Eilen oli melkein hyvät minitreenit, kunnes tappajakissa ilmestyi. Olin Sepon ja Merkin kans iltalenkillä ja jehisten parkkiksella pienet namitokot. Merkki teki yllättävän hyvin, oli reipas, ei kyttäillyt jne. Tehtiin lähinnä luoksetuloja. Muutama palkka läpijuoksuista ja pari ihan asiallista pysähdystä (käsimerkki tähän nyt taitaa tulla). Ja jokunen palkka kontaktista, kun istui ja katsoi hyvin perään. Mutta sitten se kissa...
Tien toisella puolella talon pihasssa hiippasi vitivalkoinen kissa, loisti oikein hienosti siellä kulottuneen heinän & varpujen joukossa. Ja Merkki meni ihan totaalijumiin, eikä saanut millään silmiään irti otuksesta. Just sen näköinen, että ei tiedä taisteleeko vai pakeneeko, ihan tikkujäykkänä tuijottaa, eikä reagoi oikein mihinkään. Muutaman kerran koitin käskeä nätisti ja sitten vähän kovemmin, mutta ei. Karkuunkin sain juosta talon taakse asti, eikä lähtenyt edes perään ennenkuin kutsumalla (ja sittenkin hitaasti ja kissaa välillä vilkuillen). Huoh! Kun kissa oli hävinnyt näkyvistä, niin jossain kohtaa tarjosi katsekontaktia, josta naksuttelin. Tosi tahmeasti, mutta pikkuhiljaa parani ja jahtaili mun heittämiä nameja. Pitäis jo tietää, että noista tilanteista kannattaa vaan poistua, jos mahdollista ja/tai vaan naksutella katsekontaktia. Mitä enemmän yrittää ja houkuttelee ja hilluu, niin sitä enemmän jumiutuu.
Tänään Merkin kans kahdestaan iltalenkille ja raviskan nurtsilla taas vähän tokoa. Olin jopa varustautunut turvottamalla iltaruoan purkkiin & kahdella narulelulla. :) Jätin taas makaamaan kentän reunalle joksikin aikaa, sieltä kutsu luokse, sivu ja leikkiä. Tässä kohtaa tietä pitkin meni koira, joten käsin paikkamakuuseen ja olin lähellä & naksuttelin kontaktista. Ihmeen vähän tuijotteli koiraa ja pysyi hiljaa. :) Koiran jälkeen uudestaan leikkiä ja leikki tosi hienosti naruleluilla. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen, koitan nyt yhdistää noihin virittelysanat. Maahanmenon käskyhän meillä on "maa" ja virittelynä tylsästi maahanmeno -> ollessaan skarppina lätsähtää jo tästä maahan... :D Tarvis kai käyttää vähän mielikuvitusta ja valita toinen sana? Itse liikkeet kuitenkin ihan asiallisesti. Toisessa seisomaan jäämisessä pudotin lelun maahan ja kun pääsin Merkin taakse, vapautus lelulle. Vielä pari jalkapallomaalin kiertämistä ja iltaruoka palkaksi. Hyvä Merkki! :) Ja taas tuli huomattua, että ei se leikkiminen ole leluista kiinni, jos vaan muuten on fiilis kohdillaan.
Poislähtiessä vielä vähän pidempään nurmikkoon avaimen piilotus / tarkkuusruutu. Etsi tarkasti ja sähläämättä (Merkki ei kyllä melkein ikinä sählää), mutta ilmaisu pitäis saada kuntoon. Tosi helposti alkaa kaivaa.
Ja se dementikko-osasto sitten... Rasmus on kyllä aina ollut ahne, mutta se ei varastele. Siis auo kaappeja, revi paikkoja rikki, kiipeile jne. Mutta tokihan häiriköinnin voi aloittaa näin kypsässä melkein viidentoistavuoden iässä, eikö? Illalla sille jo vähän kiukuttelin, kun kaivoi jotain takan ja seinän välistä. Ajattelin, että sinne on voinut mennä joku ruoan murunen tms. Kun tuota ei saanut tehdä, niin mun suihkun aikana rupesi sitten repimään puulaatikon kannen välistä pilkistänyttä ruokasäkin reunaa. Tämänkin kielsin ja nakkasin yöksi olkkariin portin taakse...
Kun tulin iltalenkiltä Merkin kanssa, oli kuistille ilmestynyt ihan märkä koirien peti. Vähän hirvitti kysyä, mitä on tapahtunut. Oli kuulemma yksin ollessa (ehkä puolisen tuntia tms. ja annoin iltaruoankin just ennen) sieltä takan ja seinän välisestä kolosta kaivettu kaksi purkkia tuoremehua ja purtu ne rikki... Voihan vinetto! Rasmus siis mitä ilmeisimmin viettää jatkossa yksinoloajat olkkarissa, missä ei ole syötävää. Mitään tavaroita se ei sentäs (toistaiseksi!?) ole tuhonnut.
Rasmuksen voinnista on tosi vaikea sanoa mitään. Väkisinkin sitä tulee tuijoteltua tosi tarkkaan ja mietittyä, että koska olisi aika antaa periksi... :( Välillä liikkuu ihan kohtuullisesti ja mielellään ja sitten joskus taas ei. Toisaalta metsälenkit on ainakin vielä ollut pop, hihnassa vaihtelevasti... Haluaa kuitenkin aina mukaan ja on ihan pirteä. Kipulääkettä menee jatkuvasti nivelrikkojen takia, mutta vaikea tietää, onko se miten kipeä. Liikkeelle lähdettäessä on tosi kankea joskus, mutta vertyy kyllä. Nukkuu tietysti paljon ja sikeästi, nyt tuppaa läähätyttämään herkästi, kun on ilmat lämmenneet jne. Voi kun se osaisi sanoa, koska on aika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti