joskus taas pakotetaan hakuilemaan tai huijataan hyppäämään muutama este. 

Merkin luontaiset jutut siis onnistuu ihan ilman ongelmia (jopa mun kielloista huolimatta...) ja niiden muiden kanssa sitten on ongelmia. Merkki on vahtikoira ja henkivartija jumalan armosta. Varmaankin viimeiseen hengenvetoon tarvittaessa. Onhan se ajatuksena tosi mieltä hivelevää, että toinen on tosissaan pitämässä mun puolia. Sitten taas käytännössä mää pidän itseäni sen verran justiinana, että pärjään omillanikin... ;) Merkin mielestä kuitenkaan kenenkään ei tarvis tulla mun lähelle. Sisältää tilaisuuden tullen mm. maailman rakkaimaan tyttiksen Lumen ja J:n, joka on sentäs Merkin maailmassa se toisiksi parhain tyyyppi.

Tästä tuntuu taas tulevan varsinainen valitusvirsi, eikä se ollut ollenkaan tarkoitus... Juttu lähti siis siitä, että miksi paskat treenit ahdistaa. Muistui mieleen mm. yksi koulutus, missä Merkki veti ihan totaalisen jumin ja kouluttaja tuumasi, että: "on tosi harmi, että toi koira on tollanen". Kouluttajan taka-ajatuksena oli tietysti se, että koira on "jo" puolitoista v., eikä pysty edes treenata vieraassa paikassa. Kisaamisesta puhumattakaan. Tietysti otti päähän käydä koulutuksessa, missä ei sitten saanut mitään tehtyä. Mutta taaskin potutus tuli paskoista treeneistä eikä siitä, että kisaaminen on mahdollisesti tosi tuskaa.

Mää jännitän ihan sairaasti kaikkia kisoja. Siis oikeesti jännitän niin ettei henki kulje. Minkä vuoksi en ole ikinä ajatellut mitään kisoja meidän tavoittena. Mun tavoitteena on treenata niin, että koiralla on kivaa. Sivutuotteena kun tulee sitten se mukava kotikoira, joka ei jaksa ihmeemmin häiriökäyttäytyä.Ja kun kokeet ei kiinnosta, niin huonot treenit sitten ahdistaa? Siksi, että Merkillä ei ole kivaa. Mää en halua treenata mitään lajia väkisin, jos koiraa ei kiinnosta. Mää haluaisin keksiä ne jutut, missä Merkillä on hauskaa ja jatkaa niitä.

Olikohan jo tarpeeksi ankeeta paasausta?!? Pitää nyt erikseen mainita, että Merkki-Erkki-Epätoivoinen-Sosiopaatti-henkivartija on maailman rakkain pikkumudi. Mulkosilmä ja palosireeni, jota en ikinä vaihtais pois. <3 ottaa="ottaa" saattaisinpa="saattaisinpa" samanmoisen.="samanmoisen." toisen="toisen" vaikka="vaikka">

Tokoahdistusta ja joku onnistuminenkin

Tokoahdistus senkun jatkuu. Ahdistaa ne kerrat, kun en saa Merkkiä oikein mitenkään mukaan hommiin. Se on välillä ihan kummallisen jähmeä, inhimillistettynä näyttää siltä, että se vaan toivoo olevansa jossain ihan muualla... :( Sitten välillä taas tekee kivalla ilmeellä. Enkä käsitä mistä mikäkin aina johtuu. Tokihan siis häiriötilanteet on vaikeita, mutta noita jumeja voi tulla ihan omassakin pihassa, vaikkei mun mielestä mitään häiriöitä ole yhtään missään. Sinänsä pitäis päästä noista ahdistuksista eroon, kun meillä ei oikeasti ole mitään varsinaisia tavoitteita tokon (tai minkään muunkaan...) suhteen. Tarkoitus on järjestää vaan jotain tekemistä Merkille, kun muuten sen kanssa on ihan mahdotonta olla ja elää. Mua ahdistaakin eniten se, että Merkillä ei ole kivaa treenatessa eikä se, että meidän treenit ei etene mihinkään.

Jos jätetään kaikki jumitukset ja laamailut pois, niin kivaa on ollut ainakin:

• Yhtenä iltana tuossa tiellä pari hyvää noudon tapaista (joiden jälkeen iski jumi). Leikittiin jollain lelulla vähäsen, että sain Merkkiin vauhtia, sitten noutolelun heitto (sellainen tennispalloaineesta tehty "puntti", ollut meidän noutoesineenä). Annoin juosta saman tien perään, kun tarttui leluun, juoksin karkuun ja palkka melko pian, kun palautti laukalla. Tämä siis onnistui * 2 ja ymmärsin sitten lopettaa.

• Eilen jäljen vanhenemista odotellessa hullun montulla vähän ruutua. Laitoin maahan makaamaan, kun rakensin ruudun (nauhat puuttuu vielä). Valkoiset isot Ikea-kartiot ja piirsin keskelle hiekkaan ympyrän, mihin menemällä saa palkan (muuten en tiedä koska on "riittävästi" ruudussa). Kävin näyttämässä ruudun (kaivelin jotain mukamas älyttömän kiinnostavaa... :D) ja lähetys muutaman metrin päästä -> meni hienosti laukalla! Ja heitetty iso pallokin jopa kiinnosti. :) Toinen toisto samalla lailla vähän kauempaa. Kolmas vähän lähempää, mutta en käynyt enää näyttämässä uudestaan vaan lähetin, kun oli palauttanut pallon mulle. Viimeiselle kävin viemässä ison pallon valmiiksi ja lähetys sitten puolestaan vähän kauempaa (olisko ollut n. 5 m).

Jännäjälki ja paikkailuja

Ennen porukoitten mökille lähtöä tehtiin torstaina 26 pv jälki nro 30 taimiksella. Aiheena oli alustan vaihdot ja ne olikin sitten tosi vaikeita. Jälki alkoi pellolta, sitten pienen tientapaisen yli metsään, "rie", pellolle ja vielä "tien" yli kerran metsään, missä ensin kuivaa sammalta / jäkälää ja lopuksi kunnon mustikkavarvikkoa. Keppien tilalla namipurkit aina alustan vaihdosta palkaksi. Ja voi pojat miten vaikeita ne vaihdot oli... Päästiin kuitenkin loppuun asti, yksi purki taisi jäädä.

Eilen päivällä sitten se jännäjälki (31)... ;) Tarkoituksena oli uudestaan tehdä alustan vaihtoja. Paikkakin suht sama ja taas namipurkit (5 tai 6) keppien tilalla. Kiemurreltiin metsän ja pellon väliä, pituutta ehkä pari sataa metriä ja vanheni vaan reilu 30 min (koska meinattiin jäädä ukkosen jalkoihin). Muurahaisista huolimatta laitoin pariin ekaan tien ylitykseen muutaman namin + poljin ylitykset oikein kunnolla (lopussa vähemmän). Jännää oli se, että kennelin väki oli käynyt tekemässä samalle suunnalle verijäljet vanhenemaan (ja ajanut autolla yli tienylityksistä ja oli parkissa suunnilleen viimeisen tien ylityksen kohdalla = kunnon harhoja). Onneksi ehdittiin nähdä, olisin ollut melko ihmeissäni, jos en olis tiennyt mitä on ollut meneillään. Alku jäljestä meni hienosti ja sitten jossain n. puolenvälin tienoilla ilmeisesti bongasi veren hajun. Seisoskeli pitkiä pätkiä nenä pystyssä ja haisteli tarkkaan. 1 tai 2 namipurkkiakin olis mennyt ohi, kun vaan haisteli tuulen tuomia hajuja. Lopussa piti siis ihan tosissaan useamman kerran komentaa jatkamaan jälkeä, mutta kyllä me loppuun asti päästiin. Viimeisessä tienylityksessä (kentsun väki oli ollut noin tässä parkissa) seisoskeltiin varmaan minuutti, kun olis lähtenyt johonkin harhalle ihan väkisin, enkä päästänyt. Selvästi vähän jännittikin veren haju, kun mun mielestä meni jotenkin normaalia enempi häntä alhaalla ja kuikuili ympäriinsä. Alustan vaihdot meni kyllä alussa hyvin, oli tosin namitkin apuna. Ei siis mikään loistava treeni, mutta kokeiltiinpahan tällaistakin... ;)

Vähän kävi Merkkiä sääliksi jäljestys, joten lähdin sitten vielä illalla tekemään yhden palauttelujäljen (32). Huukin monttujen lähelle sitten n. 400 askelta laatikko mt- / vt-metsään, vanheni reilun tunnin ja oli 6 namipurkkia. Nosti jäljen ihan kivasti muutaman metrin janalta ja jäljestettiin reippaasti koko roska. :) Toisesta purkista tosin ohi ja pari hidasta ilmaisua (olisi jäänyt istumaan), mutta humputeltiin nyt ilman mitään nipotuksia.