Lisää paimennusta

Käytiin Kiimingissä uudestaan paimentamassa ja kivaa oli. :) Merkki oli ihan supertaitava (omaksi itsekseen) ja Lumi-tyttiskin pääsi heti ekalla kerralla jyvälle hommista. Lisäksi mukana oli yksi sheltti ja valkkari, tosi mainioita ja kilttejä paimenia molemmat.

Mörris pääsi oikein aitiopaikalta seuraamaan tilannetta :)

Tarkoitus oli saada Merkille vähän lisää vauhtia ja itseluottamusta niin, että turhat jumittamiset (haistelua, paskan syöntiä jne....) jäisi pois. Siispä Sanni lähti ekalle kierrokselle henkiseksi tueksi ja mun piti muistaa olla huitomatta kepillä (onnistui vaihtelevalla menestyksellä :s). Lisäksi tietysti tsemppausta Merkille aina, kun tekee sinnepäinkään. 

Ihka ensimmäistä kertaa koitin editoida videoita YouTubessa ja jälki on kyllä sen mukaista... :D Vasta viimeisenä työn alla olleeseen tajusin lisätä jotain musakkia höpötysten tilalle. Enkä sitten enää saanut pimputtelua lisättyä aiempiin filmeihin, joten koittakaa kestää. Jatkossa olen fiksumpi... Ilselle kiitos kuvaamisesta!

Ensimmäiseltä kierrokselta on leikattu aika määrä kaikkea epäoleellista pois, mutta oli siellä kivojakin pätkiä. Jossain 1 min jälkeen on vähän kummallisen näköinen kohta, mutta siinä piti saada koira lauman edelle, koska frouvilla oli melkoinen kiire kohti heinäkasaa. Kyllä ne meiltä tietysti karkasikin, mutta tähän nyt jätetty se versio, missä homma pysyi edes jotenkin hanskassa. ;)

Toiselle kierrokselle sitten lähdettiin ihan kahdestaan ja ihan hyviä pätkiä sielläkin oli.

Kolmannella yrityksellä sitten ihka ekaa kertaa poispäin ajamista. Suurimman osan aikaa Merkki taisi kyllä totuuden nimissä olla ihan vaan sunnuntaikävelyllä, mutta kyllä siellä vähän yritystäkin oli. Itsekin tosin ihan pihalla, joten ei oikein osaa koiraa edes auttaa oikeissa paikoissa...

Lopuksi vielä käytiin tallissa sisällä ja saatiinkin lampaat ihan asiallisesti ulos karsinasta. Näillä tosin oli jostain syystä kiire sieltä pois, joten ei tarvinnut kuin kävellä rauhallisesti ovelta karsinan seinustaa pitkin. Viimeisellä kerralla Merkki jopa uskalsi mennä ajamaan lampaat ulos ihan itse, kun vähän avitin oven suussa. 

On se vaan niin kivaa! Tarttee kai lotota taas, että voisi muuttaa maalle ja alkaa vaan harrastella koiran kanssa...

Haaste

Laura esitti kesähaasteen, joten tässä tulee:

1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja.
Halusin tietysti koiraa vaikka miten kauan, mutta kotona asuessa äitin allergiat, astma jne. esti käytännön toteutuksen. Koira oli pakko saada "sitten kun muutan kotoa pois". Yksi vuosi meni ilman (koska ekana opiskelukesänä oli pakollinen kenttäkurssi, mihin koiraa ei saanut mukaan) ja sitten elokuussa 1998 Rasmus marssi taloon.

2. Miten päädyit nykyään harrastamiesi lajien pariin?

Tokoa on helppo puuhastella ihan keskenään ja onnistuu talvellakin. Ja onhan siinä pilkunviilauksessakin sitä jotain... ;)

Koiran nenä on niin ihmeellinen peli, että jäljestäminen on ihan huisia. Ja sitäkin pystyy harrastamaan yksikseen, pääsee metsäänkin vielä. Lisäksi jäljestäminen tuntuu olevan sekä Rasmukselle että Merkille tosi luontainen juttu. On myös tehokas konsti väsyttää koira.

Meidän hakuporukka on tosi kiva ja treeneissä on mukavaa. Vaihteeksi porukalla ja metsässä. ;p Merkki on todellakin kaikkea muuta, kuin luonnonlahja tässä lajissa, mutta tekee mörrimöykylle ihan hyvää sosiaaliseerata vieraiden ihmisten kanssa.

Paimennusta ei pitänyt harrastaa, mutta onhan se ihan mieletöntä kun koira pääsee tekemään sitä mihin se on aikojen saatossa jalostettu. Tämän käytännön toteutus on vaan vähän hankalaa, joten treenikertoja ei ihan kamalasti kesän aikana pääse kertymään.

Siinä oli varmaan ne oikeat harrastukset. Rasmuksen kanssa on rämmitty verijäljkeä (koska se on käytännössä hyödyllinen taito (J metsästää), koska R ehdottomasti Rakastaa ko. lajia ja koska jäljestäminen on kivaa), kaikkien kanssa metsälenkkeillään, uidaan ja opetellaan temppuja. Agiesteitä hypätään, jos joku on niitä kentälle unohtanut ja inspiraatio on kohdallaan. Seppo nomettaa, mutta siinä toimin vaan assistenttina.

3. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella (jos sinulla olisi erilainen koira)?

Paimentamista olisi kiva tehdä enemmän. Koiria on ihan riittävästi lajiin kuin lajiin, joten siitä ei uudet harrastukset jää kiinni... ;) Tottapuhuen valikoima on sen verran laaja, että ei nyt tule mitään toivelajia mieleen. Suojeluun pitäisi olla ihan omanlaisensa koira, mutta se ei jostain syystä lajina kiinnosta.

4. Montako koiraa on maksimi?

Treenattavaksi olisi kaksi koiraa aika passeli määrä. Ja koska meillä on kaksi harrastajaa niin näissä olosuhteissa neljä otusta varmaan menisi suht kivuttomasti, JOS ne tulee porukassa toimeen. Oma piha helpottaa koirien kanssa sähläämistä ja varsinainen liikunta hoidetaan muutenkin melkein aina umpimetsässä. Nyt on siis 3 koiraa ja ainoa ongelma on se, ettei Rasmus ja Merkki tule sisätiloissa juttuun keskenään (vaikeuttaa lähinnä vaan reissaamista, kotona on systeemit tätä varten).

5. Uros vai narttu?

Jostain syystä Merkki on meidän uros nro 4. Saas nähdä onko joskus pakko pyörtää päänsä...

6. Mikä on ollut vaikein liike/osasuoritus/ohjaus/tms opettaa koiralle?

Me ollaan niin aloittelijoita ihan kaikessa, että ei oikein osaa vastata. Merkin kanssa kikkaillaan motivoinnin kanssa at the moment.

7. Tähtihetkenne?

Sellasia pieniä pilkahduksia arjen keskellä, kun ei mihinkään kisakentille ole ehditty. Merkillä on aika moniakin omia viirauksia, joten joskus kun niistä on selvitty kunnialla, tulee hyvä mieli. Ja jostain syystä jälki- ja paimennustreenien onnistumiset tuntuu ihan erityisen hyviltä.

8. Koska on hävettänyt eniten?

Sattuuhan näitä terrierin ja mudin kanssa... Nyt viimeisimpänä vaikka se, kun M karkasi kesken autoon lastaamisen rähjäämään ohikulkevalla koiralle. Uhri oli pelastettu syliin ja omistajansa oli suht hysteerisen kuuloinen. Merkki piti käydä ihan henk.koht. hakemassa pois, kun tule-sana ei kuulostanut yhtään tutulta. :x

9. Mitä haluaisit saavuttaa?

Jos saisin Merkin pelittämään ja oman pääkopan kuriin, niin johonkin kisoihin olis kiva joskus selvitä. Jää nähtäväksi...

10. Miten valitset koiriesi nimet / millaisista nimistä tykkäät, mainitse joitakin?
Rasmuksen kennelnimestä ei saanut mitään väännettyä, joten piti keksiä ihan itse. Parin päivän tuumailun jälkeen se vaan alkoi näyttää Rasmukselta ja terrierille jostain syystä sopii R-nimi.

Sentin ristimänimi on Sentti, joten sai pitää sen (ja siitä kasvoi valtavan kokoinen nimestään huolimatta...).

Merkkihän on virallisesti Merkkari, joten ei ole vaikea arvata.

Me ollaan kaikesta päätellen aika mielikuvituksetonta porukkaa nimenantajina...

11. Rakastettavin luonteenpiirre koirassasi?

Merkki: Samassa pienessä sievässä paketissa kainaloinen sylikoira ja vakuuttava bodyguard (tämä on myös se rasittavin piirre ;)).

Rasmus: Ei pelkää mitään tai ketään (paitsi eläinlääkäriä) eikä ikinä anna periksi (myös ne rasittavimmat ominaisuudet :D), ihmisten kanssa ehdottoman luotettava kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Sentti: Maailmassa ei ole mitään tai ketään pahaa tai pelottavaa.

***

Tähän piti keksiä itse kysymyksiä ja haastaa lisää porukkaa, mutta vedotaan nyt kesäkoomaan taas... :D Jos joku luki, niin vastatkaa ihmeessä kanssa!

Laiskottelua

Vaikka voisi luulla, että lomalla ehtii vaikka mitä, niin mää vajoan aina johonkin koomaan... Kun ei ole pakko mennä pää kolmantena jalkana, niin ei sitten tehdä mitään. Right? Viime päivityksen jälkeen tapahtunutta lyhyesti:

Hakua perjantaina 13. päivä, olis voinu jättää väliin... Nyt se Viksun juoksu varmaan pääsi Merkin tajuntaan asti, eikä tekemisestä tullut yhtään mitään. Hansullekin kävi lähinnä vaan vinkumassa ja pyöri nokka maassa. Saatiin sitten lopulta tiellä muutama edes jotenkin asiallinen haukku aikaiseksi ja lopetettiin siihen.

Paimentamassa käytiin myös pikaisesti hakutreenien päälle. Ja onneksi käytiin niin ei jäänyt ihan paska fiilis koko päivästä. Tuima oli pelastamassa tilannetta ja pitämässä lampaat meidän tumpeloiden ulottuvilla. Tänks Mari & Tuimis! Annettiin Merkin lähinnä hömpötellä itsekseen ja kuljeteltiin vaan edes takaisin. Ihan kivoja pätkiä (lyhyitä) välissä, joten ei mennyt pelkäksi Tuiman perässä huuhailuksi.

Lauantaina 14.7. oli Vaasassa MH-testi, mihin päästiin peruutuspaikalta, kirjoittelen tästä joskus oman jutun. Valitettavasti ketään ei ollut kuvaamassa, mutta ihan oma itsensä Merkki oli. Pelottavat asiat on pelottavia, mutta uteliaisuus voittaa sitten kuitenkin eikä mitään traumoja jää. Vieraat oudosti käyttäytyvät ihmiset on kamalia ja niistä ei meinaa päästä yli. Laukauksia ei pelkää. Kiva kokemus. :)

Sunnuntaina ajeltiin Sammattiin lampaita ja muita Takkutukkia tapaamaan. Väki oli huomattavasti vähentynyt eilisestä (mitenniin me aina missataan parhaat bileet), mutta kivaa meillä oli silti. Päästiin paimentamaan ja saatiin hyvää ruokaa. :) Taas mentiin teemalla "itsenäistä hömpöttelyä"... Käveltiin edes takaisin ja annettiin Merkin kuljetella ihan itsekseen. Vieläkin se jumittaa (haistelee, maistelee ruohoa jne.), joten lisää puhtia kaivattaisiin edelleen.

Viikko meni sitten mökkeillessä ja kattoon syljeskellessä. Merkki oli raksa-apulaisena ja kulunvalvojana osa-aikaisesti. Virkainto ja reviiri tosin kasvoi siihen malliin, että loppuviikosta joutui narun nokkaan suorittamaan tehtäviään... Vähän naksuteltiin jotain tokojuttuja ja treenattiin J:lle haukkumista. Ja voihan vinetto, että haukkuikin hyvin! :) Hetsaukset piti jättää heti pois, kun meinasi tulla haukkua jo menomatkallakin... Että Merkki olis hyvä peli, jos se ei ottais vieraista sellaista painetta mitä se useimmiten ottaa.Viikon kohokohta taisi olla se, että Merkki oppi itse noukkimaan mustikoita. :D Meinasin silmäni tiputtaa, kun näin että nirsoperse etsii itse mustikoita ja vieläpä syö ne. :O Ilo saattoi tosin olla ennenaikaista, ks. seuraava jälkijuttu... Kaupungissa käytiin shoppaamassa Ikeasta ruutumerkkejä (50 snt kappale) ja råttia + Biltemasta 15 m jälkiliina (alle 10 €). Vink vink... ;)

Sunnuntaina jälki nro 29 taimikselle kuivaan mäntymetsään. N. 300 askelta, 4 keppiä, vanheni tunnin, loivia kulmia muutamia. Muuten hienosti, mutta loppumatkasta olis jäänyt syömään mustikoita...! Piti ihan useampaan otteeseen kovistella jatkamaan matkaa. Ekalla ja kolmannella kepillä oli namipurkki, viimeisellä kananen valmiina (löydetiin yksi stuntman kanaselle, lisää on työn alla ;)) -> hyvät ilmaisut.

Ollaan vähän myös temppuiltu tokoa kotona ja lenkkien varrella. Kotona noudon loppuasentoa naksulla, alkaa hiffata. Lisäksi jotain turhia temppuja ja kaukojumppaa niin, että takajalat pitää pysyä kynnyksellä. I-M-I vaihdot onnistuu jo käsimerkillä edestä. Lenkeillä muutama vauhtiluoksetulo, loppuasentoa ei osaa edelleenkään. Sitten sitä basics-osastoa, eli perusasennossa kontaktista naksuttelua (sanon seuraa ja vaihtelevan ajan päästä sitten naksu). Myös seuraamaan lähtöjä, niin että naksu satunnaisella askeleella (nyt max 6 askelta). Aloitetaan alusta, jos kontakti tippuu kertaakaan. Leikitty on vaihtelevalla menestyksellä. :s Oon tehnyt niin, että treenin lopuksi pikkupätkä leikkiä, asiallisesta yrityksestäkin (saalistaa lelua, koittaa aktiivisesti tarttua kiinni) heti lopetus ja matka jatkuu.

Back to the basics

Musta tuntuu, että tästä saattaa tulla meidän treenien teema määrittelemättömäksi ajaksi... JOS joskus malttais (tai osais) tehdä pohjat kunnolla, niin ei tarvis paikkailla. Tuntuu että fiilis on väärä vähän joka hommassa. Perimmäisenä ongelmana ja yhteisenä tekijänä on mun mielestä motivaatio ja häiriöt. Merkki ottaa herkästi häiriötä vaikka mistä ja on vähän hankala motivoitava. Tää on tosin sellainen muna ja kana -tilanne, että en osaa sanoa kumpi oli ensin. Nyt kun asiaa kelailee, niin pienempänä Merkki mun mielestä esim. leikki paremmin. Ei se juurikaan kentällä tai hallillakaan tehnyt sellasia jumituksia, mitä nyt tulee. Jotenkin tästä tekis mieli syyttää vanhenemista, eli äijäily on lisääntynyt (hajut vie) ja iän myötä tietysti vasta puolustuhalu jne. heräilee kanssa. 

Oli perimmäinen syy näihin sitten mikä hyvänsä, niin on kuitenkin palattava alkuun eikä kuvitella mitään kikkakolmosia olevan olemassakaan. Jos joskus saan Merkin rentoutumaan ja sitämyöten keskittymään hommiin, niin meillä ei ole hätäpäivää. Sitä odotellessa...

Keskiviikon hakutreenit vetäistiin helteen sijaan kaatosateessa Silmiksellä, ei oikein osaa sanoa kumpi on inhottavampi. Koira pelittää sateessa paremmin. :) Hyttysiä oli kaatosateesta huolimatta riittävästi, mutta niiden on vaikeampi pistää sadekamppeitten läpi. ;) Otettiin Terhin ohjeista vaari (kiitos!)  ja koitettiin nyt vaan hetsailla vauhtia. Aluksi vielä kokeiltiin, josko sen saisi leikkimään (jos leikkii, niin se on paaaaljon nameja parempi palkka), mutta ei niin ei. :/ Namit aseeksi siis ja metsään. 

1. Vasemmalle ihan tuikitavallinen peräänjuoksu ja jopa onnistui. ;) Hansu oli maalimiehenä ja Viksulla edelleen juoksu hyvällä mallilla. Tästä sitten seurasi se, että:
2. Oikealla haamu -> Merkki katsoi kyllä, mutta kun lähetin niin eteni ehkä muutaman metrin ja kääntyi katsomaan ja vinkumaan metsään jääneelle Hansulle... Lähti sitten kuitenkin ilman sen kummempia käskemisiä mm:lle. Mm jäi pitämään Merkkiä kiinni ja palasin itse keskilinjalle.
3. Kutsuin Merkkiä ja yliheittona Hansulle. Vingutti lelua, kun Merkki oli keskilinjalla -> vauhdilla yli. Joku ihme hama Merkille kävi ja se juoksi ihan eri suuntaan aluksi (ei taida uskaltaa toivoa, että olis mennyt hajun perässä...), mutta korjasi tietysti sitten äänen suuntaan. Hansu palkkasi ensin ruoalla ja sitten vinku. Taidettiin tässä kohtaa kokeilla yksi haukku ja Merkki oli tosi pontevana. :) Tästä sitten innostuttiin niin, että päätettiin kokeilla viimeisenä haukkua.
4. Ääniavulla hyvin, mm jäi taas pitämään kiinni ja palasin itse keskilinjalle.
5. Taas yliheittona Hansulle, joka oli tullut n. puoleen väliin aluetta, ei siis ollut kovin syvällä. Oli kyykyssä maassa & vingutti piilossa lelua, kun Merkki tuli. Ja haukkui tosi kivasti. Palkka siis heti ekasta haukusta. Sai vähän vinguttaa lelua, otin sen pois ja heitin Hansulle, haukutti vielä toisen kerran. 

Oli siis ihan kiva ja vauhdikas treeni. :) Merkki haukkui ihmeen pontevana, joten taidetaan jatkaa sitä kokeilua. Me ollaan nyt lähdössä mökille, joten pitää värvätä J auttamaan (kaljapalkalla vissiin... ;)). Nyt selvästi ihan ekalla kerralla haukkui mulle, kun olin vieressä (tietty kun on treenannut vaan mun kanssa). Ja pitää saada useampia haukkuja putkeen. Tärkein meinasi unohtua: Tuima tarjosi meille ihan mielettömän hyvät kakkukahvit ykköstuloksen kunniaksi. Siksi sadekaan ei varmaan tuntunut niin kamalalta, kun oli maha täynnä suklaapiirakkaa? :)

Ja sitten sitä todellista back to the basics -osastoa. Oon nyt koittanut muistaa kuljettaa naksua taskussa lenkillä ja ollaan tehty katsekontaktista naksuttelua. Juuh... Tavoitteena se, että kun nielaisee namin, ottaa heti uuden kohtaktin. Kotona onnistuu tietysti ok, mutta ihmeen tiukassa se tuolla jännässä ulkomaailmassa on. Koitan nyt vaan pysytellä tässä niin kauan, että jotain edistymistä olis havaittavissa. Lenkillä siis pysähdyn kohdassa x, otan naksun ja namit ja odottelen kontaktia. Jos sattuu onnistumaan niin, että namin nielaisun jälkeen ottaa heti uuden kontaktin, niin palkaksi jatketaan matkaa. Jos ei onnistu, niin naksutellaan x kertaa ja mennään sitten. Tähän pitää sanoa, että Merkki sihtikurkku ei tietysti voi vaan hotkaista namia katkaisematta kontaktia. Tai ainakaan mää en pysty käsittelemään riittävän pieniä nameja... ;p

Nyt illalla käytiin hengaamassa K-kaupan parkkiksella ja temppuilemassa. Kylän teineillä oli normaali ***luralli menossa, joten häiriöitä oli riittävästi meille (miten kova ääni mopoautosta on mahdollista saada aikaiseksi?!?). Aluksi siis vaan naksuteltiin kontaktia paikallaan ja kontaktikävelyä. Pieni haistelutauko ja sitten jotain temppuja (taisi olla tassun antamista ja pujottelua). Jossain vaiheessa alkoi vähän rentoutuakin, joten haukutin vähän ja jopa leikki pienesti wubballa. :) Sitten otettin vielä merkkiä vähäsen, kun tuntui että pystyi keskittymäänkin. Ei nyt mitään täysillä kaahailua, mutta ihan kivoja toistoja kuitenkin. Naksautin kiertämisestä ja nami välillä multa, välillä heitin taakse. Muutama pysäytyskin. Hieno stoppi sillä kyllä on, sentäs jossain onnistuttu. :) Mutta joo, ihan hyvänmielen treenit kuitenkin. Jatketaan samalla mallilla ja koitan seurailla parantuuko tilanne mihinkään. Mitä sitä lomalla muuta tekiskään, kun luuhais koiran kanssa kylillä huvittamassa teinejä? :D

Taas jaksaa treenata

Pitkästä aikaa tänään tosi kivat minitreenit Merkin kanssa. :) Jotenkin tuntuu, että meidän täytyy nyt kaivaa nää hehkutukset aika pienistä jutuista, mutta näillä mennään... Aloitetaan kuitenkin aikajärjestyksessä:

Lauantaina (vai perjantaina jo?) tuli sitten kesä ja kunnon helteet, ei olis ollut niin väliksi... Lauantaina halusin turistiksi Lumen tokokisoihin, joten ennen lähtöä virrantappamiseksi Koiviksen taakse namijälki. Nurtsilla siis n. 300 askelta pitkä tiheään namitettu jälki. Ehkä n. 1/3 askelista oli namia. 5 keppiä ja ajettiin melkein heti tallaamisen jälkeen. Ihan pieni minitoko välissä. Kaikki kepit kyllä löytyi (3. olis jättänyt ilmaisematta, mutta en päästänyt), mikä oli melkoinen ihme kyllä. Järkkyä haahuamista ja ainakin pari pätkää oltiin ihan muulla jäljellä, mitä piti. Huoh. Jälkeenpäin tosin selvisi, että Lumi oli ollut mukana lampaita ruokkimassa, joten epäilen vahvasti, että tyttiksen jälkeä mentiin jossain välissä. Lampaiden karjuminen (nää ei määi (?) nätisti, vaan karjuu ;)) myös selvästi laittoi pasmoja sekaisin. Huono jälki, mutta tietääpähän mitä treenataan.

Minitoko sisälsi ainakin yhden oikeasti hyvän 2 min paikkamakuun. Oli skarppina, mutta rauhallinen eikä nuuskinut, vinkunut tai mitään. Sitten taidettiin naksutella ihan vaan perusasentoja tms. Palataan siis toooodella perusjuttuihin. Koitan joskus naputella tästä lisää.

Illalla sitten tokon yökokeet. Kivoja suorituksia, Hilmasta tuli vieläpä TVA:kin. :) Ja seuraavana päivänä Kokkola kv:n BIS, joten melkoinen viikonloppu team H & H:lla. Mahtavaa! 

Mutta ne tokokisat... Tokihan ne oli ihan nimettykin yökisoiksi, mutta eipä tiedetty koko totuutta, kun matkaan lähdettiin. Alokas alkoi klo 20 ja kuviteltiin olevamme takaisin kotona viimeistään puolilta öin. Mutta oltiin sitten joskus ennen kolmea tms. Päättivät jakaa kilpailukirjat vasta, kun kaikki koirakot on suorituksensa tehneet... Keli ei onneksi ollut niin paha, mitä luvattiin, välillä vaan vähän ripsi vettä. Olishan se silti ollut ihan kiva, jos kisakirjeessä olis varotettu tästä kuviosta. Kivaa oli kuitenkin juoruta tuttujen kanssa, Hilman TVA, tuttujen koirien kivat suoritukset, nähdä mm. irski voittajaluokassa jne. :)

Sunnuntaina lenkin yhteydessä taimiksella vähän tokotemppuja. Otin autosta suoraan maahan odottelemaan, kun keräsin kamat kasaan. "Kisanomaisesti" sitten heti luoksetulo (ok) ja liikkeestä maahan (ok). Mun suunnittelemaa palkkaa enemmän kiinnosti lähteä tsekkailemaan hajuja, joten annoin namin ja vapautin. Kaipa sekin hyvä palkka oli? Wubba taskuun ja lenkille. Jossain vaiheessa kokeilin noutoa, muuten vauhdikas ja hyvä, mutta wubban palautus ei tullut mulle päinkään... :D Kävelyn lomassa sitten plan B ja avuksi keppi. Ensin kepin pitoa pureskelematta, piti vähän muistutella ja auttaa kädellä. Kun tämä ok, niin otin lelun toiseen käteen. Keppi suuhun ja lelu näkyville -> pudotti kepin tietysti x kertaa. En puhunut mitään, vaan laitoin aina lelun selän taakse piiloon. Lopulta onnistui ihan kivasti. Sitten kepin heittäminen ja lelu palkaksi hyvästä palautusvauhdista. Lopuksi vielä reilusti auttamalla kepin luovutus "virallisesti" -> hienosti meni. :)

Autolla vielä esineruutua samoilla vanhoilla eväillä. Tallattiin yhdessä tien viereen n. 3 * 3 m alue tiiviisti ja siihen heitettiin lelu. Tietä pitkin n. 25 m päähän ja lähetys. Etsi hienosti ja palautus vauhdilla (piti kyllä vähän vihjata asiasta, ettei jäänyt fiilistelemään vinkulelun kanssa...), joten lopetettiin kerrankin tähän.

Yöpissalla vielä omassa pihassa vähän naksuttelua seuraamisen liikkeelle lähdöistä. Lopuksi vielä naksuttelua perusasennoista (vaan 1-2 askelta seuruuta ja pysähdys).

Maanantaina kostea ja kuuma keli jatkui edelleen. Aamukävelyllä terppakeskuksella leikki ei meinannut onnistua sitten mitenkään. Oli vaan koko ajan jatkamassa matkaa, eikä keskittynyt yhtään. Huoh. Lopulta sain vähän leluun kiinni ja sitten välittömästi lopetus ja jatkettiin matkaa. Nää on niiiin ärsyttäviä tilanteita

Iltapäivästä tallasin Kettukankaalle jäljen vanhenemaan ja sitten koululle Lumen & co kanssa tokotreeneihin. Aluksi piti mennä Ollikkalan nurkan taakse asti, että saatiin naksuteltua ihan vaan kontaktitreeniä. Eli aika nihkeetä siis, mutta parani sentäs loppua kohti. Autoon tauolle Lumen treenien ajaksi. Tauon jälkeen kaukojumppaa, meinas olla vaikeeta tämäkin. Ensin ei noussut millään nokka maasta, piti kovistellakin vähän kun meinas väkisin mennä hermo. :x Tilttas niin, ettei meinannut onnistua mikään, kun ei saanut haistellakaan. Siirryttiin reilusti kauemmaksi, että päästiin asiaan. Sitten oli unohtunut melkein miten takajalat laitetaan alustan päälle (tokoesteestä otettu lauta). Onnistui lopulta ja päästiin asiaankin. Ja ihan asiallisia vaihtoja useampia. :) Sitten piti ottaa ihan pikaisesti luoksetulo ja lopettaa siihen. Leikki hyvin tässä välissä patakintaalla. ;) Luoksetuloissa oli ensin loppuasento ihan totaalisen hukassa. Pari kolme kertaa kokeilin ja vähän autoinkin, mutta kun ei. Sitten ihan läheltä muutama perusasentoon siirtyminen ok. Taas matkaa lisää, mutta nyt ei pystynyt lähteä ekalla käskyllä. Eikä toinen tai kolmaskaan yritys onnistunut. Sitten jo apuja tähänkin (ainakin kutsuin peruuttaessa, sitten ensin käsky ja lelu esille). Kaiken tän rautalangasta vääntämisen jälkeen yksi ihan ok yritys (tuli ekalla käskyllä laukalla, vähän autoin kädellä sivulle tuloa) ja lopetettiin siihen. Positiivista oli, että yritti eikä hyytynyt. Ja suostui leikkimään hyvin. :)

Lenkille tyttöjen kanssa ja lopuksi jäljelle. Jälki oli jotain reilu 400 askelta, 5 keppiä, ei nameja, vanheni reilut 2 h. Jär-kyt-tä-vää... Muutaman metrin jana ihan ok, vaikkakin epävarmasti. Nosti kuitenkin oikeaan suuntaan ja lähti hyvin jäljelle. Alku meni ihan ok, vähän humppaillen (ja ekassa kepissä oli 3 lihavaa etanaa, yäk!). Eka keppi muistaakseni hyvin, sitten jossain kohtaa meni kepistä yli vaikka oli ihan jäljen päällä. Ja yhden kepin olis pokkana jättänyt. Pysähtyi oikein nuuhkaisemaan ja olis sitten jatkanut. Kielsin (vaikka tuskin olis kannattanut) ja kelasin vähän takasin päin. Uudella yrityksellä pysäytin kepille eikä sittenkään olis ilmaissut, lopulta istui sentäs. Siitä käskin maahan ja koitin olla tosi iloinen palkkaa syöttäessä. :s N. puolessa välissä oli metsäkoneen vanhan uran ylitys ja siinä meinasi tulla kokonaan stoppi. Huuhaili vaan edes takaisin ja istuskeli odottamassa. Lähti sitten lopulta itse jatkamaan (nää tuntuu toooosi pitkiltä, mutta ehkä max pari minuuttia kesti?) ja seuraavan kepin muistaakseni ilmaisi ok. Loppukeppi ihan ok. Kamala jälki, ikinä ollut moista nokka pystyssä haahuilua ja kuppaamista. Liekö sitten väsy + kuuma keli syynä vai mikä? Kävi kyllä kastautumassa ja juomassa ennen jäljelle menoa. Positiivista oli, että päästiin kuitenkin loppuun asti aikalailla jälkeä pitkin. Jotain motivaatiojälkeä seuraavaksi?

Tänään sitten ne hyvän mielen minitreenit. Hullun montuilla Merkki sai juosta sen aikaa, kun raivasin autoa (eli aika kauan ;). Tuli välillä jo komentamaankin haukkumalla, kun mitään ei tapahdu. :) Ensin naksulla ja nameilla perusasennon tarjoamista, oli lopulta ihan vauhdikaskin. Pitää nyt muistaa näitä naksutella, perusasennot jotenkin tahtoo jäädä "tärkeämpien" juttujen jalkoihin. Vinkulelun voimalla sitten muutama luoksetulo. Ekalla autoin reilusti, toisella lelu vas. kädessä ja kolmas ilman apuja. Pitkästä aikaa kävi autosta itse bongaamassa ison pallon, joten otettiin se sitten. Ja vitsit, että olikin Merkin mielestä kiva! :) Kun kerrankin oli virtaa, niin kokeiltiin merkkiä. Muutama kiertäminen ehkä 3 m päästä, hienosti meni laukalla kun vähän hetsasin. Wau mikä asenne pitkästä aikaa! :) Rallaili pitkät pätkät itsekseen pallon kanssa (pitää narusta kiinni ja mäiskii pallolla itteään :D). Ja kun vieläkin tuntui olevan vauhtia niin pienellä muovikapulalla yksi vauhtinouto. Annoin siis hillua ihan vapaasti ja vaan heitin kapulan. Meni laukalla, nosti reippaasti ja palautuksen puolivälissä palkka, kun vauhti oli edelleen kiva. Lenkin päälle vielä 2 min paikkamakuu.

Nyt oli tosiaan pitkästä, pitkästä aikaa kunnollista tekemisen meininkiä. :) Tän voimalla jaksaa varmaan taas vääntää muutamat treenit. :D Kumpa me joskus saatais tää siirrettyä johonkin, missä on vähänkään häiriöitä...

Lisäilin kuvia paimennus- ja juhannusjuttuihin.

Paimennusta ja hakua

Tiistai-iltana pyörähdettiin Oulussa (tai Kiimingissä) paimentamassa. Mahtaako muut kuin koiraharrastajat käydä pyörähtämässä kovinkin monen sadan kilometrin reissua ehkä 20 min treenin takia? ;) Me käytiin ja kylläpä oli taas opettavainen reissu. Lähinnä vahvistui tieto siitä, että mulla on kiltti pieni paimenpoika ja Merkillä tumpelo ohjaaja...

Merkistä ehkä saisi ihan asiallisen harrastepaimenen, jos olisi mahdollista treenata tarpeeksi. Tarpeeksi lähinnä ohjaajaa ajatellen. Tokihan koirakin tarvitsee paljon onnistuneita toistoja, mutta niitä tulee väkisin vähän hintsusti, kun ohjaaja mokailee. :s Mutta jatketaan harjoituksia. Pian ollaan menossa Takkutukkalaan ja Kuttukuuhun on 2 pv:n leiri varattu. Tuolla Kiimingissäkin olis kiva käydä useammin, täytyy koittaa saada kimppakyytiä aikaiseksi. 

Ei siis mitään kattavaa saatikka rakentavaa analyysiä treeneistä, kun en oikein osaa kommentoida mitään. Tehtiin, tai yritettiin tehdä, lähinnä pieniä kuljetustreenejä ja kerran käytiin hakemassa lampaat sisältä karsinasta. Siis sen jälkeen, kun oli ensin päästetty ne karkaamaan pihalle... Treenattavia asioita on paljon, lähinnä ohjaajalla. En ikinä osaa liikkua oikein (tai ylipäätään liikkua) ja se kepakkokin osoittaa usein väärään suuntaan.

Eniten tällä kertaa ehkä tuli ongelmia siitä, että Merkki ei usein tahdo mennä lampaiden taakse tarpeeksi pitkälle. Eli periaatteessa lampaiden pitäisi olla ns. kellotaulun keskellä ja ohjaaja ja koira sitten vastatusten (jos lampailla ei ole vetoa mihinkään jne. miljoona muuta poikkeusta lukuunottamatta). Nyt tuppaa käymään niin, että kun lähetän Merkin klo 6:n kohdalta, se ei päädykään klo 12 vaan suunnasta riippuen joko klo 10 tai 2. Ja kun minä en osaa lähteä ajoissa alta pois, niin kuljetuksen kanssa on lieviä ongelmia. Lampaat oli tosi kesyjä (ja muutenkin ihkuja niinkuin aina), mutta tosi liikkuvaisella tuulella -> en millään pysynyt vauhdissa mukana. Ja kun varsinaisia (toimivia, mitkä koirakin oikeasti osaa) käskyjä ei ole, niin karkaahan ne villatupot koko ajan.

Mukavaa oli kuitenkin. :) Kelikin suosi, aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma. Ja perinteiseen Oululaiseen (vaikka Kiimingissä oltiinkin) tapaan, tuuli vei itikat mennessään. Paikalla oli meidän lisäksi pari bortsua, porokoira, lappari, aussie ja pari beussia, joten oli taas mukavaa katsella ihan erityyppisten koirien tekemistä. 

Hakutreenit jatkui keskiviikkona vanhalla teemalla kuuma, kostea, hikinen. Ötököistä en viitsi edes mainita. :x Merkkiä vei pitkästä aikaa nenä, mutta saatiin me sentäs sitten yksi ihan asiallinenkin pisto. Yksi... Jostain sille pitäisi edelleen kaivaa lisää motivaatiota, että viitsis ettiä ukkoja nenä maassa haahuilun sijaan. Tällä kertaa oltiin viimeisenä koirana, joten olihan siellä niitä hajuja, mutta silti tuppaa vähän pipoa kiristämään. Yksi ihan totaalisen uusikin koira mukana, joten kaipa se nyt sitten vaan oli ihan pakko tsekkailla vaikka mitä. 

Alueelle tultiin niin, että vasemman etukulman ukko oli suht lähellä polkua. Idea oli, että kun sen laittaa valmiiksi, niin Merkki bongaa hajun jo alueelle tullessa -> saadaan suora pisto ilman varsinaisia apuja. Mutta miten sitä voi ukkojen hajuja bongailla jos silmät kierossa ja nenä maassa kiskoo ties minkä hajujen perässä. Juoksuinen Viksukaan ei ollut mailla halmeilla tällä kertaa, eikä edes omistaja. Anyway:

1. Vasemmassa etukulmassa ukko valmiina ja siitä olisi pitänyt olla jo haju. Lähti kuitenkin vaan haistelemaan ja kuseskelemaan omiaan. :x Käytiin sitten varta vasten hakemassa ukolta haju ja sitten jotenkin onnistui.
2. Oikeassa etukulmassa ja tähän oli suunniteltu hajun haku, mikä tehtiinkin. Aavistuksen vaikea vaan on lukea, milloin M saa hajun, kun piti taas tuuskata nenä maassa omiaan. Argh! No käytiin sitten ihan lähellä ukkoa ja palattiin keskilinjalle. Vissiin lähti ihan ok. Ei mitenkään erityisen kovaa, mutta ei jäänyt matkallekaan ihmettelemään mitään.
3. Mm valmiina n. 25 metrissä ja tästä muistaakseni sai hyvin hajun jo keskilinjalle -> meni ihan reippaasti ja määrätietoisesti perille asti.
4. Viimeisenä haamu, käänsin koiran pois ja mm eteni vielä syvemmälle aluetta. Tämä sentäs ihan hyvin. 

Mitä ihmettä tän kanssa pitää tehdä? Tai no, motivaatiota rutkasti lisää, mutta miten? Paremmat palkat otettaisiin heti välittömästi käyttöön, jos tietäisin mitä ne on. Vai jotain haamuja tms. edelleen vaan lisää?

Käytiin sitten vielä pyörähtämässä kentälläkin. Tai siis jalkapallokentällä. Leikkiminen tosi nihkeää suoraan autosta ottamisen jälkeen. Vieressä pelattiin mm. rantalentistä ja jotain muutakin porukkaa siinä käveli, joten piti kuikuilla niitä. Ja varsinkin Skidiä, joka teki tarkuusruutua. Ihan minipätkä kuitenkin ok ja sitten tökkäsin autoon ennen kuin rupesi ärsyttämään. Tauon jälkeen (meidän tauot on pisempiä mitä treenit...) namilla vähän merkkiä, mikä meni yllättävän hyvin. Taisi talloa kartion kumoon vaan kerran. ;) Luoksetulo ja vauhdista vapautus namipurkille (mikä ei edes aiheuta mitään isoja intohimoja).

Kuuma, kostea, hikinen...

Sunnuntain hakutreenit varmaan kesän ekana oikeasti lämpöisenä päivänä. Lisäksi vielä mustanaan pörräävät ötökkäparvet (pikaisella lajimäärityksellä tuntui löytyvän ainakin hyttyset, mäkäräiset ja paarmat) + lahkeisiin kiipeävät muurahaiset, niin päästään hakuharrastuksen parhaisiin puoliin... Oli siis koirien ja ohjaajien jaksaminen aika hilkulla, mutta treenattiinpa silti. :)

Merkille lyhyt treeni, kun pelkäsin että hyytyy:

1. Mm vietiin yhdessä samalla lailla mitä lauantainakin -> hieno suora pisto ihan reippaasti
2. Hajun haku (oli vaan vähän vaikeuksia lukea koiraa, enkä tiennyt missä mm oli, joten käytiin tosi lähellä) -> hyvin tämäkin
3. Tähän väliin tehtiin muina miehinä pari tyhjää, joista varsinkin eka muistutti melkolailla oikeaa pistoa... :) Tokalle lähteminen vähän nihkeää sattuneesta syystä.
4. Saatiin sitten mm paikallistettua ja siirryttiin vähän parempaan lähetyspaikkaan (mm oli siis valmiina ilman apuja). Em. sählingistä johtuen ei meinannut lähteä, mutta sitten kun tuumasin jotain "mene vaan" tms. niin lähti etenemään ja löysikin onneksi. :) Mm oli tarkoituksella jossain n. puolivälissä aluetta, kun koitetaan rakentaa pikkuhiljaa riittävän syviä suoria pistoja (ilman apuja).

Lopetettiin sitten tähän, kun kuitenkin teki hommia ja vauhti rupesi selvästi hyytymään. Mari hakutti vielä ja onnistuikin, mutta Merkki alkoi olla aika vaisu. Ihan kiva treeni kuitenkin, huomenna sitten jotain motivoivaa vauhtijuttua.

Hakua ja muuta pientä

Lähdettiin pikapikaa hakutreeneihin (oliskohan n. nro 7 tälle kesälle) ja kyllä kannatti, Merkki oli tosi taitava. :) Taimiksella oltiin heti ensimmäisessä mutkassa. 

1. Vietiin oikeaan etukulmaan mm ja tultiin vähän kiertäen pois.
2. Vasemmalla etukulmassa mm haamuna.
3. Oikealla mm ääniavulla.
4. Vasemmalla mm valmiina ehkä n. puolessa välissä aluetta.

Kaikki löytyi hienosti, ei mitään ihmeempiä kiemuroita. :) Eniten mieltä lämmitti se, että alueella oli käynyt tallatessa pyörähtämässä juoksuinen Viksu ja silti Merkki keskittyi oleelliseen. :) Eihän tuo nyt mikään tykki ole, mutta sentäs menee jo ihan reippaasti ja kivalla ilmeellä. Viimeisellä pistolla vähän ihmetytti selällään makaava mm, piti ensin varovasti haistaa saappaasta. :D Meni kuitenkin sitten reippaasti syömään namit. 

Aikaisemmin päivällä käytiin vähän metsäilemässä ja tehtiin pieni esineruututreeni. Merkki oli mukana, kun tallailin n. 10 * 25 m alueen (tie tuli vastaan). Merkki sitten autoon, kun kävin viemässä taakse esineen (näki ainakin osittain autosta) ja tallasin esineen ympäristön vielä vähän paremmin. Lähti ja etsi hyvin. Pudotti taas kerran palauttaessa, mutta korjasi hyvin. Toinen muistaakseni suunnilleen samalla lailla, palautus paremmin. Kolmas vielä niin, että kun humputteli palkkalelun kanssa, heitin n. keskelle aluetta narupallon. Tämäkin vielä hienosti, joten lopetettiin. 

Illalla sitten vielä iltatallin päälle Iisakkilan nurtsilla minipätkä tokoa (kentällä haisee varmaan Viksu tai joku muu Nainen, kun siellä haahuaa), kun oli kananpalat taskussa ja Merkki halusi kamalasti tehdä jotain (odotteli tarhassa lampaiden hoidon ajan ja siellä oli kamalaa... ;)). Merkki hetkeksi maahan odottelemaan, sitten pätkä leikkiä ja lyhyt seuraamiskaavio (hyvä!) ja liikkeestä seis. Valmistelevassa osassa jäi tuijottamaan jotain, mutta lähti sitten mukaan ja loppuliike hyvin. "Kehästä" ;) ulos leikkimällä ja palkkapurkki sivummalla taskusta. Ihan kiva pätkä. :) Pitäis jaksaa / muistaa ruveta pikkuhiljaa ketjuttamaan liikkeitä.