Perjantaina illasta olin reipas ja kävin tekaisemassa jäljen nro 21. Onneksi kävin, hienosti jäljesti taas. :) Pimeä vaan meinas yllättää, täytyy muistaa olla vähän aikaisemmin liikkeellä.
Jälki oli n. 400 askelta ja ruokaa taas joka 3. askeleessa. Tein pari vähän pidempää namitonta pätkää (n. 10 askelta), mutta enhän mää enää pimeässä nähnyt missä ne oli. Eli kaikesta päätellen Merkki selvisi hienosti niistä, kun en huomannut mitään kummallista. Jälki oli taas loivan u:n muotoinen, tosin välissä oli yksi "melkein kulma", kun tuli vähän paha paikka. Oli tosi märkää ja pientä tihkusadetta, tosi seisova ja lämmin keli. Johtuiko kosteudesta vai mistä, mutta Merkki tarkisteli vähän tavallista enemmän (meni pientä siksakkia jäljen päällä), mutta pysyi kuitenkin tarkasti jäljellä. N. puolessa välissä oli välipalkkana namipurkki, minkä päällä oli Froliceja. Eläinkokeita siis. Naksu oli mukana ja jopa näin naksauttaa oikeassa kohdassa. Kissanruoka kiinnosti ihan ok, ja jatkoi jäljestämistä hyvin syömisen jälkeen (joutui odottamaan paikallaankin vähän, kun sompailin merkkikreppien kanssa). Hienosti meni, jäi hyvä mieli. :)
Keppitreeniä on tehty jäljestä erillään ja kyllä sitä selväsi kepit kiinnostaa. :-) Taas vaan törmätään siihen iänikuiseen palauttamiseen... Eli nappaa kyllä kepin suuhun, mutta mieluiten jäisi itsekseen pureskelemaan sen tikuiksi... :-/ Saan tietysti tikun pois, kun on narussa (ja muutenkin onnistuu), mutta haluaisin jonkun järkevämmän ratkaisun tähän. Ei ole Merkille mitenkään erityisen palkitseva juttu kepin löytäminen, jos sen joutuu "väkisin" ottamaan pois. Täytyy tähänkin koitaa vaihtaa lelupalkka tai toinen keppi, minkä saa luvan kanssa nakertaa. Ja treenata ihan vaan sisällä kepin luovutusta. Nyt jo toimii "nouto" leluilla sisällä ihan ok. Eli ottaa lelun lattialta, tuo n. käteen, naks, ja toinen (kivempi...) lelu palkaksi.
Tänään käytiin sitten taas hakutreeneissä. Tosi kuuma ja kostea keli, vettäkin saatiin kuuro niskaan ja ukkonen jyrisi liki koko treenin ajan. J oli mukana, joten Merkkikin vaivautui etsimään. ;-) J siis ekana metsään, ehkä reilu 20 m? Hienosti lähti perään (joutui vähän etsimäänkin) ja leikkiä palkaksi. Sitten 2 muuta maalimiestä näkölähtönä, hakemaan kun mm oli piiloutunut ja leikkiä palkaksi. Leikin lomassa mm "varasti" lelun, että Merkille jäi vielä kovempi kiinnostus leluun. J sitten vielä viimeisenä huippupalkaksi. Hienosti toimi siis tällä kertaa. Tiedä sitten, millä tuon isännän lahjoisi treenaamaan meidän kanssa...?
4 kommenttia:
Miksi sen pitää palauttaa keppi jos se mieluiten tekee jotain muuta? Pelkkä maahan meno, istuminen, seisomaan pysähtyminen, haukahdus, suuhun ottaminen ja paikoillaan odottaminen niin että sinä meet koiran luo? Jos siis metsäjäljelle tähtäätte.
No kun olishan se kivaa, jos olis joku "sivistynyt" ilmaisu... ;) Nyt siis laittais maate ja nakertais tikun palasiksi. Saan sen toki pois (ja koira on kiinnikin), mutta edes jonkinlainen luovutus käteen olis mun mielestä kiva. Tarvis uskaltaa tässä pian laittaa keppi jäljelle (ensin loppuun?) ja katsoa mitä tapahtuu.
No joo, ymmärrän. Mutta "olis mun mielestä kiva" ja "olis koiran mielestä kiva" on joskus kaukana toisistaan ja jos vaan mahdollista, miksei antaisi koiran valita. Se niin harvassa jutussa oikeesti saa valita ;D
Ihan hyvä pointti kyllä! Mulla on muutenkin tapana olla vähän suurpiirteinen, niin miksipä sitä tässäkään viilais pilkkua. Oikeesti olisin kyllä ihan 100% tyytyväinen, jos saisin tuon ylipäätänsä ilmaisemaan jotenkin. On vähän sellanen kutina, että jäljestys on kivempaa mitä esineet...
Lähetä kommentti