Aika yksinkertainen sääntö. Mutta miksi se silti aina unohtuu? Tehtiin siis tälle vuodelle ekan kerran jälki metsään ja ekan kerran ikinä niin, että nameja oli n. 350 askeleen jäljellä ehkä parikymmentä. Tämä olis siis ollut passelisti se yksi vaikeutettava asia. Piti sitten kuitenkin unohtaa kepit autoon, joten noukin matkalta 4 kpl mukaan... Ilmaisu on muutenkin ihan ehdottomasti meidän heikoin lenkki tässä hommassa ja sen takia ollaan käytetty koko ajan samoja autossa lojuneita keppejä (haisevat taatusti vaikka kuinka selvästi). Oon ajatellut, että kun ilmaisu alkaa noilla toimia, niin sitten vaihdetaan oikeaan systeemiin.
Kaikesta huolimatta jälki kuitenkin meni oikeastaan tosi kivasti. Ensimmäisen kepin ilmaisu tosin takkusi ihan urakalla. Merkkasi kyllä selvästi sen, mutta olisi jatkanut matkaa. Käskystä ei pystynyt mennä maahan sitten millään... Käskin x kertaa, Merkki koitti ottaa kepin suuhun, yritti jatkaa matkaa, palasi mun luo ja ties mitä säätöä. Pyysin sen pari metriä jälkeä takasinpäin ja uusi yritys. Nyt sentäs "niiasi" kepin kohdalla, mutta ei sitten millään maahan. Pysyi kuitenkin kepillä ja menin sitten ihan viereen neuvomaan, mitä tarkoittaa "maa". Ei siinä kuitenkaan ihan kamalan kauaa tallailtu, näyttää näin kirjoitettuna pahemmalta mitä olikaan. ;)
Jälki meni sitten tosi tarkasti ja kivasti. Jossain koitti vähän kiihdytellä, mutta ylivoimaisesti suurinosa mentiin rauhallista kävelyvauhtia liina sopivasti tuntumalla. :) Loput kepit (3 kpl) ilmaisi sitten ihan normaalisti. Ei toki ilman apuja niinkuin pellolla parhaimmillaan on tehnyt muutaman kerran, mutta kuitenkin selvästi reagoi ja pysähtyi. Tästä käskin maahan, kun en halunnut kokeilla mitä alkaa sooloilla, jos en auta.
Yhdessä kohdassa tarkisteli jotain jälkiä, sammalessa näkyi ihan selviä painaumia, mutta jatkoi hyvin itse. Lopussa jälki meni aika lähellä tietä ja siinä tuli vähän seilaamista edes takaisin. Liekö tuuli vai mikä, mutta ihan sujuvasti päästiin loppuun asti.
Jälki oli siis pääosin jäkälä- ja sammalpohjaisessa metsässä, ehkä 350 askelta, 4 keppiä ja vanheni vajaan tunnin. Varsinaisia kulmia oli ehkä 3 ja muuten sitten epämääräistä kiemurtelua. Pari koneuran ylitystä ja yksi puunrunko.
On se vaan pätevä! <3
Ennen jälkeä pieni esineruudun yritelmä, kun tuntui olevan sopivasti sähköä saappaissa työpäivän jälkeen. ;) Porukalla tallattiin n. 10 * 50 m alue. Vietiin yhdessä taakse Sentin pentudami (joka oli Merkin mielestä tosi hieno) ja aika eteen kännykkäkotelo. Lähti kotelolle hienosti, mutta sitten olis jatkanut eteenpäin. Pysähtyi kuitenkin hyvin ja lähti palauttamaankin, kun vihjasin aiheesta. Palkaksi namia ja pieni leikki. Toisella lähetyksellä sitten hienosti takarajalle. Esineelle jäi kyllä haaveilemaan jotain (oli just jotain ryteikköä edessä, en nähny kunnolla). Ajattelin kerrankin odotella, mutta taisin kyllä lopulta pitää jonkun äänen, että lähti palauttamaan. Dami oli liian kiva esine, olisi halunnut jäädä järsimään sitä ihan keskenään. Pitäis siis muistaa kerätä jotain esineitä, ettei tarvi leluja haetuttaa. Mutta nyt hommassa oli jo sentäs vähän tekemisen meininkiäkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti