Leirielämää

Oltiin Kiteellä leireilemässä Villa Taivaannastassa ja kivaa oli (ja rankkaa). Aiheena toko ja agi, vähän leikkimistäkin. Lumi-tyttöystävä oli mukana ihmisensä kanssa, joten matka sujui hyvässä seurassa sutjakkaasti. :) Kaiken kaikkiaan porukkaa oli reilu 20 ihmistä, osalla 2 koiraa. Rotukirjoa oli tosi mukavasti, kiva katsella erilaisia koiria. Mukana oli mudien lisäksi ainakin holskuja kaikissa karvanlaaduissa, shelttejä, lapinkoiria ja porokoira, villakoira, aussieita, bc, koikkeri, sekarotuinen, belgejä, aussi (terrieri) ja borderi (terrieri). Tokoa koulutti Susanna Maksimainen ja agia Marjo Hytönen, hyviä tyyppejä ja taitavia koutseja molemmat. :) Leiripaikkakin aivan mainio: paljon hyvää ruokaa ja mukavan tilavat huoneet, treenikentät ihan pihapiirissä jne.

Perjantaina illasta aiheena oli leikkiminen. Merkki oli esimerkkinä koirasta, joka on erittäin häiriöherkkä. Ja mitä tekee Merkkari? No leikkii ihan normaalisti, eikä mörköile mitään... Ei sillä mitenkään ylenmäärin ole saalisviettiä tai taistelutahtoa, mutta kyllä se onneksi leikkimisestä tykkää (silloin kun kykenee leikkimään). Tässä oli muistaakseni leluna lampaantaljasta tehty patukka, se on yksi Merkin lemppareita. Lempileikki on ehkä mun kanssa painiminen. Ohjeita meille:

• Vieraassa (ja varmaan tutussakin) paikassa koira ensin rauhassa haistelemaan ja katselemaan maisemia. Annetaan siis ensin tutkailla ympäristö, niin pystyy keskittymään itse asiaan. 
• Treenistä kaikki kuolleet hetket pois, eikä koiran anneta tehdä yhtään mitään omiaan. Liikkeiden välissä käsketään maahan tms., eikä siinä saa missään nimessä haistella. Mieluiten kontaktinkin pitäisi olla ohjaajassa koko ajan. Ajatuksena siis se, että vain treenaaminen & leikkiminen on kivaa, muuten tylsää.
• Leikin lopettaminen mieluiten niin, että saa varastettua lelun, kun koiralla on tosi kivaa.
• Jos ei suostu (pysty) leikkimään, niin autoon (tai käskyn alle maate) vähäksi aikaa.

Muita juttuja leikkimiseen liittyen:

• Kannattaa käyttää paljon aikaa leikin opettamiseen (mieluiten jo pennulla). Leikkimistä voi opettaa siinä missä muitakin asioita.
• Koira valitsee lempilelun ja -leikin. Kannattaa kuitenkin opettaa muutakin, että voi palkata eri liikkeitä erilailla (joskus pitää pystyä heittämään palkka kauas, joskus leikitään ihan lähellä jne.). Tavoitteena on, että koira leikkii sillä lelulla minkä ohjaaja valitsee, vaikka saatavilla olisi parempiakin.
• Kannattaa kokeilla paljon erilaisia leluja ja leikkitapoja, joskus ihan hullutkin jutut on koirista huippukivoja. :)
• Palloista tykkäävälle koiralle voi esim. vaan heitellä palloja ympäriinsä, ei tarvitse vaatia luovutusta.
• Ainakin osalla koirista virettä voi nostaa myös koiraa "kiusaamalla". Susannan omalla koiralla tämä oli tehty varpaita nipistelemällä. ;) Lopulta riittää pieni ele siihen, että koiran vire nousee. Rasmus-papalla tällainen vastaava juttu on nenään puhaltaminen...
• Jos koiralla on taipumusta omia lelua, pitää olla aina 2 identtistä lelua. Tai sitten niin, että ohjaajalla on aina se paras lelu, että koira malttaa tulla vaihtamaan.
• Kannattaa opetella myös leikkiä ilman leluja (Merkin kanssa painiminen on hyvä :)) ja jotain "leikkieleitä". Esim. hiipiminen on hyvä opettaa (ohjaaja hiipii lelulle ja koiralle sitten lupa hyökätä lelulle, kilpaillaan kuka saa lelun) ja sitä voi käyttää kokeessakin. Koirat oppii helposti (koira varmaan luonnostaan tunnistaa hiipimisen?) ja kokeessa riittää yksikin askel (seuraaminen hitaassa käynnisssä... ;))
• Irrotus opetetaan ensin niin, että lelussa ei ole vetoa (helpompi koiralle), palkkana joko toinen lelu tai iskeminen samaan leluun. Pääasia, että koiralle luodaan mielikuva "irti = lisää leikkiä". Jos on tehty oikein, niin koiran vire ei laske. Merkillä todellakin laskee, tarttis tehdä jotain... :/
• Koira ei saa iskeä kuolleeseen leluun ilman lupaa! Jos ohjaaja roikuttaa lelua paikallaan, siihen ei saa mennä härkkimään.
• Ylipäätänsä leikissä pitää olla ohjaajan laatimat säännöt! Näin leikki on koiralle arvokkaampi palkkio, kuin jos saisi aina hillua mielensä mukaan.
• Kesto koiran mukaan, ei saa latistua loppua kohti.

Lauantaina aloitettiin pirteänä klo 8:15 agitreeneillä. Ehdittiin onneksi treenata kuivassa, keli oli hirveä ison osan päivästä (kunnon kaatosadetta tuulen kanssa). Lauran blogissa on kuvat radoista. Merkin kanssa agia ei ole tehty käytännössä ollenkaan, joten tehtiin vaan pikkupätkää. Muistikin on jo mennyt, mutta kyllä me ehkä viimeistä putkea lukuun ottamatta tehtiin koko rata. Pitäis opetella liikkumaan jotenkin hallitusti, ylläri! :D Ei siis ensin juosta, sitten pysähdytä, juosta taas jne. vaan tasaisesti... Näistä agitreeneistä en kyllä osaa kommentoida mitään fiksua, koska laji on ihan outo.

• Tässäkin lajissa palkan ajoituksella ja suunnalla on ihan valtava merkitys. Jos ne ovat pielessä, ei oikein muukaan onnistu.
• Koira pitää opettaa ajattelemaan itse, ei vaan juoksemaan ohjaajan mukana.
• Kiire ei saa tulla, silloin on joko suunnitelma tai toteutus (tai molemmat) pielessä.
• Tavallisesti muutama ohjauskuvio riittää, muu on kikkailua.
• Koiran pitää osata suorittaa esteet itsenäisesti ohjaajan tekemisistä riippumatta.

Iltapäivällä sitten tokoa, meidän aiheena oli koiran keskittymättömyys ja hyytyily. Arvatkaapa taas? Keskittyi ihan ok eikä hyytynyt. Osa koirista on toki paljon intensiivisempiä, mutta viimeajat huomioon ottaen tää oli Merkiltä tosi hyvä esitys. :) Tehtiin seuraamista, kun siinä kontakti putoilee tosi herkästi ja virekin laskee. Tehtiin koiralle tahallaan ansa, järjestettiin häiriö ja kerrottiin, että sen kuikuileminen on nou-nou. Ja kiellon päälle tietysti mahdollisimman hyvä palkka. Aluksi Susanna rapisteli jotain roskaa, mutta siihen lankaan Merkki meni vaan pari kertaa. Sitten kentälle tuli muurahaistutkija, hiippari ja noutokapulaa heittelevä jonglööri... :D Muutaman kerran piti huomauttaa (äp-äp ja parin askeleen peruutus), mutta sitten skarppasi. Loppuun saatiin tuurilla tosi hyvä kohta, kun meinasi katsoa (silmät muljahti), mutta valitsi kuitenkin kontaktin ja kerrankin sain palkattua just oikeaan aikaan. Loppuun vielä luoksepäästävyys, Susanna kävi kättelemässä ja Merkki oli tosi hyvä. Syöttelin nameja koko ajan. Alkuun saa vilkaista tulijaa, mutta sitten käskystä kontakti. Väliajat Merkki oli maassa (käy siihen) ja kielsin haistelut. Olis pitänyt palkata kontaktin pitämisestä enemmänkin, mutta kun piti keskittyä kuuntelemaan ohjeita. ;)

Illalla oli vielä mölliagi ja -toko. Supermöllien agiradan (mikä muuten mun mielestä oli ihan järkyttävän vaikean näköinen) Merkki kävi pinkaisemassa Lauran kanssa, kiitos ennakkoluulottomalle kartturille! :) Alku ei vaikuttanut ihan kamalan lupaavalta, kun Merkillä oli taas joku murraus menossa ja kentän reunalla oli aika paljon sählinkiä. Maksanamit ja koira Lauralle & radalle. Vähän arvelin, että Merkki tulee samantien mun luo, mutta niin vaan se lähti Lauran kanssa tekemään rataa (piirros Lauran blogissa). :) Muistaakseni putkeen asti meni ihan hienosti, sitten loppui Merkin agiosaaminen (takaakiertoja ei ole tehty yhtäkään kappaletta... ;p) ja se tuli tsekkaamaan multa ohjeita. Lähti kuitenkin vielä Lauran mukaan hömppäämän jotain, mikä oli tosi hieno juttu.

Möllitokossa liikkeiksi oli valittu hihnassa seuraaminen, liikkeestä maahan / seiso oman valinnan mukaan, luoksetulo ja hyppy. Meinasin skipata, koska meidän seuraaminen on ollut max parikymmentä askelta, luoksetulosta puuttuu loppuasento ja hypylle ei irtoa perusasennosta. Annoin kuitenkin periksi painostuksen alla ja mentiin mukaan. ;) Hain Merkin kentän reunalle paria koiraa ennen ja laitoin puuhun kiinni (järkyttävää huomionkerjäysmölinää). Just ennen radalle menoa pari maahanmenoa ja "tappelua", oli ihan kivasti mukana tässä vaiheessa.

• Seuraamisessa oli nami kädessä ja "kaavio" oli aika lyhyt. Suoraan, käännös vasempaan, juoksua, käyntiin, täyskäännös ja seis (jossain saattoin olla oikeaan käännös). Vire pysyi tosi hyvin ja seuraaminenkin ihan asiallista. :) Namipalkka liikkeen jälkeen ja "vähän" leikkiä (= roikkui hanskassa :D) seuraavan liikkeen paikkaan siirryttäessä.
• Luoksetulon päätin ottaa ihan arkikäskyllä "tule" ja auttaa lopussa. Merkki kuitenkin yllätti ja tuli suoraan sivulle suhteellisen suoraan. Namipalkka tästäkin ja taas leikkiä.
• Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, mutta omasta mielestä mulla on siinä melkoinen apu. Susannan mielestä ei ollut, joten pitäisi joskus videoida. Muuten kokeenomaisesti, mutta sivulle palatessa näytin kädellä, että ei ennakoi perusasentoa. Taas namipalkka ja hanskassa roikkuen siityminen hypylle.
• Hyppyyn lähti vasta toisella käskyllä + isolla käsiavulla, muuten hyvä ilman apuja.

Jäi tosi hyvä mieli tästä, kannatti mennä. :) Palkkaa sai tietysti runsaasti joka välissä, mutta oli aika ihme mun mielestä, että silti jaksoi reippaana keskittyä loppuun asti. Tuomarilta kehut erityisen pätevästä maahanmenosta ja iloisesta ilmeestä. Hyvä Merkki!

Tässä vaiheessa kello oli kai jo lähempänä kymmentä ja kaikki kamppeet märkiä, joten iltapala & sauna tulivat erittäin tarpeeseen. Koiratkin laittoi kiltisti maate, eikä ylimääräisiä pörinöitä juurikaan kuulunut. ;)

Sunnuntaina aamusta taas tokoa.  Otettiin aiheeksi ruutu, kun ei olla juurikaan tehty (pari kertaa yhdessä juostu lelulle) ja halusin vinkit siihen, miten Merkin saisi irtoamaan reippaasti. Ihan ensin vietiin Merkki ruutuun oikealle paikalle ja palkattiin & kehuttiin siinä. Ruutukäskyä kannattaa myös toistaa paljon. Seuraavaksi käytiin kiertämässä ja taputtelemassa kaikki törpöt. Tässä ideana, että koira tiedostaa makaavansa niiden keskellä ja huomioi etenkin takamerkit. Seuraavaksi sitten Merkki istumaan muutaman metrin päähän ja kävin näyttämässä ruudun, ts. taputtelin oikeaa paikkaa niinkuin siellä olisi jotain älyttömän mielenkiintoista. Sitten koiran lähetys ja "jes" + palkka, kun on oikeassa kohdassa. Yllättävän reippaasti Merkki lähti ruutuun, taisi mennä jopa laukalla. :) Vissiin taas ruutuun maate, palkkaa, tötteröitä jne. Tehtiin muutama lähetys ja kaikki oli ihan hyviä. Jatkossa kannattaa palkata joskus jo menomatkasta (vahvistaa vauhtia), käyttää avustajaa (palkkaa "sataa taivaasta", kun menee oikealle paikalle), lisätä heti matkaa vähitellen (ettei fiksaannu tiettyyn matkaan) ja olla tarkkana oikean paikan kanssa alusta asti. Joskus voi myös viedä lelun, että ruudusta tulisi oikein huippukiva paikka, mihin kannattaa pyrkiä. Virittelyt kannattaa ottaa mukaan jo alussa, että oppii etsimään katseella ruudun.

Merkistä (siis siitä mille koira lähetetään ;)) oli puhetta sen verran, että kannattaa tehdä myös näyttämällä. Aluksi palkkaa jo merkille juoksemisesta, ettei ala koskea merkkiä. Oikeaa paikkaa voi opetella naksuttelemalla.

Iltapäivästä vielä kierros agia ja aiheena "vauhtiympyrä". Lauralla taas tästäkin kuva. Me tehtiin vaan sitä esterinkulaa ja olin vilpittömän hämmästynyt miten hyvin Merkki sen tajusi! Ohjaaja tietysti taas sössi (MIKSI niitä käskyjä ei tule koskaan ajoissa?), mutta kun onnistuin tekemään ohjeiden mukaan, Merkki pelitti hienosti. Jossain kohtaa rupesi jo vähän väläyttelemään vauhtiakin, kun oli niiin kivaa. :)Tässä muuten sekä koiralle että ohjaajalle myötäpäivään pyöriminen oli paljon hankalampaa (huomattu monessa muussakin jutussa). Vauhtiympyrällä voi opetella sivuirtoamista ja kasvattaa sädettä taitojen karttuessa. Koiraa voi myös ohjata ympyrän ulkopuolelta ja hyppyyttää joka toista estettä jne. Kuulemma voi tällä ympyrällä treenata liki kaikki tarvittavat ohjauskuviot. Sokerina pohjalla oli vielä kaksi vierekkäistä suoraa putkea. Tää taisi jopa onnistua ihan ekalla toistolla, kun ohjaaja jaksoi skarpata. Sitten tuli kaikenlaista säätämistä, kun kädet, jalat, rintamalinja jne. alkoivat olla totaalisen hukassa... Ja taas oli myötäpäivään vaikeaa (tehtiin kyllä viimeisenä, joten väsy painoi kanssa).

Agissa oli koko ajan palkkana naruun sidottu patukka ja Marjo palkkasi sopivassa kohdassa. Tää oli Merkin mielestä jopa niin kivaa, että alkoi kuikuilla Marjoa milloin mistäkin ja pari kertaa jopa karkasi palkalle. Jes. :)

Hyvä leiri siis, mutta melkoisesti väsytti kotona. Merkille kaikkein rankinta taisi olla se, että vieraita koiria vilisi jatkuvasti joka puolella ja piti koittaa käyttäytyä... Ehtihän se tehdä kaikenlaisia hyökkäyksiä ja murrata ja pörrätä, mutta yllättävän hyvin pysyi pakka kasassa. Siis koiran tuntien ja siihen nähden, että koko talvi ollaan käytännössä eletty kuin erakot... Treenit kuitenkin treenasi asiallisesti eikä karkaillut tms. Ittellä vaan tuppaa olemaan sen verran pelko perseessä, että täytyy varmistella koko ajan. En esim. mielelläni heittele leluja, kun saattaa tehdä mitä sattuu, kun välimatka kasvaa isoksi. Tai ainakin musta tuntuu siltä, ei ole tainnut koskaan päästä treeneissä rääkymäään muille koirille. Vieraista ihmisistäkään Merkki ei niin perusta, mutta ne on iisipiisi koiriin verrattuna. Ihmisiin kuitenkin tutustuu tosi helposti, eikä vahdi omia kamojaan niiltä jne. On se vaan melkoinen otus silti, edes ihana Lumi ei saa tulla Merkin omien kamojen lähelle... Vertaistukea oli myös tarjolla ja olisi ollut kiva jutella ihmisten kanssa paljon enemmänkin. Pääasia kuitenkin, että treeneistä jäi hyvä mieli, ehkä me sittenkin jatketaan vielä muutakin kuin jälkeä... ;)

Lauralle ja Sallalle iso kiitos järjestämisestä! Me tullaan mielellään uudestaankin... ;)

Kuvia on kasa kamerassa, kunhan vaan jaksaisi purkaa ne. Ja muiden treeneistä tarttui myös hyviä vinkkejä, joten niitä ehkä sitten joskus myöhemmin.