Viikko 18

Viime viikonloppu meni paimensukuisia lapinkoiria katsellessa Helsingissä. Kivaa oli, kiitos matkanjohtajalle. :)

Viikon 18 puuhailut, paljon ehtii kaikkea, kun työpäiviä on 2... ;)

Maanantai meni ihan koomassa reissusta toipuessa. Iltapissan yhteydessä tk:n parkkiksella minitreenit (olisko max 10 min) tylsän päivän päälle. Aluksi ihan vaan namien jahtailua, että saatiin vire nousemaan. Sivulletulojen tarjoamista, vähän lyhyitä seuraamispätkiä, istu-odottamisessa katsekontaktin palkkailua, luoksetulon toppeja nameja heittelemällä. Oli tosi kiva vire ja keskittyikin hyvin. :) Kotona naksuteltiin kuonon pitämistä käden päällä (avuksi esim. kehääntulotarkkiin tms.).

Tiistaina jälki numero 3 Rekilässä (ennen monttua vasemmalle menevän tien vasemmalla puolella). Pituutta oli n. 300 m, 4 keppiä, vanheni reilun tunnin. Jana ehkä reilu 5 m pientä uraa pitkin. Eteni suoraan, mutta kaahasi muina miehinä jäljestä yli...? Kutsuin takaisin ja otettiin uusiksi, nyt hyvä, jälki lähti oikealle. Jäljesti jotenkin tosi huolimattoman oloisesti "takki auki". Koitin jarrutella nenä ylhäällä seikkailuja, mutta ei vaan silti oikein keskittynyt, en osaa. Eka (pian janan jälkeen) ja toka keppi ihan asiallisesti. Kolmosta haisteli, mutta en tajunnut ennenkuin lähti jatkamaan. Kutsuin takaisin ja käskin etsiä -> ilmaisi itse. Argh! Loppukepille mennessä ei ollut jäljen päällä (tajusin vasta, kun muistin mihin kepin olin laittanut ja oltiin aika lähellä sitä), jarruttelin reilusti, niin tarkensi ja etsi kepin. Nyt ei halunnut kepeillä leikkiä, mutta lopuksi purkkipalkan jälkeen leikki palloilla. Ei nyt mikään katastrofi, mutta vähän paska fiilis jäi.

Vappupäivänä ensin H:n kanssa tokoa raviradalla. Menin sen verran aikaisin, että ehdittiin kiertää ravirata ja vähän hengailla & leikkiä parkkiksella. Hilma teki ensin ja koska sillä on juoksu lopuillaan, mentiin kentän toiseen päähän. Ei ihan hirveästi tehty mitään, koitettiin kelailla, miten treenit kannattais tehdä, että saataisiin jotain edistystä aikaan, vire kohdalleen jne. H on hakujuttujen takia Merkin lemppari, joten otettiin luoksepäästävyys heti vas. puolella (vähän siirryin pa:sta) ja H toi namin. Onnistui useamman kerran ja ilme oli suht rento. :) Leikki narupalloilla ihan ok, pari kertaa ehdin varastaa pallon, kun lähti haahuamaan.

• Juokse kilpaa lelun perään
• Koira aktviiviseksi jotenkin (miten silloin, kun ei itse tarjoa mitään??)
• Kehut ennen muuta palkkaa (silloin, kun pysytyy tekemään muuten hyvin)
• Kentällä ei haistelua
• Miten aloitus? Maahan ja siitä kutsu / joku muu pitää, hetsausta & kutsu, jotain muuta?
• Karkuun, kun kontakti putoaa
• Luoksepäästävyyteen (kun tietää, että onnistuu) sana
• Joskus pystyttävä treenaamaan putkeen kehääntulo, luoksepäästävyys ja perässä kulkeminen (kokeessa sama ihminen tekee kaikki, voi olla oman suorituksen alussa jo tosi paha juttu...)

Vappuiltana vielä jumppaa taimiksella. Ylämäkeen peruuttelua (pitäisi mennä jalka kerrallaan ja suoraan) ja alastuloa hitaasti. M-S-M -vaihtoja mäessä. Tasapainotyynyllä pienessä ylämäessä takajaloilla tasapainottelua. Olisi pitänyt tehdä samoja vaihtoja, mutta liian vaikeaa vielä. Tasaisella maalla punnerruksia.

Torstaina Hullunmontulla jälki ja pienet tokot sen vanhenemista odotellessa. Jätin auton luo maahan odottelemaan minuutiksi-pariksi. Kutsuin narupalloon, tuli hyvin ja leikki. Kun piti tehdä jotain, niin alkoi tuijotella jotain... Lopulta tarjosi jotenkuten sivulle tuloa, tästä leikki palkaksi (leikki hyvin). Suoraan pallon saalistuksesta seuraamiseen, teki kivasti pienen pätkän. Kun piti naksutella tötsää, hyytyi taas. Huoh. Yritin vähän töniä & leikkiä ja heräsikin hommiin jotenkin. Katsekontaktin tarjoamisesta muutama naksu ja sitten pari tötsän taakse menoa.

Jälki nro 4: Alueelle oli ehkä tiistaina vedetty verijälkiä, joten merkkasin onneksi varmuuden vuoksi. Pituutta 500 m ja 8 keppiä (että pääsisin palkkaamaan suht tiuhaan), vanheni n. 1 h. Jana taas vajaa 10 m pientä uraa pitkin, nosti hyvin vasemmalle. Ensimmäinen keppi n. 10 m päässä, ilmaisi hyvin. Pari kertaa olis vienyt muina miehinä harhalle, enkä olis tajunnut mitään, jos jälki ei olis ollut merkattu... Pari keppiä jäi matkan varrelle, muut ilmaisi itse ihan ok. Viitosesta en ole ihan varma mitä tapahtui, kun en muistanut sen paikkaa. Seiska jäi tien lähellä olevaan isoon kivikkoon, kun en ollut tarpeeksi tarkkana, mistä suunnasta alkoi lohkareita kierrellä. Pitäsi jo oppia! Loppukepin ilmaisi ok, kun en päästänyt häröilemään enää. Pääosin jäljesti ihan hyvin, harhat saattoi hyvinkin olla niitä verijälkiä. Mutta pitäis jotenkin oppia lukemaan, milloin vaihtaa väärälle jäljelle. Hukat sentään tajuan jossain vaiheessa, mutta tuo vaihto... Mukana ollutta I:ä katseli parissa kohdassa, mutta ei pahasti. Nyt ei taas suostunut oikein leikkimään kepeillä, mutta lopussa minitennarit kelpasi silti.

Perjantaina uudestaan aamupäivästä raviradalla pienet tokot. Ehdin kävellessä jopa kehittää kunnollisen suunnitelman! Päätin keskiviikon haahuilujen takia ottaa varman päälle ja tehdä vaan helppoja juttuja. Jokainen jakso noin 1-2 min, ettei ehtisi hyytyä. Jätin taas aluksi kentän reunalle maate ja kutsuin sieltä leikkimään. Muutama pallon heitto ja sitten hommiin.
Kontakti

• Pyysin sivulle ja naksuttelin siinä katsekontaktista, namit vasemmassa kädessä. Oli tosi tahmea. :/ Koitin tehdä n. minuutin, muutama pallon heitto ja hetkeksi maahan odottamaan namien pilkkomisen ajaksi.
• Sama juttu, mutta namit oikeaan käteen. Nyt oli paljon parempi. :) Taas vähän pallottelua ja maahan hetkeksi.
• Sama, mutta namit taskussa. Oli hyvä. :) Taas vähän leikkiä, juostiin yhdessä kentältä pois ja purkista jauhelihaa. Hengailemaan parkkikselle muutamaksi minuutiksi.

Seuraa

• Namit vasemmassa kädessä, joku kymmenisen pätkää, 1-10 askelta. Hyvä. :) Leikkiä.
• Sama taas, mutta namit oikeassa kädessä, onnistui hyvin. Leikkiä.
• Namit taskussa. Meinasi jo vähän hyytyä, mutta sain kuitenkin heräteltyä tekemään vielä pari hyvää toistoa. Leikkiä, purkkipalkka ja pienelle tauolle taas kentän ulkopuolelle.

Luoksetulo

• Kutsuin, kun olin jättänyt kentän laidalle taas odottelemaan. Tuli niin kovaa, että juoksi reilusti ohi, muistutin sivu ja loppu jotenkin. Mutta tulipahan kovaa. :)
• Jättö ja vapautus palloon, kun keskittyi katsomaan.
• Kokeenomaisesti alku, mutta palkka vauhdista.

Hyvät treenit! :) Oli tosi reippaana ja skarppina eikä juurikaan tuijotellut mitään (koulusta lähteviä lapsia, variksia, liikennettä).

Illalla piti vielä mennä uudestaan raviradalle H:n kanssa, mutta jalkapalloilijat oli vallanneet nurtsin. Koululle siis ja päivän toko nro 2. Ja nythän se sitten taas oli hajuihin takertuva oma itsensä. Perse! Hilma teki ensin (ne juoksuhajut), mutta muissakin kohdissa kenttää nenä vaan liimautui maahan. Ei edes leikkinyt jne. peruskamaa. 

• Saatiin kuitenkin tehtyä namit vasemmassa kädessä käskytetty alo-seuruu. Palkkasin muutaman kerran välissä. Muuten ok, mutta sotkee nyt oikein kunnolla pysähdyksen ja vasemmalle käännöksen. Eli pysähdyksiin mietittävä askeleet ja treenattava, ehkä aluksi autettava istu-käskyllä. Ja taas aivastelua, minkä takia kerran harhautui johonkin.
• Pari kertaa liikkeestä maahan ja H naksutti maahanmenon. Normaalia hitaampi (tietysti), kun koitin jättää avut pois. 
• En usko, että M lähtee liikkeisiin kunnolla mukaan, joten vammailen kaikkea. Tuijotan, lähden oudosti, hidastelen jne. Eikä se lähdekään aina, mutta sitten vaan alusta uusiksi tms. Pitäisi kuitenkin pystyä lähteä kunnolla.
• Luoksepäästävyydet onnistui taas. Jotain hyvää tähän treeniin. :) Taisi jopa olla, että haisteli ensin kättä hetken ja sitten vasta nami. Muutama toisto putkeen. 
• Paikkamakuu n. 2 min, kun Kira treenasi. Kerran kielsin, kun piippasi, muuten hyvin.
• JOS olis reipas, pitäis joku toinen päivä käydä testaamassa, pystyykö tekemään ilman "yleisöä". Eli oliko ongelmana paikka yleensä (ei olla kai keväällä vielä oltu siinä nurtsilla) vai Hilman hajut. Vai kaikkien muiden koirien hajut, mitä siellä aina on.

Metsässä iltakävelyllä vietiin kerran yhdessä narupallo n. 30 metriin tallatulle kapealle kaistaleelle, esineruutua siis. ;P Haki hyvin ja palautuskin käteen ilman apuja. Saakohan esineruudussa vaan tuoda jotenkin, vaan pitääkö olla virallinen luovutus?

Tänään lauantaina Rekilässä lenkin yhteydessä tokottelua ja vähän jumppaa. Ja hitto, miten hienosti se nyt teki! ♥ 

• Heti lähdössä hyppi ja pomppi ja väkisin halusi pienen pienen patukan, joten otettiin lyhyt pätkä seuraamista. Hieno asenne ja pysähtymisetkin suoraan!
• Lenkin varrella hyvä lelun nouto ja pätkä seuraamista etäpalkalla, hyvin molemmat.
• Montulla vähän jumppaa, peruuttelua ylämäkeen ja hitaasti alas tulemista, m-s-m -vaihtoja, punnerrusta tasaisella maalla, venyttelyjä. Kiven päällä myös asentojen vaihtoja.
• Maassa lojui joku laudanpätkä, joten siinä kakevaihtoja. Seiso-maahan -hissi oli ihan hukassa. Seiso-istui onnistui molemmat hyvin. Meinasi mennä jalat-temppu aika sähläämiseksi, pienen aikalisän jälkeen ok. Laitoin myös namit suuhun, ettei sählää käsien perässä, auttoi keskittymiseen.
• Autolla vielä lähinnä leluilla hömppäilyä, kun toisella kerrankin oli kivaa. :) Nyt wubba ja raato oli kivoja, kun vinkuivat. 
• Etäpalkalla pari seuraamisen liikkeellelähtöä, palkka jopa toimi.
• Ensin muistutteluksi pari noutokapulan nostoa maasta ja luovutusasentoon tuloa (avuilla). Sitten jätin istumaan kapulan kanssa (puree jokseenkin rumasti kiinni, mutta ei mälvää) ja kävelin reilusti poispäin. Kutsu ja palkka vauhdista, kun tuli laukalla. Jes. :)

Ettäs osaakin olla rassaavaa välillä Merkillisen kanssa treenaaminen! Niin hienoja treenejä välillä ja sitten taas välillä ei pysty kykeneen mitään järjellistä. Ikinä treeneihin lähtiessä ei tiedä, saadaanko mitään tehtyä. Pitäisi aina olla suunnitelma sitä varten, että oikeasti voidaan treenata ja sitten plan-B sitä varten, kun mikään ei onnistu. Häiriöt tässä on se isoin juttu, mikä vaikuttaa. Joskus tosin jumittaa vaikka en mitään järjellistä syytä kekisikään. Häiriötreenissä on vaan se vika, ettei mulla ole aavistustakaan, mitä jumitilanteissa pitäis tehdä, että homma etenisi jotenkin. Tuntuu tyhmältä hulluna houkutella namilla, lelulla ja vaikka millä. Varsinkin, kun se useimmiten ei paranna tilannetta mihinkään. Häiriöitä on vaikea vähentää, kun ei aina keksi edes mikä häiritsee. Ja esim. lintuja on tosi vaikea kieltää lentelemästä meidän treenien aikana, tai taikoa kaikki hajut maasta pois... Tosi turhauttavaa. Mutta sitten välillä treeneissä on super-Merkki ja taas jaksaa jatkaa. ♥

Jäljissä oli molemmissa sanomista, mutta niiden suhteen ei ole onneksi ihan yhtä epätoivoista, mitä tokon. Jäljestää sentäs aina (tähän asti...), vaikka sanomistakin on. Pitää miettiä, miten sais välissä ihan oikeesti onnistuneen version. Pellolle ja nameja?