Voi ristus taas! :x Me muutetaan autiolle saarelle erakoiksi ja harrastetaan vaan jäljestystä. Tarttee lotota viikonloppuna.
Pyörähdettiin Lohtajalla treenaamassa ja vähän ulkoilemassakin. Jälki oli hyvä, muu treenaaminen ei onnistunu ja tyttöystävän kanssa oli tehny bänksit jossain välissä...
Kentällä piti sitten taas kerran vaan haistella ja tuijotella johonkin. Vein suosista takaisin autoon, kun en vaan jaksanut sitä haahustamista taas. Tilanne ei ainakaan parane, kun oma pinna vinkuu katkeamispisteessä... :/ Jäljelle mennessä tosin vastasi aika pontevasti sakemannin rähähdykseen --> kierrokset nousi sen verran, että teki ihan näyttävän pätkän seuraamista (äänitehosteilla tosin...), kun siirryttiin kauemmaksi.
Jälki (nro 11) oli tosi sekalainen kiemura järkyttävän kovassa tuulessa heinäpellolla. Vettäkin alkoi ripotella jossain vaiheessa. Pituutta oli n. 300 askelta, vanheni vaan ehkä vajaan 30 min, nameja joku 40 kpl (laskin taskuun mukaan lähteneet Frolicit ;)) ja keppejä 4. Jäljellä oli ehkä 3 kunnon kulmaa, muutama loivempi sekä epämääräistä kiemuraa. Toinen keppi jäi johonkin, kun sivutuuli oli tosi kova, enkä itsekään muistanut kepin paikkaa... Muuten jäljesti hienosti ja ilmaisi 2 keppiä ihan itse ilman apuja. :) Loppukepillä taas jotain jumitusta. Kokonaisuutena kiva jälki, teki tarkkaa ja rauhallista työtä. Tuuli kyllä häiritsi ja välillä lipsui jäljen päältä pois. En kuitenkaan arvannut paljoa huomautella, kun en itsekään muistanut jäljen tarkkaa paikkaa. Positiivista sekin, että keskittyi, muistaakseni kertaakaan ei tuijotellut liikennettä tai edes sitä sakemannia.
Tämän päälle oli sitten ajatus mennä tekemään lenkki metsässä, että kakarat saa päästellä keskenään höyryjä pois. Merkki kuitenkin jostain syystä päätti pätkiä tyttöystävää turpaan heti aluksi. :x Pariin otteeseen piti antaa aiheesta vähän ronskimpaa palautetta ennen kuin malttoi käyttäytyä edes jotenkin. Ihan outoa, kun talvella nää oli vielä ihan hyvää kaveria keskenään. Ja homma menee kyllä ihan tykkänään Merkin piikkiin, Duffy on fiksu ja kiltti likka eikä provosoi yhtään ketään. Ja että Duffyn lenkki saatiin pilattua täydellisesti, piti Sentin vielä alkaa ahdistella pikkuista ihan tosissaan... Vissiin unohti, että pallit on viety jo vuosia sitten? Loppumatkasta Merkin pipo alkoi selvästi vähän löysätä, eli ei irvistelly ja murissu joka kerran, kun Duffy tuli viittä metriä lähemmäs... Rasmus oli ainoa, joka tällä erää käyttäytyi niinkuin fiksut koirat. :o
Viikonloppuna on meininki ajaa vaihteeksi toiselle puolelle Suomea treenaamaan tokoa ja agia (juuh!). *tuttaa jo valmiksi ajatus, että tuo vaan jumii eikä pysty tekemään yhtään mitään... Jostain pitäisi löytää positiivisuuden rippeitä edes jokunen mukaan otettavaksi. Onneksi matka- ja leiriseura tulee olemaan hyvää, vertaistukeakin varmasti tarjolla. Tai hei: neuvojahan sinne lähdetään hakemaan muutenkin...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti