Vähän jälkeä ja naksuttelua

Että on rasittavaa elää tylsistyneen mudin kanssa... Eikä kai otuksellakaan järin kivaa ole. Ollaan siis köpötelty hissukseen narussa pieniä matkoja ja yritetty vähän temppuilla kotona. Liian kuumakin on taas ollut. Valivali. ;)

Torstaina 1.8. taimiksen taakse (ennen nuotiopaikkaa, vasemmalle puolelle) jälki nro 19, kun tuntui, että muuten hajoaa pää molemmilta. Lämmin ja seisova keli, vähän vettä ilmassa. Pituutta tuli n. 500 m, vanheni vain vajaan tunnin (koska tassu ei kestä lenkkeilyä) ja siellä oli purkki, purkki, keppi, purkki, keppi ja loppupurkki. Jana meni pienen rinteentapaisen alla (apuja), oli noin 10 m ja Merkki nosti hienosti jäljen vasemmalle. :) Virtaa oli liikaa ja jälki tuore, joten aika epätarkkaa menoa. Kaikki esineet kyllä nousi. Ei nyt mitään erityistä tuulettamista, mutta olosuhteet huomioiden hyvin.

Kaahotus kuitenkin kaiveli sen verran, että perjantaina pellolle. :D Jälki 20 siis (ollaan oltu laiskoja tänä kesänä!). Toki tassuakin piti säästellä mahdollisimman paljon. Taimikselle reilu 200 m, paljon kulmia, 5 keppiä ja taas vanheni vajaan tunnin. Nameja oli jonkin verran auttamassa, jarruttamassa ja tarkentamassa hommia. Voi pojat... Aivan liikaa virtaa ja vauhtia -> epätarkkaa hosumista ties missä. Homman kruunasi reipas tuuli, joten välillä mentiin ihan reilusti jäljen sivussa. Huoh. Eka keppi meni ohi (meiltä molemmilta), kulmista yli, vaikka oli nameja, jäljen sivussa välillä, vissiin kaikki mahdolliset virheet. Mutta loput esineet nousi, kun olin ne merkannut ja jarruttelin ihan tosissani. Ei nyt ihan kamalasti masenna kuitenkaan, koira oli niin vietereillä, että normaalioloissa varmaan saadaan jotain fiksumpaakin tehtyä. 

Kaiken uhalla vielä vähän lelun etsimistä pellosta, kun sitä virtaskaa tuntui olevan. Ei siis esineruutua, kun en viitsinyt tallata... Pojat tielle maate, kävin heittämässä 2 narulelua pitkään heinään. Seppo ensin hommiin, Merki pysyi ihan rauhassa makaamassa (niin se yleensä tekee, kun ei ole mitään ylitsepääsemätöntä hinkua töihin). Merkki kuitenkin teki ihan reippaasti ja sitkeästi hommia ja palautuskin asiallinen ilman kamalan isoja apuja. Ei siis lähtenyt johonkin kuseskelemaan ja unohtanut koko lelua tms. :) Toinen toisto vielä samalla lailla, hyvin sekin. 

Illalla naksuttelua vähän mielen virkistykseksi. Korokkeen avulla sivulletuloa mun oikealle puolelle. Ihmeen hankalaa ilman apuja (MIKSI ihmeessä aina pitääkin langeta houkutteluun ja etenkin jäädä siihen jumiin...?!?), mutta hyvällä ilmeellä temppuili. 

Viikonloppu ja alkuviikko taas luumuiltiin. Helle haittasi ja Merkkiä ei vaan jotenkin kiinnosta. :( Jotain pientä naksuteltu sisällä sentäs.

Keskiviikkona lenkillä tehtiin käpytunnaria. Koitin laittaa nameja käpyjen väliin, mutta näistä meni vaan jotenkin sekaisin, rupesi nostelemaan vääriä. Joten unohdetaan namit ja tehdään vanhalla kaavalla. Sitten illalla pitkästä aikaa vähän jumppailua. Minna on tulossa hieromaan ens viikolla, joten pitää ryhdistäytyä. ;) Ja varmaan toi tossun pitäminen & narussa hiissaaminenkin jumittaa paikkoja. 

Torstaina satoi kaatamalla ison osan illasta, joten mentiin piiiitkästä aikaa hallille. Tassu reistaa edelleen, joten siellä pysyy edes puhtaana ja kuivana suojatossut. Sepe mukana ja Lumi kans. Päätin vaan naksutella, Merkin asenne pitää saada ensin kuntoon. Eli ihan alkeista alettiin, että joskus saisi aikaan rennon ja keskittyneen treenin.

•  Ensin ihan vaan kontaktia. Odotin, että Merkki katsoo, pari askelta peruutusta ja jos tulee hyvin mukana -> naks. Muutama n. 10 namin sarja. Namin syönnin jälkeen piti useimmiten kuikuilla Lumea. Tätähän se tekee, joku pikkutemppu ja sitten pitää tsekata ympäristö ennen seuraavaa yritystä. :( Onhan tuolla tietysti luonteen puolesta taipumuksia moiseen, mutta koulutusmokat ei oo ainakaan parantaneet asiaa... Saatiin kuitenkin ok-pätkiä myös, namitkin olis ehkä voinut olla parempia.
• Luopumista. Tätä on tehty temppuna, mutta elämä kyllä helpottuis, jos M oikeasti osais tämän. Eli aloitettiin vanhalla kaavalla: nami nyrkkiin ja luopumisesta n&n (nami toisesta kädestä, ei se mistä luovutaan). Tää sujui, joten sitten naksun tilalle vihje "jätä". Nyt tulikin sitten jo vähän ongelmia. Kun kerran skarppasi ja oli hommissa mukana, niin "jätä" sai aikaan sen, että pitää yrittää tehdä jotain, kun kerran annetaan joku käsky. :D Yritti siis kokeilla tassulla namia jne. Lopetettiin tähän, ettei sössitä pahasti. Kotona ensin lisää kestoa luopumiseen ja sitten vasta vihje. Oli kuitenkin tohkeissaan tekemässä temppuja. :)
• Lopuksi paikkamakuu Lumen ja Sepen kanssa. M oli agipöydällä ja pönötti 2 min ihan pätevästi, ei tainnut mennä edes lonkalle. Olin "piilossa" pylvään takana, välillä kurkin, mitä tapahtuu. Pysyi hyvin jopa, kun vapautin Sepen ensin. 

Kivat treenit kuitenkin, lisää näitä. Paitsi että Sepen varvasvälistä löytyi haava...

Tänään päiväpissatuksen jälkeen vähän jatkoa eiliselle, kontaktia ja luopumista. Nyt oli kontaktissa hyvin mukana (metsätiellä, ei häiriöitä). Aluksi kyllä Sepe pyöri mukana -> on enemmän namien perään, ettei toinen saa... ;) Luopuminenkin nyt paremmin, vihjeen lisääminen ei saanut aikaan mitään ylimääräisiä häröjä. Molempia ehkä joku 3 * 10 namin sarjat. 

Oon viimeaikoina miettinyt tosi paljon näitä meidän treenejä ja ongelmia niissä. Ja palannut nöyrästi siihen ikivanhaan viisauteen, että jos haluaa muutta eläimen käytöstä, on muutettava omaansa... Merkin kanssa ei vaan toimi samat jutut, mitä toimii "normaaleilla" koirilla. Ihan kaikella rakkaudella, mutta onhan toi vähän merkillinen jopa mudiksi. :D Ongelmia aiheuttaa Merkin luonne (huonot hermot, ei toimintakykyä, pidättyväinen jne.) ja sitten hankala motivointi (ei ahne, ei kovin saalis- / taisteluviettinen). Ja tietysti mun omat mokat koulutuksessa. Merkin kanssa ei vaan toimi se, että otetaan palkka taskuun, koira ja sitten treenataan iloisesti ja hyvässä vireessä. Kun ympäristö epäilyttää & palkat ei kamalasti kiinnosta, niin eihän homma voi kummoisesti toimia. 

Oon (taas) lueskellut noita operantteja juttuja paljon ja niiden avulla ehkä vois saada muutosta asiaan. Tai tilanteen ei pitäisi missään nimessä ainakaan huonontua, jos pelataan positiivisella vahvistamisella suurimmaksi osaksi. Ongelmanahan on sitten se, että mää en oikein osaa... Mua kiinnostais kyllä tosi paljon oppia ja nythän tässä on oiva koe-eläin hyppysissä. :) Tästä syystä siis hallilla naksuttelua kontaktista ja luopumisesta. 

Kontaktin / lähellä pysymisen lisäksi perusjuttuja on paikallaan pysyminen ja kohteet, niitä aletaan tehdä kans. Kaikkia näitähän on tehty enemmän tai vähemmän, mutta josko nyt sitten aloitetaan ihan nollasta ja maltetaan edetä Merkin tahtiin. Ja oikeasti edetä johonkin, eikä vaan toistella samoja vanhoja juttuja. Ihan turha kiukutella, että "pitäis onnistua se tai tämä", jos koira vaan ei siihen pysty. Parempaa koulutusta siis kehiin. Ihan kiva oikeastaan päästä tekemään jotain uutta. Nyt vaan pitäisi kehittää suunnitelma ja alkaa vielä toteuttaakin sitä. Saas nähdä... Skarppaamista vaatii sekin, että ruoka ei enää tipu taivaasta, vaan sitä saa tekemällä töitä. Voi Merkki-parka. ;P

Tokihan on mahdollista, että tämä(kin) jää ihan suunnittelun asteelle, mutta onhan sekin jo puoliksi tehty. Vaimitensenytoli? Leikkimistäkin pitää jatkaa ihan omana juttunaan, kunhan tassu kestää edes pientä revittelyä.

Viikonloppuna on valokuvausta ohjelmassa, joten jos ei muuta, niin ehkä tänne tulis jatkossa parempia kuvia... :D