Vaikeutetaan vain yhtä asiaa kerrallaan

Aika yksinkertainen sääntö. Mutta miksi se silti aina unohtuu? Tehtiin siis tälle vuodelle ekan kerran jälki metsään ja ekan kerran ikinä niin, että nameja oli n. 350 askeleen jäljellä ehkä parikymmentä. Tämä olis siis ollut passelisti se yksi vaikeutettava asia. Piti sitten kuitenkin unohtaa kepit autoon, joten noukin matkalta 4 kpl mukaan... Ilmaisu on muutenkin ihan ehdottomasti meidän heikoin lenkki tässä hommassa ja sen takia ollaan käytetty koko ajan samoja autossa lojuneita keppejä (haisevat taatusti vaikka kuinka selvästi). Oon ajatellut, että kun ilmaisu alkaa noilla toimia, niin sitten vaihdetaan oikeaan systeemiin. 

Kaikesta huolimatta jälki kuitenkin meni oikeastaan tosi kivasti. Ensimmäisen kepin ilmaisu tosin takkusi ihan urakalla. Merkkasi kyllä selvästi sen, mutta olisi jatkanut matkaa. Käskystä ei pystynyt mennä maahan sitten millään... Käskin x kertaa, Merkki koitti ottaa kepin suuhun, yritti jatkaa matkaa, palasi mun luo ja ties mitä säätöä. Pyysin sen pari metriä jälkeä takasinpäin ja uusi yritys. Nyt sentäs "niiasi" kepin kohdalla, mutta ei sitten millään maahan. Pysyi kuitenkin kepillä ja menin sitten ihan viereen neuvomaan, mitä tarkoittaa "maa". Ei siinä kuitenkaan ihan kamalan kauaa tallailtu, näyttää näin kirjoitettuna pahemmalta mitä olikaan. ;)

Jälki meni sitten tosi tarkasti ja kivasti. Jossain koitti vähän kiihdytellä, mutta ylivoimaisesti suurinosa mentiin rauhallista kävelyvauhtia liina sopivasti tuntumalla. :) Loput kepit (3 kpl) ilmaisi sitten ihan normaalisti. Ei toki ilman apuja niinkuin pellolla parhaimmillaan on tehnyt muutaman kerran, mutta kuitenkin selvästi reagoi ja pysähtyi. Tästä käskin maahan, kun en halunnut kokeilla mitä alkaa sooloilla, jos en auta. 

Yhdessä kohdassa tarkisteli jotain jälkiä, sammalessa näkyi ihan selviä painaumia, mutta jatkoi hyvin itse. Lopussa jälki meni aika lähellä tietä ja siinä tuli vähän seilaamista edes takaisin. Liekö tuuli vai mikä, mutta ihan sujuvasti päästiin loppuun asti. 

Jälki oli siis pääosin jäkälä- ja sammalpohjaisessa metsässä, ehkä 350 askelta, 4 keppiä ja vanheni vajaan tunnin. Varsinaisia kulmia oli ehkä 3 ja muuten sitten epämääräistä kiemurtelua. Pari koneuran ylitystä ja yksi puunrunko.

On se vaan pätevä! <3

Ennen jälkeä pieni esineruudun yritelmä, kun tuntui olevan sopivasti sähköä saappaissa työpäivän jälkeen. ;) Porukalla tallattiin n. 10 * 50 m alue. Vietiin yhdessä taakse Sentin pentudami (joka oli Merkin mielestä tosi hieno) ja aika eteen kännykkäkotelo. Lähti kotelolle hienosti, mutta sitten olis jatkanut eteenpäin. Pysähtyi kuitenkin hyvin ja lähti palauttamaankin, kun vihjasin aiheesta. Palkaksi namia ja pieni leikki. Toisella lähetyksellä sitten hienosti takarajalle. Esineelle jäi kyllä haaveilemaan jotain (oli just jotain ryteikköä edessä, en nähny kunnolla). Ajattelin kerrankin odotella, mutta taisin kyllä lopulta pitää jonkun äänen, että lähti palauttamaan. Dami oli liian kiva esine, olisi halunnut jäädä järsimään sitä ihan keskenään. Pitäis siis muistaa kerätä jotain esineitä, ettei tarvi leluja haetuttaa. Mutta nyt hommassa oli jo sentäs vähän tekemisen meininkiäkin. :)

Rohkea rotan syö

Tai käy pyöräilemässä kahden koiran kanssa yhtäaikaa. :D Murphyn lain mukaisesti kaikki kylän koirat tuntui olevan samaan aikaan lenkillä ja ekan puolen kilometrin matkalla nähtiin kai 5 koiraa... :o Yleensä siis menee päiviä, ettei nähdä yhtäkään koiraa. Hengissä kuitenkin selvittiin ja Merkki oli aika nätisti, vähän murrausta ja kiskomista, muttei mitään varsinaista kohtausta. Hölköteltiin koululla tekemässä pienet tokotreenit. Merkin kanssa taas ensin merkkiä, oli ihan ok. Jos ei ymmärrä mitä pitää tehdä, koittaa laittaa etujalat merkille ("etuosankäännöstä" ollaan tehty paljon korokkeen avulla) ja merkki kaatuu -> yrittää noutaa. :D Mutta saatiin siis pari ihan hyvää toistoa näyttämällä. Pitää vähän hetsailla, että saa vauhtia, mutta sitten taas saattaa jäädä vajaaksi (ei mene merkin taakse asti). Mutta eiköhän tästä hyvä tule. Sitten lähinnä leikittiin (hyvin :) oli narupallot) ja harjoiteltiin irrottamista. Ihan vaan vähän piti tosin kimittää Sergeille, joka oli tulossa kämpille.

Sunnutaina hakuiltiin nuotiopaikalla pitkästä aikaa. 1 ja 2 maalimies meni valmiiksi piiloon, oltiin Merkin kanssa vähän kauempana. 1 haamuna 50 metrissä, lähti hyvin ja teki suoran piston. Sitten kuljetettiin mm uuteen paikkaan (3) yhdessä. 2 myös haamuna, käänsin Merkin ympäri ja lähetin. Hyvin tämäkin. Sitten nro 3 ja lähti hienosti ilman apuja (tai oli tietysti muistikuva ja meidän oma haju, kun tultiin piilolta pois). :) 4 sitten ääniavulla (taputus) myös hyvin. Pienesti suostui haukkumaankin Hansulle keskilinjalla. Pitäis saada aikaiseksi treenata ensin ilmaisu siihen malliin, että ymmärtää haukkua kunnolla useamman kerran putkeen. Hyvä treeni kuitenkin. :)

Viikon puuhastelut

Maanantaina vaivasi taisteluväsymys, joten vaan metsäiltiin ja olla möllöteltiin. 

Tiistaina sitten jälki nro 12 taimikselle. Tyyni hyvä ilma, ehkä reilu 200 askelta alussa pellolle, peltotien ylitys ja pieni pätkä metsässä. Kepit jäi autoon, joten nappasin matkalta jotain mukaan (2 tai 3), liekö tän takia tosi vaikeat, ei meinannut millään ilmaista. Loppukeppi tarvi varmaan 2 maahanmenokäskyä. :s Muuten jäljesti hyvin ja kulmatkin yhtä lukuunottamatta (meni aikalailla yli ja sitten "lehmänlenkillä" takaisin jäljelle). 

Esineruudun tapainen jäljeltä tullessa. Humputeltiin ensin vähän pallolla ja jätettiin yhdessä se metsään, kiertokautta pois. Lähetys ehkä n. 25 m päästä vähän hetsaamalla (pidin pannasta kiinni + lähdin pari askelta mukaan). Muisti paikan hyvin, otti reippaasti suuhun ja lähti vauhdilla palauttamaan, kun vingutin toista palloa. Tiputti matkalle, mutta korjasi ennen kuin ehdin sanoa mitään. Koitetaan nyt tehdä tähän reilusti lisää vauhtia ja motivaatiota. 

Torstaina taas taimiksen pellolla jälki nro 13. Pituutta n. 300 askelta, vain muutama nami siellä täällä, ajettiin jo vajaan puolen tunnin päästä, kun satoi vettä. Alusta ehkä 1/3 pellolla, peltotien ylitys ja loput sammal- / jäkäläpohjaisessa metsässä. Tien ylityksessä tarkasteli aika paljon ja metsässä ei ilmaissut kunnolla (uusi juttu tai sitten liian märkää ja ällöä hienohelmalle?).

Tallailin Sentin kanssa esineruutukaistaleen n. 10 * 30 m ja haetutin sillä 3 esinettä, Merkki odotteli autossa. Ja Rasmus kävi omatoimijäljestämässä jäljen toiseen kertaan. ;) Vietiin Merkin kanssa n. puoleenväliin oikealle puukon tuppi ja taakse vasemmalle hanska. Hanska tuli hienosti ja vauhdikkaasti käteen asti. :) Toisella lähetyksellä jäi ensin haahuamaan (piehtaroi ainakin jossain mättäässä), pyysin pois, vähän hetsausta ja sitten uudella lähetyksellä hyvin ja reippaasti. :) Eli täytyy koittaa muistaa toiselle valmistella kunnolla, tarvis oikeastaan avustajan, että onnistuis varmasti. 

Perjantaina taas jäljelle nro 14, kun oli inspiraatio päällä, hyvä keli, seuraa ja vapaapäivä. ;) N. 350 askelta ensin pellolla ehkä 2/3, tien ylitys, pätkä metsässä, tien ylitys ja taas pikkupätkä pellolla. Teemana kulmat ja kepit, palkkaa vaan niiltä. Namit siis lähinnä vaan kulmien jälkeen ja pitkillä suorilla pari ylläriä. Kulmia oli ehkä 8 ja keppejä 6. Ripotteli vähän vettä, mutta ei kovaa sadetta kuitenkaan. Ajettiin melkein heti jäljen teon jälkeen. Ja Merkki oli niin hieno! <3 Tokihan taas parannettavaa jäi, mutta pääosin tosi hyvin. Pari kulmaa meni vähän pitkäksi, mutta muut tarkasti. 2 keppiä ilmaisi ihan ilman apuja, toisen paikkaa en edes muistanut, joten varmaan ihan eka oikea ilmaisu. :) Muutkin kepit hyvin, loppukeppi taisi vaatia taas 2 käskyä, mistä se tietää että ollaan loppukepillä?!? Toinen tien ylitys oli jostain syystä hankala, oli alkanut tuullakin jonkin verran. Kävi kusella (! saattoi olla hätäkin kyllä...) ja jäi sitten pyörimään metsän ja tien rajalle. En päästänyt kovin kauas haahuamaan, joten pyöri aikansa ja jatkoi sitten itsenäisesti, joten ei mitään katastrofia tässäkään. 

Tänään vähän agihömppää koululla. Teki yllättävän hyvin sitä leirillä ollutta "vauhtiympyrää" molempiin suuntiin. Ilse palkkasi narussa kiinni olevalla patukalla. Vähän hajamielistä leikkiä välillä, keskeyttikin (kun kentän päässä oli vieras koira, jörkyttävää...), mutta pääosin ihan ok. Saatiin jopa tehtyä ihan virallinen pk-A, joten ei huono reissu ollenkaan. Ensin nostin sinne ylös (kätevää, kun on taskumallin palveluskoira ;)), sitten juostiin yhdessä ja vielä "paluu" niin, että jätin istumaan ja menin itse houkuttelemaan esteen päälle (EN siis kiivennyt rikkomaan estettä, vaan kädellä houkuttelin ;)). Vähän kyllä epäilyttää, että miten tästä saadaan valmis liike noutoineen päivineen, mutta sitä joutaa murehtia myöhemmin. 

Illalla vielä Koiviksella vähän tokoa. Alkukankeuden jälkeen leikki yllättävän hyvin 2 lelun leikkiä narupalloilla -> hyvä Merkki! Varsinaisena aiheena oli tehdä pari merkkiä (jotenkin sekavaa, Merkki tekee merkkiä... ;)). Jätin istumaan, vein merkin ja esitin kovasti, että siellä takana on jotain äärettömän mielenkiintoista. :p Lähti yllättävän hyvin, kun lähetin muistaakseni kierrä-käskyllä, kun en muutkaan keksinyt... Ei nyt mitenkään rakettina, mutta laukkaa kuitenkin. Tehtiin vielä pari toistoa samalla lailla, leikkiä välissä. En taida jaksaa vääntää tämän kanssa ja laukalla meno riittää, vaikka vauhtia ei muuten kamalasti olisi. Sitten tehtiin jotain noudon pohjia, kapulan nostamista maasta, luovutusasentoon tuloa (eteen) ja vauhtinoutoa. Ei mitään valtavaa vauhtia ja intoa, mutta ok nämäkin. Vauhtia täytyy tähänkin saada lisää ja erikseen virallista palautusta. Muistin jopa laittaa liikkeiden välissä koiran maahan, eikä haahuillut ympäriinsä. Kaikkinensa meni jotain 15 min ja oli kyllä ehkä aavistuksen liikaa. Ei sentäs kokonaan kyllästynyt, mutta leikki ei enää lopuksi ollut yhtä hyvää, kuin aluksi. Pitäsi olla toinen koira treenattavana, että toinen sais huilitauot välillä... ;)

Tuli treenatessa mieleen, että jotenkin taitaa jumia kentällä enemmän kuin muualla. On ehkä oppinut että siellä on usein vieraita koiria (treenamassa ja kentsun otuksia ulkoilutetaan kanssa usein)? Ja sehän taas on potentiaalisesti tosi vaarallista... Eli ehkä me siirrytään treenaamaan johonkin muualle vähäksi aikaa? JOS olisi reipas niin kävis kentällä vaan naksuttelemassa jotain temppuja  = saa tarjota juttuja, kun siltä tuntuu, ei "pakko" tehdä mitään?

Leirikuvat on tuloillaan. Kun on surkea kuvaaja, niin käsittelyssä menee aikaa...

Leirielämää

Oltiin Kiteellä leireilemässä Villa Taivaannastassa ja kivaa oli (ja rankkaa). Aiheena toko ja agi, vähän leikkimistäkin. Lumi-tyttöystävä oli mukana ihmisensä kanssa, joten matka sujui hyvässä seurassa sutjakkaasti. :) Kaiken kaikkiaan porukkaa oli reilu 20 ihmistä, osalla 2 koiraa. Rotukirjoa oli tosi mukavasti, kiva katsella erilaisia koiria. Mukana oli mudien lisäksi ainakin holskuja kaikissa karvanlaaduissa, shelttejä, lapinkoiria ja porokoira, villakoira, aussieita, bc, koikkeri, sekarotuinen, belgejä, aussi (terrieri) ja borderi (terrieri). Tokoa koulutti Susanna Maksimainen ja agia Marjo Hytönen, hyviä tyyppejä ja taitavia koutseja molemmat. :) Leiripaikkakin aivan mainio: paljon hyvää ruokaa ja mukavan tilavat huoneet, treenikentät ihan pihapiirissä jne.

Perjantaina illasta aiheena oli leikkiminen. Merkki oli esimerkkinä koirasta, joka on erittäin häiriöherkkä. Ja mitä tekee Merkkari? No leikkii ihan normaalisti, eikä mörköile mitään... Ei sillä mitenkään ylenmäärin ole saalisviettiä tai taistelutahtoa, mutta kyllä se onneksi leikkimisestä tykkää (silloin kun kykenee leikkimään). Tässä oli muistaakseni leluna lampaantaljasta tehty patukka, se on yksi Merkin lemppareita. Lempileikki on ehkä mun kanssa painiminen. Ohjeita meille:

• Vieraassa (ja varmaan tutussakin) paikassa koira ensin rauhassa haistelemaan ja katselemaan maisemia. Annetaan siis ensin tutkailla ympäristö, niin pystyy keskittymään itse asiaan. 
• Treenistä kaikki kuolleet hetket pois, eikä koiran anneta tehdä yhtään mitään omiaan. Liikkeiden välissä käsketään maahan tms., eikä siinä saa missään nimessä haistella. Mieluiten kontaktinkin pitäisi olla ohjaajassa koko ajan. Ajatuksena siis se, että vain treenaaminen & leikkiminen on kivaa, muuten tylsää.
• Leikin lopettaminen mieluiten niin, että saa varastettua lelun, kun koiralla on tosi kivaa.
• Jos ei suostu (pysty) leikkimään, niin autoon (tai käskyn alle maate) vähäksi aikaa.

Muita juttuja leikkimiseen liittyen:

• Kannattaa käyttää paljon aikaa leikin opettamiseen (mieluiten jo pennulla). Leikkimistä voi opettaa siinä missä muitakin asioita.
• Koira valitsee lempilelun ja -leikin. Kannattaa kuitenkin opettaa muutakin, että voi palkata eri liikkeitä erilailla (joskus pitää pystyä heittämään palkka kauas, joskus leikitään ihan lähellä jne.). Tavoitteena on, että koira leikkii sillä lelulla minkä ohjaaja valitsee, vaikka saatavilla olisi parempiakin.
• Kannattaa kokeilla paljon erilaisia leluja ja leikkitapoja, joskus ihan hullutkin jutut on koirista huippukivoja. :)
• Palloista tykkäävälle koiralle voi esim. vaan heitellä palloja ympäriinsä, ei tarvitse vaatia luovutusta.
• Ainakin osalla koirista virettä voi nostaa myös koiraa "kiusaamalla". Susannan omalla koiralla tämä oli tehty varpaita nipistelemällä. ;) Lopulta riittää pieni ele siihen, että koiran vire nousee. Rasmus-papalla tällainen vastaava juttu on nenään puhaltaminen...
• Jos koiralla on taipumusta omia lelua, pitää olla aina 2 identtistä lelua. Tai sitten niin, että ohjaajalla on aina se paras lelu, että koira malttaa tulla vaihtamaan.
• Kannattaa opetella myös leikkiä ilman leluja (Merkin kanssa painiminen on hyvä :)) ja jotain "leikkieleitä". Esim. hiipiminen on hyvä opettaa (ohjaaja hiipii lelulle ja koiralle sitten lupa hyökätä lelulle, kilpaillaan kuka saa lelun) ja sitä voi käyttää kokeessakin. Koirat oppii helposti (koira varmaan luonnostaan tunnistaa hiipimisen?) ja kokeessa riittää yksikin askel (seuraaminen hitaassa käynnisssä... ;))
• Irrotus opetetaan ensin niin, että lelussa ei ole vetoa (helpompi koiralle), palkkana joko toinen lelu tai iskeminen samaan leluun. Pääasia, että koiralle luodaan mielikuva "irti = lisää leikkiä". Jos on tehty oikein, niin koiran vire ei laske. Merkillä todellakin laskee, tarttis tehdä jotain... :/
• Koira ei saa iskeä kuolleeseen leluun ilman lupaa! Jos ohjaaja roikuttaa lelua paikallaan, siihen ei saa mennä härkkimään.
• Ylipäätänsä leikissä pitää olla ohjaajan laatimat säännöt! Näin leikki on koiralle arvokkaampi palkkio, kuin jos saisi aina hillua mielensä mukaan.
• Kesto koiran mukaan, ei saa latistua loppua kohti.

Lauantaina aloitettiin pirteänä klo 8:15 agitreeneillä. Ehdittiin onneksi treenata kuivassa, keli oli hirveä ison osan päivästä (kunnon kaatosadetta tuulen kanssa). Lauran blogissa on kuvat radoista. Merkin kanssa agia ei ole tehty käytännössä ollenkaan, joten tehtiin vaan pikkupätkää. Muistikin on jo mennyt, mutta kyllä me ehkä viimeistä putkea lukuun ottamatta tehtiin koko rata. Pitäis opetella liikkumaan jotenkin hallitusti, ylläri! :D Ei siis ensin juosta, sitten pysähdytä, juosta taas jne. vaan tasaisesti... Näistä agitreeneistä en kyllä osaa kommentoida mitään fiksua, koska laji on ihan outo.

• Tässäkin lajissa palkan ajoituksella ja suunnalla on ihan valtava merkitys. Jos ne ovat pielessä, ei oikein muukaan onnistu.
• Koira pitää opettaa ajattelemaan itse, ei vaan juoksemaan ohjaajan mukana.
• Kiire ei saa tulla, silloin on joko suunnitelma tai toteutus (tai molemmat) pielessä.
• Tavallisesti muutama ohjauskuvio riittää, muu on kikkailua.
• Koiran pitää osata suorittaa esteet itsenäisesti ohjaajan tekemisistä riippumatta.

Iltapäivällä sitten tokoa, meidän aiheena oli koiran keskittymättömyys ja hyytyily. Arvatkaapa taas? Keskittyi ihan ok eikä hyytynyt. Osa koirista on toki paljon intensiivisempiä, mutta viimeajat huomioon ottaen tää oli Merkiltä tosi hyvä esitys. :) Tehtiin seuraamista, kun siinä kontakti putoilee tosi herkästi ja virekin laskee. Tehtiin koiralle tahallaan ansa, järjestettiin häiriö ja kerrottiin, että sen kuikuileminen on nou-nou. Ja kiellon päälle tietysti mahdollisimman hyvä palkka. Aluksi Susanna rapisteli jotain roskaa, mutta siihen lankaan Merkki meni vaan pari kertaa. Sitten kentälle tuli muurahaistutkija, hiippari ja noutokapulaa heittelevä jonglööri... :D Muutaman kerran piti huomauttaa (äp-äp ja parin askeleen peruutus), mutta sitten skarppasi. Loppuun saatiin tuurilla tosi hyvä kohta, kun meinasi katsoa (silmät muljahti), mutta valitsi kuitenkin kontaktin ja kerrankin sain palkattua just oikeaan aikaan. Loppuun vielä luoksepäästävyys, Susanna kävi kättelemässä ja Merkki oli tosi hyvä. Syöttelin nameja koko ajan. Alkuun saa vilkaista tulijaa, mutta sitten käskystä kontakti. Väliajat Merkki oli maassa (käy siihen) ja kielsin haistelut. Olis pitänyt palkata kontaktin pitämisestä enemmänkin, mutta kun piti keskittyä kuuntelemaan ohjeita. ;)

Illalla oli vielä mölliagi ja -toko. Supermöllien agiradan (mikä muuten mun mielestä oli ihan järkyttävän vaikean näköinen) Merkki kävi pinkaisemassa Lauran kanssa, kiitos ennakkoluulottomalle kartturille! :) Alku ei vaikuttanut ihan kamalan lupaavalta, kun Merkillä oli taas joku murraus menossa ja kentän reunalla oli aika paljon sählinkiä. Maksanamit ja koira Lauralle & radalle. Vähän arvelin, että Merkki tulee samantien mun luo, mutta niin vaan se lähti Lauran kanssa tekemään rataa (piirros Lauran blogissa). :) Muistaakseni putkeen asti meni ihan hienosti, sitten loppui Merkin agiosaaminen (takaakiertoja ei ole tehty yhtäkään kappaletta... ;p) ja se tuli tsekkaamaan multa ohjeita. Lähti kuitenkin vielä Lauran mukaan hömppäämän jotain, mikä oli tosi hieno juttu.

Möllitokossa liikkeiksi oli valittu hihnassa seuraaminen, liikkeestä maahan / seiso oman valinnan mukaan, luoksetulo ja hyppy. Meinasin skipata, koska meidän seuraaminen on ollut max parikymmentä askelta, luoksetulosta puuttuu loppuasento ja hypylle ei irtoa perusasennosta. Annoin kuitenkin periksi painostuksen alla ja mentiin mukaan. ;) Hain Merkin kentän reunalle paria koiraa ennen ja laitoin puuhun kiinni (järkyttävää huomionkerjäysmölinää). Just ennen radalle menoa pari maahanmenoa ja "tappelua", oli ihan kivasti mukana tässä vaiheessa.

• Seuraamisessa oli nami kädessä ja "kaavio" oli aika lyhyt. Suoraan, käännös vasempaan, juoksua, käyntiin, täyskäännös ja seis (jossain saattoin olla oikeaan käännös). Vire pysyi tosi hyvin ja seuraaminenkin ihan asiallista. :) Namipalkka liikkeen jälkeen ja "vähän" leikkiä (= roikkui hanskassa :D) seuraavan liikkeen paikkaan siirryttäessä.
• Luoksetulon päätin ottaa ihan arkikäskyllä "tule" ja auttaa lopussa. Merkki kuitenkin yllätti ja tuli suoraan sivulle suhteellisen suoraan. Namipalkka tästäkin ja taas leikkiä.
• Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, mutta omasta mielestä mulla on siinä melkoinen apu. Susannan mielestä ei ollut, joten pitäisi joskus videoida. Muuten kokeenomaisesti, mutta sivulle palatessa näytin kädellä, että ei ennakoi perusasentoa. Taas namipalkka ja hanskassa roikkuen siityminen hypylle.
• Hyppyyn lähti vasta toisella käskyllä + isolla käsiavulla, muuten hyvä ilman apuja.

Jäi tosi hyvä mieli tästä, kannatti mennä. :) Palkkaa sai tietysti runsaasti joka välissä, mutta oli aika ihme mun mielestä, että silti jaksoi reippaana keskittyä loppuun asti. Tuomarilta kehut erityisen pätevästä maahanmenosta ja iloisesta ilmeestä. Hyvä Merkki!

Tässä vaiheessa kello oli kai jo lähempänä kymmentä ja kaikki kamppeet märkiä, joten iltapala & sauna tulivat erittäin tarpeeseen. Koiratkin laittoi kiltisti maate, eikä ylimääräisiä pörinöitä juurikaan kuulunut. ;)

Sunnuntaina aamusta taas tokoa.  Otettiin aiheeksi ruutu, kun ei olla juurikaan tehty (pari kertaa yhdessä juostu lelulle) ja halusin vinkit siihen, miten Merkin saisi irtoamaan reippaasti. Ihan ensin vietiin Merkki ruutuun oikealle paikalle ja palkattiin & kehuttiin siinä. Ruutukäskyä kannattaa myös toistaa paljon. Seuraavaksi käytiin kiertämässä ja taputtelemassa kaikki törpöt. Tässä ideana, että koira tiedostaa makaavansa niiden keskellä ja huomioi etenkin takamerkit. Seuraavaksi sitten Merkki istumaan muutaman metrin päähän ja kävin näyttämässä ruudun, ts. taputtelin oikeaa paikkaa niinkuin siellä olisi jotain älyttömän mielenkiintoista. Sitten koiran lähetys ja "jes" + palkka, kun on oikeassa kohdassa. Yllättävän reippaasti Merkki lähti ruutuun, taisi mennä jopa laukalla. :) Vissiin taas ruutuun maate, palkkaa, tötteröitä jne. Tehtiin muutama lähetys ja kaikki oli ihan hyviä. Jatkossa kannattaa palkata joskus jo menomatkasta (vahvistaa vauhtia), käyttää avustajaa (palkkaa "sataa taivaasta", kun menee oikealle paikalle), lisätä heti matkaa vähitellen (ettei fiksaannu tiettyyn matkaan) ja olla tarkkana oikean paikan kanssa alusta asti. Joskus voi myös viedä lelun, että ruudusta tulisi oikein huippukiva paikka, mihin kannattaa pyrkiä. Virittelyt kannattaa ottaa mukaan jo alussa, että oppii etsimään katseella ruudun.

Merkistä (siis siitä mille koira lähetetään ;)) oli puhetta sen verran, että kannattaa tehdä myös näyttämällä. Aluksi palkkaa jo merkille juoksemisesta, ettei ala koskea merkkiä. Oikeaa paikkaa voi opetella naksuttelemalla.

Iltapäivästä vielä kierros agia ja aiheena "vauhtiympyrä". Lauralla taas tästäkin kuva. Me tehtiin vaan sitä esterinkulaa ja olin vilpittömän hämmästynyt miten hyvin Merkki sen tajusi! Ohjaaja tietysti taas sössi (MIKSI niitä käskyjä ei tule koskaan ajoissa?), mutta kun onnistuin tekemään ohjeiden mukaan, Merkki pelitti hienosti. Jossain kohtaa rupesi jo vähän väläyttelemään vauhtiakin, kun oli niiin kivaa. :)Tässä muuten sekä koiralle että ohjaajalle myötäpäivään pyöriminen oli paljon hankalampaa (huomattu monessa muussakin jutussa). Vauhtiympyrällä voi opetella sivuirtoamista ja kasvattaa sädettä taitojen karttuessa. Koiraa voi myös ohjata ympyrän ulkopuolelta ja hyppyyttää joka toista estettä jne. Kuulemma voi tällä ympyrällä treenata liki kaikki tarvittavat ohjauskuviot. Sokerina pohjalla oli vielä kaksi vierekkäistä suoraa putkea. Tää taisi jopa onnistua ihan ekalla toistolla, kun ohjaaja jaksoi skarpata. Sitten tuli kaikenlaista säätämistä, kun kädet, jalat, rintamalinja jne. alkoivat olla totaalisen hukassa... Ja taas oli myötäpäivään vaikeaa (tehtiin kyllä viimeisenä, joten väsy painoi kanssa).

Agissa oli koko ajan palkkana naruun sidottu patukka ja Marjo palkkasi sopivassa kohdassa. Tää oli Merkin mielestä jopa niin kivaa, että alkoi kuikuilla Marjoa milloin mistäkin ja pari kertaa jopa karkasi palkalle. Jes. :)

Hyvä leiri siis, mutta melkoisesti väsytti kotona. Merkille kaikkein rankinta taisi olla se, että vieraita koiria vilisi jatkuvasti joka puolella ja piti koittaa käyttäytyä... Ehtihän se tehdä kaikenlaisia hyökkäyksiä ja murrata ja pörrätä, mutta yllättävän hyvin pysyi pakka kasassa. Siis koiran tuntien ja siihen nähden, että koko talvi ollaan käytännössä eletty kuin erakot... Treenit kuitenkin treenasi asiallisesti eikä karkaillut tms. Ittellä vaan tuppaa olemaan sen verran pelko perseessä, että täytyy varmistella koko ajan. En esim. mielelläni heittele leluja, kun saattaa tehdä mitä sattuu, kun välimatka kasvaa isoksi. Tai ainakin musta tuntuu siltä, ei ole tainnut koskaan päästä treeneissä rääkymäään muille koirille. Vieraista ihmisistäkään Merkki ei niin perusta, mutta ne on iisipiisi koiriin verrattuna. Ihmisiin kuitenkin tutustuu tosi helposti, eikä vahdi omia kamojaan niiltä jne. On se vaan melkoinen otus silti, edes ihana Lumi ei saa tulla Merkin omien kamojen lähelle... Vertaistukea oli myös tarjolla ja olisi ollut kiva jutella ihmisten kanssa paljon enemmänkin. Pääasia kuitenkin, että treeneistä jäi hyvä mieli, ehkä me sittenkin jatketaan vielä muutakin kuin jälkeä... ;)

Lauralle ja Sallalle iso kiitos järjestämisestä! Me tullaan mielellään uudestaankin... ;)

Kuvia on kasa kamerassa, kunhan vaan jaksaisi purkaa ne. Ja muiden treeneistä tarttui myös hyviä vinkkejä, joten niitä ehkä sitten joskus myöhemmin.

Jälkeä ja ahdistusta vol 2

Voi ristus taas! :x Me muutetaan autiolle saarelle erakoiksi ja harrastetaan vaan jäljestystä. Tarttee lotota viikonloppuna.

Pyörähdettiin Lohtajalla treenaamassa ja vähän ulkoilemassakin. Jälki oli hyvä, muu treenaaminen ei onnistunu ja tyttöystävän kanssa oli tehny bänksit jossain välissä...

Kentällä piti sitten taas kerran vaan haistella ja tuijotella johonkin. Vein suosista takaisin autoon, kun en vaan jaksanut sitä haahustamista taas. Tilanne ei ainakaan parane, kun oma pinna vinkuu katkeamispisteessä... :/ Jäljelle mennessä tosin vastasi aika pontevasti sakemannin rähähdykseen --> kierrokset nousi sen verran, että teki ihan näyttävän pätkän seuraamista (äänitehosteilla tosin...), kun siirryttiin kauemmaksi. 

Jälki (nro 11) oli tosi sekalainen kiemura järkyttävän kovassa tuulessa heinäpellolla. Vettäkin alkoi ripotella jossain vaiheessa. Pituutta oli n. 300 askelta, vanheni vaan ehkä vajaan 30 min, nameja joku 40 kpl (laskin taskuun mukaan lähteneet Frolicit ;)) ja keppejä 4. Jäljellä oli ehkä 3 kunnon kulmaa, muutama loivempi sekä epämääräistä kiemuraa. Toinen keppi jäi johonkin, kun sivutuuli oli tosi kova, enkä itsekään muistanut kepin paikkaa... Muuten jäljesti hienosti ja ilmaisi 2 keppiä ihan itse ilman apuja. :) Loppukepillä taas jotain jumitusta. Kokonaisuutena kiva jälki, teki tarkkaa ja rauhallista työtä. Tuuli kyllä häiritsi ja välillä lipsui jäljen päältä pois. En kuitenkaan arvannut paljoa huomautella, kun en itsekään muistanut jäljen tarkkaa paikkaa. Positiivista sekin, että keskittyi, muistaakseni kertaakaan ei tuijotellut liikennettä tai edes sitä sakemannia.

Tämän päälle oli sitten ajatus mennä tekemään lenkki metsässä, että kakarat saa päästellä keskenään höyryjä pois. Merkki kuitenkin jostain syystä päätti pätkiä tyttöystävää turpaan heti aluksi. :x Pariin otteeseen piti antaa aiheesta vähän ronskimpaa palautetta ennen kuin malttoi käyttäytyä edes jotenkin. Ihan outoa, kun talvella nää oli vielä ihan hyvää kaveria keskenään. Ja homma menee kyllä ihan tykkänään Merkin piikkiin, Duffy on fiksu ja kiltti likka eikä provosoi yhtään ketään. Ja että Duffyn lenkki saatiin pilattua täydellisesti, piti Sentin vielä alkaa ahdistella pikkuista ihan tosissaan... Vissiin unohti, että pallit on viety jo vuosia sitten? Loppumatkasta Merkin pipo alkoi selvästi vähän löysätä, eli ei irvistelly ja murissu joka kerran, kun Duffy tuli viittä metriä lähemmäs... Rasmus oli ainoa, joka tällä erää käyttäytyi niinkuin fiksut koirat. :o

Viikonloppuna on meininki ajaa vaihteeksi toiselle puolelle Suomea treenaamaan tokoa ja agia (juuh!). *tuttaa jo valmiksi ajatus, että tuo vaan jumii eikä pysty tekemään yhtään mitään... Jostain pitäisi löytää positiivisuuden rippeitä edes jokunen mukaan otettavaksi. Onneksi matka- ja leiriseura tulee olemaan hyvää, vertaistukeakin varmasti tarjolla. Tai hei: neuvojahan sinne lähdetään hakemaan muutenkin...?

Trio töykeät ja ahdistusta

Nuija, tosinuija ja ?

Lenkin päälle rentoudutaan:

Käväistiin kentälläkin "treenaamassa". Merkkiä tosin ei kiinnostanut pätkääkään, joten hengattiin sitten lähinnä muuten vaan juoruamassa. Pari kivaa agihyppyä ja hyppy - putki yhdistelmä saatiin sentäs onnistumaan. Ja joku minimaalinen pätkä seuruuta tms. Ja pari nallipyssyn laukausta, no problems näissä. Mutta pääosin siis taas tuijottelua: teinit vapaa-ajan vietossa, lokkiparvi, toiset koirat, leikkivät lapset jne. Ruokapalkalla jotain, mutta leikkimisestä ei oikein tahtonut tulla mitään. Toivotaan, että viikonloppuna saataisiin fiksummilta jotain eväitä jatkoon. Näin tämä tokon / tottiksen treenaaminen ei kovin kauaa jaksa kiinnostaa... :/

Eilen sain tietää tutun nuoren koiran kuolleen kamalassa tapaturmassa. :'( Tuli tippa linssiin ja asia pyöri mielessä vielä yölläkin. Kamalaa miten asiat voi muuttua sekunneissa, jos paska tuuri osuu kohdalle. Pitäisi siis muistaa olla tyytyväinen terveistä ja rakkaista koiristaan, eikä nillittää kaikenlaisista mitättömistä...

Voihan muurahainen (jälki nro 10)

Maanantai-iltana taas kerran taimiksella, nyt ekaa kertaa siellä varsinaisella pellolla. Hiekkainen, pehmeä pohja ja vähän jotain kuivahtanutta heinää. Jäljellä pituutta ehkä joku 300 askelta, 3 keppiä, namia vähän enemmän mitä edellisillä jäljillä. Tuuli tosi kovasti, ensimmäisen suoran ajan myötätuuli.

Tästä meinas tulla oikein hyvä jälki (mitä nyt ekasta kulmasta melkolailla pitkäksi, tuuli?), mutta sitten se viimeinen pätkä tietä pitkin... Ensin "jouduin" huomauttamaan, kun jäi nuuskimaan tien viertä sen oloisena, että merkkaa (seuraavaksi jälki keskelle tietä). Otti kuitenkin onkeensa ja jatkoi hyvin. Sitten alkoi irvistelemään ja kiertelemään yhtä namia --> en nähnyt muurahaisia, mutta eipähän se muutakaan voinut olla. Ihmettelin vaan, kun pärski ja kiersi seuraavaakin namia (älysin olla kuitenkin hiljaa). Kun sitten alkoi siirtyä jäljen sivuun vielä kolmannellakin namilla, piti oikein tutkailla tilannetta. Ja tokihan sen huulessa oli muurahainen takertuneena kiinni. :s Otin sen pois ja jatkettiin, ensin vähän epäluuloisesti, mutta ihan ok.

Loppukeppiin olis ollut matkaa enää pari metriä, niin totta piti nostaa nokka ylös ja koittaa loikata sinne. Tästä sitten vielä väännettiin (pönötettiin paikallaan) ennen kuin päästiin loppuun. Ja loppukeppiä ei ilmaissut itse vaan tarvi käskyn. Huoh. Tietääköhän se koska on viimeinen keppi (vaikka niitä on vaihtelevasti 3-6 ja aina ennen tyhjää) ja siksi koittaa kaahata yli? Koska Merkin mielestä on maailman tylsintä, että jälki loppuu...

Mutta kokonaisuutena siis hyvä. 2 ekaa keppiä taisi ilmaista ihan ilman käskyä (vahvistan vielä, kun on melkein maassa), hiekalle siirtyminen ja loiva kulma hienot. Ei siis sellasta tyhmää kiskomista, mitä viimeksi. Harmittaa, kun piti just loppuun tulla tota säätöä. Jos olis ollut fiksu, niin olis polkaissut vielä tielle jonkinmoisen pätkän, mutta tämä tuli mieleen vasta kotimatkalla...

Jälki vanheni vaan vajaan tunnin ja sillä välillä temppuiltiin taas esineruutua. Ja siihen tarvitaan edelleen lisää potkua... Esineenä pyykkipoika, jossa kreppiä pätkä. Palautti ihan ok, mutta etsimisen aikana kyllä ihan selvästi tsekkailee kaikkia muitakin hajuja samalla. 

Seuraavallekin jäljelle siis nameja "sopivasti" ja mittaa vois pidentää. Keppejä ei kovin tiheään, että saa rauhassa jäljestää kunnolla. Jotenkin tuntuu siltä, että jäljet loppuu Merkin mielestä aina kesken.

Jälki (nro 9) ja hakua (nro 4)

Yritän siis ihan mielenkiinnon vuoksi pysyä kartalla, miten "paljon" ;) ehditään maastokauden aikana treenata.

Jälki tehtiin joskus viime viikolla (keskiviikko?) taimitarhalle. Oli n. 200 askelta pitkä ja sisälsi paljon kulmia, keppejä oli 4 tai 5 ja nameja alussa + suorilla vaihtelevasti muutamia. Suurinosa jäljestä oli taas sillä sammaloituneella hiekalla, lopussa ehkä parikymmentä metriä hiekkatiellä (sis kulman). Nyt tuli muistaakseni ainakin pari ilmaisua itsenäisesti (sanoin kuitenkin vielä maahan, kun oli menossa itse, ettei nouse kesken). Kulmat oli sitten taas hankalia, parissa tuli enemmänkin jotain sähellystä. Yhden pyysin muistaakseni ottamaan uusiksikin. Hiekkatielle tullessa joutui tarkistelemaan tosi paljon, mutta kulma ja loppukeppi sitten ihan asiallisesti. Jotenkin tästä jäi taas sellainen "vedetään kilpaa" -olo, ei hyvä. :/ Ilmaisut kanssa hätäisiä, ts. kuikuilee nenä pystyssä jäljen hajua, eikä keskity keppiin tai edes palkkaan kunnolla (mun mielestä). Ehkä pari suht suoraa ja namitettua jälkeä sais taas tahdin rauhoittumaan? Toisaalta ei siellä metsässä mitään hautajaismarssia jouda pitämään, muuten ei ikinä ehditä ajoissa pois. Mutta vauhdin kiihtyessä sitten kepit ei kiinnosta pätkääkään... 

Hakutreenit aloitettiin sunnuntaina kentältä. Kokeilin piruuttani ekaa kertaa pk-mallin A-estettä ja sinnehän se meni, kun vähän tsemppasi. :) Täytyy kokeilla joskus, kun kenttä on tyhjä (ei häiriöitä). Nyt meinasi kiinnostaa ihan muut jutut, kuin mun laatimat harjoitukset (kuten esim. A:n reunalla ollut muiden patukka...). Kiitos taas Mari kuvasta!

Mutta on se semmonen harrastuskoira... Taas ensin piti kyttäillä vaan muita, millään ei tahdo kontakti pysyä siellä missä pitäisi. :s Helpottaa kuitenkin pikkuhiljaa, kun saa haistella ja katsella aikansa. Eli pitäisi malttaa vaan hengailla sen aikaa, että ympäristö on skannattu kunnolla. Tarttee varmaan ruveta polttaan tupakkaa tai jotain, että malttaisi käppäillä siellä kentällä muuten vaan tarpeeksi kauan. ;) Saatiin kuitenkin tehtyä lyhyt, mutta hiljainen ja muutenkin siisti paikkamakuu, pari toppia ja seuraamispätkiä. Tokohyppykin (matala) pari kertaa (meinaa jumittaa, jos lähettää perusasennosta; varmistelee ja lähtee vasta pienellä avulla). A-estekin meni ilman ongelmia, vaikka vähän hajamielinen olikin.

Hakutreenit sentäs meni hyvin ja Merkki keskittyi oikeisiin hommiin. Paikkana taimiksen takana olevalta nuotiopaikalta lähtevä latu-ura. Katseltiin ensin tarkasti, kun ensin Elina ja sitten Jenni menivät piiloon. Merkki Jennin perään heti, kun hävisi näkyvistä. Elinan muisti hyvin, joten sinnekin reippaasti ilman ongelmia (ei ollut kovin syvällä, melkoista ryteikköä tämä puoli alueesta). Jenni oli tarkoitus ottaa uusiksi ääniavulla, mutta Merkki oli niin selvästi lähdössä uudelle pistolle, että päätettiin kokeilla ilman. Lähti ihan reippaasti, kaarsi vähän aluetta takaisinpäin (ekalle piilolle?), mutta sai sitten hajun ja löysi hyvin. Elinalle vielä ryteikköiselle puolelle ilman apuja. Lähetyksen jälkeen hetken epäröi (hidasti), mutta ei kysellyt apuja ja lähti sitten itse etsimään. :) Taas kaarsi vähän taaksepäin (sinne edelliselle pistolle taas?), mutta sai hajun ja Elina löytyi hyvin. Keskilinjalla sitten vielä viimeisellä palkkapurkilla mulle muutama haukku. 

Kivat treenit siis. :) Ensi viikonloppu jää välistä, mutta sitten pitää jo kehitellä muunlaista suunnitelmaa. Varmaankin pitää aloittaa suorista ja riittävän syvistä pistoista. Merkki on aikamoinen tarkkanenä, joten aavistelen, että näistä saatetaan joskus joutua neuvottelemaan. Ts. se varmasti hakisi aluetta tuulen avulla jotenkin "järkevämmin" kuin tekemällä tikkusuoria pistoja sinne, mihin minä näytän... ;)

Ollaan me jäljestettykin

Perjantaina Miikun + poikien kanssa taimiksella pikaisesti jälki (nro 7). Alustana tosi märkä vähän sammaloitunut hiekka. Taas vaihteeksi "laatikko", kun muuta ei oikein mahtunut. Keppejä oli 2., 3. ja 4. kulman jälkeen ja lopussa. Nameja oli alussa ja suorilla muutamia, jäljen pituudesta ei hajuakaan, ehti vanheta ehkä max. puoli tuntia. Ilmaisuista pari oli tosi kivoja, parilla jotain sähläystä (märkä maa ällötti?!?). Kulmat meni tosi kivasti, yhdessä sähellystä kun en muistanut missä se on... Muuten meni varmaan ok, kun ei isompia muistikuvia. 

Lauantaina jälki nro 8 Poutun parkkikselle. N. 200 lyhyttä askelta: alkuun suoraa muutamia kymmeniä askeleita, kulma vasemmalle, keppi, kulma oikealle, serpentiiniä (2 keppiä tässä), kulma oikealle ja lopussa keppi. Jossian tyhjillä kiskoi turhan kovasti, mutta muuten ok tahti. Yhdestä kulmasta olis mennyt yli, mutta en päästänyt. Yhden ilmaisun teki ilman käskyä (jei!), mutta kun olin hiljaa, olisi jatkanut matkaa saman tien. 

--> Jatkossa täytyy muistaa vahvistaa käskyllä, vaikka menisi itse maahan

--> Pidempiä jälkiä, nyt tuntui, että koko ajan tapahtuu jotain (ei kunnon jälkirauhaa)

Hakukuvia

Marille iso kiitos kuvista! :)

Hau!

Kivaa :)

Kohta mennään...

Sinne se meni

Tiedetään, tiedetään, päästä jo!

Hakee, hakee

Sunnuntain hakutreeneissä (nro 2) taimiksella homma vähän tökki, mutta ukot (akat ;)) löytyi kuitenkin. Oli 4 maalimiestä enemmän tai vähemmän isoilla avuilla ja ainakin 2 vaati toisen lähetyksen. Toisella ukolla taisi lähteä vaan viipottamaan keskilinjaa pitkin, vaikka oli haamu?!? Toisella yrityksellä ok. 3. ukolta lähti tarkistamaan 1. piilon, uusi apu (haamu vissiin) ja sitten onnistui. Viimeinen taisi onnistua kertalaakista. Hyvää oli se, että kun saatiin suunta selväksi, meni reippaasti ukoille asti. Lopuksi vielä leikki Marin kanssa, kiipeili syliin jne. Isoja juttuja pienen mörrimöykyn elämässä. :)

Esineruudun yritys sitten menikin jo ihan perseelleen. Tehtiin hakualueen alkuun --> lelut ei kiinnostanu pätkääkään, vaan kaikki muuta hajut... :x Sain lopulta yhden esineen käteen asti, kun kävin viemässä itse ja vähän kovistelin nuuskuttelusta. Ihan syvältä tämä, tarttis tehdä jotain!

Tänään sitten onneksi oli hyvät treenit taimiksen takana nuotiopaikalla. :) Helpot, mutta saatiin onnistumaan hyvin. 1. maalimies oli n. puolessa välissä aluetta ja lähti juoksemaan --> Merkki perään. Toinen oli haamu ts. nousi ylös ja lähetys, kun oli mennyt piiloon. Kolmas ääniavulla (taputus) hyvin. Mari vielä toi takaisin keskilinjalle nameja syötellen. Sitten pienen Kana-Kanasen kanssa autolle. :) Jokseenkin alkeellinen treeni siihen nähden, että koira on 2 v., mutta kaiken maailman motivaatio-ongelmien jälkeen tää oli Merkiltä tosi hyvä suoritus. :) Alueella oli kuitenkin käynyt jo Merkin idolit ja silti pääsi ukoille reippaasti ilman haistelua. Nyt itseasiassa alkaa näyttää siltä, että Merkki tietää mitä ollaan tekemässä ja se tykkää hommasta. Ei esim. jää metsään haahuilemaan, kun ollaan ukko löydetty, vaan päästelee keskilinjalle ja koittaa jo haistella toiselta puolelta uutta ukkoa. :)

Esineruutu tehtiin ennen treenejä. Tai ei kyllä ruutu, mutta vietiin esine yhdessä (puhtaalle) alueelle, palattiin takaisin lähtöpaikkaan ja lähetys --> onnistui hyvin 2 kertaa. Lelulle matkaa ehkä joku reilu 20 m. Matka ei siis ole ongelma vaan se, että hajut on esineitä mielenkiintoisempia. Sunnuntain katastrofin jälkeen kuitenkin hyvä, että onnistui. Oma + omien koirien tallaus ei (tietenkään?) häiritse, mutta muut hajut vie mennessään...

Hauskaa vappua!

Tehtiin sitten rentouttava lenkki aurinkoisessa metsässä. Not! Rasmus taisi olla tällä kertaa ainoa, jonka käytöksessä ei ollut moitittavaa... Mutta se siitä, siirrytään kuviin. ;)

Häikii...

Aikamiespojat

Mennään jo!

Jälkiteoriaa

Sitten vielä muita leirillä tulleita jälkijuttuja. Jos joku kuulostaa ihan pähkähullulta, niin vika on kirjoittajassa eikä kouluttajassa! Myös Laura on kirjoitellut samasta leiristä omassa blogissaan

JÄLKILEIRI 21.-22.4.2012 TUUPOVAARA / Keijo Rautanen

Noin yleisesti ottaen ajatuksena on antaa koiran jäljestää itsenäisesti ja oivaltaa asioita. Oikeista ratkaisuista palkitaan ja koitetaan estää väärät. Koiraa ei siis rankaista virheistä.

Jälkimaastot ;)

Ilmaisut & esineet

• Ns. ”esinerauha” on tärkeä! Koira ilmaisee esineen --> ohjaaja menee rauhassa koiran luo --> tutkitaan yhdessä esinettä (esine on se oleellisin ja palkitsemisen arvoinen asia, ei ilmaisu!), on hyvä jos koirakin uudestaan kiinnostuu esineestä --> palkka otetaan rauhassa esille ja annetaan koiralle etujalkojen välistä maasta ts. ”vaihdetaan” esine palkkaan (palkan suunta vaikuttaa aina)
• Jos palkkio tulee liian nopeasti pelkästä ilmaisusta (eikä kepistä), on vaarana että koira lakkaa ilmaisemasta keppejä ollenkaan (ne ei ole tärkeitä, koska ilmaisusta saa palkan) tai tekee valeilmaisuja palkan toivossa / vaikeissa kohdissa
• Rauhallisesti liikkeelle ohjaajan luvalla
• Jos reagoi keppiin / esineeseen edes jotenkin, EI saa päästää ohi ilmaisematta! Jos koira saa jatkaa esineeltä ilman ilmaisua = palkitaan esineen jättämisestä --> jatkossa esineet kiinnostaa vähemmän ja vähemmän
• "Esinerauhan” myötä niistä tulee koiralle mukava lepotauko jäljellä, kuumalla ilmalla voi esim. juottaa tai pitää muuten vaan pienen tauon, jos koira vaikuttaa väsyneeltä.
• Koiralla pitää olla myös ”jälkirauha” eli esineitä / kulmia liian tiuhaan

Kaahailusta

• Tyhjillä askeleilla EI saa kiihdyttää (ohjaajan oltava tarkkana tahdin kanssa!)
• Kerran ohitettuja nameja EI saa palata noukkimaan (ohjaaja astuu namin päälle tarvittaessa) --> jos koira saa kaahata nameista yli ja sitten palkkioksi kääntyä noukkimaan niitä, vahvistetaan kaahailua!
• Kaahailua voi aiheuttaa sekin, että tehdään liian pian vastatuuleen jälkiä (ja sitten päästetään etenemään nenä ylhäällä ja/tai liian kovaa...)
• Jos koira saa rynnätä kepille / loppupalkalle --> taas vahvistetaan kaahaamista, jälki on mentävä nenä maassa viimeiseen askeleeseen asti
• Myös kulmien oikominen = lupa hutiloida ja kaahata
• Ohjaajan liikkuminen koiran mukana on erittäin voimakas vahviste (myös rintamasuunnan muutos, pään kääntäminen jne. vahvisteita) --> oltava tarkkana!
• Tässäkin asiassa saat sitä mitä vahvistat!

Kulmat

• Kulmiin ei nameja, tyhjää muutama askel ennen ja muutama jälkeen (kokonaan namitetulla kulmalla koira ei opi ts. ei välttämättä tajua ollenkaan, että suunta muuttui)
• Kulmissa muistettava kääntyä koiran taakse, muuten kiskoo koiraa sivullepäin --> oikomista (yleensäkin se, että ohjaaja on kohtisuoraa koiran takana tarkoittaa koiralle sitä, että se tekee oikein)
• Ei saa päästää oikomaan --> kaahailua jatkossa
• Alussa mieluiten kulma myötätuuleen (ettei saa hajua etukäteen --> ei oio niin helposti)
• Alussa hyvä laittaa kulman jälkeen muutaman askeleen päähän keppi = palkka selvitetystä kulmasta

Jana

• Aluksi lähetys jäljelle ihan läheltä, niin että tuulee jäljeltä päin
• Alkuun lähestyminen viistosti --> auttaa koiraa oikeaan suuntaan
• Ei namia heti ensimmäiseen askeleeseen (koira oppii vain kääntymään namia kohti), vaan vasta muutamien askeleiden päähän --> palkka tulee vasta, kun koira on tehnyt oikean valinnan
• Päästä korkeintaan pari koiran mittaa takajäljelle, ei enempää ja palkkaa heti (omalla liikkeellä), kun lähtee oikeaan suuntaan
• Metsäjäljellä koira oikeastaan opetetaan vaihtamaan jälki. Useimmiten janan tekijän jälki on vielä koiralle helposti haistettavissa --> menee sitä pitkin ja vaihtaa sitten oikealle jäljelle.
• Takajälki on usein opetettu koiralle! Jopa pään tai rintamasuunnan kääntäminen koiran mukaan voi toimia vahvisteena --> koira saa palkkaa takajäljen valitsemisesta. Koiralle riittää puoli metriä jäljen suunnan analysointiin (vrt. jäljen löytävä metsästyskoira tietää hyvin nopeasti mihin suuntaan lähteä), joten ei tarvitse (eikä kannata) päästää pitkälle takajäljelle. Tarkkana siis taas, mitä vahvistaa!
• Toisaalta pitää huomioida tuuli, voi tuoda jäljen hajun kauempaakin. Toisaalta taas ei pitäisi olla ongelma, jos koira on opetettu ottamaan jäljen haju vain maasta...
• Harjoitus: tee jana lähtemään viistosti tieltä --> voi tehdä monta jäljen nostoharjoitusta niin, että "jana" pitenee pikkuhiljaa; samalla myös jälkeä voi vanhentaa (1. jana 1 h vanhana, 2. jana 2 h vanhana jne.); muista tuulensuunta (myötätuuli vaikeampi, vastatuuli helpompi)

 
Kovalla pinnalla jäljestys

• Opettaa koiraa seuraamaan jäljen tekijän ominaishajua (vrt. metsäjäljellä useimmiten seuraa rikkoutuneen maanpinnan hajua, koska se on voimakkain) --> ei tule metsässäkään ongelmia teiden ja kallioiden ylityksissä jne.
• Kannattaa tehdä ainakin kauden alussa ennen maastoon menoa, muistuttaa koiraa siitä, että kannattaa pysyä tarkkana. Kovalla pinnalla on myös itse helppo katsoa koiran taso (malttaako olla tarkkana myös kulmissa, ilmaiseeko esineet täsmällisesti, onko motivaatiota jäljestää jne.)
• Namit ja esineet kannattaisi olla mahdollisimman näkymättömiä. Toisaalta näkyvämmillä voi opettaa koiralle sen, että näköaistin (tai ilmavainun) avulla ei edetä, vaan maasta löytyvän hajun perusteella.
• Varsinkin kovalla pinnalla koiran on ”tyhjättävä nenänsä” riittävän usein. Kuuluu ohjaajallekin, kun puhaltaa voimakkaasti ilmaa ulos nenästä. Jos vaan nuuskuttelee tasaisesti, sama ilma kiertää nenässä ja koira ”turtuu” hajuun, eikä välttämättä huomaa edes jäljeltä poistumista (kun siis se jäljentekijän haju tuntuu nenässä koko ajan).
• Varsinkin asfaltilla lähdettävä jäljestämään heti jäljen teon jälkeen (kokeneet koirat selviävät muutaman tunnin ikäisistäkin jäljistä, mutta silloin eteneminen tosi hidasta, kun hajua on hyvin vähän)
• Alussa koiraa autetaan nameilla + hajustetulla vedellä (tulppa lavuaariin & pesulle ja vettä suihkupulloon).
• Ensin nameja n. 20 kpl, sitten nami + vesiTIPPA, sitten pelkkää vettä jne.
• Alussa tyhjiä (siis pelkkä vesi) askeleita voi olla esim. max 5. Pääasia, että koira tajuaa olevansa tyhjillä askeleilla ja haistelee ne tarkasti. Palkan (namitettu askel) pitää kuitenkin tulla ennen kuin ehtii alkaa pyöriä tms.
• Tyhjien määrää lisätään vähitellen ja jossain vaiheessa voi vedenkin jättää pois.
• Esineelle isompi ruiskaus vettä, että erottuu jäljeltä. Kokeneet käyttää esineinä esim. kolikoita, avaimia tms. pientä, mikä ei erotu maasta.
• Ennen esineitä ja kulmia muutama askel ilman namia, että koira tarkentaa työskentelyä ja myös huomaa, että jotain erilaista tapahtuu (koira saattaa olla niin kiinni nameissa, ettei tajua suunnanmuutosta)
• Uusillakin kengillä menee vain minuutteja, kun ominaishaju on tullut niistä läpi. Jos haluaa helpottaa koiraa (tai vaihtelua) voi jäljen tehdä sukkasillaan / paljain jaloin, koirat usein reagoivat tähän selvästi verrattuna kengillä tehtyyn jälkeen.
• Alussa annetaan koiralle sen tarvitsema aika eli hitaudesta ei kannata olla huolissaan. Vauhti kasvaa (kaahaamiseen asti...), kun koira saa kokemusta ja varmuutta.
• Asfaltille laitettu vesitippa leviää niin, että varsinkin lämpöisellä ilmalla sen halkaisija on jo n. 5 cm muutamien minuuttien jälkeen.

”Jälkitarha”

• Tehdään vähän samantapainen tallaus alueelle, mitä hakualueellekin (myös jäljen tekijät voi olla tallaamassa mukana, tietysti helpompi jos eivät ole)
• N. 5 min ero tallauksen ja jäljenteon välillä tekee jo jutusta koirille suht helpon. Kokeneella koiralla muutaman kymmenen sekunnin ero on ok (pystyvät selvittämään muutaman askeleen matkalla jäljen kulkusuunnan, joten kyse on vaan oppimisesta)
• Aluksi namitetaan jälkitarhaan tehdyt jäljet, että koira saa palkkaa omalla jäljellä pysymisestä
• Koiran annetaan rauhassa tarkistella harhoja, on vaikeaa aloittelevalle koiralle. Kokenut koira tarkistaa usein harhat vain päätä kääntämällä, kokematon tarvitsee enemmän aikaa & ”tilaa” (ei kuitenkaan kannata päästää koiraa etenemään harhaa kuin n. oman mittansa verran)
• Treenejä voi tehdä kovalla alustalla tai metsässä (esim. hakutreenien jäljeen)

Muuta sekalaista

• Annetaan koiran ratkoa tilanteet itsenäisesti. Estetään väärät ratkaisut (sammuttaminen) ja palkitaan oikeat. Jäljellä eteneminen on voimakas ja usein paras vahviste, ei siis tarvitse kehua tms. Myös kulmien jälkeen tulevat namit, esineet jne. on hyviä vahvisteita.
• Kauden ensimmäinen jälki jää usein koiran mieleen vahvasti (ja ehkä omistajankin?!? ;)) ja leimaa usein koko kautta --> pidä huoli että menee tarkasti ja syvällä nenällä, jälki on motivoiva jne.
• Jos tekee pitkän jäljen --> voi ajaa erimittaisia pätkiä eri-ikäisenä
• Omistaja päättää aina milloin jälki loppuu, koiran voi ottaa pois kesken jäljenkin (kehut, kun jäljestää hyvin, sitten namilla / lelulla pois jäljeltä)
• Normaalisti namikoulutetulla koiralla menee n. 200 m ennen kuin leimautuu jäljen hajuun, ominaishajukoiralla jopa muutama metri riittää
• Kun tekee harhoja, ensin riittävän pitkästi "puhdasta" jälkeä (namit auttaa myös, vrt. "jälkitarha" -treeni), että koira ehtii leimautua jälkeen
• Jos koiralla ei tehdä ikinä kovalla alustalla --> voi oppia jäljestämään vain rikkoutuneen maan hajua --> esim. riistan jäljellä tai muulla harhajäljellä on myös rikkoutunutta maata, joten koira jäljestää periaatteessa ihan oikein, vaikka vaihtaakin jälkeä.
• Jos koira keskeyttää jäljen tuijotellakseen jotain muuta --> käsketään heti hommiin uudestaan
• Jos tulee vaikea paikka ja koira tarkistelee muita hajuja / pyytää apua, annetaan rauhassa ratkoa ongelma / ei missään nimessä auteta. Odotellaan hiljaa paikallaan, että koira ratkaisee ongelman ja jatkaa itse (liinalla estetään lähtemästä kovin kauas jäljestä).
• Myös tuoreella jäljellä, vastatuulessa, ennen loppupalkkaa jne. pääsee eteenpäin vain nenä maassa
• Tuoreella jäljellä esineet eivät juurikaan erotu muun jäljen hajusta --> koiralle vaikea
• Jo 5 min ero eri jälkien iässä (harhat) riittää koiralle hyvin / on suht helppo pysyä oikealla jäljellä
• Paluuperät: ensin vain muutama metri, annetaan koiran selvittää itse (tavallisesti rengastamalla). Jos pidemmissä ei tajua, peruutetaan vähitellen lähemmäs jälkeä (ettei koira saa apuja ihmisen rintamasuunnasta). Opettaa myös ohjaajan tulkitsemaan, milloin koira on hukannut jäljen.
• Talvella voi jäljestää, mutta ei kovalla pakkasella. Ehdoton pakkasraja -15 (koira tekee intensiivistä haistelua --> hajuepiteelit voivat tuhoutua jopa lopullisesti
• Kokeneelle koiralle:
• jäljeltä pois vetäminen: koiran on laitettava hanttiin ts. pidettävä itse huoli jäljestä
• esineeltä lähetys väärään suuntaan, koiran on taas ”vastustettava” ja mentävä jälkeä pitkin
• rinnakkain menevien ja risteävien jälkien harjoittelu (mitä jyrkemmin risteävät, sen helpompi)Jäljellä ohjaaja määrää aina vauhdin, koira suunnan! Useimmiten kannattaa vain rauhassa jarruttaa.
• Kokeneelle / suht kovalle koiralle voi antaa pienen hihnapakotteen, mutta yleensä sille ei ole tarvetta. Oltava kuitenkin varovainen, ettei koira luule, että jäljestämisestä rankaistaan. Jäljellä edetään aina maavainuisesti ja tarkasti, muuten ei pääse eteenpäin!
• Pienet koirat usein jäljestää vain toisen puolen askeleita tai sitten askeleiden välissä ja tämä on ihan ok. Muuten joutuisivat kiemurtamaan hassusti askeleelta toiselle.
• Koira kannattaisi kuljettaa jäljelle suht puhdasta aluetta pitkin tai pitää ainakin huoli, ettei se jäljestä. Saattaa etenkin tallatulla alueella napata jo jonkun jäljen ja kiinnittyä siihen --> varsinaisen jäljen alku hankalaa ja voi helpommin pyrkiä vaihtamaan jälkeä varsinkin alussa.
• Jälkiliina olisi hyvä laittaa tulemaan koiran alta (selän päältä / kyljeltä tuleva liina vetää koiraa pois jäljeltä), mutta huolehdittava ettei se häiritse koiraa. Pienellä koiralla on kuljettava niin kumarassa, että liina tulee suoraan.
• Koiralle voi antaa jäljentekijän hajun (kovalla pinnalla jäljestettäessä) ennen jälkeä: Laitetaan jäljen tekijän hajuinen esine esim. pussiin ja annetaan koiran haistaa sitä. Usein koira luonnostaan tulee tutkimaan pussin, mutta sen voi laittaa koiran nenän eteen tai opettaa koira laittamaan nenänsä pussiin. Hommaa voi jatkaa niinkin, että ominaishajun antamisen jälkeen koiran pitää itse valita oikea jälki.
• Lämpöiseen keliin sopeutuminen voi viedä kauankin (jopa juhannukseen), joten ei kannata vaatia koiralta liikaa.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä ihan mahtava leiri, vaikka lumi esti maastoon pääsemisen. :) Eipä tällaisia treenejä olisi arvannut omin päin aloittaa. Majoitus saatiin lopulta toimimaan, evästä oli riittävästi ;) ja seura oli hyvää, joten eipä sitä paljoa muuta tarvitse. Keijo on kouluttajana aivan loistava, tietoa on aivan käsittämättömät määrät ja suhtautuminen koiriin todella mukava. Ohjaajia muistaa myös kehua tasaisin välein. ;) Toisaalta aiheellista kritiikkiäkin tulee, että on mahdollista kehittyä. Asiaa tuli niin paljon, että kaikkea ei millään muista. Ja treenimotivaatio nousi myös melkoisesti. Toivottavasti päästään taas joskus uudestaan!

Jälkileirin jäljet

Alla lyhyesti Merkin leirijäljet (21.-22.4. Tuupovaara, kouluttajana Keijo Rautanen). Kommentoimista olisi paljonkin, mutta tässä nyt lyhyesti. Lisäilen joskus (jos jaksan), kun ehdin katsella videot paremmin


1. jälki puhtaalla sorakentällä

• Nameja alussa jonkin matkaa, että tajuaa mitä tehdään. Muuten palkka vain kepeiltä, että niiden arvo saadaan nousemaan.
• Jälki n. 100 askelta myötätuuleen, 3 keppiä (kepeillä maahan-käsky, kun reagoi)
• Ekalla kepillä säätämistä, vähän maisemien katselua jne., mutta yllättävän hyvin ollakseen ensimmäinen kovan alustan jälki (ja eka ilmaisu maahan menemällä...).
• Video alkaa ekalta kepiltä, siinä säätöä ilmaisun kanssa.

2. jälki tallatulla sorakentällä

• Paikka oli sama kuin ekan kierroksen jäljillä + käytiin vielä tallaamassa lisää harhoja (”jälkitarha”)
• Aluksi n. 30 namia, 10 tyhjää, 20 namia jne. (ei pysty muistamaan tarkasti, tyhjiä oli kuitenkin max 10 peräkkäin...), lopussa vielä n. 10 tyhjää ennen keppiä
• Jälki oli n. samanpituinen kuin aamulla tai vähän pidempi
• Nameilla siis autettiin koiraa pysymään omalla jäljellä, kun tehtiin tallatulla alustalla (namit tietysti myös lisää motivaatiota pitää kiinni jäljestä)
• Koira sai taas kehuja, hyvin malttoi käyttää nenää.

Tottista

• Päivän päätteeksi tehtiin vielä lyhyesti tottista, siitä joku mieleen jäänyt juttu
• Paikallamakuu ihan ok (vieras sakemanni + Minni + Pava makuussa, Luksi teki tottista). Kun moitin lonkalle menosta, niin nousi, muuten pysyi hyvin. Olin kuitenkin varmuuden vuoksi vain hihnan mitan päässä...
• Aikamoista häröilyä (ei siis keskittynyt, vaan kyttäili kaikkia), joten palkkailin kontaktista + pari pikkutemppua
• Murisi Lauralle luoksepäästävyydessä! Ja tyhmänä menin komentamaan, kun otti päähän... :s Keijon kanssa sitten muutama onnistunut toisto (käveli kohti, pysähdys ja pois, kun oli hiljaa) --> TREENIÄ!
• Leikki Keijon kanssa valtavan isolla patukalla hetken (aluksi mörköili, mutta leikki sitten kumminkin)
• Mun kanssa leikki ok, mutta pitää tehdä paljon lisää!
• Itse oltava aktiivinen, annettava voittaa suht nopeasti, sitten houkuttelu uudestaan luokse (EI saa juosta poispäin, muuten houkuteltava). Myös puolustusta peliin, vaihdettava saaliille ennen kuin ehtii väistää! Murinalla ei voita lelua, vaan aktiivisella saalistamisella.
• Leikin lopetus niin, että juostaan yhdessä autolle / boksiin jne., jos / kun koira tiputtaa saalis jää sinne (ei uutta mahdollisuutta ottaa jne.). Merkki kyllä pudottaa lelun suht pian eikä näytä jäävän sitä mitenkään haikailemaan?!?
• Kontaktin putoilu (Luksin + Lauran ohjeista): käännös vasempaan, palkka vasta muutamien askeleiden jälkeen (jos liian pian, koira ketjuttaa...). Kontaktitreeniä myös perusasennossa paljon.

3. Jälki puhtaalla asfaltilla

• Jäljen pituus oli ehkä n. 50 metriä, ajettiin heti tuoreena
• Alkuun 20-30 namia, että koira tajuaa idean, ennen tyhjää laitetaan tippa vettä + nami, sitten muutama tyhjä, nameja, vesi + nami jne. Matkalla oli loiva mutka ja lätäkön ylitys (ei tarkoituksella), loppuun taas tyhjiä askeleita (joissa siis vettä) ennen keppiä.
• Tosi hyvin tajusi idean, ajoi lähinnä vasemman jalan jälkeä, mutta kuulemma pikkukoirat usein tekee niin + tuulikin vaikutti. Lätäköstä (nameja siinä) haju tietysti valui veden mukana, joten sen tarkisti, mutta jatkoi itse. Joku tuijottelu tuli, mutta jatkoi hyvin (huomautin, mutta en tiedä vaikuttiko se jatkamiseen millään lailla).

4. jälki tallatulla soralla

• Viimeinen jälki tehtiin taas soralle, että saatiin vähän jo väsyneille koirille onnistuminen viimeiseksi.
• Tehtiin 4:n kulman laatikko, alussa + suorilla muutamia nameja, kepit kulmien jälkeen ja lopussa, pituus ehkä jotain 150 askeleen luokkaa
• Yhdellä kepillä säätöä, kun itse liikuin liian nopeasti tms. ja Merkki olisi jatkanut matkaa. Otin takaisin pari askelta -> uusi ilmaisu ja palkka
• Loppukeppi onneksi hyvä (olis ehkä saattanut jopa mennä maahan ilman apuakin)

Muuta

• Ilmaisuksi maahanmeno. Loppua kohti ilmaisut parani jo selvästi, jossain kohdassa pitää kokeilla odotella, josko menisi ilman käskyä.
• 10-30 jäljen kuuri kovalla alustalla ennen pellolle / metsään menoa.
• Jatketaan samantyyppisiä jälkiä, mitä nyt tehtiin. Pääasiassa palkat kepeiltä, että alkavat kiinnostaa enemmän, suorille voi laittaa satunnaisia ”motivaationameja”.
• Myös asfaltilta voi alkaa vähentää namien määrää, vesi häivytetään myös aikanaan (jos haluaa tehdä enemmän).
• Tahti muistettava pitää samana namipätkillä ja tyhjillä!!!
• Jos alkaa katsella maisemia --> käsky hommiin. Jos taas pyytää apuja, odotellaan eikä auteta!
• Metsässäkin huolehdittava jäljen päällä pysymisestä vaikka nenä väkisinkin nousee.
• Tottis: paljon leikkiä, kontaktitreeniä, luoksepäästävyyttä
• Vuoden takaiset läksyt on kuulemma tehty hyvin (Merkki + Pava) ja muutenkin kaikki koirat oli tosi päteviä. :)