Olipas meillä mahtavat minitreenit keskenämme perjantaina ja torstaikin oli ihan bueno. :)
Torstaina tehtiin siis lisää lähelle tulemista ruokkiksella, oli jo parempi eikä vilkuillut kovin paljoa. Metsässä toki oltiin, eli ei ollut häiriöitä (vaikka häiriöitä nyt voi olla vaikka äänekkäät kärpäset, se ampparijuttu Mustialassa nääs...). Ekan sarjan Seppo hengas mukana, joten oli vähän tavallista kiireempi hakea namit multa. ;)
Sisällä aloitettiin omalle paikalle menoa. Toki M sinne osaa mennä, kun käy vierestä käskemässä, mutta nyt olis meininki nimetä se ja saada toimimaan kauempaakin (ettei tarvi nousta sohvalta neuvomaan... ;) ). Aseena oli kuivattua naudan keuhkoa ja voi vitsit, että se olikin Merkistä hyvää! En muista ihan vähään aikaan sen noin sählänneen ruokapalkan eteen. :) Ensin tehtiin n. 3 * 10 toistoa ihan läheltä. Ekalla sarjalla pelkkä kiipeäminen, 2. sarjalla tarjosi itse maahan menoa, joten sitä loput. Myöhemmin tehtiin vielä ensin 10 toistoa ihan läheltä muistin virkistämiseksi ja sitten 2 * 10 toistoa n. askeleen päässä petistä. Tässä enste alkoi tarjoilla kaikkea (tää oli hieno juttu, ei häipynyt heti paikalta), mutta äkkiä tajusi petille menon. Maahan menoa ei otettu, kun vähän pidempi odotusaika sai taas aikaan sinkoilua. :D Peukut pystyyn, että namit toimii vielä toisenkin kerran!
Illalla jumpattiinkin vielä pienesti, että kehdataan mennä Minnan hierottavaksi viikolla. Kamalasti joutuu huhkia, että ruoka tulee töistä eikä makaamisesta... :P
Töiden jälkeen perjantaina taimiksen pellolle tallaamaan jälki nro 21. Reilu 200 m "laatikko", jossa kulmat namitettu ja suorilla kepit (4 kpl), lopussa namipurkki. Kepeiltä sai kiviuunikuivattua kotimaista muikkua ja lopussa kuivattua naudanmahaa, omnom! :D Jälki vanheni taas vaan n. puoli tuntia, kun tossun kanssa ei kamalasti viitsi edelleenkään lenkkeillä. Nyt jäljesti tosi hienosti, rauhallinen ja tarkka (meidän metsäjälkikriteereillä). Namitus kulmissa auttoi, ei huitonut miten hyvänsä. Pari kertaa tarkisti vähän reilummin jotain (pari metriä), mutta muuten tosi hyvin. Ilmaisi kaikki paitsi purkin maahan menemällä (ihan vinoon, mutta anyway). Wubbat oli loppuleluina, jopa suurimmaksi osaksi leikki mun kanssa autolle asti, eikä lähtenyt jemmaamaan niitä metsään. Ettäs olikin kivaa. ♥
Jälkeä odotellessa pari käpytunnaria ilman ylimääräisiä häröjä ja HIENO pieni seuraamispätkä naudanmahan voimalla. Hidas käynti, sivuaskeleet, täyskäännös, kaikki hyvin. Kontakti ei tainnut pudota ollenkaan, eikä sotkenut pysähdyksiä käännöksiin (olisinkohan mää oppinut käveleen ne?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti