Anna sen elää...

Oltiin viikonloppu paimentamassa ja koutsin mukaan: "Merkki on kiltti poika, anna sen elää." Niin kerta. Ja sittenhän me annettiin Merkin vähän humputella. Mua tietysti kauhistutti, mutta kuulemma se edelleen pysyi kilttinä ja kieltämättä saatiin edistystäkin aikaan. Muutama video on todisteena, täytyy katsoa, saanko joskus tänne editoitua jotain. 

Pieni paimenpoika <3 Kuvasta kiitos Johanna Pihalalle.

Paikkana oli siis Svedun paimennuskoulu Somerolla, voin ehdottomasti suositella. Asiantuntevaa koulutusta, hienot puitteet ja paljon hyvää ruokaa. :) Malla oli ystävällisesti järjestänyt viikonlopun mudiväelle, iso kiitos siitä! Majoituskin oli varattu, ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle. Hovimäkeä voi kyllä suositella koiraväelle. Mökit oli tasoa "perus" (kerrossängyt, jääkaappi, keittolevy), mutta alueella oli mm. koirien uimaranta ja aitaus, missä juoksuttaa koiria. Lauantaina paikalla oli 14 mudia, sunnuntaina 12 tai 11 (osittain eri koiria). Oli mahtavaa nähdä Merkin sukulaisia ja muitakin uusia ja vanhoja mudituttavuuksia ihmisineen. Ja kaikki mudit osoittivat halua paimentaa, huippua! Tyylejä kyllä oli laidasta laitaan, mutta sehän tekee asiasta mielenkiintoista. ;)

Sää ei kyllä suosinut sitten pätkääkään. Lauantaina satoi koko ajan enemmän tai vähemmän ja kävi kamala myrskytuuli. Sunnuntaina sitten oli enää sadekuuroja ja samanlainen myrskytuuli. Pitkät kalsarit, hanskat, fleecetakki, kaulaliina jne. olivat erittäin passeleita varusteita. Mutta eihän me niin vähästä lannistuttu. Ja mudit onneksi puhdistuu liki itsestään, sunnuntaina mukana olleita briardien omistajia sen sijaan ei käynyt yhtään kateeksi. :D

Lauantaina aloitettiin ensin pienemmässä aitauksessa ja päivän päätteeksi päästiin isolle laitumelle ison lauman kanssa, se oli aika huisi kokemus! Sunnuntaina sitten yksi kierros pienessä pyöröaitauksessa, siinä sai kätevästi estettyä paskan syönnin ja muut epäolennaiset haahuilut koiralta. Merkki kyllä olis näyttäny keskaria, jos olis osannut, mutta oli varmaan ihan tarpeellinen oppitunti tämäkin. Sitten tehtiin vielä isommassa aitauksessa häkitystä (juu-u...) ja käytiin laitumellakin pyörähtämässä.

Olin itse koko ajan niin pihalla hommista, ettei tässä nyt oikein sen kummempaa yhteenvetoa osaa edes tehdä. Paitsi että pitää opettaa toimiva pysäytyskäsky. Arkinen odota on liian epämääräinen (jos vaikka treenaisi kuntoon?) ja tokon top-käskyä en halua tähän sekottaa. Mun sietäis opetella liikkumaan silloin, kun pitää ja toisaalta myös pysähtymään silloin kun pitää. Kuulostaa idioottihelpolta, mutta on yllättäen helpommin sanottu kuin tehty.

Merkki siis ihan aluksi teki jotain pikkupätkiä, mutta sitten kun menee sormi suuhun (ja minä mokailen), niin alkaa syödä paskaa, haistella, tsiigailla muita koiria jne. Tästä se alun kommenttikin tuli, että M on kiltti poika ja sen pitää antaa elää. Tehtiin sitten niin, että siirryin itse kauemmaksi ja lähetin sen vaan jotenkin "vapaa, mene vaan", kun katseli lampaita. Tästä sai tietysti kovasti puhtia tekemisiinsä ja välillä meni mun makuun aika rehvakkaasti lampaille (ja myös huusi mennessään). Mua siis hirvitti, mutta kuulemma Merkki oli edelleen kiltti ja sen piti antaa toteuttaa itseään. :) Pitäis siis osata löysätä pipoa, mutta mua pelottaa että se vähintäänkin lennättää lampaat kuuhun asti. Ei kuulemma lennätä. On muuten tässäkin lajissa ihan aavistuksen hankalaa osata kieltää / kehua just oikealla hetkellä. Varsinkin kun itse ei ole kartalla koko hommassa...

Isolla laumalla sitten olikin Merkin mielestä jo aika hupaa. Välillä tosin oli vähän liian hupaa juosta apupaimenen (tai siis sen varsinaisen Paimenen...) Taimin perässä. :p Mutta ihan erilailla piti Merkin miettiä juttuja, kun lampaita oli useampi kymmenen. Jopa itse jarrutti, kun ajautui liian lähelle ja iso lauma ei niin vaan liuennutkaan pois alta. Kyllä se silti ajaa lampaat mun syliin (eli menee liian kovaa liian lähelle), joten tähän tarvittaisiin se toimiva pysäytyskäsky.

Sunnuntaina otettiin ensin kierros pienessä pyörössä, missä yletyin estämään haistelut ja muut haahuilut. Olis voinut opettaa myös suuntia, mutta määhän unohdin sekunneissa mikä on vasen ja mikä oikea. Pari kertaa Marika korjasi ja sitten pistin suuni kiinni, kun meni koko ajan väärin. Ja vasen on muuten se, kun koira menee myötäpäivään. Kyllä sen nyt muistaa, kun ei ole tilanne päällä... :D

Sitten käytiin vielä isommassa aitauksessa ja laitumellakin, en muista kumpi tuli ensin. Aitauksessa häkitettiin lampaita ja otettiin niitä uloskin sieltä häkistä. Tai paremmin "häkitettiin", lampaat meni sinne kyllä lähinnä meistä häiriötekijöistä huolimatta. :D Ne ulos ottamisetkin oli melkoista kaaosta, joten ei näistä sen enempää. ;) Isolla laitumella tehtävänä oli käydä sähkötolppa kiertämässä mun näkökulmasta ihan hirveen kaukana. Kyllä me siellä jossain suunnalla käytiin kiemurtamassa, mutta ei se kyllä varsinaisesti mitään järkevää kuljetusta muistuttanut. Merkki lähti kyllä isoa laumaa kiertämään ihan hyvin (eikä muistaakseni juurikaan hajottanut laumaa), mutta sitten lampaat aina vyöryi mun syliin. Jäin tietysti sinne ison lauman keskelle jumiin, joten kuljetus pysähtyi siihen. Sitten koitin pitää Merkin paikallaan (ei onnistunut, ei) ja kiemurrella lauman keskeltä pois. Sitten tarkistettiin suunta, mihin piti mennä, mutta kyllä se totuuden nimissä meni niin, että lampaat määräsi suurimmaksi osaksi sekä suunnan että vauhdin. Ei näin siis. :D Ja sitten vähän joka välissä Merkki lähti haahuilemaan omiaan, kun ei saanut järkeviä ohjeita ja homma takkusi muutenkin.

Ongelmia aiheutti siis se, että Merkki on suurimman osan ajasta liian lähellä lampaita, joten ne tulee jatkuvasti mun syliin. Ja mää en a) osaa pysäyttää oikeassa kohdassa ja b) Merkki ei pysähdy kuitenkaan. Ja mun pitäis ymmärtää lähteä liikkumaan sieltä lauman alta paljon liukkaammin, eikä odotella sitä että lampaat tulee päälle. Mutta jotenkin sitä vaan jää ihmeissään tuijottamaan, kun koira lähteekin kiertämään ihan oikeaoppisesti... :D Kaikesta sähellyksestä sitten johtuu Merkin haahuilut...

Melko epämääräistä puuhastelua siis, mutta enemmän kyllä mun osaamattomuudesta johtuen. Toki treeniäkin on vaan muutama kerta takana, joten ei tietysti mahdottomia odottakaan. Me kuitenkin jatketaan harjoituksia mahdollisuuksien mukaan, on se vaan niin mielenkiintoista hommaa.

Lauantaina illasta Terhi vielä kävi ystävällisesti katsomassa vähän Merkin haukkuilmaisua. Merkki haukkui yllättävän hyvin, joten eiköhän me siitä pikkuhiljaa aleta haukkuvaa koiraa rakentaa. :)

• Ensin hetsausta, saalisleikkiä namipurkilla, sitten palkka heti ensimmäisestä haukusta
• Myös lyhyitä peräänlähtöjä
• Edettävä hitaasti, ensin etsinnän jälkeen keskilinjalla jne.

Noin muuten se on kuulemma ihan tavallinen mörrimöykkymudi. :D Eikä yhtään kummallinen, niinkuin mää kuvittelen. ;)

Että sellainen viikonloppu. Auton mittariin tuli karvan vaille 1000 km ja kotona oltiin nippanappa sunnuntain puolella, mutta kivaa oli. Kannatti ehdottomasti lähteä. :) Seuraavat paimennukset sitten toivottavasti Oulussa, Takkutukkalassa ja Kuttukuussa. Kivaa!

Ilselle kuuluu vielä valtavan iso kiitos isojen poikien ulkoiluttamisesta!