Jälki 25 ja esineruudun paikkausyritys

Tänään sitten taas perinteiseen tapaan jälki taimikselle metsään. Oli tiensuuntaisesti tehty laatikko, pituutta varmaan n. 200 m, 5 keppiä suorilla eikä nameja. Metsä oli sateen jäljiltä aika märkä, ei tuullut juurikaan. Vanheni vaan n. 45 min. Ollaan siis alettu tehdä vähän janan alkeita, nyt lähetin muutaman metrin päästä, nosti ihan hyvin. Taisi mennä pari askelta takajälkeä, mutta korjasi sitten itse. Jälki lähti janalta vasempaan, "jana" meni sellaisessa pienessä notkossa, että oppisi etenemään suoraan. Ennen neljättä keppiä humputteli mun mielestä jonkin verran jäljen sivussa ja keppikin olisi jäänyt nostamatta. Pysähtyi haistamaan ja sitten olisi pokkana jatkanut matkaa?! Pysäytin liinasta ja taisin sanoakin jotain äp-äp -tyylistä -> ilmaisu. Muut kepit löytyi hyvin. Ihan kieroonhan tuo menee aina maate ja pureskeleekin keppejä, mutta mulle riittää että ne ylipäätänsä löytyy. Pääosin ihan hyvä jälki taas. 

Joskus pitäisi topistua tekemään jälki reilusti ennen sen ajamista. Laiskuus vaan estää autoilemasta ensin tekemään jälkeä (tässä ihan vieressä ei oikein oo hyviä metsiä) ja sitten muutaman tunnin päästä koiran kanssa uudestaan. Tarttis ja tarttis, ehkä lomalla?

Nyt alkaa muutenkin näkyä, että menee ihan selvästi välillä humputellen liian korkealla nenällä. On vaan ihan tosi vaikea päättä, mikä se kriteeri metsässä tarkalleen ottaen on. Ei nokkaa kuitenkaan pysty ihan maan rajassa pitämään niinkuin pellolla. Pellolla taas oli viimeksi niin pirusti muurahaisia, että namijälki (ajaa hitaammin) meni ihan häneksi. Nurtsille johonkin? Soralle? Ilman nameja pellolle ja natsikuri ;) ? Ei oo helppoa tämäkään laji... :D

Sitten se esineruutu. Tehtiin pienen kävelyn päälle ennen jälkeä. Jatkossa pitäis muistaa pukea pk-valjaat päälle tähänkin ja keksiä joku oikea virittely! Nyt kuitenkin koitin mitata oikeasti sen 50 m (ei tietysti pysty sanomaan, onnistuiko...) ja käytiin yhdessä tallaamassa ihan perälle tosi tiheästi n. 2 m * 2 m neliö. Jotenkin pähkäilin, että pitää vahvistaa sitä tallattu alue = esine -mielikuvaa. Kun siis viimeksi ei osannut laajentaa etsintää koko tallatulle alueelle, vaan jumiutui yhteen kohtaan. 

Tallattiin siis se pikkuläntti yhdessä ja muu alue harvasti ( = kiemurtelin vähäsen, kun palattiin lähetyspaikalle...). Ei juurikaan tuulta nytkään, mutta lähti hienosti täysiä ja palautti käteen asti ilman apuja. :) Ja sitten se surullisen kuuluisa "kerran vielä"... Ekasta palautuksesta sai palkaksi kanasen (pieni vinku) ja se pitää aina käydä hautaamassa johonkin. Kävelin siis hakemaan kanasen talteen ja Merkki pyöri siinä mukana. Tallasin taas samanlaisen pikkuneliön, vähän lähemmäksi vaan ja toiseen reunaan kaistaletta. Merkki näki mun mielestä, kun heitin lelun sinne, mutta en mitenkään erikseen hetsannut. Lähetyksestä lähti muutaman metrin ja jäi sitten piehtaroimaan, pyysin takaisin. Uusi lähetys vähän isommasti viritellen, lähti vähän paremmin, mutta pysähtyi jonkun matkan päähän. Odottelin hiljaa ja lähti etsimään. Palautus hyvin.

Miksi tän pitää olla näin vaikeeta?!? Kun oikein hetsailee ym. tulee se ensimmäinen esine hyvin. Noin muuten Merkillä ei tunnu olevan mitään sen kummempia intohimoja etsiä metsästä yhtään mitään romuja... Jotenkin se menee aina niin nenänsä perässä, että vois kuvitella itse etsimisenkin olevan sen mielestä kivaa, mutta ilmeisesti sitten ei. Kai mää oon tämänkin jotenkin mokannu... Me ollaan vielä melkoisen kaukana koevalmiista, joten ei varmaan oo kovin relevanttia stressata useamman esineen etsimistä. ;)

Kesähaasteena meillä on käydä leikkimässä ainakin 5 uudessa paikassa per viikko. Saas nähdä miten kauan innostus kestää. ;) Tähän mennessä ollaan oltu hammaslääkärin ja jehiksien parkkiksella + terppakeskuksen nurtsilla. Ihan ilman häiriöitä, mutta on kuitenkin leikkinyt kivasti. Nyt taktiikkana on jättää maahan, meen vähän kauemmaksi humputtelemaan lelun kanssa itse ja siihen sitten vapautus. On toiminut toistaiseksi ihan hyvin ja oon jopa lopettanut leikin tarpeeksi pian. Tän päivän leikit kyllä jää väliin, ei jaksa enää lähteä mihinkään.

Jehiksillä tehtiin luopumista (nami maahan ja saa ottaa vasta katsekontaktin jälkeen luvalla, ajatuksena jalostaa tästä etä- / takapalkan käyttäminen) ja kiertämistä. Saatiin jopa pari puun kiertämistä reippaasti laukalla. :) Terppakeskuksella 2 luoksetuloa. Jätin maahan ja leikin lelulla pois kävellessä. Ekalla kertaa loppuasento oli unohduksissa, toisella pieni apu auttoi. Vauhti oli hieno molemmissa. Että näin mittavia treenejä meillä. ;p

Kotona ollaan naksuteltu eteen tuloa ja kapulan palautusta eteen. Ja limsapullon taakse menemistä ( = merkkiä). Limsapullon päälle kun ei voi laittaa tassuja ja se ei ihan hipaisusta kaadu. Ja on painava ottaa suuhun. ;) Kunhan paikka alkaa olla selvä, niin vaihdetaan tyhjään pulloon, että oppii olla koskematta siihen.
Kesäsuunnitelmana on siis naksuttelua (oma-aloitteista tekemistä kivalla ilmeellä) ja leikkimistä vieraissa paikoissa. Katsellaan sitten joskus syyspimeillä tokoa uudestaan. ;)

Noin muuten on ihan tuskaa kaikki metsäjutut, kun hyttysiä on tolkuttomat määrät ja ne on kiukkusia. Paarmat ja mäkäräiset on myös olleet ilahduttamassa treenejä. Metsässä ei viitsi tehdä mitään, mikä vaatii pitkää paikallaan hengailua ja täällä kaupungissakin :D on esim. paikallaolot aika inhoja, kun ötökät syö koiralta mahanalusen, tassut ja naaman. Ihana kesä. Not. :x Bayvanticit on ostettuna, täytyy kokeilla olisiko siitä mitään apua.