Back to the basics

Musta tuntuu, että tästä saattaa tulla meidän treenien teema määrittelemättömäksi ajaksi... JOS joskus malttais (tai osais) tehdä pohjat kunnolla, niin ei tarvis paikkailla. Tuntuu että fiilis on väärä vähän joka hommassa. Perimmäisenä ongelmana ja yhteisenä tekijänä on mun mielestä motivaatio ja häiriöt. Merkki ottaa herkästi häiriötä vaikka mistä ja on vähän hankala motivoitava. Tää on tosin sellainen muna ja kana -tilanne, että en osaa sanoa kumpi oli ensin. Nyt kun asiaa kelailee, niin pienempänä Merkki mun mielestä esim. leikki paremmin. Ei se juurikaan kentällä tai hallillakaan tehnyt sellasia jumituksia, mitä nyt tulee. Jotenkin tästä tekis mieli syyttää vanhenemista, eli äijäily on lisääntynyt (hajut vie) ja iän myötä tietysti vasta puolustuhalu jne. heräilee kanssa. 

Oli perimmäinen syy näihin sitten mikä hyvänsä, niin on kuitenkin palattava alkuun eikä kuvitella mitään kikkakolmosia olevan olemassakaan. Jos joskus saan Merkin rentoutumaan ja sitämyöten keskittymään hommiin, niin meillä ei ole hätäpäivää. Sitä odotellessa...

Keskiviikon hakutreenit vetäistiin helteen sijaan kaatosateessa Silmiksellä, ei oikein osaa sanoa kumpi on inhottavampi. Koira pelittää sateessa paremmin. :) Hyttysiä oli kaatosateesta huolimatta riittävästi, mutta niiden on vaikeampi pistää sadekamppeitten läpi. ;) Otettiin Terhin ohjeista vaari (kiitos!)  ja koitettiin nyt vaan hetsailla vauhtia. Aluksi vielä kokeiltiin, josko sen saisi leikkimään (jos leikkii, niin se on paaaaljon nameja parempi palkka), mutta ei niin ei. :/ Namit aseeksi siis ja metsään. 

1. Vasemmalle ihan tuikitavallinen peräänjuoksu ja jopa onnistui. ;) Hansu oli maalimiehenä ja Viksulla edelleen juoksu hyvällä mallilla. Tästä sitten seurasi se, että:
2. Oikealla haamu -> Merkki katsoi kyllä, mutta kun lähetin niin eteni ehkä muutaman metrin ja kääntyi katsomaan ja vinkumaan metsään jääneelle Hansulle... Lähti sitten kuitenkin ilman sen kummempia käskemisiä mm:lle. Mm jäi pitämään Merkkiä kiinni ja palasin itse keskilinjalle.
3. Kutsuin Merkkiä ja yliheittona Hansulle. Vingutti lelua, kun Merkki oli keskilinjalla -> vauhdilla yli. Joku ihme hama Merkille kävi ja se juoksi ihan eri suuntaan aluksi (ei taida uskaltaa toivoa, että olis mennyt hajun perässä...), mutta korjasi tietysti sitten äänen suuntaan. Hansu palkkasi ensin ruoalla ja sitten vinku. Taidettiin tässä kohtaa kokeilla yksi haukku ja Merkki oli tosi pontevana. :) Tästä sitten innostuttiin niin, että päätettiin kokeilla viimeisenä haukkua.
4. Ääniavulla hyvin, mm jäi taas pitämään kiinni ja palasin itse keskilinjalle.
5. Taas yliheittona Hansulle, joka oli tullut n. puoleen väliin aluetta, ei siis ollut kovin syvällä. Oli kyykyssä maassa & vingutti piilossa lelua, kun Merkki tuli. Ja haukkui tosi kivasti. Palkka siis heti ekasta haukusta. Sai vähän vinguttaa lelua, otin sen pois ja heitin Hansulle, haukutti vielä toisen kerran. 

Oli siis ihan kiva ja vauhdikas treeni. :) Merkki haukkui ihmeen pontevana, joten taidetaan jatkaa sitä kokeilua. Me ollaan nyt lähdössä mökille, joten pitää värvätä J auttamaan (kaljapalkalla vissiin... ;)). Nyt selvästi ihan ekalla kerralla haukkui mulle, kun olin vieressä (tietty kun on treenannut vaan mun kanssa). Ja pitää saada useampia haukkuja putkeen. Tärkein meinasi unohtua: Tuima tarjosi meille ihan mielettömän hyvät kakkukahvit ykköstuloksen kunniaksi. Siksi sadekaan ei varmaan tuntunut niin kamalalta, kun oli maha täynnä suklaapiirakkaa? :)

Ja sitten sitä todellista back to the basics -osastoa. Oon nyt koittanut muistaa kuljettaa naksua taskussa lenkillä ja ollaan tehty katsekontaktista naksuttelua. Juuh... Tavoitteena se, että kun nielaisee namin, ottaa heti uuden kohtaktin. Kotona onnistuu tietysti ok, mutta ihmeen tiukassa se tuolla jännässä ulkomaailmassa on. Koitan nyt vaan pysytellä tässä niin kauan, että jotain edistymistä olis havaittavissa. Lenkillä siis pysähdyn kohdassa x, otan naksun ja namit ja odottelen kontaktia. Jos sattuu onnistumaan niin, että namin nielaisun jälkeen ottaa heti uuden kontaktin, niin palkaksi jatketaan matkaa. Jos ei onnistu, niin naksutellaan x kertaa ja mennään sitten. Tähän pitää sanoa, että Merkki sihtikurkku ei tietysti voi vaan hotkaista namia katkaisematta kontaktia. Tai ainakaan mää en pysty käsittelemään riittävän pieniä nameja... ;p

Nyt illalla käytiin hengaamassa K-kaupan parkkiksella ja temppuilemassa. Kylän teineillä oli normaali ***luralli menossa, joten häiriöitä oli riittävästi meille (miten kova ääni mopoautosta on mahdollista saada aikaiseksi?!?). Aluksi siis vaan naksuteltiin kontaktia paikallaan ja kontaktikävelyä. Pieni haistelutauko ja sitten jotain temppuja (taisi olla tassun antamista ja pujottelua). Jossain vaiheessa alkoi vähän rentoutuakin, joten haukutin vähän ja jopa leikki pienesti wubballa. :) Sitten otettin vielä merkkiä vähäsen, kun tuntui että pystyi keskittymäänkin. Ei nyt mitään täysillä kaahailua, mutta ihan kivoja toistoja kuitenkin. Naksautin kiertämisestä ja nami välillä multa, välillä heitin taakse. Muutama pysäytyskin. Hieno stoppi sillä kyllä on, sentäs jossain onnistuttu. :) Mutta joo, ihan hyvänmielen treenit kuitenkin. Jatketaan samalla mallilla ja koitan seurailla parantuuko tilanne mihinkään. Mitä sitä lomalla muuta tekiskään, kun luuhais koiran kanssa kylillä huvittamassa teinejä? :D