Puuhapetepäivä

Käytiin Kokkolassa tekaisemassa Merkille jälki ja vähän esineruutuakin humputeltiin. Ihan ensin esineruutua jäljen vanhetessa. Miikku kävi viemässä / heittämässä lelut (yksi kerrallaan, 3 kpl) ehkä n. 10 metrin päähän vastatuuleen. Lähti ihan ok ja löysikin, mutta koska nyt oli mukana kaikkein ihanimmat lelut, olisi jäänyt mutustelemaan niitä itsekseen... :s Palautti sitten kuitenkin, kun kipittelin karkuun. Eli jatketaan harjoituksia...

Jälki oli 360 m pitkä (n. 450 askelta, mutta Miikku lainasi gepsiä, joten tällä kertaa metrit on oikein :)), ja teki vähän kiemuraisen ympyrän, 6 keppiä, ei nameja, vanheni ehkä jotain puolisen tuntia. Alussa jotenkin näytti, ettei yhtään tiennyt mitä ollaan tekemässä ja siinä huuhaillessa eka keppikin jäi metsään. Sitten paransi ja löysi loput kepitkin. 2 keppiä olis tosin jättänyt, jos olisin päästänyt. Pysähtyi siis kunnolla haistelemaan, mutta olis muina miehinä jatkanut matkaa. Kun huomautin asiasta, niin sitten ilmaisi. Alueella oli ilmeisesti paljon hajuja (ainakin hakutreenit pidetty pari päivää sitten + kuulemma suosittu koirien ulkoilutuspaikka) ja niitä sitten tsekkaili pitkään ja hartaasti. Ja jälki oli tietysti tuorekin, joten aika lailla nokka pystyssä meni pitkiä pätkiä. Mutta päästiin kuitenkin loppukepille suhteellisen samaa reittiä, mistä jälki oli tehtykin. Pitäis siis ryhdistäytyä ja käydä tekemässä jälkiä jossain ihmisten ilmoillakin! Lomalla sitten... ;)

Kävin vielä opettelemassa hevosenhoitoa viikonloppua varten ja sen jälkeen päätettiin tehdä pienet tokot koulun kentällä. Olin aika varma asioiden kulusta, mutta Merkkipä otti ja yllätti. :) Ensin vähän leikittiin ja tehtiin kai pari lipputangon kiertämistä ja luoksetulon top. Tarkoituksella kyllä mentiin eri kohtaan nurtsilla, missä Lumi oli ollut... Jätin taas aluksi maahan ja hetsailin vähän lelulla, sitten vapautus, pätkä leikkiä ja siitä kiertämään. Ekalla kerralla hidas, mutta sitten vähän leikkiä ja vauhdista uudestaan. Matkaa vaan pari metriä, mutta meni ja tuli laukalla. :) Luoksetulossa eka jättö päin persettä, kun haisteli kaula pitkällä maasta jotain -> piti kieltää pariin otteeseen kunnolla ja sitten nousi epävarmana ylös. Uudella yrityksellä sitten peruutin pois ja nyt malttoi olla haistelematta. Kutsu on nyt ollut "pian", kun "tule" saattaa tehdä liian kovan vauhdin. Pysäytys aika pian lähtemisen jälkeen, oli hyvä. Tosin sitten kun heitin pallon palkaksi, juoksi sen perään löysästi ja jäi haistelemaan jotain... Lopuksi vielä jotain perusasentohumppaa nameilla ja sitten autoon. Jossain välissä muuten tuli kentsun iltalenkkiaika ja Merkki pörräili koirille. Argh. Pysyi kuitenkin hanskassa ja pystyi tekemään vähän kontaktitreeniäkin.

Sitten tauolle, kun Lumi treenasi. Taas autosta kentälle maate ja siitä vapautus leluun. Leikkiessä varastin patukan ja laitoin sen kainaloon. Ilse käskytti lyhyen seuraamiskaavion ja Merkki teki tosi hyvää työtä. :) Kontakti taisi pudota yhden kerran, kun kentsulla oli jotain liikettä. Lelu oli tosin kainalossa ja välillä kehuin hiljaa, mutta silti. Lopuksi vielä 2 min paikkamakuu Lumin kanssa. Meni maahan vinoon, mutta en viitsinyt nipottaa. Pari pientä vinkua tuli (Lumi...) ja kerran kielsin haistelusta, mutta muuten oli tosi skarppina vaikka joku pyöräilikin takaa ohi.

Ihmeiden aika ei siis ole ohi, tokotreeneistä tuli tän päivän hyvä mieli. ;) Hain Merkin päivällä kyytiin, kun kävin ruokkiksella ja kahdeksan maissa oltiin takaisin kotona. Sit vähän iltapalaa ja voi että kun osaa olla tyytyväisen näköinen mudi sohvalla kainalossa. <3

Jälki 25 ja esineruudun paikkausyritys

Tänään sitten taas perinteiseen tapaan jälki taimikselle metsään. Oli tiensuuntaisesti tehty laatikko, pituutta varmaan n. 200 m, 5 keppiä suorilla eikä nameja. Metsä oli sateen jäljiltä aika märkä, ei tuullut juurikaan. Vanheni vaan n. 45 min. Ollaan siis alettu tehdä vähän janan alkeita, nyt lähetin muutaman metrin päästä, nosti ihan hyvin. Taisi mennä pari askelta takajälkeä, mutta korjasi sitten itse. Jälki lähti janalta vasempaan, "jana" meni sellaisessa pienessä notkossa, että oppisi etenemään suoraan. Ennen neljättä keppiä humputteli mun mielestä jonkin verran jäljen sivussa ja keppikin olisi jäänyt nostamatta. Pysähtyi haistamaan ja sitten olisi pokkana jatkanut matkaa?! Pysäytin liinasta ja taisin sanoakin jotain äp-äp -tyylistä -> ilmaisu. Muut kepit löytyi hyvin. Ihan kieroonhan tuo menee aina maate ja pureskeleekin keppejä, mutta mulle riittää että ne ylipäätänsä löytyy. Pääosin ihan hyvä jälki taas. 

Joskus pitäisi topistua tekemään jälki reilusti ennen sen ajamista. Laiskuus vaan estää autoilemasta ensin tekemään jälkeä (tässä ihan vieressä ei oikein oo hyviä metsiä) ja sitten muutaman tunnin päästä koiran kanssa uudestaan. Tarttis ja tarttis, ehkä lomalla?

Nyt alkaa muutenkin näkyä, että menee ihan selvästi välillä humputellen liian korkealla nenällä. On vaan ihan tosi vaikea päättä, mikä se kriteeri metsässä tarkalleen ottaen on. Ei nokkaa kuitenkaan pysty ihan maan rajassa pitämään niinkuin pellolla. Pellolla taas oli viimeksi niin pirusti muurahaisia, että namijälki (ajaa hitaammin) meni ihan häneksi. Nurtsille johonkin? Soralle? Ilman nameja pellolle ja natsikuri ;) ? Ei oo helppoa tämäkään laji... :D

Sitten se esineruutu. Tehtiin pienen kävelyn päälle ennen jälkeä. Jatkossa pitäis muistaa pukea pk-valjaat päälle tähänkin ja keksiä joku oikea virittely! Nyt kuitenkin koitin mitata oikeasti sen 50 m (ei tietysti pysty sanomaan, onnistuiko...) ja käytiin yhdessä tallaamassa ihan perälle tosi tiheästi n. 2 m * 2 m neliö. Jotenkin pähkäilin, että pitää vahvistaa sitä tallattu alue = esine -mielikuvaa. Kun siis viimeksi ei osannut laajentaa etsintää koko tallatulle alueelle, vaan jumiutui yhteen kohtaan. 

Tallattiin siis se pikkuläntti yhdessä ja muu alue harvasti ( = kiemurtelin vähäsen, kun palattiin lähetyspaikalle...). Ei juurikaan tuulta nytkään, mutta lähti hienosti täysiä ja palautti käteen asti ilman apuja. :) Ja sitten se surullisen kuuluisa "kerran vielä"... Ekasta palautuksesta sai palkaksi kanasen (pieni vinku) ja se pitää aina käydä hautaamassa johonkin. Kävelin siis hakemaan kanasen talteen ja Merkki pyöri siinä mukana. Tallasin taas samanlaisen pikkuneliön, vähän lähemmäksi vaan ja toiseen reunaan kaistaletta. Merkki näki mun mielestä, kun heitin lelun sinne, mutta en mitenkään erikseen hetsannut. Lähetyksestä lähti muutaman metrin ja jäi sitten piehtaroimaan, pyysin takaisin. Uusi lähetys vähän isommasti viritellen, lähti vähän paremmin, mutta pysähtyi jonkun matkan päähän. Odottelin hiljaa ja lähti etsimään. Palautus hyvin.

Miksi tän pitää olla näin vaikeeta?!? Kun oikein hetsailee ym. tulee se ensimmäinen esine hyvin. Noin muuten Merkillä ei tunnu olevan mitään sen kummempia intohimoja etsiä metsästä yhtään mitään romuja... Jotenkin se menee aina niin nenänsä perässä, että vois kuvitella itse etsimisenkin olevan sen mielestä kivaa, mutta ilmeisesti sitten ei. Kai mää oon tämänkin jotenkin mokannu... Me ollaan vielä melkoisen kaukana koevalmiista, joten ei varmaan oo kovin relevanttia stressata useamman esineen etsimistä. ;)

Kesähaasteena meillä on käydä leikkimässä ainakin 5 uudessa paikassa per viikko. Saas nähdä miten kauan innostus kestää. ;) Tähän mennessä ollaan oltu hammaslääkärin ja jehiksien parkkiksella + terppakeskuksen nurtsilla. Ihan ilman häiriöitä, mutta on kuitenkin leikkinyt kivasti. Nyt taktiikkana on jättää maahan, meen vähän kauemmaksi humputtelemaan lelun kanssa itse ja siihen sitten vapautus. On toiminut toistaiseksi ihan hyvin ja oon jopa lopettanut leikin tarpeeksi pian. Tän päivän leikit kyllä jää väliin, ei jaksa enää lähteä mihinkään.

Jehiksillä tehtiin luopumista (nami maahan ja saa ottaa vasta katsekontaktin jälkeen luvalla, ajatuksena jalostaa tästä etä- / takapalkan käyttäminen) ja kiertämistä. Saatiin jopa pari puun kiertämistä reippaasti laukalla. :) Terppakeskuksella 2 luoksetuloa. Jätin maahan ja leikin lelulla pois kävellessä. Ekalla kertaa loppuasento oli unohduksissa, toisella pieni apu auttoi. Vauhti oli hieno molemmissa. Että näin mittavia treenejä meillä. ;p

Kotona ollaan naksuteltu eteen tuloa ja kapulan palautusta eteen. Ja limsapullon taakse menemistä ( = merkkiä). Limsapullon päälle kun ei voi laittaa tassuja ja se ei ihan hipaisusta kaadu. Ja on painava ottaa suuhun. ;) Kunhan paikka alkaa olla selvä, niin vaihdetaan tyhjään pulloon, että oppii olla koskematta siihen.
Kesäsuunnitelmana on siis naksuttelua (oma-aloitteista tekemistä kivalla ilmeellä) ja leikkimistä vieraissa paikoissa. Katsellaan sitten joskus syyspimeillä tokoa uudestaan. ;)

Noin muuten on ihan tuskaa kaikki metsäjutut, kun hyttysiä on tolkuttomat määrät ja ne on kiukkusia. Paarmat ja mäkäräiset on myös olleet ilahduttamassa treenejä. Metsässä ei viitsi tehdä mitään, mikä vaatii pitkää paikallaan hengailua ja täällä kaupungissakin :D on esim. paikallaolot aika inhoja, kun ötökät syö koiralta mahanalusen, tassut ja naaman. Ihana kesä. Not. :x Bayvanticit on ostettuna, täytyy kokeilla olisiko siitä mitään apua.

Juhannusjälki

Ehkä nro 24?

Ensimmäinen vieraan tekemä jälki ikinä Merkille. Tai "vieraan", J sen joutui tallomaan. ;) Oltiin Rekilässä montulla, pituutta oli ehkä parisen sataa metriä ja keppejä 5, muutama kulma ja loivia kiemuroita, ei nameja. Aika kuiva metsä, ehti vanheta ehkä 1,5 h. Kepeistä nousi jopa sekin, mikä oli unohtunut merkata. Hienosti meni siis, jäi tosi hyvä mieli. :)

Autoon huilaamaan ja sillä aikaa Rasmuksen jälki ja Sepon hakuruutu. Sitten esineruutu, mikä menikin jo ihan perseelleen... :/ Kuvittelin tekeväni helpon treenin, kun oli apparikin kätevästi mukana. Tallottiin siis max 10 m leveä ja 50 syvä suikale ja J jäi lähelle oikeaa takakulmaa esineen (frisbeelelu) kanssa. Merkki katsoi tarkasti, kun esine heitettiin, mutta sitten jotenkin jumuitui pyörimään ehkä n. 40 metriin. En käsitä mikä siinä oli, haisteli maata ympäriinsä eikä edennyt syvemmälle. En käskenyt mitään, koska ei meillä ole mitään oikeaa käskyä siihen, että ymmärtäisi edetä syvemmälle. Oli myötätuulikin, joten haju ei varmaan juuri tullut esineestä. Kävelin sitten lähemmäs esinettä ja jossain vaiheessa Merkki sen bongasikin.

Uusi yritys samalla lailla. Tällä kertaa löysi esineen suht ok muistaakseni, mutta sitten se piti pudottaa kesken matkan... Eikä millään löytänyt (halunnut löytää?) sitä uusiksi. Kävelin taas vastaan ja patistelin hakemaan, tuli se sieltä lopulta.

Sitten tietysti vielä kerta kiellon päälle, että olisi saatu a) löytämään itse ja b) palauttamaan. Tässäkin oli jotain järkyttävää säätöä. Taisi löytää ok, kun heitto tuli vähän lähemmäksi, mutta sitten pudotti (pitää narupalloa siitä narusta -> tallaa pallon päälle ja pudottaa sen -> EI narupalloa esineruututreeniin jatkossa!!) eikä taaskaan lähtenyt hakemaan sitä. Tässä vaiheessa alkoi sitten jo aavistuksen *tuttaakin. Käskettiin Seppo hakemaan hukkunut lelu (ja Merkkiä ei edes mitenkään ihmeesti näyttänyt kiinnostavan...). Ja kerran vielä pojat... Tämä sitten varmaan lopulta meni ihan normisti kaavalla heitto, etsiminen ja palautus käteen.

HUOH! Jos jotain positiivista, niin ei lamautunut totaalisesti vaikka vähän piti kovistellakin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta ei sentäs poistunut kokonaan paikalta. Sen nyt vielä ymmärrän, että etsiminen oli vaikeaa. Ollaan voitu tehdä sittenkin liian lyhyttä matkaa liian paljon (mun 50 m voi olla aika kaukana totuudesta...), ihan uusi tilanne (ei viety esinettä yhdessä & ei ollut tallaamassa aluetta, lisäksi Merkki ei osaa markkeerata, on huomattu aikaisemminkin) ja tuulikin kävi selän takaa. Sen sijaan se pitäisi jo olla hanskassa, että niitä kamoja ei tiputella matkalle. Tai jos tippuu, niin se pitää pysähtyä noukkimaan samantien kyytiin. 

Noin muuten oli kiva reissu. Löydettiin uusia hienoja maastoja, Merkki ui tomerasti pikkupätkiä (välillä jopa räpiköimättä!), oli hyvät picknic-eväät ja jälki oli oikeasti hieno. :)

Muuten juhannus meni kotona maatessa, vähän retkeiltiin & syötiin hyvin. Ja nukuttiin koko porukka kun tukit ihan hävyttömän pitkään. Kiva miniloma siis. :)

Taas jäljellä

On se vaan niin <3

Laatu nyt ei varsinaisesti päätä huimaa ( = kännykkä, jälkiliina ja merkkien kerääminen olisi vaatinut vielä kolmannen käden...), mutta lopussa se ilmaisee ihan itse. :) 

Oltiin siis taas taimiksella ja jälki oli reilu 400 askelta (tarvisin jonkun arvioimaan pituuden metreissä...) ja sisälsi paljon kiemuroita + aika loivia kulmia. Vanheni n. 1,5 h ja keppejä oli 5 kpl, ei nameja. "Jana" oli ehkä pari metriä pitkä, mutta Merkki eteni suoraan (oltiin lähellä tien reunaa) eikä lähtenyt takajäljelle. Lopun kiemuroissa olisi voinut olla tarkempi, meni vähän humputellen, mutta kaikki kepit kuitenkin nousi. :) Ainakaan omasta mielestäni en auttanut, totuus voi sitten olla jotain muuta...

Jäljen vanhetessta käytiin vähän kalliokiipeilemässä. ;) Kuvat taattua kännykkälaatua, mutta piti vaan räpsiä.

Ei kuallut, vaan piehtaroi... ;)

Heti autosta ottamisen jälkeen seuraamista. Namipurkki oli kädessä, tavoitteena oli vaan saada vähän pidempi pätkä hyvällä ilmeellä ja onnistuttiinkin. :) Kontakti ei tainnut pudota kertaakaan, tehtiin vähän z:n muotoinen (siis se uusi idari) kaavio edes takaisin. Sis. ainakin juoksua, muutaman pysähdyksen ja täykkärin (vasemmalle) paikallaan. Jos nyt vaan yrittäis tehdä virettä & kivaa meininkiä ja murehditaan sitten joskus palkan piiloon laittamisesta, häiriöistä jne.

Päälle vielä "esineruutu", kun sitä herkkuruokaa vielä oli purkissa. Jätin istumaan ja kävin taas kiertokautta heittämässä esineen n. 50 metriin (en jaksanut tallata...). Esineenä pieni huivi mytyssä ja se meni pienen kumpareen taakse = en nähnyt Merkkiä koko aikaa. Lähti hyvin laukalla suoraan esineelle (ei mennyt mun jälkiä) ja palauttikin reippaasti ilman isoja apuja. Peruutin pari askelta ja huivi tuli suoraan käteen. Hienosti siis! :)

Ja agikentälläkin pyörähdettiin, kun muistin sovitut treenit 45 min myöhässä... Kaikki (!) pojat kävi vähän humputtamassa. :) Merkin ajatukset oli kyllä liki 100 % kentän reunalla odottelevassa Lumessa, mutta kyllä me pari estettä, A ja puomi saatiin haahuttua. Etanan vauhdilla, huoh... Olishan se ollut jo vähän liikaa makeaa mahan täydeltä, jos tääkin olisi onnistunut. ;)

Hakua ja jälkeä

Keskiviikkona hakutreenit (nro 6) taas nuotiopaikalla. Oltiin kuitenkin hurjia ja siirrettiin rata toiselle puolelle tietä. ;) 

• Eka maalimies haamuna hyvin. 
• Toinen ääniavulla, hyvin vaikka olikin aika syvä alue. 
• Kolmannelle lähettäessä olisi lähtenyt katsomaan kakkosta uudestaan... Kutsuin takaisin ja siirryin pari metriä aluetta syvemmälle lähettämään uudestaan. Lähti vähän epävarmasti, kun ei ollut mitään apuja (tuulikin tyyntyi tietysti). Lähti kuitenkin, vaikka vähän kiemurrellen. Sitten pysähtyi n. puoliväliin aluetta miettimään, mutta jatkoi ilman apuja ja löysi lopulta. Pisto ei ollut suoraa nähnytkään, mutta lähti kuitenkin ilman apuja ja etsi sitkeästi eikä luovuttanut. :)
• Viimeinen ääniavulla, hyvin sekin vaikka oli pitkä pisto.

Lopuksi vielä Mari haukutti keskilinjalla, ihan hyvin sekin.

Tänään jälki nro 22 taimitarhalle, montuille menevän risteyksen jälkeen kuivalle mäntykankaalle (sitähän täällä riittää...). N. 500 askelta, epämääräinen määrä kulmia ja kaarroksia, 6 keppiä, ei nameja, vanheni n. pari tuntia. Lämmin ja aurinkoinen keli. Nosti jäljen hienosti ja oikeaan suuntaan (vasemmalle). :) Kulma, 1. keppi (ilmaisi itse!) ja toinen kulma hyvin. Sitten jälki meni  pätkän matkaa metsäkoneen uraa pitkin, siinä keskellä eikä renkaan urissa. Tämä oli tosi vaikea, ensin meni vaan uran yli, sitten löytyi jälki, mutta tarkisteli ihan jatkuvasti, olisi ajanut jäljen vieressä jne. Päästiin kuitenkin lopulta taas metsään ja keppi palkkana. Matkalla kepit nousi myös hienosti. :) Jossain jopa kääntyi takaisin, kun oli menossa puun väärältä puolelta ohi. Rupeisko tää nyt sujumaan? Lopussa jälki meni hiekkatien yli (josta meidän lisäksi ainakin 1 auto ajoi yli) ja sitten kääntyi menemään vähän matkaa tien piennarta pitkin. Tämäkin tosi vaikea, mutta selvittiin, kun en päästänyt kauas haahuamaan. Tästä sitten muutama kymmenen metriä metsässä ja loppukeppi. Aikalailla siksakkia ja korkealla nenällä, tiedä pitäisikö tähän jotenkin puuttua? Miten? Pysyi kuitenkin ok jäljellä noita vaikeita paikkoja lukuun ottamatta. Ja nyt oli hienot ilmaisut, jes! :) Tai hienot ja hienot... Meneehän se ihan vinoon ja pureskelee keppejä, mutta pääasia että nyt ilmaisi itse. Aikaa tähän muuten meni joku 15 min. Kepeillä kuluu, kun rauhassa ihmetellään ja syödään palkkaa jne. Lisäksi noissa tiekohdissa seisoskeltiin. Kiva jälki kuitenkin. :)

Lisäksi ollaan lenkin yhteydessä vähän humppailtu temppuja. Koitetaan nyt vaan saada aikaiseksi sellaista hyvän mielen tekemistä ilman häiriöitä. Mietitään joskus, miten jatketaan kunhan saadaan näissä taas asenne kohdilleen. Hullun montulla vähän pujottelua ja kiertämistä. Lisäksi tehtiin sitä hiippailua, mistä leirillä oli puhe. Hetsasin vähän narupallolla, sitten M maahan ja pallon heitto. Lähden hiipimään pallolle ja jossain kohti sitten M vapautus. Juostaan kilpaa siis, jopa ekalla kerralla sain varastettua pallon, seuraavalla selvästi yritti kovemmin. :D Tarkoituksena siis se, että hiippailemalla saisi joskus sitten virettä nousemaan. 

Eilen illalla käytiin pikaisesti pyöräilemässä, kun tuntui olevaan sähköä saappaissa... Leikkiksen viereisellä ruohikolla sitten taas kiertämistä puiden ympäri. Pari ihan kivaa toistoa niin, että yhden kiertämisen jälkeen lähetin selän taakse toisen puun ympäri ( = pysyi laukalla koko matkan). Sitten pari luoksetuloa. Ekalla hyvä top aika pian liikkeelle lähtemisen jälkeen (ei ehdi kiihdyttää liikaa, oli kyllä ihan valtavan iso käsimerkki). Sitten palkka ja uusi kutsuminen, mistä maahan. Jäi kuitenkin seisomaan, joten korjasin asennon, siirryin kauemmaksi ja uudestaan. Teki hyvin. Sitten pari vauhtiluoksetuloa, josta namipalkka taakse heittämällä (ekalla pysähtyi seisomaan, kun olin heittämässä namia taakse :)), nämä hyvin.

Rasmus 14 v.!

Meidän elämä on yhtä juhlaa... ;) Nyt juhlakaluna rakas papparainen. <3

Synttärin kunniaksi käytiin uimassa ja jäljestämässä. On se vaan edelleen pätevä molemmissa. :) Lisäksi ollaan herkuteltu jo kissanruoalla (jäljen palkkana) ja possukorvalla (ihan muuten vaan välipalaksi). Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin Rapsu tarjoaa itselleen ja pitkin hampain myös Sentille ja Merkille vielä illallisella ainakin maksalaatikkoa ja fifiruokaa (niitä pieniä kalliita rasioita)... :D

Toivotaan, että pappa jaksaa vielä porskuttaa reippaana mahdollisiman pitkään.

Kivoja treenejä...

... saa tehtyä, kun välttelee niitä hankalia juttuja. :D

Maanantaina siis ensin pellolle jälki vanhenemaan ja sitten pienesti esineruutua ja lenkki. Ennen ruutua vähän humppailua esineen kanssa, heitin pariin kertaan ja palautus käteen. Esineruutu sitten tallattiin yhdessä, n. 10 * 40 m. Jätin istumaan ja kävin heittämässä takareunaan kännykkäkotelon. Hienosti löytyi (enempi kyllä jotain markkeerauksen tapaista, mitä etsimistä, mutta ei nyt vielä puututa siihen) ja palkka paluumatkalla, kun tuli hienosti laukalla. Vähän leikkiä kanasen kanssa ja uusi yritys. Tällä kertaa vietiin yhdessä sama esine n. puoleen väliin. Nytkin muisti hienosti, palautus myös laukalla käteen asti. Hyvin meni! :) Koitetaan nyt tässäkin vaan pitää vauhtia yllä ja humputella niin, että motivaatio säilyisi jotenkin.

Lenkillä 3 * pudotetun esineen noudon alkeita. Eli pudotin siis polulle sen samaisen kännykkäkotelon ja lähetys n. 10-15 m. päästä (ei varmaankaan nähnyt pudotusta eikä koteloa lähetyspaikalta). Toisella kerralla taisi pysähtyä kesken matkan kyselemään ohjeita, mutta jatkoi sitten itse. Hyvin nämäkin. :)

Jälki (21) olikin sitten vähän kyseenalaisempi juttu. Tein pitkästä aikaa pellolle n. 200 askelta tiheästi namitettuna (melkein 1/3 askelista oli nami). Ehkä 3 kulmaa ja "u-käännös", vain lopussa keppi. Lähti mun mielestä jotenkin soitellen sotaan, ts. ei oikein keskittynyt. Koitti kiihdyttää, mutta sitten kuitenkin piti pysähdellä nameille -> poukkoilevaa etenemistä. Lisäksi vielä Froliceihin oli iskenyt muurahaisia tai jotain ja hyttyset + mäkäräiset söi, joten oli molemmilla vähän sellanen "äkkiä pois täältä" -fiilis. Saamarin ötökät! :x Mutta loppukepin ilmaisu hienosti ilman apuja! :) 

Eilen lenkkisuunnitelma meni penkin alle (montuilla liikaa lintuja ja etenkin niiden poikasia), joten sitten vähän merkkiä auton luona ennen kotiin lähtöä. Oli sopivasti virtaa (hyppi ja pomppi päin) ja saatiin kai "pehmofrisbeen" avulla pari ihan kivaa toistoa. Tai siis ne kiertämiset ei ollu mitenkään erityisen hyviä muuten, mutta sain menemään alusta asti laukalla. :) 

Merkille menoon pitäis kyllä keksiä joku juttu... Kun tuntuu, että jos tehdään tekniikkaa (eli lyhyeltä matkalta merkin taakse oikean paikan hakemista), niin sitten hyytyy vauhti. Jos hömpötetään vauhtia lisää, niin sitten törpöt kaatuilee jne. Puita ym. kiertämällä sitten parempi, kun niitä ei voi potkia kumoon... ;) Mutta kun mää niin haluaisin, että se menisi merkille laukalla. Miljuunaa ei tarvitse pinkoa, mutta laukka näyttää aina reippaammalta, vaikka vauhti olisi sama kuin ravatessakin.

Jäljet 19. ja 20.

Eilen jälki nro 19 kuivassa mäntymetsässä Heinäjärven polkua vastapäätä. Pituutta oli lähemmäs 500 askelta, muutamia nameja lähinnä kulmien jälkeen, 6 keppiä, vanheni n. tunnin, kun oltiin uimassa. En tiedä kuvittelinko, mutta mun mielestä kettu katseli tieltä jäljen tekemistä. :) Muisti pätkii ihan kamalasti tämän kanssa... :/ Mutta ihan hyvin meni, pysäytin kepeille niin sitten ilmaisi (se siis ihan selvästi noteeraa kepin, mutta sitten jatkaisi usein matkaa). Jossain kohtaa taisi tulla vähän siksakkia, mutta pysyttiin jäljellä ok. Loppupätkä mentiin ekaa kertaa pitkällä liinalla (meidän liina on siis ehkä max. 5 m).

Tänään sitten synttärijälki nro 20 taimiksen takana nuotiopaikalla, taas kuivaa männikköä. Tällä kertaa pituutta ehkä 350 askelta, ei yhtään namia, 4 keppiä, muutama kunnon kulma ja yksi aika tiukka u-käännös, vanheni n. 2 h. Käytiin siis aika pitkä metsälenkki Lumin & co:n kanssa ja oli aika lämmintäkin, joten ylimääräiset oli juostu pois jäljelle tullessa. Liekö tuosta johtuen sitten tosi kivan rauhallista ja suht tarkkaakin työtä. Päästiin suurin osa matkasta löysällä liinalla sellaista sopivaa kävelyvauhtia, wau! Kepeistä ehkä 3 ilmaisi ihan itse (ts. liina oli löysällä). Mahtavaa! :) Palkkana oli broiskun filesuikaleita (voissa paistettuna...), jotka nekin näytti maistuvan. ;)

On se sitten vaan taitava jälkimudi! <3

Kotona ollaan nyt pari kertaa taas naksuteltu keppejä, pitäis muistaa (viitsiä...) jatkaa.

Synttärisankari!

Rakas pikkukikkura tänään 2 v.! <3

Kuvat eiliseltä, kun käytiin montuilla pulikoimassa. Synttäripäivän ohjelmaan on kuulunut pitkä metsälenkki tyttöystävän kanssa ja jälki, tulossa illallinen... ;) Ei uskoisi millään, että takana on 2 v. mudielämää. Mukaan mahtuu ylä- ja alamäkiä, tylsää ei koskaan. Kaikista puutteistaan huolimatta rakas pikkumudi. <3

Lumi juhlii myös tänään, joten onnea sinnekin!

Lisää kuvia eiliseltä uimaretkeltä, Sentti aloittaa:

Ensin pitää hetki tuumata...

Sitten varovainen lähestyminen.

Ja lopulta pikkupulahdus. :)

Rasmukselta vastaava suoritus (tietysti vähän pidempi uintireissu ;):

Merkki vasta harjoittelee tekniikkaa... ;p

Ensin rannasta vähän välipalaa.

Vähän pitää kerätä rohkeutta ja kuivaharjoitella.

Kun päätös on tehty, kannattaa mennä vauhdilla.

Tyyli vaatii vielä vähän hiomista :D

Mun <3

Uimisen päälle papatkin jaksaa heilua :)

Pakollinen taidepläjäys :D

Laiskamatotreenausta

Treenit on ollut tosi laiskoja viime aikoina... Toko / tottis ei vaan useimmiten pelitä, joten motivaatio on jossain kadoksissa. Ja onhan nyt kaikki maastojutut paljon kivempiakin. ;) 22.5. on näköjään viimeksi kirjoitellut mitään treenejä.

Toko

• 23. (ke) tai 24. (to) tehty jotain pikkuhumputusta lenkin päätteeksi. Merkkiä ja eteen tuloa ainakin, ilmeisimmin ihan hyvällä menestyksellä. ;) Myös haukkuilmaisua on tehty vähäsen.
• 25. perjantaina päästiin oikein kentälle asti, mutta meni lähinnä juoruamiseksi... ;) Ne pikkujutut mitä tehtiin onnistui kuitenkin hyvin, vaikka (koska?!?!?) Hilmakin treenaili omia juttujaan vieressä. Paikallamakuussa vinkui ensin, kun Hilma oli mielenkiintoinen. Merkkiä taas ja pieniä seuraamispätkiä.
• 27. pv sunnuntaina käväistiin kentällä lenkille mennessä, mutta mistään ei tullut mitään. Ilse oli Ykää ulkoiluttamassa, joten Merkki kuuli Ilsen äänen -> pelkkää vinkumista ja tuijottelua. Koira autoon ja metsään jälkeä tekemään.
• 28. pv maanantaina jäljen päälle metsässä jääviä liikkeitä niin, että pysähdyksen jälkeen vapautin mulla olevalle lelulle. Pointtina se, että keskittyy muhun eikä vilkuile mitä sattuu ympäristöä. Onnistui ihan ok.
• 29. pv tiistaina taimiksen takana EK-radan lähellä. Muutama hyvä merkki, taisin saada jopa menemään laukalla muutaman metrin päästä. Taas jäävissä skarppausta, ettei vilkuile ja lopuksi ehkä n. 3 min paikallamakuu. Leikki kivasti 2 lelun leikkiä frisbeellä. Kiva minitreeni. :)
• Maanantaina 4. pv taas lenkin päätteeksi hullun montulla. Vaisua leikkiä patukoilla, kahden lelun leikkiä jotenkin, mutta paaljon parempikin on ollut. Pienellä muovikapulalla oli tarkoitus ottaa noutoja, mutta ei tullut yhtään mitään. :s Kyllä se ottaa kapulan, kun annan ja palauttaakin jotenkin (pitää itse juosta karkuun, jos meinaa saada vauhtia). Sitten kun yritin heittää, niin hyvä kun viitsi lähteä perään... Voi perse! Lopulta sain jotenkin hetsailtua edes sen verran, että jahtasi mun kädessä olevaa kapulaa ja haukkasi siihen kiinni -> lopetin tähän. Patukalla sitten yksi nouto ihan suht reippaasti. Otti sen verran päähän, että kotona vielä pikkuruisella ohjatun kapulalla ennen iltaruokaa. Asenne oli vähän parempi, mutta sisällä ei oikein mahdu kunnolla irrottelemaan.
• Tänään lenkille mennessä heti autosta ottamisen jälkeen isolla ohjatun kapulalla noutoa. Ensin taas kiinnosti kaikki muu, paitsi se noutokapula. Sain kuitenkin sitten taas lopulta hetsattua vähän jahtaamaan kapulaa, palkaksi taisteluleikkiä rukkasen kanssa. Lopuksi yksi heitto metsään ja Merkki heti perään -> meni ja tuli laukalla, joten lopetettiin. Lenkin jälkeen sitten koulun kentälle. Jonkun ruutu oli valmiina, joten kokeiltiin sitä. Ensimmäinen näyttöruutuna muutaman metrin päästä hyvin. Sitten meni pelkäksi haisteluksi ja multa paloi hermot, kun se nokka ei vaan pysynyt ylhäällä sitten millään... :( Unohdettiin siis ruutu ja pari hyppyä. Ihan ok namipalkalla (laitoin esteen taakse jonkun purkin päälle). Tehtiin sekä edes takaisin hyppäämistä, että pysäytin esteen taakse. Ihan kivasti nämä, mutta ei nyt mitään räjähtävää vauhtia tai voimaa... Sitten hiekkakentälle (vähän parempi, mitä nurtsilla, mutta haistelua tässäkin) merkkiä tekemään. Tälläerää sitten vaan potki ja talloi päälle, prkle! Siirryttiin ihan viereen ja naksuttelin vaan oikeasta paikasta. Parempi, kun vähän auttaa niiaamalla -> ei tallo tötsää kumoon. Sitten koitin kasvattaa taas matkaa pari metriä, mutta sitten ei millään päässyt laukalla menomatkaa... Argh! Metsässä kiersi puuta ihan reippaasti, mutta tää nyt ei toimi. Millä mää naulaan tötsän maahan kiinni, ettei sitä ole kiva talloa? Lopuksi vielä pari kertaa A (agi, matala), että päästiin vähän humputtamaan. Nämä kivasti, kerran niin että vein taakse istumaan ja kiipee-käskyllä luokse. Ihan kivojakin juttuja siis, mutta päällimmäisenä mielessä taas haistelu ja muuten vaan jumitus. Voihan perse!

Jälki

• 27. pv sunnuntaina nro 16. Taimiksen peltojen ja lammen välisessä metsässä, pituus ehkä jotain reilu 300 m (jäljen päästä alkuun oli suoraan ehkä n. 300 m ja siihen kunnon kiemurat päälle), ihan muutama nami (alle 10), 6 keppiä ja vanheni n. tunnin. Ensimmäisestä kulmasta meni ihan täysin yli ja hukkasi jäljen sitten oikein huolella. Tuuli oikealta ja kulmasta olisi pitänyt kääntyä vastatuuleen. Paineli siis kulmasta yli ja jäi sinne johonkin pyörimään, liinaa oli ehkä max. muutama metri. Kun en päästänyt kauemmaksi, niin istui sitten vinkumaan, kun jälkeä ei löytynyt. Aina välillä pyöri ihan kivasti, mutta ei ihan sitten päässyt jäljelle asti. Sitten istuttiin, vinguttiin, kuunneltiin ja katseltiin joutsenia jne. Mutta maltoinpas pitää turvan kiinni ja odotella kaikessa rauhassa. Oliskohan tässä episodissa mennyt vaikka reilun minuutin verran, kun sitten jälki löytyi uudestaan. Onneksi aika pian tuli ensimmäinen keppi, niin pääsin palkkaamaan. Sitten mentiin pitkät pätkät ihan hienosti. 4. kepin yli marssi menemään, mutta en päästänyt ja ilmaisi sitten lopulta kun reilusti käskin. Sitten oli vielä joku tosi mielenkiintoinen harha just ennen loppukeppiä. Ja joutsenetkin piti kamalan äläkän, joten piti niitäkin vähän kuunnella. Jatkoi kuitenkin suht pian taas itse ja keppikin löytyi. Kokonaisuutena meni ihan kivasti. Vähän turhan liikaa vauhtia ja siksakkaamista, mutta ei paha ollakseen ihan eka tällainen "oikea" metsäjälki.
•  28. pv maanantaina "korjaussarja" pellolle. Piti tehdä namitettu jälki, että rauhoittuu ja tekee tarkkaa työtä, mutta tokihan meidän Frolicit oli ihan lopussa... Tehtiin sitten n. 400 askelta, joissa ehkä muutama kymmenen namia, 3 keppiä, jokunen kulma ja lopussa epämääräistä kiemuraa. Vanheni vaan n. puolisen tuntia. Melkoista kaahaamista ja sinnepäin humppailua... :/ Toinen keppikin jäi sinne jonnekin, kun en muistanut paikkaa ja nähnyt koko keppiä. Kulmatkin kiireessä miten sattuu, joten ei mitenkään erityisen kiva olo jäänyt tästä.
• Eilen tiistaina 5. pv taimiksen takana nuotiopaikalla metsässä (nro 18). Tällä kertaa koira paikkasi ohjaajan mokat hienosti... Krepit ja namitkin oli, kun lähdin jälkeä tekemään, mutta kepit autossa... Noukin sitten mukaani 6 keppiä matkalta, joten eivät kauaa hajustuneet. Reilu 400 askelta epämääräistä kiemuraa, muutama melkein kulmakin taisi olla, muutama kymmenen namia, vanheni noin tunnin (vesikuuro tässä välissä), oli tosi tyyni. Sitten lähdettiin ajamaan jälkeä ja arvatkaa mitä? Palkat autossa... :x Muutaman metrin jana, otti takajäljen, korjasi kun en päästänyt. Sitten pikkupätkä jälkeä, iiisot kehut ja taskusta joku hikinen Frolic. Sitten muina miehinä jäljeltä pois, autolta hakemaan palkkanamit ja uusi jäljen nosto. Nyt lähti heti oikeaan suuntaan.Tosi hienoa jäljestämistä, rauhallista ja tarkkaa! :) Ilmaisut tosin taas vaati kunnon käskyt... Selvästi reagoi keppeihin, mutta sitten vaan jatkaisi matkaa. -> paljon kotitreeniä!

Esineruutu

• 28. pv maanantaina jäljen vanhenemista odotellessa. Vietiin yhdessä 2 esinettä (solmulle laitettu kangaskassi ja kännykkäpussi) n. 30 metriin tallaamattomalle alueelle, kiertokautta pois. Ensimmäinen tosi hienosti, fiksu olis lopettanut tähän, mutta eihän me... Ekalla lähetyksellä toiselle esineelle taas jotain haahuilua. Sitten vähän hetsausta ja toinenkin löytyi, mutta vauhtia olis pitänyt olla rutkasti lisää. Jatkossa nyt sitten jonkun aikaa yhdellä esineellä!

Merkki Kiteellä, Oonan kuvia

Kiitos taas Oonalle hienoista kuvista! :)

Kontakti? Toivottavasti tää ei ollut seuraamista...

Anna sen elää...

Oltiin viikonloppu paimentamassa ja koutsin mukaan: "Merkki on kiltti poika, anna sen elää." Niin kerta. Ja sittenhän me annettiin Merkin vähän humputella. Mua tietysti kauhistutti, mutta kuulemma se edelleen pysyi kilttinä ja kieltämättä saatiin edistystäkin aikaan. Muutama video on todisteena, täytyy katsoa, saanko joskus tänne editoitua jotain. 

Pieni paimenpoika <3 Kuvasta kiitos Johanna Pihalalle.

Paikkana oli siis Svedun paimennuskoulu Somerolla, voin ehdottomasti suositella. Asiantuntevaa koulutusta, hienot puitteet ja paljon hyvää ruokaa. :) Malla oli ystävällisesti järjestänyt viikonlopun mudiväelle, iso kiitos siitä! Majoituskin oli varattu, ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle. Hovimäkeä voi kyllä suositella koiraväelle. Mökit oli tasoa "perus" (kerrossängyt, jääkaappi, keittolevy), mutta alueella oli mm. koirien uimaranta ja aitaus, missä juoksuttaa koiria. Lauantaina paikalla oli 14 mudia, sunnuntaina 12 tai 11 (osittain eri koiria). Oli mahtavaa nähdä Merkin sukulaisia ja muitakin uusia ja vanhoja mudituttavuuksia ihmisineen. Ja kaikki mudit osoittivat halua paimentaa, huippua! Tyylejä kyllä oli laidasta laitaan, mutta sehän tekee asiasta mielenkiintoista. ;)

Sää ei kyllä suosinut sitten pätkääkään. Lauantaina satoi koko ajan enemmän tai vähemmän ja kävi kamala myrskytuuli. Sunnuntaina sitten oli enää sadekuuroja ja samanlainen myrskytuuli. Pitkät kalsarit, hanskat, fleecetakki, kaulaliina jne. olivat erittäin passeleita varusteita. Mutta eihän me niin vähästä lannistuttu. Ja mudit onneksi puhdistuu liki itsestään, sunnuntaina mukana olleita briardien omistajia sen sijaan ei käynyt yhtään kateeksi. :D

Lauantaina aloitettiin ensin pienemmässä aitauksessa ja päivän päätteeksi päästiin isolle laitumelle ison lauman kanssa, se oli aika huisi kokemus! Sunnuntaina sitten yksi kierros pienessä pyöröaitauksessa, siinä sai kätevästi estettyä paskan syönnin ja muut epäolennaiset haahuilut koiralta. Merkki kyllä olis näyttäny keskaria, jos olis osannut, mutta oli varmaan ihan tarpeellinen oppitunti tämäkin. Sitten tehtiin vielä isommassa aitauksessa häkitystä (juu-u...) ja käytiin laitumellakin pyörähtämässä.

Olin itse koko ajan niin pihalla hommista, ettei tässä nyt oikein sen kummempaa yhteenvetoa osaa edes tehdä. Paitsi että pitää opettaa toimiva pysäytyskäsky. Arkinen odota on liian epämääräinen (jos vaikka treenaisi kuntoon?) ja tokon top-käskyä en halua tähän sekottaa. Mun sietäis opetella liikkumaan silloin, kun pitää ja toisaalta myös pysähtymään silloin kun pitää. Kuulostaa idioottihelpolta, mutta on yllättäen helpommin sanottu kuin tehty.

Merkki siis ihan aluksi teki jotain pikkupätkiä, mutta sitten kun menee sormi suuhun (ja minä mokailen), niin alkaa syödä paskaa, haistella, tsiigailla muita koiria jne. Tästä se alun kommenttikin tuli, että M on kiltti poika ja sen pitää antaa elää. Tehtiin sitten niin, että siirryin itse kauemmaksi ja lähetin sen vaan jotenkin "vapaa, mene vaan", kun katseli lampaita. Tästä sai tietysti kovasti puhtia tekemisiinsä ja välillä meni mun makuun aika rehvakkaasti lampaille (ja myös huusi mennessään). Mua siis hirvitti, mutta kuulemma Merkki oli edelleen kiltti ja sen piti antaa toteuttaa itseään. :) Pitäis siis osata löysätä pipoa, mutta mua pelottaa että se vähintäänkin lennättää lampaat kuuhun asti. Ei kuulemma lennätä. On muuten tässäkin lajissa ihan aavistuksen hankalaa osata kieltää / kehua just oikealla hetkellä. Varsinkin kun itse ei ole kartalla koko hommassa...

Isolla laumalla sitten olikin Merkin mielestä jo aika hupaa. Välillä tosin oli vähän liian hupaa juosta apupaimenen (tai siis sen varsinaisen Paimenen...) Taimin perässä. :p Mutta ihan erilailla piti Merkin miettiä juttuja, kun lampaita oli useampi kymmenen. Jopa itse jarrutti, kun ajautui liian lähelle ja iso lauma ei niin vaan liuennutkaan pois alta. Kyllä se silti ajaa lampaat mun syliin (eli menee liian kovaa liian lähelle), joten tähän tarvittaisiin se toimiva pysäytyskäsky.

Sunnuntaina otettiin ensin kierros pienessä pyörössä, missä yletyin estämään haistelut ja muut haahuilut. Olis voinut opettaa myös suuntia, mutta määhän unohdin sekunneissa mikä on vasen ja mikä oikea. Pari kertaa Marika korjasi ja sitten pistin suuni kiinni, kun meni koko ajan väärin. Ja vasen on muuten se, kun koira menee myötäpäivään. Kyllä sen nyt muistaa, kun ei ole tilanne päällä... :D

Sitten käytiin vielä isommassa aitauksessa ja laitumellakin, en muista kumpi tuli ensin. Aitauksessa häkitettiin lampaita ja otettiin niitä uloskin sieltä häkistä. Tai paremmin "häkitettiin", lampaat meni sinne kyllä lähinnä meistä häiriötekijöistä huolimatta. :D Ne ulos ottamisetkin oli melkoista kaaosta, joten ei näistä sen enempää. ;) Isolla laitumella tehtävänä oli käydä sähkötolppa kiertämässä mun näkökulmasta ihan hirveen kaukana. Kyllä me siellä jossain suunnalla käytiin kiemurtamassa, mutta ei se kyllä varsinaisesti mitään järkevää kuljetusta muistuttanut. Merkki lähti kyllä isoa laumaa kiertämään ihan hyvin (eikä muistaakseni juurikaan hajottanut laumaa), mutta sitten lampaat aina vyöryi mun syliin. Jäin tietysti sinne ison lauman keskelle jumiin, joten kuljetus pysähtyi siihen. Sitten koitin pitää Merkin paikallaan (ei onnistunut, ei) ja kiemurrella lauman keskeltä pois. Sitten tarkistettiin suunta, mihin piti mennä, mutta kyllä se totuuden nimissä meni niin, että lampaat määräsi suurimmaksi osaksi sekä suunnan että vauhdin. Ei näin siis. :D Ja sitten vähän joka välissä Merkki lähti haahuilemaan omiaan, kun ei saanut järkeviä ohjeita ja homma takkusi muutenkin.

Ongelmia aiheutti siis se, että Merkki on suurimman osan ajasta liian lähellä lampaita, joten ne tulee jatkuvasti mun syliin. Ja mää en a) osaa pysäyttää oikeassa kohdassa ja b) Merkki ei pysähdy kuitenkaan. Ja mun pitäis ymmärtää lähteä liikkumaan sieltä lauman alta paljon liukkaammin, eikä odotella sitä että lampaat tulee päälle. Mutta jotenkin sitä vaan jää ihmeissään tuijottamaan, kun koira lähteekin kiertämään ihan oikeaoppisesti... :D Kaikesta sähellyksestä sitten johtuu Merkin haahuilut...

Melko epämääräistä puuhastelua siis, mutta enemmän kyllä mun osaamattomuudesta johtuen. Toki treeniäkin on vaan muutama kerta takana, joten ei tietysti mahdottomia odottakaan. Me kuitenkin jatketaan harjoituksia mahdollisuuksien mukaan, on se vaan niin mielenkiintoista hommaa.

Lauantaina illasta Terhi vielä kävi ystävällisesti katsomassa vähän Merkin haukkuilmaisua. Merkki haukkui yllättävän hyvin, joten eiköhän me siitä pikkuhiljaa aleta haukkuvaa koiraa rakentaa. :)

• Ensin hetsausta, saalisleikkiä namipurkilla, sitten palkka heti ensimmäisestä haukusta
• Myös lyhyitä peräänlähtöjä
• Edettävä hitaasti, ensin etsinnän jälkeen keskilinjalla jne.

Noin muuten se on kuulemma ihan tavallinen mörrimöykkymudi. :D Eikä yhtään kummallinen, niinkuin mää kuvittelen. ;)

Että sellainen viikonloppu. Auton mittariin tuli karvan vaille 1000 km ja kotona oltiin nippanappa sunnuntain puolella, mutta kivaa oli. Kannatti ehdottomasti lähteä. :) Seuraavat paimennukset sitten toivottavasti Oulussa, Takkutukkalassa ja Kuttukuussa. Kivaa!

Ilselle kuuluu vielä valtavan iso kiitos isojen poikien ulkoiluttamisesta!

Kiteen leirikuvia

Ja vielä Susanna Kinnusen kuvia Merkistä, kiitos!