Treenaamattomuutta

Ei oikein kummosesti ole ollut motivaatiota treenata, joten ollaan lähinnä vaan möllötelty. 

VK 19 

• Jumppaamassa käytiin kerran Poleen louhoksella. Teki tosi hienosti hommia, jopa tarjosi itse kaikkea & oli innolla mukana hommissa, ehdin olla jo tosi tyytyväinen. Kunnes sitten piti karata rähjäämään Nemille, *tutti ihan riittävästi. :x Onneks oli niin fiksu vastapuoli, ettei lähtenyt rähinään mukaan. Niin ärsyttävää, kun näköjään ei voi luottaa yhtään, lähti ekaa kertaa ihan pokkana mun nenän alta. Tehtiin tuttuja juttuja: peruuttelua ylämäkeen, hitaasti alas, M-S -vaihtoja tasapainotyynyllä ja ilman, punnerruksia.
• Takamontuilla vähän tokoa: seisomisen ja maahanmenon loppuja. Ensin ennakoi seisomista, mutta parani loppua kohti. Namin heitto vasemmalle, niin alkoi perusasennotkin suoristua. Vein taas keppejä tien viereen 9 kpl 5-10 m välein ja käytiin ne nostamassa. Ekasta ohi, lopuissa koitin naksutella heti, kun reagoi enkä odotellut kunnon ilmaisua. 
• Sunnuntaina taidettiin olla jossain ja tehdä alo-liikkeet putkeen, ei mitään muistikuvaa.

VK 20

• Hietaseljän montulla etäpalkkaa, vaatii vielä aika paljon treeniä. Ensin vähän leikkiä 2 narupallolla, sitten "kentän" reunalle repun viereen maate. Pienen odotuksen jälkeen kutsuin hommiin ja tehtiin luoksetulo poispäin repusta. Hidas, mutta tuli laukalla kuitenkin, joten palkka repusta. Seuraavaksi maahanmeno reppua kohti ja nyt jumitti: ekalla yrityksellä seuraamisessa putos kontakti, toisella kerralla jäi seisomaan, kolmannella ei noussut ylös ekalla käskyllä... Neljäs sitten kelvollisesti, mistä yhdessä repulle ja iltaruoka. Vire oli ihan syvältä joko muuten vaan tai sitten se reppu häiritsi (vaikkei palkkaa kovin kummoisena pidäkään).
• Karhinpirtintiellä heti autosta ottamisen jälkeen hommiin (takana tylsä työpäivä kototona). Istumaan, muovikapula suuhun, kävelin lelulla hetsaten kauemmaksi ja kutsu. Oli vähän epävarma lähtemään, joten autoin vähän, mutta sitten tuli tosi kovaa, palkka vauhdista. Sitten kapulan ottaminen kävellessä (ottaa paremmin mitä paikallaan), pyysin sivulle, taas lelulla hetsaten kauemmaksi, kutsu ja nyt avuilla eteen istuminen. Oli hyvä. :) 
• Jälki nro 5: Hietaseljän montun takana tien oikealla puolella. Oli ensimmäisiä kuumia päiviä, joten en tehnyt pitkää. N. 300 m ja 5 keppiä (yritän vaihdella keppien määrää, ettei tietäisi mikä on viimeinen), vanheni vaan noin 40 min. Maasto taas sitä samaa kuivaa jäkälikköä / varvikkoa mitä täällä on melkein joka paikassa. Muuten teki tosi hyvin (ei mm. lähtenyt hirvien jäljille, vaikka niitä oli paljon), mutta viimeisestä kepistä päästeli yli muina miehinä... Noukin sen talteen, otin valjaat pois ja käveltiin autolle. Ei tuo mitenkään kovin pettyneeltä vaikuttanut, humppaili menemään muiden hajujen perässä. :/ Mutta ei vaihtanut hirvenmetsästykseen. :) On sitäkin (hirvijahtia) tässä viimeaikoina harrastanut pienesti...

VK 21

• Takamontuilla taas jossain välissä seisomisesta perusasentoon tuloa. Tuppaa vaan tiputtamaan pyllyn alas -> pa jää "auki". Nyt pyysin ensin tulemaan sivulle, kun seisoi mun edessä, sitten 90 asteen kulmassa jne. kulmaa pienentäen. Vaikutti hiffaavan idean, paransi loppua kohti. :) Muutama merkin kiertäminen, oli hyvin vauhtia, kun haukutin ensin. :) Sitten vielä keppitreeni samalla lailla, mitä aikaisemmin. Taisi mennä parista ohi.
• Hietaseljässä kateuskortti, kun heitin Sentille pari vesinoutoa. Sitten saman kepin kanssa seuraamiskaavio (joku alon tapainen), teki hienosti ja palkaksi sitten kepin heitto veteen. :) Olin päättänyt testata ruokapurkeilla ja haukuttamalla, josko hommiin saisi vähän puhtia. Koitin valita helpot jutut, ettei tarvi nillittää tekniikasta tms. Ensin ihan vaan haukkua (pitää haukkua kunnolla eikä kiljua, ei saa pakittaa), mistä palkaksi eka purkki. Sitten taas haukkua, lelun heittäminen ja palkka hyvästä paluuvauhdista. Viimeisellä purkilla vielä luoksetuloa, olis voinut tulla kovempaakin, mutta ei nyt ihan laamaillut kuitenkaan. Näyttäis, että haukuttaminen saa kierroksia ylös, mutta tiedä sitten, miten sen saa pysymään hanskassa. Helposti sitten komentaa ilman lupaakin. Mutta kaipa tätä vois kokeilla jatkaa, nyt kuitenkin ylivoimaisesti eniten mättää vire. 
• Raviradan nurtsilla ensin leikkiä 2 narulelulla, piiitkä luoksetulo hyvällä vauhdilla (palkka vauhdista kai). Sitten heti perään lyhyt luoksetulo, lähti kunnon laukalla, palkka tästä. Niitä seisomisen loppuja taas, oli parempi.
• Jehisten parkkiksella kontaktikävelystä naksuttelua (pitäis sitä aktiivisuutta kaivaa jostain). Vähän erottelua tule (suoraan sivulle) & kom (eteen). Lelun pitämistä, mikä olikin tosi vaikeaa. Ottaa huonosti, huono ote ja pudottelee. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta niin, että piti lelua, vaikka otin namin taskusta käteen kuonon eteen. Näitä lisää!
• Kotona naksuttelua lelun pitämisestä. Ottamiset tosi nihkeitä... Ne saa kyllä huijaamalla nopeammaksi (saalistaa vähän, varastan ennen kuin ehtii ottaa jne. hetsausta), mutta heti kun alkaa tehdä muuta, taas huononee. :/ Lopulta kuitenkin onnistui I-M -vaihdot kapulan kanssa pudottelematta. Välillä taisi vähän ahdistella, mutta ei kuitenkaan häipynyt, vaan yritti sitkeästi. 
• Hietaseljän montulla taas vähän ruutua ja merkkiä. Alkuun juoksentelua sen aikaa, että tein ruudun. Sitten muutama merkki hetsaamalla ihan kohtuullisesti. Haluaa tehdä vastapäivään kiertämällä, vaikka lähetän vasemmalta. Periaatteessa ollaan vähän tehty eri suuntiin kiertämistä (oikea ja vasen), mutta pitää miettiä ottaako ne tähän mukaan, vai saako kiertää mistä lystää. Toisaalta tuota oikea-vasen voisi käyttää ehkä hyväksi sen mukaan, mille kapulalle pitää mennä? Pieni tauko ja sitten muutama naksuttelua ruudun keskellä olevalle alustalle menoa ihan läheltä, ruudun eri reunoilta. Sitten vietiin raatolelu yhdessä ruutuun, meni lujaa ja suoraan, matka ehkä 10 m? Sitten kokeilin tyhjää, pysähtyi matkalla, kutsuin pois. Kävin näyttämässä ruudun, sitten ok, vaikka ehkä vähän epävarmasti. Sitten oli jotain säätämistä, meni jotenkin kiemurtamalla, pysähtyi matkalla, mutta meni itse kuitenkin. Kehuin ja kutsuin pois. Kävin uudestaan näyttämässä, nyt hyvin. Tauko taas. Yritin saada vähän vauhtia sivuille tuloihin. Odotin, että tarjoaa itse, sitten heitin namin ja lähdin samalla karkuun. Odotin taas tarjoamista, namin heitto jne. Ihan ok teki, mutta ei nyt mitään valtavaa vauhdin lisääntymistä kuitenkaan. Liikkeestä maahanmeno hyvin. Käytiin pieni lenkki välissä ja sitten isolla pehmojalkkiksella pari eteenmenoa, lähti tosi hienosti, kun hetsailin! :) Lyhyt seuraamiskaavio vielä, kun pallo oli niin kiva, teki hyvin. :)
• Jälki nro 6: Taas Hietaseljän montulla, nyt montun vasemmalla puolella osittain rinteessä. Taas kuuma päivä ja kuiva maasto, jälki oli ehkä vähän reilu 500 m ja 7 keppiä, vanheni melkein 2 h. Käytin uimassa ennen jälkeä ja tarjosin vettä pari kertaa jäljellä, jaksoi ihan hyvin mun mielestä. Jana vajaa 10 m ja nosti hienosti vasemmalle ylämäkeen. Eka keppi n. 30 metrissä, nosti hyvin. Toisesta kepistä yli, mutta näin sen itse. Kolmas keppi hyvin. Neljännestä meni ohi, kun oli jäljestä sivussa, pyysin takaisin ottamaan tarkemmin ja onnistui hyvin. Loput kepit hyvin. Oli yllättävän tomera loppuun asti, vaikka keli oli aika raskas ja tehty kuumassa puolentoista tunnin lenkkikin. :)
• Metsälenkin varrella pari esineruudun tapaista. Ensin kävelin n. 40 m syvän "laatikon" ja jätin lelut koirien huomaamatta takakulmiin. Ensin Sentti hakemaan ja sitten Merkki. Mutta lelupa joutui kadoksiin... Lähti tosi reippaasti etsimään varmaan 3 kertaa ja sen jälkeen lähdin itse "auttamaan". Enkä tietenkään löytänyt... Tässä vaiheessa sitten Seppo mukaan hommiin. Siellä ne sähläsi molemmat ja Merkki lopulta löysi. :) Ihan perseestä koko treeni muuten, mutta Merkki etsi sitkeästi oikeastaan koko ajan. Toisella yrityksellä kävelin laiskana vaan piston, yksi lelu 40 metriin, toinen 50. Seppo taas ensin ja toi tietysti ekan. Merkki pysähtyi haistelemaan ekan lelun paikkaa, mutta jatkoi pian ja löysi hienosti toisen. Ideana oli koittaa suoria pistoja opetella, mutta oikeesti taisin vaan olla laiska...
• Em. metsälenkin päälle janatreeni. Tosi kuuma ja Merkki oli jo vähän väsy, metsäkin rutikuiva. Kävelin suoran, missä ehkä 50 m välein 4 keppiä. Lähetys janalle, palkka kepiltä, pois jäljeltä, vähän matkan päästä uusi lähetys jne. 2 nostoa oikealle ja vasemmalle. "Janat" oli ehkä kymmenisen metriä, kun me ei yhtään osata näitä. Oli aika tahmeaa, pitää tehdä uusiksi joskus vähemmän helteellä. 

Ekaa kertaa päästiin myös kesäkauden tokotreeneihin Kokkolaan (torstai 23. pv). Oltiin ulkona, tosi lämmintä ja Merkki oli taas oma vaisu itsensä... Kovin innolla se on aina kentälle / halliin kiskomassa ja kiljumassa, mutta sitten kun pitäis jotain tehdä, niin ei kiinnosta. 

• Alkuun paikkamakuu, oli meille ihan vieras lpku vieressä, joten luotto ei ollut kovin korkealla. Jätin siis narun kiinni ja pysyin ihan lähellä. Pysyi kuitenkin hyvin 2 min, eikä kyttäillyt vieruskaveria tai mitään muutakaan. Taisin vapauttaa suoraan maasta. 
• Itsekseen kapulan pitoa, järkyttävää. Ottaa edelleen huonosti ja ote tosi löysä. Kun pidän kiinni ja vedän kapulasta jne. pitää kyllä tiukasti (puree kapulaan niin, että rutisee, mutta ei siis pureskele...). 
• Yksi luoksetulo, laukalla, mutta tosi vetelästi. 
• Loppuun luoksepäästävyyttä. Tai lähinnä juteltiin Päivin kanssa ja siinä samalla perusasentojumppaa ja kontaktia ihan lähellä. Lopulta onnistui Päivin lähestyä & antaa namikin.
• Mutta se VIRE! Mistä helvetistä se kaivetaan noihin kimppatreeneihin? 2 lelun leikki on Merkin mielestä ehkä kivointa, mutta en mää sitä tuolla uskalla tehdä, kun riskinä on muitten kimppuun hyökkäily... Nyt vähän saalisti wubbaa, kun sitä kädessäni pyörittelin, heittää koitin kai kerran, mutta eihän se kiinnostanut yhtään. 

♥ Rasmus ♥

Eiköhän tämän kirjoittamista ole lykätty jo tarpeeksi... Meidän piti lopulta molempien antaa periksi ja myöntää, ettei edes rasmukset elä ikuisesti. Tiistai-iltana oli selvää, että kaikki ei ole hyvin. Rasmus hengitti tosi raskaasti, vinkuen välillä ja läähätteli. Keskiviikkona saatiin lääkäri kiinni ja aika torstaille. Oli aika selvää, että tuskin mitään on tehtävissä, missään nimessä en halunnut mitään parin päivän poppakonsteja edes yrittää. Ja onneksi meillä on fiksu lääkäri, joka sanoo asiat niinkuin ne on. Munuaiset oli ihan loppu, hyvä kun mittarin asteikolla enää pysyi.

Keskiviikkona ehdittiin vielä parille pienelle metsälenkille, josta nämäkin kuvat on. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä, Rasmus jaksoi vielä kahlailla montuilla, komentaa Merkkiä ja tutkiskella metsän hajuja. Herkuteltiin illalla kaikkea kiellettyä, kun Sentin synttärit meinasi ihan mennä ohi. Yö nukuttiin siskonpetissä lattialla, kun sänkyyn hyppääminen oli liian hankalaa. 

Vaikka olo varmaan oli tukala, ei Rasmus mun mielestä näyttänyt kipeältä. Olosuhteisiin nähden kaikki siis meni ihan hyvin. Nyt Rasmusta voi muistella sellaisena, kun se näissä kuvissa on. Lääkäriin piti tietysti raahata väkisin niinkuin aina ennenkin. Toinen oli niin väsy, että nukkui pois nopeasti ja rauhallisesti. 

Yksi kamalimpia päiviä, mutta pakkohan se viimeinen palvelus on vaan tehdä. Ja tokihan tämä oli odotettavissa, vanha koira ja munuaisdiagnoosikin saatiin marraskuussa. Mun elämäni lottovoitto oli varmaan se, että Rasmus saatiin karkureissulta vielä kotiin. Sen jälkeen oltiin tavallaan jatkoajalla.

Keskiviikko ja torstai meni aika sumussa, odottaminen oli ihan hirveää. Toisaalta olo oli jotenkin helpottunut lääkäriltä tullessa. Rasmuksella oli kaikki hyvin, enää oma ikävä jäljellä. Ja olihan tuota tullut jo kuukausikaupalla kytättyä ja tehtyä luopumista. Stressaavaa koko ajan koittaa silmä kovana tuijottaa ja analysoida, onko kaikki hyvin. Mikä on normaalia vanhuutta ja mikä taas mahdollisesti merkki kivusta?

Rasmus oli pitkän haaveilun tulos, "sitten kun muutan kotoa niin ostan koiran". Ja opintolainarahoillahan se piti sitten ostaa. Rasmus oli omassa elementissään joskus aika railakkaassakin opiskelijaelämässä. Se tuli kaikkien kanssa toimeen, oli kotonaan missä vaan, eikä ikinä ottanut nokkiinsa pienemmistä tai isommista jäynistä. Saunominen ja saunakaljat tais olla parasta. ;)

Jossain vaiheessa laskettiin, että 7 v. ikään mennessä Rasmus oli asunut 8 eri paikassa, solukämpästä J:n mökkiin. Eikä sillä ikinä ollut mitään ongelmia sopeutua yhtään mihinkään. J:n kanssa Rapsusta tuli suuri metsästäjä (mitä se toki omasta mielestään aina olikin) ja se löysi muutaman haavakkopeurankin. Ja oli niistä kovin pollea. 

Verijäljen jälkeen Rasmuksen mielestä varmaan parasta oli omatoimijahdit ja uiminen ja saunominen. Yhtenäkin juhannuksena se taisi aloittaa saunomisen ja uimisen ensimmäisten kanssa jo alkuillasta ja lopetti joskus aamuyöllä. Vesihäntähän siitä tuli, mutta oli kai se vaivan arvoista. Vuotta myöhemmin koitettiin olla vähän varovaisempia. Vastoin kaikkia hyviä neuvoja mentiin aina katselemaan uudenvuodenraketit yhdessä, opiskelijavapuista puhumattakaan...

Toiset aina kirjoittaa juttuja, joissa etenkin vanhat koirat on kuin ihmisen mieli. Mutta meidän Rasmus oli vähän toista maata... Se teki aina lopulta oman päänsä mukaan ja muut sai koittaa siihen sopeutua. Uhkailu ja kiristys ei koskaan toimineet, lahjonta vaihtelevasti. :)

15 vuotta on pitkä aika. Jos porukoita ja veljeä ei lasketa, niin Rasmus oli mun pitkäaikaisin kämppis. Sen kanssa oon viettänyt ylivoimaisesti eniten aikaani sitten vuoden 1998. Saas nähdä koska lakkaan sitä lenkillä odottelemasta. Tai kuulostelemasta sen tekemisiä muuten. Nyt osaan jo ottaa ruoka-aikaan vaan 2 kuppia ja naulakosta 2 hihnaa. Kaipa se tästä pikkuhiljaa.

Vaan yksi voi olla ensimmäinen. Nyt Rapsu on kuitenkin siellä, missä terrierit saa tehdä mitä lystää ja buffetti on aina auki. Uimavedet on lämpöisiä ja kesä ikuinen. Hei, hei Rasmus, olit rakas! ♥

Jumppakuvia

Vappuna oltiin reippaasi ulkona jumppaamassa. Ylämäessä peruuttelua ja hitaasti alas tuloa, venytyksiä mäessä ja tasaisella, asennonvaihtojumppaa mäessä ja tasaisella, punnerrusta, tasapainotyynyilyä.

Katselmus

Paimensukuiset on siitä kivaa porukkaa, että kaikki ovat oman näköisiään tyyppejä. :)

Tappajakissoja ja dementikkopappoja

Eilen oli melkein hyvät minitreenit, kunnes tappajakissa ilmestyi. Olin Sepon ja Merkin kans iltalenkillä ja jehisten parkkiksella pienet namitokot. Merkki teki yllättävän hyvin, oli reipas, ei kyttäillyt jne. Tehtiin lähinnä luoksetuloja. Muutama palkka läpijuoksuista ja pari ihan asiallista pysähdystä (käsimerkki tähän nyt taitaa tulla). Ja jokunen palkka kontaktista, kun istui ja katsoi hyvin perään. Mutta sitten se kissa... 

Tien toisella puolella talon pihasssa hiippasi vitivalkoinen kissa, loisti oikein hienosti siellä kulottuneen heinän & varpujen joukossa. Ja Merkki meni ihan totaalijumiin, eikä saanut millään silmiään irti otuksesta. Just sen näköinen, että ei tiedä taisteleeko vai pakeneeko, ihan tikkujäykkänä tuijottaa, eikä reagoi oikein mihinkään. Muutaman kerran koitin käskeä nätisti ja sitten vähän kovemmin, mutta ei. Karkuunkin sain juosta talon taakse asti, eikä lähtenyt edes perään ennenkuin kutsumalla (ja sittenkin hitaasti ja kissaa välillä vilkuillen). Huoh! Kun kissa oli hävinnyt näkyvistä, niin jossain kohtaa tarjosi katsekontaktia, josta naksuttelin. Tosi tahmeasti, mutta pikkuhiljaa parani ja jahtaili mun heittämiä nameja. Pitäis jo tietää, että noista tilanteista kannattaa vaan poistua, jos mahdollista ja/tai vaan naksutella katsekontaktia. Mitä enemmän yrittää ja houkuttelee ja hilluu, niin sitä enemmän jumiutuu.

Tänään Merkin kans kahdestaan iltalenkille ja raviskan nurtsilla taas vähän tokoa. Olin jopa varustautunut turvottamalla iltaruoan purkkiin & kahdella narulelulla. :) Jätin taas makaamaan kentän reunalle joksikin aikaa, sieltä kutsu luokse, sivu ja leikkiä. Tässä kohtaa tietä pitkin meni koira, joten käsin paikkamakuuseen ja olin lähellä & naksuttelin kontaktista. Ihmeen vähän tuijotteli koiraa ja pysyi hiljaa. :) Koiran jälkeen uudestaan leikkiä ja leikki tosi hienosti naruleluilla. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen, koitan nyt yhdistää noihin virittelysanat. Maahanmenon käskyhän meillä on "maa" ja virittelynä tylsästi maahanmeno -> ollessaan skarppina lätsähtää jo tästä maahan... :D Tarvis kai käyttää vähän mielikuvitusta ja valita toinen sana? Itse liikkeet kuitenkin ihan asiallisesti. Toisessa seisomaan jäämisessä pudotin lelun maahan ja kun pääsin Merkin taakse, vapautus lelulle. Vielä pari jalkapallomaalin kiertämistä ja iltaruoka palkaksi. Hyvä Merkki! :) Ja taas tuli huomattua, että ei se leikkiminen ole leluista kiinni, jos vaan muuten on fiilis kohdillaan.

Poislähtiessä vielä vähän pidempään nurmikkoon avaimen piilotus / tarkkuusruutu. Etsi tarkasti ja sähläämättä (Merkki ei kyllä melkein ikinä sählää), mutta ilmaisu pitäis saada kuntoon. Tosi helposti alkaa kaivaa.

Ja se dementikko-osasto sitten... Rasmus on kyllä aina ollut ahne, mutta se ei varastele. Siis auo kaappeja, revi paikkoja rikki, kiipeile jne. Mutta tokihan häiriköinnin voi aloittaa näin kypsässä melkein viidentoistavuoden iässä, eikö? Illalla sille jo vähän kiukuttelin, kun kaivoi jotain takan ja seinän välistä. Ajattelin, että sinne on voinut mennä joku ruoan murunen tms. Kun tuota ei saanut tehdä, niin mun suihkun aikana rupesi sitten repimään puulaatikon kannen välistä pilkistänyttä ruokasäkin reunaa. Tämänkin kielsin ja nakkasin yöksi olkkariin portin taakse... 

Kun tulin iltalenkiltä Merkin kanssa, oli kuistille ilmestynyt ihan märkä koirien peti. Vähän hirvitti kysyä, mitä on tapahtunut. Oli kuulemma yksin ollessa (ehkä puolisen tuntia tms. ja annoin iltaruoankin just ennen) sieltä takan ja seinän välisestä kolosta kaivettu kaksi purkkia tuoremehua ja purtu ne rikki... Voihan vinetto! Rasmus siis mitä ilmeisimmin viettää jatkossa yksinoloajat olkkarissa, missä ei ole syötävää. Mitään tavaroita se ei sentäs (toistaiseksi!?) ole tuhonnut.

Rasmuksen voinnista on tosi vaikea sanoa mitään. Väkisinkin sitä tulee tuijoteltua tosi tarkkaan ja mietittyä, että koska olisi aika antaa periksi... :( Välillä liikkuu ihan kohtuullisesti ja mielellään ja sitten joskus taas ei. Toisaalta metsälenkit on ainakin vielä ollut pop, hihnassa vaihtelevasti... Haluaa kuitenkin aina mukaan ja on ihan pirteä. Kipulääkettä menee jatkuvasti nivelrikkojen takia, mutta vaikea tietää, onko se miten kipeä. Liikkeelle lähdettäessä on tosi kankea joskus, mutta vertyy kyllä. Nukkuu tietysti paljon ja sikeästi, nyt tuppaa läähätyttämään herkästi, kun on ilmat lämmenneet jne. Voi kun se osaisi sanoa, koska on aika...

Kevään ekat hakutreenit

Sunnuntaina virkistävässä vesisateessa kauden ekat hakutreenit Silmiksellä kera M:n ja J:n. Merkki oli viimeisenä ja ehdin jo epäillä tuleeko mistään mitään. Merkki autosta vähäksi aikaa hömppäilemään, ehti tässä välissä murista Anjon ja X:n hajuille, kuseskella ym. oleelliset. Nää kaikki varmasti tosiharrastajat kieltäisi tosiharrastuskoiriltaan, mutta koska Merkki on Merkki niin se saa puuhastella. ;) Oikeesti se pystyy sitten hakualueella tekemään hommia paremmin, kun on ensin luvan kanssa saanut ihmetellä ketä muita siellä on ollut jne.

Päätin tehdä ihan tosi helpon treenin, kun en oikeesti taas tiennyt lähteekö se esim. metsään ollenkaan... Eli J ja M metsään n. puoleenväliin aluetta naudanmahojen kanssa, Merkki sai katsoa, kun kävelivät piiloon. Ei hetsauksia, kun niistä Merkki menee vaan jumiin. Sitten maalihengeltä ääniapu ja Merkki perään. Söi namit, kutsuin keskilinjalle, lähetys toiselle puolelle, toinen mh etenee samalla jne. Teki siis 6 lyhyttä pistoa sillä idealla, että motivation voisi ehkä vähän kasvaa, kun saa vaan juoksennella edestakaisin. Ja teki yllättävän reippaasti. :)

M oli myötätuulen puolella, joten siitä juoksi ääniavusta huolimatta aina ohi ja joutui etsimäänkin. Lopuksi vielä ihan lähellä keskilinjaa M haukutti vähäsen ja kanansiipi tästä palkaksi. Lelutkin oli mukana, mutta ne ei kiinnostaneet yhtään (taaskaan).

Onhan tää nyt tosi alkeellista tää meidän meno, oikeasta hausta ei ole tietoakaan, vaikka viime kesä ollaan treenattu. Mutta en kyllä koskaan ole kuvitellutkaan, että Merkistä hakukoira tulis. Kunhan harrastellaan ja kesytetään mörrimöykkyä. ;) Muille maalimiehenä ollessa oppii kuitenkin paljon, joten jospa sitten se seuraavan koiran kanssa...

Pitäis miettiä jotain ilmaisun tapaistakin. Kyllähän tuo haukkuu, mutta haukkuuko ikinä itsenäisesti metsässä ilman mua? Osaa noutaa ja jaksaa juosta, joten kai rullakin menis? Ja tarvitaanko koko ilmaisua, kun ei tästä valmista tule kuitenkaan? Itteensä sivistääkseen toki vois yrittää opettaa edes jotain.

Esineruutua ja peltojälkeä

Olin oikein reipas ja tallasin Merkin kanssa yhdessä esineruututreeniä varten selvästi toisistaan erilleen 3 tosi kapeaa suikaletta. Ainakin yritin tehdä 50 m syviä, mutta tiedä häntää sitten. Ongelmana siis on ollut (muunmuassa...) se, että Merkki ei osaa kunnollisia suoria pistoja. Ensin vietiin yhdessä esineet suikaleiden 3. ja 2. takarajalle, sitten jätin istumaan ja kävin viemässä 1. takarajalle kunnolla hetsaten. 

Ensin hakemaan 1. kaistaleesta heti esineen viennin jälkeen. Lähti reippaasti, jäi aluksi muutaman metrin liian eteen etsimään, mutta pysyi kaistaleella ja löysi hanskan & palautti hyvin. Vähän leikkiä (liivit päälle...) ja siirtyminen toiselle kaistaleelle. Hyvin muisti ja kävi hakemassa pallon. Taisin kehua, kun oli tulossa takaisin. Taas leikkiä ja siirtyminen viimeiselle kaistaleelle. Vähän epäilytti, kun tätä tallatessa keskittyi jahtailemaan pikkulintuja... Lähti kuitenkin vauhdilla, muisti esineen, kännykotelo, ja palautti hyvin. Leikkiä ja naudanmahaa loppupalkaksi. Hitsit, että jäi hyvä mieli! :) Helppo treeni kylläkin, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Ja nyt teki reippaasti & pysyi tallatulla alueella (oli niin kapeita, että ei juuri mahtunut muuta, kun suoran piston tekemään).

Pieni juomatauko ja jäljelle. Jälki nro 5 oli n. 300 askelta, paljon kulmia, 8 keppiä, lopussa pienen tien tapaisen ylitys (ajettiin tästä treeneihin tullessa) ja loppujälki metsässä. Vanheni ehkä puolisen tuntia. Nameja satunnaisesti suorilla. Ei meistä peltojälkeä oo tekemään, mutta Merkki (ja minä!) oli suht tarkkana, ei järkyttävästi ryysinyt ja kaikki kepit nousi. Tai yhden olis jättänyt, mutta en antanut jatkaa. Yksi kulma oikaistiin iloisesti, mutta muuten oli aika hyvä siihen nähden, että ollaan vaan metsässä viipotettu. Lopussa tien ylitys oli hankala, en tiedä mihin olis mennyt, jos olisin vaan kävellyt perässä. Pellon jälkeen meni metsässä tosi hitaasti, haju vissiin muuttui sen verran. Loppupalkaksi taas naudanmahaa & minitennareilla pallottelua. Hyvin tämäkin siis. :)

Olipas mahtava treenilauantai, tokot, esineet ja jälki hienosti! ♥ Avainsana taisi taas olla se, että oltiin kahdestaan ilman häiriöitä ja umpimetsässä... Mutta ei nyt tänä iltana enää takerruta pikkujuttuihin, ahdistutaan myöhemmin. ;) Ja pellolla oli hyttysiä, tästä se lähtee...

Rankan päivän ilta

Viikko 18

Viime viikonloppu meni paimensukuisia lapinkoiria katsellessa Helsingissä. Kivaa oli, kiitos matkanjohtajalle. :)

Viikon 18 puuhailut, paljon ehtii kaikkea, kun työpäiviä on 2... ;)

Maanantai meni ihan koomassa reissusta toipuessa. Iltapissan yhteydessä tk:n parkkiksella minitreenit (olisko max 10 min) tylsän päivän päälle. Aluksi ihan vaan namien jahtailua, että saatiin vire nousemaan. Sivulletulojen tarjoamista, vähän lyhyitä seuraamispätkiä, istu-odottamisessa katsekontaktin palkkailua, luoksetulon toppeja nameja heittelemällä. Oli tosi kiva vire ja keskittyikin hyvin. :) Kotona naksuteltiin kuonon pitämistä käden päällä (avuksi esim. kehääntulotarkkiin tms.).

Tiistaina jälki numero 3 Rekilässä (ennen monttua vasemmalle menevän tien vasemmalla puolella). Pituutta oli n. 300 m, 4 keppiä, vanheni reilun tunnin. Jana ehkä reilu 5 m pientä uraa pitkin. Eteni suoraan, mutta kaahasi muina miehinä jäljestä yli...? Kutsuin takaisin ja otettiin uusiksi, nyt hyvä, jälki lähti oikealle. Jäljesti jotenkin tosi huolimattoman oloisesti "takki auki". Koitin jarrutella nenä ylhäällä seikkailuja, mutta ei vaan silti oikein keskittynyt, en osaa. Eka (pian janan jälkeen) ja toka keppi ihan asiallisesti. Kolmosta haisteli, mutta en tajunnut ennenkuin lähti jatkamaan. Kutsuin takaisin ja käskin etsiä -> ilmaisi itse. Argh! Loppukepille mennessä ei ollut jäljen päällä (tajusin vasta, kun muistin mihin kepin olin laittanut ja oltiin aika lähellä sitä), jarruttelin reilusti, niin tarkensi ja etsi kepin. Nyt ei halunnut kepeillä leikkiä, mutta lopuksi purkkipalkan jälkeen leikki palloilla. Ei nyt mikään katastrofi, mutta vähän paska fiilis jäi.

Vappupäivänä ensin H:n kanssa tokoa raviradalla. Menin sen verran aikaisin, että ehdittiin kiertää ravirata ja vähän hengailla & leikkiä parkkiksella. Hilma teki ensin ja koska sillä on juoksu lopuillaan, mentiin kentän toiseen päähän. Ei ihan hirveästi tehty mitään, koitettiin kelailla, miten treenit kannattais tehdä, että saataisiin jotain edistystä aikaan, vire kohdalleen jne. H on hakujuttujen takia Merkin lemppari, joten otettiin luoksepäästävyys heti vas. puolella (vähän siirryin pa:sta) ja H toi namin. Onnistui useamman kerran ja ilme oli suht rento. :) Leikki narupalloilla ihan ok, pari kertaa ehdin varastaa pallon, kun lähti haahuamaan.

• Juokse kilpaa lelun perään
• Koira aktviiviseksi jotenkin (miten silloin, kun ei itse tarjoa mitään??)
• Kehut ennen muuta palkkaa (silloin, kun pysytyy tekemään muuten hyvin)
• Kentällä ei haistelua
• Miten aloitus? Maahan ja siitä kutsu / joku muu pitää, hetsausta & kutsu, jotain muuta?
• Karkuun, kun kontakti putoaa
• Luoksepäästävyyteen (kun tietää, että onnistuu) sana
• Joskus pystyttävä treenaamaan putkeen kehääntulo, luoksepäästävyys ja perässä kulkeminen (kokeessa sama ihminen tekee kaikki, voi olla oman suorituksen alussa jo tosi paha juttu...)

Vappuiltana vielä jumppaa taimiksella. Ylämäkeen peruuttelua (pitäisi mennä jalka kerrallaan ja suoraan) ja alastuloa hitaasti. M-S-M -vaihtoja mäessä. Tasapainotyynyllä pienessä ylämäessä takajaloilla tasapainottelua. Olisi pitänyt tehdä samoja vaihtoja, mutta liian vaikeaa vielä. Tasaisella maalla punnerruksia.

Torstaina Hullunmontulla jälki ja pienet tokot sen vanhenemista odotellessa. Jätin auton luo maahan odottelemaan minuutiksi-pariksi. Kutsuin narupalloon, tuli hyvin ja leikki. Kun piti tehdä jotain, niin alkoi tuijotella jotain... Lopulta tarjosi jotenkuten sivulle tuloa, tästä leikki palkaksi (leikki hyvin). Suoraan pallon saalistuksesta seuraamiseen, teki kivasti pienen pätkän. Kun piti naksutella tötsää, hyytyi taas. Huoh. Yritin vähän töniä & leikkiä ja heräsikin hommiin jotenkin. Katsekontaktin tarjoamisesta muutama naksu ja sitten pari tötsän taakse menoa.

Jälki nro 4: Alueelle oli ehkä tiistaina vedetty verijälkiä, joten merkkasin onneksi varmuuden vuoksi. Pituutta 500 m ja 8 keppiä (että pääsisin palkkaamaan suht tiuhaan), vanheni n. 1 h. Jana taas vajaa 10 m pientä uraa pitkin, nosti hyvin vasemmalle. Ensimmäinen keppi n. 10 m päässä, ilmaisi hyvin. Pari kertaa olis vienyt muina miehinä harhalle, enkä olis tajunnut mitään, jos jälki ei olis ollut merkattu... Pari keppiä jäi matkan varrelle, muut ilmaisi itse ihan ok. Viitosesta en ole ihan varma mitä tapahtui, kun en muistanut sen paikkaa. Seiska jäi tien lähellä olevaan isoon kivikkoon, kun en ollut tarpeeksi tarkkana, mistä suunnasta alkoi lohkareita kierrellä. Pitäsi jo oppia! Loppukepin ilmaisi ok, kun en päästänyt häröilemään enää. Pääosin jäljesti ihan hyvin, harhat saattoi hyvinkin olla niitä verijälkiä. Mutta pitäis jotenkin oppia lukemaan, milloin vaihtaa väärälle jäljelle. Hukat sentään tajuan jossain vaiheessa, mutta tuo vaihto... Mukana ollutta I:ä katseli parissa kohdassa, mutta ei pahasti. Nyt ei taas suostunut oikein leikkimään kepeillä, mutta lopussa minitennarit kelpasi silti.

Perjantaina uudestaan aamupäivästä raviradalla pienet tokot. Ehdin kävellessä jopa kehittää kunnollisen suunnitelman! Päätin keskiviikon haahuilujen takia ottaa varman päälle ja tehdä vaan helppoja juttuja. Jokainen jakso noin 1-2 min, ettei ehtisi hyytyä. Jätin taas aluksi kentän reunalle maate ja kutsuin sieltä leikkimään. Muutama pallon heitto ja sitten hommiin.
Kontakti

• Pyysin sivulle ja naksuttelin siinä katsekontaktista, namit vasemmassa kädessä. Oli tosi tahmea. :/ Koitin tehdä n. minuutin, muutama pallon heitto ja hetkeksi maahan odottamaan namien pilkkomisen ajaksi.
• Sama juttu, mutta namit oikeaan käteen. Nyt oli paljon parempi. :) Taas vähän pallottelua ja maahan hetkeksi.
• Sama, mutta namit taskussa. Oli hyvä. :) Taas vähän leikkiä, juostiin yhdessä kentältä pois ja purkista jauhelihaa. Hengailemaan parkkikselle muutamaksi minuutiksi.

Seuraa

• Namit vasemmassa kädessä, joku kymmenisen pätkää, 1-10 askelta. Hyvä. :) Leikkiä.
• Sama taas, mutta namit oikeassa kädessä, onnistui hyvin. Leikkiä.
• Namit taskussa. Meinasi jo vähän hyytyä, mutta sain kuitenkin heräteltyä tekemään vielä pari hyvää toistoa. Leikkiä, purkkipalkka ja pienelle tauolle taas kentän ulkopuolelle.

Luoksetulo

• Kutsuin, kun olin jättänyt kentän laidalle taas odottelemaan. Tuli niin kovaa, että juoksi reilusti ohi, muistutin sivu ja loppu jotenkin. Mutta tulipahan kovaa. :)
• Jättö ja vapautus palloon, kun keskittyi katsomaan.
• Kokeenomaisesti alku, mutta palkka vauhdista.

Hyvät treenit! :) Oli tosi reippaana ja skarppina eikä juurikaan tuijotellut mitään (koulusta lähteviä lapsia, variksia, liikennettä).

Illalla piti vielä mennä uudestaan raviradalle H:n kanssa, mutta jalkapalloilijat oli vallanneet nurtsin. Koululle siis ja päivän toko nro 2. Ja nythän se sitten taas oli hajuihin takertuva oma itsensä. Perse! Hilma teki ensin (ne juoksuhajut), mutta muissakin kohdissa kenttää nenä vaan liimautui maahan. Ei edes leikkinyt jne. peruskamaa. 

• Saatiin kuitenkin tehtyä namit vasemmassa kädessä käskytetty alo-seuruu. Palkkasin muutaman kerran välissä. Muuten ok, mutta sotkee nyt oikein kunnolla pysähdyksen ja vasemmalle käännöksen. Eli pysähdyksiin mietittävä askeleet ja treenattava, ehkä aluksi autettava istu-käskyllä. Ja taas aivastelua, minkä takia kerran harhautui johonkin.
• Pari kertaa liikkeestä maahan ja H naksutti maahanmenon. Normaalia hitaampi (tietysti), kun koitin jättää avut pois. 
• En usko, että M lähtee liikkeisiin kunnolla mukaan, joten vammailen kaikkea. Tuijotan, lähden oudosti, hidastelen jne. Eikä se lähdekään aina, mutta sitten vaan alusta uusiksi tms. Pitäisi kuitenkin pystyä lähteä kunnolla.
• Luoksepäästävyydet onnistui taas. Jotain hyvää tähän treeniin. :) Taisi jopa olla, että haisteli ensin kättä hetken ja sitten vasta nami. Muutama toisto putkeen. 
• Paikkamakuu n. 2 min, kun Kira treenasi. Kerran kielsin, kun piippasi, muuten hyvin.
• JOS olis reipas, pitäis joku toinen päivä käydä testaamassa, pystyykö tekemään ilman "yleisöä". Eli oliko ongelmana paikka yleensä (ei olla kai keväällä vielä oltu siinä nurtsilla) vai Hilman hajut. Vai kaikkien muiden koirien hajut, mitä siellä aina on.

Metsässä iltakävelyllä vietiin kerran yhdessä narupallo n. 30 metriin tallatulle kapealle kaistaleelle, esineruutua siis. ;P Haki hyvin ja palautuskin käteen ilman apuja. Saakohan esineruudussa vaan tuoda jotenkin, vaan pitääkö olla virallinen luovutus?

Tänään lauantaina Rekilässä lenkin yhteydessä tokottelua ja vähän jumppaa. Ja hitto, miten hienosti se nyt teki! ♥ 

• Heti lähdössä hyppi ja pomppi ja väkisin halusi pienen pienen patukan, joten otettiin lyhyt pätkä seuraamista. Hieno asenne ja pysähtymisetkin suoraan!
• Lenkin varrella hyvä lelun nouto ja pätkä seuraamista etäpalkalla, hyvin molemmat.
• Montulla vähän jumppaa, peruuttelua ylämäkeen ja hitaasti alas tulemista, m-s-m -vaihtoja, punnerrusta tasaisella maalla, venyttelyjä. Kiven päällä myös asentojen vaihtoja.
• Maassa lojui joku laudanpätkä, joten siinä kakevaihtoja. Seiso-maahan -hissi oli ihan hukassa. Seiso-istui onnistui molemmat hyvin. Meinasi mennä jalat-temppu aika sähläämiseksi, pienen aikalisän jälkeen ok. Laitoin myös namit suuhun, ettei sählää käsien perässä, auttoi keskittymiseen.
• Autolla vielä lähinnä leluilla hömppäilyä, kun toisella kerrankin oli kivaa. :) Nyt wubba ja raato oli kivoja, kun vinkuivat. 
• Etäpalkalla pari seuraamisen liikkeellelähtöä, palkka jopa toimi.
• Ensin muistutteluksi pari noutokapulan nostoa maasta ja luovutusasentoon tuloa (avuilla). Sitten jätin istumaan kapulan kanssa (puree jokseenkin rumasti kiinni, mutta ei mälvää) ja kävelin reilusti poispäin. Kutsu ja palkka vauhdista, kun tuli laukalla. Jes. :)

Ettäs osaakin olla rassaavaa välillä Merkillisen kanssa treenaaminen! Niin hienoja treenejä välillä ja sitten taas välillä ei pysty kykeneen mitään järjellistä. Ikinä treeneihin lähtiessä ei tiedä, saadaanko mitään tehtyä. Pitäisi aina olla suunnitelma sitä varten, että oikeasti voidaan treenata ja sitten plan-B sitä varten, kun mikään ei onnistu. Häiriöt tässä on se isoin juttu, mikä vaikuttaa. Joskus tosin jumittaa vaikka en mitään järjellistä syytä kekisikään. Häiriötreenissä on vaan se vika, ettei mulla ole aavistustakaan, mitä jumitilanteissa pitäis tehdä, että homma etenisi jotenkin. Tuntuu tyhmältä hulluna houkutella namilla, lelulla ja vaikka millä. Varsinkin, kun se useimmiten ei paranna tilannetta mihinkään. Häiriöitä on vaikea vähentää, kun ei aina keksi edes mikä häiritsee. Ja esim. lintuja on tosi vaikea kieltää lentelemästä meidän treenien aikana, tai taikoa kaikki hajut maasta pois... Tosi turhauttavaa. Mutta sitten välillä treeneissä on super-Merkki ja taas jaksaa jatkaa. ♥

Jäljissä oli molemmissa sanomista, mutta niiden suhteen ei ole onneksi ihan yhtä epätoivoista, mitä tokon. Jäljestää sentäs aina (tähän asti...), vaikka sanomistakin on. Pitää miettiä, miten sais välissä ihan oikeesti onnistuneen version. Pellolle ja nameja?