Mr Murphy ( x 3) ja rinssirohkea

Oltiinpas taas vuoden tauon jälkeen mudiväen kanssa leireilemässä Mustialassa 19.-21.7. Huippupaikka ja huippuleiri, toivottavasti jatkoa seuraa. :)

Jäljestämistä opeteltiin Terhin johdolla Pavan, Hyrskyn, Rudin ja Priman kanssa. Myös Ihku & Muru ja muunrotuiset Eino ja Armas oli mukana. Jäiköhän joku puuttumaan?

Mr Murphy iski eka kerran perjantai-iltana, kun tehtiin Mustialan piha-alueelle kaikille jäljet. Merkin jälki oli U:n muotoinen kiemura jalkapallokentällä ja jäljen perällä (jossa oli nameja ja 1 keppi) ehti käydä vähän koiria ulkoilemassa... Jäljen alku meni ihan asiallisesti, mutta sitten tuli ongelmia siellä, missä oli ollut muita koiria. Merkkiä rupes ahdistamaan (mm. murisi mukana kulkevalle Terhille), mutta käppäiltiin muina miehinä vaan jäljen tienoilla eteenpäin ja Merkki sai sitten jossain vaiheessa jäljestä kiinni ja loppukeppi löytyi. Ei siis mitään peruuttamantonta vahinkoa.

Lauantaina aamusta motivaatiojälki pellolle, lyhyt parinsadan askeleen suora, missä paljon purkkeja. Tämä meni ihan käsikirjoituksen mukaan sentäs. Tultiin siihen tulokseen, että kehun vaan kovasti, kun purkki / keppi löytyy, enkä vaadi sen ihmeempää ilmaisua. Nyt pellolla välillä ehti mennä maahan, välillä ei.

Toisella kierroksella halusin kokeilla harhoja. Tein ehkä vajaan 200 askeleen jäljen kohtisuoraan yli Priman ja Rudin jälkien yli. Namitin, ettei vaihda harhoille. Jäljesti hyvin, tarkisti muistaakseni pienesti harhoja, mutta ei meinannut vaihtaa (namit). Hyvä treeni siis. :) Peltokuvat (c) Oili Harri, kiitos!

Lautantaina illasta koirat alkoi olla vähän väsyjä (olivat tehneet kai 2 jälkeä) ja oli suht myöhäkin, joten päätettiin lähteä kokeilemaan esineruutua. Ja sitten iski Murphy toisen kerran... Ruudun koko oli n. 50 * 10 m ja Merkille vietiin sen nähden oma lelu vasempaan reunaan n. puoliväliin aluetta. Tässä jotain haahuilua (Ihku oli tehnyt ruudun ennen meitä -> piti tutkia hajut), mutta esine tuli kuitenkin. Toisen esineen menin viemään itse, josko saisi vähän vauhtia hommiin. Ja heitin sen sitten maa-ampiaispesään (mikä tietysti selvisi vasta myöhemmin)... Selvästi näki, että M sai esineestä hajun, mutta jatkoi sitten matkaa. Tietysti yllytettiin, että etsi vaan ja Merkki-parka ottikin esineen ja toi vähän matkaa, mutta sitten tietysti tiputti (kun sekä esineessä, että koirassa oli ampiaisia). Päässä oli ainakin yksi amppari kiinni ja Merkki tuijotteli myös takajalkaa. Mitään turvotuksia en kuitenkaan löytänyt, joten ehkäpä ne ei sittenkään pistäneet. Tästä tietysti seurasi se, että Merkki luimisteli ja tuijotteli kaikkia mahdollisia pörriäisiä... :( Otettiin se kuitenkin mukaan uuden ruudun tallaukseen ja pahin luimistelu näytti menevän ohi. 

Osa toisen ruudun kanttarellisaaliista. :)

Sunnuntaina oli vuorossa janatreeni. Kävin tekemässä helppokulkuiseen kuusimetsään 4 janaa, joista 2 lähti oikealle ja 2 vasemmalle, kaikki jotain kymmenisen metriä pitkiä ehkä. Ehtivät vanheta vissiin parisen tuntia ennen ajamista. Nyt näkyi alussa se eilinen ampiaisepisodi, pysähteli tuijottamaan kaikkia pörriäisiä, eikä sitten enää muistanut mitä piti tehdä. Sitten kun sai jäljen nostettua, lamppu selvästi syttyi ja lähti jäljestämään ihan reippaasti. Kaikilla janoilla purkki tuli palkaksi noin parin kymmenen metrin päässä. 

• Ekalla janalla siis ihan pihalla, löytyi se jälki kuitenkin vähän auttamalla ja päästiin purkille.
• Toinen jo vähän paremmin, mutta apuja edelleen.
• Tässä välissä tehtiin yksi ekstrajana niin, että Terhi piti Merkkiä kiinni tiellä ja se sai katsoa janan teon. Pysähdyin vielä oikein hetsaamaan siinä kohdassa, mihin koira oli tarkoitus lähettää. Kovasti M vinkui mun perään tiellä. Jätettiin jana vanhenemaan.
• Nelos- ja vitosjanat jo paremmin, pörriäiskammo oli vähän laantunut ja koitin jo tiellä hetsailla vähän vauhtia. Ihan hyviä siis meidän janoiksi.
• Loppuun vielä se ekstrajana, joka oli tosi hieno! :) Eteni suoraan, tarkisti ihan vähän ja nosti sitten reippaasti oikeaan suuntaan (luonnollisesti, kun näki janan teon). Hyvä Merkki!
• Jatkossa pitäis saada joku apuri mukaan, että vois tehdä noita motivoituja janoja. 
• Muutenkin enemmän hetsailua, että on vähän enemmän vauhtia heti alussa. 
• Ei tarvi nipottaa niin paljoa, mitä kuvittelin. Ei siis ole pakko edetä ihan luotisuoraan.
• Voi antaa tarkistaa takajälkeä liinan mitan verran. Jos ei tajua itse kääntyä, kutsu -> lähtee oikeaan suuntaan yleensä (pysy riittävän kaukana, ettet itse sotke jälkeä!). 
• Voi myös tehdä janan niin, että takajäljelle lähteminen ei onnistu (risukasa, iso oja, tie tms.).

Rinssirohkea-osuus oli, kun Merkki vei Auralta kepin ja söi Johannalta muutaman palan lihapullaa. :D Pieni askel, suuri harppaus jne.... ;)

Paljon juttuja jäi mieleen toisten treeneistä, mutta nämä nyt ihan äkkiseltään:

• Kulman oikeaoppinen tallaaminen (peltojälki): vasemmalle käännyttäessä oikea jalka pysyy paikallaan ja vasen aloittaa kulman, siitä sitten oikea jatkaa ja toinen vasemman jalan askel aloittaa suoran. Ei tästä mitään ymmärrä muut, mutta muistanpahan itse... ;)
• Liina koko ajan tasaisesti tuntumalla!
• Hankalissa paikoissa mene lähelle koiraa (liinan tuntuma, ei nykimistä), helpoissa voi antaa reilusti tilaa.
• Omaa koiraa oppii lukemaan vain jäljestämällä paljon. Aika lailla vielä hommaa tässä...
• Pellolla voi välillä käydä tekemässä tarkkuutta.
• Mieti tavoitteet ja treenaa niiden mukaan!
• Treenaa niin, että kokeessa ei tule mitään uutta vastaan.

Perjantaina lopeteltiin klo 22 jälkeen illalla, lauantaikin venyi yli 12 tuntiin ja sunnuntaina kotimatkalle joskus klo 18 jälkeen -> oltiin molemmat melkoisen väsyjä, kun mökille päästiin. Onneksi ei tarvinnut Kannukseen ajaa. Muutama kuva vielä muistakin lauantailta:

Kaikki kuvat löytyvät TÄÄLTÄ

Leirin jälkeen ollaan oltu kotona ihan superlaiskoja, hellettä voi pitää tekosyynä. ;) Tokojutut pitäis ajatella ihan uusiksi, jos meinaisi, että koiran toiminta muuttuis johonkin. Prosessori siis surisee, mutta vielä ei mitään järkevää ole saanut ulos. ;)

Sitten vielä kolmaskin Mr. Murphy iski lauantai-iltana, metsään oli joku ihana kanssakulkija dumpannut oikein ison kasan lasia ja Merkillä on taas tassussa haava! :( Ei onneksi mikään paha, mutta onhan sitä nyt putsattava & suojattava, ei voi revitellä irti ja hihnalenkitkin lyhyitä. Perse! Rasmus ehti elää liki 15 v. ilman yhtäkään tassuhaavaa, Sentin saldo on 9 vuodessa yksi ja Merkillä on nyt kolmessa vuodessa vissiin kolme. Mistä tääkin nyt sitten kertoo, kun ihan samoja polkuja sahataan edes takaisin?