Pysyy, pysyy...

Kapula pysyi eilen suussa ihmeen hyvin. :-) Siis ihan vaan istuen pitoharjoituksia keittiössä ylimääräisen virran purkamiseksi. Houkuttelin namilla eteen istumaan n. oikeaan luovutusasentoon, siitä lelu suuhun ja naks muutaman sekunnin päästä. Muutaman kerran puri lelua vähän reippaammin, mutta ei mitään valtavaa muljaamista. Lelu on sellainen tennispalloainetta oleva kapula, josta on keltainen päällinen nyljetty pois. Eli se anta kivasti periksi, jos oikein kovasti puree... Tähän nyt "vaan" kestoa + käsky ja sitten häiriöitä. Eiköhän se jo eläkeikään mennessä osaa noutaa...

Ja koska koskaan ei kannata lopettaa ajoissa, tehtiin sitten vähän tuomistakin. Nämäkin muutama toisto meni ihan hyvin. :-) Laitan siis em. lelun lattialle ja se pitää nostaa + tuoda mua kohti. Vielä ei aina osu mun käteen, mutta pikkuhiljaa. Lähtökohta oli siis se, että nappasi lelun suuhun ja lähti menemään... 

Näissäkin jutuissa vaan se lelupalkka on pop. Kokeilin joku kerta namien kanssa (oli sitäpaitsi ihan järkyttävän hyvää palvikinkkua jämät...), mutta herra vaan istuskelee ja katselee silmiin. Tekee ehkä pari toistoa, jotka on kuin hidastetusta filmistä ja vaihtaa sitten maisemaa... :-/ Eli lelujen kanssa on vaan opeteltava olemaan, vaikka namien kanssa pääsis helpolla.

Ja kun näitä lukee, niin pitää ihmetellä, että miten kaikki 3 edellistä koiraa on noutaneet vaika mitä. :-D J:lle menee tietysti suurin kunnia noutajien osalta, mutta Rapsukin nostelee sujuvasti kaikki lattialle pudonneet jutut (hanskat, avaimet, nenäliinat, kynät, kynien korkit jne.) ja luovuttaa käteen. Kuka sen koulutti?!?

Jälki nro 22

Sitä samaa, kun ennenkin. Eli taimiksella metsässä (pohja sammalta ja jäkälää suurimmaksi osaksi), n. 400 askelta, nameja aina välillä + pari namitonta pätkää (10-20 askelta kai), puolessa välissä välipalkka ja vanheni vajaan tunnin. Hienosti jäljesti taas ja jopa pysähtyi syömään välipalkkaa (pussissa jotain kuivattua mahalaukkua ja pussin päällä varmistukseksi pari Frolicia), kun naksautin haistelusta. :-) Ja jatkoi itsenäisesti ja rauhassa, kun oli palkat nakerrettu. Lopussa taas samoja nameja + leikkiä patukalla.

Jäljen vanhetessa tehtiin pieni metsälenkki ja vähän esineruutua + keppitreeni. Esineruututreeni ihan ok, toisella kerralla jäi arpomaan palautusta, mutta toi sitten, kun lähdin kävelemään poispäin. Kepitkin kiinnostaa kovasti, mutta mieluiten vaan nakertaisi ne palasiksi... Sain nyt kuitenkin jotain palautuksen tapaista, kun palkkana oli toinen keppi.

Jälki (21) ja hakua

Perjantaina illasta olin reipas ja kävin tekaisemassa jäljen nro 21. Onneksi kävin, hienosti jäljesti taas. :) Pimeä vaan meinas yllättää, täytyy muistaa olla vähän aikaisemmin liikkeellä. 

Jälki oli n. 400 askelta ja ruokaa taas joka 3. askeleessa. Tein pari vähän pidempää namitonta pätkää (n. 10 askelta), mutta enhän mää enää pimeässä nähnyt missä ne oli. Eli kaikesta päätellen Merkki selvisi hienosti niistä, kun en huomannut mitään kummallista. Jälki oli taas loivan u:n muotoinen, tosin välissä oli yksi "melkein kulma", kun tuli vähän paha paikka. Oli tosi märkää ja pientä tihkusadetta, tosi seisova ja lämmin keli. Johtuiko kosteudesta vai mistä, mutta Merkki tarkisteli vähän tavallista enemmän (meni pientä siksakkia jäljen päällä), mutta pysyi kuitenkin tarkasti jäljellä. N. puolessa välissä oli välipalkkana namipurkki, minkä päällä oli Froliceja. Eläinkokeita siis. Naksu oli mukana ja jopa näin naksauttaa oikeassa kohdassa. Kissanruoka kiinnosti ihan ok, ja jatkoi jäljestämistä hyvin syömisen jälkeen (joutui odottamaan paikallaankin vähän, kun sompailin merkkikreppien kanssa). Hienosti meni, jäi hyvä mieli. :)

Keppitreeniä on tehty jäljestä erillään ja kyllä sitä selväsi kepit kiinnostaa. :-) Taas vaan törmätään siihen iänikuiseen palauttamiseen... Eli nappaa kyllä kepin suuhun, mutta mieluiten jäisi itsekseen pureskelemaan sen tikuiksi... :-/ Saan tietysti tikun pois, kun on narussa (ja muutenkin onnistuu), mutta haluaisin jonkun järkevämmän ratkaisun tähän. Ei ole Merkille mitenkään erityisen palkitseva juttu kepin löytäminen, jos sen joutuu "väkisin" ottamaan pois. Täytyy tähänkin koitaa vaihtaa lelupalkka tai toinen keppi, minkä saa luvan kanssa nakertaa. Ja treenata ihan vaan sisällä kepin luovutusta. Nyt jo toimii "nouto" leluilla sisällä ihan ok. Eli ottaa lelun lattialta, tuo n. käteen, naks, ja toinen (kivempi...) lelu palkaksi.

Tänään käytiin sitten taas hakutreeneissä. Tosi kuuma ja kostea keli, vettäkin saatiin kuuro niskaan ja ukkonen jyrisi liki koko treenin ajan. J oli mukana, joten Merkkikin vaivautui etsimään. ;-) J siis ekana metsään, ehkä reilu 20 m? Hienosti lähti perään (joutui vähän etsimäänkin) ja leikkiä palkaksi. Sitten 2 muuta maalimiestä näkölähtönä, hakemaan kun mm oli piiloutunut ja leikkiä palkaksi. Leikin lomassa mm "varasti" lelun, että Merkille jäi vielä kovempi kiinnostus leluun. J sitten vielä viimeisenä huippupalkaksi. Hienosti toimi siis tällä kertaa. Tiedä sitten, millä tuon isännän lahjoisi treenaamaan meidän kanssa...?

Pikkupuuhasteluja

Merkki on ollut aika vähällä tekemisellä tässä viime päivät (ja sen kyllä huomaa!). Tuntuu, että silloin kun olisi aikaa ulkoilla, sataa vettä enemmän tai vähemmän. Yleensä enemmän... :-x 

Eilen käytiin pikaisesti metsässä ja siinä samalla pieni esineruututreeni. Nyt tuntuu alustavasti hiffanneen idean. :-) Tehdään siis niin, että viedään esine yhdessä (nyt ollut patukka, kun niitä meillä on 2 samanlaista ja ne on kivoja, mutta ei niin kivoja, ettei voi palauttaa...) ja kierretään jonkun matkaa poispäin. Lähetys sitten esineelle niin, ettei mene meidän omia jälkiä. Etäisyyttä on nyt ollut ehkä max 20 m maastosta riippuen. Kun löytää esineen, kehun varovasti (tiputtaa, jos kamalasti hilluu), sanon "tuo" kun juoksee kohti ja naksautan ennen kuin tiputtaa -> saa pudottaa esineen ja taistella mulla olevalla patukalla. Vielä ei esine tule ihan käteen asti, mutta sitä treenataan sisällä erikseen. "Tuo" tulee siis olemaan sellainen arkikäsky, joka tarkoittaa että esine pitää tuoda mun käteen. Seuraava homma olisi pidentää matkaa lelulle, että ymmärtää irrota tarpeeksi pitkälle. Lisäksi voisin kokeilla käydä viemässä lelun ilman Merkkiä (niin että kuitenkin näkee viennin).

Ja nyt kun tätä kirjoittaa, niin miksi ihmeessä käytän sitä "tuo", kun se ei kerta ymmärrä että lelu pitäisi sillä tulevaisuudessa tuoda käteen asti?!? Kaikkia loistavia aivopieruja... Eli täytyy vielä muistaa pitää suunsa kiinni ja treenata ensin se käteen asti tuominen valmiiksi. Virallisia juttuja varten sitten pitää joskus kehittää toinen käsky eteen luovuttamiseen. Ja oon nyt vihdoin (kai ;-)) päättänyt ottaa luoksetulon ja luovutuksen eteen, saas nähdä missä vaiheessa alkaa kaduttaa...

Seuraamista tehty ihan muutaman askeleen pätkissä namilla, kun muuten painaa niin pirusti. Tähän tarvii kyllä kysyä fiksumpien apua joskus lähiaikoina.

Tänäänkin sataa, mutta jospa jäljen saisi illalla tehtyä. Tai jos ei niin, keppitreeni ainakin, kai se on uskallettava pikkuhiljaa tehdä sen eteen jotain. Muuten on jäljestäminen niin vahvaa (ellei ole jo...), että kepit ei kiinnosta.

Virallisesti terve!

Todistettavasti ainakin jostain kohtaa... 

Kennelliitosta saatiin siis lausunnot alkuviikosta: molemmat lonkat A ja kyynärpäät 0. Polvet myös terveet (eli 0?). Selkä kuvattiin myös eikä siinä lääkärin mukaan ollut mitään poikkeavaa (Pirkko Lahtinen / Hiskinmäen eläinsairaala). Kylläpä on hyvä mieli nyt! :-)

Silmät tutkitaan vielä myöhemmin, kun päästään oikeudet omaavalle lääkärille.

Merkkihän on muutenkin tähän asti ollut terve kuin pukki, ainoastaan se yksi kulmahammas piti vetää irti. Maha on ollut joskus löysällä (ei ihme, kun katselee mitä kaikkea se ulkona syö...), mutta ei niin pahasti, että olis esim. sisälle tarvinut tehdä. Toinen silmä vähän rähmii (ei tulehdusta), mutta sekin tuntuu olevan vähenemään päin.

Ehkäpä...

Hakutreeneissä taas säheltämässä... Lohtajalla tällä kertaa. Otettiin Merkki parin koiran jälkeen hengaamaan ensin koko porukan kanssa ja pistettiin vielä liinaan, että ehtisi tulla edes vähän tekemisen puute. ;-) Ja tulihan se. Ja piippausta... :-x Salaisena aseena oli halpiksesta ostetut uudet vinkuvat "raadot".

Mm leikki ensin lelulla & härnäsi Merkkiä, sitten näkölähtönä metsään ja Merkki perään. Jossain kohtaa piti vähän tsempata lähtemään, mutta kuitenkin meni ihan vauhdilla ja leikkikin ok. Kolme hyvää toistoa saatiin tehtyä. Viimeinenkin muuten, mutta tuli mua vastaan, kun lähdin maalimiehelle, jatkoi kuitenkin. Sitten Merkkiä rupesikin kiinnostamaan vieressä ollut umppari (ihanat naiset siellä oli jo käyneet...) ja hajut yleensä. :-/ Ja mua raivostuttaa, kun se uppoutuu haistelemaan ihan omiaan!

Kuitenkin 3 kivaa pistoa ja viimeinenkään ei ihan täysi katastrofi (stay positive!). Pysyy jännitys yllä, kun ei tiedä mikä herraa nuorta herraa milloinkin kiinnostaa... Kiitokset loppuporukalle, kun jaksatte meitä einariepätoivoja. :-)

Käytiin joku päivä hallillakin huvin vuoksi hömppäämässä (vaihteeksi tais sataa kaatamalla vettä). Paikka oli selvästi muistissa, kun ei meinattu sisälle päästä (haukkuu, huutaa, piippaa...). Peilistä kävi ilmi sen verran, että seuraaminen on kamalaa (paikka seilaa ihan miten sattuu)... Jatkamme harjoitusta siis. Naksukin jäi autoon, joten jätettiin noutotreenit tekemättä ja temppuiltiin muuten vaan.

Treenaamista olis niiiin paljon. Mm. viimeisintä Canista lukiessa tuli mieleen, että olishan se aika hulppeeta, jos koira osais mm. huilata fiksusti tauoilla... Tarvis lisää aikaa ja potkun persuuksiin (omistaja siis!).

Mun pojat <3

On se vaan hieno (jälki nro 20)

Taas taimiksen takana metsässä jäljestämässä. Samaa tuttua juttua: vajaa 300 askelta, namit joka 3. askeleessa ja vanheni tunnin, loivan U:n muotoinen. Eilen satoi kaatamalla koko päivän, tänään vähän tihutteli välillä, joten maasto oli märkää. Nyt meni taas hienosti, tarkasti ja rauhassa. Koneuran ylityksessä tarkisteli sivuille (ehkä siksi, kun se mielellään kaahais nuo ylitykset, enkä päästänyt), mutta löysi sitten ja loppu hienosti. :-)

Rapsun kanssa käytiin noukkimassa jäljelle jääneet namit ja keräämässä pyykkipojat. Pappa oli myös tosi pätevä. :-)

Rasmuksen kanssa loppupäässä jälkeä kuuntelin, kun koira haukkui jossain, mutta juttu unohtui sitten. Kun olin saanut palkat annettua ja lähdettiin takaisinpäin paikalle pöllähti 3 faaraokoiraa. Yleensä vedän melkoiset herneet irtokoirajutuista (paitsi, jos on vaan Seppo mukana, se ei saa kilareita), mutta nyt koirat käyttäyty tosi fiksusti eivätkä tulleet iholle ollenkaan. Ja olihan ne hienoja, niiden juokseminen jotenkin uskomattoman kauniin näköistä. Ihan hetken päästä tuli sitten omistaja autolla ja oli niin fiksu, että pysähtyi kysymään, onko kaikki kunnossa. Rapsun mielestä insidentti oli varsin virkistävä ja se oli ihan tohkeissaan, kun tyypit jatkoi matkaa. ;-) Onneks Merkki oli autossa, se olis saattanu saada siepit...

Jäljen vanhetessa tehtiin pieni toko- & keppitreeni. Seuraamisessa näköjään ei paina, kun palkkaa nameilla eikä käytä mitään käskyä (naksuttelin siis, kun vaan käveli siististi sivulla). Ylläri sinänsä... Jospa tätä nyt kuuri, että törkeä painaminen jäis pois? Seistessä paikalla pysymistä kanssa naksulla luopumisen kautta. Joku lamppu taisi edes vähän pilkahdella, jatketaan tätä. Keppejä sen verran, että pyysin istumaan ja vein kepin vähän ruohon sekaan piiloon ja n&n, kun etsi ja otti kepin suuhun. Tätä nyt sitten kanssa kotona lisää, että voi jossain kohtaa yritää yhdistää jälkeen.

Olikohan muuta? Kotona on koitettu pitämistä treenata, mutta se on vähän takkuillut. Tänään saatiin pari hyvääkin toistoa (istui ja piti rauhassa hetken). Tässä nyt siis se ongelma, että ottaa lelun suuhun, mutta en tahdo saada kestoa. Liikkeessä pitää hyvin, mutta istuessa joko pudottelee tai mälvää... :-/ Mutta tänään siis pari hyvääkin, ehkä me joskus onnistutaan.

Rasmus on ollut nyt hyvässä kunnossa, pitkään aikaan ei ole pahasti heitättänyt. Ihan vielä ei uskalla toivoa lopullista paranemista, mutta oikeaan suuntaan sentäs. Jalkakaan ei ole turpoillut pahasti (koko ajanhan se on vähän). Ja Seppo pääsi oikeisiin töihin, toivottavasti tulee huomenna tulosta! :-)

Merkki hakee sittenkin...

...ainakin tänään ainakin muutaman kerran miehen pois metsän petojen armoilta. :-D

Koska tänään on ainoa päivä koko viikolla, kun ollaan ilta kotona yhtäaikaa, piti heti käydä kokeilemassa hakua. Ensin J ihan näkölähtönä metsään namipurkin (pesemätöntä naudanmahaa...) kanssa. Aika pusikkoista, eteni ehkä 25 m, kutsui Merkkiä välillä ja sit piiloon. Ja Merkki lähti perään hippulat vinkuen. :-) Toinen samanlainen patukan kanssa ja hienosti meni sekin. Kolmas vähän pidempi niin, että näki vaan lähdön, neljäs haamuna (ääniapu) ja nämäkin hienosti.

Eli kiva että meni kivasti, mutta tiedä sitten miten tästä jatkaa? Ei auttanu juurikaan käsittämään, miks eilen ei sujunu kuinkaan (paitsi jos hajut vei, oli kuuma, muuten vaan koko päivä syvältä tai seli seli jotain muuta...). Paitsi tietysti sen, että etsisi J:n varmaan ilman sen kummempaa palkkaakin, kun se on Merkille Tärkeä Tyyppi. :-) J:n kanssa vois kai ainakin tehdä jonkun kerran, että oppii virittelyt (menikö piiloon?) ja käskyn (ukko). Nyt sitten vaan toivotaan, että eilen oli huono päivä, eikä meillä oikeesti ole mitään ongelmaa...? :-p

Hae ite!

Merkin teema eilisissä treeneissä... Tai "treeneissä", koska homma ei juurikaan kannata, jos koira vaan katselee maisemia. :-x Viime kerralla sillä jo näytti olevan ihan hauskaa lelujen kanssa, mutta nyt ei vaan innostunut mistään? Mun kanssakin leikki ihan älyttömän vaisusti ja oli muutenkin nukuksissa. Ensin kyllä moikkasi porukat, mutta sitten olis vaan nokka maassa haahuillut ympäriinsä (ihana Purri oli hakualuetta tallaamassa, mutta muita hajuja ei ollut, kun oltiin ekoja). Vinkulelu kiinnosti edes vähän, mutta lähti sitten heti omiin hommiinsa, kun lopetti vingutuksen. Merkki siis autoon ja muiden kanssa treenaamaan. Taitavia koiria olikin taas ja kivat treenit muuten! Ehdittiin myös pienten apuvalmentajien kanssa kerätä mustikoita ja maistella sipsejä. :-)

Edellisenä iltana leikittiin esineruutua ja silloin lelut kiinnosti kovastikin. Outoa, en tiiä... Toivotaan, että tuo nyt oli vaan taas joku teinix-juttu. Mietintämyssystä tuli sen verran ulos, että J taitaa päästä meidän kanssa treenaamaan hakua... ;-) Se on kuitenkin Merkin mielestä kiva tyyppi ja jospa sen avulla sais opetettua homman idean. Leluista täytyy vastauksen kuitenkin löytyä, jos on löytyäkseen. Jos ei leiki maalimiesten kanssa, niin ehkä sitten mun? En tiiä kauanko tuota pitäis nälässä pitää, että motivaatio nousisi edes jotenkin. Eikä mulla ole niin isoja intohimoja hakua (tai mitään muutakaan lajia) kohtaan, että viittisin ihan mitä hyvänsä kikkailla. Eli katsellaan nyt tuleeko tästä jotain vai ei. Maailma on onneksi pullollaan koiraharrastuslajeja. :-) 

Jälkeä on ollut kiva treenata, siinä ei ole tarvinut kummempia kikkakolmosia (kun ohjaaja saatiin ymmärtämään edes jotain...). Lauantai-iltana siis reippailtiin apinalaumalle jäljet (Seppo sai ihan oman ja Rapsu tyhjäsi Merkin jämät). Merkin osalta samaa tuttua huttua: jäkälä- / sammalpohjalla n. 300 askelta vähän kiemurtaen, ei varsinaisia mutkia tms. Vanheni vajaan tunnin ja Froliceja taas n. joka 3. askeleessa, välillä yllärinä tiheämminkin. Meni ihan kivasti, ehkä yksi puu väärältä puolelta ja jossain jotain haahuamista. "Esineruutukin" meni jäljen vanhetessa ihan kivasti. Ensin 2 lelulla leikkiä, sitten lelun vienti yhdessä ja kaartaen pois. Ekalla lähetyksellä ehkä 10 m matkaa, toisella kerralla (avituksena lelu samassa paikassa) reilu 20 m. Hienosti muisti! Palautuksetkin sinnepäin, kun oli toinen lelu. Kyllä tää ehkä tästä. Paikallaoloa & malttia samalla, kun Seppo teki oman hakutreeninsä.

Merkin jälki ja Rasmus

Käytiin taas vetäisemässä pieni jälki taimikselle metsään. Tällä kertaa kostea maasto ja paikoitellen vähän korkeampaa kanervaa. Taas n. 300 askelta, välillä 2 purkkia (pikkupalat dentasticksiä), vanheni n. puoli tuntia ja loivan U:n muotoinen (lopussa melkein kulma, kun meinasin joutua hiekkakuoppaan...).

Pääosin ihan kivasti, mutta välillä mun makuun vähän lujaa. Eikä niin tarkasti, mitä parhaimmillaan menee. Jäi jotenkin vähän hutiloinnin maku. :-/ Ei mikään katastrofi kuitenkaan.

Loppupalkkana ollut dentastick sentäs maistui ihan hyvin. Ja sen päälle saatu vinkupallo olikin sit ihan huippu. :-) juoksi miljoonaa sen kanssa ja kun lopulta tuli väsy, niin meinas kuopata sen pahan päivän varalle. :-D

Jäljen vanhetessa taas kuitenkin pöllöiltiin esineruutua... Kotona oon nyt koittanut yhdistää "tuo" siihen, kun kiikuttaa lelua mulle. Ei toimi vielä varsinaisesti käskynä kuitenkaan (ja viralliselle noudolle sit ihan oma käsky). Aloitettiin kuitenkin 2 pallolla leikki, kun tuntu olevan virtaa aika lailla.

Leikki hyvin ja jossain välissä jätin toisen lelun pellolle, kierrettiin poispäin pieni lenkki (ettei mene jälkeä pitkin) ja lähetin tutulla "lelu"-käskyllä. Kun otti lelun ja lähti kohti -> tuo -> jes -> taskusta toinen pallo. Ja tämä jopa onnistu 2 kertaa! :-) Sitten taas leikkiä välillä ja 3. toistokin hyvin. Älysin lopettaa tähän... ;-)

Mutta sitten Rasmus parka... Sen maailma on ollu pari päivää (kuulemma, tuli tänään mökiltä) ihan vinossa. :-( Huippaa siis ja pitää välillä päätä kallellaan oikealle. Jos tuo ei helpota niin täytyy maanantaina soitaa lääkärille. Pidetään peukkuja. :-|

Ai niin! Merkki oli kentsulla hoidossa ti-ke ja selvisi reissustaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. :-P Siellä on kyllä aina hieno palvelu, kiitos tytöt! Keskiviikon joku ulkoilu oli kuulemma meinannut olla "vähän" äänekäs, mutta muuten oli ollut suht fiksusti (jopa tarhassa). Ne tosin taitaa diplomaattisesti kehua kaikki asiakkaat... ;-) Vähän pelkäsin Merkin huutavan niin, että kaikilta lähtee järki... Ruokakin oli maistunut ihan kohtuullisesti. Kotona tietysti hillui miljoonaa vähän aikaa ja simahti sitten. <3

18. jälki ja muuta puuhastelua

Piitkästä aikaa käytiin taimiksen takana metsässä tekaisemassa jälki. Ja kylläpäs taas Merkki oli tosi pätevä! :-) Maasto oli tosi kuivaa, suht tyyni, n. 300 askelta (200 m?) ja vanheni vajaan tunnin. Nameina oli Froliceja vaihtelevasti, vanhojen koneenurien ylityksissä joka askeleella, muuten 1-2 namia kolmea askelta kohti. Ihmeen tarkasti söi nameja, ei kaahaillut, vaan ehkä kerran piti vähän jarruttaa. Pari ihan pientä tarkistusta, muuten meni kuin kiskoilla. :-) Tai jostain syystä urien yli piti vähän kiihdytellä, vaikka niissä olikin joka askeleessa namia? Jäljen päässä oli pikkurasiassa "chicken nuggetseja" (jotain kuivattuja kanamöykkyjä), maistui yllättävän hyvin.

Jäljen vanhetessa leikittiin vähän esineruutua. ;-) Seppo kävi ensin näyttämässä mallia ja Merkki sai kerätä intoa autossa. Seppo oli tietysti taitava ja löysi kaikki lelut. :-D Merkille vein valmiiksi muutaman lelun ja lähdettiin yhdessä kävelemään alueelle. Tai minä kävelin ja Merkki paahtoi menemään minkä ehti. Nokka oli kuitenkin auki ja löysi lelut. :-) Palautus sitten taas... MIKSI mää en saa aikaiseksi tehdä asian eteen mitään?!? Nyt kyllä omassa pihassa tuo hyvin takaisin, kun leikitään. Otti nytkin lelun suuhun heti, kun, mutta pudottaa kun alan kehua tai otan taskusta toisen lelun. Etsittiin 3 lelua, vauhti pysyi hyvänä ja etsi ilman apuja (aika kaukaakin, tarkisteli varmaan välillä Sentin jälkiä). Taidetaan nyt kuitenkin laittaa tää telakalle, kunnes palautus onnistuu. Nenän käytössä ja irtoamisessa tuskin on ongelmaa.

Kuten blogista näkyy, ollaan todellakin lomailtu eikä tehty sitten yhtään mitään rakentavaa. Lutrattu vedessä, uitukin aina välillä ja vähän ulkoiltu. 

Paitsi että maanantaina käytiin moikkaamassa Sanna-kasvattajaa ja päästiin paimentamaan pari rinkiä. Treenikavereina oli porukka symppiksiä pieniä pässipoikia. <3 Merkki oli oma kiltti itsensä, pitäisi malttaa antaa sen kokeilla itse vähän enemmän (mutta kun mua hirvittää heti, jos näyttää että lampaat joutuu laittamaan vähänkin töppöstä toisen eteen...). Taas kivoja pätkiä, sitten jäi tutkailemaan laitumelta kaikkea muuta jännää (pskaa, kivoja keppejä, muiden hajuja, vieressä olleita vuohia ja kanoja, you name it...). Kauniisti pyytämällä tai viimeistään käskemällä tuli sitten uudestaan hommiin. Huima olis ollut ihan älyttömän kiinnostava, mutta ei oikein lämmennyt pikkupojan yrittämiselle... ;-) Oli kiva nähdä Merkin sukulaisia ja muuta laumaa & vaihtaa kuulumisia. Rasmus sai tuliaiseksi ihka oikean oman lampaantaljan. :-)

Kevyt olo

Sekä oma olo että rahapussi keveni eläinlääkärireissun ansiosta...

• Merkki: Luustokuvat (lonkat, kyynärät ja selkä) näytti lääkärin mielestä kaikki hyvältä, eikä polvetkaan nuljuneet ylimääräistä. :-) Kovaa menoa siis vaan. ;-) Nyt jännätään vielä Kennelliiton "tuomiota". Silmät on katsottava joskus myöhemmin, nyt ei ollut silmälääkäri paikalla.
• Sentti: Selkälihakset läpeensä jumissa, siihen kuulemma sopii kaikki oireet (etujalan ontuminen ym., nivelissä ei tuntunut mitään ongelmaa, ei kuvattu (viralliset aikanaan 0)). Hoitona nyt kesällä uintia, hierontaa ja vesijuoksumattoa mahdollisuuksien mukaan. Särkylääkettä kuurina, jos oikein jumahtaa.
• Rasmus: Etujalan turvotuksen aiheuttajana hamartooma (? en nyt ihan varma, täytyy tarkistaa paperilta). Käytännössä kuulemma "omia oikeita soluja väärässä paikassa". Sattuvat olemaan sen sortin soluja, jotka muodostaa nestettä. Ei pitäisi olla kipeä, joten ei aleta tuon ikäistä leikkelemään. Jos oikein pahasti turpoaa, niin Rimadyliä kuuri. Sunnuntaina alkanut "huimaus" johtuu todennäköisimmin viasta sisäkorvassa. Lääkärikirjasta luin, että moista tulee joskus vanhoille koirille tuntemattomasta syystä ja usein paranee itsestään kuukaudessa-parissa. Tai sitten sillä voi olla sisäkorvan tulehdus. Seuraillaan tilannetta ja tehdään päätöksiä sen mukaan. "Huimaus" tekee siis sen, että välillä kävellessä näyttää olevan lähinnä kännissä, liiraa jompaan kumpaan suuntaan muutaman askeleen ja sitten taas menee ok. Sydämessä ei mitään ihmeitä. Vanha mikä vanha, toivotaan parasta ja pelätään pahinta...

Merkkiä odotellessa Rapsua ja Seppoa hemmoteltiin akupunktiolla. :-)  Koko porukalle vielä nenäpunkkilääkkeet, niin siinä se sitten olikin. Ei ihan halpaa lystiä, mutta nyt on hyvä mieli, kun tietää missä mennään.