Tuumasta toimeen

Eilen lenkille mukaan pussillinen raakaa jauhelihaa ja parit pienet treenit. Ensin jehovien parkkipaikalla liikkeestä istumista. Valkkasin tämän, kun ollaan tehty tosi vähän ja liike on siksi paljon huonompi mitä seisominen ja maahan meno. Ensin 3 sarjaa (5-10 toistoa) ihan vaan istumisen tarjoamista. Sepe kehiin hetkeksi ja sitten toinen samanlainen sarja niin, että tosi hitaasti peruutin. Sitten taas tauko ja viimeisellä sarjalla viitisen toistoa peruuttaen, seuraavat 5 jotenkin sivuttain ja viimeiset 5 jo suht eteenpäin liikkuen. Tässä M kyllä oikealla puolella, kun vasemmalta alkaa heti tarjota sivulle tuloa. Lopuksi vielä muutama tosi hieno tolpan kierto, meni kaikki laukalla mennen tullen. :)

Toinen otos sitten koulun hiekkakentällä. Ensin vähän istumisen tarjoamista. Sitten oli koira tulossa pyörätiellä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja laitoin paikkamakuuseen. Ja pitihän sille otukselle sitten murista, kun se ilmaantui äkkiä puskan takaa... Mutta ei ollut lähdössä mihinkään, vaikka vähän kuikuili. Olin tosin aika lähellä. Loppuun vielä vähän istumista hitaasti peruuttaen ehkä se 3 * 5 toistoa. Seuraavaksi varmaan sitten vihje mukaan, kun tuntuu päässeen juonesta kiinni.

Noin muuten oli kyllä ärsyttävää, pitäis kai remmilenkkeillä vähän useammin kuin parin viikon välein. Joko kamalaa kiskomista (Merkki) tai hajuissa jumittamista (molemmat). Sepekin taas tukevasti menossa mukana, sama kai se onko testosteronit omaa tuotantoa vai lääkäriltä...

Iltaruoalla vielä jumppailut, tää on Merkin mielestä tosi kivaa. :)

Laiskottelua

Merkki-parka, joutuu valokuvauskurssin
takia kärsimään ja pönöttämään... ;)

Moneskohan laiskotteluotsikko tää mahtaa olla? :S Mutkun ei jaksaviitsi, niin ei väännetä väkisin, se toimii harvinaisen huonosti Merkin kanssa.

Parin viikon treenit:

• J:n kanssa luoksepäästävyyttä 3 * noin vajaan minuutin pätkiä. Kävi siis vaan kävelemässä lähellä, viimeisessä satsissa ehkä metrin meistä. M istui perusasennossa ja ilme pysyi ihan kivana koko ajan. 
• Käpytunnaria ekan kerran niin, että J koski pariin käpyyn. Ensin meni lankaan niinkuin epäilinkin, mutta 3. toistolla ei koskenut vääriin ja toi oman. Tosin koitan kyllä palkata oman merkkaamisesta (haistelee pidempään ja erilailla mitä vääriä), mutta melkein joka kerran silti ottaa kävyn suuhun. Koitan siis mukamas ehkäistä sitä, että käyttää silmiään ja nappaa jonkun suuhunsa. Tunnari olis enemmän haistelua kuin noutoa. 
• Yhdet (!) vähän suunnittellummat naksutreenitkin saatiin aikaan:
• 2 * 6 toiston sarjaa kosketusalustaa läheltä, nämä hyviä
• 2 * 6 toistoa "hau", hyvin
• 2 * 6 toistoa erottelua "lätkä" "hau" ja "sivu", jopa nämä onnistui ja teki tosi reippaasti :)
• pidempi tauko ja käytiin pieni lenkki
• 2 * 5 toistoa ruutuun kosketusalustalle ihan läheltä, oli tosi reipas!
• ehkä n. 4 toistoa 3-4 m etäisyydeltä, hienosti
• yhden kerran n. 10 metristä lelulle (uusi vinkupatukka...) tosi reippaasti
• yhden kerran alustalle vähän lähempää, palkaksi lelun heitto
• => harvinaisen hyvät ruututreenit siis! :)
• Tauon jälkeen vielä vähän kestoa seuraamiseen, palkka 1-2-1-2 jne. askeleen jälkeen (ehkä 10 namia ja sitten vielä toiset 10 namia 1-3-1-3 jne. askeleen jälkeen. Kontakti piti, mutta alkoi vähän hyytyä muuten. 
• Kotona sisällä nenäkosketusta tarkkuusesineeseen, sain esineen jo lattialle mun viereen. Menee samalla maahan, mutta väliäkös tuolla.
• Jumpattu ollaan myös kotona muutaman kerran.
• Lenkillä pudotetun esineen noutoa metsäkoneen uraa pitkin. Jätin n. parin metrin välen pari narupalloa niin, ettei koirat huomanneet. Avuksi ensin Sentin lähetys, toi kauemman pallon. Merkki toi omansa hienosti kanssa, matkaa oli ehkä 15 m. Toisella toistolla muuten sama, mutta etäisyyttä oli ehkä 40 m. Vauhtia saisi olla enempi, pitää taas tehdä niin, että näkee lelun jättämisen. Nyt kuitenkin palautti hyvin vauhdilla. :)
• Vesinoutoja tehtiin narupallolla, kun Sepe oli mukana varmistamassa pallon takaisin saamisen. :D Merkki siis hakee hyvin, jos ei heitä liian kauas. Jos taas menee yhtään liian pitkälle, niin sinne saa jäädä. Hassua on se, että Merkki kuumenee näistä kauheasti, mutta silti pystyy hyvin tottelemaan ja mm. olemaan hiljaa paikkamakuussa, kun Sepe noutaa. 
• Perusasentojumppaa, minuutissa ehti tehdä n. 15 toistoa. Aika oli liian pitkä, lopussa hidastui. Mutta on kovasti kiinni mun hartialinjassa, pitää itse skarpata ja koittaa pysyä suorassa.
• Esineruutua koitettiin kanssa, mutta Merkki-parka muistaa ne ampparit... Vauhti siis puuttuu ja kun löytää esineen, varmistelee ettei jostain hyökkää taas amppareita. :( Muistaakseni teki jossain välissä pellolla ok, joten taidetaan siirtyä sinne / johonkin muualle ei-metsään tän kanssa. Jos nyt jotain hyvää, niin palautti ihan vauhdikkaasti käteen asti. 
• Pari hienoa ja vauhdikasta pudotettua (20-30 m), kun näytin lelun jättämisen. :)
• Luoksetuloja yksi suora perusasentoon asti (hyvä), pysäytyksellä (en osaa päättää mikä pysähdys on riittävä...) ja lopuksi vielä vauhtipalkka.
• Ohjattujen alkeita ruokakupeilla & nameilla. Meneehän se sinne, mutta ravaten... 
• About alo-mittainen seuruu vinkupatukan kanssa oli hieno. :) Hitsit, kun joskus pystyttäis tekeen tällasia jossain ihmisten ilmoilla. 
• Kotiin tullessa pysähdyttiin kaupan parkkikselle, häiriönä pilistä ajavat teinit. Suunnitelmaa ei toki ollut, mutta alkuun vähän mukana pysymistä, sitten perusasentoja ja kontaktin pitämistä ja käsikosketuksia. Välillä vähän kyttäili eikä nyt erityisen topakalta vaikuttanut, mutta ihan ok pitkästä aikaa. Miten sitä jaksais aktivoitua noiden häiriöiden suhteen?

Sepe on koittanut vähän jumppailla kanssa, mutta se on just niin epätoivoista mitä ajattelinkin. :D Kauheeta hössöttämistä ja kuolaamista, mutta venytyksistä ei juuri tietookaan. Lisäksi puree ihan tolkuttoman kovaa välillä sormille... Ja jos kieltää niin alkaa tarjota luopumista, eikä ota namia ollenkaan. Välimuoto on ihan yhtä hukassa edelleen, mitä nuorenakin miehenä. Mutta joo, onhan se ihan tohkeissaan tekemässä hommia. 

Merkin suhteen tärkein juttu olis alkaa projekti ruoan arvottamiseksi. Ruoka ei siis kasva kupissa, vaan sitä saa töitä tekemällä. Oma laiskuus vaan tässäkin tökkii. Jos ottais tavoitteeksi vaikka viitenä päivänä viikossa ruokkia vaan palkkana treeneistä? Hankalaa on siksi, että nappulat olis käteviä, mutta ei tarpeeksi hyviä. Raakaruoka taas ei ole oikein kätevä palkka. Ja pelkkiä namejakaan ei voi syödä viikkotolkulla. Kompromissina oon sitten tehnyt niin, että illalla jotain temppuja namien kanssa ja sitten ruokakuppi loppupalkaksi (se, mitä päivän ruoka-annoksesta enää on jäljellä). Tää auttais ihan tosissaan, mutta pitäis lakata laiskottelemasta...

Treenisuunnitelmakin edelleen uupuu. Sen verran oon päättänyt, että palataan back to the basics ja katsotaan missä kunnossa eri jutut on. Naksuttelemalla mennään ja koitetaan edetä loogisesti:

-         Toiminnan aikaansaaminen (sheippaa, houkuttele, poimi, käytä kohdetta)

-         Alkuyleistäminen (muutamaan helppoon paikkaan)

-         Vihjeen liittäminen (käytä aluksi kuin naksu)

-         Latenssi

-         Ärsykekontrolli

o   Koira tekee käytöksen vihjeestä

o   Koira ei tee käytöstä vihjeettä

o   Koira ei tee käytöstä toisesta ennalta tunnetusta vihjeestä

o   Koira ei tee käytöstä toisesta ennalta tuntemattomasta vihjeestä

-          Yleistäminen

-          Siedättäminen

-          Kesto, määrä

-          Etäisyys

Eihän tuo järin monimutkaista ole, mutta etenkin ärsykekontrolli tuppaa jäädä tekemättä... Ja järjestelmällinen yleistäminen & siedättäminen. Kestoa ja määrää liian aikaisin jne. typerää. Eli liike kerrallaan aloitetaan alusta (tai tuosta latenssin kohdalta useimmiten) ja katsotaan missä tökkää.

Käsikosketusta on tehty jonkunverran kotona. Tavoitteena olis saada siitä niin vahva, että sitä voisi käyttää esim. sirun- / kehäänmenotarkastuksissa. Tai ylipäänsä vieraan koskettaessa. Jos tuon saisi toimimaan, koskeminen varmaan helpottuu reilusti luoksepäästävyydessäkin. Treenaamista on kuitenkin vielä vaikka miten paljon ennenkuin kannattaa ottaa vieras ihminen mukaan. Vasta kun koko em. rimpsu onnistuu ja kestoa on minuutin verran, harkitaan vieraan ottamista mukaan. 

Tarvisi vaan se kunnon suunnitelma esim. viikoksi kerrallaan, että hommat pysyisi jotenkin fiksuna. Ja pitäisi tietysti kirjata tarkemmin, miten onnistuu. Toisaalta sitten pitäisi vielä tehdä mahdollisimman paljon maastojuttuja, kun vielä kerkiää. Työ harmillisesti haittaa harrastuksia, joten täytyy jatkaa lottoamista...

 Viikonlopun urotyönä puolet aidasta. Tuosta puuttuu vielä ylhäältä poikkipuu ja alas tarvitaan joku vähän vanhaa betonilautaa esteettisempi viritys. :D

Pientä tokoilua & hieronnat

Vähän oon vielä varonut tassua, ettei revittelisi sitä auki. Haava on siis parantunut, mutta kyllä senn kohdan vielä tassusta erottaa. Eilen (ke) oli ekaa kertaa irti pienen iltakävelyn, koitin jarrutella pahimmat spurtit pois.

Maanantaina lyhyen lenkin päälle vähän luoksetuloja. Nyt pysähtyi suhteellisen hyvin (lukkojarrutusta en jaksa yrittää, kunhan pysähtyy napakasti) ja silti teki kivat läpijuoksut. Ennakoi usein helposti pysähdyksiä, mutta nyt siis hyvin. Kokeilin huvikseni myös EVL-tyyliin 2 pysäytyksellä, kävin palkkaamassa pysähdykset ja siitä sitten seuraava pätkä. Ihmeen hyvin tuo meni, vauhtia toki voisi olla lisääkin. Maahanmeno vaatii vielä isot avut, sitä ei olla juurikaan tehty. Ei varsinkaan niin, että M juoksee kohti. Mutta ihan kivasti siis humppaili.

Tiistai meni huilatessa.

Keskiviikkona ensin piti käydä kaatosateessa kastumassa ja sitten tuli Minna hieromaan molemmat koirat. Sentti oli jostain syystä X parempi mitä viimeksi, vähän vas. lavan paikkeilla jumia (vej se keventää aina silloin tällöin, spondyloosi?). Voisi kuulemma alkaa jumppailla pienesti Sepen kanssakin. Tuskin maltan odotta sitä sähläämistä ja kuolan määrää... ;P Merkki aloitti tosi kesysti, ts. ei murissut heti alussa. Mutta sitten kun päästiin keskiselän jumikohtiin (haavatassun varominen + 2 vk naruköpöttely?) & hieronnan loppuun, alkoi tinttaroida. Tuntui varmaan vähän kipeältä ja kärsivällisyys koetuksella loppuajasta (mun kanssa rupeaa vänkyilemaan jo varmaan vartissa, että sikäli jaksoi hienosti), niin sitten piti murrailla taas ihan kunnolla. Mutta saatiin hierottua ja yritetään pysyä skarppina jumpan suhteen. Edellinen suunnitelma meni myttyyn, joten nyt yritetään uudestaan. Eli siis kuukauden verran ahkerasti jumppaa ja sitten uusi hieronta. 

Illalla pikkulenkin (irti!) päätteeksi vähän noutoa. Muutama lyhyt setti palautuksia, tarvii aluksi vielä apuja oikeaan paikkaan tulemiseen (jää helposti kauas & vinoon). Sitten muutama noutokin perusasennosta. "Nouda"-käskyä ei vielä osaa, tarvii jonkun avun, että lähtee liikkeelle. Meni muistaakseni kivasti laukalla, palautus ravilla... Ja oma selkä niin jumissa, etten viitsinyt paljon juoksennella. Sentti otti pari noutoa välissä, niin Merkki sai vähän vauhtia töppösiin kanssa. ;)

Ei muuten uskoisi, miten paljon suomutaa pystyy tarttua pieneen muriin, jos ei itse sitä vaaleassa pesuhuoneessa yrittäis pestä. Eikä myöskään uskoisi, miten nopeasti sen mutakylvyn ehtii käydä ottamassa, vaikka kuinka koittaa vahtia... :D

Valokuvauskurssin 2. päivä

Tänään leikittiin salamoilla (vai salamilla??), opeteltiin sisäkuvausta ja katsottiin nopeasti kuvien käsittelyä. Ei ollu helppoa, voin kertoa... Irtosalamaa mulla ei edes ole, mutta kyllä sillä hienoja kuvia näytti tulevan, kunhan tietäisi mitä tekee. Sisäkuvaus oli aika hepreaa, mutta yritettiin kuitenkin. Sieviläisille iso kiitos järjestämisestä! Nyt olis kova hinku päästä treenaamaan. Kepolle ei ole kerrottu, että assistentti on melkein välttämätön... ;P

Kouluttajana oli Reijo Haukia, tykkäsin kovasti. Muutama tärkeä pointti:

• Kaikissa n. 400 € tai sitä kalliimmissa rungoissa on ihan riittävä kuvanlaatu. Harrastajakamerat on tehty kestämään n. 30 000 laukaisua, jonka jälkeen hajoavat ennemmin tai myöhemmin -> turha satsata älyttömästi rahaa. Sitäpaitsi merkistä riippumatta kameroissa on paljon samoja sisuskaluja.
• Pikseleitä ei pidä tuijottaa, 12 Mpix riittää vallan mainiosti, enemmän usein huonontaa kuvanlaatua. Testejä lukiessa kannattaa katsoa, mitä sanotaan kohinasta.
• Ainoa tarvittava ohjelma on M / käsisäädöt, muut turhaa hilpettä (hätätilassa P eli paniikki... ;) )
• Jos haluaa pärjätä yhdellä objektiivilla, ehkä n. 18-105 mm on monikäyttöisin. Jos vielä valovoima on F4, niin hyvä. Lisäksi vielä joku valovoimainen kiinteä (esim. F1.8 28mm tai 50 mm), niin pärjää pitkälle. Monilla merkeillä F1.8 50 mm on halvin ja optiselta laadultaan paras.
• Jalustaa kannattaa käyttää aina kun mahdollista, ja salamaa vain silloin kun on pakko. Pieni 3-jalkainen pöytäjalustakin on tosi kätevä. Pitää vaan ottaa ostoksille kamera mukaan ja testata, että jalusta pysyy itsekseen pystyssä, myös kun kameran kääntää pystyasentoon.
• Käsisalamoista paras hinta-laatusuhde: Nissin DI622 Mark2 (n. 130 €, helppokäyttöinen ja laadukas)
• Potrettikuvia varten heijastin (ja valohajoitin)
• Ehdottomasti kannattaa olla vara-akku ja varakortti. Mielummin monta pientä korttia kuin yksi iso (yhden kortin mukana hukkuu vähemmän kuvia...). Korttia ei kannata kuvata viimeistä kuvaa myöten täyteen, voi alkaa poistaa kuvia alkupäästä tms.
• Perussäädöt kohdilleen, niin ei tarvi enää koskea niihin
• väriavaruus AdobeRGB
• kontrasti & värikylläisyys neutraaliksi
• kontrasti ja terävöitys pari pykälää miinukselle (molempia saa lisättyä kuvankäsittelyllä, mutta ei vähennettyä jälkikäteen)
• tarkennus AFS ja yksi tarkennuspiste keskelle
• Kannattaa kuvata RAW:ina. Jos valotus on kohdallaan, muut voi säätää kuvankäsittelyllä.
• Kameroiden hinta verrannollinen siihen, millä ISO-arvolla saa siistiä jälkeä. Halvimmilla ISO400 ja kalliimmilla esim. ISO1000.
• Yleensä kaikki kamerat tekee priimaa ISO400 ja kelvollista ISO1600
• Kuvatessa ensin aukko halutun terävyysalueen mukaan, sitten valotuksen mittaus kohteesta suljinaikaa säätäen, ota kuva ja tarkista mitä tuli.
• Nopeassa tilanteessa P-ohjelma ja AV -1/3 
• Kuvien katseluun histogrammi ehdottomasti päälle ja valotus niin, että koko käppyrä mahtuu kaavion alueelle.
• Ylivalotusta vältettävä kuin ruttoa, sitä ei saa korjattua millään. Alivalotuksen voi yleensä korjata jotenkin. 
• Studiokuvissa paras taustakangas harmaa.
• Kävely pysähtyy n. 1/250 suljinajalla ja kaikki liike 1/500 - 1/400. Poispäin / kohti menevä liike pysähtyy yleensä jo 1/60. Liikekuvissa valotuksen mittaus ja tarkennus etukäteen, sitten testikuva.
• Sisäkuvissa tärkeintä on, että tilassa on vaan yhdenlaista valoa (hehkulamput tai loisteputket tai luonnonvalo). Jos montaa, valotusta ei voi saada oikein. Jos mahdoton tilanne, kuvaa mustavalkoisena (mielummin muuta koneella mustavalkoiseksi).
• Ei ikinä kuvia suorassa, kirkkaassa auringonpaisteessa myötävaloon (liian kovat kontrastit jne.), vie kohde varjoon. 
• Kameran oma salama suht turha. Voi koittaa käyttää pilvisellä kelillä täytesalamana, silloin 1/2 tai 1/4 teholla (täydellä teholla palaa puhki, rumat varjot jne.). Valotuksen mittaus kohteesta. Salama kannattaa aina pehmentää jollain, ei suoraan kohti kuvattavaa.
• Pitkän suljinajan salamakuvissa (ulkona tai isoissa sisätiloissa) ensin aukon valinta (yleensä mahdollisimman iso) ja sitten valotuksen mittaus taustasta. 
• Pimeys ei ole syy käyttää salamaa... ;)
• Jos värejä ei saa toimimaan, kuvaa mustavalkoisena.
• Kuvien arkistointi aina tiffinä, on ainoa virallinen tiedostomuoto, joka todennäköisesti säilyy "pitkään" (jpegistä ei takeita!)
• Kuvankäsittelyssä rajaus ja horisontin oikaisu, säätöarvot / levels, käyrät / curves, värien säätö, kuvan koon muutos, terävöitys (arkistokopioita ei terävöitetä!)
• Hyvä pokkari Canon Power Shot G15 (F1.8-2.8)
• Linkkejä, sivuja, muuta mielenkiintoista:
• B&H Photo (New York) -> kaikkein laajin valikoima. Jos ei löydy jotain, niin sitä tuskin on olemassa...
• Tomi Kallio, muotokuvia
• Arto Mäkeläinen (linkistä en ole ihan varma)
• Tuomas Kaakinen
• http://opigimp.gimp-suomi.org  -> ilmainen kuvankäsittelyohjelma
• RAW Therapee, ilmainen ohjelma
• RAW-ohjeita myös esim. PS Elements käsikirjassa, Markku Saiha "Täyttä RAWia", Light Room oppaat
• Hyviä kirjoja mm. Paul Walkerin Lemmikkikuvaus ja Scott Kelbyn Suuri digikuvauskirja

Koska kurssipaikan vieressä oli iso hiekkakenttä ja suurinosa porukkaa jo lähtenyt, piti vähän temppuilla Merkin kanssa. Tokoilua ajatellen Merkille kyllä sopii parin viikon tekemättömyys alle... ;) Teki hienoa seuraamista (pysähdykset vähän pissii edelleen, mutta kontakti ja asenne oli hyvät), reippaan ja siistin luoksetulon ja hyvät jäävät. Go Merkki! :) Jostain syystä välillä aloitusperusasentoon tulo tökkii? Vaikka koitan siitä treeneissä kyllä palkata lähes joka kerran (vähintääkin suullisesti, yleensä namikin). Mutta siis kykeni toimimaan vieraassa paikassa ja nyt oli ilme kohdillaan, jes. ♥

Pastori Merkki

Vielä pitää laittaa kuva pastori Merkistä, on niin ittensä näköinen. :D

Kuva (c) Tiina Kankaanpää, kiitos!

Perjantai on toivoa täynnä

Olipas meillä mahtavat minitreenit keskenämme perjantaina ja torstaikin oli ihan bueno. :) 

Torstaina tehtiin siis lisää lähelle tulemista ruokkiksella, oli jo parempi eikä vilkuillut kovin paljoa. Metsässä toki oltiin, eli ei ollut häiriöitä (vaikka häiriöitä nyt voi olla vaikka äänekkäät kärpäset, se ampparijuttu Mustialassa nääs...). Ekan sarjan Seppo hengas mukana, joten oli vähän tavallista kiireempi hakea namit multa. ;)

Sisällä aloitettiin omalle paikalle menoa. Toki M sinne osaa mennä, kun käy vierestä käskemässä, mutta nyt olis meininki nimetä se ja saada toimimaan kauempaakin (ettei tarvi nousta sohvalta neuvomaan... ;) ). Aseena oli kuivattua naudan keuhkoa ja voi vitsit, että se olikin Merkistä hyvää! En muista ihan vähään aikaan sen noin sählänneen ruokapalkan eteen. :) Ensin tehtiin n. 3 * 10 toistoa ihan läheltä. Ekalla sarjalla pelkkä kiipeäminen, 2. sarjalla tarjosi itse maahan menoa, joten sitä loput. Myöhemmin tehtiin vielä ensin 10 toistoa ihan läheltä muistin virkistämiseksi ja sitten 2 * 10 toistoa n. askeleen päässä petistä. Tässä enste alkoi tarjoilla kaikkea (tää oli hieno juttu, ei häipynyt heti paikalta), mutta äkkiä tajusi petille menon. Maahan menoa ei otettu, kun vähän pidempi odotusaika sai taas aikaan sinkoilua. :D Peukut pystyyn, että namit toimii vielä toisenkin kerran!

Illalla jumpattiinkin vielä pienesti, että kehdataan mennä Minnan hierottavaksi viikolla. Kamalasti joutuu huhkia, että ruoka tulee töistä eikä makaamisesta... :P

Töiden jälkeen perjantaina taimiksen pellolle tallaamaan jälki nro 21. Reilu 200 m "laatikko", jossa kulmat namitettu ja suorilla kepit (4 kpl), lopussa namipurkki. Kepeiltä sai kiviuunikuivattua kotimaista muikkua ja lopussa kuivattua naudanmahaa, omnom! :D Jälki vanheni taas vaan n. puoli tuntia, kun tossun kanssa ei kamalasti viitsi edelleenkään lenkkeillä. Nyt jäljesti tosi hienosti, rauhallinen ja tarkka (meidän metsäjälkikriteereillä). Namitus kulmissa auttoi, ei huitonut miten hyvänsä. Pari kertaa tarkisti vähän reilummin jotain (pari metriä), mutta muuten tosi hyvin. Ilmaisi kaikki paitsi purkin maahan menemällä (ihan vinoon, mutta anyway). Wubbat oli loppuleluina, jopa suurimmaksi osaksi leikki mun kanssa autolle asti, eikä lähtenyt jemmaamaan niitä metsään. Ettäs olikin kivaa. ♥

Jälkeä odotellessa pari käpytunnaria ilman ylimääräisiä häröjä ja HIENO pieni seuraamispätkä naudanmahan voimalla. Hidas käynti, sivuaskeleet, täyskäännös, kaikki hyvin. Kontakti ei tainnut pudota ollenkaan, eikä sotkenut pysähdyksiä käännöksiin (olisinkohan mää oppinut käveleen ne?).

Valokuvauskurssin 1. päivä

Vitsit, että takana on mukava päivä sieviläisten järkkäämällä valokuvauskurssilla. :) Tuttujakin juttuja, mutta paljon paljon myös uutta. Ja etenkin kädestäpitäen neuvoja, miten sitä kameraa milloinkin pitäis säätää. Alla muutama kuva todisteeksi:

Vähän jälkeä ja naksuttelua

Että on rasittavaa elää tylsistyneen mudin kanssa... Eikä kai otuksellakaan järin kivaa ole. Ollaan siis köpötelty hissukseen narussa pieniä matkoja ja yritetty vähän temppuilla kotona. Liian kuumakin on taas ollut. Valivali. ;)

Torstaina 1.8. taimiksen taakse (ennen nuotiopaikkaa, vasemmalle puolelle) jälki nro 19, kun tuntui, että muuten hajoaa pää molemmilta. Lämmin ja seisova keli, vähän vettä ilmassa. Pituutta tuli n. 500 m, vanheni vain vajaan tunnin (koska tassu ei kestä lenkkeilyä) ja siellä oli purkki, purkki, keppi, purkki, keppi ja loppupurkki. Jana meni pienen rinteentapaisen alla (apuja), oli noin 10 m ja Merkki nosti hienosti jäljen vasemmalle. :) Virtaa oli liikaa ja jälki tuore, joten aika epätarkkaa menoa. Kaikki esineet kyllä nousi. Ei nyt mitään erityistä tuulettamista, mutta olosuhteet huomioiden hyvin.

Kaahotus kuitenkin kaiveli sen verran, että perjantaina pellolle. :D Jälki 20 siis (ollaan oltu laiskoja tänä kesänä!). Toki tassuakin piti säästellä mahdollisimman paljon. Taimikselle reilu 200 m, paljon kulmia, 5 keppiä ja taas vanheni vajaan tunnin. Nameja oli jonkin verran auttamassa, jarruttamassa ja tarkentamassa hommia. Voi pojat... Aivan liikaa virtaa ja vauhtia -> epätarkkaa hosumista ties missä. Homman kruunasi reipas tuuli, joten välillä mentiin ihan reilusti jäljen sivussa. Huoh. Eka keppi meni ohi (meiltä molemmilta), kulmista yli, vaikka oli nameja, jäljen sivussa välillä, vissiin kaikki mahdolliset virheet. Mutta loput esineet nousi, kun olin ne merkannut ja jarruttelin ihan tosissani. Ei nyt ihan kamalasti masenna kuitenkaan, koira oli niin vietereillä, että normaalioloissa varmaan saadaan jotain fiksumpaakin tehtyä. 

Kaiken uhalla vielä vähän lelun etsimistä pellosta, kun sitä virtaskaa tuntui olevan. Ei siis esineruutua, kun en viitsinyt tallata... Pojat tielle maate, kävin heittämässä 2 narulelua pitkään heinään. Seppo ensin hommiin, Merki pysyi ihan rauhassa makaamassa (niin se yleensä tekee, kun ei ole mitään ylitsepääsemätöntä hinkua töihin). Merkki kuitenkin teki ihan reippaasti ja sitkeästi hommia ja palautuskin asiallinen ilman kamalan isoja apuja. Ei siis lähtenyt johonkin kuseskelemaan ja unohtanut koko lelua tms. :) Toinen toisto vielä samalla lailla, hyvin sekin. 

Illalla naksuttelua vähän mielen virkistykseksi. Korokkeen avulla sivulletuloa mun oikealle puolelle. Ihmeen hankalaa ilman apuja (MIKSI ihmeessä aina pitääkin langeta houkutteluun ja etenkin jäädä siihen jumiin...?!?), mutta hyvällä ilmeellä temppuili. 

Viikonloppu ja alkuviikko taas luumuiltiin. Helle haittasi ja Merkkiä ei vaan jotenkin kiinnosta. :( Jotain pientä naksuteltu sisällä sentäs.

Keskiviikkona lenkillä tehtiin käpytunnaria. Koitin laittaa nameja käpyjen väliin, mutta näistä meni vaan jotenkin sekaisin, rupesi nostelemaan vääriä. Joten unohdetaan namit ja tehdään vanhalla kaavalla. Sitten illalla pitkästä aikaa vähän jumppailua. Minna on tulossa hieromaan ens viikolla, joten pitää ryhdistäytyä. ;) Ja varmaan toi tossun pitäminen & narussa hiissaaminenkin jumittaa paikkoja. 

Torstaina satoi kaatamalla ison osan illasta, joten mentiin piiiitkästä aikaa hallille. Tassu reistaa edelleen, joten siellä pysyy edes puhtaana ja kuivana suojatossut. Sepe mukana ja Lumi kans. Päätin vaan naksutella, Merkin asenne pitää saada ensin kuntoon. Eli ihan alkeista alettiin, että joskus saisi aikaan rennon ja keskittyneen treenin.

•  Ensin ihan vaan kontaktia. Odotin, että Merkki katsoo, pari askelta peruutusta ja jos tulee hyvin mukana -> naks. Muutama n. 10 namin sarja. Namin syönnin jälkeen piti useimmiten kuikuilla Lumea. Tätähän se tekee, joku pikkutemppu ja sitten pitää tsekata ympäristö ennen seuraavaa yritystä. :( Onhan tuolla tietysti luonteen puolesta taipumuksia moiseen, mutta koulutusmokat ei oo ainakaan parantaneet asiaa... Saatiin kuitenkin ok-pätkiä myös, namitkin olis ehkä voinut olla parempia.
• Luopumista. Tätä on tehty temppuna, mutta elämä kyllä helpottuis, jos M oikeasti osais tämän. Eli aloitettiin vanhalla kaavalla: nami nyrkkiin ja luopumisesta n&n (nami toisesta kädestä, ei se mistä luovutaan). Tää sujui, joten sitten naksun tilalle vihje "jätä". Nyt tulikin sitten jo vähän ongelmia. Kun kerran skarppasi ja oli hommissa mukana, niin "jätä" sai aikaan sen, että pitää yrittää tehdä jotain, kun kerran annetaan joku käsky. :D Yritti siis kokeilla tassulla namia jne. Lopetettiin tähän, ettei sössitä pahasti. Kotona ensin lisää kestoa luopumiseen ja sitten vasta vihje. Oli kuitenkin tohkeissaan tekemässä temppuja. :)
• Lopuksi paikkamakuu Lumen ja Sepen kanssa. M oli agipöydällä ja pönötti 2 min ihan pätevästi, ei tainnut mennä edes lonkalle. Olin "piilossa" pylvään takana, välillä kurkin, mitä tapahtuu. Pysyi hyvin jopa, kun vapautin Sepen ensin. 

Kivat treenit kuitenkin, lisää näitä. Paitsi että Sepen varvasvälistä löytyi haava...

Tänään päiväpissatuksen jälkeen vähän jatkoa eiliselle, kontaktia ja luopumista. Nyt oli kontaktissa hyvin mukana (metsätiellä, ei häiriöitä). Aluksi kyllä Sepe pyöri mukana -> on enemmän namien perään, ettei toinen saa... ;) Luopuminenkin nyt paremmin, vihjeen lisääminen ei saanut aikaan mitään ylimääräisiä häröjä. Molempia ehkä joku 3 * 10 namin sarjat. 

Oon viimeaikoina miettinyt tosi paljon näitä meidän treenejä ja ongelmia niissä. Ja palannut nöyrästi siihen ikivanhaan viisauteen, että jos haluaa muutta eläimen käytöstä, on muutettava omaansa... Merkin kanssa ei vaan toimi samat jutut, mitä toimii "normaaleilla" koirilla. Ihan kaikella rakkaudella, mutta onhan toi vähän merkillinen jopa mudiksi. :D Ongelmia aiheuttaa Merkin luonne (huonot hermot, ei toimintakykyä, pidättyväinen jne.) ja sitten hankala motivointi (ei ahne, ei kovin saalis- / taisteluviettinen). Ja tietysti mun omat mokat koulutuksessa. Merkin kanssa ei vaan toimi se, että otetaan palkka taskuun, koira ja sitten treenataan iloisesti ja hyvässä vireessä. Kun ympäristö epäilyttää & palkat ei kamalasti kiinnosta, niin eihän homma voi kummoisesti toimia. 

Oon (taas) lueskellut noita operantteja juttuja paljon ja niiden avulla ehkä vois saada muutosta asiaan. Tai tilanteen ei pitäisi missään nimessä ainakaan huonontua, jos pelataan positiivisella vahvistamisella suurimmaksi osaksi. Ongelmanahan on sitten se, että mää en oikein osaa... Mua kiinnostais kyllä tosi paljon oppia ja nythän tässä on oiva koe-eläin hyppysissä. :) Tästä syystä siis hallilla naksuttelua kontaktista ja luopumisesta. 

Kontaktin / lähellä pysymisen lisäksi perusjuttuja on paikallaan pysyminen ja kohteet, niitä aletaan tehdä kans. Kaikkia näitähän on tehty enemmän tai vähemmän, mutta josko nyt sitten aloitetaan ihan nollasta ja maltetaan edetä Merkin tahtiin. Ja oikeasti edetä johonkin, eikä vaan toistella samoja vanhoja juttuja. Ihan turha kiukutella, että "pitäis onnistua se tai tämä", jos koira vaan ei siihen pysty. Parempaa koulutusta siis kehiin. Ihan kiva oikeastaan päästä tekemään jotain uutta. Nyt vaan pitäisi kehittää suunnitelma ja alkaa vielä toteuttaakin sitä. Saas nähdä... Skarppaamista vaatii sekin, että ruoka ei enää tipu taivaasta, vaan sitä saa tekemällä töitä. Voi Merkki-parka. ;P

Tokihan on mahdollista, että tämä(kin) jää ihan suunnittelun asteelle, mutta onhan sekin jo puoliksi tehty. Vaimitensenytoli? Leikkimistäkin pitää jatkaa ihan omana juttunaan, kunhan tassu kestää edes pientä revittelyä.

Viikonloppuna on valokuvausta ohjelmassa, joten jos ei muuta, niin ehkä tänne tulis jatkossa parempia kuvia... :D