Minna kävi hieromassa perjantaina molemmat pojat. Sepellä vähän tavallisesta poiketen niskan ja lapojen seutu vähän jumissa, mutta antoi periksi helposti. Ei tarvetta nyt ihan just uudestaan hierontaa.
Merkillä sitten selkä aika kovastikin jumissa. Etenkin oikea puoli oli tosi hankala. Merkki taas kertoi ihan isoon ääneen omia mielipiteitään, mutta antoi kuitenkin suht hyvin käsitellä. Selän jumit saatiin lopulta aukeamaan. Seuraava hieronta joskus n. kuukauden päästä. Siihen asti 3-4 kertaa viikossa jumppaa:
- Makuuasennon korjaus: takajalat niin, että lonkat samalla tasalla, varpaat polvien alla. Ei liian lyhyenä, kyynärpäät ei saisi kovasti harottaa. Pikkuhiljaa kestoa ja lantion kallisteluja eteenpäin.
- Punnerruksia.
- M-s vaihtoja hissinä. Aluksi olisi hyvä palkata tosi pienestä liikkeestä, ei ylös asti maasta.
- Peruuttamista suoraan.
- Hidasta kävelyä suorana eteenpäin.
Ei tarttis kuin ruveta hommiin...
Merkillisyyksistä sen verran, että työreissun takia piti viedä apinat kennelille hoitoon. Merkki on ollut siellä joskus aikaisemminkin, mutta nyt epäilytti entistä enemmän, kun se on ollut ihan pönttö muutenkin (luoksepäästävyys tuntuu välillä vaan huononevan). Ja kuinkas sitten kävikään: kun hain poikia pois, oli Merkki yhden hoitajan kainalossa tyytyväisenä odottelemassa kotiin lähtöä... Kuulemma ei mitään ongelmia, ihan asiallisesti oli seurustellut hoitajien kanssa. Tai "vähän" rähisee, kun häkin ohi kulkee muita koiria...
Tää taas vahvistaa sitä, että muiden ihmisten kanssa on ongelmia vaan silloin, kun on mun matkassa. Mistä taas päästään siihen, että väistämättä oon mokannut koulutuksessa tosi lahjakkaasti... Ottaa päähän ihan jonkun verran, mutta kun sitä aikakonettakaan ei ole keksitty, että vois tehdä mokat tekemättömiksi. :( Jos olisin aikanaan tiennyt, mitä tiedän nyt, niin ehdottomasti olis pitänyt keskittyä ihan vaan siedättämään / vastaehdollistamaan vieraisiin ihmisiin. Ja jättämään kaikki kieltämiset pois. Mutta nyt sitten koitetaan korjailla mitä korjattavissa on. Tympii.
Mutta tiedänpähän nyt, että uskaltaa hoitoon jättäessä luvata, ettei se syö ketään (ihmisiä). Kai sekin on sentäs jotain?
Merkillisyyksistä sen verran, että työreissun takia piti viedä apinat kennelille hoitoon. Merkki on ollut siellä joskus aikaisemminkin, mutta nyt epäilytti entistä enemmän, kun se on ollut ihan pönttö muutenkin (luoksepäästävyys tuntuu välillä vaan huononevan). Ja kuinkas sitten kävikään: kun hain poikia pois, oli Merkki yhden hoitajan kainalossa tyytyväisenä odottelemassa kotiin lähtöä... Kuulemma ei mitään ongelmia, ihan asiallisesti oli seurustellut hoitajien kanssa. Tai "vähän" rähisee, kun häkin ohi kulkee muita koiria...
Tää taas vahvistaa sitä, että muiden ihmisten kanssa on ongelmia vaan silloin, kun on mun matkassa. Mistä taas päästään siihen, että väistämättä oon mokannut koulutuksessa tosi lahjakkaasti... Ottaa päähän ihan jonkun verran, mutta kun sitä aikakonettakaan ei ole keksitty, että vois tehdä mokat tekemättömiksi. :( Jos olisin aikanaan tiennyt, mitä tiedän nyt, niin ehdottomasti olis pitänyt keskittyä ihan vaan siedättämään / vastaehdollistamaan vieraisiin ihmisiin. Ja jättämään kaikki kieltämiset pois. Mutta nyt sitten koitetaan korjailla mitä korjattavissa on. Tympii.
Mutta tiedänpähän nyt, että uskaltaa hoitoon jättäessä luvata, ettei se syö ketään (ihmisiä). Kai sekin on sentäs jotain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti